Hypin tällä hetkellä Rankedin ja Salmon Runin välillä. Arvosanat alkavat ensin mainitussa olla A:n pintaan. Saa nähdä, onko S-kategoriaan lähiaikoina asiaa.
Kun kyllästyy rankattujen moodien anteeksiantamattomuuteen, on todella mukavaa marssia Salmoniin ja tehdä tiimityötä. Kun pääsee osaksi hyvää tiimiä (jos ei mene hyvin, vika on tietenkin aina muissa, eikä itsessä) nousee moodi viihdyttävimmäksi, mitä peli tarjoaa. Bonuksia sataa, "vielä yksi peli" -koukku asetellaan taitavasti. Ensiesittelyssä mitäänsanomattomalta näyttänyt SR pääsi siis todella yllättämään.
Kokeilin eilen Tower Controllissa ensimmäistä kertaa Octobrushia, ja sivelsin sillä 22 tappoa, ollen tiimimme paras pelaaja. Tuntui, että sudilla sai huiskia minne sattuu, ja kunhan vain oli riittävän lähellä vihollisia, syntyi tuhoisaa jälkeä. Pariin otteeseen splättäsin kerralla kolme Inklingiä pois tornin ympäriltä.
Seuraavan Splatfestin julkistukseen tuskin on pitkä aika. Mikähän on teema tällä kertaa?
mother! tuli katsottua lauantaina. Markkinamiehet onnistuivat kuulemma täysin harhaanjohtavilla trailereilla (en katsonut yhtäkään) puijaamaan yleisöä teattereihin, pukemalla tämän kauhuleffan kuosiin, mutta kuten Darren Aronofskyn elokuvalta odottaa sopii, ei lopputulos ole lähelläkään kaavamaista genre-elokuvaa. Minunkin näytöksestäni poistui ihmisiä kesken kaiken.
Hirmuisesti symboliikkaa, viittauksia aihepiiriin, jota ohjaajan muutkin elokuvat yleensä sohaisevat. Täytyy tunnustaa, että mother! ei täysin auennut minulle heti näytöksen jälkeen. Vasta muiden mielipiteitä lukemalla koin ahaa-elämyksen, ajatuksen, että leffan voisi hyvinkin katsoa uudestaan uusin silmin.
Lawrencen fanit ilahtuvat siitä, että Jennifer on kovimmassa tikissään sitten Unelmien Pelikirjan.
Itselleni on jotenkin ylitsepääsemätöntä tuo New Donk City ja "IRL" -henkiset ihmiset. Jotenkin peli irtoaa fiktiomaailmasta todella häiritsevästi morphautuakseen muuan pahamaineisen sonic-pelin kanssa. Jotenkin vain itselleni tämä ratkaisu tuotaa etovia tunteita.
Se on kieltämättä outoa. Mielsin ennen tätä Marion tyylitellyksi ihmiseksi – tai sitten tämän universumin "maapallolla" vain asustaa eri näköisiä ihmisolentoja?
Jos peli on muuten timangia, ei New Donk onneksi voi naarmuttaa kokonaisuutta, vaikka miten paljon tuota kontrastia hahmojen välillä inhoaisikin.
Pelasin eilen Primrosen tarinaosuuden loppuun, haluaisin enemmän.
Kuinka laaja se demo oikein on? O_O Trailereista sain jotenkin sellaisen kuvan, että peli koostuu periaatteessa samasta tarinasta mutta kahdeksasta eri näkökulmasta/"polusta" ja niistä voi valita minkä mitä pelaa. Eli onko demo helvetin laaja vai onko tarina lyhyt vai olenko käsittänyt jotain väärin?
Demon tarinaosuus kattaa käsittääkseni vain ensimmäisen tunnin tapahtumat, alkuosuuden. Sen jälkeen voi vielä jatkaa maailman tutkimista. Ei kai se kuitenkaan kokonaan auki ole? Pieni palanen vain.
Demossa voi valita kahden hahmon väliltä, pelaan sillä toisellakin viikonlopun aikana. Itseasiassa Primrosella toiseen kylään saavuttuani sainkin noukittua tämän demon toisen protagonistin mukaani, sitten tuli teksti, joka kertoi demon rajoituksista.
