Star Fox II saatiin näköjään myös NSO-palveluun. Se ei yllätä, sillä Nintendo on napsinut kohta kaikki NES/SNES Classic pelit sinne.
Breath of Fire I ja II täytyy kyllä RPG-fanina ottaa pelattavaksi, kun julkaisuaikataulu ja loputtomienmahdollisuuksienlogini sen sallii. En ole nimittäin koskaan pelannut tuota sarjaa.
Journey to Silius ja Crystalis ovat minulle myös uppo-outoja NES-pelejä molemmat. Pienen tutkimustyön jälkeen hauskana kroppitietona selvisi, että Journey to Silius perustui alunperin Terminator-peliin, mutta sellaista siitä ei koskaan tullut, koska kehittäjätiimi menetti lisenssin kehityksen aikana.
Crystalis taas on SNK:n kehittämä toimintarope, joka nauttii kulttiklassikon statusta tänä päivänä.
Jep. Myöhäinen startti aiheelle, mutta pistetääs tästä uusi lanseeraus kunnioittaen Legendary Updatea, joka saapuu jo huomenna, parahiksi pitkän viikonlopun iloksi.
Mitähän kekseliäät sisällöntuottajat tällä vielä saavat aikaan? Pelillisesti Master Sword on yllättävän erilainen kuin muu peli, ja musiikkikin vaihtuu hienosti Zelda 1:n dungeon-teemaksi, kun Link tupsahtaa alamaailman syövereihin!
Olen itsekin innostunut nyt testailemaan rakennustyökaluja. Se on vielä sellaista "tuo tohon ja tää tänne" -läiskimistä ilman minkäänlaista käsitystä laadukkaasta kenttäsuunnittelusta, mutta ehkä sieltä jotakin kohtuullista vielä syntyy. Olisi hienoa saada aikaan jonkinlainen jouluteemainen leveli.
Pistäkää kenttiänne jakoon! Älkääkä antako niiden pölyttyä miljoonien "kolme ovea, joista kaksi johtaa kuolemaan" -tasojen kasassa. Ja ei, minulla ei ole vielä mitään jaettavaa, mutta vastuuttomana koltiaisena luotan toisten kantovoimaan. Täällä sydänverestä luotuja leveleitä voi kommentoida, hehkuttaa tai yksinkertaisesti antaa superrakentavaa palautetta, kuten "tee parempi, h***".
Nintendo näköjään aloittaa joululahjojen toimittamisen tänä vuonna hyvissä ajoin:
En olisi ikinä uskonut saavani tähän peliin tuollaista Power Upia. Luulin, että seuraavaksi tulisi SMB2:n tai Mario Landin teema. Ei tämä huonompi juttu ole, mutta hyvin yllättävä!
Tämä oli ollut hankintalistalla jo jonkun aikaa. Odotin vain sopivaa hetkeä ja hintaa. Partis nosti tämän Vuoden Peli 2017 -äänestyksessä ykköseksi, joten odotukset ovat sen mukaiset.
Jos joku haluaa käydä nappaamassa tämän pelin liikkeestä, niin tarjous on ymmärtääkseni voimassa vielä tänään ja huomenna.
Väitän, että Nintendolla on tällä hetkellä yksinoikeudella hallussaan kaikkien aikojen paras Battle Royale -peli. Hyvän genren edustajan tulee olla jännittävä, arvaamaton sekä taitokatoltaan korkea. Tetris 99 on kaikkea sitä ja enemmän. Se sopii aligenreensä täydellisesti, sillä matsit kestävät korkeintaan viitisen minuuttia, ja pahasti epäonnistuttuaankin on mukana seuraavassa jo kymmenien sekuntien kuluttua.
Lopullisesti Tetris 99 varmisti paikkansa ykkösenä, kun hankin siitä fyysisen version ja siitä avautui Maraton-moodi, joka on Tetristä klassisimmillaan. Siinä on mukava harjoitella tuleviin koitoksiin, tai sitten vain pelata omaksi huvikseen ja omassa tahdissaan. Tämä sinänsä mainiosta Puyo Puyo Tetriksestä puuttuva elementti täydentää hektisen puzzle-kokemuksen loisteliaasti.
Kymmeniä vuosia myöhemmin ison T:n konsepti on yhä niin täydellinen kuin olla ja voi. Sekin on osuvaa, että ensimmäisenä erikoisviikonloppuna Nintendo palkitsi pelaajat Game Boy -skinillä, kuin muistuttaen, millä pelillä legendaarisen kannettavan laitteen voittokulku alkoi. Nytkin kirjoitetaan historiaa, ja samalla nimellä.
2. Legend of Zelda: Link's Awakening
Kaiken pitää olla suurempaa, vapaampaa ja realistisempaa.
Siksi onkin vapauttavaa ja helpottavaa päästä pelaamaan nykypäivänä Links Awakeningin kaltaista peliä, joka ei mittakaavallaan juhli, mutta jonka jokainen neliösentti on täytetty mielenkiintoisilla asioilla ja löydöillä. Peli saattaa olla nykypäivän pelaajalle jopa hieman kryptinen, mutta palkitsee suuresti, jos sitä pelaa omassa tahdissaan asiat itse löytäen.
