Merkit viittaavat siihen, että Youtube-appi saapuu Switchille huomenna.
Yleinen haisu onkin, että Nintendo varjotiputtaa 8.11. Mini Directin, jossa puhuttaisiin mm. tulevasta DLC-sisällöstä (Kirby, Super Mario Party, ensi vuoden NES-pelit). Jokeriksi voi vielä heittää N64 Classicin.
Nyt kyllä näkyy, että lauotaan mitä sattuu asioista selvää ottamatta. Moni Nintendon peli kyllä kärsii heikosta pohjasta eSportsia varten, mutta Splatoon 2 ei todellakaan tee niin: pelistä löytyy mm. pätevä spectator-moodi ja suora tuki voice chatille LAN-moodissa, ja Nintendo on keskittynyt päivityksissään parantamaan etenkin korkealla tasolla pelaavien kokemusta. Ominaisuudet ovat olemassa nimenomaan eSportsia ja turnauksia varten. Skene kasvaa koko ajan, ja on jo nyt hyvässä lennossa, jos asioita yhtään seuraa: http://www.espn.com/esports/story/_/id/24022327/splatoon-2-community-continues-grow-grassroots-efforts
Frodoa ala-Blighttownissa menestyksellisesti leikittyäni suuntasin takaisin "pääaukiolle", ja kauhistuksekseni huomasin, että liekki siellä oli sammunut... Minua ohjattiin juonen kannalta uuteen suuntaan, mutta lähdin silti haahuilemaan Katakombeihin, joista pelin alussa käännyin "nope" huulillani. Tuo tunnelmallinen paikka kuhisee luurankovihollisia kuin pesä muurahaisia. Kokeilin napsia niitä yksi kerrallaan, sekä pareittain pyhäksi päivitetyllä aseellani, mutta lähellä sumuovea jouduin liian ahtaaseen paikkaan, samalla kun jostain viskeltiin tulipalloja. Ehkä kannattaisi kokeilla juosta kuin hullu ovelle, jos alueen tyhjentäminen vihollista vielä epäonnistuu. Matkalle jääneet reilut 5000 sielua olisi ainakin kiva poimia mukaan.
Spirit-järjestelmä on hieman kuin Splatoon-kierre sarjaan; se antaa mahdollisuuden hienosäätää hahmoja haluttuun suuntaan. Splatoonissa parempi pelaaja, jolla ei ole mitään kykyjä, pystyy silti voittamaan hikoilematta kehnomman pelaajan kykylaatikot täynnä. Uskon, että Smashissa ominaisuus tehdään samalla tavalla.
World of Light eli Ultimaten Adventure-moodi on loistava juttu, tykkäsin siitä Meleessä paljon. Sisältöä on todennäköisesti hirmuiset määrät, ja siihen kun lasketaan vielä Spirit-keräily...
Varmasti monella takoo silti päässä valtavana kysymysmerkkinä se, miten Nintendo Online handlaa tämän pelin. Mätkintää vaativampaa lajityyppiä ei verkkopelaamiselle ole, sillä pienikin lagi tuhoaa matsin, tehden siitä jopa tuuripeliä. Smashin pitäisi olla Nintendolle verkkopelipalvelun loisteliain tähti, mutta p2p-tekniikan rajoitukset eivät aina toisaalta jätä tonttia suurille ihmeille.
Syvällä Keski-Espoon uumenissa kerrotaan legendaa miehestä, joka täysin tyytyväisenä nykyiseen iPhone 6 Plussaansa käveli Apple-kauppaan, näki siellä punaisen iPhone XR:n ja otti sen käsilleen. Tämän kohtaamisen jälkeen tämä mies välittömästi tiesi, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Neljän vuoden putki on nyt katki: visuaalisesti hienoimman näköinen iPhone, minkä Apple on koskaan tehnyt, on käytössäni.
