Viime Directissä nähty sementoi Octopathin kesän odotetuimmaksi peliksi, minulle.
Hienosäätöjen jälkeen visuaalisuus on tietenkin suurin houkutin, koska sen näkee ensimmäisenä. Vanhojen klassikoiden tapaan tyyli on tunnelmallinen, mutta uuden tekniikan mahdollistamat uudet kikat antavat sille mielenkiintoista lisäkiiltoa; miten aurinko leikittelee vedenpinnalla sataman taustalla, tai miten kuusimetsä blurrautuu kylässä, jossa ilmassa velloo havunneulasten paksu tuoksu. Toista tältä näyttävää videopeliä ei taida ollakaan. Jos sitä lausetta tarkastelee, ymmärtää miten suuri saavutus tämä AA-luokan rope ulkoasultaan on.
Microsoft aloittaa tänään illalla klo 22.00 Suomen aikaa kuukausittaiset Inside Xbox -lähetykset.
Nintendon käytössä on Directeissä suora uutisformaatti, kun Microsoftin show vaikuttaisi enemmän studiossa juonnetulta ja myös haastatteluita sisältävältä. Hienoa saada uutta katsottavaa!
WWE 2K18:n naurettava Switch-konversio on tavallaan tuulahdus menneisyydestä. Peli dippaa välillä 15 kuvaan, mutta freimiäkään ei skipata, joka hidastaa pelin kulkua verrattuna muihin versioihin, eikä äänikään silloin kulje enää synkassa. Pelin hankkineiden vuoksi toivon, että julkaisevat vielä lisää patcheja, tekevät edes jotain kasvonsa ja vauvaöljyllä puunatut vartalonsa pelastaakseen.
Tosin, voisin itsekin laittaa nostalgisen toteutuksen vuoksi tähän 60 euroa. Eikun hetkonen, mieluummin ostankin ämpäreitä ja tiskiharjoja sillä rahalla, sillä ne on taas loppu.
Pommitasoltaan mieto Direct. Vahvistuksia julkaisupäiviin oli tietysti mukava saada. Perataanpa:
Hyrule Warriors: Definite Edition laitettiinkin toukokuun loppuun, mikä tarkoittaa kyseisen kuukauden pitävän sisällään myös DK:n ja Dark Soulsin. Kiireistä! Olen kyllä messissä Soulsin network testissä, ja se tulee olemaan ensikosketukseni tähän sarjaan.
Octopath Traveler ulos heinäkuun helteillä. Kelpaa, luulin enemmän loppuvuoden julkaisuksi.
Mario Tennis kuului niihin peleihin, joita toivoin pääseväni testaamaan ennen julkaisua, ja ennakkoturneella se on kohta mahdollista. Saapa nähdä, miten se lopulta maittaa.
Ja sitten Crash Bandicoot pärähti Nintendon konsolilla esiin... Herranen aika! Tämän pussirotan suurin fani en ole kuitenkaan koskaan ollut, joten en odota maksavani tästä täyttä hintaa julkaisussa.
Nintendo onnistui päättämään Directin Splatoon-teemaisesti, ja vieläpä eeppisen tuntuisella tavalla. Kylmät väreet kulkivat selässä. kun tajusin Octolingin astelevan metrossa kohti Plazaa. Niin hyvin ovat antaneet tähän huiman originelliin ja viihdyttävään räiskyttelyyn ilmaista sisältöä, että jo sen puolesta 20 euron maksaminen 80 uudesta yksinpelitehtävästä ei ole paha diili – ja onhan se nyt aivan helkatin coolia saada Octoling moninpeliin. Monikohan pyörtyi Japanissa julkistuksen aikana?
Smash tulee varmaankin olemaan E3:n keskuspeli, se minkä ympärille Nintendo shownsa tänä vuonna rakentaa. Varmasti luvassa turnauksen poikasta ja muuta vastaavaa. Pelin lopullinen taistelijamäärä tulee varmaankin paukkumaan yli kuudenkymmenen!