3. Fire Emblem: Three Houses
Aloitin tämän sarjan vasta Three Housesin myötä, ja pääsin samalla pelaamaan ilmeisesti sarjan kaikkien aikojen parasta osaa. Nautin juonesta ja hahmojen vuorovaikutuksesta yhtä paljon kuin strategia-osuuksista, jotka nousivat normal-vaikeusasteella vasta lopussa haastaviksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä FE voi loistaa myös muualla; en ole minkään aiemman pelin kanssa miettinyt siirtojeni vaikutusta siinä määrin kuin nyt. Pelin mielenkiintoisia ja paljon keskimääräistä videopeliä taitavammin käsikirjoitettuja hahmoja haluaa suojella ja pitää siipiensä sisällä – kunnes lopun tullen on osattava päästää irti.
Vaihtoehtoja on vähänlaisesti, jos omistaa Switchin, eikä pidä Fortnitesta.
Keskikesällä NS:lle julkaistu Realm Royale ei tällä hetkellä ole suosionsa kukoistuksessa, skinejä, päivityksiä tai ominaisuuksia ei julkaista siinä tahdissa, mihin Epicin BR-pelin yleisö on totutettu. Bugejakin pelissä riittää, eikä niitä korjailla aina riittävän nopeasti.
Mutta RR:ssä ei askarrella seiniä, ja sen kykypainotteinen taistelu on mukavaa etenkin squadeissa. Syksyllä takaisin tullut kolmas kykypaikka toi myös entistä enemmän mahdollisuuksia puolustautua ja hyökätä, luoden lisää juuri sellaista hupia, johon tämän genren yhdistän. Pelissä on jotakin hieman samanlaista viehätystä kuin Splatoonissa, ja se ehkä onkin syy, miksi pidän tästäkin niin paljon.
Omistan entuudestaan tästä kortista 200 GB:n version, joka on toiminut mainiosti Switchissä. Tilaa vain tarvitaan lisää! Sitä parempi, mitä harvemmin pelejä ja DLC-paketteja joutuu arkistoimaan konsolin muistista.
Nyt siis nelisatanen lippulaivaan ja vanha kortti Liteen. Tällä mennään, kunnes 1TB:n korteista tulee kohtuullisen hintaisia. Tällä hetkellä sellainen monsteri maksaa Yhdysvaltojen Amazonissa 452 dollaria, joka on iiiiiihan pikkuisen liian huono diili.
Amazonista ei kannata tilailla ihan mitä vain MicroSD-kortteja, sillä feikkejä siellä on tarjolla jonkin verran. Esim. nämä kortit tulevat suoraan SanDiskiltä, joka minimoi riskit.
Ajattelin lisätä tästä loputtomienmahdollisuuksienlogiini kaksi nimikettä:
Yooka Laylee | 13,50€ (39,99€)
Sen verran olen fiilistellyt sekä Impossible Lairia että Hat in Timea, että onhan tätäkin päästävä pelaamaan.
SEGA AGES Wonder Boy: Monster Land | 3,50€ (6,99€)
Täydennän AGES-kokoelmaani aina sopivan tilaisuuden tullen. Näitä on kiva pelata hetken mielijohteesta, kun tekee mieli sellaisia hyvin uudelle alustalle konvertoituja klassikoita, jotka tuli aikoinaan missattua.
Olenkin jo puhunut siitä, miten olen missannut aikoinaan suuren määrän edellisen konsolisukupolven pelejä. No, nyt pääsen pelaamaan jälleen paria uutta Switch-käännöstä. Ei muuta kuin huone pimeäksi, kuulokkeet korville ja NS telakkaan, sillä nämä kaksi ansaitsevat suuren näytön:
Metro: Redux on jo hyvän aikaa vilahdellut eri jälleenmyyjien listoilla, samoin kuin Switcher 3 alkuvuonna. Tätä ilmeisen vahvalla ilmapiirillä ladattua (romaani oli myös, luin sen vuosi sitten) räiskintää on hienoa päästä vihdoin pelaamaan.
Trailerin on vahvistettu olevan oikeaa pelikuvaa NS-versiosta. Nintendo-yleisö saa jumaloimansa gyro-tähtäyksen ja HD-rumblen, mutta ei fyysistä versiota – ainakaan näillä näkyminen. Digi on minulle kuitenkin vain harmi, ei täydellinen este.
Uutisointikulmat on jänniä. Itse näin vaan otsikoita, että myynti on pettymys, sillä S&S jäivät nähtävästi useita kymmeniä prosentteja viimeisesti aidosta mainline-Pokemonista jälkeen. :b
Tod.näk siksi, että Nintendo ilmoittaa aluksi vain fyysisten kopioiden myynnit. NS:llä digiversiot tekevät kauppansa paremmin kuin 3DS:n ajalla.
Sun&Moon liikkui ensimmäisen kuukautensa aikana 7,2 miljoonan kopion voimin. Ainakin minusta vaikuttaa siltä, että nyt voi olla tulossa vielä kovempi luku.
