Toisaalta, tässä juuri se, miksi itseltäni mennyt tietyllä tapaa maku huippu-urheilusta. Jotkut eivät halua doupata, joillain ei ole resursseja, jotkut eivät halua vaarantaa terveyttään jne. Tällöin jää aina niitä lahjakkaita ja todella kovaa työtä tekeviä tyyppejä ulos huipulta yhden esteen vuoksi: pärjätäkseen on pakko käyttää.

Jep, lauseen ei ollut tarkoitus puolustella dopingia, päinvastoin. Mutta voin kuitenkin ymmärtää, että tuollaisessa täysin korruptoituneessa ympäristössä puhdas urheilija ei kauaa pysy puhtaana.

Juu, en itsekään siinä mielessä tuomitse dopingin käyttäjiä lainkaan.

Ennen käytettiin veridopingia ja "yllättäen" kaikkien veriarvot tipahti kun sen käytön paljastaminen keksittiin. Siinäkin kesti vuosikausia. En tiedä mitä tällä hetkellä hetkellä käytetään, mutta on aivan varmaan että jotain sellaista mikä ei näy testeissä. Tai vaikka näkyisikin, niin jollain tavoin se kierretään. Voi olla lahjontaa ja ties mitä. Mikähän se helkkarin akkakin oli tässä vähän aikaa sitten joka oli epäillyttävän ylivoimainen? Sitten selvisikin että sehän on mies.   Jos sellaista ei saatu paljastettua millään tiukoista tarkastuksista huolimatta, niin en ihmettele miksei aineitakaan saada. Siinäkin tapauksessa muistaakseni lääkäriä oli vaan lahjottu.

Ne veriarvojen tippumiset selittyvät osaltaan varmasti sillä, että hemoglobiiniraja taisi tippua 10 pykälää vuonna 2000. Ei veridopingin käyttöä tällöin lopetettu, vaikka sellaista yritettiin tuossa dokumentissa vähän sanoa. Siinähän taisi olla kuvaajassa juurikin vuoden 1999 jälkeen se tiputus arvoissa. Ennen vuotta 2000 raja oli 185, tämän jälkeen 175 eli keskiarvot tulivat pakosti alaspäin, kun plasmaekspandereilla (esim. Hemohes) laskettiin arvoja reilummin. En tosin tiedä veriarvoista siinä kuvaajassa, olivatko vain kilpailujen yhteydessä otettuja hemoglobiineja, mutta melko varmasti olivat, jolloin tämä rajan tippuminen selittää myös keskiarvon rajun tippumisen. Muutenkin käytön suhteen on varmasti tullut varovaisuutta jo silloin, saati nykyisin biopassien aikakaudella. Kuitenkin käytettiin silloin ja käytetään nykyisin.

Ja itse asiassa vuonna 2000 ei muistaakseni ollut vielä edes kunnon EPO-testiä. Jotain selityksiä taisi olla, että vuonna 2000 olisi ollut ekoja EPO-testejä, mutta muistelisin, että tuolloin puhuttiin vielä, ettei testi ole vielä hyvällä tasolla ja kiinnijäämisen riski olisi häviävän pieni / olematon. Lisäksi vielä nykyisinkin EPO on aineena vaikea testattava. Näkyvyys testissä vaihtelee ihmisen mukaan. Toisella EPO ei näy lähes koskaan testissä, toisella se voi näkyä vielä viikon käytön jälkeen. Riippuu myös eri ihmisillä eri määristä jne. Ja vielä eri johdannaisia käyttämällä testejä voi vaikeuttaa. Kuitenkin nykyisin EPO on oikea riski testeissä, toisin kuin vielä 2000-luvun vaihteessa.

Mutta, EPOn lisäksi on tosiaan vielä veritankkaus. Vaikea sanoa, kuka on käyttänyt EPOa ja kuka veritankkausta, mutta varmasti molemmat menetelmät ovat olleet käytössä 1990-luvulla, 2000-luvulla ja 2010-luvulla. Veritankkaus vielä toki lisäksi sieltä 1970-luvulta, Virenin kultavuosilta asti. EPO tuli 1980-luvun lopussa. Nykyisin varmasti veritankkaus on taas enemmän suosiossa kuin 1990-luvulla, kun EPOsta voi nyt jäädä kiinni.

