Itse voin kyllä pelata handheldinä helposti pari, kolme tuntia putkeen, eikä se tunnu ollenkaan pahalta käsissä. Päinvastoin. Itselläni on kyllä melko pienet tassut, joka saattaa selittää asian.
Palasin Dark Soulsin läpäistyäni MHGU:n pariin, sillä tahdoin pelata peliä, jossa olisi vähintään yhtä tyydyttävä taistelusysteemi kuin Soulsissa. Hunter Rankini on tällä hetkellä vaatimaton 3, mutta sain haalittua tänään neljän porukalla pelatessani sen verran resursseja, että sain tehtyä hienon uuden pitkän miekan, joka kakkostasolle päivitettynä iskee 40 pinnaa vanhaa väkevämmin + päälle elementaalibonukset. Pelissä on juttuja, jotka täytyy tarkistaa, miten mikäkin vaikuttaa (laajennukset ja talismaanit). Epäilen, että olin kantanut mukanani jotakin minulle turhaa ominaisuutta jo jonkin aikaa.
Jonkun sarvikuonoröhmyn resursseista tehty panssari on kestänyt pitkälle päivitettynä hyvin, mutta on huvittavan ruman ja kömpelön näköinen. Fashion Souls on jo käsite, mutta tunnetaanko Monsussa sama?
Pelaan Striker-tyylillä, joka sallii kolmen Hunter Artin käyttämisen. Niitä saa ilmeisesti tehtäviä suorittamalla lisää valikoimiin? En ole kuitenkaan vielä saanut avattua yhtään uutta kolmen oletus-artin rinnalle. Kai niitä pakostikin tulee jossain vaiheessa vastaan, jos tehtäviä lätkii menemään.
Erinomainen peli, johon tulee varmasti nyt ensimmäisellä vuosipuoliskolla laitettua tunteja enemmänkin kiinni. Metsästäjäkantakin onlinessa vaikuttaa pysyneen melko stabiiilina viime syksystä.
EDIT:
Mitähän tässä kuussa on tulossa? Keskeinen päivämäärä on ilmeisesti 11.3.
Retostellaanpa taas hieman, ja katsotaan miten pässi ihminen voi olla:
Toiveitani ennen julkaisua:
Lainaus käyttäjältä: Ephram
Haluaisin, että se olisi lähempänä Gamecubea kuin kahta edellistä, W:llä alkavaa laitetta. Tehoiltaan vähintään Xbox Onen tasoinen. Jos hintaa miettii, niin kilpailu Sonyn ja Microsoftin puristuksessa on niin kovaa, ettei uusi Nintendon kotikonsoli voi maksaa 400 euroa, ellei laite ole selkeästi tehokkaampi kuin PS4. En usko, että Nintendo lähtee tehokilpailuun siinä määrin mukaan.
Perinteinen ohjain, ei väkisin väännettyä houkutteluominaisuutta, julkaisuun Legend of Zelda NX (jossa kenties 1080p 60fps + pari lisäjippoa Wii U versioon nähden) ja uusi 64/Galaxy-tyylinen Super Mario -seikkailu. Se olisi jo paljon.
Paljastuksen jälkeen Nintendoa parjaavat kommentit ja GIFit pääsivät valloilleen foorumeilla kautta maailman:
Lainaus käyttäjältä: Ephram
Onhan se kallis, eikä kannettavan ja kotikonsolin hybridi tarjoa itselleni juurikaan etuja, koska en sitä kuitenkaan ottaisi lähes koskaan mukaan mihinkään. Kauas jäi fiilis, että tällä Nintendo nousisi myynneissä Wii U:n katastrofin jälkeen, vaikka tällä kertaa konsepti onkin selitetty paremmin ja houkuttelevammin.
Voi, jospa vain olisin tiennyt, että Nintendo on tekemässä kenties parasta pelikonsoliaan koskaan, ja jonka takia innostun taas pelaamisesta samalla palolla kuin yli 15 vuotta sitten. En todennäköisesti olisi edes uskonut sitä.
En edes muista maagisempaa aikaa peliharrastajana kuin Breath of the Wildin 50 ensimmäistä tuntia. Parempi kuin Ocarina of Time, parempi kuin mikään peli koskaan. Ja parasta on se, että seuraavan kahden vuoden aikana Nintendo voi tuoda pelille seuraajan, jossa monet vajaaksi jääneet seikat on tehty paremmin ja laajemmin. BotW 2:n potentiaali on huima.
Tunnustus: en läpäissyt Final Fantasy ysiä PS1:llä. Peli jäi toiselle tai kolmannelle CD:lle syystä, jota en enää muista. Ehkä parin päivän tauosta kasvoi viikko, viikosta kuukausi ja niin edelleen...
