Onneksi meitsi on vaan casuaali joka pelaa turf waria zapperilla. Se näköjään saa ink coverage boostin joka sopii mulle, koska muutenkin tunnun usein olevan se eniten maalaava. Vielä en ole ottanut selvää miten nuo main power up jutut edes toimii. Onko se automaattisesti jokaisessa aseessa vai joku vaate juttu?
Eipä tätä ole halloween splatfestin jälkeen tullut edes pelattua ja seuraavan kerran sitten tammikuussa kun on frostfest.
MPU on "kykypallo", jota voi saada sekä ensisijaisena että toissijaisena. Toistaiseksi MPU:lla varustettuja kuteita löytyy parhaiten online-appin vaatekaupasta.
Tehtailen ainakin yhden puhtaan MPU-vaatteen, mutta ongelmana on, etten farmatakseni millään jaksaisi pelata Turfia ilman Splatfestiä. Otankin mieluummin Salmonista palkinnot, mutta tällä tavoin pallojen haaliminen kestää paaaaaljon kauemmin. No, FrostyFestiä tulee varmasti pelattua tavallista enemmän, joten sitten voi hamstrailla.
NEW SPLATFEST APPROACHING! To celebrate Inklings joining Super #SmashBrosUltimate, we’re celebrating with a special #Splatoon2 #Splatfest! Which group of fighters will you side with? #TeamHeroes or #TeamVillains?
Join the Splatfest between good and bad starting 12/14 at 8:00pm!
Main Power Up sekoittaa pakkaa! E-Literille lisää kantamaa, ja .96 Galin vahingontuoton per laaki voi nostaa lähes 75 pisteeseen! Meta muuttuu väistämättä, ja ranked tulee olemaan lähipäivinä tavallistakin mielenkiintoisempaa, sekä pelata että katsella.
DUDEN viimeisin dualie-video on btw aika naurettavan siisti:
Dead Cells kolahtaa ainakin alun perusteella minuun lujempaa kuin Hollow Knight, joka ei enää jostain syystä reilun 15 tunnin jälkeen onnistunut vetämään minua takaisin maailmaansa. Peli jäi siis toistaiseksi kesken, mutta aion kyllä palata jossain vaiheessa viimeistelemään sen. HK:n alueiden pimeys ja samankaltaisuus oli itselleni niiden suuresta tunnelmallisuudesta huolimatta tervanjuontia, enkä tykännyt pelin karttasysteemistäkään.
Dead Cellsissä itse taistelu "rivivihollisten" kanssa on PALJON kiinnostavampaa ja jännittävämpää kuin Hollow Knightissa. Muutama paha virhe, ja pelikerta voi olla niin pahasti sotkussa, ettei siitä enää pysty vetämään itseään kuiville. Jo kymmenen minuutin jälkeen kohtaa vihollisia, joihin ei voi suhtautua pelkällä nappien summittaisella räpytyksellä. Maailma muuttuu jokaisella kerralla Rogueliten tyyliin, eikä kuoleman jälkeen alkuun palaaminen ärsytä, kun tuntee edistyvänsä sekä pelitaidossa että celleillä avattavien uusien tavaroiden ja kykyjen haalimisessa. Vaikeustasoltaan peli on armoton, eikä todellakaan pidä pelaajaa kädestä millään tavoin.
Suuri plussa myös erilaisten lähestymistapojen sallimiselle, sillä pelissä voi aivan hyvin keskittyä heiluttamaan miekkaa, pitämään etäisyyttä vihuihin pitkän kantaman aseilla tai toimia taktikkona ja viljellä tappavia ansoja ympäriinsä – tai sitten olla jokapaikanhöylä, joka hyödyntää tasaisesti näitä kaikkia tyylejä. Johonkin koriin munat pitää silti latoa, kun on aika päättää, mitä kykyä kehittää paremmaksi.
En tiedä, onko mikään indie-peli tuntunut lähtöviivalla yhtä hyvältä. Toivottavasti DC jatkuukin yhtä kovalla tasolla.