Nyt on Nipalla ammuksia; nähdäänköhän joulukuun myyntien vetävän vertoja jopa sille tykitykselle, mitä Wii ampui sen parhaimpina vuosina? Laite tosin kärsi pitkän aikaa siitä, ettei sitä ehditty tuottamaan riittävän nopeasti.
Kunniamaininta myös Okamille, sillä se on ainoa Zelda-klooni, joka peittoaa osan esikuvistaan.
Okami on kyllä sangen mainio, eikä sen upea tyyli ole vanhentunut päivääkään. Itse olen pelannut siitä ehkä noin kaksi kolmasosaa. Ehkä peli on kuitenkin hieman liian pitkä ns. omaksi parhaakseen? Olisiko se sittenkin ollut vieläkin mieleenjäävempi tiukennettuna, noin 20 tunnin seikkailuna?
Skyward jäi minulle Wiillä hieman kesken, ihan loppupuolella muistaakseni. Toivottavasti Nintendo muokkaa tämän Switchille pelattavaksi perinteisillä kontrolleilla. Rakastan gyro-tähtäystä, mutta kasvoin aika nopeasti ulos "heilauta ohjainta, niin jotain saattaa tapahtua" -tempuista. Jos joku luulee gyro-tähtäystä sellaiseksi, niin on täysin väärässä. Sehän on periaatteessa kuin 3D-hiiri.
SS:n impressionistinen maalauksellisuus myös ansaitsisi 480p:tä tarkemman resoluution puhjetakseen kukkaan.
Stadia sakkaa lanseerauksessa. Mutta yllättyikö joku?
Mietitään, mitä sillä on vastassa: Esimerkiksi Gamepassin kaltainen palvelu, johon Microsoft syöttää tolkuttomalla tahdilla laadukasta pelattavaa Netflixiin verrattavan kuukausimaksun hinnalla. Oikeasti, Xbox- ja PC-pelaajien ei tarvitse enää koskaan varsinaisesti ostaa pelejä (jos ei ole fyysisten eikä omistajuuden perään), ja silti uutta tahkottavaa tuodaan lautaselle lähes non-stoppina.
Stadialla taas joutuu maksamaan kuukausimaksun saadakseen maksimilaadun, sekä vielä ostamaan pelin samalla hinnalla, millä saisi fyysisen version muulle laitteelle.
Google joutunee kääntämään homman suurilla muutoksilla. Ei se varmaan ihan heti kuitenkaan Stadiaa ole hylkäämässä, ottaen huomioon sen panostukset omiin kehittäjätaloihin.
Otin oikeudekseni kulminoittaa äänestyksen kolmeen fantastiseen Zeldaan, jotka toimivat vedenjakajina sarjassaan. Eri mieltäkin saa toki olla.
A Link to the Past täydellisesti alkuperäisen Zeldan konseptin, luoden tukun konventioita, jotka säilyivät sarjassa vuosikaudet. Se on yksi täydellisimpiä koskaan tehtyjä 2D-pelejä.
Ocarina of Time taas siirsi AlttP:n konseptin kolmiulotteisuuteen ikimuistoisesti, ja aikalaisekseen kameroita myöden hämmentävän virheettömästi. Pelin lokaatiot pursuavat tunnelmaa ja immersiota.
Breath of the Wild puhalsi open air -pelattavuuden myötä sarjaan muutoksen tuulet, ja teki täyskäännöksen rajatulta tuntuneen Skywardin Swordin jälkeen.
Sitten... oma ääni.
Nyt – 2,5 vuotta BotWin julkaisun jälkeen – voin vihdoinkin varmuudella sanoa, että peli on paras koskaan pelaamani, ja siten myös valioista valioin oman huikean sarjansa sisällä. Elin maaliskuussa 2017 Hyrulessa, jokainen pelitunti tuntui maagiselta, enkä malttanut odottaa, mitä seuraavan kukkulan taakse kätkeytyisi. Mikään peli ei ole sen koommin pystynyt samaan. Sarja uusi OoT-hetkensä, joka oli kovan luokan temppu, ottaen huomioon tekniikan ja pelikonseptien kehityksen.
Tuntuu, että Game Freak on lähtenyt kasualisoimaan Pokemonia, tuoden elementtejä Lets Gosta pääsarjaan. Kaikki osat pelanneelle superfanille tässä on varmasti jauhetun purkan makua, mutta itse diggaan tästä paljon. Palasin Pokemon Yellown jälkeen sarjan pariin vasta viime vuonna, joten en ole todellakaan ehtinyt leipääntyä Poksun perinteiseen gameplay loopiin. Nyt peli esimerkiksi antaa vinkkejä PokeDexissä, mikä hirviö (ja mistä) kannattaisi seuraavaksi napata. Puristit ehkä tahtoisivat itse löytää nämä, mutta minua se motivoi käyttämään otusjahtiin enemmän aikaa.
Ja on GF vähän yrittänytkin, sen näyttää Wild Area, joka on tietenkin parhaisiin avoimen maailman peleihin verrattuna hieman kotikutoisen oloista puuhastelua, mutta silti; se luo eloa ja vaihtuvuutta maailmaan, joka ei nyt vaikuta niin staattiselta kuin esimerkiksi LGP/E-peleissä. Vuorokaudenaikakin vaihtuu Switchin oman kellon mukaan, joka on tunnelmallista.