Kokeilin hyödyntää Coolshopin hintatakuuta, kun löysin Hyrule Warriorsin Konsolinetistä hintaan 54,95. Operaatio sujui näin:
Avasin coolshopin chatin, johon leikkaa-liimasin osoitteet konsolinetin ja coolshopin Hyrule Warriors -sivuista. Niiden jälkeen mainitsin, että haluaisin hyödyntää hintatakuuta tämän pelin kohdalla.
About minuutissa minulla oli käytössäni linkki, joka laski Coolshopin hinnan vastaamaan Konsolinetin hintaa. Ehtoja hintatakuun käyttämiselle toki on: pelin pitää löytyä kotimaisesta verkkokaupasta, se ei saa olla kampanjatuote, ja hinnassa otetaan huomioon aina, että coolshop tarjoaa ilmaisen postituksen (saman tekee tässä tapauksessa myös Konsolinet, 2. luokan postina).
Bayo 2 on kyllä mieletön peli. Sellaiselle pelaajalle, joka ei suhtaudu tähän genreen palavan intohimoisesti, se on paljon nautittavampi kokonaispaketti kuin Bayo 1.
Tämä sanottuna; ensimmäinen peli tuntuu enemmän hardcorelta. Anteeksiantamattomammalta. Turpaanotto pyyhkii taikamittarit tyhjiksi, ja energiapalkkikin tippuu kohti tyhjyyttä nopeammin, eikä Witch Time aktivoidu jokaisessa rivitaistelussakaan – tai siltä se ainakin tuntui. Erikoishaasteetkin pistävät taidot koetukselle, kun kakkosessa ne tuntuvat melkein tutoriaaleilta.
Bayo 1:n normal ei ole sama asia kuin jatko-osan normal. Toisaalta olen tyytyväinen, että pelasin alkuperäisen normalilla enkä easyllä. Saatoin oppia pelaamaan peliä välttävästi hieman nopeammin, kun joissakin taisteluissa Herra Git Gud saapui olohuoneeseen ilkkumaan, eikä sitä hiljennetty aina niin vain.
Super Mario Odyssey DLC vaikuttaa vuotojen perusteella todennäköiseltä. Luigis Mansion + Isle Delfino, ja fanit viskaavat seteleitään ruudulle.
Fortnite Switchille syksyllä, samalla kun uusi online-palvelu avautuu. Huhuja on ollut liikkeellä jo pidemmän aikaa, ja Switch pystynee tehoiltaan pyörittämään kelvollista versiota pelistä, varsinkin kun optimoinnin tuloksena peli sai Pleikkarilla ja XBoxilla juuri 60 fps -moodin.
Call of Duty: Black Ops IIII voi saada Nintendo Directissä samanlaisen kohtelun kuin mitä Dark Souls Remastered sai tammikuun Mini Directissä. Aika huikeaa jos niin käy, sillä kuka odotti, että Nintendon tilaisuuksissa paljastettaisiin näin merkittäviä monialustapelejä?
Ja mitä tulee Dark Soulsiin, saatamme nähdä remasteroidusta versiosta ensimmäistä kertaa pelikuvaa, kun vuorokausi vaihtuu.
Switchin Smash Bros yhdistää aiemmat (3DS+WiiU) versiot, ja näemme ainakin yhden uuden hahmon. Maistiais-teaser, lisää E3:ssa, julkaisu online-palvelun yhteydessä.
Ja eiköhän pelimaailma itke, kun 3DS saa henkitoreissaan vielä jonkun herkullisen ekslusiivin à la Samus Returns. Onko se sitten Zelda: Link's Awakeningin remake vai mikä, sitä voi nennä arvailemaan.
Saattaa jäädä kolikoiden hyödyntäminen tekemättä xenobladen ja kingdom battlen kohdalla.
