Puulaakipeleissä on myös hauska bongata tositaistelijoita. Eli useimmiten jo kolmenkympin merkkipaalun saavuttaneita perusduunarijannuja, jotka jaksavat ottaa koko roskan kuolemanvakavasti vaikka panoksena olisi ainoastaan se vitun kämäinen pokaali, joka lopulta sulaa hikisten miesten saunaillassa kiukaalla. Juuri nämä tyypit sikailevat enemmän kuin muut pelaajat, ovat eniten äänessä, levittelevät käsiään el macaronityyliin ja mussuttavat tuomarille, koska tuomari on heidän mielestään aina väärässä. Yleensä nämä samat kyrvänjyrsijät myös tulevat baarissa kovan kännin myötävaikutuksella vittuilemaan, jos sattuvat tunnistamaan sinut vastapuolen pelaajaksi.
Muutenhan ite pyrin pelaamaan aina siististi, mutta näitä edelläkuvailtuja urpoja vastaan on kiva pelata vähän rumemmin.

Hiiltyvät herkästi.