Tätä pelatessa tuntee, että on osa suurempaa ilmiötä, hengittäen populaarikulttuuria. Saman ilmiön kokee, kun ensi-illassa uusimman Star Warsin tunnusmusiikki täyttää leffasalin. Peli alkaa silloin kasvaa raamiensa ulkopuolelle. Ja kun niin tapahtuu, on erityisen jännittäävä pohtia, millainen tulevaisuus sarjalla voi olla edessään.
En ole ehtinyt vielä kasin Remastered-versiota ostamaan eShopista, joten pistin tämän tilaukseen. FF7 ja 8 kasetilla! Suurenmoista. Liikkeet importtaavat twin packia Aasiasta, mutta kuten esim. Okaminkin tapauksessa, näistä löytyvät enkkutekstit.
FF8:n julkaisusta Euroopassa onkin ehtinyt vierähtää kokonaiset kaksi vuosikymmentä. Peli julkaistiin lokakuun lopussa 1999. Muistan miten ystäväni haki sen Tampereelta ja häkeltyi siitä, miten realistisia etenkin hahmomallit olivat. Jokaisen itseään etsivän teini-ikäisen pojan oli helppoa ottaa Squall omakseen, ja nähdä maailma hahmon silmin.
Olisipa hienoa fiilistellä juuri ennen joulua ja joulun aikana FF8:n fyysistä versiota, jos Konsolinet vain saa peliä hyllyynsä suunnitellusti.
Useimmat Gemit ja Boot eivät tule todellakaan pelaajan tielle vahingossa, joten tutkimista riittää vielä. Ja vaikka tietäisi missä huoneessa jokin on, pitää silti ymmärtää miten sen näppeihinsä saa. ScareScraper ja ScreamPark voivat myös vielä tarjota kunnon annoksen hupia. Yksinpeli tosin on LM3:ssa ainakin minulle SE juttu, ja pelkästään tähän jättämällä olisin peliin varsin tyytyväinen.
Tämä Nintendo-yksinoikeus on Nintendo-fanille yksi vuoden parhaita pelejä. Miten korkealle kiipeää, se nähdään ensi kuussa. Mittatikku grafiikoissa omalla alustallaan.
Ai niin, Polterpiski on AWESOME AS F. Polterkolli taas pelkästään F.
Netissä myrskyää tällä hetkellä, sillä Swordistä ja Shieldistä on paljastunut jatkuvasti uutta nipotuksen aihetta. Harva Nintendo-julkaisu onkin aiheuttanut näin paljon eripuraa ennen julkaisuaan. Uusista peleistä puuttuu hirmuinen määrä (yli puolet) Pokemoneja, ja niiden malleja on kierrätetty suoraan 3DS-peleistä, vaikka Gamefreak sanoi aiemmin muuta.
Miten tämä näkyy arvosteluissa (jotka tulevat tänään), ja myynneissä. Varmaan hyvin, hyvin vähän jälkimmäisissä, koska casuaali-yleisö ei voisi yleensä vähempää välittää, mistä netin syövereissä purnataan. En itsekään hahmota näitä puutteita kovin suuriksi, mutta se on ymmärettävää, sillä en ole todellakaan mikään kovan linjan Pokemon-fani, joka laittaisi peleihin satoja tunteja kiinni.
Haen perjantaina todennäköisesti Swordin, ja valitsen aloitus-Moniksi vesipohjaisen Sobblen.
EDIT:
Tämä on graafisesti selkeä parannus Lets Go -peleistä, vaikka ei alustan näteimpiin kuulukaan. Käyttöliittymäkin on erittäin hyvin näköinen, ultramoderni, etten sanoisi. Aika hyvät fiilarit alun perusteella. Kyllä tästä hieno seikkailu tulee!
Mikä tekee tästä porttauksesta poikkeuksellisen mielenkiintoisen? Se, ettei koko peliä pitänyt julkaista tällä alustalla. A Hat in Time -kehittäjä joutui Twitterissä vastailemaan faneille moneen otteeseen jopa aggressiiviseen sävyyn uteluista NS-porttaukseen. "Peliä ei ikinä julkaista Switchille."
Mitä tapahtui? Pyörsivätkö Nintendon hurjat myyntiluvut tämän päätöksen? Vai hankittiinko porttaukseen niitä lisäresursseja, joita ilman tämä tuskin olisi ollut mahdollista. A Hat in Time on UE3-peli, eli teknisesti käännös on ollut paljon monimutkaisempi kuin nelosversiolla kehitetyn pelin tuominen Switchille. Mutta, tässä ollaan, ja onneksi ollaan, oikein fyysisen version kera vieläpä.
