En käsitä, miksi Switchin Online-äppi ei toimi tausta-ajossa. Jo tuo syö softan käyttömukavuutta aika hemmetisti. Käyttiksen rajoituksista ei pitäisi iOS-puolellakaan olla kiinni, jos esimerkiksi Skype toimii muun käytön taustalla – on tainnut toimia jo vuosia!
Ja kun puhelinta ei voi edes nukuttaa, kuluu akku tuskallisen nopeasti.
Kädet, varpaat ja muut ulokkeet ristiin, että nämä ovat 1.0-version hölmöilyjä, jotka korjataan parin viikon sisään.
Oletko pelannut yhtään ykköstä? Kyllä Splatoon kylmiltään voi olla aika vaikeaa kokeneita pelaajia vastaan. Itse pärjäsin hyvin ja mukavaa oli. Ykkösessä yksinpelimoodi opetti hienosti pelin kontrollin ja iskosti sen selkärankaan. Ja kakkosessa yksinpelimoodi on monipuolisempi opettaja eri aseineen. En usko että kyseessä on yleiset pelitaitosi. Itse olin hukassa Armsin testpunchissa kun suoraan heitettiin online peliin nopealla kontrolliopettelulla, mutta koko pelin myötä ne opin hyvin. Splatoonissa oli vielä veteraanit vastassa. Tosin sen verta helpotusta että japanilaisilla oli oma Splatfest aikansa :D
Splatoon 1 jäi minulta kokonaan välistä.
En tiedä, pitäisiköhän ensi kerralla kokeilla ilman gyroa? Toisaalta taas näkisin, että liiketunnistuksen opetteleminen kunnolla antaa lopulta edun pelkkään tateilla pelaamiseen. Kontrolleissa ei siis itsessään ole mitään vikaa, Pro-ohjainta miellyttävämpää tuskin onkaan.
Yksinpeliä siis kannattaa harjoitella ensin, kun pelin saa vajaan viikon kuluttua koneeseen. Räiskinnät (vaikka Splatoon ei nyt ihan perinteisin sellainen olekaan) eivät ole olleet menullani vuosiin – viimeksi taisin Killzone 2:ta pelata PS3:lla vähän reilummin verkossa.
EDIT: Pelasitko Discokuningas Splatfestin muuten kakun vai jäätelön tiimissä? Itse pelasin kakun. Pearlin rokkaava asenne ja energiset tanssiliikkeet veivät sydämeni.
En ole lainkaan hyvä tässä pelissä, se tuli eilen selväksi SplatFestissä.
Olenko missään pelissä hyvä? Ehkä kohtuullinen, mutta Splatoonissa en eilen ilalla päässyt kertaakaan kunnon hurmokseen. Toisaalta siellä saattoi olla originaalin veteraaneja areenalla, mutta osan myös selittää, etten sujahtanut pelimekaanikoihin sisään niin jouhevasti kuin luulin.
Lopputuloksena Splatoon 2 ei tässä vaiheessa ime (minä tosin imen) puoleensa samalla vetovoimalla kuin MK8:D tai ARMS. Pitää saada lisätunteja alle, jotta jossain vaiheessa voisi kuulua KLIKS ja todeta, että tämähän skulaa, jos tämän genren peli yleensä voi upota minulle tässä muodossa – vaikka peli miten hyvä olisikin, on aina olemassa subjektiivinen liikkumavara.
Pettymyksenä tuli myös se, ettei pelissä ole lainkaan mahdollisuutta jaettuun ruutuun online-matseissa.
Ensimmäinen kunnon päivitys peliin tuli eilen jakeluun: Uusi taistelija kenttineen, tasapainotuksia Armseihin sekä taistelijoihin, tilastoruudut, mahdollisuus osallistua säännöllisiin online-tapahtumiin ja yksi uusi pelimoodi.
Not too shabby!
Hedlock-moodi alleviivaa kaikkea sitä, mistä Party-moodissa on kyse: hauskuudesta. Siinä todistaa säännöllisesti niin kreisejä tilanteita, ettei oma häviökään enää haittaa. Kolmen ja neljän pelaajan matsit muuttuvat entistä viihdyttävämmiksi, kun mukana on tämä arvaamaton muuttuja. Ja ihan oikeasti ensimmäistä kertaa pelin julkaisupäivänä Hedlockin nähdessäni ajatukseni oli millaista olisi kontrolloida sitä kaikkia muita vastaan – ajatusleikistä tuli nopeasti todellisuutta.
ARMS jatkaa päivityksineen kulkua, jonka päätteeksi se voi hyvinkin saapua maaliin, jossa peliä pidetään tämän sukupolven Punch-Outina.
Kehittäjät kuuntelevat, tekevät muutoksia saamansa palautteen perusteella, joka tietenkin online-yhteisöä ja jatkuvuutta ajatellen on hyvin tärkeää.
Max Brass on muuten kohtuullisen törkeä hahmo – törkeän siisti. Tämä viisikymppinen veteraani saa Armsit lataamalla sellaisen pumpin päälle, ettei tosimaailmassa vastaavaa aktivoida edes neljänkymmenen kilon Dumbbell Flyeseillä. Vaatimattomasti kultaan pukeutuva Brass tanssittaa pecsejään ja on vaatimattomuuden vastakohta. Malmia on nosteltu, ja aamupuurosta katsoo steroidivoisilmä.