Mitähän Nintendo aikoo tehdä? Kunpa tietäisin. Realisti minussa sanoo, että Prime 4 julkaistaan aikaisintaan ensi vuoden lopulla, joten olisiko gameplay-traileri sittenkin liian aikainen näytettävä nyky-Nintendolle? Jos se säästetään tammikuun perinteiseen Directiin? Toisaalta taas GA takaisin suuremman näkyvyyden, ja onko muutamalla viikolla tosiaan niin paljon väliä? Ehkä fiksuinta olisikin, jos Nintendo tekisi saman kuin Bayon kanssa viime vuonna; ensin esiin MP trilogy HD, sitten MP4 alitittelin kera.
Tajuntaani alkaa vasta todella iskeytyä se fakta, että kuulemma Metroid-uutisia tällä viikolla.
Helkkarin kova setti; kaksi sivuttain scrollaavaa shmupia, jotka kuuluvat ilmeisesti genrensä valioihin (en todellakaan tunne tätä lajityyppiä erityisen hyvin). Pelissä voi vaihtaa yhtä nappia painamalla alkuperäisen tyylin ja remasteroidun välillä, infinite-moodissa voi näitä pelejä casuaalistikin pelaava läpäistä kaikki kentät, ja yrittää pelata paremmin seuraavalla kerralla, tähdäten vähempiin kuolemiin ja suurempaan pistemäärään. Infiniten myötä peliseuraakin saa vierelle vähän helpommin, kun peli ei ole niin itkettävän vaikea, että P2 tippuisi leikistä pois heti ensimmäisessä kentässä.
Soundtrack pauhaa mahtipontisesti, kontrollit tuntuvat viiveettömiltä ja tarkoilta 8Bitdon SN30-padin erinomaisella d-padilla, omat ammukset tuhoavat vihollisia niin tyydyttävän tuntuisesti, kuin tässä genressä pitääkin.
EX (uusina juttuina tässä versiossa pelinopeuden manipulointi ja Infinite-moodi) on julkaistu tällä viikolla Steamissa ja eShopissa. Ainakin viimeksi mainitusta sen saa 4.12. asti -20 prosentin alennuksella (11,99 €).
Nintendo lopettaa joulukuussa Creators Programin, ja antaa vapaan pelikentän ladata videoita Youtubeen ja tehdä niillä rahaa ilman Nintendon osallisuutta.
Vaikka puhutaan uusista peleistä, niin tuossa kuitenkin sanotaan "will be announced for the first time". Eli veikkaan kuitenkin että Metroid Prime Trilogy re-release. Nintendo on puskenut näitä aika kovaa tahtia koko ajan, joten tämähän olisi aika luonnollinen askel. Ja varsin Nintendomainen maton veto alta -trolli. Vaikka samallahan se lämmittelisi kansaa joka ei sarjaa tiedä ja nostaisi hypeä neljänteen osaan. Trilogy re-release tulisi Q1:llä tai Q2:n alussa ja E3:ssa sitten MP4 ja julkaisu jouluna.
Tuo on hyvä pointti. Tavallaan MP Trilogy, varsinkin jos se olisi pätevä remasterointi (pelkkä reson nosto 1080p:ksi tekisi paljon), olisi melkein yhtä kova juttu kuin traileri Prime nelosesta. Tästähän on ollut muutenkin Emily Rogersin aloittamaa huhua liikkeellä, että Nintendo pari vuotta sitten oli hyvin motivoitunut saamaan Prime Trilogy HD:n Switchille. Ehkä Twilight Princessin teräväpiirroksi konvertoinut Tantalus sai tämän tehtäväkseen?
Näemmekö ensi viikolla MP4:n ensimmäistä kertaa? Jos peli julkaistaan ensi vuonna, aika ei voisi olla otollisempi. Smash-hype on taputeltu, ja Nintendo voi käynnistää saman tien uuden odotusaallon, jatkaa suotuista momentumia. Vakuuttava traikku Samuksen seikkailusta toimittaisi faneille sellaisen. Edellisen pelin välissä on ollut kokonainen sukupolvi, pelillä on kaikki edellytykset loksauttaa leukoja.
Samalla fiilikset lienevät monella pelonsekaiset. Bandai Namcon kehitystiimi tuskin on tehnyt peliä ilman tiivistä yhteistyötä Nintendon kanssa, mutta silti Prime-nimi vaatii sellaista järeän kaliiperin laatua, johon harva pystyy vastaamaan.
Btw, tuntui niiiiiin pirun hyvältä kirjoittaa aihekenttään matafackin METROID PRIME 4.