Pelasin eilen Primrosen tarinaosuuden loppuun, haluaisin enemmän.
Ääninäyttely oli yllättävän laadukasta, ja myös musiikit nousivat positiivisessa mielessä esiin. Äänet luovat näyttävän graafisen tyylin kanssa peliin vahvan ilmapiirin, kun kulkee soihtujen valaisemassa luolassa, jonka seinillä varjot tanssivat.
Muistelin aikaa, jolloin pelasin PSOnella Final Fantasy IV:n ensimmäistä kertaa läpi – Octopath muistuttaa Squaren klassikoita, mutta täytyy muistaa, että itselläni ei oikein ole muuta mihin sitä verrata. JRPG:t ovat puuttuneet menultani vuosikaudet.
Laitoin demon lataukseen, peli vaikuttaa kiinnostavalta, ja "HD-2D:ksi", ristitty graafinen tyyli ihastuttaa. Onko tämä perinteisen japanilaisen roolipelin vaatteissa kulkeva avoimen maailman hiekkalaatikko? Ei kuulosta pahalta mixiltä, ei ollenkaan.
Taidan mennä iPhone 6 Plussalla vielä neljännen (!) vuoden, ellei iOS 11 romuta sitä täysin käyttökelvottomaksi. Älä päivitä, sanoo joku, mutta minä en vain voi olla päivittämättä, sillä tykkään näpertää uusia ominaisuuksia ja katsella pieniä muutoksia käyttiksen asettelussa ja typografiassa, hidasti se sitten suorituskykyä tai ei.
Loppujen lopuksi tulen yllättävänkin mainiosti toimeen tällä mallilla, akku kestää vieläkin tarpeen vaatiessa kaksi päivää, ja suurin osa toiminnoista skulaa ilman lagia.
1200 euroa on muuten melkein tuplahinta verrattuna siihen, mitä maksoin 6 Plussasta. Ei nyt ihan, mutta ei kovin kaukanakaan olla. Euro ei enää edes ole heikko, silti Apple rosvoaa hinnoissa. Tonnin kipurajakin on korkea, nyt se ylittyy.
Tuntuu myös (X:ää livenä näkemättä), että lippulaivamallinsa muotoilussa Samsung on tehnyt parempaa työtä kuin kukaan muu.
Nautin pelistä yhä enemmän, mitä pidemmälle siinä pääsin. Harvinaista. Eniten vaikeuksia edetä koin ensimmäisen maailman lopussa, kenties toisen alkupuolella. Sen jälkeen taktiikat selkenivät, ja hahmot saivat lisää ominaisuuksia, joita hyödyntämällä virheillekin jäi sijaa. Rabbit Luigi – kentän viimeinen lukko – piti loppuvaiheessa tarvittaessa koko muuta jengiä pystyssä; tappiin asti tuunatun vampyyri-taidon kanssa ei ole leikkimistä.
Vasta viimeisen maailman loppuvaiheissa peli alkoi enemmän toistamaan itseään. Ei juurikaan uusia vihollistyyppejä, kykyjä tai muuta sellaista. Silti nautittavuusasteikko kilahti huippulukemiin. Pelattavuus ja audiovisuaalisuus ovat kaikki huippuluokkaa, melkeinpä Nintendon sisäisesti tehdyn pelin veroisia. Ubisoft toimitti homman kotiin.
Nyt pidän pelistä vähän taukoa, ennen kuin etsin sen salaisuudet ja sukellan kiperien lisähaasteiden pariin. Myös co-op sisältyy menuun.
Kausipassin hankinta on selviö, kunhan juonipohjaista sisältöä ilmestyy. Nyt tarjolla on vain sinänsä makeita steampunk-tussareita, jotka jäävät tehoissa jälkeen heti ensimmäisen maailman päätteeksi.
Jälleen väänsin itseni maksimirankiin, enemmän voittoja kuin tappioita, koin siis tehneeni oman osani näkymättömyyden puolesta. On se kyllä kumma, jos seuraavalla kerralla tulee jo kolmas peräkkäinen tappio...
Pesen tappion karvaan kalkin Salmon Runissa, joka on koukuttanut minut täysin ennakoimattomalla vahvuudella. Booyah!
