Kasa klassisia PC-ropeja saapuu konsoleille. Luvassa myös fyysiset versiot. Alustoja ei ole vielä paljastettu*
Nämä ovat niitä legendaarisia nimiä, joita vilahteli vähän väliä PELIT-lehden sivuilla, mutta joita en vahvasta konsolitaustastani johtuen ole koskaan pelannut. Nyt lähden mieluusti ottamaan selvää, miten kovista peleistä on kyse.
EDIT: * PS4, Xbox ja Switch
Kyllähän sun olisi pitänyt Apple-poikana vähintään iPadille hommata Baldurit ja Icewind Dalet.
Mutta joo, en noita lähtisi konsolilla pelailemaan. iPadilla menee vielä hyvin, mutta ei konsolilla.
Muistaakseni innostuin aikoinaan, kun Baldurin EE:stä oli puhetta – mutta myin jo vuosia sitten iPadin pois, enkä ole uutta sen koommin ostanut. Nykyisten kännyköiden näyttökoot tekevät sen vähän turhaksi.
Toisaalta, Switchissähän on kosketusnäyttö. Ja vaikea uskoa, ettei käyttöliittymiin tehdä minkäänlaisia muutoksia padikäyttöä ajatellen. Ainakin CIV VI tuntuu toimivan hyvin ohjaimellakin, vaikka peli onkin rakennettu ensisijaisesti hiirelle/näppäimistölle sekä kosketusnäytöille.
Reseterassa useimmiten oikeaan osunut sisäpiiriläinen (king zell) vihjaa, että numerolla 13 tapahtuu jotain. Direct ensi keskiviikkona?
Sama mies myös lataa pöytään, mitä pelejä Nintendo tulee tänä vuonna julkistamaan (tässä ei kuitenkaan välttämättä ole kaikki):
Pikmin 3
Looginen Wii U -porttaus, jos nelonen on tulossa ensi vuonna. Jäi aikoinaan välistä, mutta ykkösosasta tykänneenä (ja kakkosta hieman pelanneena) menen mieluusti ihmettelemään fotorealistista pizzaa. Kuudenkympin hinnalla
Mario Maker 2
Tähän mahdollisuus pelata kenttiä vaikka neljästään, niin kiinnostukseni kasvaisi entisestään. Alkuperäinen Maker ei tainnut sallia edes kaksinpeliä? Outoa.
Boxboy
Tunnustan, etten tiennyt mikä tämä on, ennen kuin Googletin sen. Tasohyppelyhän se. Tämä lienee suoraan eShoppiin menevä julkaisu, aivan kuin SnipperClips.
2D Zelda
Tästä voi tulla kova E3-julkistus, jos peli päivätään loppuvuodelle. Mitä jos Nintendo onkin kaikessa hiljaisuudessa duunannut kaksiulotteisen vastineen Breath of the Wildille? Tosin jo Link Between World painotti vaoautta mennä maailmassa epälineaarisessa järjestyksessä, joten ehkä kyseessä on tuon pelin evoluutio? Jonkinlainen moninpelimahdollisuus lienee myös mukana, mutta onko se sitten sivujuttu vai ihan pääruoka, jää nähtäväksi.
Pokemon
Mikrossa lämmitetty Lets Go Eevee / Pika myi kymmenen miljoonaa. Gen kasilla on potentiaalia tahkoa vieläkin hirmuisempia lukuja loppuvuodesta. Fanit odottavat erityisesti ulkoasun paljastamista; grafiikoiden voi odottaa ottaneen harppauksen eteenpäin. Voisiko kyseessä olla jopa radikaali muutos, joka sijoittaisi kameran Zeldamaisesti Pokemon-kouluttajan taakse?
Viimeisenä asiana arvon zell kertoi, että Metroid Prime Trilogy on todennäköisesti edustettuna seuraavassa Directissa! Toivotaan, toivotaan!
En kyllä tiedä, miten hauskaa lähitulevaisuus lupaa, sillä lopetin pelin eilisillalla kuoltuani kahteen snaipperiin katoilla. Sellainen kuva, että jokseenkin legendaarista mainetta nauttii tämä paikka niiden suhteen.
