Tammikuun Direct on vain ajan kysymys. Se voidaan jopa ilmoittaa tänään ja julkaista torstaina, sopivasti päivää ennen NSMBUD:a (kiesus, mikä lyhenne!)
Muutama veikkaus:
Metroid Prime Trilogy HD julkistetaan vihdoin, ja sen julkaisupäiväksi ilmoitetaan joko helmikuun loppu tai maaliskuun puoliväli.
SNES-pelit tulevat Switchin Online-palveluun. Nintendo ei ole puhunut vielä mitään tammikuun NES-peleistä, vaikka ne on säännöllisesti päivitetty appiin joka kuukauden toisella viikolla.
Lumines Remastered on hieno, meditatiivinen kokemus – kaikkea sitä, mitä toivoin Puyo Puyo Tetriksen olevan. Sonic Teamin pelimekaniikaltaan lähes täydellinen ja äärimmäisen syvällinen peli kyllä kutsuu välillä neljän pelaajan moninpeliin, mutta samalla se tuntuu hektiseltä ja kiireiseltä, peliltä, jonka kautta vertauttaa itseään muihin. Se ei ole ollut minulle koskaan hyvän puzzle-pelin sokeri.
Kun tarrasin aikoinaan alkuperäiseen Game Boyhin tuijottaen mustavalkoiselta ruudulta alas tippuvia tetriminoja, viehätyin tavasta miten peli ympäröi minut, se loitsi ylleni keskittyneen auran. Tunnuin jatkuvasti pääsevän parempiin ja parempiin pisteisiin. Toki keskustelin joskus isoveljeni kanssa hänenkin pisteistään, mutta kilpailullisuus ei ollut koskaan Tetriksen pääjuju.
Lumines rakentaa tämän varaan; challengessa edetään koko ajan pidemmälle, eikä sama skenaario väreineen ja musiikkeineen kestä kuin korkeintaan muutaman minuutin. Peli lumoaa, rytmi kietoo otteeseensa, ja peli myös tarjoaa yhden tähän asti parhaimmista HD-rumblen käyttökokemuksista. Luminesia pelaa enemmän ajattelematta, intuitionsa varassa. Kokemus ei väsytä, vaan se voimauttaa.
Voin vain toivoa, että monessa paikassa viime vuoden parhaaksi peliksi äänestetty Tetris Effect saapuu muillekin alustoille kuin PS4:lle.
Mikä tahansa talviteemainen on peleissä mielestäni todella siistiä, ja sama koskee myös FrostyFestiä.
Tasoerot vaikuttavat melko suurilta Pron ja Normalin välillä. Jälkimmäisessä vallitsee enemmän letkeä casual-fiilis, kun Prossa väännetään hiki hatussa ihan parhaaseen Ranked-tyyliin. Tätä toki on moodien nimien perusteella haettukin, joten homma toimii.
Aseiden kanssa olen yrittänyt pitää yllä monipuolisuutta, sen sijaan, että jäisin "mainaamaan" yhtä ainoaa. Menneen kuukauden suosikiksi on silti valikoitunut 96. gal, jolla on älyttömän makeaa ryöpyttää varsinkin Tower Controlissa menemään. Välillä tosin yhteenotoissa RNG (toki se on RNG, eikä tähtäykseni) ilkkuu, ja tuntuu että musteet menisivät ladonkin seinästä ohi. Käytän 96. galissa vielä reilusti Main Power Upia, ase tekee tällä hetkellä n. 73 pistettä vahinkoa per kuti, eli tuon tykin tulivoimaa maistanut Woomy/Veemo voidaan viimeistellä sen jälkeen periaatteessa yhdellä osumalla mistä tahansa aseesta.
