Kyllä se on kaikille. Ja jep, tykitän viikonloppuna varmasti pari tuntia ysiysiä.
Btw, tänään julkistettiin, että Tetris 99 saa syyskuussa myös Euroopassa fyysinen julkaisun, jossa mukana 12 kuukautta NSO:a, ja jo julkaistu ja pian julkaistava DLC (yksinpeli+lokaali moninpeli).
Tuleekohan tuo Horin "Joy-Con Pro" myös Eurooppaan syyskuussa? Maistuvan näköinen setti. Voisi olettaa pelattavuuden paranevan kivasti tarkkuutta vaativissa 3D-peleissä, kuten räiskinnöissä. Ei muuta kuin DOOM Eternalit tulille.
EDIT: Gyroa noissa ei taida olla, mutta Switchissähän on itse laitteessa liikkeentunnistin, jota ehkä voi käyttää joy-conin gyron sijasta? En ole kylläkään varma asiasta.
"It's interesting to see. It definitely fits an audience that [Nintendo] already has, but it's also clear that we are bringing some new people to [Switch]. I met a guy yesterday who said that the first things they bought on Switch were Doom, Wolfenstein and Skyrim because they are the sort of thing they wanted, and the fact they were on the Switch made them get a Switch."
Bethesdan pelit sopivat nykyiselle Nintendo-yleisölle loistavasti! Olemmehan me 80-luvun lapsia, ja nyt kolmi- ja nelikymppisiä aikuisia. Lapset räiskivät CODia Boxilla, Fortnitea Pleikalla ja Rocket Leagueta PC:llä, sillä aikaa kun kultivoituneet Nintendo-pelaajat korkkaavat punaviinin ja sukeltavat nautintoihin, jotka vetoavat aikuiseen makunystyrään.
Sanokaa minun sanoneen, että seuraava Smash-hahmo on joko Doomguy tai Dovahkiin. Ja jos ei ole, niin sanokaa, etten ole sanonut.
Fyysinen versio odottaa edelleen postissa, kun ei ole ollut notivaatiota noutaa sen jälkeen kun luin vajaan 200ms input lagista Switch-versiossa, eli yli kolminkertainen verrattuna esim. PC-versioon. Kaiken muun pystyisin hyväksymään, mutta tuollainen on anteeksi antamatonta.
Ja ennen kuin epi tulee sanomaan, kuten täysin pilatun Megaman Collectionin kanssa: ”en itse huomaa mitään”
Huomaan. Hyppyjä menee pieleen input lagin takia. Onneksi portablena se tuntuu hieman siedettävämmältä.
Ensimmäisen Switch-patchin, jonka on luvattu pienentävän input lagia, pitäisi tulla ensi viikolla.
Kolmen tunnin jälkeen olen tutkinut Ritual of the Nightin jättimäisestä kartasta noin 15 prosenttia. Minun pitäisi toki verestää melkein 20 vuotta vanhoja muistoja tällaisia laukoakseni, mutta jo tämän perusteella peli tuntuu vähintään yhtä kovalta kuin SotN, ehkä jopa paremmalta. Pidän etenkin sirpaleista, joilla voi kustomoida omaa pelityyliään melko paljonkin. Itse tykitän yhden käden miekkailun lisäksi manallani nuolia vihujen nahkoihin pitkien etäisyyksien päästä.
Switch-versio varmaan paranee vielä rutosti tästä, kunhan rukkaavat asioita pellin alla kohdalleen. Nyt – vaikka telakoituna peli näyttääkin paremmalta – veri vetää pelaamaan Switch handuissa ja Horin erinomaisella d-pad joykkarilla, sillä silloin RotN tuntuu olevan omimmassa elementissään. Ei ole 4K:ta, ei kuudenkympin ruudunpäivitystä eikä kiiltävintä kalliota, mutta Metroidvaniassa ja kannettavuudessa on tietynlaista luonnollisen fuusion voimaa. Se vain tuntuu oikealta.