Jumitin pari tuntia nätisti tässä kohdassa. Kokeilin erilaisia lähestymistapoja, mutta aina jokin meni vikaan. Yritin juosta ensin vasemmalle puolelle, ja ottaa siellä ampuneen Ritarin pois pelistä, mutta sen jälkeen eteenpäin rynniessäni en ollutkaan riittävän taitava väistelemään suoraan minua kohti tulevia nuolia. Vaihdettuani taktiikkaa minua kohtasi pian mäihä. Ei tyylikästä, eikä reilua, mutta... Tämähän on Dark Souls!
Kasa klassisia PC-ropeja saapuu konsoleille. Luvassa myös fyysiset versiot. Alustoja ei ole vielä paljastettu*
Nämä ovat niitä legendaarisia nimiä, joita vilahteli vähän väliä PELIT-lehden sivuilla, mutta joita en vahvasta konsolitaustastani johtuen ole koskaan pelannut. Nyt lähden mieluusti ottamaan selvää, miten kovista peleistä on kyse.
Tajusin juuri, miten pakattu huhtikuu tulee olemaan 3rd partyjen pelejä: FFX, FFXII, Dragon Dogma: Dark Arisen... massiivisia pelejä kaikki kolme. Ja entäpä Ultimate Alliance 3: The Black Order? Kaiken järjen mukaan Avengersin luoma hype halutaan maksimoida, ja peli julkaistaan joko huhtikuussa tai toukokuussa.
Nintendo voi hyvinkin rauhoittaa huhtikuun omilta peleiltään, ellei jokin Wii U -porttaus löydä tietään siihen. Emily Rogers vihjasi, että tänä vuonna Nintendo porttaa vuonna 2013 ilmestyneen Wii U -pelin. Pikmin 3? Super Mario 3D World? Wonderful 101? Toukokuussa lienee Fire Emblemin vuoro, ja Animal Crossing on ehkä heinäkuun heiniä (tai ainakin kesän).
Jatkoin eilen Soulsia. Olen saapunut Anor Londoon, joka on huikea kontrasti koko muuhun peliin. London valoisuus ja arkkitehtuuri tuntuvat sokaisevilta, kun vasta hiljaittain kömpi Blighttownin ja Katakombien pimeydestä pois. Alueella on myös paljon jättimäisiä vihollisia, joiden kanssa on hauska mitellä ja kartuttaa sieluvarastoaan. Käyttelen hilparin ohella Mustan Ritarin Jättimiekkaa, ja hiljattain pattia ilmestyi käsivarsiin siinä määrin, että kykenen ottamaan jo kilvenkin sen kanssa käyttöön. Tyydyttävää.
En kyllä tiedä, miten hauskaa lähitulevaisuus lupaa, sillä lopetin pelin eilisillalla kuoltuani kahteen snaipperiin katoilla. Sellainen kuva, että jokseenkin legendaarista mainetta nauttii tämä paikka niiden suhteen.
Löysin alueelta myös tummanpuhuvaa, erittäin painavaa panssaria. Puin sen ylleni, ja laahustin hetken kuin kilpikonna. Kyllä siitä naurut sai.
Anor Londo voi kyllä eeppisyydessään nokittaa Sensin, jos alue ei aivan vedä mattoa jalkojen alta jatkuessaan pidemmälle.
Nintendo: Onlineamme haukutaan! Mitä voimme tehdä? Kaduilta repäisty neuvonantaja: On vain yksi keino... Nintendo: No mikä? KRN: Vapauttakaa SMB2 ja Kirbys Adventure.
Hemmetin hyviä ja rakkaita lapsuusmuistoja kantavia pelejä molemmat. Olen vuosien vieriessä oppinut arvostamaan SMB2:n omituisuutta sarjan muihin osiin nähden ja sen hahmogalleriaa. "Älä pelaa prinsessalla, se on liian helppoa!" Muistan elävästi painajaismaiset valkoiset päät, jotka lähtevät seuraamaan, kun kentän avaimen ottaa kantoonsa, pulloista syntyvät ovet, joiden takana lymyää mustaa siluettia ja sieniin kätkettyjä kolikoita. Piirsin pelistä naskalina valtavasti tilannekuvia ja hahmoluonnoksia, se lietsoi mielikuvitustani keskivertoa enemmän.