Tilasin viikko ennen joulua Nintendon viralliset NES-ohjaimet co.uk-sivulta, mutta jostain syystä käyttämäni maksutapa ei mennytkään läpi, vaikka käytin samaa korttia, mikä on toiminut kaikissa muissa verkkokaupoissa ja -palveluissa. No, yritin uudestaan, tällä kertaa nintendo.de:stä, ja taas sama juttu: maksuun varattu summa palautui tilille, eikä tällä kertaa edes tullut "payment declined" sähköpostia, enkä saa edes tällä hetkellä tehtyä uutta tilausta, koska sivu näyttää, että olen jo tilannut ohjaimet. Lähetinkin tänä aamuna sähköpostia Nintendolle.
Tavallaan ymmärrän, että Nintendo haluaa ilmeisesti hamstraajien takia pitää ohjaimien myynnin tiukasti kontrollissaan. Tämä olisi minun puolestani okei, jos ostokokemus olisi edes puolet siitä, mitä se on esimerkiksi Applen storessa. Oman tilauksen statusta ei edes pysty tarkistamaan mistään. Onko kukaan täällä tilannut näitä ohjaimia onnistuneesti?
EDIT:
Tammikuun NES-pelit julkaistu:
Zelda II on varmaan helvetillisen vaikea, jos ykkösosakin jää haastavuudessa sen varjoon. Sarjan "outolintua" olen pelannut vain minuuttien edestä, nyt on tilaisuus sivistää itseään.
Blaster Master taitaa olla laadukas peli nykyäänkin. Tätä pelaan todennäköisesti pidempäänkin, ja ehkä tartun sen jälkeen myös Blaster Master Zeroon.
eShopissa (ja varmasti toki muuallakin) on taas menossa makoisia tarjouksia, joihin kuuluu 1st party pelejäkin, kuten MK8: Deluxe, Splatoon 2 ja ARMS.
Lumines Remastered taitaa lähteä alle 10 eurolla meikän Switchiin. En ole sitä koskaan pelannut, ja moni tuntuu pitävän sitä parhaana puzzle-pelinä koskaan.
Näin ajattelin tosiaan tehdä, eli seuraan aika lailla suoraan pääjuonta sivupoluille eksymättä. Joskus ennen olisin varmaan jäänyt jokaiseen lokaatioon hinkkaamaan kaikki pienetkin jutut valmiiksi, mutta siitä tavasta eroon pääseminen oli peleistä nauttimisen kannalta VALTAVA juttu minulle.
Aloitin välipäivinä vihdoin Switchillä Okamin, ja nyt ensimmäisen seitsemän pelitunnin jälkeen voin varovaisesti pelistä jotain sanoakin. Ainakin sen, miten leukoja pudottavan kaunis seikkailun graafinen tyyli on! 12 vuotta mittarissa, ja peli näyttää jopa Wind Wakeria ajattomammalta, HD-resoluution vielä pudottaessa viimeisen kirsikan tämän silmäkarkkikakun päälle.
Okami vaikuttaa pistävän myös tyylikkäästi nippuun pelimekaniikaltaan kaikki ennen Breath of Wildia ilmestyneet 3D-Zeldat, joista peli ammentaa kumartaen vaikutteensa. Ja koska pelissä pelataan sudella, löytyy verrokiksi Twilight Princess, joka on suttuinen, ruskealla paletilla päällystetty mikrojämä Hideki Kamiyan peliin verrattuna. Pelimaailmaan taikasudilla jälkensä jättäminen on tyydyttävää, ja kauniissa ympäristöissä sen ja vihollisten kurmotuksen myötä tapahtuvat muutokset ovat palkitsevia samoissa määrin kuin ne ovat vaikkapa Majora's Maskissa.
Nyt pelkään hullunkurisesti sitä, että peli on liian pitkä, kuten se monien mielestä onkin. Näin alkyvaiheessa hymyilyttää, sillä pelaan niin Zeldamaista peliä, etten paikoitellen voi uskoa sitä todeksi – eikä tämä ole pelkästään sielutonta apinointia, sillä vertauksista huolimatta peli omaa lämmintä viehätysvoimaa omasta takaakin.
Lopputulokset on nyt päivitetty avausviestiin. Suuri kiitos tästä vuodesta äänensä antaneille (ja muillekin, jotka postaavat Laudalla tai kuuluvat yhteisömme takapiruihin). Hyvää uutta vuotta!