"Gold Points can be used toward eligible digital game and DLC purchases for the Nintendo Switch system, excluding passes, automatic renewals, in-game items, and virtual currency."
Kummassakin on expansion pass.
Damn it!
No, ehkä se on sitten Celeste, tai jos vaikka Resident Evil: Revelationsit tulisivat alennukseen euroopassakin tässä kuussa...
Kirby on Kirby, vaikka voissa paistaisi; sarja on pitänyt vuosien varrella oman ällösöpön tyylinsä, tarjoten leppoisia pelikokemuksia, värikkäitä maailmoja ja pelattavuuden, joka nojaa kykyjen riistämiseen vastaan tulevilta vihollisilta.
Peli on itseasiassa raakaa, sillä Kirby voi koska tahansa hylätä nykyisen kykynsä, mässäillä sen jälkeen remmissä kävelevän ystävänsä ja viedä tämän elämänvoiman kykyineen – aika savage pieni palleroinen, jos minulta kysytään. Kuka vihjaisee tästä Trumpille?
Minä ainakin kaipaan välillä peliä, jonka ääressä voin vain nojata sohvaan, ottaa rennosti ja nauttia. Kirby edustaa feel-goodia, ja jos sen sellaisena hyväksyy, söpön ulkokuoren alla voi ehkä piileskellä yllättävän nautinnollinen pelikokemus.
Se selviää pian! Ja koska olen laiskalla tuulella, annan trailereiden hoitaa loput:
eShopissa voi nyt käyttää kultakolikkoja, ja lunastaa niitä itselleen uusilla kertoimilla (1% fyysinen, 5% digitaalinen).
Olin onneksi jättänyt kevään pelejä lukuunottamatta kolikot lunastamatta, joten sain melkein kaikista peleistäni kullat korotetulla muunnolla. Tililläni lepää nyt 658 kolikkoa (6,58 €), joista tosin ainakin Breath of the Wildin osuus vanhenee tämän kuun lopussa.
Otan vielä Kirbystä 60 kolikkoa, ja ostan sitten reilun 7 euron alennuksella eShopista jotakin. Ellen muuta keksi, niin Kingdom Battlen DLC:n tai Xenoblade 2:n season passin.
Francis Lawrencen ja Jenniferin (ei sukua) yhteistyö toimi sen verran hyvin Nälkäpelien aikana, että tämä duo iski yhteen tässä yllättävän väkivaltaisessa thrillerissä, jossa paneudutaan nykypäivän Venäjän harjoittamaan aivopesuun ja agenttitehtailuun. Varpuset ovat seksuaalisella vallallaan pelaavia vakoilijoita, jotka koulutetaan lukemaan vastapuolen jokaista kehon- ja mielenliikettä. Peli on kuitenkin äärimmäisen vaarallista ja hengillä on alhainen hintalappu, kun kaksi valtiomahtia kilpailevat keskenään.
Juoni etenee perinteisesti, eikä leffa yllätä juonikuvioiltaan, mutta sen sijaan kuvallinen anti saa paikka paikoin hätkähtämään. Jennifer Lawrence varsinkin menee pidemmälle kuin yhdessäkään muussa elokuvassaan. Francis Lawrence taitaa visuaalisen tyylittelyn, ja itävaltalaisohjaaja onnistuukin harmaiden neukkukuutiokuviensa rinnalle löytämään kauniita kohtauksia itäblokin maista.
Hyvin kirjoitettu, taitavasti näytelty, muttei kovinkaan yllättävä.
Jos ette ole pelanneet kumpaakaan peliä, pelatkaa Bayonetta 1 ensin. Huolimatta siitä, että kehutumman ja uudemman pelin väkevämpi houkutus on ilmeinen.
Jos Bayo 1 on myös epämieluisia karkkeja sisältävä makeispussi, poimii kakkososa siitä pois kaikki huonoksi osoittautuneet namut, ja pistää niihin vieläpä ylimääräisiä värejä. E-koodit paukkuvat, muta mitä väliä kun se maistuu tältä!