Realm Roaylea olen pelannut siitä asti, kun sen beta alkoi ilmaisena Switchillä. Ostin Battle Passinkin huomattuani, että crownit pystyy tienaamaan päivän tehtävillä ja päivittäisillä sisäänkirjautumisilla runsaan voiton kera takaisin. RR maistuukin minulle paremmin kuin Fortnite koskaan, sillä sen yhteenotot ilman rakennuselementtejä tuntuvat reiluilta, mutta Overwatch/Paladins-tyylisten kykyjen ansiosta myös arvaamattoman jännittäviltä. Kykypalloja haalissaan voi matsin aikana satsata puolustukseen tai hyökkäykseen, eli kantaako mukanaan itselleen ja tiimilleen hetken suojan antavaa Abilityä vai satsaako tulikalloon, joka vihollisten keskelle viskattuna kylvää damagea ympärilleen. Liikkumistakin voi jouhevoittaa kyvyillä, jotka antavat hetkeksi käyttöön kierähtämisen, syöksyn eteenpäin tai jopa lentokyvyn!
Realmin sankarit eivät myöskään ole mitään laskuvarjoja käyttäviä uuvatteja, vaan nämä pahatakamukset tulevat ilmalaivasta alas tyylikkään supersankarialastulon™ siivittämänä. Matsinkin aikana on mahdollista pudota miten korkealta tahansa ottamatta vahinkoa. In your face Fortnite!
En koskaan päässyt edes yhdeksänkymmentäprosenttisesti sinuiksi sen jonnepelin kanssa. Realmissakin on toki ongelmansa, sillä jotkut aseet tuntuvat epätasapainoisilta (heippa Shredder), ja sadan pelaajan matsit miehitetään tällä hetkellä osittain boteilla pelinhakunopeuden varmistamiseksi. Peli oli aluksi vuosi sitten PC:llä todella suosittu, mutta hiipui pian, kun Hi-Rez oli konseptin kanssa hieman hukassa. Nyt se yrittää uutta tulemista, ja toivottavasti onnistuukin nakertamaan muiden BR-pelien yleisöä itselleen, sillä potentiaalia tässä on.
Yhdessä nämä kaikki parannukset muodostavat ison kokonaisuuden, joka saattaa nostaa DXM:n yhdeksi loppuvuoden parhaista peleistä. En ihmettelisi.
PvP on tulossa myös päivityksenä julkaisun jälkeen. Siihen muutama mielenkiintoinen ja originelli pelityyppi, niin ei tiedä, miten paljon tätä peliä vielä tulee tahkottua!
Ostaa Mario Makerin, eikä välitä kenttien tekemisestä ja valittaa lisäksi paskasta co-opista netin yli.
Pelissähän on hemmetisti pelattavaa, vaikka ei ikinä tekisi itse yhtään roinakenttää, joita kukaan täysijärkinen ei halua pelata (jossei oikeasti osaa tehdä laadukasta jälkeä). Joka päivä pelistä tulee kuitenkin löytymään mielenkiintoisia ja taitavasti suunniteltuja leveleitä, sillä peli pääsee kunnolla kukoistamaan Switchillä suosion puolesta. Peli on lähes ehtymätön kultakaivos sellaiselle, joka kasvoi 2D-Marioiden parissa.
Ja kuten sanoin, lokaali co-op toimi onneksi loistavasti SMM2:ssa!
Super Mario Maker 2 on jumalainen peli pelattuna yksin tai lokaalina moninpelinä, mutta hoh hoijakkaa, missä kunnossa online jälleen kerran on. Eihän kenttiä voi edes pelata vakavalla naamalla, kun lagi on niin hirmuinen, että kaikki hankitut 2D Mario -taidot sulavat kuin jäätelö autiomaassa. En tosin osaa adaptoitua hidasteluun tarpeeksi hyvin. Ärsyttää, sillä moninpeliä verkossa pelaisin varmasti älyttömyksiin asti, jos se toimisi teknisesti.
En ole mikään rakentelija, ja aionkin jättää paitsioon kenttien kanssa näpertelyn melkeinpä kokonaan. Tähän peliin voi tulla joka päivä katsomaan, mitä uutta siihen on tullut ja kokeilla muutamaa kenttää. En tosin käsitä, miksi Nintendo ei ole Smashin tavoin tehnyt mobiiliappiinsa SMM2:lle osiota, joissa kenttiä voisi selata ja ladata valmiiksi seuraavaa pelikertaa varten. Sehän toimisi vielä paremmin kuin Smashissa, kun omat kentät ovat tämän pelin koko pointti.