Olen saanut silloin tällöin lukea hehkutusta siitä, miten indie-kehittäjä on onnistunut tekemään pelin, jota voi verrata suoraan Nintendon parhaimpiin 3D-tasoloikkiin. Ja mitäs perkelettä, se on täysin totta! Teknisesti Switch-porttaus ei ole vielä maalissa (kehittäjätkin sen myöntävät, ja ovat luvanneet patcheja), mutta upealta pelattavuudelta eivät nykyiset ruudunpäivitysnotkahtelut silti täysin kunniaa vie; Hat in Timessa hyppyjen tähtääminen, ketjuttaminen ja ylipäätään loikkiminen kolmiulotteisessa tilassa tuntuu jopa paremmalta kuin Mario Odysseyssa, joka on aivan megalomaaninen kehu. Peli on myös enemmän old school kuin viimeisin 3D Mario, sijoittuen ehkä Mario 64:n ja Sunshinen väliin tehtävien rakenteellaan.
Harmittaa, että superpitkä tämä ei ole. Olen kolunnut toistaiseksi pelkästään ensimmäistä maailmaa, tutkien sitä läpikotaisin. Silti olen suorittanut pelistä jo 20%. Se kaikki on kyllä ollut hurjan nautinnollista. Ja onhan pelissä myös lokaali co-op, jota voi hyvin pelata yksinpelin päälle. Tässä pelimuodossa ruutua ei tosin jaeta (niin kuin PC-versiossa), joka on 3D-tasohyppelyssä todella ongelmallista, kun kaksi pelaajaa eivät voi saada optimaalista kameraa käyttöönsä yhtäaikaa, ellei suunta ole täsmälleen sama. Voi kunpa optimoinnin myötä Switchikin saisi split screenin.
Switch on tasoloikkapelien edustajana mörssäri, ehkä koviksin koskaan. Samalla laitteella voi pelata Tropical Freezeä, Odysseyta, Yooka-Laylee-sarjaa, Celestea, Spyroa, Crashia, Super Mario Worldia, SMB3:a, Mario Makeria, Sonic Maniaa ja nyt Hat in Timea. Tämä käsittämätön kattaus vain kasvaa ja entisestään venyttää tasoloikkapelien ystävien virnettä.
Terry tuntuu aivan mainiolta hahmolta, sillä kaverin liikesarjat lähtevät aika paljon perinteisen beat em umpin tyyliin. En totuuden nimessä tätä peliä hirveän hyvin taida, mutta on aina siistiä saada liikesarja kolahtamaan kunnolla vastustajan takaraivoon, ja Terryllä se tuntuu erityisen hyvältä. Ehkä mieluisin tähän astisista DLC-tyypeistä ensimmäisen testi-illan perusteella.
Battle Arenoiden avaaminen julkisiksi 6.0-päivityksessä taisi pelastaa omalla kohdallani todennäköisesti koko Ultimaten onlinen. On niin paljon mukavampaa pelata Smashia pienemmällä porukalla virtuaalihuoneessa, niin että jengi pysyy ainakin vähän aikaa samana. Siinä on vähän samaa fiilistä kuin lokaalisti pelatessa, ja pelivuorotkin vaihtuvat samalla tavoin, kun joutuu välillä vaihtopenkille katsomaan muiden mättöä. Mutta ei se haittaa, siinä ehtii vetäistä henkeä ja tutkia muiden pelityylejä.
ja joko omasin hyvän tuurin tai sitten online-koodia on hiottu, sillä tällä kertaa lagia ei ollut häiritsevän paljon – minun makuuni ainakaan.
Voisin tehdä jatkossa salasanalla lukitun Pelaajalalaudan (ja muillekin suomalaisille suunnatun) oman Battle Arenan. Pelit kerran viikossa ja aina samaan aikaan.
EDIT:
Terry on varmasti saakelin hyvää mainosta SNK:lle, varsinkin nuoremmalle sukupolvelle, joka ei kenties tiedä siitä (tai NEO GEOsta) yhtään mitään.
Minullekin heräsi nyt himo haalia KoFia ja Fatalia Switchille, ainakin ne parhaimmat ja suositelluimmat osat sarjoista. Niin teenkin, kun löytyy sopiva ajankohta (eli suurten julkaisujen väleissä).
Nintendo Switch Lineup for the first half of 2020 will be - Brain Training Switch - Tokyo Mirage Sessions - Metroid Prime Trilogy HD - Animal Crossing New Horizons - New Style Boutique 4 (probably renamed for Nintendo Switch) - Pikmin 3 Deluxe - Xenoblade Chronicles D.E
Kaikin puolin uskottavaa. Jos tämä pitäisi paikkansa, julkaisuaikataulu olisi ehkä seuraavanlainen:
TAMMIKUU:
Brain Training Tokyo Mirage Sessions
HELMIKUU:
Metroid Prime Trilogy HD
MAALISKUU:
Animal Crossing
HUHTI/TOUKOKUU:
Pikmin 3 Deluxe
TOUKO/KESÄKUU:
Xenoblade Chronicles D.E
Tämä kattaus kelpaisi minulle mainiosti. Jos MPT tulee ensimmäisellä vuosipuoliskolla, siitä saatetaan nähdä ensimmäinen maistiainen Game Awardsissa. En tiedä miten muilla, mutta helpotus tulee olemaan valtaisa, kun tämän pitkään huhutun pelin näkee vihdoin olevan todellisuutta. Olen odottanut trilogian uudelleenpelaamista pitkään. Liian pitkään.
Lainaus
A New Donkey Kong Country will be one of the bigger games for Nintendo Switch next year. This time Retro Studios is not behind.
