Lisäksi ottaisiko joku 2 kappaletta PS4-ohjaimia mukaan?
Ephram, otatko Switchille mukaan myös Joy-Con-ohjaimet yhdistävän välipalan ja oliko sinulle Pro-ohjainta?
Jep, voin ottaa gripinkin mukaan. Minulla on tosiaan kaksi Pro-ohjainta ja 2 kokonaista Joy-Con settiä (4x pieni Joy-Con). Tulen siis kassit täynnä miittiin, kuten hyviin tapoihin kuuluu.
Voit valita neljästä pelattavasta hahmosta: Mario, Peach, Yoshi ja Bowser. Osallistu moninpelattaviin otteluihin verkossa ja ansaitse pisteitä menestyksesi perusteella. Näillä pisteillä voit avata vielä viisi lisähahmoa.
Verkkoturnausten lisäksi voit myös harjoitella pelaamalla otteluita koneen ohjaamaa vastustajaa vastaan. Riippumatta siitä, pelaatko turnauksessa muita pelaajia vastaan vai koneen ohjaamaa vastustajaa vastaan, voit saada Mariolle ilmaisen tennisasun, jota voit käyttää sitten Mario Tennis Aces -pelin kokoversiossa.
Lataa ilmainen ohjelmisto Nintendo eShopista ennen kuin turnaus alkaa, niin voit odottaa nopeaa ja hauskaa tennistä koko viikonlopun ajan. Turnaus alkaa perjantaina 1. kesäkuuta klo 17:00 ja kestää maanantaihin 4. kesäkuuta klo 01:59 asti. Huomioi, että sinun täytyy olla verkossa koko ajan, jotta voit pelata tätä demoversiota.
Datalouhinnan mukaan avattavat hahmot ovat Toivotan turnausta jänskäävänä hyviä palloralleja kaikille!
Pure awesomeness! Pliis! Haluan jo nostaa mailani pystyyn tämän pelin kanssa! Tule kello 17.00, tule.
EDIT:
Ensimmäinen testi-ilta paketissa, ja fiilikset Mario Tennis Acesista ovat erittäin positiiviset. Muutaman kerran hilasin itseni finaaliin asti, ja varsinkin toinen kamppailu kalkkiviivoilla (kaksi chomp chompia) oli aivan törkeän siistiä pallorallia, jossa onnistuin ensimmäisen kerran jopa mitätöimään vastustajan iskemän superliikkeen ilman siihen vastaamista omalla superliikkeellä. Kaveripyyntö tuli matsin jälkeen, ja hyväksyinkin sen oitis.
Suurin pelkoni pelistä on, että kahden tasavertaisen pelaajan matsit menevät lopulta temppumittarin kasvatukseksi, ja että parhaassa kohdassa energiansa hyödyntävä vie matsin. Pelissä voi toki pelata myös ilman superliikkeitä (ei kuitenkaan demossa), joten toisaalta pelko on turha. Voi myös olla, että superit tuntuvat alkuvaiheessa liian ylivoimaisilta, kun ei ole oppinut vielä ajoituksia reagoimaan niihin.
Aces on kuitenkin parin ensimmäisen tunnin perusteella viihdyttävä kuin mikä – miten se ei voisi olla mielipuolisen hauskaa varsinkin lokaalisti 2vs2 mittelöissä? Ja onhan sen audiovisuaalisuus taas taattuun Nintendo-tyyliin aivan hurmaavaa; aina Yoshin iloisista ääntelyistä Waluigin "cheaters!"-mindgeimeihin. Peliä tekee mieli silittää ja sanoa: "sinä olet aivan ihastuttava, tiedätkös sitä."
Tämä on todennäköisesti aito E3-vuoto, ja hyvinkin uskottava, sillä tuossa liuskassa esiintyvät pelit eivät ole mitään suurimpia fanien märkiä päiväunia.
Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen myös Fifa 19:n olemassaolosta Switchillä, 18 kun oli (ja on) varsin pätevä versio pelistä, ja jatkossa voivat vain parantaa siitä (kuten vaikkapa lisäämällä kaverien väliset online-matsit!). World Cup -moodi antoikin jo ensimaistiaisia parannuksista presentaatiossa. Uuden Fifan kuitenkin poimin messiin todennäköisesti vasta silloin, kun sen hinta tippuu, juuri niin tein 18:n kanssa.