Switch on nähnyt parempiakin käännöksiä, kuin mitä RotN 1.01. Mutta onko peli todella niin huonossa jamassa tällä hetkellä, ettei sitä kehtaa edes pelata, kun pelin tod.näk saan perjantaina? Toisaalta tekisi mieli odottaa näitä Igan lupaamia patcheja.
Onko jollain Switch-digiversion ostaneilla sanansa sanottavana pelin nykytilasta?
EDIT:
Tunnin verran aloittelin peliä eilen, enkä sen perusteella käänny kauhuissani pois. Ehkä Switch-version ongelmat eskaloituvat myöhemmin. Laivaosio ainakin tuntui pyörivän pelattavasti.
Hyvä hemmetti mikä soundtrack pelissä on. Pauhaa niin, että korvat vuotavat sitä kuuluisaa hinajaa. Ymmärrän kyllä niitä, jptka oksentavat RotN:in geneeriselle UE4-tyylille, mutta musiikeista ei voi kyllä valittaa sentin vertaa.
Jälleen kerran huomasin, miten suuri merkitys visuaalisesti vaihtuvilla ympäristöillä itselleni on. Siinä missä Hollow Knightissa eteen tulee harmaata, harmaata, harmaata, harmaansinistä ja -vihreää, tässä on läsnä kutkuttava progressio sekä vaihtuvuus. Huoneet palkitsevat visullaankin löytäjänsä. Tiedän, että Hollowlle uhrataan Samuksen hanskoja, mutta RotN vaikuttaa ihan eri kaliiperin tuotokselta kapturoimaan Super Metroidin ja SotNin fiilistä, jos minulta kysytään (ei kysytä, mutta nautin silti )
Selasin äsken eShoppia, ja huomasin Realm Royalen olevan nyt ilmaiseksi pelattavissa. Menee kokeiluun, sillä tarvitsen BR-fixini sellaisena, johon ei kuulu energiajuomaa litkiviä rakentelijajonneja. Eli en vain osaa, tiedetään!
Ja sitten, Devil May Cryhan on tulossa jo 25.6! Capcom pyytää siitä 19,90 euron taksaa, joka RE-pelien hintaperseilyn jälkeen tuntuu suorastaan pelottavan kohtuulliselta. No, minähän pentele pelaan sen vihdoinkin, ajattelin, mutta sitten realiteetit alkoivat hyppiä silmille: Bloodstained, Devil May Cry, Super Mario Maker 2 ja Virtua Racingin SEGA AGES -versio. Kaikki ensi viikolla. Kaiken kukkuraksi laitoin Kart-pelien himossani tilaukseen sekä Sonic Team Racingin että CTR: Nitro Fueledin. Ne ovat toisaalta split screen -rähinöiden tulevaa apetta, eikä niinkään yksin pelattavaksi tarkoitettuja.
Bloodstained ja SMM2 saavat kuitenkin ensi viikolla valokiilaa, kun on pikkupakko priorisoida hieman.
Ostan ehkä tällaisen "kakkos-Switchiksi", jos laitetta voi käyttää fiksusti samoilla tallennuksilla, kuin millä pelaan "päälaitteella." Esimerkiksi: pelaan kotona Skyrimiä 1,5 tuntia. Lopetan, tallennan ja tallennukset synkronoituvat pilveen. Lähden kotoa, otan Switch Minin, laitan sinne Skyrim-kasetin, ja seuraavan kerran laitteen avatessani voin ladata tallennuksen pilvestä.
Tässä tosin epäilyttää se, että Nintendo on täysin vainoharhainen, mitä tulee mahdollisuuteen duplikoida tallennuksia. Siksi Splatoon 2:ssa ei ole mahdollista tallentaa pilveen, ja pelin tuottaja Nogami on myös valinnut saman käytännön tulevaan Animal Crossingiin.
Noh, ehkä tämä jotenkin fiksusti on mietitty. Nipa todennäköisesti tajuaa, että jotkut hc-käyttäjät haluavat laitteesta ns. koti- ja matkaversiot.