Olisiko tämä 3D Donkey? Melkoisiin saappaisiin astuu, jos joku tekee jatkoa 2D:nä Tropical Freezen jälkeen, mutta kuten Impossible Lair osoitti, ei samalle (tai lähes samalle) laatutasolle yltäminen mahdotonta ole muiltakaan, jos kaikki osuu.
Lainaus
Nintendo want to release the Sequel of The Legend of Zelda Breath of the Wild Between Q4 2020 and Q1 2021. They have also a Wind Waker HD port for Switch prepared in case the game comes to the latest and have some Zelda in 2020 to continue the good sales of the franchise.
Melkeinpä toivon, että WW HD jysäytettäisiin Switchille ensi syksynä, ja BotW 2 vasta keväällä 2021. Annetaan kaikki aika Nintendolle hioa pelistä paras mahdollinen.
Lainaus
And Finally there is also another Metroid game that is coming late in 2020, a 2D Metroid. The plan is to make this franchise relevant again and secure good sales for Metroid Prime 4 (2021 at the earliest) releasing this and Prime Trilogy HD next year.
Haluaisin niin kovin pelata Samus Returnsin, mutta en ole aikeissa ostaa 3/2DS:ää sen takia. Pitäisipä tämä paikkansa, ja että ensi vuodesta tulisi Metroid-faneille oikea mannan vuosi.
1.03 eliminoi ylimääräisen input lagin, ja latausajoistakin on nipistetty roimasti. Tekstuurit ovat monessa huoneessa aiempaa terävämpiä. Lisää parannuksia on tulossa seuraavassa patchissa.
Eilen sain 8. kerroksen tutkittua, ja kaiken näkemäni ja kokemani perusteella en voi kuin myhäillä tyytyväisyydestä. LM3 on jälleen yksi kova yksinoikeusjulkaisu Nintendolle täksi vuodeksi. Peli nojaa enemmän ongelmanratkaisuun kuin taisteluun, joka toimii puzzlejen ollessa hauskoja ratkaista. Ne myös käyttävät tosiaan "toista hahmoa" yllättävän paljon, joten co-opissa kakkospelaajan ei tarvitse pelkästään kuljeskella ympäriinsä. Goiigina voi auttaa P1:tä paljonkin.
Mutta kun sitten taistellaan, bossit pistävätkin kunnon näytökset pystyyn. Järjestäen pelissä on tullut vastaan toinen toistaan siistimpää portinvartijaa. Niitä vastaan on yleensä aina yksi "weird trick", joten itseääntoistavilta nämä kamppailut eivät todellakaan tunnu.
Tällä hetkellä foorumeilla puhuttaa eniten pelin ulkoasu. Ja syystä. Yhdessä kerroksessa luonto on ottanut huoneet valtaansa, ylikasvanut ruoho peittää lattiaa ja kasvit rehottavat huoneissa. Kuljeskelin erästä pitkää käytävää tovin höhötellessäni (kuin Luigi) epäuskossa grafiikoiden upeutta. Odotin tällaista vasta Switchin seuraajalta.
Pelivuosi 2019 on ollut todella upea! Laatupelejä on tullut jokaiselle alustalle tasaiseen tahtiin, ja ne ovat kattaneet genrejä laidasta laitaan. On ollut seikkailua, tasoloikkaa, puzzlea, mätkintää ja räiskintää. Pelivuotta on vielä hieman jäljelläkin, mutta ollaan silti hyvissä ajoin liikkeellä. Puhu siis suosikkisi puolesta tai vaikene iäksi.
Koska äänestys alkaa?
1.12.2019 klo 00:00
Koska äänestys loppuu?
Tammikuun 2020 puolivälissä
Oman äänen rakenne:
Luetteloi viestissäsi pelit sijoille 1-3, mieluiten lyhyiden perusteluiden kera. Halutessasi voit mainita myös vain yhden pelin tai kaksi peliä, mutta tee silti selväksi, kumpi on paremmalla sijalla.
Sijan 1 peli saa kolme pistettä Sijan 2 peli saa kaksi pistettä Sijan 3 peli saa yhden pisteen
BONUS: Paras vanha peli Mikä aiempana vuonna julkaistu peli sai sinut 2019 hurmioon? Kerro, hehkuta!
Voit nostaa toki viestissäsi esiin myös muita vanhempia pelejä vaikka jo ennen äänestysajan alkamista, tai esimerkiksi kehua viime vuonna julkaistuun peliin tänä vuonna ilmestynyttä DLC:tä, mutta varsinaiseen äänestykseen ottavat osaa vain tänä vuonna julkaistut pelit.
Muutenkin vapaa keskustelu tämän vuoden pelaamisesta (tai pelaamattomuudestasi) on tuttuun tapaan hyvin tervetullutta!