Kohinaa ja vihapuhetta netissä aiheuttanut näyttö on osoittautunut, lupausten mukaisesti, huippuluokan IPS LCD:ksi, kypsään ikään kasvaneen tekniikan jalokiveksi, jonka hieman matalampi resoluutio saattaakin pitkässä juoksussa kääntyä plussaksi, kuten muita Apple-puhelimia vikkelämpänä pidempään pysytellyt iPhone SE kertoo. Merkitseekö 300 ppi:n yli menevä resoluutio jotain jollekulle? Totta kai. Minulle ei niinkään. Näyttö on väreiltään merkittävästi tarkempi ja iskevämpi kuin 6 Plussan vastaava. Tumman pään toistossa toki otetaan turpaan OLEDilta, niin että raikaa, sen tietää ja huomaa ihan jokainen toimivat silmät omaava, varsinkin illalla ja vähässä valaistuksessa laitetta käytettäessä.
XR:n kehuttu akku vaikuttaisi sallivan 40-80 prosentin välillä syklittämisen, mikä pitää tutkitusti akun freesimpänä pidempään, kuin jos sen lataisi aina täyteen. Ensimmäisenä käyttöpäivänä latasin sen hieman yli kahdeksankympin, ja myöhään illalla mehua oli jäljellä vielä yli 60%. Nykyiset älypuhelimet näyttävät kestävän kevyen käyttäjän käsissä melkoisia aikoja, ja se on kieltämättä yllätys. Veikkaan, että sadasta nollaan -käytöllä saattaisin päästä XR:llä jopa kolmeen päivään.
Nopeudesta sen verran, että neljän vuoden gäppi laitteiden välillä (verrattuna 6 Plussaan) toki näkyy, muttei ole läheskään yhtä suuri kuin takavuosina (jos verrataan vaikkapa originaalia iPhonea 4S:ään). Lisänopeus on silti mukava juttu, ja sekin miellyttää, että XR on kasvaneesta näytön koosta huolimatta hieman pienempi puhelin mitoiltaan kuin 6 Plus. Epäilemättä tässä puhelimessa riittää puhtia tuleviin käyttöjärjestelmäpäivityksiin, ellei Apple uunoile seuraavan iOS:n huhuttujen uudistusten kanssa aivan totaalisesti.
Täällä siis yksi hyvin tyytyväinen XR-käyttäjä ensimmäisen kokonaisen käyttöpäivän perusteella.
Iron Galaxy näyttää naulanneen Diablo 3:n Switch-porttauksen. Jos verkkis saa pelin toimitettua ajallaan, on viikonloppuna luvassa melkoiset loottikestit co-oppina
Kaksi Nintendo Directiä tulossa muutaman viikon sisään! Ensimmäinen julkistetaan minä hetkenä hyvänsä.
Toinen niistä on varmasti Smash Direct, joka vetää hupun Banjo-Kazooien yltä, mutta entäpä toinen? Voisiko se olla Pokemon-teemainen? Toivon enemmän yleistä Directiä, joka pureutuisi akseliin tammi-helmi-maalis, mutta toisaalta perinteinen tammikuun Direct on yleensä hoitanut tuon kentän.
Kylmää, armotonta, kolkkoa rakkautta. Dark Souls on peli, jota etukäteen pelkäsin. Kaikki ne puheet korkeasta vaikeustasosta, jopa turhauttavuudesta... epäilin, ettei se olisi minulle. Niinpä pelin kokeminen jäi ja jäi.
Mutta olisihan se pitänyt arvata: pelaajaan, joka viritteli Skyrimin PS4-versioon realistic battles -modeja, kolahti yhdellätoista DS:n taistelusysteemi, joka palkitsee (tietyin poikkeuksin) hitaan, suunnittelevan ja tutkiskelevan pelityylin. Aggressiivisuudelle on paikkansa, mutta yleisesti ottaen on parempi katsoa kuin katua, varsinkin, jos aluetta ei vielä tunne. Massan tunne aseissa on järkyttävän palkitseva, jopa parempi kuin Monster Hunterissa, joka taitaa olla asiassa genrensä parhaita. Vertaus oli pakko tehdä, vaikka pelit loppujen lopuksi hyvin erilaisia ovatkin.