Ajan Tornien tahkoaminen on ihan kivaa puuhaa, mutta tarvitsin silti jotain, mikä houkuttelee minua palaamaan pelin ääreen muutaman kerran viikossa yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä näyttää lupaavalta, mutta toivottavasti seuraksi löytyy myös peliä enemmän kasuaalilla otteella pelaavia, eikä pelkkiä combottajahirviöitä. Mekaniikoissa on niin roimasti syvyyttä, että pelkkiin hahmokohtaisiin tutoriaaleihin voi kuluttaa monta tuntia. Kuten sanottua, en ole beat em up -mestari, mutta sen osaan silti sanoa, että pidän MK11:n "raskaasta" pelattavuudesta varsin paljon.
EDIT:
Aloitin Kombat Leaguen eilen illalla, ja jatkoin pelaamista tätä aamuna. 18 matsin jälkeen W/L-tilasto mallia 1/17. Yhden "voiton" sain, kun vastustajalta katkesi yhteys! Kaikki – siis aivan kaikki – aloittavat Kombat Leaguen puhtaalta pöydältä kauden alussa, joka tarkoittaa kasuaaleille varsinkin ensimmäisenä pelipäivänä kunnon turpasaunoja. Mutta se on myös tilaisuus ottaa opiksi paremmiltaan, ja niin on pakko tehdä, kun joku hullu nakertaa Scorpionillaan Cassieltani 60% elinvoimamittarista yhdellä kombosarjalla.
Tämän häviöputken jälkeen näin kuitenkin auringonkin paistavan, sillä peli mätsäsi minut tasoiseni kanssa: vastustajani oli pelannut kahdeksan matsia statseilla 1/7. Vääntö oli hyvin tiukkaa, sillä voitimme molemmat yhdet kokonaissetit (settivoittoon vaaditaan siis kaksi erävoittoa), joten ratkaisu jäi kolmanteen settiin, joka olikin nautittavaa ja tasaista vääntämistä, sillä ratkaisu lykkääntyi aina kolmanteen peliin tilanteessa, joissa molemmilla pelaajilla oli elinvoimaa vain yhteen epäonnistumiseen. Sain kuin sainkin kampattua nurkkaan ahdistettuna vastustajalta jalat alta, ja niin Cassieni otti ensimmäisen oikean voittonsa 18 pelin jälkeen.
Onneksi kovat jätkät ja mimmit löytävät paikkansa, ja sitä kautta Leaguesta tulee taatusti kuukauden edetessä nautittavampi myös kasuaaleille.
Nintendo antaa hahmonsa Ubille, ja tuloksena on mannaa. Nintendo antaa hahmonsa indie-talo Brace yourselfille, ja tuloksena on mannanpaa.
Cadence of Hyrule ottaa Crypt of the Necrodancerin konseptin, hioo sitä kunnes reunat, sisukset ja katto kiiltelevät. Koko peli suorastaan pursuaa "nyt tehdään Nintendo ylpeäksi"-mentaliteettia. Parasta on, että CoH on kyllä rogue-lite, muttei kuitenkaan, sillä välikuoleman voi kytkeä pois päältä ja nauttia tallennuspisteiden suomasta turvasta. Toimii mainiosti varsinkin kaksinpelissä, sillä silloin kaatuneen pelaajan voi tuoda eloon hipsimällä Sheikah-kivelle. Vaikeustasossa nojataankin enemmän Zeldan suuntaan kuin Necroon, varsinkin jos kytkee pois myös rytmin tahdissa liikkumisen.
Hyrulessa riittää salaisia huoneita, jotka generoidaan joka kerta erilaisiksi. Sama koskee temppeleitä. Sydämenpalasia saa kevyitä puzzleja ratkaisemalla, tai sitten kuoleman tullen voi käydä kauppaa tavaroista, jotka jäävät lopullisena inventaarioon. Kartta grafiikkoineen on paljon velkaa A Link to the Pastille. Mikäs sen parempaa.
Soundtrackia tehdessä sovittajalla on ollut käytössä koko Zelda-sarjan kultakaivos, ja siitä on louhittu kamaa, jota pitää suojella niin perkeleesti. Gerudo Valleyt sun muut pauhaavat tavalla, joka saa melkein raavaan miehen kyyneliin.
Nintendolta kyllä vahvin esitys E3:ssa vuosiin. Treehousen striimejä katsoessani päivittelin, miten paljon toisella vuosipuolikkaalla tulee pelejä, jotka näyttävät video videolta vain paranevan. Koskee etenkin Fire Emblemiä ja Daemon X Machinaa. Ostopäätökset molemmista löin käytännössä lukkoon Treehousen aikana.