Kirbys Adventure paljastui joulupaketista vuonna -93 tai -94. Peli oli ehtoovuosien NES-julkaisuna teknisesti kovinta kärkeä – ehkä yksi kauneimpia laitteelle ilmestyneitä pelejä Mega Man VI:n ohella. Marion pelimekaniikkaan tottuneelle kykyjen vaihto lennossa tuntui siistiltä, ja samoin myös täysi vapaus lennellä kentissä ympäriinsä.
Hyvä, että "indie-heräämisiä" on tullut, mutta mikä siinä on kestänyt niin kauon? Varmaan jo 10 vuoden ajan on tullut tasaiseen tahtiin hyviä indiepelejä kaikille alustoille. Sitä ennen toki PC:lle tuli kovaa kamaa (esim. Ultimate Tapan Kaikki )
Vaikea sanoa. Ehkä näin aiemmin indie-pelit vähän pilipalitekeleinä (kokeilematta yhdentekeviä), ja ladoin kaikki munat surutta AAA-koreihin. Pelimakuni on myös Switchin myötä selvästi laajentunut, olen aiempaa vastaanottavaisempi kokeilemaan eri genrejä ja pelityylejä. Wii U/PS3/Xbox 360 -sukupolvi kului itselläni lähinnä ajopelien parissa ja se kaikkiruokainen, helposti innostuva Pelaaja nukkui sikeästi. Switch toi takaisin intohimon johtuen laitteen kätevyydestä (indieitä on mukava pelata handheldinä), mielipiteideni kypsymisestä ja varmasti siitäkin, että olen aina tuntenut oloni kotoisaksi Nintendon alustalla. NS vielä multiplaijaa sen ilmiön. Eikä pidä myöskään väheksyä Nindie-Directejä ja sitä, miten houkuttelevasti pelit esitellään niissä ja myös eShopissa.
Itsekin koin Switchin myötä "indie-heräämisen." Muun muassa Enter the Gungeon, Undertale ja juuri ilmestynyt Wargroove ovat laadultaan täyttä timanttia, ja mahtuvat hyvin pelattavaksi ns. suuren budjetin pelien väleissä. Eikä pelin tarvitse edes olla mestariteos, jos sen saa parilla eurolla. Olen tehnyt joitakin heräteostoksia, enkä ole tähän mennessä katunut ainuttakaan. Nintendo panostaa hienosti indie-kehittäjiin, sen tuloksena käyttäjät löytävät pelit alustalta keskivertoa paremmin, eivätkä julkaisut tunnu b-luokan kamalta eShopissa. Päinvastoin; siistiä nähdä, miten tuore Indie usein julkaisussaan kyykyttää myyntilistoilla hetken Nintendon ikivihreitä.
Pelien hankkiminen NS:lle koukuttaa. Ehkä yksi syy tähän on se, että pelistä saa yhdellä hinnalla kaksi versiota, kannettavan ja kotikonsoli-version. Tuntuu tosiaan myös siistiltä, kun pelejä on hyllyssä paljon valikoitavaksi sen hetkisen fiiliksen mukaan; yhtenä päivänä katsomaan löytyisikö DOOMin moninpelistä seuraa, toisena tunnin verran Okamia, kolmantena muutama matsi Mario Tennistä, jonka jälkeen hetkeksi Skyrimin luoliin könyämään. Väliin mahtuu toki PAAAALJON Splatoonia! Silti niskassa ei ole mitään painavaa tunnetta backlogista, tai raskasta pakkopelaamisen tunnetta. Pelaan omalla tavallani, painollani ja tyylilläni, ja jaan kokemuksen usein lokaalisti muidenkin kanssa – ja siinäkin NS loistaa.
Eikös tässä palata vähän juurille? Alkuperäistä Pelaajaboardia kutsuttiin taannoin ”Nintendon pohjoiseksi tukikohdaksi”.
Olette vapaita hypettämään muiden alustojen pelejä! Kaikki on omissa käsissänne, jotka näppäimistöä käskyttää.
Itse aiheesta sen verran, että laitoin eilen FFX+X-2:n Switch-version (totta kai!) ennakkotilaukseen Konsolinetistä (39,95 €). Halvin, minkä löysin. FFXII pitää myös luikauttaa tämän kuun aikana varaukseen. Se olikin ensimmäinen moderni yksinpelattava FF, jota en koskaan edes kokeillut.