Nyt korjasin asian, eikä siihen mennyt kuin vajaa 30 tuntia, keskittyessäni täysin pääjuoneen. Matkan varrelle jäi varmasti monta vaihtoehtoista tehtävää ja bossia, mutta pelin tarina vain imaisi mennessään niin hurjalla voimalla, ja tunsin saavani siitä paljon enemmän irti kuin teini-ikäisenä. Hyvin paljon enemmän.
Vaikka FF9 alkaakin hyvin perinteisenä satuna, sen syvyyksissä lymyävät synkkyydet nousevat tunti tunnilta enemmän esiin piiloistaan. Lopussa on helppo liikuttua, kun hyvä RPG on tehnyt tehtävänsä, kuljettaessaan juonta sopivalla rytmityksellä, jotta pelaajalle jää aikaa pohdiskella ja eläytyä maailmoihin, joihin uppoutuu kuin hyvään kirjaan. Alexandria ja Lindblum omaavat tarinoilla ja historialla värittynyttä tunnelmaa, eivätkä Nobue Uematsun musiikit haittaa paksussa atmosfäärissä piehtarointia. Tärkeä tunne, että paikat ovat olleet olemassa ennen pelin aloittamista, on läsnä. Ja sama jatkuu lopussa; olin jollain ihmeen tuurilla välttynyt vihoviimeisen loppukäänteen spoilereilta. Lopputekstien valuessa ei voi olla viettämättä päänsä sisällä aikaa ajatellen, miten asiat tässä maailmassa jatkuvat, kun kaikki on pelaajan osalta sanottu ja tehty.
Final Fantasy IX onkin ilmiömäisen upea roolipeli, jota on portin laiskudesta ja tietyistä virheistä (overworld-musiikin bugi) huolimatta nautinnollista pelata Switchillä.
Eikä tarvitse odottaa kauaa, kun matkat Squaresoftin kultakaudella taas jatkuvat:
Pistetään tästä vielä Beatrixille, joka onnistuu suht pienestä roolistaan huolimatta jäämään pelaajien sydämiin.
Deltarune loistaa, ehkä vielä kirkkaammin kuin Undertale. Ehkä siksikin, että sen mekaniikat ovat nyt minulle tuttuja, ja pääsen nauttimaan niistä ilman minkäänlaista opetteluvaihetta heti, kun peli käynnistyy – ja millaisella tempulla se sen tekeekin... Audiovisuaalisesti peli on myös aiempaa hienompi, sisältäen värikkäämpiä ja tunnelmallisempia taustagrafiikoita, musiikin ollessa yhtä jumalaista kuin Toby Foxin ensimmäisessä pelissä, jonka kehityksen aikana hän saikin idean Deltaruneen – pelit linkittyvät toisiinsa anagrammia syvemmällä tasolla, vaikka niiden kehittäjä ei puhukaan varsinaisesti esiosasta tai jatko-osasta.
Alalla, joka on täynnä silmitöntä ahneutta, tuntuu melkein rikolliselta saada pelata täysin ilmaiseksi Deltarunea (ei mainoksia, ei loottibokseja, ei mitään), jota Fox on kehittänyt viimeiset seitsemän vuotta. Tämä on toki vasta ensimmäinen palanen, mutta silti.
Shield ja Sword, näyttää tarpeeksi hyvältä, mutta miksi kamerakulmien pitää olla yhä ennaltamäärätyt? Tyyli toimisi hienosti hahmon takaa ja tuntuisi myös nykyaikaisemmalta. Joissain asioissa peli vaikuttaa myös menneen taaksepäin Lets Gosta, kuten Kabanossin mainitsemassa olioiden juoksentelusta näkyvästi alueilla.
Cagen esittelyvideo vangitsee hahmon olemuksen mainiosti. Hype alkaa nousta, toivottavasti Switch-versiota ei piilotella siksi, että se on tilkkutäkkimäisessä tilassa tällä hetkellä... Haluan pelata pitkästä aikaa puhdasta Beat em umpia. Smash on kyllä hyvä, muttei kilpaile samassa sarjassa kuin MK.
Mortal Kombat oli muuten ensimmäisiä omistamiani SNES-pelejä. Koulun kovikset tekivät takapihoilla kiertopotkuja (eivät minuun, vannon) ja puhuivat hurjista lopetusliikkeistä. "Siinä vähän tapellaan", sanoin vanhemmilleni, eivätkä he tainneet silloin tietää, että MK paistatteli otsikoissa maailman väkivaltaisimpana videopelinä.
Muistan senkin, miten tein pelissä minua kymmenen vuotta vanhemmalle serkkupojalle Fatalityn. Hän katsoi sitä hämmentyneenä ja sitten sanoi: "Oliko tuo tarpeellista?"