Gameplayta, gameplayta ja vielä kerran sitä gameplayta! CGI-traikkujen tulvan jälkeen on hienoa nähdä Nintendo sammuttamassa faniensa janoa. Vanha, viisas, toisaalta joskus jääräpäinenkin jätti tietää, mitä se on tekemässä.
Mitä uuteen Zeldaan tulee, veikkaan pelistä löytyvän jonkinlaisen co-op-elementin. Tuskin peli sille täysin perustuu, mutta vuosia sitten Aonuma mainitsi yhdeksi tavoitteeksi Zelda-konventioita ravistellessaan moninpelin. Uskon tämän tulevan myös pääsarjaan Four Swordsien lisäksi.
Tai jospa Ganondorf ottaisikin Linkin tällä kertaa vangikseen. Koko homma piilotettaisiin trailereissa, ja yht'äkkiä tunnin mittaisen prologin jälkeen pelaaja saisikin à la MGS2 Zeldan hallintaansa.
Tästä kyllä todella odotetaan DF:n raporttia. Peli joka pyörii Xbox Onella ja PS4:llä 30fps, portataan NS:lle...
Panic Buttonin kääntämät DOOM ja Wolfenstein "opettivat", että Switch-käännökseen tarvitaan ruudunpäivityksen puolitus. Mutta sitten Shiver Entertainment käänsi Mortal Kombat 11:n uhraamatta mätkintäpelille elintärkeää sulavuutta. Jos Witcher 3 ei ole mikään 15-20 fps:n diashow (epäilen, sillä CD Project ei olisi moista hyväksynyt), niin julkaisijoilta alkavat tekosyyt käydä vähiin NS-käännösten kanssa.
No niin, nyt alkaa lyyti kirjoittaa! Keväällä eShopissa käväissyt demo kertoi pelin olevan pullollaan potentiaalia, mutta tekniset ongelmat ja taistelusysteemin sekavuudet vetivät synkkää varjoa pelin ylle. Tässä buildissa pientä hiontaa on tehty vähän sinne sun tänne. Esimerkiksi nyt on helpompi ymmärtää, mistä omaa mechaa vahingoittavat kudit tulevat, eikä reuna-alueilla palloilu tunnu niin tökeröltä. Kehittäjät myös varmistivat gyro-tähtäyksen olevan mukana, joka on itselleni – kuten varmaan olette saaneet täällä santiljoonaa kertaa jo lukea – yksi avain äärimmäiseen nautintoon tällaisessa toimintapelissä.
Syyskuussa Switchille tulee vaikka mitä, mutta nyt alkaa vaikuttamaan vakavasti siltä, että on pikkupakko löytää myös Daemon X Machinalle aikaa. Kyseessä voi olla jopa yksi loppuvuoden suurimmista yllätyksistä!
Jep, BOTW 2:sta en odottanut näkeväni. Alkuperäinen on mielestäni Switchin toiseksi paras peli Splatoon 2:n jälkeen, ja oli mukavaa saada edes jotakin matskua, vaikka odotus tuleekin olemaan pitkä. Vai voisiko ensi vuosi sittenkin olla mahdollisuuksien rajoissa, jos peli käyttää osittain aiempaa Hyrulea ja pelimoottoria, ja kehitys on aloitettu samalla aikaa, kun DLC-paketteja valmisteltiin? Mietin kuitenkin mieluummin vuotta 2021, etten turhaan pety.
SNES-pelien puuttuminen oli pettymys. Näyttää siltä, että Nintendo säästää ne syyskuulle, odottaen nykyisten NSO-tilausten umpeutumista. Business-mielessä ymmärrettävä ratkaisu.
Metroid-fanit joutuvat Direct toisensa perään juomaan karvasta kalkkia. Tuskin tänä vuonna mitään Metroid-aiheista enää tulee, katseet on käännettävä ensi vuoteen (tai joulukuun Game Awardsiin).
TK! Mun piti muuten kysäistä tässä, että mitä hahmoja haluaisit Smashiin? Vastaukset YV:llä, kiitos.