God of War 3+3+1+3 = 10 Monster Hunter: World 3+3+3 = 9 Super Smash Bros. Ultimate 2+2+1 = 5 Megaman 11 1+3 = 4 Red Dead Redemption 2 2+2=4 Octopath Traveler 3 = 3 Destiny 2: Forsaken 2+1 = 3 Magic Arena 2 = 2 Dark Souls: Remastered 2 = 2 Spider-Man 2 = 2 Far Cry 5 1+1 = 2
Uuden Megiksen esituotanto käynnistyy ensi vuonna, joten valmista tulee aikaisintaan 2020, todennäköisesti 2021.
Mutta onko kyseessä uusi osa pääsarjaan vai monien fanien kinuama X-jatkumo? En osaa jälkimmäistä niin kovasti odottaa, koska en ole ehtinyt osia 2-4 vielä juurikaan MMX-kokoelmasta pelata (eikä nostalgia ole niin vahva, jos lapsena on pelannut vain ensimmäisen osan).
Onhan tämä hienoa siksikin, koska voinee olettaa MM11:n menestyneen melko mainiosti, jos sarjan jatko vahvistettiin jo nyt.
Wanhan ajan RPG:t tulivat tänä vuonna ryminällä takaisin, josta etupäässä vastasi SquareEnixin fantastinen Octopath Traveler, joka soitti genren faneille juuri oikeat nuotit, tarjoten sopivasti nykyaikaistetun ulkoasun ja lajityypin huippuja kurottelevan ääniraidan – jos on vähänkään pitänyt Final Fantasy VI:n tai Chrono Triggerin kaltaisista kokemuksista, kuuluu tämä peli pelata. Nyt.
2. Super Smash Bros. Ultimate
Tässä pelissä kaikkea on paljon, ja vähän päälle. Smash on monille Nintendon tärkein pelisarja, muttei minulle. Pelaan sitä mielelläni lokaalina moninpelinä, mutta yksinpelimuodoista en saa niin paljon iloa tai tunteja irti. Sakurai on kuitenkin Bandai Namcon kanssa puurtanut itsensä äärimmäisyyksiin, työstäen vaikuttavan mättöpaketin, joka peliviihteen historiassa hakee vertaistaan.
3. Mega Man 11
SO GOOD! Mega Man palasi, ja niin oikealla tavalla kuin kuuluikin. Pelin läpäisy ei kestä kauan, mutta toisaalta tulen varmasti palaamaan MM11:n pariin tulevaisuudessa monet, monet kerrat, aivan kuin sen edeltäjienkin. Jos tämä peli näyttää suuntaa tuleville sarjan osille, en voisi olla enempää innoissani – ehkä sinisellä robotilla on sittenkin edessään valoisampi tulevaisuus, kuin mitä vielä muutama vuosi sitten pelkäsimme.
Paras vanha peli: Splatoon 2
Nyt ei leikitä: jos se vain olisi ollut äänestyksen sääntöjen puitteissa mahdollista, olisin heittänyt Splatoon 2:n tuosta vain ykkössijalle. Tämä on peli, jota olen pelannut tänä vuonna yli 385 tuntia (verrattuna viime vuoden 145 tuntiin), enkä tunnu saavan siitä tarpeekseni, sillä sen taitokatto on korkeammalla kuin Morayn tornit. En ole sitten Halo 2:n pitänyt mistään online-pelistä näin paljon, eikä edes Bungien legendaarinen FPS saanut aikaan lämmintä tunnetta, että olen nyt "kotona". Splatoonin yhteisöstä huokuu lämminhenkisyys, vastaanottavaisuus ja energisyys. Se saa nielemään tappiot kunnialla, ja juhlimaan voittoja nöyrästi. Rakastan tätä peliä suunnattomasti.
Ai niin: Octo Expansion tuli myös tänä vuonna, ja oli minulle paras lisäri, jonka olen koskaan pelannut.