Miksi positiivisuus/innostuneisuus on oletusarvoisesti väärin ja kyynisyys oikein?
Vai odottiko Epi vain että joku on naama väärällä hehkuttamisesta kuitenkin niin tuli puolustus refleksi
Ehkä vähän noinkin. Kyllä se varmaan kulmakarvoja siellä täällä nostaa, mutta minkäs teet, kun en ole ollut tästä harrastuksesta näin innoissani sitten N64/GC-aikojen.
FF VII voi hyvinkin tippua varjona helmikuun Directissä, jos sellainen nyt on edes tulossa! (no, emme tiedä maaliskuun lopun jälkeisestä ajasta mitään, joten...)
Seiskasta ja ysistähän ei tule fyysistä versiota, joka on harmi, sillä Final seiska kasetilla olisi ollut COOL AS FUCK. Voi että, miten himoankaan päästä jo pelaamaan seiskaa, vaikka nykymittapuulla varsinkin pelin hahmot näyttävät rumilta liioiteltuine mittasuhteineen. Eipä tottumiseen kuitenkaan kauaa mene, ja pian varmasti lumoutuu ajattomista musiikeista ja legendaarisesta tarinasta.
90-luvun puolivälin tapahtumat tekevät tästä julkaisusta jotain enemmän; Hiroshi Yamauchin johtama Nintendo kertoi silloiselle Squaresoftille: "jos jätätte meidät, älkää tulko koskaan takaisin." Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Kokonaisia konsolisukupolvia, Crystal Cronicles, mutta FF7:n ja Nintendon tiet eivät tuntuneet siltikään kohtaavan.
RPG:t ovat Switchin todellisia sielunkumppaneita, ja niitä tykitetään tänä vuonna joka laidalta! Bring it on!
Smash ehti vajaassa kuukaudessa myymään yli 12 miljoonaa kopiota. Breath of The Wild jatkaa pitkine jalkoineen menoaan, ja on nyt ylivoimaisesti myydyin sarjansa osa. Pokemon Lets Go Pikachu/Eevee puhkoi myös kymppimiltsin, ja samaan kerhoon on kipuamassa hitaasti ja varmasti myös Splatoon 2, joka on edelleen myydyin Switch-peli Japanissa (muttei todennäköisesti kauaa, ottaen huomioon Smash Ultimaten hirmuisen momentumin).
Listojen suurin yllätys lienee Super Mario Party, jonka 5,3 miljoonan myydyn pelin lukemat todistavat, että tilausta vanhan kaavan MP:lle oli, ja paljon. Toivottavasti Nintendo myös tukee peliä tänä vuonna DLC:llä, eikä vain julkaise toista osaa perään. Uskon, että SMP:n lukemat yllättivät Nintendon itsensäkin.
Sieltä se tuli! Switch-yhteensopiva MegaDrive-padi. Täydellinen moneen SEGA AGES -peliin ja myös viime vuoden lopulla ilmestyneeseen MegaDrive-kokoelmaan. Ostan heti, kun Euroopasta saa.
EDIT: M30 Löytyy näköjään jo ainakin Saksan Amazonista. Hintaa tilaukselle tulee postikuluineen n. 33 €.
*10 weapons to be added beyond the planned updates (supposed to have ended Dec 2018) *Splatfest and balance changes until July 2019, with "small additional updates (as in content/not-splatfest-or-balancing)" currently being planned *A weeklong demo that makes all multiplayer modes available (save carries on to full version) planned for 3/26-4/1 (Japan time). Does not require Nintendo Online to enjoy. *Top league match players to be announced monthly on the official Twitter account
Hearing that the big problem with MP4 development was Nintendo's experimental ad-hoc development process; it was being made in parts in different countries. Some studios were trucking along saying it was going smoothly while it was on fire elsewhere.
Internal thinking was that it needs to be all under one roof to right the ship. Interestingly, Retro made the pitch for their involvement and put together a demo that Nintendo liked.
Olikohan MP4 ensimmäinen peli, jonka kanssa Nintendo kokeili hajautettua pelinkehittämistä näin suuressa mittakaavassa? Jotenkin ajatus on omituinen. Jos pelit ovat taidetta, ne eivät voi olla liukuhihnatyötä, tekeleitä, joita tehdään mahdollisimman halvalla siellä, mistä koodareita ja kynnelle kykeneviä parhaiten löytyy. Tämä on toki hyvin pitkälle romantisoitu näkemys, ja tulee fanilta, joka on tottunut kuluttamaan lopputuotteita eikä niinkään näkemään pelinkehittäjien tuskanhien värjäämää arkea.