Menen 2-8:n kohdalla. Opittuani paremmin taktikoimaan ja käyttämään hahmojen kykyjä hyväkseni, lukemaan pelialueita suhteessa niihin, asiat loksahtivat kohdalleen. Kivaa miettiä alussa strategiaa ja päätyä vaikka lähettämään snipuna toimiva Luigi yläkautta kiusaamaan vihuja, samalla kun kaksi muuta tiimiläistä etenevät raakaa voimaa käyttäen alempana. Jos taktiikka kosahtaa, eikun punomaan uutta lähestymistapaa.
Ja nämä musiikit... Olin pompata tuoliltani, kun kuulin Peachin linnan tunnusmusiikin ensimmäistä kertaa... Muutenkin hyvää kamaa kauttaaltaan.
Risuja? Välillä yksinkertaisissa puzzleissa, joissa edellytetään kolikoiden nopeaa keräämistä, kontrollit tuntuvat tahmeilta, kun hahmokatrasta ei saa välillä käännettyä heti minne tahtoisi. Ne toisaalta ovatkin vain välipaloja taistelu/strategiaosuuksien välillä.
Märkäkorvaisuus näkyi, kun ensimmäisen maailman välipomo pyyhki koko tiimini kartalta kolmesti, ennen kuin onnistuin päihittämään sen. Näen tulevaisuudessani turvautumisen helpotuksien hellään huomaan, mutta yritän mennä niin pitkälle kuin pääsen ilman tissiposkeilua.
Nyt peli vasta käynnistyy, taitopuu on auki ja sain uuden jäsenen tiimiin. Mieluisan jäsenen.
OoT näyttää nykyään kamalalta eikä pelattavuudessakaan ole mitään ihmeellistä.
Tulisipa Switchille OoT 3D:n käännös (ja Majoran). Emulaattorit ovat todistaneet, että pelkällä resoluutionnostolla saisi paljon aikaan, kun Nintendo oli alunperin ottaen jotensakin huomioon tekstuureissa, että peli saattaa jonakin päivänä pyöriä 3DS:ää tujummalla raudalla. Tämä visuaalisuus ja 60 fps, myisi todennäköisesti täysihintaisenakin vahvasti.
Pelasin eilen pari tuntia, positiivisin ensifiiliksin.
Nautin huumorista nasevine dialogeineen, pelin grafiikasta (todennäköisesti visuaalisesti näyttävin Switchin peli – taas!), musiikista ja pelimekaniikasta. Tämä on ensimmäinen pelini genressä, jonka edustajia konsoleilla ei ole tungokseksi näkynyt. Selvästi altaan matalasta päästä lähdetään, mikä on itselleni hyvä juttu.
Nautin siis oikeastaan kaikesta, mistä peli muodostuu... se kertoo paljon.
Edes Rabbidsit eivät ole niin ärsyttäviä kuin pelkäsin. Syyt universumien törmäykseen kertonut alkuanimaatio oli niin huikean hölmö, ettei sille voinut kuin nauraa. Eteni kuin jokin Pixarin lyhäri, tosin runsaammalla dialogilla.
Rehellinen tunnustus: Master Mode jäi minulla ainakin toistaiseksi kesken. Pelasin kaksi petoa läpi, ehdin kohdata ensimmäiset kultaiset hirviöt. Alku tuntui hurjan vaikealta, mutta sitten vaikeustaso tasaantui ja tuntui, että jäljelle jäi vain kurmottaa hirviöitä, jotka kestivät aiempaa enemmän osumia. Leijuvat tasanteet piristävät pelin kulkua vain niukasti.
Sen sijaan palasin normaaliin tallennukseeni, etsin DLC-kamppeet ja kääräisin Korok-maskin päälleni.
Voila! Tuntuu, että se tuo ainakin sata tuntia lisää pelikelloon. Tapaan etsiä päivässä 4-5 siementä, käyttäen maskia ja reititystoimintoa. Jokaisen kulman, nurkan ja tasanteen koluaminen tuntuu ainakin vielä melkoisen hauskalta. Olisi mahtavaa löytää kaikki seedit DLC 2:n saapumiseen mennessä, ja pelata se sitten Linkin ikoninen vaatekerta päällä, ilman Korok-maskia, joka juuri nyt on kuin juurtunut Linkin kasvoille.