Mitä veikkaatte, tuleeko Gen 8 olemaan teknisesti selkeä parannus Let's Go Pikachusta? Vaiko vai sen evoluutio? Haluaisin nähdä huomenna jotakin odottamattoman jännittävää, sarjan "BotW-hetken." Mutta pystyykö Gamefreak toimittamaan tällaisia herkkuja pöytään, se on toinen juttu.
Mitään näistä peleistä ei julkaista fyysisenä Euroopassa, ja muuallakin maailmassa vain RE Origins, jossa RE0 on kasetilla ja REmake latauskoodina.
Hetken mietin, että tilaisin Originsin vaikkapa Videogamesplussasta, mutta whats the point? Todennäköisemmin napsin 20 euron oletetulla kappalehinnalla kaikki nämä eShopista, niin kuin tein Revelations-peleillekin.
Vielä pitäisi päättää, mihin isken toukokuun lopussa näppini ensimmäisenä. Todennäköisesti Ressa neloseen, jonka olen halunnut uudelleenpelata jo kauan. Sitten minulle täysin uusi RE0, jonka jälkeen REmake.
DS meni eilen läpi. Minulta jäi ymmärtääkseni pelaamatta ainakin yksi vapaaehtoinen alue, plus kaikki DLC-ympäristöt. Seikkailen niissä, jos innostun pelaamaan New Game Plussaa.
Taso lähti myös minun mielestäni laskuun Anor London jälkeen, ja pahin dippaus tapahtui selvästi kiireellä tehdyssä Demon Ruinsissa, vaikka Lost Izalithin gimmick-loppuvastus – joka oli mielestäni huonoin ja epäreiluin koko pelissä – pistikin hyvän kilpailun pystyyn.
Aina välillä saa kuulla, miten kärsimättömät pelaajat haluaisivat Dark Soulsiin easy-moodin. Kiperien alkutuntien jälkeen kuka tahansa häikäilemätön voi kuitenkin helposti rikkoa koko pelin, latomalla Soulit oikeisiin kykyihin ja pukemalla vahvat haarniskat päälle. Loppuhuipennuksena tason 99 Havelini käveli vihoviimeisen pomon huoneeseen, otti iskuja vastaan kuin tankki ja rankaisi järjettömän ylitehokkaalla Black Knight Great Swordilla bossin sekunneissa henkihieveriin. Antikliimaksin maku, mutta itsehän sen huulilleni laitoin, ja peli antoi reilusti sen tehdä; minua vietiin alussa kuin litran mittaa, ja lopussa minä tein pelille saman tempun. Se oli tavallaan hyvin tyydyttävää. Ympyrä sulkeutui, mitä hieno lopetuskin vielä alleviivasi.
Onkin ihan eri asia pelata Soulsia ketterästi, taidokkaasti ja stamina-pohjaisella hahmolla. On aivan mahdollista, että New Game Plussan sijaan pelaan pelin jossakin vaiheessa sellaisella tyylillä.
Parikymmentä ensimmäistä tuntia: maagisia. Keskivaihe: loistava. Ehtoopuoli: hyvä. Kokonaisuutena melkoisen uniikki pelikokemus, joka antoi inspistä kokonaisen aligeren synnyttämiseen. Todella kovan luokan pelistähän tässä on kyse.
Olisihan Nintendollekin hyvä saada esim. miljoonan lisämyynnit vaikkapa BotWille. Tässä vaiheessa se ei paljoakaan nakertaisi pelin vaikutusta Switchin menestykseen, mutta Xboxille se toisi ihan tajuttoman lisäarvon, ja Nintendolle muutaman miljoonan voitot.
Olisi aika merkillistä, jos XBoxilla BotW pyörisi ehostettuna. X ei juuri hikoilisi pyörittässään tämän konsolisukupolven parasta peliä 4K:na ja 60 kuvaa sekunnissa, jolloin alustalla olisi teknisesti ylivoimainen versio. Luulen, että vaikka Amerikan Nintendo olisi messissä, pistettäisiin Japanin puolelta kapuloita rattaisiin – ja siellähän kaikki isot päätökset tehdään.
Tai kuka tietää, ehkä Reggie sittenkin lähti, koska ei halua olla mukana rakentamassa uutta Nintendoa, joka antaa mestariteoksiaan muille alustoille!
Huhu on liian herkullinen jätettäväksi hype- ja uutisketjuun.
Tästä puhutaan:
- Microsoft tuo kenties jo tänä vuonna Switchille GamePass-palvelun XCloud-pilvessä, ja sen lisäksi julkaisee myös pelejä yksittäin. - Ori ja Cuphead mainitaan tulevina peleinä - Rare-pelit mahdollisia - Lähteet eivät suostu kieltämään tai vahvistamaan, voisiko Nintendo vastavuoroisesti antaa omia pelejään Microsoftin alustoille - Suuren profiilin Microsoft-sarja päätyy Switchille (Halo, Gear, Forza)
Tämä olisi tietenkin Nintendolle, joka ei ole saanut alustalleen tehojen puutteessa napsittua kaikkia merkittäviä 3rd partyjen julkaisuja, hyvä diili, vaikka onkin kyseenalaista, miten Xcloud toimisi Switchin Anytime, Anywhere -konseptissa. En osaa sanoa pelaamisesta streamien kautta juuta tai jaata, koska en omaa siitä yhtään kokemusta.