Sekiro: Shadows Die Twice
Itse olen Dark Soulseja pelannut lähinnä ison kilven takaa väijyen, mutta Sekiro pakotti hyökkäävämmälle kannalle. Levutussysteemi myös pitää huolta siitä, ettei peliä ole mahdollista mennä läpi vain loputtomasti leveleitä grindaillen, vaan pitää oikeasti oppia paremmaksi. Paras From Softwaren peli toistaiseksi. - Lohari
Huom! Jaettu kakkossija (molemmilla peleillä samat pisteet ja samat sijoitukset)
Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age - Definitive Edition ja Sayonara Wild Hearts
Peli on kannettavassa muodossa kuin kotonaan, grafiikka toimii pienemmällä ruudulla mainiosti, latausajat ovat kohtuullisia ja kokonaisuutta on muutenkin viilattu Definitive Edition -lisänimen arvoisesti. - edn pelistä DQXI S
Peli on tavallaan autorunner sillä eteenpäin mennään jatkuvasti, mutta tyyli vaihtuu. Välillä ajetaan moottoripyörää, seuraavaksi ollaan jonkun vr lasien sisässä ja sitten peli muuttuukin panzer dragoon tyyliseksi räiskinnäksi. Kaikki kentät muodostaa yhden kokonaisuuden ja koko homma on ohi hieman yli tunnissa, mutta pelin simppeli visuaalinen tyyli ja musa toimii niin helvetin hienosti, että tämä on vuoden kovin yllättäjä ja hienoin elämys. - Partajeesus pelistä Sayonara Wild Hearts
Resident Evil 2
Tujua toimintaa täydellä kasvojenkohotuksella. - finngamer
LM 3 realisoi teinipojan unelman siitä, miltä Nintendo-peli voisi joskus kaukaisessa tulevaisuudessa näyttää. Se herättää Super Powerin kanteen tehdyn CGI-kuvan eloon. Pelin huoneet on lisäksi ahdettu täyteen pientä tilpehööriä, joka reagoi Luigin imuriin ja liikkeisiin. Pelkkää staattista silmänruokaa se ei siis ole.
Switchiä on shipattu kauppoihin syyskuun loppuun asti ulottuvissa tilastoissa 41.67 miljoonaa konsolia. Seuraavaksi tähtäimessä on Super NES:sin myynnit. Jos joulumyynnit ovat kovia, saattaa 50 miljoonaa puhkoutua talven aikana.
MK8: Deluxe porskuttaa edelleen kuin huomista ei olisi; 19 miljoonaa myytyä peliä! Link's Awakening tahkosi 2D-Zeldaksi myös vajaassa kuukaudessa korkean luvun, eli yli 3 miljoonaa kappaletta päätyi myydyksi.
Mitenkähän Pokemon Sword/Shield suoriutuu? Sieltä voi olla luvassa aikamoista moukarointia, kun LGP/LGE:kin ovat suoriutuneet mainiosti, ollen käsittääkseni menestyksekkäimmät Pokemon remaket tähän asti.
Luigis Mansion 3 ilmestyy tänään, 31.10.2019. Torstaina. Nintendo onkin Halloweenin vuoksi tehnyt tällä kertaa poikkeuksen julkaisuaikataulussaan.
Minulle tämä on periaatteessa LM2, sillä en ole pelannut Dark Moonia. LM1 taas onkin yksi muistorikkaimmista peleistäni; lähdin hakemaan peliä (ja tietenkin GameCubea) heti julkaisupäivänä keväällä 2002 pk-seudulta. Pelasin seuraavan kuukauden aikana tuon melko lyhyen, mutta viihdyttävän seikkailun läpi muistaakseni viisi kertaa, yrittäen lyödä aiemmat läpäisyt löydettyjen aarteiden määrässä.
On sanottu, että Dark Moon oli huonolla tavalla erilainen kuin ykkönen. En tiedä siitä, mutta toivon kolmosen löytävän saman taian kuin alkuperäinen. Paitsi ehkä musiikissa, sillä GC-pelin tietyt teemat soivat päässäni vielä tänäkin päivänä, vaikka viime läpäisystä on jo aikaa yli 15 vuotta. En usko uuden osan ihan sellaiseen suoritukseen yltävän.
Taikaa on ainakin teknisessä toteutuksessa; LM3 on jo trailereiden perusteella häkellyttävän hienon näköinen peli. Upeasti animoitu ja miljööltään tunnelmaa kihisevä. Kolmosen kartano ei ole aivan tavallinen kartano, joka on sallinut tekijöille melkoisesti liikkumavaraa eri ympäristöjen suhteen.
Olisin itsekin ostanut vitosen, mutta tarjous oli ohi jo. Typerää ensin laittaa ennakkotilaus tarjous kun peli ei tarjonnut mitään uutta muihin versioihin nähden ja oli muutenkin vain kehno porttaus. Sitten ilmoitetaan, että siihen tulee sittenkin gyro tähtäys ja tarjous loppuu samana yönä.
Tuo oli kyllä outoa. Ainakin RE5:ssä oli ollut gyron sisältävä 1.01 sisällä jo ainakin 1,5 viikkoa. Kukaan ei vain tiennyt siitä (ehkä arvostelijat, mutta ehkä NDA kielsi puhumasta siitä?). Markkinoinnin näkökulmasta olisi ollut ehkä fiksumpaa puhua näin odotetusta ominaisuudesta pari viikkoa sitten. Nyt monilla – niin kuin sinullakin – meni tarjous kokonaan sivu suun. No, 5 ja 6 laitetaan todennäköisesti jo loppuvuoden alennusmyynneissä saman hintaisiksi.