Förttiä ja Fifaa, mutta en mä casual oo. Menkää nyt siitä pelaamaan niitä Dark Soulejanne!
En itse matkusta Fallout 4:ää vihaavien junassa, ja ottaisinkin pelin enemmän kuin mielelläni Switchille. Tässä julkistuksessa lienee kuitenkin kyse jostain suuremmasta. Ehkä Fallout-nimellä kokeillaan jotain erilaista lajityyppiä? New Orleans -sivuosaa koskevat huhutkin kuihtuivat jonkin aikaa sitten.
Pokemon GO omaa varjoihin hiipuneenakin valtavan pelaajakunnan, joten en ihmettele, että Nintendo yrittää tällä enemmän casual-pelaajaan vetoavalla pelillä kalastella sen kohdeyleisöä Switchille. Jos tämä kosahtaa, ensi vuonna julkaistava perinteinen osa sarjaan on turvaamassa Nintendon selustaa. Nipalla on vain voitettavaa, ja jos uusista Pokeista Lets Got vievät myynneissä sitä "oikeaa", hardcorea miellyttävää osaa, se voi tietää sarjalle isoakin suunnanmuutosta – tai sitten nämä kaksi tyyliä voivat elää rinnakkainkin.
Itse en vain Pokemon Yellowta pelanneena voi laukoa kovin vahvoja mielipiteitä. Pidän kyllä siitä, että pelit tukevat lokaalia co-oppia, ja graafisesti ne ovat kivoja, vaikkakin eivät mitään hurjia loikkia 3DS-peleistä videoiden perusteella.
Nyt on tunteet pinnassa. Johtunee siitä, että pelaan parhaillaan wanhoja osia läpi. On vain niin hienoa, että Mega Man on taas täällä, ja tämän perusteella varsin vetreässä olomuodossa. Kolmekymppisellä robolla vaikuttaisi piisaavan vielä runsaasti potkua.
Lokakuun 2. Mitä vielä muutaman viikon sisään tulevalle syksylle paljastuukaan?
Herranen aika, peli näyttää ja kuulostaa ennakon perusteella unenomaisen hyvältä. Pliis, älkää mokatko tätä, älkää.
Hyrule Warriors osaa koukuttaa Adventure-moodilla, missä seuraava palkinto tuntuu olevan aina kulman takana, ja jonka tehtävät ovat pääjuonen vastaaviin verrattuna mukavan lyhyitä rypistyksiä. Palaan Legendsiin etsimään sydämenpalat ja skulltulat, kun hahmoni nousevat korkeammille tasoille. Juuri nyt minulla ei ole hinkua palata siihen, kun Adventuren kartat vetävät tällä tavoin puoleensa.
On tämä aika järjetöntä mättämistä, mutta myös ihmeellisen palkitsevaa. Tuntuu voimaannuttavalta rynnätä vihollisterritoorille manat ja erikoispalkit täynnä ja lennättää sata punaista sikapossua ilmojen halki kohti tuhoaan. Automatisoitua, helppoa, heti tyydyttävää. Pienissä annoksissa erinomaisesti toimiva peli voikin salakavalasti siirtää kellon viisareita tuntikaupalla eteenpäin.
Pelaisinko tätä, jos pelillä ei olisi tukenaan rikasta Zelda-universumia? Hyvä kysymys, sillä olenhan jättänyt toistaiseksi väliin Fire Emblem Warriorsin odottamaan alhaisempaa hintalappua.
Minun piti muuten kirjoittaa myös siitä, miten Ganondorfilla pelaaminen sai kutkuttavasti pelaajan tuntemaan itsensä pahaksi maailmanvalloittajaksi, jolle kampoihin voisi laittaa vain sykleissä esiintyvästä uhasta sikiävä sankari; pois tieltä riviörkit, nyt tulee salamaa ja tappuraa. Hei, Zant, Hei Ghirahim, pidättekö potioniani, kun hoidan isojen poikien hommat?
Ja tämä taitaakin vastata kysymykseeni, miten suuri merkitys Zelda-teemalla itselleni on.
Ephram, latailisitko vaikka tuon Mario Tenniksen demon omalle koneelle, ei sitten ole minun muistamisesta kiinni.
Jep, latailen. Otan itse moninpelejä, Switchin, Horin playstandin + 2 Pro-ohjainta mukaan, jos vaikkapa myös pelataan Mario Kartia useammalla laitteella.