Microsoft on tunnetusti ollut aina Sonya avoimempi operoimaan muillakin alustoilla kuin omillaan, ja näin yhtiö saisi myös enemmän jalansijaa Japanista, jossa sen konsolit ovat olleet melkein kuriositeetteja. Sitä tärkeämpää on kuitenkin pilvipalvelun potentiaalisen käyttäjäkunnan kasvattaminen, markkinoilla, johon astuvat Googlen ja Amazonin kaltaiset jätit suurella volyymilla.
GamePass olisi kuitenkin 10 eurolla kuussa minulle varma satsaus, vaikka se toimisikin luotettavasti vain kotioloissa.
Tuntuu, että tästä puuhataan E3-messujen räjäytystä. Melkein olisi toivonut, että tämä olisi paukautettu pöytään täytenä yllätyksenä...
Pelasin SMB3:n viimeisenkin maailman eilen läpi. Dark World tuntui helpommalta kuin lapsena. Oikeiden ovien löytäminen ensimmäisellä yrityksellä "tuhansien uloskäyntien linnasta" pelkältä fiilispohjalta oli nannaa. SMB3 niittäisi indienä julkaistuna mainetta ja mammonaa tänäkin päivänä, niin hyvin se on kestänyt aikaa.
SMB2:ssa aloittelen kuudetta maailmaa. Tylsästi olen pelannut lähinnä Mariolla, muutamassa tasossa myös Peachilla. Pelistä huokuu hyvin epätavallinen tunnelma, ikään kuin se asustaisi omassa kuplassaan Mario-universumin sisällä.
Kirby's Adventure taas saa ihastelemaan, miten hienoja loppupään NES-pelit olivat. Varsinkin väripaletiltaan peli suorastaan hurmaa. Monet ikoniset Kirby-elementit iskettiin kehiin jo ensimmäisessä GB-osassa, mutta tämä peli taisi lopullisesti nostaa pinkeän palleron menestyksen tielle. Vaikeustasokaan ei ole aivan niin lepsu kuin vaikkapa Star Alliesissa, sillä Adventuressa voi pienellä herpaantumisella jopa menettää elämiä! Mitäs mitäs.
Applen pitäisi innovoida, eikä seurata, niin kuin se ahneen Cookin alaisuudessa tekee. Eihän Jobskaan halunnut Applen tuottavan tappiota, mutta ajoi kuitenkin yhtiötä tavoittelemaan jatkuvasti parempaa raivoisalla intohimollaan. Steve oli taitava pr-mies vahvalla visiolla, kun taas Cook taitaa numeroiden pyörittelyn ja voittojen maksimoinnin, mutta sen kustannuksella uudet tuotteet ovat... perin tylsiä.
Hatunnosto siis Samsungille, joka lähtee rohkeasti yrittämään uutta. Se ei todellakaan ole helppoa älykännyköiden maturoituneessa maailmassa.
Nintendon ja Microsoftin suhde on huhujen valossa syventynyt entisestään, ja tästä yhteistyöstä ehkä saadaan jo lähikuukausien aikana uutta tietoa. Nintendon on myöskin sanottu tuovan takaisin erään "julkisesti peruutetun pelin." Sen myötä esiin nousi mm. MS-yksinoikeudeksi aikoinaan työstetty Scalebound.
Mutta itse en voi olla kuolaamatta ajatukselle, että jonain päivänä saatan pelata Switchilläni Perfect Darkia ja ehkäpä jopa Goldeneye 007:n XBLA-Remakea, jonka eteen paksuksi seinäksi nousi Iwatan Nintendo.
Näyttää siltä, että MS voisi siirtää konsolinsa enemmän harrastukseksi, hiljalleen tehokkaat, kalliit rautapohjaiset möhkylät hyläten – se tietää, että tulevaisuudessa kaikki tulee streamaamisen yleistyessä ja tekniikoiden kehittyssä olemaan toisin. Mitä realistisesti voimme odottaa? Olisiko Microsoftilla aikeita tuoda jopa klassikoiksi nousseita pelejään Switchille? Halo julkaistiin melkein DS:lle, joten ajatus ei ole mahdoton.