Biologinen passi (jolla seurataan urheilijoiden veriarvojen kehittymistä ja muutoksia vuosien varrella, muutakin kuin hemoglobiinia) varmasti vaikeuttaa douppaamista, mutta kuten sanoit, jotenkin ne aina kierretään. Peiteaineilla, lahjomisilla, hyväveliverkostoilla, tietämällä aineen ominaisuudet ja käyttäytyminen ja tätä kautta ajoittamalla käyttö oikein jne. Ja sitten päälle vielä geenidoping, jota on vielä vaikeampaa tai mahdotonta testata.
Ja sitten vielä dopingtestauksen eriarvoisuus riippuen siitä, missä liigassa pelaat tai missä maassa urheilet. Suomessa tehdään käsittääkseni aika paljonkin kilpailukauden ulkopuolisia yllätystestejä, Afrikassa tai jenkkilässä ei välttämättä koskaan tai sitten niiden ajankohdat nuuskitaan etukäteen tai jopa ilmoitetaan etukäteen. Esim. vähän aikaa sittenhän tuli uutinen, jonka mukaan nyt saatiin historian ensimmäiset dopingtestit Kenialaisjuoksijoiden (vai oliko Etiopia?) harjoitusleiriltä. Siellä ei ole koskaan ennen tehty harjoitusleirillä testejä, koska logistisesti testien järkkääminen on ollut jotenkin vaikeaa. :D NHL:ssä testataan kai nykyisin kerran tai kaksi kauden aikana, ehkä, mutta urheilijat tietävät testien ajankohdan kuukausia etukäteen. Muutenkin jenkkien ammattilaisliigat ovat antidopingtyön kannalta siellä 1800-luvulla.

Antidopingtyö on loputon suo. Sillä voidaan laittaa urheilijoita toki ahtaammalle ja varmasti myös turvata urheilijoiden terveyttä, kun joutuvat usein olemaan tarkempia käytön kanssa eikä pystytä käyttämään enää aina sellaisia määriä (vertaa esim. monia vanhoja yleisurheiluennätyksiä, joita ei nykyisin rikota millään, paras osoitus dopingin käytön vaikeutumisesta), mutta dopingin todellinen poistaminen urheilusta on mahdotonta.

Mutta kyllä minua vituttaa aina dopingista puhuttaessa, kun löytyy porukkaa, jotka väittävät, että sen avulla lahjattomat urheilijat saavuttavat maailmanhuipun. Se on hevonpaskaa. Lahjattomat urheilijat eivät koskaan saavuta maailmanhuippua. Doping antaa kyllä viimeisen silauksen, mutta siinä täytyy olla jo valmis paketti kasassa.

Täysin totta. Se harhaluulo, että douppaajat istuvat sohvalla ja aineet tekevät kaiken, on kyllä aika syvältä.

Suomessakin on ollut tosi paljon hiihtäjiä, jotka ovat hiihtäneet itsensä A-maajoukkoeeseen, mutta sen jälkeen menestyminen on jäänyt vähäiseksi. Tämä johtuu nimenomaan siitä, ettei ole haluttu lähteä douppaamaan.

Toisaalta, tässä juuri se, miksi itseltäni mennyt tietyllä tapaa maku huippu-urheilusta. Jotkut eivät halua doupata, joillain ei ole resursseja, jotkut eivät halua vaarantaa terveyttään jne. Tällöin jää aina niitä lahjakkaita ja todella kovaa työtä tekeviä tyyppejä ulos huipulta yhden esteen vuoksi: pärjätäkseen on pakko käyttää.

On kyllä uskomaton läppä koko hiihto ja monet vastaavat kovaa kestävyyttä vaativat lajit, kuten pyöräily.

Niin tai siis, kaikki maailman huipulla tapahtuva urheilu, mukaan lukien suomalaisten sankarit jääkiekossa. Mäkihyppy ehkä ainoana mahdollisena poikkeuksena, ehkä. Sadan metrin juoksukin vaatii kestävyyttä, ei varmaan montaa lajia ole, missä hapenottokyvystä ja tätä kautta EPOsta tai veritankkaksesta ei olisi hyötyä. Puhumattakaan kaikista muista aineista veridopingin päälle.

Dokumentti oli mannaa. Tätä on odotettu vuodesta 2001 asti, kun norskit pääsivät aukomaan tekopyhinä päätä suomalaisten dopingista. K-P Kyrö on legenda, toivottavasti pääsee upottamaan joskus norjalaiset ja ruotsalaiset vielä komeammin.

Tullut luettua vuoden 2001 jälkeen aiheesta todella paljon ja sitä mukaa vähentynyt urheilun seuraaminen. Toki vielä tulee jotain seurattua, mutta se suurin hohto lähti vuonna 2001, kun sinisilmäisyys vaihtui nopeasti realiteettien iskemiseen päin näköä. Sitä ennen kuvittelin, että on ihan mahdollista, että Maurice Greenkin saattaa juosta puhtaana alle 10 ja Hartsa ei ainakaan käytä mitään ja joukkuelajeissa, futiksessa tai lätkässä ei aivan varmasti ole mitään hyötyä dopingista, Bubkakin voi ihan hyvin olla puhdas. Kuinka hölmö sitä silloin olikaan.

Tästä kaikesta huolimatta Myllylä on ja pysyy itselle sankarina. Niin hienoja hetkiä se silloin tarjosi.


Edit Dokkarista vielä sen verran, että mielenkiintosesti se FISn asiantuntija kumosi kaikki puheensa, kun Norjasta tai jostain oltiin yhteydessä ja Dählie ja muut Norjalaiset saatiin pysymään koskemattomina. Hyvä esimerkki siitä, että kulisseissa tapahtuu helvetisti kaikenlaista ja viralliset, korkeimmatkin tahot ovat lahjottuja / uhkailtuja / hyvävelijärjestelmänä / ...  Myös Ingard Lereim oli hauska tapaus. Tästähän oli jo silloin 2001 puhetta paljonkin. Todellinen antidopingin asialla oleva. Noh, ainakin joidenkin maiden kohdalla haluaa käryjä, joten kaipa se ainakin osittain hommansa hoitaa.