Kaadoin eilen Mega Man ykkösen peruspomoista puolet. Sen perusteella sanon, että onpahan hienonhieno julkaisu!
Näitä on siistiä pelata taas pitkästä aikaa. Pelituntuma handheldinä tuntuu näpsäkältä, nämä pelit ovat kuin kotonaan Switchin 6,2" näytöllä. Puhumattakaan siitä, miten hyvin niiden rakenne sopii pienissä pätkissä pelaamiseen.
Foorumeilla puhutaan, että telakoituna peleissä olisi tavallista enemmän input lagia. Tunsin alussa, että jokin oli vähän oudosti, mutta pistin sen enemmänkin kohmeisuuteni ja Pro controllerin d-padin piikkiin, mutta kyllä kyseessä saattaa olla yksinkertaisesti hieman tavallista korkeampi viiveaikakin. Pitää pelata vielä lisää tarkemman tuntuman saamiseksi.
Rewind-ominaisuus on pelissä tissiposkia varten, ja minähän tosiaan käytin sitä jo, kun pelisarjan yksi ärsyttävämpiä vihollisia – bossiovien suilla vaaniva punainen lankapuhelinrobotti – tuli ja söi kolmasosan energioistani yhdellä osumalla. Megis 1 on muutenkin sieltä täältä raakile, ja siinä oikeasti näen kelaustoiminnon tekevän kokemuksesta paremman, erityisesti niille, jotka pelaavat peliä ensimmäistä kertaa.
Mutta en minäkään jaksa aina pro-pelaajaa leikkiä. Nielen tätä nykyä joskus kunniani, ja annan mukavuudenhalun ohjata päätöksiäni.
EDIT:
Eipä hätää: kun käynnistin eilen legendaarisen Mega Man 2:n, olin välittömästi pelissä kuin kotonani, ja kaikki hypyt napsuivat herkullisesti kohdilleen Megiksen liikkuessa kuin rasvattu salama. En tuntenut input lagin vaikutusta ainakaan siinä.
Voikin olla, että efekti asuu alkuperäisen Mega Manin pelattavuudessa, joka on ollut aina muistaakseni negatiivisesssa mielessä "liukkaampi" kuin hiotummissa jatko-osissa. Capcom pystyi nostamaan jokaisessa suhteessa laatukäyrää.
Ettekä muuten tiedä, miten leveästi hymyilin MM2:n aikana. Fantastinen peli, jota on taianomaista pelata Switchillä. Lisää voi fiilistellä vielä ohjekirjoilla ja kansikuvilla, jotka löytyvät gallerioista.
DLC Näyttää laajemmalta kuin odotin – melkein itsenäiseltä jatko-osalta. Videota en katsonut kuin 30 sekuntia, koska haluan säästää herkut itse päätapahtumaan.
Davide Soliani on vastannut "koska tämä julkaistaan" -kysymyksiin sitkeästi Twitterissä: "keväällä." Tämä haiskahtaa E3:n aikaan tiputetulta julkaisulta, sillä mitä järkeä odottaa, viikko tai pari niiden yli? Julkkari voisi tapahtua vähän ennen / myöhemmin ehkä siksi, jos Ubi pelkää uutisen hautautuvan kaikkeen siihen hype- ja informaatiotulvaan, joka messujen aikana internetissä vyöryy, mutta en usko tässä tapauksessa. Se on kuitenkin vain DLC.
Odotan tätä kovasti, vaikka kesän aikana pelattavasta ei tulekaan pulaa. Ei todellakaan tule.
Tuli itsekin haettua switchille hyrule warriors tänään ja olin jo unohtanut kuinka julmettu kiire tässä jatkuvasti on johonkin.
Aloin eilen feilata oikealta ja vasemmalta Legends-moodin tehtäviä siksi, että juoksentelin liian innokkaasti kentillä paikoista toiseen aarrearkkujen perässä. Jos jostain asioista en pidä videopeleissä, niin ne ovat juurikin tiukoilla aikarajoilla vaikeutetut tehtävät. Täytyy vaan ottaa hyöty irti mahdollisuudesta lähettää taistelutovereita kentän halki, ja myös kiintopisteeksi Legendsin läpipelaaminen ilman kaiken mahdollisen esiin penkomista ensimmäisellä kerralla. Suurin hauskuus vaikuttaa asustelevan Adventuren kartoissa, ainakin sen perusteella, mitä olen ensimmäisen alueen tehtäviä kokeillut.