EDIT
GamePass ja Microsoftin julkaisemat pelit tulossa Switchille
Hieno mies, taitava hypettäjä ja kasvo, joka tuli tutuksi ensimmäistä kertaa Pelaajalaudan E3-ketjujen aikana. Meemit, ikimuistoinen Zelda TP -paljastus, uho konferensseissa... Viime vuosina miehen tyyli kuitenkin muuttui paljon 2000-luvun alun "kicking ass, taking names" -asenteesta, mutta Reggie säilyi yhä rakastettavana Nintendo-ikonina.
Hienoa, että iso R kuitenkin pääsee hyvissä voimissa nauttimaan rennommista päivistä. Voin vain kuvitella, miten stressaavaa työ Nintendolla voi olla, eivätkä fanitkaan ole aina niitä kaikkein helpoimpia pitää tyytyväisinä. Kiitos!
Pelissä on runsaasti potentiaalia, mutta myös fiksattavaa ja parannettavaa. Hyvä, että Nintendo/MARVELOUS! haluaa palautetta, jonka perusteella viedä peli viimeisinä kehityskuukausina maaliinsa.
Läheisin vertailukohde lienee Armored Core -sarja, jota en kuitenkaan ole pelannut. Yksinkertaisen tutoriaalin jälkeen pelaaja istuu suorittamassa ensimmäistä oikeaa tehtävää, ja ampuu Mechallaan vihollisia, jotka vyöryvät aaltoina kaupungin ilmatilaan. Välillä puolustetaan kohteita, välillä hyökkäillään. Painavalla Mechalla on siistiä kiihdyttää katutasolla, sitten nousta ilmaan kurmottamaan vihuja. Ongelmat kuitenkin tulevat, kun luodit alkavat viuhua: oman Mechan aseet eivät tunnu miltään, eivät sitten yhtään miltään – ihan kuin ilmakiväärillä paukuttelisi takapihalla mustavalkoisia maalitauluja. Ruudunpäivityskin harhailee pahasti, varmaan ajoittain parinkymmenen tienoilla, eikä se anna pelistä kovin vakuuttavaa kuvaa tässä vaiheessa. Kyntävän ruudunpäivityksen myötä tähtääminen on vaikeampaa kuin pitäisi. Huudamme Gyron nimeä, mutta tällä hetkellä – moisella ruudunpäivityksellä – silläkin olisi vaikea tehdä ihmeitä. Vakaa 30fps tarvitaan.
Kun DXM toimii, se toimii mainiosti, ja pelaamisesta voimakkaan robotin puikoissa nauttii kovasti. Ne hetket ovat kuitenkin enemmän auringonpilkahduksia synkällä taivaalla.
Final Fantasy IX
Kylmän tekniikan aikakausi väistyy, kun miekka ja magia tekevät paluun. Final Fantasy IX kurottaa sinne, missä syntyivät SNES-aikakauden osat, ja peli tekee sen yhtä mielikuvitusta kutkuttavasti, kun taitavasti kerrotut ja toteutetut alkutunnit polkaisevat käyntiin veijarimaisen tarinan, jossa on myös synkkää syvyyttä. Hironobu Sakaguchin Final Fantasyissä kuultaa omanlaisensa taika. Kultainen kehä, josta PS1:n omistajat olivat hyvästä syystäkin ylpeitä.
Switch-käännös pohjaa niin hyvässä kuin pahassa PS4-versioon: taustat ovat yhtä suttuisia kuin aiemminkin, vaikka yhä taiteellisesti erittäin kauniita. Hahmomallit on onneksi nostettu korkeampaan tarkkuuteen ja ysissä ne näyttävätkin jo oikein hyviltä. Välillä vaikutelma on isolla ruudulla kummallinen, kun tarkat hahmot tarpovat suttuisen kulissin päällä, mutta tarinaan tempautuessaan tämäkin unohtuu nopeasti. Peliin lisätyt QoL-ominaisuudet mahdollistavat nopeuttamisen, ilman satunnaistaisteluita tutkimisen ja suoranainen huijaamisen maksimaalisella vahingontuotolla, jos tuntee seinän nousevan jossain vaiheessa vastaan.
FF IX kantaa ikänsä melko arvokkaasti, kuten hyvät RPG:t yleensä tekevät.
The most notable new feature is a custom game mode that lets players modify runs the way they want by unlocking/relocking items, making special gameplay adjustments, and more.
The update also removes the game’s mob auto-scaling mechanic. All levels now have a fixed difficulty that affects gameplay depending on which mode the player is on. Things are easier when in 0-cell mode, for example, while players in 3- and 4-cell mode will have to be properly equipped before tackling late levels.
Motion Twin is also introducing some re-balancing changes. The player’s hit points now scale different for the Brutality and Tactic stats, so they will have a lot more HP at higher levels. Electrical weapons will now critically hit when the target is standing in water. Shields no longer grant damage reduction, but parry damage is now increased for many of them. Many mutations have changed as well; people can read the full patch notes here.