Hienointa on se, että viholliset operoivat samojen sääntöjen rajoissa kuin itse pelaajakin. Ne eivät heiluttele tonnin painoista miekkaa kuin kärpäslätkää, eivätkä tee väistön jälkeen saman tien uutta. Ansoja on siellä täällä, mutta DS sortuu yritys ja erehdys -pelattavuuteen hyvin vähän, jos kentissä etenee varovaisesti.
Online-komponentti ei ole pääjuttu, mutta mainio lisämauste. Switch-versio vaikuttaa menestykseltä, sillä kellotornin kellot soivat jatkuvasti. Sumuoven luokse jätetty "Good luck"-viesti nostaa ihokarvat mukavasti pystyyn. Itse olen kuitenkin pelannut tähän asti periaatteessa soolona (pysytellyt toisin sanoen hollow-muodossa ihan viime tunteja lukuun ottamatta), ja tehnyt vain yhden harppauksen toisen pelaajan maailmaan. Se oli oikeastaan väärinkäsitys, sillä luulin, että niin voi auttaa haamuna toista pelaajaa. Lopulta seisoinkin jonkun toisen maailmassa lihana ja verenä, tervehdimme kohteliaasti, ja pian sen jälkeen sainkin jo tulipalloa kasvoilleni.
Lordranin vaihtelevasti kuumottava, alakuloinen ja päällekäyvä Ilmapiiri on yksi parhaimpia kokemiani, vaikka Switch-version ylipakattu ääniraita yrittääkin sabotoida sitä. Se rakentuu kuitenkin muustakin kuin pelkästä audiovisuaalisuudesta, joka remasteroinnin myötä pitää edelleen pintansa. Moni puristihan suosii alkuperäisten efektien takia nimenomaan tätä versiota, jonka optimoinnit ruudunpäivitykseen ovat hieno juttu, onhan 30fps täysin eri asia kuin "30 fps".
Olen nähnyt pelistä ehkä 20%, eli paljon pahaa on vielä tulossa. Hyvä niin. Ehkäpä tästä riittää koko loppuvuodeksi maltillisesti pelattuna.
Phantasy Star puserrettiin nippa nappa lokakuulle; peli ilmestyy 31.10.
M2 on duunannut tähän valtavasti QoL-matskua, joka tehnee pelistä mukavan kokemuksen nykypelaajallekin. Pelaajana, jolla on kokemusta vain Phantasy Star Onlinesta, on hienoa nähdä, miten saaga sai alkunsa.
EDIT:
PS julkaistaan länsimaissa vasta 13.12. Oletettavasti. Julkkari siirtyikin jostain syystä kummallisen paljon tulevaisuuteen oletetusta marraskuun puolivälistä.
Samaan syssyyn myös raportoitiin, että Out Run on seuraava SEGA AGES -julkaisu:
Mites Outlast? Peli on eShopissa tarjolla DLC:n kera alennushintaan (12,49 €), samoin kuin toinen osa, josta kuitenkin varoitetaan pysymään kaukana. Tällä viikolla tekisi mieli fiilistellä jonkun kauhupelin ääressä, mutta arveluttaa, että peli onkin jotain yritys ja erehdys -settiä, joka lopulta enemmän turhauttaa kuin pelottaa.
RE4 Switchille ensi vuonna! (tosin suurempi järkytys olisi ollut, jos "Capcomin Skyrimiä" ei olisi konvertoitu Nintendon hybridille).
Revelationsit luovat toivoa, että tämä on kunnon versio gyro-tähtäyksineen kaikkineen. Ei niiden tarvitse kuin kopioida 1:1 gyro sivusarjasta, ja se on siinä. Pliis, älkää mokatko tätä, niin toimitatte kannettavuuden kera RE4:stä Definite Editionin.
Ja pitkään olenkin odottanut, että pääsen pelaamaan RE4:n uudestaan! Yli kymmenen vuotta, jolloin Wii Edition ilmestyi.
Vanhan koulukunnan räiskintää tulee liian vähän, miksei kukaan tee erinomaista peliä, joka kulkisi Perfect Darkin ja TimeSplitters-sarjan polkuja? Toivottavasti tässä on mukana jaetun ruudun moninpeli.
Miksi hemmetissä – edelleen – Switch-versiossa A on Cancel ja B Confirm, ja miksi en voi vaihtaa niitä toisinpäin?!