Koin eilen aamulla ensimmäisen kerran eSportsin parissa sen saman sydäntä tykyttävän jännityksen, mikä syntyy sähköistä urheilutapahtumaa suorana katsoessa, ja jännittäessä oman suosikkinsa kohtaloa.
Team 4D:n riveissä pelannut Srb2DUDE (nykyään Ghost Gamingilla ammatikseen Splatoonia pelaava, btw), tuntui 1,5 vuoden streamien seuraamisen jälkeen melkein vanhalta tutulta, jonka puolesta oli helppo jännittää lopputulosta. Akrobatiamaisen pelityylin omaava DUDE on varmasti yksi seuratuimpia englanninkielisiä Splatoon 2 -streamaajia/pelaajia, ja on tehnyt myös valtavasti videoita sen puolesta, että muilla olisi edellytyksiä kehittyä pelissä paremmaksi.
En voinut kuin hengitystäni pidätellen katsoa aivan jäätävää loppuratkaisua, millä ensimmäisen kierroksen finaali lopullisesti paketoitiin. Korkean levelin Splatoon 2 on mitä huikeinta seurattavaa!
Kaikki hahmot saa nopeasti käyttöönsä, mikä on ainakin minun mielestäni hyvä juttu. Moninpelejä vaihtelevalla kontentilla tässä ollaan pelaamassa, enkä halua kuluttaa unlockaamiseen ylimääräistä aikaa – vaikka olihan se toki palkitsevaa saada Meleessä jokin tietty hahmo vihdoin auki. Ultimatessa taistelijat avautuvat ilmeisesti pelattujen matsien perusteella. Ainakin suurin osa.
Pelikaupat näyttävät tarjoavan julkkaripäivänä rajoitetun erän T-paitoja ja steelbookkeja pelin ostajille. Oma suunnitelma tällä hetkellä on suunnata Verkkikseen keskiyöllä, ja napata ennakkovarattu GC-adapteri ja -ohjain sisältävä Limited Edition valmiiksi odottamaan pe-iltaa ja eeppistä Smash-viikonloppua.
Luetteloi viestissäsi pelit sijoille 1-3, mieluiten lyhyiden perusteluiden kera. Halutessasi voit mainita myös vain yhden pelin tai kaksi peliä, mutta tee silti selväksi, kumpi on paremmalla sijalla.
Sijan 1 peli saa kolme pistettä Sijan 2 peli saa kaksi pistettä Sijan 3 peli saa yhden pisteen
Voit nostaa toki viestissäsi esiin myös vanhempia pelejä vaikka jo ennen äänestysajan alkamista, tai esimerkiksi kehua viime vuonna julkaistuun peliin tänä vuonna ilmestynyttä DLC:tä, mutta varsinaiseen äänestykseen ottavat osaa vain tänä vuonna julkaistut pelit. Indiet totta kai lasketaan mukaan.
Muutenkin vapaa keskustelu tämän vuoden pelaamisesta (tai pelaamattomuudestasi) on hyvin tervetullutta!
God of War PS4 3+3+1+3=10 pistettä
Huima päivitys kuluneeseen pelisarjaan, nyt aidosti aikuinen ja kypsä pelikokemus. Loistavaa dialogia ja ääninäyttelyä, mahtava maailma, sopivasti tutkimista, kevyttä puzzlailua, koukuttavaa loottaamista. - finngamer
Erittäin hyviä pieniä oivalluksia täynnä ja skandimytologia piti myös loistavasti otteessaan. - Lohari
Monster Hunter: World PS4, Xbox One, PC 3+3+3=9 pistettä
450h jyystetty pelkällä greatswordilla, joka on vain yksi ase monista, mikä kertoo tarpeeksi pelin vetovoimasta. - Scarf
MH on edelleen haastava eikä pitele edes alussa pelaajaa turhaan kädestä kiinni, mutta samalla lähestyttävyys ja quality of life -hommat ovat ihan eri tasolla aiempiin osiin nähden. - Sharkie
Super Smash Bros. Ultimate Nintendo Switch 2+2+1=5 pistettä
Mieletön paketti parasta moninpelaamista. Mutta siltikin ehkä itselle vuoden toiseksi paras peli yksinpeligrindin takia, käsittämätön määrä Nintendon historiaa kerättävänä. -finngamer
Reggie kiisti noin viikko sitten N64 Classic -konsolin olevan edes kehitteillä. Mies on toki ennenkin puhunut puuta heinää säilyttääkseen yllätykset, mutta mitä jos iso R puhuukin totta? Tavallaan.