Ostin Firewatchin Switchille, pelaten siitä ensimmäistä kertaa kaksi alkutuntia (pelin päivää). Ennen aloittamista kytkin tarkan sijainnin kertovan karttapisteen ja päänheilumisefektin pois, koska kaikki Redditissä tuntuivat suosittelevan sitä.
Firewatch on kävelysimulaattori, todella tunnelmallinen sellainen. Konseptina "murtuva mies lähtee luonnon keskelle unohtaakseen julman maailmaan" kiehtoo, ja jo alkunäytös naulaa, että tulossa on tarinallisesti jotakin poikkeuksellisen väkevää. Ilmapiiri levittäytyy ylle paksuna; takaisin valvontatorniin suunnistaessa ukonilma rakentaa itseään, ja uppoan kuulokkeineni äänimaailmaan, Wyomingin metsiin, jotka auringonlaskussa ylimaallisesti hohkaavina tuntuvat vakuuttavan, ettei maailmassa kauniimpaa olekaan. Firewatch on silti taustalla vaanivan pahaenteinen, maalaileva, ehkä lusikalla Twin Peaksista ammentava?
"Peli, joka kestää tunteja, mutta jonka muistaa vuosia", sanotaan. Tähän mennessä olenkin pitänyt tästä hirmuisesti.
Olly Moss ei ole tehnyt enempää eikä vähempää kuin yhdet hienoimmista videopelipostereista koskaan:
Onko kenelläkään V-Rally 4:ää Switchille? Online-moninpeli on ilmeisesti saanut vasarasta, mutta miten on lokaalin kilvanajon laita? Split screen ja Hot seat, ovatko mukana? Esimerkiksi: pystyykö pelissä ajamaan kokonaisen rallin hot seatissä, tai ehkäpä jopa mestaruuskauden?
Kiinnostaisi pitkästä aikaa pelata jotakin ajopeliä, ja V-Rally 4 – ennen GRID Autosporttia – vaikuttaa semikiinnostavalta, vaikka arvostelumenestys oli ainakin PS4- ja Xbox-versioilla heikohkoa.
EDIT: Kaiken näkemäni ja kuulemani perusteella taidan odottaa, että peli tippuu 20 euron hintaluokkaan.
M2 työsti Phantasy Starin SEGA AGES -käännöstä yli 1,5 vuotta. Pelin monimutkainen lähdekoodi teki uusien ominaisuuksien lisäämisestä paljon odotettua vaikeampaa ja hitaampaa. Lopulta kaikki saatiin mukaan: automaattinen kartta, joka piirtyy kun pelaaja seikkailee sekavissa luolastoissa, hirviöt, loitsut, aseet ja varusteet näyttävät tietokannat, kokonaan uudelleen pelin vaikeustason ja kokemuspistejärjestelmän tasapainottava AGES-moodi, joka vähentää pelille ominaista grindaamista. Suurena bonuksena ensimmäistä kertaa länsimaalaiset pelaajat voivat virallista kautta kuulla pelissä fanien mielipiteet jakavaa FM-ääniraitaa.
Uskottelin lapsena itselleni, että Master System olisi ollut NES:siä heikkotehoisempi konsoli. Tämä oli kuitenkin päinvastoin, ja PS näyttää sen hyvin. Pelin kolmiulotteisuutta imitoivat luolastot olivat todennäköisesti tajunnanräjäyttäviä 80-luvun lopulla koettuna. Mitä pidemmälle ysäriä edettiin, sitä enemmän kehittäjät onnistuivat venyttämään suositumman NES:sin rajoja, mutta vastaavanlaisessa tilanteessa Master System olisi todennäköisesti hemmotellut pelaajia vieläkin kauniimmilla 8-bittisillä peleillä.
Nyt koko Phantasy Star -saaga on tämän julkaisun ja Mega Drive Classics -kokoelman myötä pelattavissa Switchillä. Sega does what....
Quickplay suosii nyt aiempaa enemmän niitä ehtoja, jotka pelaaja sille syöttää, ja vaikka aikaa matsin löytämiseen voikin mennä aiempaa kauemmin, on tämä varsin hyvä uudistus.