Loppuvuoden hankintalistalla ns. suurista julkaisuista (Witcher 3 ja Luigi's Mansion vielä ilman julkaisupäivää) ainakin:
HEINÄKUU
Fire Emblem Wolfenstein Youngblood Marvel Ultimate Alliance 3: Black Order (ennakkotilattu)
ELOKUU
Astral Chain
SYYSKUU
Legend of Zelda: Link's Awakening Daemon X Machina Spyro Reignited Trilogy Dragon Quest XI
LOKAKUU
???
MARRASKUU
DOOM Eternal Pokemon Sword tai Shield
JOULUKUU
???
Collection of Manasta on ilmeisesti tulossa fyysinen versio elokuun lopussa, mutta en ole varma tuleeko sitä Eurooppaan. Toivottavasti. Vai meneekö import-hommiksi? eShop-versio ja fyysinen on hinnoiteltu samalla tavalla (40 dollaria/euroa).
Cadence of Hyrule päätyy Switchiini ylihuomenna, ja parhaillaan yritän puhua itseni ostamasta Contra-kokoelmaa, kun en kuitenkaan tarvitse välttämättä sitä vielä. Mutta klassinen, kunnon Contra... mmmmmm.
Switcher 3 näyttää näissä kuvissa huomattavasti edustavammalta kuin Direct-videossa. Miten ihmeessä Nintendo onnistui jälleen valitsemaan huonointa materiaalia esitettäväksi? No, ainakaan bullshottaajiksi ei voi haukkua.
Ihmeporttaus, josta on kerrassaan mielenkiintoista nähdä Digital Foundryn raporttia.
Day one.
EDIT: Koko peli DLC-paketteineen päivineen on ilmeisesti onnistuttu ahtamaan kasetille, ilman lisälatausten tarvetta. Tässä on pakko olla käytössä vähintään 32 GB:n kasetti, ellei sitten jopa 64 GB:n. Se olisikin ensimmäinen kerta.
Siellä missä on tarjolla laadukasta co-oppia, sinne ryntään minäkin. Tähän asti pelistä on paljastettu yli kolmekymmentä pelattavaa Marvel-hahmoa. Black Widow, Captain Marvel ja Scarlet Witch riittävät jo minulle, hikiset trikooäijät jätän suosiolla minua viileämmille kavereille. Ehkä kuitenkin kokeilen Rocketia? Se jänis vaikuttaa kivalta hahmolta, mutta toisaalta en tiedä, sopiiko sen pussirotan pelityyli niin hyvin juuri minulle. Toisaalta, oikein suulas pesukarhu kyseessä. Katsotaan, katsotaan.
Turokin lopputekstit lipuivat eilen ruudulla, ja sen jälkeen puollan niitä kommentteja, jotka puoliväliin päästyäni täällä kirjoitin: peli on vanhentunut kevyen remaster-kuorrutuksen saaneena kuin Red Bull pommisuojassa, tarjoten sellaista mutkatonta pelisuunnittelua ja räiskimisen juhlaa, jota nykyään on saatavilla häpeällisen vähän, kun indie-puolellakin keskitytään tahkoamaan lähinnä pikseligrafiikkaisia rogue-liteja (kärjistettynä).
Kenttädesign osuu maaliin kuin gyrolla tähdätty laukaus, sillä niissä piisaa lääniä juuri sopivasti kätkeä salaisuuksia, joita löytyy kulmien takaa, pudotusten kätköistä ja kiipeämisreiteiltä vähän samaan tyyliin kuin uudessa DOOMissa. Erinomainen, ja yhden näppäinpainalluksen takana oleva karttasysteemikin edistää tunnetta räiskimisen sivujuonteena kulkevasta tutkimisesta, ja sen takia jotakin missattuaan toisella kierroksella löytää taatusti aina jotakin uutta. Turok on salamannopea jannu, liikkuen kuin luonnonvoima, niin vedessä kuin maallakin. Tämä oli hyvin tyypillistä 90-luvun sooloräiskinnöille, jotka alkoivat hidastua ja tarinallistua vasta Half-Lifen menestyksen myötä.