On myöskin erittäin rohkaisevaa, että aloite MP4:n saamiseksi tuli nimenomaan Retrolta, ja tekivät jopa jonkinlaisen demon vakuuttaakseen Nintendon.
Saman lähteen mukaan MPT HD olisi jo valmis. En halua uskoa, että Nipa lukitsee sen holviinsa vuosiksi.
Jos joku vielä epäili sitä, ettei Nintendo muka välittäisi Metroid-sarjan laadusta, niin tämä todistaa sellaiset luulot täysin vääriksi.
Hattuni lentää ja korkealle: Prime palaa kotiin, ja vaikka Retro Studios ei ehkä olekaan tänä päivänä ihan se sama pelitalo, mitä taannoin, tunnen sarjan olevan silti nyt paremmissa käsissä. Olisi Bandai Namconkin Prime kelvannut yhtälailla, jos se olisi ollut laatua, mutta nyt kävi näin.
Tämä tosin tarkoittaa sitä, että Prime 4 kuuluu aikaisimmillaan vuoden 2021 tai 2022 ohjelmistoon. Kun tuon kirjoittaa, ja sitä miettii...
Myöhästyyköhän Prime Trilogy HD samalla? Jos Nintendo ei halua parin vuoden gäppiä trilogian ja nelosen välille? Toivottavasti niin ei käy.
Olin muistaakseni kahdeksan tai yhdeksän, kun katselin pelikaupan hyllyllä Zelda II:n hienoa, kultaista pahvikantta. Tuo kansi antoi minulle tunteen, että peli olisi jännittävä, hieno, erityisen suuri seikkailu jossain kaukaisessa maassa. Zelda ei kuitenkaan ollut minulle vielä erityisen tärkeä, elin ja hengitin Mega Maneja ja Marioita, joten en koskaan hankkinut peliä itselleni, enkä myöskään lainannut.
Voisi kuvitella, että nykyaikana Zelda II olisi suorastaan musertava kokemus, sillä se on aivan helvetillisen vaikea. Kyllä, vaikeampi kuin ensimmäinen osa, joka sekään ei ole mitään kävelyä puistossa. Nykyisten emulaattorien tallennusmahdollisuudet tekevät siitä kuitenkin lähestyttävän, ja huomaan nopeasti, että nautin pelistä paljon enemmän kuin Zelda 1:stä. On huimaa, miten erilainen kokemuspisteineen ja vaihtuvine perspektiiveineen se on verrattuna sarjan muihin osiin. Nintendo ei vielä tiennyt selkeää suuntaa myöhemmin legendaariseksi kasvavalle sarjalleen.
Hyrule tuntuu kakkosessa enemmän oikealta paikalta, kylineen, luolineen ja lokaatioineen, jotka ovat enemmän kuin pelkkiä palettimuutoksia. Esimerkiksi neljänteen temppeliin suunnatessani huomaan, että joudun kulkemaan labyrinttisaaren ohi, joka oli suora silmänisku Breath of the Wildin tietyille alueille. Peli levittää ympäriinsä Zeldamaista tunnelmaa, eikä ykkönen ollut siinä asiassa vielä parhaimmillaan.
Nintendon viralliset NES-ohjaimet tuovat hymyn huulille
Siinä missä 8bitdo:n erinomaiset N30-padit vastaavat noin 90% tarkkuudella aitoa asiaa, ovat Nintendon omat NES-padit yllätyksettömästi sataprosenttisen täydellisiä, ja ilahduttavat, jos NES Onlinen pelejä palaa säännöllisesti (olen kellottanut tähän mennessä yli 30 tuntia niiden parissa). Ohjaimen napakkuudessa on pieni ero virallisen padin hyväksi, ja d-padilla viistosuunnat luonnistuvat virheettömästi. 8Bitdo:n padilla esimerkiksi palikoiden alle liukuminen Mariolla juoksuvauhdista tuntui usein epäonnistuvan, jos ristiohjaimella painoi yhtäaikaa alas ja sivulle. Piti painaa ensin sivulle, sitten alas (ilmeisesti ohjaimen avaaminen ja pienten teippiliuskojen sijoittaminen oikeisiin kohtiin korjaa ongelman). Virallinen ohjain kuitenkin suoriutuu tehtävästä, niin kuin kuuluukin.