Meanwhile, Nintendo Switch owners can look forward to finally receiving the “60 FPS everywhere or death!” update. It took much longer than expected due to technical hurdles, Motion Twin said, “but now runs as smooth as a hot knife through butter.”
Motion Twin on rukannut peliä faneilta saamansa palautteen mukaan isolla kädellä, ja näin yksi parhaista Metroidvanioista on entistäkin ehompi. Pelin tyydyttävä taistelusysteemi on kehittynyt lisättyine yksityiskohtineen, ja jos ei ole jostain syystä tyytyväinen pöytään kannettuun herkkuun, voi omaa pelikierrostaan kustomoida maailman tappiin asti.
99:n konseptissa on hienoa, että sadan pelaajan joukkoon mahtuu aina iso läjä niitä, joiden taitotaso on lähellä omaa. Jos pelaan Puyo Puyo Tetristä onlinessa, TUHOUDUN 90% todennäköisyydellä puolessa minuutissa, jopa nopeamminkin. Tässä tuntuu mukavalta päihittää kymmeniä vastustajia, tuntea kamppailun huumaa, jota tavallisen peasantin ja Tetristä natiivisti puhuvan välille harvoin syntyy. Se pehmentää sitä kaunaa, mikä minulla on kilpailulliseen Tetrikseen – en vain ole riittävän hyvä haastaakseni korkean tason pelaajat.
Onko tuo muuten tosiaan NS:n julkaisulista tältä vuodelta tällä hetkellä? Jos ajatellaan volyymia, tuohan on ihan helvetin vähän. Ja suurin osa vielä uudelleen julkaisuja tai remakeja.
Kyllä se aika lailla on. Toki siihen pitää vielä lisätä DOOM Eternalin tapaiset pelit, jotka on listattu tälle vuodelle ilman tarkkaa julkaisukuukautta. Uskon, että 3rd partyiltä on vielä myös tulossa omia julkistuksiaan tämän kuun lopussa ja maaliskuussa, sillä Directiin ei tietenkään sisällytetä aivan kaikkea.
Esimerkiksi: Ehkä Persona 5 ja kokonaan uusi Monster Hunter paljastetaan/vahvistetaan ensi kuussa?
EDIT: Captain Toad: Treasure Trackerin ilmainen co-op-päivitys oli muuten mukava uutinen, ainakin minulle. Myös DLC on hinnoiteltu sen verran sopivaksi (5,99 €), että ostin sen jo etukäteen, vaikka minulla on pääpelistäkin vielä pelattavana n. puolet. Palaan varmaan Treasure Trackerin pariin tänä viikonloppuna. Toadin seikkailu on mukava pieni peli, jota on kiva jatkaa taso tai kaksi silloin tällöin, eli sopii alustalleen oikein hyvin
Tämä ei olekaan pelkkä DLC, vaan pikemminkin kokonainen jatko-osa uusine alueineen, kykyineen ja vihollisineen. Peli ilmestyy ensin PC:lle, Macille ja Switchille. Pleikkari ja Xbox seuraavat perässä. Julkaisupäivä uupuu, joten Silksong siintää tod.näk useiden kuukausien päässä. Vähintään.
Vaikka Hollow Knight onkin minulla vielä kesken, eikä se ole kolahtanut ainakaan toistaiseksi ihan niin kovaa kuin joihinkin muihin, on hyvä tietää, että lisää pelattavaa on tulossa, jos HK:sta toden teolla innostun.
Aivan hullu idea, joka kuitenkin toimii. En tiennyt haluavani tällaista, mutta nyt kun se pyörii koneessa... Tässähän on todiste, että Battle Royalea voi soveltaa aivan hyvin myös muihin peligenreihin kuin räiskintöihin. Pyörin yleensä sijojen 15-20 tuntumassa (paras sijoitus 13 so far), mutta en todellakaan tiedä, miten paljon salattua aivokapasiteettia pitäisi vapauttaa voittaakseen matsin rehellisesti. Ei voi piiloutua puskiin tai kalikkaa sataa kuin vihapostia Suomi24:ssä.
Pro-ohjaimen keskinkertainen d-padi ei ole tässä omiaan, mutta Horin ristiohjain-joykkarilla napostaa, napostaa niin nautittavasti että! Muuten toki pelaisin 8bitdo:n SN30:llä, mutta oikeanpuolimmaista tattia vaaditaan hyökkäyskomentojen antamiseen.
Jotenkin olen mieltänyt Tetriksen ja Nintendon aina kuuluvan yhteen, vaikka legendaarinen puzzle-peli onkin ollut tuttu näky muilla alustoilla. Mutta ne muistot, upeat muistot Game Boyn Tetriksestä, ne vain kumpuavat esiin, kun tällaista hienoa palikkafestivaalia tykittää handheldinä, lokoisessa asennossa sohvalla.