Ei kaltaiseni pässinpää totu tähän ikinä, koska kaikissa muissa peleissä napit toimivat päinvastoin. Peli poraa muutenkin sieluani, enkä tarvitse kontrollien osalta yhtään ylimääräistä vaikeustasoa. Patchatkaa nämä pliis vaihdettaviksi, sillä peli on muuten aivan kertakaikkisen loistava!
Etsin pelikuulokkeita pelkästään Switch-käyttöön massiivisessa hintaluokassa (50-60 €). Mukavuutta vaadittiin, ja myös äänenlaatua, joka olisi selvä parannus Applen peruskuulokkeista, jotka tulivat iPhone 6 Plussan mukana. Mikrofonin laatu toissijainen, koska Nintendo Switch Online.
Kävi ilmi, että kovin montaa vaihtoehtoa tämä äärimmäisen tiukka hintaluokka ei tarjonnut. Pienellä tutkimustyöllä selvisi, että HyperX Cloud Stinger tarjosi enemmän, mitä rahalla luuli saavansa, ainakin äänenlaadun perusteella. Tähän sitten tuudittauduin, ja hain Gigantista kuulokkeet kotiin.
Yllätys ei ollut se, että kuulokkeet toimivat portablena pelatessa kerrassaan mainiosti. Yllätys oli sen sijaan se, että tykkään nyt käyttää niitä myös Switchin ollessa telakassa Yamaha-vahvariin yhdistettyjen Tannoy Fusion -kaiuttimien sijasta. Pelien äänimaailmoista avautui sellaisia vivahteita, joita en tiennyt olevan olemassakaan; sointuja, kolahduksia, tuulen vinkunaa. Oli myös helppoa huomata Dark Soulsin Switch-version kehno äänenlaatu, kun network testissä kajareiden kautta en kiinnittänyt k.o seikkaan mitään huomiota.
Mikrofoni on ainakin Rtingsin mukaan hyvä. Ainoa peli, jossa sitä Switchillä tulee ehkä joskus käytettyä nykymenolla, on Fortnite. Miinuksena tuo uloke istuu luureissa tiukasti, joten ihmisten ilmoilla Stingerit päässä ilmoittaa muulle joukolle ylpeästi: "Gamer-Bro! Git gud!". Ei loppujen lopuksi juurikaan haittaa, sillä ostin nämä pääasiassa kotikäyttöön. Ei niitä joka päivä olkalaukkuun viitsi heittää.
Nykyään ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi saadakseen kelvolliset kuulokkeet, jotka ainakin Switch-pelaajalle tuovat uusia elämyksiä verrattuna halvimpiin korvanappirimpuloihin.
Pelasin perjantaina Pro-moodissa itseni Kingiksi, ja eilen tetsuon ja kumppanien kanssa vielä kolmisen tuntia lisää. Tricky-tiimit tuntuivat vetävän hyvin, eli tämän "hyvin laajan" empiirisen tutkimuksen perusteella herkuttelijat joutuvat tänään illalla tulosten äärellä nuolemaan rasvaisia näppejään.
Vedin Kensa Duelieilla, josta on tullut tässä kuussa uusi suosikkini. Ballerilla on aina hauska jahdata porukkaa tai täpärässä paikassa pelastaa itsensä splättäykseltä, ja suction bombilla luoda kentälle pelivaraa tai tyhjentää hetkeksi alueita. En parin ensimmäisen sadan tunnin aikana juurikaan piitannut tuplapisloista, mutta nyt ne alkavat istua pelityyliini ihan mukavasti.
Saa nähdä, mitkä aseet saavat marraskuun alussa Kensa-käsittelyn. Veikkaan ainakin Splatlingin olevan yksi ase, joka saa tummanpuhuvan ulkonäön ja uhkaavat ominaisuudet.