Näitä klassikkoja on nyt erittäin hienoa pelata uudestaan. Odotan jo helmikuun lisäyksiä, vaikka en ole myöskään ehtinyt perehtyä lupaavan oloiseen Blaster Masteriin juuri varttia kauempaa.
Switchin uutiskanavalle pomppasi pari päivää sitten artikkeliksi naamioitu mainos otsikolla "15 Rogue-likea, jotka tulet vielä ostamaan". No ei ihan, mutta melkein kuitenkin.
Löysin sieltä oitis kaksi mielenkiintoista peliä: Wizards of Legendsin ja Caveblazersin. Ensiksi mainittua jään odottamaan alennusmyynteihin, mutta vasta julkaistu Caveblazers oli pakko ostaa, vaikka pelattavasta ei todellakaan ole hetkeen pulaa.
Peli on sekoitus Spelunkya (jota en ole pelannut), Dead Cellsiä, Enter the Gungeonia ja onpahan siinä havaittavissa vähän Minecraftinkin henkeä. Parasta on kuitenkin co-op, joka on toteutettu täydellisesti, sillä dynaaminen split screen jakautuu puoliksi aina, kun pelaajat eksyvät toisistaan, ja kuva sulautuu takaisin yhtenäiseksi heti, kun ympäri käydään ja yhteen tullaan. Tämän genren peliin jaetun ruudun co-opia ei enää voisi paremmin toteuttaa, josta annan valtaisat pisteet.
Rogue-like-tyyliin Caveblazers näyttää tissiposkipelaajalle kaapin paikan. Jo kaksi ensimmäistä tasoa tuottavat vaikeuksia, ja niitä seuraava bossi voi olla mitä vain valtavan hämähäkin ja pahaksi muuttuneen Tetris-palikan väliltä. Emme ole päässeet vielä kolmostasoa pidemmälle, mutta hinku yrittää vielä "yksi kerta" on suunnaton. Jokaisella kerralla kartuttaa ns. pistekassaa, joka avaa uusia perkkejä ja kuteita pelaajalle. Näin syntyy tunne progressiosta, vaikka pelaisi kuinka huonosti.
En ole edes demoa päässyt testaamaan, mutta sen voin sanoa, että yksikään toinen peli ei ole saanut aikaan suurempia kuumotuksia hankkia One X:ää kuin tämä. RDR2 pompautti viisaria, joka palasi kuitenkin oletuksiinsa muutama päivä julkaisun jälkeen.
Tämä peli on ehdottomasti erillisen keskustelun arvoinen. Haluan kuulla, miten suunnattoman hyvä se on. Herkullisia yksityiskohtia kehiin, siis! Suunnitelmat julkaisupäivälle, miten remake vertautuu alueidensa puolesta originaaliin ja tietenkin pohdintaa kysymyksestä, joka polttelee tällä hetkellä veteraanien mieliä: kohtaako legendaarinen RE4 vihdoin – yli 14 vuotta julkaisunsa jälkeen – selättäjänsä?
Tämäkin Capcomin peli jäänee ymmärtääkseni julkaisematta fyysisenä painoksena Euroopassa. Miellyttävästi hintaa ei ole uuden pelin verran, vaikka Nintendo-yleisölle Dogma on uusi kokemus, ja julkaisu tarjoaa myös kaiken DLC:n.
Switchin kanssa kaikki neljä 8bitdon ohjainta ovat toimineet hyvin sen jälkeen, kun ”unohdin” aiemmat ohjainsyncit Switchin asetuksista. Nyt konsoli tuntuu pitkän tauonkin jälleen löytävän ne aina.
Luvassa ensimmäinen läpäisy neljällä pelaajalla. Myös Luigi U jäi vuosia sitten väliin, joten siitä tulee iso setti uutta kontenttia.
Uudistukset tosin mietityttävät: kierähdys ilmassa tehdään L- ja R-painikkeiden sijasta painamalla hyppynappia uudestaan, joka toisaalta tekee pelaamisen mahdolliseksi kahdella napilla (ja jopa virallisella NES-ohjaimella), mutta voi sotkea esimerkiksi seinähyppyjä, ainakin alkuun.