Video näyttää, mitä parhaimmillaan (pahimmillaan?) voi olla vastassa, kun Tetris-Ninjat saapuvat...
Oolrait, nakutellaanpa sitten julkaisuaikataulua kohdilleen ns. isojen pelien osalta niistä palikoista, mitä viimeöinen Direct meille antoi.
HELMIKUU: Deltarune chapter 1 Deltis näyttää ihan yhtä häröltä kuin loistava Undertale. "Otahan tästä ensimmäinen annos ilmaiseksi! Se päättyy aina hyvin." No otan, otan.
MAALISKUU: Final Fantasy VII, Yoshi´s Crafted World Aijai. FF seiska ja sitten chillimpää menoa Yoshin parissa, co-oppina
HUHTIKUU: Dragons Dogma: Dark Arisen, Final Fantasy X+X2, Final Fantasy XII, Box Boy + Box Girl Dragons Dogma plus Final Fantasyt ennakkotilattu. Kuukaudesta tulee siis hyvä, vaikka 1s party -peliä ei tulekaan (ellei sitten Laboa).
TOUKOKUU: Assassins Creed 3 Remastered, Mortal Kombat 11 AC3 ei juurikaan kiinnosta, kommenttien perusteella se on vieläpä sarjassaan siitä kehnommasta päästä. Mortal Kombat 11:n NS-version valuminen toukokuulle saattaa olla hyväkin asia, ottaen huomioon huhtikuun ruuhkaisuuden.
KESÄKUU: Mario Maker 2 Tähän slottiin päätynee ainakin yksi peli, joka päivättiin kryptisesti "kesälle." Ehkäpä GRID tai Marvel.
HEINÄKUU: Dragon Quest Builders 2, Fire Emblem: Three Houses Fire Emblemin kuukausi.
ELOKUU: Astral Chain Emblem ja Astral Chain tekevät peräperää julkaistuna Switchin kesästä ennakoitua vahvemman
KEVÄT: Hellblade Senua's Sacrifice, KESÄ: Marvel Ultimate Alliance 3, Bloodstained: Ritual of the Night, Oninaki, Daemon x Machina, GRID Autosport, SYKSY: Dragon Quest XI S, Dead by Daylight,
TOD.NÄK LOKA-, MARRAS- TAI JOULUKUU: Legend of Zelda: Link´s Awakening
Direct ampui ulos pelejä lähinnä kesään asti, mutta jo tästä E3:a edeltävästä setistä minun on helppo poimia ensimmäiselle vuosipuoliskolle pelattavaa nykyisten, kesken olevien pelien rinnalle. Vaikutelma on silti aavistuksen vaisun puolella tammi-kesäkuussa, mitä tulee varsinkin 1st party -julkaisuihin. Moni näistä tuntuu valuvan kesälle, joka tarkoittanee heinä- tai elokuuta. Animal Crossing ja Pokemon Gen 8 saavat melkein varmasti omat Directinsa, mutta yllättyisin, jos ne eivät olisi loppusyksyn pelejä. Tai no, AC voidaan kyllä päivätä loppukesällekin.
Ritual of the Night sai jonkinlaisen julkaisuikkunan, mutta en mene tähän vielä sokeasti luottamaan. Tekijät ottavat aikansa, mikä on hyvä, jos oletusarvoisesti peli haastaa olkapää olkapäällä SOTN:n kaltaisen legendan.
SE:n Oninaki ei omaan silmääni näytä ihan niin maagiselta kuin Octopath Traveler. Se on kuitenkin RPG, joten tyypillisesti ensituntien aikana mieli voi muuttua täysin, ja pian en ajattelekaan muuta kuin kyseistä peliä moneen viikkoon. On myös hyvä, ettei SE tuottanut perään heti täysin samanlaista ja -näköistä peliä kuin Octopath. Saamme jotakin uudenlaista.
Tetris 99. Se saattoi joillakin käväistä huulilla nopeana läppänä; mitä jos Tetriskin lähtisi mukaan Battle Royale -huumaan? Mitä jos 100 pelaajaa yhtäaikaa pelaisi peliä, ja vain voittaja jäisi jäljelle? Tässä on potentiaalia. Mielenkiintoisesti peli on myös ilmainen NSO:n tilaajille, joten se saattaa olla ensimmäinen konkreettinen teko Nintendolta antaa palvelulle lisäarvoa, niille joille NES-pelit ovat liian antiikkisia. Veikkaan, että E3:ssa nähdään lisää. Btw, tulenkohan koskaan voittamaan pelissä? Korkealla tasolla Tetristä pelaavat eivät leiki, eivät todellakaan. Vähän pelkään, mitä on luvassa.
Final Fantasy 9 saatavilla nyt? Kelpaa.