Bayo 1 on graafisesrti ruskealta aikakaudelta. Tiedättehän? Gears of War ja sitä rataa... Diggasin silti graafisesta tyylistä. Kakkososassa on myös värejä, ja vaikka pelin reso onkin sama, se näyttää visuaalisesti kiinnostavampien tapahtumapaikkojen ja kirkkaampien sävyjen ansiosta ruudulla monta kertaa vaikuttavammalta peliltä kuin Bayo 1.
Kahden chapterin perusteella peli myös rytmittää itseään nautinnollisemmin, kun se antaa kentissä suvantohetkinä etsiskellä aarrearkkuja ja salaisuuksia, joiden luokse reitit ovat toki putkimaisen itsestäänselviä, mutta rikkovat silti kivasti perusrytmiä. Eikä ohjaimen nappejakaan tarvitse enää naputtaa kuin heikkopäinen täyttääkseen Megaton-mittarit.
Onhan se kallis, eikä kannettavan ja kotikonsolin hybridi tarjoa itselleni juurikaan etuja, koska en sitä kuitenkaan ottaisi lähes koskaan mukaan mihinkään. Kauas jäi fiilis, että tällä Nintendo nousisi myynneissä Wii U:n katastrofin jälkeen, vaikka tällä kertaa konsepti onkin selitetty paremmin ja houkuttelevammin.
Ensinnäkin... olen usein väärässä (ja tulen olemaan), mutta harvoin ajaudun näin keskelle sekoilumetsää. Ei voi kuin naureskellen todeta, että yksi Nintendo Switchin parhaimpia ominaisuuksia sen ensimmäisen vuoden aikana on ollut nimenomaan kannettavuus – laitteen on voinut ottaa mukaan ja yhdistää lähiverkkoon muiden Switchien kanssa. Tuloksena hienoimpia moninpelikokemuksia sitten N64-aikojen.
BoTW käänsi tilanteen päälaelleen, osoittamalla, että pelit voivat todella tarjota edelleen ylittämättömän maagisia kokemuksia. Zeldan taika tuntui avanneen jonkinlaisen lukon. Nautin taas peleistä laidasta laitaan.
Kiitos Switch ensimmäisestä vuodesta, ja kiitos niin ikään Nintendo, kiitos Panic Button ja Iron Galaxyn kaltaiset käännöstalot, jotka ovat tehneet työnsä erinomaisesti. Te ette tätä lue, mutta teidän ansaitsisi lukea. Siitä ei ole epäilystäkään.
Vaikea tarkalleen määrittää miksi, mutta Star Allies näyttää videoilla hyvin kutsuvalta. Onhan peli audiovisuaalisesti aikamoinen pommi kaikkine pirteine värivalintoineen. Pelin tyyli kantaisi sen varmasti yli alhaisemmankin resoluution ja ruudunpäivityksen, joka tällä kertaa rullaa kolmessakympissä tyypillisen Nintendo-tasoloikan kuudenkympin sijasta.
Ja nuo maailmat – haluan kurkistaa oikealle, vasemmalle, alas ja ylös. Liihottaa mihin milloinkin, ja löytää aarrearkkujen herkut maan kätköistä. "Tule ja tutki" houkuttelee peli pelkällä ulkoasullaan. Ainakin minua. Pääsarjan Kirbyt eivät kasva puissa, ja nyt on kohta aika taas kurkistaa mitä sinne haavemaailmoihin kuuluukaan.
Pääsin eilen läpi, ja tänään aloitin toisen pelikierroksen. Yhä Normal-vaikeusasteella, koska Hard kuumottaa vielä liikaa.