Ja kenen idea oli se, että neljästään ainakin yhden on käytettävä ns. helpompaa hahmoa, vaikka sininen Toad on yhä valittavissa skininä. Seurueessa, jossa pelaan, on kuitenkin sen verran kokematonta 2D-tasoloikkijaa, että näkisin ainakin Toadetten/Peachetten toimivan hyvin.
Tähti ilmestyi leveleiden viereen, eli ensimmäinen prestige saavutettu. Katsotaanpa:
Jostain syystä olen noussut tähän asti korkeimmalle rankilleni Clam Blitzissä! Mitä ihmettä? Ehkä olen pelannut sitä määrällisesti eniten, sillä se tuntuu usein olevan kierrossa laittaessani pelin päälle, jos en etukäteen suunnittele apin kautta pelaavani jotain tiettyä moodia – niin kuin nyt yleensä teenkin. CB vaatii pelimuodoista eniten strategiaa, ja hyvällä puolustuksella on väliä. Blitz ei ole myöskään (yleensä) ihan yhtä hektinen pelimuoto kuin mitä muut kolme ovat.
Suosikkini (jos tänään kysytään) on ehkä Rainmaker, jossa tipuin viime vuoden lopussa aina S+0-tasolle asti. Nyt olen kuitenkin jälleen hienoisessa nousussa. Monesti matseissa suurin virheeni, minkä havainnoin, on yletön riskinotto, joka ei yleensä johda kultaan ja kunniaan. Olen viime aikoina kompensoinut tätä käyttämällä runsaasti Quick Respawnia, joka tuntuu varsinkin Clam Blitzissä auttavan paljon. Täytyy harkita, ottaisinko sitä muissakin pelimuodoissa käyttöön.
Haluaisin löytää kuitenkin paremman tasapainon aggressiivisuuden ja varovaisuuden välille – ja onhan aseellakin väliä: dualiet ovat esimerkiksi eturintaman aseita, jotka ovat parhaimmillaan niitä osaavan repivästi käyttävän pelaajan hyppysissä, kun taas Splatlingin kantama toimii takarivistäkin. 96. Galista tykkään, koska sillä voi periaatteessa vetää mainiosti keskikentän roolia, ja tukea muita Ink Armorilla. Se on vain äärimmäinen outoa, että joinain päivinä ase tuntuu hirmuiselta, kun taas toisina...
Tavoitteita tälle vuodelle:
- Löytää täydelliset herkkyysasetukset gyro-tähtäykseen. Nyt olen kokeillut sekä löyhempää että herkempää – ehkä itselle sopivin löytyykin jostain välimaastosta? - Oman pelityylin jalostusta, ja vähemmän virheitä. - Rank X. Jos jossain pelimuodossa pääsisin kapuamaan (edes väliaikaisesti) X:lle, se olisi upea juttu.
Prime nelosesta olen samaa mieltä, se haiskahtaa vahvasti ensi vuoden peliltä. Yksi sisäpiiriläinen Reseterassa sanoi pari päivää sitten, että kun peli julkistettiin kesällä 2017, Nintendo kokosi vielä tiimiä kasaan. Jos se on totta, peliä on kehitetty maksimissaan 1,5 vuotta.
Mutta Metroid Prime Trilogy HD on toinen juttu. Uskon, että Nintendo haluaa sen ulos tänä vuonna, jotta trilogialle ja neloselle jää väliin tilaa hengittää, kuten sitä jäi Bayonetankin tapauksessa. Vaikuttaa siltä, että peli vedettiin viime hetkessä Game Awards -showsta pois, jotta Smash saatiin pidettyä valokiilassa.
Dragon’s Dogma: Dark Arisen huhtikuussa Switchille. Ilmeisesti tämä on avoimen maailman RPG, jossa on vähän Soulsia ja reilusti Skyrimiä.
Monien mielestä NS:lle ilmestyy varmasti liian paljon uudelleenlämmitettyä kamaa, mutta itse HDtwins-sukupolven pelejä paljon missanneena otan kiitollisena vastaan jokaisen. Tämäkin meni hankintalistalle.
Näytä kirjoitukset