Ottaako Gamestop platinum-versioita?

["Luonnollinen" ja oikea paikka on siinä, missä se tuntuu hyvältä.]

Oikean puoleinen tatti voisi olla paremmallakin paikalla. Ongelmana on vain se, että tulee niin paljon muitakin pelejä kuin räiskintöjä, joissa oikeaa tattia ei tarvita paljoa. Sen sijaan vastenta tattia tarvitaan lähes aina.

Tuo ei siltikään vaikuta siihen, että oikean tatin pitäisi olla käyttökelvoton ja nimenomaan siinä genressä, jossa sillä, että tattia on helppo ja luonteva käsitellä on eniten väliä. Jos siis kuunnellaan näitä, joiden mielestä DS:n vasen tatti on aivan uskomattoman hirvittävässä, väärässä, paikassa.

Mitä tattien jäykkyyteen tulee, niin pidän XO:n tattia liian jäykkänä. DS3 on uutena aika lailla ideaali, mutta suht usein joutuisi ostamaan uuden, jos tulisi vielä nykyisinkin pelattua totisemmin räiskintöjä, koska kuluvat kuitenkin liian löysiksi. Ovat vaan olleet sen verran heikkoja tapauksia nykyiset räiskintäpelit, ettei ole jaksanut ostella ohjaimia huvin vuoksi pelailun takia.

Mutta onneksi on 3rd party. Kaikki kun ei ole 15v istunut Pleikkariohjain kädessä vaan on pelattu muitakin konsoleita.

On tässä muutamaa muutakin konsolia tullut pelailtua vuosien varrella tosiaan. Siksi onkin niin hauska vertailla eri ohjaimia ja ratkaisuja. Dreamcastia en tosin ole koskaan pelannut sekuntiakaan ja sehän taitaa nykyisin olla melkoisessa suosiossa joissain piireissä. Ainakin kuvien perusteella itse ohjain näyttää kuitenkin aika skeidalta, joten tuskin tässä mielessä ainakaan menettänyt hirveästi.

Finngamer, itse en näe, että olisi ristiohjainkaan ollut "parhaalla" tai "luonnolisella" paikalla. Se vaan oli juuri siinä, missä se oli. Jos ohjaimeen olisi tehtu eri dimensiot ja enemmän tilaa, se olisi voinut olla jossain muualla. Se olisi voinut toimia aivan yhtä hyvin siinä, mihin tatti tuli, kun dualshock tuli. Nappuloita ja tatteja ja toimintoja sijoitetaan ohjaimiin eri paikkoihin ja erilaisilla tavoilla. Ei ole olemassa mitään yhtä täydellistä optimaalista paikkaa. Ohjain elää kädessä ja sitä käsitellään riippuen pelistä ja kontrolleista eri tavoin. Eri käsiin sopii erilainen. Tattia käsitellään eri tavalla kuin ristiohjainta, koska tatti nousee ohjaimesta irti (tätäkin vertasin.. DS:n ristiohjaimen käsittely tuntuu paremmalta kuin XO:n vasemman tatin juuri tästä syystä, asento ei ole yhtä hankala... ja taas toisaalta, Vitan ristiohjaimeen tää vertailu menee niin, että se on mielestäni vielä vaikeampi käyttää kuin XO:n tatti, koska ei ole kahvoja, joten asento hirveä ja muutenkin ristiohjain liian lähellä Vitan reunaa) Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tuo "luonnollinen paikka" vanhan mukaan on yksinkertaisesti täysin käsittämätön juttu.

"Luonnollinen" ja oikea paikka on siinä, missä se tuntuu hyvältä. Se, missä tatti tuntuu hyvältä, riippuu käsittelijän käsistä, käsittelytavasta, ohjaimen tyypistä ja muotoilusta, tatin muotoilusta ja tatin tyypistä, siitä miten muut nappulat on sijoitettu suhteutettuna tattiin, millainen ote ohjaimesta tulee, kun käsittelee tattia tässä pelissä tällä tavalla jne. jne. jne.

Vielä kerran toistan. Tatin luonnollinen eli oikea eli sopiva paikka on siinä, missä se tuntuu hyvältä. Ja kaikki ohjaimessa ja ohjaimen käsittelijässä vaikuttaa tähän. Itse olin ainakin ekasta sekunnista lähtien sinut Dualshock ykkösen kanssa, enkä kyseenalaistanut, että miksei tämä tatti nyt ole jossain muualla. Minusta tatin luonnollisin ja paras paikka tällä hetkellä on juuri siinä, missä se Dualshockissa on. Joku saattaa kehittää ohjaimen, jossa se olisi vielä parempi ja niin, että nappuloiden käyttäminenkin olisi vielä parempaa.

Tämä on kyllä loputon suo, se on nähty monesti. En vaan pysty käsittämään tuota "luonnollinen" sijainti hommaa lainkaan. Ei mene jakeluun millään tapaa.