Tyydyttävää räimiä alun chaptereissa vihut kumoon puhtaiden platinoiden arvoisesti, kun ensimmäisellä kerralla hoomoilasena rämpytin nappeja paniikissa ja sinkoilin sinne tänne. Ei nytkään jälki aina kaunista ole, mutta kehittymisen näkee, tuntee ja aistii. Ongelmana loppu-rankeissa on nyt se, että tunnun missaavan luvuissa aina muutamia taisteluja, mitaleiden väliin jää aukkoja. Bronssitkin tyydyttävät kiviröykkiöiden jälkeen, mutta hampaankoloon jää silti jotakin.
Ilman noita-aikaa suoritettava erikoishaaste vaihtui toisella pelikerralla "hitto, kuka hullu tämänkin muka voittaa?" pyristelystä "ai siinäkö se oli?" -tyyliseksi läpihuutojutuksi. Peijakas, kun Bayonetta osaakin palkita pelaajansa. Upea peli.
Tämä nyt ei ole aivan sellainen DLC, mistä moni haaveili, mutta toisaalta moodi voi osoittautua yllättävän hauskaksi, ja antaahan se syyn palata kenttiin hyppelemään, vaikka olisi jo kerännyt kaikki kuut. Siinä sivussa voi kerätä rahat uusiin asuihin.
Gamexplainin live:
EDIT: Servereiden huoltobreikki tulikin väliin. Kolme tuntia?
Chapter 13: bossi visuaalisesti nautinnollinen, mutta pakottaminen nappien naputusrenkutukseen pääkkiä rangaistakseen ei tuntunut kivalta. Mokasin vaikka miten monta kertaa tuon osuuden, kun X+A-kombo tuntui vilahtavan ruudulla vain tajutakseni, että olin taas ohittanut aikaikkunan. Oikeastaan tuollainen nosti negatiivisessa mielessä ensimmäistä kertaa kunnolla päätään, ja toivonkin ettei tästä ainakaan pahempaa tule loppulukujen aikana.
Seuraava chapteri onkin taas mielenkiintoisen oloista genreleikittelyä. Edellinen sellainen oli yllättävän pitkä, ja otinkin sen vastaan makoisana välipalana perustoiminnasta, enkä siis kokenut sitä pakkopullana. Ehkä jos pelin läpäisee useita kertoja, se voi tuntua sellaiselta.
Kymmenes chapteri menossa. Tuntuu, että vaikeustaso on tasaantunut. Pahimman seinän kohtasin viidennessä luvussa, sillä jouduin tahkoamaan erästä taistelua melkein parikymmentä kertaa. Sen jälkeen kaikki (paitsi erikoishaasteet) on kaatunut viimeistään parilla, kolmella yrityksellä.
Kyllä tätä haluaa enemmänkin – aloittaa siis uudelleen alusta kasvaneella liikerepertuaarilla ja elin- ja taikavoimilla. Tosin, jos siirryn Bayo kakkoseen ja se on niin iso parannus tästä ensimmäisestä kuin puhutaan, on aina pelko, että keskityn jatko-osaan enkä enää palaa originaaliin. Pelaanko siis ykköstä noitasydämen kyllyydestä ja vasta sitten siirryn eteenpäin? Enpä tiedä.
Tarjous voimassa 4.3 asti. Harkitsen tätä tuohon hintaan satunnaisiin ystävyysotteluihin. Peliä olen pelannut sen verran, ettei se ihan kelvoton käännös ole. Viime sukupolven ja nykyisen välimaastossa.
Tuoretta nelinpelitasoloikkaa, kyllä kiitos! Kirbyjen hitaampi pelitempo voikin toimia moninpelinä mainiosti, sillä miten hyviä Rayman ja 2D-Mariot kimpassa ovatkin, ajautuvat ne välillä kaaokseen, missä ruudulla tapahtuu kuin hotelli vantaan yössä. Ei-ihan-niin-pikkutarkkaa-tasoloikkaa vaativa Kirby antanee enemmän aikaa puhtaalle kenttien ihmettelylle. Ja kuten aiemmin totesinkin, on viime Kirbystä vierähtänyt pitkä tovi.