Lähes kaikki onlinessa kohtaamani pelaajat ovat olleet suomalaisia tai ruotsalaisia. Smash näyttääkin poimivan peliseuraa lähempää kuin muut Nintendon online-pelit, ja suodattavan sitä enemmän sijainnin eikä rankin mukaan.
Grafiikoiltaan fantastisen omintakeinen Gris julkaistaan tänään Steamissa ja eShopissa. Peli on enemmän Kokemus kuin todellisella vaaran tunnulla ladattu tasoloikka tai seikkailupeli. Ennakkotietojen mukaan Gris tarjoaa 3-5 pelituntia. Entäpä uudelleenpelattavuusarvo?
Ninja Gaiden toimii tänäkin päivänä, vaikka klassisen, osuman jälkeisen taaksepäin hypähdyksen aikaansaamat kuolemat ovatkin yhtä raivostuttavia kuin aina. Videolta voi kuitenkin katsoa, että pelin läpikotaisin tunteva pelaaja voi taidokkaasti juosta läpi kenttien, heiluttamalla miekkaansa juuri oikeissa kohdissa, pikselilleen, varmistaen tyhjästä ilmestyvien vihollisten (mitä ihmettä kotkilla on Ninjaamme vastaan?) oikea-aikaisen eliminoinnin. Se on taitoa, eikä tuuria. Pelattavuus on siis toisin sanoen tiukkaa, vaikka aikakauden väkisin korkeaksi tehty vaikeustaso onkin nykypelaajalle kova pala purtavaksi. Pelin lapsena melkein läpi päässyt katsoo sitä sen sijaan paksun nostalgiafiltterin läpi.
NG on minulle ehkäpä kolmanneksi nautinnollisin NSO-peli tähän mennessä, heti SMB3:n ja 1:n jälkeen.
Postikuluineen hinnaksi tuli 15,50 €, ja toimitusajaksi arvoidaan tällä hetkellä 2-6 viikkoa.
Tästä tuli jotenkin muisto mieleen siitä, miten finngamer oli jossain miitissä kääntänyt Thomsonin 50 kiloisen 32" CRT:n kyljelleen DC:n Ikarugan takia! Millaisessa unelmassa elämmekään, kun nyt tuollaisen pelin pelaaminen missä vain as intended on näin helppoa.
DOOMin Switch-versio sai eilen pelisarjan 25-vuotispäivän kunniaksi patchin, joka lisäsi peliin videokaappauksen, ja toi jälleen lisää suorituskykyparannuksia.
Harmi vain, että NO-maksumuuri taisi koitua tämän (ja monen muun pienemmän online-pelin) kohtaloksi, sillä auloista on jo vaikea löytää peliseuraa. Täytyy kuitenkin käydä tänään kurkistamassa, josko onnistaisi. DOOM on edelleen alustansa ainoa järkevä moninpelattava sooloräiskintä, kun Switchin julkaisusta on pian kokonaiset kaksi vuotta!
Löytyisikö esimerkiksi iltaisin peliseuraa Battle Arenaan? Minun puolestani voitaisiin keskittyä pelaamaan enemmän pro-meiningillä, eli ilman tavaroita ja gimmick-kenttiä.
Keskimääräinen input lag nousee Ultimatessa jäätävään 100 millisekuntiin, mikä on tuplasti enemmän kuin Meleessä. Cube-ohjain adapterin kautta hieman reagoivampi kuin langaton Pro Controller, mutta paino sanalla hieman.
Toihan on.... aika perseestä. Toivottavasti PlatinumGames hoitaa Bayonetta 3:n ulos samoilla prioriteeteillä kuin aikaisemmatkin osat...
Street Fighter V (PS4) - 73 ms Tekken 7 (PS4) - 76 ms Soul Calibur 6 (PS4) - 90 ms
Zero Suit Samuksesta tuli eilen heti avauduttuaan mun main, ainakin tällä hetkellä. Inkling on myös aivan liian cool, mutta en vielä osaa taistella sillä. Vaatineeko Inkkulinkku jopa oikeaa taitoa satunnaisen nappien räpytyksen sijasta?