Jonkun mielestä originaali Xboxin ohjain on paras ohjain koskaan. Mun mielestä se jo kertoo, että tämä on loputon suo. Jos se ohjain voi olla jollekin suvereeni, niin ei voi olla olemassa mitään yleistä totuutta parhaasta ohjaintoteutuksesta.

Siis "luonnollinen" paikka vanhojen ohjaimien pohjalta on minusta aina ollut järjetön väite. Eihän niissä vanhoissa ollut edes kahvoja ja niistä otettiin täysin erilainen ote, kuten otetaan kahvallisistakin aina erilainen, riippuen ohjaimen muotoilusta. Tätä on vaikea selittää, pitäisi päästä ihan puhumaan mitä tarkoitan ja miksi pidän tuota kyseistä argumenttia täysin turhana, kyseessä on monien asioiden summa.

Sharkie kiteyttää asiaa aika hyvin. Siihen liittyy sitä, että ohjain on kokonaisuus, sormia liikutetaan, muotoilu ja kahvat ovat erilaisia, sentti sivulle tai ylös tatin kanssa tietynlaisessa muotoilussa muuttaa sitä "luonnollisempaan" tai paskempaan suuntaan, toisenlaisessa muotoilussa sentti toiseen suuntaan on parempi jne. En vaan ymmärrä millään tapaa, että se, että aikojen alusta ohjaus on ollut jossain suorakaiteen muotoisessa palikassa jossain siinä peukalon paikkeilla, määräisi, että täysin eri tavalla muotoillussa ohjaimessa olisi olemassa joku maaginen luonnollinen paikka, joka polveutuu suoraan sieltä suorakaiteen paikasta, vaikka ohjaimista pidetään aivan eri tavalla kiinni.

 Ja minulla ainakin, jos otan Dualshockista kiinni, asettuvat peukalot sinne startin ja neliön, selectin ja oikean ristiohjainsuunnan välimaastoon. Ei siis sinne, missä tatin "pitäisi" olla. Testasin myös XO:n ohjaimella, mihin sormet "luontaisesti" asettuvat, jos vain otan ohjaimen käteen ja tuossa muotoilussa peukalot osuvat suunnilleen sinne ristiohjaimen ja analogisen, startin ja analogisen välimaastoon lepäämään, eli samoille paikoille kuin Dualshockissa. Tästä alas (eli siellä, missä DS:n tatit ovat)peukalot pystyvät liikkumaan vapaammin. Ylhäällä taas (eli siellä missä XO:n tatti on) alkaa tulemaan peukalon liikkuvuus vastaan etenkin vasemmalla tatilla vasemmalle käännettäessä ja peukalo osuu myös välillä etusormen alaosaan. Vitalla tämä tulee ristiohjaimella erityisen ikävästi vastaan, kun en pysty esim. kunnolla tekemään vasemmalle päin shoryukeniä tai tulipalloa, koska vasemmalle käännettäessä peukalo on niin paljon kömpelömpi tuossa asennossa. Ja jälleen etusormen alosa tulee vielä paljon pahemmin vastaan, koska Vitasta ote on vielä niin erilainen verrattuna XO:hon tai DS:ään, muotoilun ja kahvojen puutteen vuoksi.

Eikä se(kään) ole minusta mikään määritelmä, että tatin luonnollinen paikka olisi siinä kohdassa, mihin käsi asettuu ohjaimesta kiinni ottaessa, koska ohjain elää koko ajan kädessä. Ei se paikka, mihin sormi asettuu yhdessä asennossa ohjainta pidettäessä ole se "totuuden paikka".

Huomasin myös tatteja pyörittäessä jälleen kerran, etten pidä noista XO:n analogisten kuopista. Jossain rauhallisessa pelissä ne eivät haittaa, mutta enemmän käsiteltäessä jotenkin haittaavat ja pakottavat tietynlaiseen käsittelyyn, joka ei tunnu luontaiselta.

Testasin myös itse, miten käsittelen ohjainta. Sain peukalot osumaan yhteen, jos laitoin sormet vähän normaalia pidemmälle ja laitoin tietyllä tavalla sormet, kun käänsin tatteja. Tuntui kuitenkin todella omituiselta käsitellä tatteja noin. Normaalisti käsitellessä peukaloni eivät osuneet yhteen, vaikka pyörittelin tatteja kuinka. Minulla on sisälle tatteja kääntäessä tavallaan nivelet siellä ulkoreunoilla, peukalot aivan suorina. Aivan peukalon kärjillä en pysty käsittelemään hyvin. Veikkaan, että Aiviksen tapa on lähelä sitä, mitä itse teen. Vaikea kuvailla sanoin.. Hyvä kuitenkin, että DS4:ssä tatit ovat vähän enemmän etäällä tosistaan, niin useampi käsittelytapa onnistuu.

Huhhuh, olipa taas järkevää ajankäyttöä vertailla..