Läpäisemättä on myös Master Trialsin viimeinen vaihe. Kokeilin sitä kerran, mutta kuolin loppuvaiheessa. Syytän siitä keijuja, jotka oudosti lähtivät karkuteille turvahuoneesta heti siihen putkahdettuani, ilman että otin ensimmäistäkään askelta.
Mario + Rabbids Kingdom Battle syntyi vitsivyyhdestä, kun julkisuuteen tihkui epämääräisiä huhuja Mario-universumin ja Rabbids-maailman yhteensulautumasta. "Onhan tämä läppä, onhan?" kysyivät pelaajat kautta foorumien.
Mutta voihan se ollakin hyvä... Joku – todennäköisesti kaikilla kolmella konsolilla tasaveroisesti pelaava – sanoi poterostaan, shaibamyrskyyn valmistautuen.
Eikä voi! Eikä voi! Eikä voi! Ottakaa se kiinni! Pakottakaa pelaamaan BotWia!
Tietovuoto pelitalon sisäiseen käyttöön vuodettuine powerpointeineen muurasi pelille tyypillisen Rabbids-pelin kohtalon. Meteli vaimeni hetkeksi, vain noustakseen maltillisesta äänekkääseen hype-älämölöön kesäkuisten E3-messujen jälkeen.
Silloin näytti huikean todelliselta, että Ubisoft oli saanut yhdessä Nintendon kanssa aikaan pelin, jonka laatu kunnioittaa Nintendon kullanhuhtoista perintöä. Niin kuin kevät liukuu pikkuhiljaa kesäksi, ottivat pelaajat koko ajan lämpöisemmällä nuotilla sitä vastaan, ja nyt – arvostelukeskiarvon näyttäessä lukua 85 – voi olla melkein varma, että peli on oiva lisä Switchin kirjastoon, yksinpelien kategoriaan.
No, on siinä co-oppikin, erikseen k.o moodiin rakennetuin tehtävin.
Minun pelini lähti postiin vasta tänään, joten huomenna pääsen testaamaan. Olkaa hyvät; risut, ruusut ja latistukset ovat tervetulleita.
Mario+Rabbids Kingdom Battle tilaukseen. Power myy peliä 49,90 eurolla. Halvempaa en olekaan missään muualla nähnyt.
Herkulliset ennakkovideot ja positiiviset kommentit pelin ennen julkaisupäivää saaneilta siirsivät minut "ehkän" puolelta "no joon" paikkeille. Peli ei kuitenkaan näin etukäteen vaikuta ihan minun makuhermojani kutkuttavalta, mutta ehkä on vain parempi jos ei omaa turhan suuria odotuksia.
Hetkinen... ostin juuri Ubisoftin Rabbibs-pelin (no, puolittaisen Rabbids-pelin) täysihintaisena? Mitä täällä oikein tapahtuu?!
Siis eikö Mario + Rabbids Kingdom Battlessa ole minkäänlaista versus-moninpeliä? Verkkomoninpeliä en kaipaa, mutta olisi kiva edes samalla sohvalla pelata kaveria vastaan. Virallisilla verkkosivuilla puhutaan vain jonkinlaisesta yhteistyötilasta. Jää kauppaan, jos en pääse kaveria vastaan taistelemaan.
Ymmärtääkseni siinä on vain lokaali co-op, joka koostuu erikseen rakennetuista yhteistyötehtävistä. Tarinamoodia ei voi pelata kaverin kanssa, eikä tätä vastaan.
Itse vielä mietin, mitä Mario + Rabbibsin kanssa tekisin. Peli on hienon näköinen, huumori vaikuttaa iskevältä ja pelimekaanisesti se olisi minulle aikalailla tuore kokemus, mutta toisaalta muuta pelattavaa on niin paljon! Splatoon 2 saa joka viikko jotakin uutta, Armsia päivitetään, Hyrulen tutkiminen maittaa vieläkin ja MK8 D:n kisat ovat omalta osaltani kaikkea muuta kuin nähtyjä.
