Nyt on sitten platina viimein plakkarissa. Pelattuja tunteja kahdella hahmollani yhteensä jotain 80+, joten kyllä tähän vajaaseen kolmeen viikkoon on riittänyt hyvin pelattavaa.
Pelin paras hetki:
Yksi PS4:n parhaita pelejä kyllä. Varmaankin toiseksi tai kolmanneksi paras From:in peli Dark Soulin jälkeen. Seuraavaksi peliksi Dark Souls 3 Miazakilta kelpaisi kyllä eniten tällä hetkellä.
PS. Keksin muuten tässä tänään tähän mennessä parhaan käyttökohteen tuolle PS4-ohjaimen näppäinsijoittelulle: dodge-nappi ympyrältä vasempaan olkanappiin. Näin pystyy näppärästi liikuttaa kameraa samalla kun juoksee. Olisinpa hokannut tämän jo pari viikkoa sitten...
Itsellä on Hotline Miami 2 menty lävitse jo pariin otteeseen hard-vaikeustaso mukaanluettuna, juuri sopivasti ennen Bloodbornen julkkaria. Komppaan Doinkkia musan suhteen, kovaa kamaa.
Siis joudunko raahaamaan sitä avainta mukanani ykköskentästä aina kolmoskentän loppuun asti? Jos näin on, niin loppuu pelaaminen siihen. Ei riitä kärsivällisyys siihen, että sitä avainta saa viskoa ympäriinsä ja sitten se tippuukin jonnekin rotkoon tai itse kuolen johonkin one hit kill -paskaan. Ja sitten koko homma alusta.
Luulin, että 4-2 tasossa oleva kultainen ovi, jossa on avaimenreikä, olisi se ovi, joka pitää avata ja sen takaa löytyisi tämä oikotiehyypiö, jolle avain annetaan.
Se kultaisen ovi ei aukea sillä kultaisella avaimella, vaikka se tuntuisikin loogisimmalta vaihtoehdolta (kokeiltu on, silloin vähän ketutti ), vaan siihen tarvitsee lyhyesti sanottuna löytää jokaisesta maailmasta löytyvä uniikki esine, joiden saamisen jälkeen pääsee vasta siitä ovesta sisään salakenttään, mikä on välttämätön päästääkseen salaiseen 5. maailmaan.
Spelunky. Otin pelin PS+:sta ilmaiseksi PS4:lle ja Vitalle, ja yllätyksekseni sieltä löytyikin todellinen helmi. On nimittäin paras indie-peli, mitä on tullut koskaan pelattua. Uskomattoman addiktoiva peli! 2d-pelien Dark Souls, tai jotain. Välillä äärimmäisen turhauttava, mutta sitäkin palkitsevampi, kun hommat menee vihdoin nappiin.
Pelin sattumanvaraisuus vituttaa välillä, mutta nopea pelitempo ja suoritusten lyhyys saavat yrittämään vielä yhden kerran. Ja vielä yhden kerran...
Otetaanpa vähän sanoja takaisin. Spelunky on nimittäin paskin peli, mitä on koskaan tehty. Neloskentässä hommat menee niin sadistiseksi trial and error -paskaksi, ettei peliä yksinkertaisesti voi pelata menettämättä hermojaan joka helvetin kerta. Jokaisen kentän (joissa on kaikissa neljä eri tasoa) väliin on mahdollista hankkia sopivia itemejä keräämällä oikoreitti, jottei jokaista kenttää tarvitse aina pelata putkeen edetäkseen pelissä. Neloskenttä tosin tarvitsee oikoreittiä varten kultaisen avaimen, joka löytyy vasta tasosta 4-2. Tästä syystä pelaaja joutuu pelaamaan AINA KOLMOSKENTÄN LÄPI (eli tasot 3-1 -> 3-4) ja SEN LISÄKSI kentän 4-1, että pääsee edes tonne saatanan tasoon 4-2. Eli suomeksi joudut vetämään KUUSI tasoa putkeen ja rukoilla, että tähtien asennot sattuvat juuri sillä kertaa olemaan suotuisat, ettet kuole jonkin vitun, pelaajasta riippumattoman tapahtumasarjan seuraksena ensin. Ja sitten tosiaan pääset etsimään sitä avainta, JOTA EI LÖYDY MISTÄÄN. Jos satut menemään väärään suuntaan, niin et pääse enää takaisin, ellei repussa satu olemaan köysiä ja pommeja, JOTKA ON JO KULUTETTU NIISSÄ EDELLISESSÄ VIIDESSÄ KENTÄSSÄ. Ja vaikka löytäisinkin sen avaimen joskus, niin joku homo todennäköisesti ampuu heti seinän läpi laserpallon, joka tappaa yhdestä.
Kerroinko jo, että pelissä kentät generoituvat randomisti?
VITTU. MITÄ. PASKAA.
Voisin kutsua itseäni Spelunky-veteraaniksi (useita kymmeniä tumteja niin Xboxilla kuin PS4:llä, peli läpäisty muutamaan otteeseen vaikeamman kautta sekä myös alle 8 minuuttiinkin on tullut läpäistyä alusta loppuun), joten kyseinen viesti vähän hämmentää. Eli 4. maailman/kentän oikoreitti tarvitsee itseasiassa sen ekasta maailmasta löytyvän kultaisen avaimen, joka pitää kiikuttaa 4. maailman alkuun. jossa se pitää sitten antaa sille avainta pyytävälle hepulle. Ei sen kummempaa.