Ja partajeesus laittoi viestin aikana vielä sen viimeisen jutun, joka itseäni on aina ihmetyttänyt. Eli miten tähtäyskädellä, joka vaatii miljoona kertaa enemmän hienosäätöä, oikea tatti toimii kuitenkin ihan hyvin siellä alhaalla täysin "epäluonnollisessa" paikassa. Tämä on se suuri mysteeri, joka mielestäni joo..  Jos dualshockin vasen tatti on aivan mahdoton, niin mahdoton, että kone jää hyllyyn vain tällaisen vuoksi, niin ei sillä XO:n oikealla tatilla osuta kyllä edes ladon seinään räiskinnöissä, jossa tattia pitäisi hallita tarkasti.

Kehityskustannuksista:

During a developer roundtable discussion tonight, Hulst pointed out that while previous Killzone titles used a team of about 125 at peak, this upcoming PS4 title came in at 150 staff members for its two-and-a-half year development cycle. He calls it "roughly similar," and not so bad when you consider that a hardware transition has to be figured into the formula.

http://www.destructoid.com/guerilla-ps4-dev-cost-not-as-scary-as-you-d-think-246188.phtml

Tosin muistaakseni kommentoi, että arttia on ulkoistettu aika paljon enemmän.


Pressitilaisuus oli mielestäni todella vakuuttava. Paras yksittäinen juttu oli luultavasti se, että vasemman analogisen paikkaa ei vaihdettu.

Kiitti

Fuuuuk toimivaa striimiä? Vittu en löydä mitään toimivaaaa

Jukka Chydenius ottaa vastaan Helsingissä ja Kouvolassa. Itse olen käynyt hänellä ja sai radikaalit tulokset aikaan. Hän on käsittääkseni ollut olympiajoukkueenkin mukana olympialaisissa. Todellakin osaa asiansa. Kiropraktikkojakin on monenlaisia, kuten on hierojia ja naprapaatteja jne. Chydeniuksen hinta on 70 euron paikkeilla.

Kannattaa kiripraktikon käynnin jälkeen hoitaa sitten itsensä muutenkin kuntoon. Hierontaa ja lihashuoltoa venyttelyineen ja harjoitteineen.

Miten osakkeiden ostaminen ja myyminen tapahtuu? Onko myyminen niin helppoa, että voit myydä osakkeet juuri sillä sekunnilla, kun haluat? Kysymys ehkä kertoo siitä, minkä verran on tullut tutustuttua aiheeseen.

Kyllähän hifi on loputon suo, jos sille tielle lähtee. Muutama vuosi sitten itse kiinnostuin kunnolla aiheesta ja tarpomista on ollut. Itse olen onneksi päässyt pahimmista pakkomielteistä eroon, ettei sentään koko omaisuus mene yhteen harrastukseen.

Sampopankin asiakkana olen.

Itseäni kiinnostaisi myös sijoittaminen, mutta aika paljon töitä pitäisi ensin tehdä, jotta saisi jotain aikaiseksi.

Laitan Vinin tapaan idioottivarmaan rahastoon 30 euroa kuukaudessa ja on se nyt 15 kuukaudessa kasvattanut arvoa 30 euroa, eli aika helvetisti enemmän kuin normaali pankkitili, mutta silti ei käytännössä lainkaan. :D Ja tosiaan nollatilanteesta lähdetty, eli alle 500 euroa tuolla tilillä tällä hetkellä, ihan ok tuottoinen ollut siinä mielessä. Ja samalla menee huomaamatta sivuun pikku summa, johonkin turhaan se tulisi kuitenkin käytettyä.

En olekaan lukenut Halosta mitään kommentteja aiemmin, itse aion hankkia joskus kampanjan takia pelin. Näyttäisi tämän threadin perusteella siltä, että CoD on vaatinut jälleen yhden uhrin?

Editoin myöhemmin omat vuoden pelit.

Undeadilla joutuu tietämään ja miettimään aika tarkkaan, mitä kehittää ja milloin ja mitä ostaa ja milloin, sen verran rahaa tulee niukemmin. Paitsi tietysti, jos satut olemaan helvetin hyvä ja saat aina maksimirahat vihollisista, tässä tapauksessa varmaankin rahat riittävät enemmän törsäilyyn.

Ja kyllä toi musiikin poistaminen auttaa varmasti peruspelaamistakin ilman scoretavoittelua.

Kaikkia eroja en muista eri vaikeustasojen välillä, kun alemmilla vaikeusasteilla ei ole tullut pelattua kuin silloin pelin julkaisussa. Voi olla, että zombiet tulevat nopeammiksikin vaikeammilla asteilla. Suurimmalta osalta pystyy silti aika hyvin juoksemaan karkuun maksimiin kehitetyllä nopeudella Undeadillakin. Olisikohan yksi tai kaksi zombietyyppiä, joita ei pysty pakoilemaan ja kiertelemään.

Ja kyllähän tuossa scorehuorauksessa menee tosiaan hermot ja moni asia menee pieleen. Siksi tulee usein luovutusfiilis ja peli on kauemmin pois mielestä, kunnes taas jossain vaiheessa muistaa, kuinka mahtava peli onkaan ja alkaa uusi kierros.