Linkittämäni video löytää hyviä pointteja siitä, miksi Nintendo voi konsolin sijaan tuoda Switchille paketin, joka sisältää N64-ohjaimen ja kuusnepa-pelikokoelman. N64 Classic vaatisi ensinnäkin tehokkaampaa rautaa, jotta pelit emuloituvat oikein (tosin, onko siihen päästy sataprosenttisesti vieläkään?) N64-ohjain on myös merkittävästi monimutkaisempi kuin NES- ja SNES-ohjaimet, ja siten kalliimpi valmistaa. Konsolin ikonisin ominaisuus, neljä ohjainporttia, olisi myös fiksua saada mukaan, jos ohjaimet eivät ole langattomia.
Kun itse mietin tätä, ottaisin toki N64-kokoelman Switchille sen sijaan, että joutuisin odottamaan pelejä ainakin pari vuotta Online-palveluun. Sopiva hinta setille voisi olla 60-70 euroa (ohjaimen kanssa).
EDIT: Hakkeroidut Classic-konsolit pystyvät pyörittämään N64-pelejä, mutta Switchillä korkeammat resoluutiot ja vaihtoehtoiset pelejä kaunistavat ominaisuudet olisi suuremman tehokaton ansiosta paljon helpompaa ynnätä mukaan.
Kun nykyään kaikki konsolit nauhoittavat videota taustalla, on huippuhetkien jakaminen tehty erittäin helpoksi. Ideana on enemmän jakaa lyhyitä videoita, eikä monen tunnin striimejä. Pieni selostus tapahtumista myös tervetullut.
Tässä videossa suoritan ensimmäistä kertaa ikinä – 475 pelitunnin jälkeen – Splatoon 2:ssa team wipen. Rainmaker-pelimuodossa se johtaa yleensä suoraan oman joukkueen voittoon.
Näen asian niin, että BotWissa on enemmän korjattavaa, mutta myös korkeammat huippuhetket. Se on mitä puhtainta Zeldaa, ja se näkyy varsinkin, jos alle pelaa ensimmäistä osaa. Uusin Zelda on laadullisesti oman sukupolvensa OoT, ja minulle pelinä parempi kuin kaksikymmentä vuotta vanha klassikko. 270+ pelattua tuntia, ja vieläkin tekee mieli pelata, uutta pelattavaa on vain liikaa ja tulee koko ajan lisääkin.
Olin aika vakuuttunut, että Nintendo toisi Ocarinasta tänä syksynä jonkinlaisen 20th Anniversary Editionin Switchille (remasteroitu 3DS-versio). Ehkä 3DS:n yllättävä suosio pitää avainpelit vielä alustalla?
Legenda. Vuosien ajan virstanpylväs, johon kaikkia vähänkin samalla tyylillä tehtyjä pelejä verrattiin. "Se on hyvä, muttei Ocarina of Time". Tuttu sanonta, joka todistaa pelin tehneen lähtemättömän vaikutuksen pelaajiin, alaan ja myös pelinkehittäjiin.
Muistan, miten luin aikavälillä 96-98 Super Powerista vaikka miten monta pientä hypeuutista ja ennakkoa Ocarinasta. Nettimedioita ei oikeastaan vielä ollut olemassakaan. Syksyllä -98 olin kuitenkin niin pahasti racing-kärpäsen puraisema, että OoT jäi kunnolla koettavaksi vasta muutaman vuoden päästä, jolloin se iski kuin ukonvasama.
Yksittäisenä asiana nostan Ocarinasta esiin sen paksua ilmapiiriä uhkuvat temppelit. Musiikit, huoneet, etenemistavat, loppuvastukset... Paikoissa väreilee eletyn elämän tuntua ja mysteeristä substanssia, jonka myötä tekee mieli uskoa Hylia-järven olevan oikea lokaatio eikä pelkkää koodia kasetilla.
Nykypäivällä tarinan sulkeakseni: miltä Breath of the Wild mahtaakaan tuntua ja näyttää vajaan kahden vuosikymmenen päästä?