Tämä vaikuttaa aika laiskalta, sillä RE7 tuntuu ainakin PC:llä suoritettavien speksikokeilujen valossa varsin mahdolliselta downportilta – ehkä tässä kuitenkin halutaan maksimoida tuotot mahdollisimman helpolla ratkaisulla? RE7:n kaltainen suuresta immersiosta hyötyvä kauhupeli ei myöskään ainakaan ajatuksen tasolla sovi niin hyvin kannettavaksi kuin moni muu pelityyppi.
Cloud-version 6 kuukautta voimassa oleva lainauspassi maksaa Japanissa n. 15 euroa. Otetaanko tässä nyt hoipertelevia ensiaskeleita siihen, mikä pelaajia odottaa suuremmassa mittakaavassa vuosien päässä? Pelissä, jossa ei ole moninpeliä, ja joka on melko lyhyt, se voi olla nipin napin hyväksyttävää, vaikka onkin pyöristyttävää, ettei omistusoikeus peliin siirry edes digitaalisena.
Ehkä loppupeleissä kolmella suurella tuleekin olemaan vain PSNow:n ja Microsoftin Gamepassin tapainen palvelu, joka sisältää eri maksutierejä?
Arvuutteluleikki on nyt ohi: Switch-pelaajat eivät saa laitteelleen Black Ops nelosta tai "mitään sen osaa". Tämä leikkaa yksiselitteisesti myös Battle Royale -huhuilta siivet.
Taktisen, semirealistisen online-räiskinnän mentävä tyhjiö Nintendon alustalla siis helottaa, ainakin E3-julkistuksiin asti. Itse ottaisin mieluusti vastaan jotakin Call of Dutyn tai Rainbow Sixin kaltaista.
Kovin usein en päivittele ääneen pelin tarjoaman sisällön runsautta, mutta Hyrule Warriors: Definitive Edition sen todellakin teki; pelissä on satojen, kenties tuhansien tuntien edestä pelattavaa, jos haluaa kerätä ja tehdä kaiken mahdollisen. Absurdia!
Mutta miten laadukasta se sisältö sitten on? Dynasty Warriors -tyyli on minulle uutta, ja se vaikuttaa ensipuraisun jälkeen hitusen monotoniselta; peliä voi ainakin alkuvaiheessa pelata melkein autopilotilla. Se ei tarkoita, etteikö vihollislauman pläsäyttäminen superliikkeellä kentän halki tuntuisi makealta. Puolet viehätyksestä rakentuu minulle Zelda-teemasta ja soundtrackista, joka vaikuttaa uskomattomalta. HW fanipalvelee yltäkylläisyyteen asti.
Co-oppaamaan toinen Zelda-fani, ja pelistä tulee varmasti nautittavampi. Kun tunteja kertyy ja pikkujipot avautuvat (kartan kanssa uhkien suuntaan navigoinnissa olen välillä vähän ulallla), voi peli taas Splatoon 2:n tavoin kolahtaa niin lujaa, että hittiä ottaa jo oikeakin elämä.
Teknisesti Definitive Edition vakuuttaa, sillä telakoituna ruudunpäivitys tuntuisi olevan lähempänä kuuttakymmentä kuin alempaa ääripäätä. Teksti on pientä kuin pölynimurikauppiaan työehdoissa, joka korostunee vielä enemmän handheldinä. WiiU-versio näyttää vertailuvideoissa hämärältä, kun uuden version valaistus mukailee miellyttävästi enemmänkin BotW:ia.
Ja vaikka en ole ristiohjaimella koittanut pelata niin kyllä tämä ehdottomasti kuuluu tatilla pelata. Ohjaus on kuitenkin analoginen ja suunniteltu tatille.
Pelaan sillä tyylillä, mistä eniten nautin. Todennäköisesti tatteihin tottuessaan saa kyllä edun, jos vaikkapa haluaa hioa Time Trial -aikojaan täydellisyyksiin. Itse en kokenut D-padilla pelaamista rajoittavaksi edes vesikentissä, joissa oli erittäin tyydyttävää puikkelehtia karvanmitalla ohi virran mukana kulkevien piikkipallojen.