Jos muuten pelailet vielä lisää, niin vaikeimmilla vaikeusasteilla kannattaa tosiaan panostaa varusteissa nopeuteen ihan maksimissa, pelastaa monessa kohdassa.

So far peli on tuntunut jopa helpommalta kuin co-opissa normalilla.

Luultavasti peli onkin helpompi, vaikka toki yksi läpipeluukerta on jo opettanut monia asioita. Kunhan saat Undeadin auki, niin testaa ensin yksin ja sitten co-opissa, niin näet, kuinka radikaali ero vaikeustasossa on jo pelkästään ekassa tehtävässä, saati, kun peli menee eteenpäin. Yksinpeli on pala kakkua co-opin jälkeen. Sinänsä Undead co-op on hyvä harjoittelukeino yksinpeliä varten, nimittäin siinä tulee niin hulluja paniikkitilanteita, että yksinpelissä osaa ottaa kaiken vastaan todella rennosti, kun kaikki vihut kuolevat niin paljon helpommin jne.

Ja aika hyvin on tullut opittua, mikä ase sopii mihinkin tilanteeseen. Monissa tilanteissa saa luovasti yhdistellä heiteltäviä esineitä, aseita ja räjähtäviä tavaroita ympäristöstä. Se on kivaa! Huomaan ottavani tilanteet nyt paljon rauhallisemmin.

Yksi pelin vahvuuksista. Todella paljon erilaisia pelityylejä mahdollista kehittää. Itse en esim. juuri osaa molotovia käyttää, se menee aina itsensä liekittämiseksi ja sähläykseksi, mutta toiset taas ovat sen käytössä ihan hakoja.

Olisi hauska nähdä, miten maailman parhaat pelaajat pelaavat. Ei vaan tunnu oikein ainakaan youtubesta pahemmin löytyvän huippupelaajia.

En muuten sano sen enempää mitä aseita kannattaisi ostaa ja mitä ei, koska juurikin itse en esim. suosittele molotovia oman kädettömyyteni vuoksi, mutta pari ehdotonta on. Shocker kannattaa kehittää maksimiin. Se vaikuttaa aluksi täysin turhalle, mutta täysille kehitettynä se on pelin paras ase. Armeijazombit ja palomiehet sun muut menee puuroksi tuosta vain. Houkuttelee niitä ihan lähelle ja sitten todella lyhyt bursti, käytännössä single shot ja porukkaa kaatuu. Toinen todella tärkeä combo on Blade Cannon + Flare, sillä kaatuu vihuja järjettömiä määriä. Kannattaa muistaa silti, että yksi tavara houkuttelee vain tietyn maksimimäärän vihollisia, jonka jälkeen loput lähtevät ryntäämään kohti sinua.

Ja voin luvata, että peli tulee vielä tarjoilemaan paljon paniikkitilanteita, kunhan pääsee sinne Undead co-opiin. Välillä rupeaa jo oikeasti naurattamaan, kun puolikuolematonta väkeä lappaa joka ovesta niin järjettömät määrät ja jotenkin niistä tilanteista vaan loppujen lopuksi selviää. Ensin aivan järjetön mättö ja lopuksi tilanne raukeaa siihen, kun viimeiset lihankimpaleet vielä tippuvat maahan ja sitten ympärillä on hiljaista.

Itse tuli muuten muutaman läpipeluun jälkeen laitettua musikit pois. Pelin musiikki on loistavaa (kuten aina Pulkkisella) ja luo tunnelmaa, mutta loppujen lopuksi siinä vaiheessa, kun pisteitä haluaa metsästää enemmän, alkaa musiikki tulla tärkeämpien äänien tielle. Ympäristön kuulee selkeämmin, kun musiikki on pois päältä.

[Dead Nation]

Dead Nation

"Vähän" venyikin kuuden tunnin sessioksi ja siinä ajassa peli meni läpi normalilla. Se oli oikein sopiva vaikeusaste. En uskalla kuvitellakaan millaista meno on vaikeammilla tasoilla. Niitähän on tuon normalin jälkeen vielä kolme. Kuka vaan tykittää tuon läpi normalilla, mutta jo sitä seuraavalla vaikeusasteella saa varmaan aika hyvin tuntea eri zombien heikkoudet ja käyttää niihin oikeaa asetta.

 Undeadilla, joka on siis vaikein vaikeusaste, saa tehdä jo ihan töitä etenemisen eteen co-opina. Peli on vaikeampi co-opina kuin yksin ja se on tasapainotettu hienosti niin, että yhteistyöllä oikeasti saa parhaan tuloksen eikä molempien ramboilulla.

Dead Nation on uskomattoman hiottu paketti.

Niin on. Harmittaa, että monen silmissä tämä on jäänyt vähän keskinkertaiseksi teokseksi ja pahasti SSDHD:n jalkoihin. Mielestäni DN on mestariteos. Todella lähellä täydellisesti suunniteltua ja toteutettua peliä ja se menee omissa kirjoissa top20 pelien joukkoon kautta aikain. Se toimii hyvin ihan perusseikkailunakin läpipelattuna, mutta highscore-pelinä se nousee sinne megatekeleiden joukkoon.