Yllättikö tämä ketään Wii:n, 3DS:n ja Wii U:n jälkeen? Sama homma luvassa sitten Switch U:n kanssa.
Uskon ja toivon Nintendon rakentavan Online-palveluaan tällä kertaa pidemmällä tähtäimellä, siitäkin huolimatta, että nimessä on sana "Switch", eikä palvelu kulje nimellä Nintendo Online.
Iwata ihaili Applen ekosysteemiä, ja kotikonsoli- ja portable-kehittäjät yhdistäessään miehen visiona varmastikin oli tarjota kuluttajille kasvava Switch-tuoteperhe, joka ei olisi lukittu perinteiseen konsoliraudan päivityssykliin. Ensi vuodeksihan on WSJ:n lähteiden perusteella lukittu jonkinlainen Switch-päivitys, oli se sitten täysi Pro/S-malli, tai sitten joidenkin arvioiden mukaan DS Liten tapainen päivitys, joka tasoittelisi alkuperäisen hardwaren särmiä.
Ehkä NES-pelit valavat pohjan ja lattian, SNES rakentaa seinät, N64 katon, ja Cube koristaa nurkat, lisäten vielä viimeiset tärkeät yksityiskohdat.
Tipuin eilen Splat Zonesissa S+3-tasolta plus kakkoseen pahimmilla häviöillä kuukausiin. Ja ne olivat todella pahoja häviöitä. Pelejä, joissa avustin tiimiäni yhdellä tai kahdella splättäyksellä. Jos näkisin pelit nyt uudestaan, katsoisin pelaajaa, joka yrittää sooloilla vihollisterritoorilla, vastaa inkkaukseen lyhyen kantaman aseellaan pitkään kantamaan, ja pelaa muutenkin kuin pässinpää. S+ ei ole X-rank, mutta kuitenkin jo sen verran edistynyt, että virheistä sakotetaan helpommin kuin sitä alemmilla rankeilla.
S+:n menoa jonkin aikaa katseltuani olen pistänyt merkille seuraavat pelaajatyypit:
Nousijat
Matkalla X-Rankille. Johtavat tiimiä, saavat selvästi eniten splättäyksiä, tietävät, mitä tekevät.
Vakkarit
Hyviä Splatoonin pelaajia, mutta eivät erinomaisia. Refleksit, peliin laitettu aika, lahjakkuus tai kunnianhimo eivät ole tarpeeksi korkeita nousuun seuraavalle tasolle (X).
Nousukkaat
S+1:lle on periaatteessa mahdollista nousta muiden vetämänä, mutta X:lle ei enää niinkään. Ensikosketus S plussaan voi kuitenkin olla monille järkytys.
Ailahtelijat
Hyvänä päivänä ja lemppari-pelimuodossaan ovat tiimilleen tärkeä lisä, mutta suoritusten ailahtelevuus tekee vaikeaksi nousun korkeammille tasoille.
Jos pistäisin itseni johonkin kategoriaan, sanoisin olevani Vakkari-Ailahtelija ( ). Suoritukseni ovat yleensä ihan kohtuullisia, mutta joskus pelit murenevat käsiin, ja alan tekemään liukuhihnalta idioottimaisia ratkaisuja, jotka syövät karmeat 25% pois oman tiimin tehokkuudesta. Silloin pitäisi vetäistä happea ja palata kehiin myöhemmin, eikä puskea väkisin läpi hajoavien rank-mittareiden.
Warframe näyttää kääntyneen Switchille Panic Buttonin käsissä mainiosti. Julkaisu tänään. Switch-versio ei kuitenkaan saa vielä kaikkea samaa sisältöä, mitä muissa versioissa on. Siihen tähdätään ensi vuoden aikana.
Warframe ei vaikuta monimutkaisuudellaan erityisen aloittelijaystävälliseltä (valikot näyttävät sekavilta). Peli vaatinee reilusti tunteja, ennen kuin se kliksahtaa. Kokeilen kyllä, sillä ilmaisen pelin kanssa ei voi mitään hävitä. Kaikki oikealla rahalla pelissä ostettava tavara on myös grindattavissa suurella kärsivällisyydellä.