Alan taipua digitaaliseen näiden pelien kohdalla: kansi on aika ruma ja importti tulisi kalliimmaksikin, eikä fyysinen edes säästäisi Micro SD:ltä kuin noin 300 megatavua tilaa. "Pelaanpa yhden kentän taas" realisoituu yhdessä hujauksessa, kun pelit ovat aina käynnistettävissä nopeasti päävalikosta.
Vajaan viikon päästä: Mega Man 1, Bomb Man. Vapise, poika, kun MahtiMies kolkuttaa bossiovella. Vapise.
EDIT:
Ennakko-ostin tänään molemmat. Vaikka nämä ovatkin niin monesti pelattuja pelejä, odotan silti kovasti pääseväni jälleen käsiksi niihin – kun klassikoiden viehätys ja Switchin erinomaisuus alustana lyövät kättä, syntyy juuri tällaista hieman yllätyksellistäkin vetovoimaa.
Tekisi mieli napsauttaa tämä jo ennakkotilaukseen, mutta ehkä kuitenkin odotan vielä ilmaista online-testiä, vaikka melkein varmasti se vain liekittää minut entistä malttamattomampaan odotukseen.
Demon voi ladata toukokuun 24. päivä, ja Nintendon mukaan sitä voi pelata online-testin ulkopuolellakin tietokonevastustajaa vastaan. Näin spesifi sanamuoto tarkoittanee, että harmi kyllä 1vs1 ihmispelaajien kesken ei taida onnistua lokaalisti demossa.
Chris "Starlord" Pratt toki kirjoitettaisiin sarjasta jonnekin hiiteen, koska miehestä on kasvanut aivan liian suuri tähti pienen ruudun vakirooliin – ehkä pieni cameo olisi kuitenkin mahdollinen? Ellei tämä sitten todella rakasta Brightin hahmoa, ja halua takaisin intohimosyistä.
Povasin aikoinaan tietenkin Gregory Smithistä ja Emily VanCampista suuria filmitähtiä, enkä nähnyt Prattin uran lähtevän lentoon. Olin siis jälleen melkein täysin oikeassa tulevaisuuden povaamisessa.
Plus hard modea voi pelata myös muilla hahmoilla. Dixiellä.
Korjattu!
Pelasin koko ensimmäisen maailman hardilla eilen, ja se meni läpi ilman suurempia jumeja. Maailmahan on kuitenkin aika iisi piisi verrattuna joihinkin myöhempiin leveleihin.
Tätä peliä on vain niin hullun tyydyttävä pelata, sen pelattavuus suorastaan napsuu käsiin. Onneksi Nintendo halusi lisää rahaa, ja julkaisi tämän Switchille.
Pelaatteko tätä muuten ristiohjaimella vai tikuilla? Itse pääasiassa parjatulla Pron ristiohjaimella, mutta todella hyvä fiilis siinäkin on. Tämän kaltaisessa pelissä tattien käyttäminen vain tuntuu epäluonnolliselta, kun ristiohjaimen kanssa olin heti kotonani.
Kohta saakin tuntea, miten Pron ristiohjain taipuu Mega Maneihin...
Tässä videossa poistetaan kysymysmerkki erään pelkoni tieltä; sen, että peli pitäisi pelata läpi kahdeksan kertaa nähdäkseen jokaisen hahmon erillisen tarinan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kaiken voi kokea yhdellä pelikerralla. Tämä tekee hahmon valintaprosessista ainakin itselleni kivemman, kun asiasta ei tarvitse huolehtia, ja tietää joka tapauksessa näkevänsä kaikki oleelliset juonikoukerot, jos niin halajaa.
Primrose oli demossa niin bad-assette, että tällä hetkellä kallistun hänen puoleensa. Vielä on kuitenkin aikaa miettiä valintaa.
As we wait for an announcement on the upcoming Pokémon title, which will be revealed before the end of this month, think about what Pokémon Go might mean for the future of the Pokémon series. I suspect that the naming/branding for this year’s Pokémon Switch title (there’s two versions) might raise a few eyebrows.
Pokemon-julkistus tapahtuu mahdollisesti jo ennen E3:a, joka melkeinpä takaisi julkaisun tänä vuonna.
Näistä ilmassa vellovista palasista on muodostumassa Switchin omistajille melkoinen syksy/loppuvuosi.
