Koin äskettäin lvl 19 soturiörkilläni kauhun hetkiä vuoriston lumisissa maisemissa. Spottasin taivaalla pörräävän loharin ja päättelin, että mokoma kusipääelukka majailee viereisen vuoren huipulla. Päätin siis, että liskon päivät ovat luetut ja olion sielu tulee olevan minun!
Etenin huipulle, jossa otus löhöilikin ylimielisen oloisena. Kaivoin jouskarin esiin aikeenani kevyt sneak-pehmitys. No sen yrityksen kanssa kävi ns.
futarin ratkaisut eli ihan vitusti ylihän se kurmotus lähti. Lohari kiivastui tästä ja aloitti rynnäkön. Tämä ei vielä kovin kummoisia tuntemuksia aiheuttanut vaan nappasin jättikirveen kouraan, iskin hemmollani berserkin päälle, hain elemental fury -shoutilla lisää tempoa liikkeisiin ja iskin kimppuun. No eihän siitä loharista liiemmin vastusta ollut, vaan hakkasin sen minimaalisilla vaurioilla henkihieveriin. MUTTA mitäs vittua: juuri ennen elukan kuolemaa huomasin, että oma elinvoimani alkoi kumman nopeasti heikentyä. Vilkaisin taakseni, jossa HUOMASIN JONKUN HYYTÄVÄN SKELETORIN NÄKÖISEN HEMMON KÄRTSÄÄVÄN HANURIANI PELOTTAVALLA TEHOKKUUDELLA. No "Krosis" -niminen sangen epäystävällinen kaverihan se siellä kairasi avutonta örkkiäni anneliin himoköyrijä-Güntherin tehokkuudella.
Eihän siinä muu auttanut kuin pinkoa karkuun ihan perkeleellisellä kiireellä. Jotenkin onnistuin ryssimään pakonikin ajautumalla umpikujaan ja huomaamalla uuden ystäväni "Krosiksen" lähestyvän. Hyppäsin sitten vuorelta alas ja selvisin semitäpärästi kuolonloikasta. Tässä vaiheessa hahmoni oli ensinnäkin suht paskana ja elinvoimaa palauttavat potionit olivat melko lopussa. On siis sanomattakin selvää ettei ollut mikään järin miellyttävä yllätys huomata päätyneensä keskelle jotain bandiittilaumaa, jonkun saamarin muinaisen temppelin raunioille.
Selvisin koko hässäkästä kuitenkin ihmeen kaupalla hengissä. Olipahan hauskaa ja tuli kiljuttua kuin pikkulikka.
Naapurit varmaan arvostavat.
Näytä kirjoitukset
). Kiinnostusta löytyy edelleen.
Kertakaikkiaan orgastinen elämys iskeä kaksinpelit pystyyn vuosien tauon jälkeen ja alkaa mättämään Wumpa cuppia. Briljantti peli, ja joka osa-alueella parempi kuin yksikään Mario Kart mitä olen tähän mennessä kokeillut.