Metroid on armoton, kätkien etenemisen kannalta oleellista tavaraa piiloihin, joista ei vihjata mitenkään – ja jos kuolet, palaat 30 hp:n kera elävien kirjoihin, eikä energiatankkeja täytetä. Alueetkin tuntuvat kuhisevan lentäviä pirulaisia, joita syntyy joka kolosta, ja vievät Samukseen osuessaan hirveästi energiaa. Peli on vapaalla tallennusmahdollisuudellakin hankala. Kuka perkeleen welho tämän on läpäissyt alkuperäisellä kasetilla?
Mutta tästä huolimatta Metroidin nerokkuudesta häilyy lupaus, joka lunastetaan myöhemmin, ja eeppisesti lunastetaankin. Haluaisin ehdottomasti pelata tämän pelin läpi, koska se on alkuperäinen, ja siten legendan syntylähde, mutta toivon vain, että kärsivällisyyteni riittää siihen. Tiedän, että tulen tarvitsemaan vihjeitä ja Youtubea, ja niihin mieluummin turvaudunkin kuin lopetan kokonaan.
LGP on kyllä mitä hurmaavin peli. Ulkoasu alkaa vihdoin lähennellä sitä, mitä animaatiosarja oli/on, ja soundtrack tuottaa tosiaan melkoista mielihyvää. Haaste täytyy räätälöidä itse tai ottaa se satunnaisista online-taistoista (käyttämällä kolmea Pikachun kuvaa). Kahdestaan pelatessa peli on tietenkin vielä helpompi.
Satunnaisten taisteluiden puuttuminen taisi saada ensimmäisen infopommin tiputtua täystyrmäyksen. Ilmeisen moni kuitenkin pitää GO:n systeemistä enemmän. Itsekin pidän. Pokemonit kirmailevat maailmankartalla näkyvästi, eikä seuraavaan lokaatioon päästäkseen tarvitse olla joka hetki taistelemassa. Satunnaiset taistelut voivat Octopath Travelerin tavoin olla yhä kiinteä osa peliä nautittavalla tavalla, mutta kaikkeen sääntö ei päde, ja Pokemonissa uudistus toimii, vaikka Joykkareiden liiketunnistus osittain kampittaakin peliä. Ongelmia itselleni tulee, kun palloa pitäisi viskoa sivusuunnassa, jolloin heitot osuvat harvoin kohdilleen. Ehkä en vain vielä osaa?
Mielenkiintoista nähdä, miten peli myy. Jos wanhat fanit lähtevät nostalgiahuumassa kauppaan, ja jos peli onnistuu nappaamaan edes murto-osan GO:n käyttäjäkunnasta...
Ehdin pelata Lets Go Pikachua alkutoimet aamupäivällä. "Lihasmuistista" nimesin sen kilpailevan trainerin Garyksi, vaikka eihän se sama kaveri taida tässä versiossa ollakaan. Vuosia, vuosia sitten Pokemon Yellow pyöri pikkuisella Game Boy Pocketini ruudulla, ja nyt "sama" maailma avautuu hieman eri näköisenä suuresta televisiostani. Hemmetin siistiä. Musiikitkin on sovitettu klassikoista uudelleen hienosti.
Ostiko kukaan PokeBall plussaa? Sehän on ainoa tapa saada Mew, mutta enemmän kiinnostaa, tuoko se pelikokemukseen niin paljon, että härpäke kannattaisi hankkia. Harmi, että Pro-ohjaimella ei voi pelata, mutta toisaalta yksittäisellä joy-conilla seikkailu tuntuu tolkuttoman rentouttavalta ja vapaalta.
Sivuhuomautuksena: Civ VI ja uusi Pokemon samana päivänä... mitähän sitä viikonloppuna oikein tekisi?
Sens Fortness muistuttaa vähän Zelda-temppeliä (OoT:n Shadow?), ja alue onkin tähän astisista suosikkini. Ensin rymytään pimeässä, tasapainoillaan ohuilla kulkuteillä, joiden sivuilla jättimäiset kirveet tekevät kaikkensa pudottaakseen pelaajan kuolemaan, mutta tämän jälkeen päästäänkin nauttimaan päivänvalosta – ja siitä, että jättiläinen nakkaa tulisen kivenmurikan selkään!
Nämä alueet ovat vain niin perkeleen koherentteja, hyvin rakennettuja ja äärimmäisen palkitsevia, kun niiden salat avautuvat.