"Iron Galaxy Studios is a well-established independent game developer who has partnered with the titans of our industry to ship more high-caliber games than any other indie developer. Our best known creative works are, the critically acclaimed Killer Instinct, and Divekick; which are complimented by our technically superb Fornite and Skyrim switch ports. We are looking for an inspiring self-starter to join our Iron Galaxy family and embrace the leadership role of Director of Game Design."
Iron Galaxy teki S+-tason duunia Skyrim-porttauksen kanssa, joten tämä olisi Switchin FORNITEN kannalta mainio uutinen.
Julkaisua edeltävää online-turnausta pääsee pelamaan aikavälillä 1.6. - 3.6. Hahmoina Mario, Yoshi, Peach ja Bowser.
Mario Tennis Aces näyttää avaavan lupaavasti Mario-urheilupelien putken. Tarinamoodi antaa yksinpelaajallekin pureskeltavaa, mutta lokaalina pelattava moninpeli on todennäköisesti suurimmalle osalle Acesin tarjoama suurin herkkupala.
Wii Sportsin Tennis käynnisti aikoinaan jonkinlaisen ilmiön. Saa nähdä, kykeneekö Aces nappaamaan yhtään takaisin sen viehätystä tai kohdeyleisöä. Tennis sisällään sopii videopeliksi kuin viikset nenän alle, ja Nintendon hauskuusfiltterin läpi vedettynä vieläkin paremmin.
Tämä oli viihdyttävä matka, joka antoi, antoi ja antoi – jopa nolojen kuolemien hetkillä. 2-K Bopopolis ja 5-K Platform Problems kuuluisi ripustaa tasoloikkagenren kunniahallin seinille; ne olivat minulle Tropical Freezen vaikeimmat kentät, ja niiden läpäisyn jälkeen perustasot alkoivat niissä opittujen taitojen avulla muuttua jatkuvasti helpommiksi.
Tämä on niin sellainen peli, jota on helppoa vilkaista kuvissa ja videoissa sivusilmällä ja todeta: "jaahas, tuollainen..." Ei voi aavistaa sitä tarkkojen loikkien luomaa hurmiota, Donkeyn massan luomaa momentumin huumaa ja kaikkia niitä ihastuttavia pilipalielementtejä, jotka puhaltavat yksilöllisiksi räätälöidyt kentät eloon orgaanisella tavalla.
Parempaa tasoloikkaa en ole pelannut sitten Super Mario Worldin. Ja mikä parasta, pelin pariin voi palata uudestaan parillakin eri keinolla; hard-moden haastamana ja leppoisammalla co-opilla Funkyn pehmentämänä.
Monta kertaa olen haukkunut Nintendon tekemiset etukäteen täysin, vain myöhemmin todetakseni, että kultaahan sieltä taas tuli. Niinpä en sorru tällä kertaa samaan. Sitä paitsi viihdyttävät, arcade-tyyliset ajopelit hyvällä moninpelillä ovat enemmän kuin tervetulleita Switchille. Vuoto vihjaakin, että tämä olisi pelkästään yksinpeli.
Olisin kyllä itsekin halunnut Retron tekevän jotain muuta kuin tätä, mutta näillä mennään.
Bongasin tänään ensimmäistä kertaa Switchin lähijunassa; noin kymmenkesäinen nuori herra pelasi Neon Red & Blue -joikkarit laitteessa. Tuli jostain syystä mukava fiilis.
Monster Hunter Generations Ultimate julkaistaan 28.8 Switchille. Käännös ilmestyy noin vuosi siitä, kun Japani sai pelata ensimmäistä kertaa Monster Hunter XX:ää.
Vertailuja Monster Hunter: Worldiin voi tuskin välttää. MHW on kuulemani mukaan paljon aloittelijaystävällisempi, kun taas Ultimatessa on enemmän hirviöitä ja pelattavuus omaa enemmän syvyyttä, mutta myös runsaammin ongelmia Qol-puolella. Worldin graafinen anti on taas aivan omassa ulottuvuudessaan verrattuna Switch-Monsuun.
Riippuu elokuun ruuhkaisuudesta, mutta tämä voi hyvin olla ensimmäinen Monster Hunter -sarjan peli, johon perehdyn. Se onkin Nintendo Switchin kanssa jo kuultu tarina!
Näytä kirjoitukset