Sanoisin jopa että kannattaa mielummin aloittaa aina ekasta kentästä, sillä alkupään kentistä saadut tavarat helpottavat huomattavasti loppupään kenttiä. Oikoreitit on toki oiva keino tutustuttaa itsensä uusiin vihollisiin ja ansoihin, mutta varsinainen pelaaminen on helpompaa aloittamalla alusta.
Kyllähän Nintendo nämä messut vei. Mitään muuta en jäänyt kaipaamaan paitsi Metroidia ja Retron uutta peliä (mahdollisesti juurikin Metroid). Zelda näytti kyllä mahtavalta!
Jahas, parasta tähän mennessä on ollut Halon kootut. Alkoi kummasti ihan eri lailla kiinnostamaan Xbone, vaikken luultavasti ihan vähään aikaan ole konetta hommaamassa. Jos omistaisin koneen, niin olishan tuo day one.
Aloittelinpa sitten tänään NG++:san ja ajattelin kokeilla, kuinka nopsaan sitä pääseekään juoksemalla Drangleic Castleen. Vähän päälle 3 tuntia siinä meni. Siellä sitten ostin haamulta loput puuttuvat loitsut, jolloin sain loputkin achievementit.
Vois sitten siirtyä pelailemaan enempi PS4:lla, kun on jäänyt vähän Dark Soulin varjoon.
Tänään tuli lopputekstit jo toistamiseen kun NG+ tuli läpäistyä. Pelikellokin menee jo päältä sataa tuntia, eikä väsymisen merkkejä vielä ole ollut.
Tavoitteena olisi nyt kaikkien saavutusten saaminen. Vain harvat ja valitut pelit saavat tämän kunnian. Achievementeistä puuttuu vielä kolme, jotka vaatii kolmen taian saamista. Säästetään ne NG++:aan. Kahtoo, jos sitä vaikka ensi viikolla aloittelisi.
Nyt on peli päästy lävitse. Pelikello taisi olla lopussa jotain 50+ tuntia. Vielä kuitenkin olisi paljon tutkittavaa ja löydettävää; Useampi bonfire tullut missattua ja näköjään joitain bossejakin, kun itse en ainakaan muista mitään gargoyleja nähneeni. Mukavaa, että lopputekstien jälkeen pääsee vielä koluamaan vanhoja mestoja ennen ng+:aa.
Itse pelasin koko pelin tavoistani poiketen ilman kilpeä kahden käden miekkaa heilutellen sekä välillä miracleja heitellen. Toi pientä lisäjännitystä pelaamiseen, kun ei voinut vaan pysyä turvallisesti kilven takana piilossa. Tulipahan opittua käyttämään rollausta paremmin hyödyksi.
On nää Souls pelit kyllä aivan omaa luokkaansa. Mahtavata.
Itsekin sain pelin viime viikolla päätökseen ja olihan se taattua Phoenix Wright -laatua vähän heikomman Apollo Justicen jälkeen. Hyvää läppää, kiinnostavia hahmoja, eeppisiä keissejä ja paikoitellen todella kivoja biisejä. Varsinkin pelin Cross Examination -teemoihin tykästyin, mielestäni koko sarjan parhaat.
Ja DLC-keissiä pitäisi olla tulossa jo huomenissa. Kyllä kiitos.
Betaa olisi sitten viimein tarjolla kahden päivän päästä sunnuntaina kaikille PS+ -tilaajille. Homma alkaa Suomen aikaa klo 9.00 ja päättyy jo klo 12.00, joten pitänee olla ajoissa saadakseen maksimaalisen ilon irti. Betan voi ladata koneelle jo nyt, jotta pääsee heti aamusta sitten itse asiaan.
Betan sisällöstä en ole spoilannut mitään, joten avoimin mielin ollaan liikkeellä ottamassa vastaantulevilta örmyiltä turpaan.
Oli kyllä omasta mielestä aika sisältököyhä pressi. Pari mukavan oloista indiepeliä kuitenkin näytettiin, kuten se joku Wind Wakerin ja Icon risteytys.
Taitaa siis mennä pleikan osto ensi vuoden puolelle, kun ne kovat pelit saapuvat.
Tänään tuli haettua postista Metal Gear Solid: The Legacy Collection.
Olen Metal Gearien suhteen täysin nyyppä; ainut koskenut sarjaan lienee Snake Eaterin 3ds demo. Eli siis täydellinen paketti tutustua sarjaan. Saadaan tämäkin puute pelisivistyksessä viimein paikattua.
Wii Uun ostin jo julkaisussa ja PS4:n kanssa pitänee vielä mutustella ostanko ihan julkaisussa vai meneekö ensi vuoden puolelle, kun koneen kiinnostavimmat pelit, Destiny etunenässä, ilmaantuu vasta vuoden 2014 puolella. Katotaan, jos julkaisuun tulisi joku pakkohankinta...
Hyvä kuitenkin Gba, että muistutit uudelleen. Piti pistää jo viime viikolla tilaus menemään, mutta se sitten unohtu mielestä. Korjasin virheen välittömästi.
Näytä kirjoitukset
Jos näin on, niin loppuu pelaaminen siihen. Ei riitä kärsivällisyys siihen, että sitä avainta saa viskoa ympäriinsä ja sitten se tippuukin jonnekin rotkoon tai itse kuolen johonkin one hit kill -paskaan. Ja sitten koko homma alusta.