Klovnit ovat ajankohtaisia, joten Nintendo ottaa kaiken hypen irti ja julkaisee uuden klovnihahmon Armsiin ensi kuussa! Tai sitten se on vain sattumaa, että uusi elokuvaversio Kingin kauhueepoksesta osuu samaa ajankohtaan...
Tunnusmusa! Loistava, täysin omanlaisensa muihin verrattuna.
Lola Popin torjunnalla voi kääntää iskuja lyöjäänsä vastaan. Mielenkiintoinen lisämauste pelimekaniikkaan. Vai onko sittenkään? Näinkö yhden kohdan videolta väärin?
EDIT:
Armsia pääsee taas testaamaan ilmaiseksi muutaman päivän ajan:
Ostin Sonic Manian Switchille heti aamulla ja pelasin kolme ensimmäistä maailmaa läpi. Sonic ei ole ollut minulle koskaan erityisen rakas, mutta silti siniselle siilille osoitetun rakkauslaulun charmi välittyy ja tarttuu. Erityisesti soundtrack kuulostaa huikealta. Teknisesti peli on niin jouheva kuin pitääkin, ja co-op pelaamisen ystävänä pidän siitä, että apuhahmolla pelaaminen on mahdollista kakkosviulun soittajalle. Chaos Emerald löytyi kahdesta ensimmäisestä maailmasta suht helposti, mutta kolmannesta se jäikin jo välistä – ehkä läpäisyn jälkeen palaan metsästämään niitä.
Kenttien loppuvastukset ilmentävät myös kekseliäitä ideoita, eikä tähän mennessä mitään ole kierrätetty bossirintamalla.
Ensimmäinen "oikea" Splatoon 2 Splatfest päättyi hetki sitten Euroopassa. Hyvää huvia, todellakin! Eilen en ehtinyt pelata illalla kuin puolisen tuntia, tänään enemmän. Tuloksena yhteensä 33 voittoa ja 16 tappiota. Toiseksi viimeinen matsi majoneesitiimiä vastaan oli ikimuistoinen, sillä käänsimme jollain ihmeen ilveellä vajaamiehityksellä matsin voitoksi, vaikka vastapuoli sai splättäyksiä enemmän ja muutenkin paperilla homma vaikutti selvältä. Ilmeeni venähti, kun lopulta voitimme matsin kymmenellä prosentilla.
Splatfest toi muutenkin mukavaa vaihtelua kenttien ilmeeseen, musiikkiin ja yleiseen fiilikseen. Harmi vain, että ainakin Euroopassa joutui tänään pelaamaaan monta kertaa ketsuppi vs. ketsuppi -asetelmaa, kun majoneesijoukkueita ei vain riittänyt punaisella sotkettavaksi.
Ja miksihän kaverien kanssa (jotka ovat valinneet saman teeman) pelaamisesta on taas kerran tehty niin kovin vaikeaa? Kaverilistan kautta ei voi peliin liittyä, ja jos omaa joukkuetta kasaa, minimimäärä on neljä. Perusasian pitäisi olla, että voisimme muodostaa kahden ihmisen partyn ja lähteä sitten yleiseen pelinmuodostukseen. Näissä asioissa riittää parannettavaa.
Miettikää sitä ennustajaa, joka olisi ensimmäisen Splatoon-trailerin (E3 2014) jälkeen pokalla tokaissut: "Hei, kolmen vuoden päästä tämä on Nintendon lippulaivasarja – suurempi kuin Mario ja Zelda."
On hienoa, ettei Nintendo ole vain klassisten nimiensä varassa. Splatoon ja ARMS avaavat polkuja uusille sarjoille.
Genre: Tasoloikka/muodonmuutosseikkailu Ilmestyy: 27.10.2017 Lähin vastine: Knack I & II
Jos sulla vaan on Switchi, osta tää peli, älä oo vitsi, suureen taistoon koopaa vastaan käy, ei Nintendon voittokululle tänä vuonna loppua näy, oletko paloposti, pensas vai dino? enivei, pelaamaan on jo kauhee himo, 720p vai täys hoodee? dynaaminenkin voi olla aika rouhee, hyppyytä henkesi edestä, täytä osasi peliskenestä!