Lets Got ilmestyvät jo tänä perjantaina, ja arvioita odotellaan (en tosin tiedä, koska panna raukeaa?)
Itse sukellan piiiiiitkästä aikaa tähän lastenpeliin, jota lapset eivät kehtaa pelata. Tämä on tietenkin yksinkertaistettu ja ns. suurille massoille suunnattu versio Pokemonista (miksi ihmeessä peliä on pakko pelata pienellä, yksittäisellä Joykkarilla?!), mutta uskon, että keräämis- ja kehityselementti luo silti peliin riittävästi mielenkiintoa – ja itse otukset näyttävät tietenkin tässä versiossa paremmilta kuin koskaan, varsinkin sellaiselle, joka ei ole mobiilia GO:ta tahkonnut.
Passaatko ja odotat ensi vuotta, ja sitä "oikeaa" uutta Pokemonia? Vai oletko innoissasi kaikesta huolimatta?
En tiedä miksi siihen näin kauan meni, mutta pelasin eilen illalla periaatteessa ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla (en laske muutaman minuutin pituisia Pocket Edition -hölmöilyjä kunnon pelaamiseksi) Minecraftia. Pelistä voi kiistellä, muttei siitä, etteikö se kuuluisi jokaisen pelaajan koettavaksi jossain vaiheessa, sillä jos jotakin vihaa, pitäähän se tietää, että mitä!
Switch-versio tukee kaikkien muiden konsoliversioiden tavoin neljän pelaajan jaettua ruutua, mikä on itselleni mieluisin tapa pelata peliä. Loimme maailmamme, yhdistimme Switchiin kaksi Pro-ohjainta ja kaksi paria Joy-coneja, ja pian tupsahdimme ulkoasultaan jo ikoniseen palikkamaailmaan. Maksullisen Onlinen jälkeen jaetun ruudun peliä ei voi kuitenkaan viedä verkkoon, jos kaikilla profiileilla ei ole Nintendo Switch Onlinea käytössään. Se on toki harmillista.
Tuntuu huikealta, että jaetulla ruudulla yksi pelaaja voi lähteä haahuilemaan niin pitkälle kuin mieli halajaa, ja vaikka eksyä muusta porukasta täydellisesti. Survival antaa sopivasti lisäkuumotusta sekä motivaatiota rakennella määrätietoisesti, sillä kuolema on tavaroiden mahdollisine menettämisineen tuntuva rangaistus, joka tekee yhteenotoista ja öistä jännittäviä. Hetkinen? En kai minä vain nauti tästä? Myönnettävä se on, että Minecraftin pelaaminen on neljän pelaajan kesken yllättävän mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Oivaltamisen iloa riittää, ja tutkittavaa näkyy joka puolella loputtomasti.
Kaikille alustoille saapuvaksi julkistettu Super Duper -grafiikkapaketti ei taida ilmestyä vielä tänä vuonna, koska se vaatii koko pelin pohjan mylläämistä, mutta tuo varmasti Minecraftiin saapuessaan uuden tuulahduksen:
Switchin Youtube onkin melko loistava porttaus! 1080p 60 fps, ja vielä portablena! Onkohan Panic Button tehnyt tämän?
4K-televisioni app on jähmeämpi käyttökokemukseltaan, joka johtunee korkeammasta resoluutiosta, enkä tiedä onko sen "neliytimiseksi" mainostettu suoritinkaan loppujen lopuksi Tegra X1:n tasolla. 4K-videot (yleensä Digital Foundryn) katson toki yhä sillä, mutta muuten Switch saattaa käyttökokemuksen puolesta viedä voiton. Monesti pelaamisen jälkeen kun tulee katsottua video tai pari, eikä nyt tarvitse enää vaihtaa konsolilta sen tehdäkseen.
Näytä kirjoitukset
). Suoritukseni ovat yleensä ihan kohtuullisia, mutta joskus pelit murenevat käsiin, ja alan tekemään liukuhihnalta idioottimaisia ratkaisuja, jotka syövät karmeat 25% pois oman tiimin tehokkuudesta. Silloin pitäisi vetäistä happea ja palata kehiin myöhemmin, eikä puskea väkisin läpi hajoavien rank-mittareiden. 