MMLC 1 + 2 julkaistaan Switchille 22. toukokuuta. Tulossa täydellinen versio, joka sisältää kaikki nämä ihanat megikset yhdellä kasetilla, eikös? Tätä ei voi mokata.
Ja Capcom pistää tietenkin 400 megan MMLC 1:n halvimmalle Switchin kassulle (1 GB) ja kahdeksan kertaa kookkaamman toisen kokoelman latauskoodina fyysiseen versioon, jota ei todennäköisesti edes julkaista Euroopassa. Region free -laitteelle importtaus on onneksi helppoa, vaikka mietinkin miten järkevää tässä tapauksessa. Ehkä sen kannen silti vain haluaa hyllyyn, ja ovathan edes rakkaista rakkaimmat NES-osat kasetilla.
Muikeutta. Gyro-tähtäys taipuu melkein 200 Splatoon 2 -pelitunnin jälkeen käsiini sen verran napsakasti, että odotan DOOMin ohjautuvan Pro-ohjaimen sensoreilla tavalla, joka aiheuttaa pakomaisia virnistyksiä naamalla, vaikka 30 fps -lukko gyron sulavuutta jonkin verran syökin. Paras tapa konsolishootereiden pelaamiseen, kun siihen tottuu.
Gyro + kannettavuushan tekevät tästä Defi... definitely hyvän version. Ja vaihtoivat vielä ikonin alkuvalikossa vastaamaan tyylikästä Switch-kantta!
Ja patch on siis julkaistu yön aikana. Tänään revitään ja riuhdotaan.
EDIT: Monissa paikoissa raportoidaan pelin myös näyttävän patchin jälkeen terävämmältä. Onko Panic Button saanut Rocket Leaguesta ja parhaillaan työstettävästä Wolfenstein 2:sta niin paljon kokemusta alustusta, että se on pystynyt optimoimaan DOOMia graafisesti paremmaksi? DF kertoo viimeistään totuuden.
EDIT 2: Pelattavuus tuntuu nyt todella makealta, ja ainakin kannettavana peli vaikuttaa grafiikoiltaan tarkemmalta. Onkohan lumevaikutusta? Gyro on kuitenkin pelinmuuttaja, enemmän kuin mitä pikkunumeropäivitys kertoo.
Tämähän rulaa! En ole pelannut mitään vastaavaa aiemmin, ja tuntuu kuin sukeltaisin nyt ihan uudenlaiseen peligenreen. Huikeaa, sillä videopelejä olen kuitenkin jo jonkin aikaa harrastanut.
Pelimekaniikka tuntui heti taivaalliselta. Komboja, väistöjä, jotka aktivoivat herkullisen hidastuksen, vähän sivussa pisloilla räiskintää. Mediumilla kyllä potkaisen tyhjää tässä vaiheessa säännöllisesti, mutta checkpointteja on onneksi jokaisen kulman takana, jos vaikka takuupaha QTE yllättää (ja nehän yllättää).
Erikoishaasteissa tunnen itseni aika törpöksi. En pystynyt mitenkään kaatamaan sitä yhtä örmyä rajatulla määrällä potkuja ja lyöntejä, eikä toisessakaan haasteessa (missä noita-aika ei ollut aktiivinen) käynyt kuin hieman paremmin. Tai no, ehkä aikarajan puitteissa pääsin viimeiseen vihuun, mutta varmaksi en tiedä. Nämä näyttävät surutta, että oppimista syvällisessä taistelusysteemissä riittää ja paljon.
Bayonettaa on ihkua katsella, ja myös graafisesti peli on upea! Sekä käsissä että telakoituna. Kerta toisensa jälkeen ihmettelen, miten hyvin nykytelkkujen skaalaimet toimivat, kun 720p voi näyttää parin metrin katseluetäisyydeltä tältä. Namimaiskis.
Näytä kirjoitukset