Nostalgiamittari meni juuri säpäleiksi, sillä kasi on minulle tunnerikkaampi ja muistoisampi peli kuin sen maineikkaampi edeltäjä. Hassua, että tätä kutsutaan "remasteriksi", vaikka grafiikat näyttävät melkein samoilta kuin muissakin PS1-ajan Final Fantasyissä, jotka julkaistiin resoluutioboosteilla nykylaitteille. Hahmomalleille ja etenkin kasvoille on tässä tehty pientä ehostusta. Mutta toisaalta, eihän peli edes välttämättä muuta kaipaa. Tai no, mahdollinen x3-nopeutus tulisi taivaanlahjana nopeuttamaan piiiiitkiä GF-animaatioita, joiden takia pelikello hörppäsi tunnin tyttöineen.
22. marraskuuta. Uudesta isommasta HUDista on jo valitettu, mutta ehkä sitä voi skaalata? Toisaalta sopii kuin aseen piippu demonin suuhun Switch-pelaajille, sillä DOOM 2016:n HUD näyttää 6,2" ruudulla muurahaisille suunnitellulta.
Uudessa moninpelimuodossa yksi pelaaja ottaa haltuunsa Doomguyn, muiden pelaajien rellestäessä kentälle demoneina ja yrittäen yhteistyöllä pysäyttää "sankarin" maallisen vaelluksen. Tämähän kuulostaa aika paljon Perfect Darkin "counter operative" -pelimuodolta, joka antoi kakkospelaajalle niin ikään ohjat kentän vihujen kontrollointiin. Mielenkiintoista.
Mitä vanhoihin pelimuotoihin tulee, Clan Arenan pitää löytyä listalta. Tämä semi-battle-royale on maistunut, ja hyvin onkin.
Ei näkynyt Miyamotoa lavalla, joten Epi ei pääsekään pelaamaan niitä Xbox-pelejä Switchillä.
Muuttivat tuon vuotajia näpäyttääkseen viime hetkellä! Varmasti! Phil ilmestyy huomenna Directiin!
Mutta pentele, PSO2! Toivottavasti tulee muillekin konsoleille. Muuten olen kateellinen kuin pieni orava.
EDIT:
Nintendo uhkasi sitten Twitter-vuotaja Sabia oikeustoimilla, kun tämä ilmoitti laittavansa infoa tiistain Directista päivän, kaksi etuajassa. Toisaalta videopelisalaisuuksien suojeleminen moisin toimin on hieman naurettavaa, mutta toisaalta myös ymmärrettävää siinä mielessä, että tavallaan nämä salaisuudet ovat osa yhtiöiden arvoa. Niiden suojelemiseksi tehdään paljon työtä. Enkä pane pahakseni sitä, että voin jopa yllättyä tiistaina jollain tavalla. Jos vuoto tapahtuisi, en pystyisi hillitsemään itseäni, joten jonkun täytyy tehdä se minun puolestani.
Sellainen kutina, että seiska ja ysi ovat myyneet suoraviivaisiksi porteiksi Switchillä hyvin. Kasin haluaisin kovasti. Kymppi on tällä hetkellä tulilla, ja XII odottaa hyllyssä, mutta jos VIII saapuisi vaikka loppukesästä, hyökkäisin sen kimppuun varmasti heti X:n jälkeen.
VII:n ja IX:n uudelleenpelaaminen vahvisti fiiliksiäni siitä, että pidän itse asiassa ysistä seiskaa enemmän. Ysi on vähän kuin kaikkien aiempien pelien "Best of", ja sellaisenaan nousee kirkkaasti sekametelisopan yläpuolelle. Zidane, Steiner, Dagger, Vivi, Beatrix... kerrassaan mainioita hahmoja, pelissä kukkii synkkyyden lisäksi huumorin pilke, ja magian kyllästämää maailmaa rakennetaan ja avataan taidokkaasti. Jotakin todella kiehtovaa tässä pelissä on!
Näytä kirjoitukset
Kaikki – siis aivan kaikki – aloittavat Kombat Leaguen puhtaalta pöydältä kauden alussa, joka tarkoittaa kasuaaleille varsinkin ensimmäisenä pelipäivänä kunnon turpasaunoja. Mutta se on myös tilaisuus ottaa opiksi paremmiltaan, ja niin on pakko tehdä, kun joku hullu nakertaa Scorpionillaan Cassieltani 60% elinvoimamittarista yhdellä kombosarjalla. 