Kysymys ei ole siitä, aiotko ostaa tämän pelin. Kyse on siitä, miten hemmetin hyvä tämä peli on! 2017 voi olla eeppinen vuosi – vuosi, jona Nintendo kisaa vuoden pelin tittelistä verisesti kahden nimikkeensä voimin, enkä edes sano mitkä ne ovat, koska kaikki sen muutenkin tietävät.
Mario Galaxyt nautin tietenkin, mutta Mario-sarjan paluu SM64/Sunshine-tyyliin on silti hyvin kutkuttavaa, kun pelin ottaa oppeja Breath of the Wildilta ja luo pelaajalle leikkikentän, jossa monet ratkaisut tuntuvat olevan mahdollisia kentän läpäisyyn.
Ja kun pelissä liikutaan eri mantereilla, voin vain unelmoida, että pelissä on Suomeen sijoittuva jääkenttä. Siitä päästäänkin kysymykseen, miten monta maata pelissä lopulta on? Nintendo on näyttänyt jo aika monta, mutta tuskin läheskään kaikkea, kun Zeldastakin nähtiin ennakkoon vain Plateau-aloitusalue, joka paljastui lopulta vain hyvin pieneksi pläntiksi kokonaiskuvassa.
Splatoon 2 myi Japanissa 671K, eikä mukana edes ole eShop-myyntejä. Kolmessa päivässä myynnit ylittivät Zeldan, joka on ollut saatavilla yli kolme kuukautta! Peli moukaroi hirviömäistä tulosta, mielenkiintoista nähdä aikanaan myynnit muillakin mantereilla.
Switchiä myytiin yli 100K, ja varmaan luku olisi vielä reilusti suurempi, jos konsoleita riittäisi kaikille halukkaille.
Salmon Run on tosiaankin loistava. Meininki tiukentui jo selvästi, sumuinen ja pimeä alue nostaa sykettä muutaman ylimääräisen lyönnin. Hyvä fiilis tässä pelimuodossa, vaikka minäkään en ole juuri k.o tyypin pelimoodeja aiemmin testaillut.
Pelasin Salmonia tänä aamuna siihen asti, että sain sen 600 pisteen lipukepalkinnon. Mukavasti tulee myös rahaa, kun ylimääräiset vaatteetkin voi myydä 4000 kolikolla halutessaan pois.
Salmonia voisi testata joskus laudan ihmisten kanssa, varmaan saadaan neljän lössi kasaan?
Splatoon 2:n graafisessa tyylissä on jotain mikä miellyttää ihan helvetisti – se on niin nintendomainen. Ja nämä kaikki värit! Peli käyttää dynaamista resoluutiota, mutta itse en ole kertaakaan huomannut pelin tiimellyksessä reson tippumista, vaikka sitä tietenkin on tapahtunut. Pelissä tapahtuu liikaa, jotta voisin tarkkailla sellaisia, enkä kenties ole tarkin kultasilmäkään.
Pelasin eilen ehkä puolet yksinpelistä ja opin siinä sivussa hyödyllisiä jippoja moninpeleihin. Super Mario Galaxy -vertaus ei ole huono, sillä koko ajan tulee vastaan uutta pelimekaniikkaa. Ohjauskin gyro-kallisteluineen tuntuu nyt paljon kotoisammalta.
Salmon Run on viihdyttävä – todella viihdyttävä. Mukavaa tehdä moninpelien jälkeen puhdasta yhteistyömissiota, ja tienata kivoja palkintoja. Vielä vaikeustaso tuntuu kohtuulliselta, mutta rankkien noustessa moodi kuumottaa varmasti ihan eri tavalla jo ensimmäisessä aallossa.
Nintendon play for fun on sama kuin työntäisi nyrkkiä perseeseen kanssa, samalla kun joku sumuisten vuorten gorilla puree mulkun irti juurineen.
Ettei vain kyseessä olisi Nintendon pelko siitä, että sovellus voi jäädä taustalle vahingossa?
Lokaa ainakin sataa Playssa, Storessa ja appin oman palautelaatikon kautta niskaan, ja nyky-Nintendo tuntuu onneksi ainakin jonkin verran välittävän faniensa mielipiteistä.
Näytä kirjoitukset