En kyllä malta odottaa, että pääsee pelaamaan vitosen taas co-oppina läpi. Viimeksi vuosia sitten X360:llä, nyt kahdella Switchillä ja paljon paremmalla suorituskyvyllä (verrattuna siis 360:n split screeniin) ja kontrolleilla.
Kutosessa on vallan mainiota, että tässä versiossa typerät QTE:tit voi laittaa automaattisesti itsensä suorittaviksi – ja niin todellakin tein!
Virallinen Resident Evilin Twitter-kanava pudotti eilen illalla Suomen aikaa pommin;RE5:n ja RE6:n NS-porttaukset tukevat heti julkaisupäivänä gyro-tähtäystä! Pelien suorituskykyä on myös hiottu demo-versioista, jotka jättivät ruudunpäivityksen suhteen toivomisen varaa (jos peliä ei ole lukittu kolmeenkymppiin, se ei saisi huojua parinkympin reunamailla ainakaan säännöllisesti).
Mutta ei perkele, minkä tempun Capcom nyt tekikään! Aamuisen pikatestauksen jälkeen riemu on katossa. Tunnettua on, että gyro rikkoo täysin Resident Evil 5:n kaltaisen pelin, mutta miten kauniisti se sen tekeekään: näteillä pääosumilla, snipulla tähtäämisen hienosäädöillä, kontrollilla, josta voisin vain haaveilla perinteisellä ohjauksella. Tästä on kauhu kaukana, mutta itse pelattavuuden nautinnollisuus on jotakin uskomatonta. Ja tällä kertaa gyro toimii myös pro-ohjaimella eikä vain joy-coneilla, niin kuin se jostain syystä Revelations 2:ssa toimii.
Ja tietenkin tämän uutisen rantauduttua kävin napsaisemassa myös RE6:n, kun sen vielä eilen alennushintaan sai (jos oli ostanut eShopista aiemmin RE0:n, 1:n tai 4:n). Siihen peliin gyro taipuu vielä jopa paremmin, koska kyseessä on täysiverinen toimintapeli. Huono Resident Evil, mutta yllättävän syvällisellä ja palkitsevalla pelimekaniikalla kuorrutettu toimintarymistely, jonka esittämät peliskenaariot vain ovat viallisia ja usein aivan liian pitkään junnaavia. Mielestäni RE6 on silti mainettaan parempi, varsinkin co-oppina.
Sekoan tyytyväisyydestä, jos Capcom vielä päivittää Resi 4:ään saman gyro-toiminnallisuuden kuin femmaan ja kutoseen. Ei sitä koskaan tiedä, mutta pässejähän ne ovat, jos jättävät kenties sarjan parhaan osan – Nintendo-fanien vielä muistellessa lämpimästi Wii Editionia – ilman tätä ominaisuutta.
Kyllä se niin on, että Capcom on palannut. Mestariteoksia aikuiseen makuun. Syöttäkäähän meille seuraavaksi RE7 ja REmake 2. Switch kyllä pystyy siihen.
Tästä menua Halloweeniin Luigi's Mansion 3:n kaveriksi (RE4:n valikkoikoni?! Miksi siinä ei ole edes pelin logoa?):
Witcher kannettavassa muodossa Switchillä on erittäin hieno tekninen saavutus, mutta voi pyhä sylvi kuinka karulta tuo silti näyttääkään. Ihan kuin kaikki downgreidaaminen olisi viimeistelty kippaamalla päälle sangollinen vaseliinia. Hieman eri tunnelma kuin PC:llä pelatessa asetukset tapissa tuplasti (välissä miltei triplasti) isommalla resolla ja triplasti isommalla fps:llä. Toisaalta moisen suorituskyvyn tarjoava näytönohjain maksoi ostohetkellä saman kuin Switch ja Switch Pro yhteensä...
Vertaan itse tilannetta siihen, että katsoisin hyvää elokuvaa DVD:ltä 4K-televisiosta. Tiedän, että teknisesti parempaakin on tarjolla, ja niin silmätkin viestittävät ensimmäisten minuuttien aikana – mutta sitten kokemus vie mennessään ja sisällöstä itsessään alkaa nauttia. Silmä on pirun mukautuvainen, onneksi.
Ehkä tekniikan asettamat rajat luovat erilaisia kanvaaseja, jotka tekevät sisältöihin visuaalisia eroja, mutta itse kokemus on silti pohjimmiltaan samanlainen ja – ainakin minulle – aivan yhtä immersiivinen kuin muillakin alustoilla.
Myönnän tosin, että tekniikan suhteen minusta on tullut kunnon likainen kasuaali; 720p-kuva suuressa 4K-televisiossa voi näyttää hyvältä (laadukkaasti skaalattuna, toki), 60 euron pelikuulokkeiden antama ääni saa enemmän kuin tyytyväiseksi, ja en harmistu, jos LED ei anna pimeissä kohtauksissa mustinta mustaa.
Näytä kirjoitukset
Sitä parempi, mitä harvemmin pelejä ja DLC-paketteja joutuu arkistoimaan konsolin muistista. 