Jos muuten pelailet vielä lisää, niin vaikeimmilla vaikeusasteilla kannattaa tosiaan panostaa varusteissa nopeuteen ihan maksimissa, pelastaa monessa kohdassa.

Aiviksella hyviä pointteja.

Mielestäni se, ettei mm. työolosuhteista, palkasta tai työajoista saisi valittaa, koska jossain muualla jollain muulla menee vielä huonommin, on aika turhaa jauhantaa.

Joo-o, joillain ei ole juomavettä ja lapsia kuolee ripuliin joka sekunti köyhillä alueilla. Ei tämä tarkoita silti sitä, etteikö Suomessa voisi olla paskoja työolosuhteita ym. Tai toisaalta, tuota logiikkaahan voisi hyödyntää toisinpäin. Miksi hyväosaisimmat valittavat korkeista veroista, heillähän jäisi 99% verotuksellakin enemmän käteen kuin Aasian orjilla. Ihan turha valittaa mitään, kun valtio vie niin paljon veroja. Heittäisivät omaisuutensa menemään, laskeutuisivat pilvilinnoistaan ja hakisivat perspektiiviä elämään Aasian työelämästä.

Toki on olemassa loisia. Ja toki on olemassa turhasta valittavia vässyköitä. Mutta tuo viidakon lait kappale oli hyvä. Tasapaino pitää olla. Vähäosaisia ja heikompia pitää auttaa, kunhan tilanne ei mene päälaelleen.

Joka tapauksessa voiton tavoittelun äärimmilleen viety maksimointi on perseestä. Miksei hyvä toimeentulo riitä, se on se kysymys, joka usein tulee mieleen, mutta siitä ei sen enempää...

Aivan kuten on olemassa hyviä ja huonoja työntekijöitä, on olemassa hyviä ja toisaalta huonoja, moraalittomia työnantajia.

Ei kyllä minusta enemmän ja rankempaa työtä tekevälle tulisi maksaa enemmän palkkaa, mutta näinhän se ei nykyään ole.

Tämä oli myös hyvä. Tietysti "joku on kovalla työn teolla opiskeluaikoina päässyt plaplapla". Keplottelulla, tuurilla, syntymällä oikeaan perheeseen jne. on päässyt paljon parempiin tienesteihin, tekemään paljon vähemmän töitä, järkyttävän paljon ihmisiä. Ja mitä nyt näkee jotain keskitason johtajiakin, jotka ovat kovilla palkoilla, täysin, totaalisen ammattitaidottomia paskoja, istuvat eläkevirassa tekemättä mitään tai usein itse asiassa aiheuttamassa yritykselle vain hallaa. Ihan lähipiirissäkin on paljon esimerkkejä. Nämä ovat kuitenkin yhteiskunnan silmissä jotenkin paljon ylempiarvoisia kuin joku työtön ressukka, jolla ei vaan käy tuuri.

Vaikka on hieno ajatus, että yhteiskunta olisi jotenkin tasavertainen ja työnteko ja muu palkitaan, niin todella usein silti elämässä on kyse tuurista. Satuitko syntymään Afrikkaan vai Suomeen. Satuitko pääsemän sen työnantajan suosioon siinä viiden minuutin työhaastattelussa vai et.

[Kirby's Epic Yarnia]

Anttilassa oli jotain ihan ok tarjouksia, ainakin Kouvolassa. Kirby's Epic Yarnia oli useampi kappale, 10 euroa kappale, tuli napattua itselle yksi mukaan. Ei jäänyt mieleen muita yksittäistapauksia, mutta harvinaisen halpoja hintoja harvinaisen laadukkaille peleille, siis Anttilan hinnoiksi ja peleiksi. Oli Wiitä, PS3:a ja XO:ta.

Kyllä seuraavassa genissä tulee varmaan vähintään se teran levy hankittua. Tässäkin genissä 500 gigaa alkaa itsellä olemaan siellä rajamailla, lisää olisi välillä tarvinnut.

[Dr. Horrible's Sing-Along Blog]

Dr. Horrible's Sing-Along Blog
Taattua Neil Patrick Harrista. Lyhythän tuo on, ja loppuu aika seinään, mutta hersyvä huumori ja hauskuutensa lisäksi oikeasti makeat moniäänimusikaalibiisit palkitsee silti.

Tarkoitat kai taattua Joss Whedonia. No joo, on Neil Patrick Harriskin huippu. Joka tapauksessa loistava tapaus Dr Horrible. Niin on myös Whedonilta Buffy, joka Netflixistä näköjään löytyy. Siinä Netflixin parasta tarjontaa, Buffy kaudet 2-6. Ja Firefly vielä siihen päälle.

Onko Ephram muuten kuinka mäkisiä tai tasaisia noi sun lenkkimaastot?

Tänään kävin testaamassa vähän pikapyrähdystä ja 2,45 kilsaa vanhalla tutulla legendaarisella pururadalla taittui aikaan 9m 56s. Joskus kymmenen vuotta sitten pääsin sen parhaillaan 10,5 minuuttiin, enkä uskaltanut kyllä odottaa alle kymmenen minuutin alitusta vielä, kun en kuitenkaan ole ihan niin paljon ehtinyt lenkkeilemään kuin on ollut tarkoitus. 10 minsaa on kuitenkin koko elämäni ollut jonkunlainen haamuraja juosten tuolla radalla ja nyt se meni ikään kuin vahingossa. Tuntuu hyvältä.