HL2 näyttää vieläkin yllättävän hyvältä. Jos on olemassa termi "ajaton 3D-grafiikka", Half-Life 2 on siitä malliesimerkki. Nykypelit latovat hahmojensa partoihin enemmän tarkkuutta kuin Valven pelin ihmisiin, ja niiden taustalla tapahtuu muutenkin rutosti enemmän teknisiä taikuuksia, mutta HL2:n ulkoasussa on se kuuluisa "jokin." Kliininen joku voisi sanoa, yksinkertaisen funktionaalinen toinen.
Hinta (22,90) on sen verran halpa, että iskin Zelda-teemaisen ohjaimen tänä aamuna tilaukseen. Toimitusajaksi arvioidaan 4-5 päivää, joten ehkä ensi viikolla tätä pääsee jo testaamaan.
EDIT:
Sain Horin Joykkarin tänään. Tuntuupa mainiolta pelata 2D-pelejä kunnon ristiohjaimella handheldinä. Tähän hintaan tämä onkin pakko-ostos sellaiselle, joka tykkää sohvan nurkassa käpertyä Super Mario Bros 3:n, Hollow Knightin, Megamanin tai vaikkapa Puyo Puyo Tetriksen ääreen. Tässä moodissa pelatessa fiilis on hieman erilainen kuin telakoituna, henkilökohtaisempi ja jopa tunnelmaltaan vahvempi, jos pelaa pimennetyssä huoneessa käyttäen laadukkaita kuulokkeita.
Horin Joy-con vetää virtansa suoraan laitteesta, mutta ohjaimen vaikutus akun kestoon on minimaalinen, varsinkin kun 6.0-päivitys korjasi ohjaimen holtittoman virralla syöpöttelyn lepotilassa. Nyt joykkarin voi aivan hyvin jättää pelisessioiden välissäkin kiinni Switchiin ilman pelkoa siitä, että laitteen akku olisi seuraavalla pelikerralla tyhjä.
EDIT: Nautiskeltuani pelistä kolmen bossin verran, ja läpäistyäni nuo kentät yhä uudelleen ja uudelleen vain riemun vuoksi, voin vain toivoa, että tämä peli myy riittävästi oikeuttakseen jatko-osan. Puhdasta juhlaa vanhan liiton Megaman-fanille, pelillä, joka jotenkin muistuttaa enemmän osia 1-6, kuin 7-8, huolimatta semimodernista ulkokuoresta. Ehkä mittasuhteet tekevät sen? (Megaman on tässä saman kokoinen suhteessa ympäristöön kuin NES-osissa).
Jotkut QoL-tavarat ovat myös oikeasti käteviä, kuten Megabusteria automaattisesti jatkuvasti lataava päivitys, jonka aktivoin saman tien. En ole ainakaan ensimmäisellä kerralla liian nipo osien kanssa, sillä myöhemmin ehtii pelata kenttiä puhtaalla tavalla. Mainiota on myös se, että haastevalikoista pääsee käsiksi mihin tahansa bossimatsiin (myös välipomot), johon on jo pelissä edennyt. Näin voi ennen revanssia harjoitella ja kokeilla eri taktiikoita tarvitsematta ravata kenttää uudestaan läpi.
NES Open Tournament Golf, Solomon's Key ja Super Dodge Ball pelattavissa.
Legend of Zelda SP Specialissa pelaaja voi aloittaa täydellä määrällä rahaa ja inventaariossaan kaikki tavarat, jotka on mahdollista löytää ja ostaa ennen ensimmäiseen temppeliin astumista. SP-versiot on siis suunnattu etenkin vasta-alkajille ja niille, jotka haluavat pikaisen läpipeluun muistoja verestääkseen. Ainakin pelimekaanisesti vanhentunut Metroid hyötyy myös varmasti SP-käsittelystä.
Läpäisin tänään Tornan. Aikaa siinä vierähti noin 20 tuntia, ja en edes jäänyt mitenkään kovin pitkiksi toveiksi ihmettelemään paikkoja tai tekemään kaikkia sivutehtäviä. Pituutta on siis lisäriksi mukavasti. Vaikeustasokaaan ei minua pidätellyt, sillä Torna tuntui siltä osin jopa helpolta, vaikka en ottanut taistelumekaniikasta todellakaan kaikkia hyötyjä irti, ja olin myös laiska aktivoimaan hahmoille parempia kamoja ja käyttämään itemeitä laukuissa. Se näkyy, että peli on tehty pelattavaksi niillekin, jotka aloittavat Tornasta, eivätkä itse pääpelistä.