Ja jos Laudan sisäiset Battle Arenat kiinnostavat, siirry tänne uhoamaan.
Keskimääräinen input lag nousee Ultimatessa jäätävään 100 millisekuntiin, mikä on tuplasti enemmän kuin Meleessä. Cube-ohjain adapterin kautta hieman reagoivampi kuin langaton Pro Controller, mutta paino sanalla hieman.
Online on kuulemma sekä teknisesti että sisällöllisesti surkeassa jamassa tällä hetkellä. Esimerkiksi 1vs1 Rankedia ns. pro-asetuksilla ei ole lainkaan mahdollista pelata randomeita vastaan varmalla tavalla, mikä lienee Smash-veteraaneille märkä rätti vasten kasvoja.
Mutta siinä miten pääasiassa pelaamme – neljän ja viiden hengen lokaaleja mättöjä tavarat päällä - tämä peli loistaa. Variaatioita kentissä, taistelijoissa ja musiikeissa tuntuu olevan lähes loputtomasti, ja kahden minuutin matsit loppuvat aina "no, ehkä vielä yksi" -fiiliksiin. On helppoa hymyillä, kun satun olemaan sitä kohderyhmää, jonka ehdoilla Nintendo on uuden Smashin rakentanut.
Ne pikkujutut: tapa, millä peli hidastuu muutamaksi sekunniksi matsin päättymisen jälkeen, on äärettömän tyydyttävä, varsinkin jos onnistuu tekemään juuri ennen loppua näyttävän liikkeen.
Jaksoin uskoa viime sekunteihin asti loppuyllätykseen, varsinkin kun Reggie hoiti Smash-osuutensa Ridley-paita päällä. Tuollainenhan on jo trollausta!
Eiköhän kokoelma silti todellinen ole, joten seuraavaksi katseet tammikuun Directiin, jossa se esitellään jäätävällä 99.9% varmuudella. Eikö niin? Tänään Smashia, viikonloppu edessä. Kyllä se tästä.
EDIT: Tai sanotaan varmuudeksi 99.8%. E3:ssa luku nousee sitten ysiysipisteysiin.
Ilmassa on taikaa. Vähän joka puolelta ilmoitellaan, että tulossa on valtavia uutisia. Hypeä se toki on, mutta eihän sitä tiedä, vaikka Game Awards pikkuhiljaa ottaisi E3:n paikan suurimpien jättisten paljastelussa.
Show tulee Eurooppalaisten kannalta kehnoon aikaan. Silti houkuttaisi puskea muutaman tunnin yöunen läpi kohti perjantaita, vaikka julkistustrailerit ovatkin varsinainen kiintopiste, eivätkä esityksen täyteosuudet.
On kiinnostavaa nähdä, miten paljon Nintendo on satsannut tämän vuoden Awardsiin. Nostetaanko esimerkiksi huhuttu Star Fox Grand Prix viimein esiin, tai hemmotellaanko pelaajia Bayonetta 3 -gameplayllä? Metroid Prime 4:stä tuskin pitää edes mainita mitään.
Mitkä ovat odotuksesi tätä pelialan Oscar-tapahtumaa kohtaan?
Onko uusin Smash universumin ultimaattisin videopeli? Arvostelupanna raukeaa tänään klo 15:00 Suomen aikaa.
Verkkokauppaan tuntien päästä. Tuntien!
EDIT:
Olin Jätkäsaaressa vähän ennen puoltayötä, koska ajattelin, ettei digitaalisuuden aikakaudella jono voi kovin pitkä olla. Miten hemmetin väärässä olinkaan! Jonotin kaksi tuntia, että sain lunastettua varaukseni, eikä minulle tietenkään riittänyt ilmaista t-paitaa tai metallikoteloa. Ihan oma vika, olisi pitänyt lähteä hieman aikaisemmin matkaan.
Näytä kirjoitukset