Cooperia varten ihan hyvä testijuoksu. Saa nähdä uskaltaako nyt jo syksyllä juosta sen, kun vähän olin jo perääntymässä pelkurimaisesti.

Itsekin ostin takin ja hanskat, paitoja löytyy jo. Helvetin laadukkaan oloiset ja oikeestaan ilmaset.

Joo, kyllähän nykyisin tulee enemmän huippua pelattavaa kuin koskaan. Pelaamisen arvoisia tekeleitä tulee itse asiassa aivan liikaa ja aivan liian monelle alustalle. Edes puolia ei ehdi pelata.

Edit: Jaahas, jostain syystä postasin nyt tähän topiciin. Piti mennä sinne "pelialan nykytilaan"

Tales of Symphonia tuli myös PS2.

Julkaistiinko koskaan japanin ulkopuolella? Jos ei, niin sama olla GC:n yksinoikeutena tässä listassa imo.

Ei taidettu julkaista, eli ihan totta, käytännössä yksinoikeus Cubelle.

[Carcassone]

Tänä vuonna on tullut aloiteltua lautapelaamista. Toki aikoinaan Monopoli, Afrikan tähti jne, mutta siitä nyt jo varmaan lähemmäs 15 vuotta.

Carcassone, 7 Wonders ja Ticket to Ride olleet toistaiseksi rotaatiossa, eli aikasta kasuaalikamaa käsittääkseni vielä.

Carcassonessa tullut hankittua aika paljon lisäosia, viimeisimmät eilen. Todella hauska peli, niin peruspelinä kuin lisäosillakin. Eiliset lisäosat (jotain kreiviä, pormestaria ja suurluostaria ym.) tekivät pelistä mielestäni helvetin mielenkiintoisen, lisäsivät vaihtoehtoja peliin.

Ticket to Ride (USA) on hauskaa, tulee vähän valepaskahousu mieleen. Pitää bluffata ja peitellä omia tekemisiään ja pelata toisia pihalle. Sopivan yksinkertainen ja onnea yhdistettynä taitoon sopivassa määrin.

7 Wondersia tullut pelattua vasta kaksinpelinä, tosin aika paljon. Vähän mietityttää, voiko jollain 5 pelaajalla taktikoida yhtä paljon kuin kahden pelaajan versiossa, mutta sen näkee sitten aikanaan, kun saa muitakin houkuteltua peliä kokeilemaan.

Kaikki kolme peliä ovat jo tarjonneet todella paljon hupia ja jatkuvasti tietynlainen himo päästä jotain pelaamaan. Ja varmasti tulee hankittua lisääkin pelejä. En ymmärrä, miksei ole jo aiemmin tullut hypättyä lautapelien kelkkaan. Jotenkin niiden olemassaolon on vaan onnistunut unohtamaan.

Pitää tuohon Yomiin tutustua. Korttipelit on hauskoja, iPadilla pyörinyt Magic, Ascension ja Assassins Creed Recollection ja Eye of Judgment koukutti PS3:lla, joten eiköhän tuokin maistu.

Paras PS2-peli jäi kuitenkin mainitsematta, eli tietenkin Socom 2.

Onimushat 2 ja 3 PS2.

Twisted Metal Black taisi olla aika merkittävä PS2-yksinoikeus. Dark Cloud 2 muistaakseni keräsi myös kehuja, kuin myös Amplitude ja Frequency. Maximo ja Mark of Kri myös tietyissä piireissä ainakin arvostettuja. Bully taisi olla myös yksinoikeus. Champions of Norrath oli sekin kova peli. Silent Hill 3 myös IMO.

Soul Calibur 3 vielä ainakin tuli mieleen. Persona 3, Disgaea 2, Xenosagat ja Shadow Hearts sekä Valkyrie Profile 2 oli vielä ainakin JRPG. Odin Sphere. God Hand.

Toki vähän nyt kiinni siitäkin, minkä mukaan näitä luokitellaan, myynnit, metacritic, "yleinen arvostus" jne...

Tales of Symphonia tuli myös PS2.

Edit: Yakuzat 1 ja 2 tuli vielä mieleen.

Pure Direct päälle.

Itsekin aloitin reilu kuukausi sitten osittain Ephramin innoittamana vähän totisemman juoksuharjoittelun, eli kiitos siitä. Tekstin lukeminen täällä topicissa ja tuloksista saatu lisäpotku ja selvä nautinto innosti itseäkin lenkkipolulle ahkerammin. Tuloksiakin alkaa pikku hiljaa näkyä, viime viikolla meni 9,8 kilometriä maastossa aikaan 46 minuuttia ja 53 sekuntia. Kympin 40 minsaan on siis vielä vähän kuitenkin matkaa. Syksymmällä pitää juosta cooper ja minimitavoite on 3000m.