Mutta kannattaisiko se? Ei. Tornan tarinan vahvuus perustuu pitkälti siihen, että tietää miten Xenoblade 2 loppuu. Torna menee synkkyydessään melko pitkälle, ja vaikkei kaikkea näytetä, herkemmän pelaajan kyynelkanavat saavat taatusti treeniä loppua kohden, kun Monolithin onnistunut visuaalinen kerronta ja vahva musikaalinen anti tekevät taikojaan. Lopuksi tekeekin mieli aloittaa suoraan Xenoblade 2:n New Game +.
Aavistuksen virtaviivaistettu pelimekaniikka tuntui paremmalta kuin ennen, mutta liekö se vain pienen tauon ansiota? Sama koskee grafiikkaa, joka heti alussa pisti silmääni positiivisessa mielessä. Tänään sainkin lukea, että Torna pyörii kokonaan uudella pelimoottorilla, sulavammin ja näyttävämmin kuin pääpeli.
Jos piti Xenoblade 2:sta, Torna on mannaa ja samalla palapelin viimeinen pala, jonka kohdalleen loksauttaminen tuntuu samalla sekä tyydyttävältä että haikealta. Finaaleissa kun näyttäytyy lopullisuus tyhjiöineen. Tunne, että tätä maailmaa ja hahmoja en enää samalla tavalla koskaan koe.
Paluu klassiseen tyyliin, eli juuri sitä, mitä sarjan fanit odottivatkin. Ei ole montaakaan hauskempaa asiaa kuin neljä pelaajaa saman television äärellä kasvattamassa hektisen Mario Party -pelin laukaisemaa koston kierrettä. Pistä paha eteenpäin, ja katso minne se sinut vie. Auto on pois, pakotettu yhteistyö on pois, kerää-eniten-tähtiä pelimekaniikan puhtaus on palannut. Ai että.
Pelilaudat eivät ole kahden ensimmäisen perusteella niin räiskyviä ja laajoja kuin ennen, ja se on sekä hyvä että huono juttu. Matseissa tapahtuu enemmän, kun ei voi hairahtua kymmeneksi kierrokseksi omille poluilleen. Neljä lautaa on kuitenkin hieman liian vähän, mutta ottaen huomioon Nintendon sitoutumisen GaaS-tyyliin, voi melkein olettaa niitä tulevan lisää.
Mutta vihdoinkin, ehta MP hiotuilla minipeleillä ja HD-grafiikoilla. Tänään jatketaan bileitä.
Meillähän on Ephramin kanssa ollut muutamia oikein mainioita pelisessioita Splatoonin osalta, kommunikointi toki kätevästi Whatsappin kautta. Täytynee joku päivä kokeilla vielä sitä Nintendon appiakin, kuhan sopiva tilaisuus tulee.
Kyllä, ollut loistavia pelejä! (vaikka Nintendon ninjat tuntuu valvovan Whatsappia, eikä päästä kommunikoivaa tiimiä Turfissa yhteen ) Uuden päivityksen myötä voice chat toimii muuten nyt myös Splatfestissä apin kautta, mikä ei tosiaan ollut viimeksi mahdollista. Splatoweenissa voikin jutustelut hoitaa sillä. Apissa ei varsinaisesti tätä nykyä ole mitään vikaa, mutta vaihtoehtona perinteinen tapa liittää kuulokemikrofoni Switchiin suoraan olisi toki hyvä asia. Minulla ei tosin tällä hetkellä edes olisi mikrofonia, jonka johto yltäisi Switchiin, kun laite on telakoitu, joten jossain tilanteissa apin käyttäminen on ihan kätevääkin.
4.1:n mukana tullut uusi musiikki on melkoisen douppia shaibeliiniä:
Datalouhinnan mukaan saamme neljä Special Splatfestiä, joista Splatoween avaa pelin. Naamiojuhlan syksyinen ilmapiiri kiehtoo, ja siinä piilee oivallinen syy pukea hahmo asuihin, joita saa uutiskanavan kautta tätä riehaa varten. Myös kenttiä ja keskusaukiota somistetaan teemaan sopiviksi.