Kaksi viimeistä peliä toimivat oivina pommittajina. Toisen niistä olisin toki halunnut olevan Metroid Prime Trilogy, mutta peli on luultavasti siirretty loppuvuodelle tai – vielä pahempaa – ensi vuodelle. Mikamin Astral Chain nappasi kuitenkin kiinnostukseni kertaheitolla eikä Link Awakeningin remakea voi väheksyä, vaikka peli minulle onkin Zelda II:n ohella niitä vähemmän tuntemiani sarjan osia. Moni inhoaa jo nyt pelin graafista tyyliä, ja itsekin olin ensin siitä vähän hämmästynyt (eritoten hahmodesignista). Peli kyllä näyttää todella upealta, täysin eri tason luomukselta grafiikaltaan kuin edellinen 3DS-peli.
Tänään perehdyn DAEMON X MACHINAn ja Yoshin demoihin, pelaan TETRIS BATTLE ROYALEA, ja kenties aloitan FF9:n. Good times!
EDIT: Mitä enemmän tätä settiä pääni sisällä kypsyttelen, sitä tyytyväisempi viime yön antiin olen. Tämä vuosi näyttää Switchin omistajille todella hyvältä, eikä Nintendo edes ole pelannut kaikkia korttejaan.
Leikkasin London bossista tankkibuildillani toisella yrityksellä. BKG tuhosi "ensimmäisen vaiheen" kolmella iskulla. Olin Havel-tamineissani melko hidas, mutta niin oli toisen vaiheen bossikin, eikä sekään tainnut vaatia viittä nirhaisua enempää.
Peli aukesi nyt kunnolla kertaheitolla, enkä malta odottaa, mitä vielä kohtaan. Nyt on tullut aika palata tutkiskelemaan vanhoja alueita!
Direct-hype on jälleen ryöstäytynyt hallinnasta ja matkannut omiin ulottuvuuksiinsa, mikä ei ole ihme, sillä Directien välillä ei ole KOSKAAN ollut näin pitkää aikaa. Jos huhu keskiviikkoisesta Directista on totta, se julkistettaneen huomenna tiistaina klo 17.00 Suomen aikaa.
Janoan porttauksia melkein samassa määrin kuin originaalia Nintendo-kontenttia: hiljaittain tapetille nousi ainakin huhu Devil May Cry -kokoelmasta, joka voisi johtaa myös Danten saapumiseen Smashiin. Tulossa on todennäköisesti iso kasa PS2-porttauksia, ja mikäs siinä, sillä ne ovat julkaisijoille helppoa rahaa, ja Nintendo-pelaajille sekä kannettavaa kokemusta hakeville uusia ja mieluisia. Jos Konamilla oltaisiin täysipäisiä, se porttaisi Metal Gear Solid HD -kokoelman Switchille (Twin Snakesin kanssa). Makes sense on liian vahva, joten todennäköisesti sitä ei koskaan tule.
SNES-pelit datalouhittiin viime kuussa, ja niiden julkistus on ajan kysymys. Mielenkiintoista on se, että tiedot niistä lymyävät nimenomaan NES-appissa, joten se voidaan brändätä uudelleen esimerkiksi NINTENDO CLASSICS -nimen alle sen sijaan, että jokainen konsoli saisi oman, eShopista ladattavan ohjelmansa. Yhden katon alla sijaitseva klassikkosisältö toimisi mielestäni paremmin.
Final Fantasy VII - available now! Hyvin mahdollista. Toivon, että FF ysiin jätettäisiin hieman gäppiä. Sen aika voisi olla vaikkapa maaliskuussa, niin ehtisi hyvin pelaamaan seiskaa ennen sitä.
Klo 24:00 kotimaan aikaa, keskiviikon ja torstain välisenä yönä, eli lähetetään Eurooppalaisten kannalta paremmalla kellonlyömällä. Voi katsoa "suorana" pilaamatta yöuniaan.
Black Knight Greatsword päivitettynä plus femmaan repii tässä vaiheessa peliä useimmat rivivihut kappaleiksi yhdellä tehokkaalla iskulla. Järkyttävä ase, mutta PvP:ssä olenkin kusessa, sillä yksi ohi huitaisu jättää minut täysin suojattomaksi, jonka oikeasti osaava pelaaja osaa kyllä käyttää hyödykseen. Aikani ihmisyydestä nautiskellessa on aina rajallinen, vaikkakin nautinnollinen. Pelaajia liikkuu Switch-versiossa yhä kiitettävän aktiivisesti.
Seuraavaksi olenkin kai menossa sumuoven eteen jätetyistä viesteistä päätellen Anor London bossin luo. Tämä on ollut fantastinen alue, ja on ollut todella piristävää vierailla lokaatiossa, jonka tunnelma on hieman toiveikkaampi, eikä ihan niin painostavan kolkko ja lohduton, kuin pelissä yleensä.
Näytä kirjoitukset