Luvassa on myös 48 tuntia festivaalia, ensimmäistä kertaa Splatoonin historiassa.
Eilen illalla, Monster Hunterin jälkeen, mietin miten wanha kunnon Super Mario Bros. on kestänyt aikaa verrattuna legendaariseen kolmososaan. Noh, Nipa Online auki, NES30-ohjain tulille ja pelaamaan! Kello hiipi jo kohti nukkumaanmenoaikaa, joten asetin itselleni säännöksi pelata kunnes elämät yhden kerran loppuvat, eikä myöskään oikoteiden käyttäminen ollut sallittua.
Ja minä pelasin kuin silloin naskalina, tehden huikeita, varmasti tuurin osittain kyllästämiä mänöövereitä ohi vasaraveljesten ja porttia vahtivan Bowserin, ja tunsin näpeissäni sen saman kiehtovan kihelmöinnin, kun vaikeat hypyt napsuivat kohdilleen, taika oli tallessa nostalgian sumun pehmentämänä, ja peli yhä mestarillisen hauska pelattavuudeltaan, vaikka sen liukkaampi tuntuma onkin erilaisempi kuin sarjan myöhemmissä osissa. Mestariteos on mestariteos.
Niinpä sitten 8-4-kentän kalkkiviivoilla minä vihdoin menetin sen viimeisenkin elämäni. Niin lähellä!
Tämä peli on pelattavissa anytime, anywhere kasvavan NES-kirjaston kanssa. Vuosimaksulla, joka kuluu yhteen kauppareissuun.
Nintendo ei maksanut minulle tästä postauksesta, minä maksoin Nintendolle!
Tässä ehkä syy siihen, miksei iPhone SE 2:ta näy eikä kuulu: optimoidun iOS:n alla tuo pieni, mutta pippurinen puhelin voittaa monessa tehtävässä nykyisen lippulaivan, ollen muualla rinta rinnan isompansa (ja yli tuhat euroa kalliimman) kanssa.
Puhelinten nopeuskilpa ei enää oikeastaan ole validia. "Jopa 50% aiempaa nopeampi!" -hehkutukset eivät käänny tosielämässä niin suuriksi eroiksi, mitä luvuista voisi päätellä. Onneksi luurit kestävät enemmän aikaa, niitä voi käyttää kauemmin ja ehkä ne voivat saada myös päivityksiä kauemmin, niin kuin Apple omassa tilaisuudessaan hehkuttikin.
Meikä on päässyt 1 cc:llä vitos kenttään! Alkuun tämä oli aavistuksen hektisen tuntuinen Gradiuksen eri variaatioihin tottuneelle, mutta kyllä tämä ihan hallussa alkaa pysyä nyt kun on tottunut. Tässä ei näyttäisi näkyvän kaverien scoreja näkyvillä, harmi kyllä, olis ihan siisti niin tulis vähän lisää motivaatiota viilailla scorea parempaan kuosiin. Todella tyytyväinen oon tähän ostokseen ollut, tulee hommattua kyllä muitakin AGES pelejä (Poislukien Sonicit, en tykkää niistä yhtään).
Oho! Not too shabby! Etsin itsekin pelistä kaverit näyttävää Top-listaa. Se olisi varmastikin päivitettävissä peliin/tuleviin AGES-julkaisuihin suht helposti. Toivotaan, että näin tapahtuu.
Phantasy Star on minulle varma hankinta, kun kyseessä ei edes ole 15-20 tunnin kestollaan mikään kaikkein mammuttimaisin RPG. En ehkä lähtisi ilman QoL-parannuksia pelaamaan, mutta nyt on helppo päätös tukea M2:n upeaa työtä. Kultakolikoitakin ropissut tilille taas 7 euron verran, joten seuraava AGES-ostos onkin minulle periaatteessa ilmainen.
Näytä kirjoitukset
Täytynee joku päivä kokeilla vielä sitä Nintendon appiakin, kuhan sopiva tilaisuus tulee.