Tässä hahmokatraassa riittää väriä, ja vekkulimaista viehätystä.
Luojan kiitos, communication error -helvetti vaikuttaa nyt jäätyneen. Päivityksen tiedoissa mainitaan myös, että takana olijat saavat enemmän esineitä, jotka auttavat nousemaan ylöspäin, ja näppituntumalta voisin sanoa, että kolmen sienen paketteja ilmestyi paljon aiempaa avokätisemmin ja silmitöntä kilpipommitusta näkyi vähemmän.
Lumevaikutusta tai ei, ajoin tänä aamuna nautinnollisimmat MK8-skabat sitten julkaisuviikonlopun.
Lainaus
Version 1.2
Players can use Pikmin-themed amiibo to unlock a Pikmin Suit for the Mii driver. Race rules and course name are now displayed on loading screens for online and wireless play, as well as Mario Kart TV. Players who are behind in online matches will receive items geared toward catching up more frequently. In online matches, no more than two Piranha Plants will be granted as items at the same time. Controls are no longer unresponsive when the timer runs out when choosing a Mii racing suit for online matches. When a player uses an item right after the Super Horn in online matches, that item will now remain available for other players. Item wheel no longer spins continuously in online matches. Online matches now end as intended 30 seconds after the first place racer finishes. The Boomerang now returns to the first slot, if possible, after a player catches it. Items shown in a player’s item slots now display correctly when holding an item behind them. No longer possible to use an item after it has been used to block an attack. Communication errors no longer occur frequently while spectating or after spectating online matches.
EDIT: tehdyt muutokset hyödykejakeluun ovat periaatteessa hienovaraisia, mutta ne vaikuttavat varsinkin keskikastissa ajelun mielekkyyteen huomattavasti, kun piranha-kasveilla näykkimistä ja kilpien viskelyä esiintyy suhteessa vähemmän pelaajaa vauhdittaviin esineisiin (sieni, supersieni, tähti). Hyvä online-mätsien tasapainoa parantava päivitys!
Julkaisupäivä: 21.7.2017 Genre: Third person shooter Kehittäjä: Nintendo EPD
Maailmanlaajuisesti toukokuussa 2015 julkaistu Splatoon nousi yllättävään kukoistukseen kuihtuvalla WiiU:lla. Se villitsi erityisesti Japanissa, ja myi todella vaikuttavat 4,8 miljoonaa. Nousevan auringon maassa Splatoon on menestyksellisin uusi pelisarja sitten Wiin ja WiiSportsin voittokulun.
Se ei kuitenkaan voittanut pelaajiaan puolelleen heti – päinvastoin. Ensimmäiset trailerit ja kuvat kohottivat kulmakarvoja, eivätkä kaikki kovan luokan Nintendo-fanitkaan olleet valmiita povaamaan sille suurta menestystä tahi vakipaikkaa konsolissaan.
Splatoon 2 antaa tulitukea Nintendo Switchin väkevästi alkaneelle lennolle, mutta kykeneekö se samalla houkuttelemaan mukaansa uusia pelaajia – sellaisia, jotka jättivät alkuperäisen kokonaan väliin? Itsekin kuulun siihen joukkoon. TestFire sai kuitenkin kaipaamaan enemmän, niin kuin hyvän makupalan kuuluukin. Se jätti tunteen, että tasaveroisessa peliseurassa areenojen töhriminen musteella nousee todennäköisesti varsin hauskaksi sellaisellekin, joka ei halua vääntää peliä tiukan kilpailullisella asenteella.
Piditkö Splatoonista? Jos jätit väliin, niin miksi?
Ehtikö NES Classic täällä Suomessa koskaan edes kauppojen hyllyille? Kaikki vähät erät taisivat mennä ennakkotilaajille, kun monet heistäkin jäivät lopulta ilmeisesti ilman laitetta.
Olisin todennäköisesti hankkinut helppona hyllytavarana pikku-NES:in, mutta sitten sen valmistus ehdittiinkin jo lopettaa.
Mitä tulee Classic Superiin, taidan odottaa Switchin vastinetta Virtual Consolelle – vaikka todennäköisesti kestääkin tovi, että nuo kaikki pelit ovat saatavana sitä kautta, ja siinä tapauksessa niiden yhteishintakin nousee todennäköisesti korkeammaksi.
Läpäisin tänään GP7:n Ribbonilla. Ninjara ja Master Mummy pistivät pahiten hanttiin, yllättäen pari viimeistä taistelua menivät suht kivuttomasti läpi. Muutamassa matsissa käytin kyllä melko likaisia viivyttelytaktiikoita, kun hypin ketterällä hahmolla iskuja karkuun matsin loppuvaiheilla aikaa pelaten. Suuremmalla määrällä elinvoimaa voittoon.
Ribbon on siis semihyvin hallussa, mutta epäilen, että millä tahansa muulla hahmolla olisin seiskatasolla lirissä. Jotkut ovat kuitenkin paukuttaneet GP:n läpi tiukimmalla tasolla kaikilla hahmoilla, mikä on silmissäni kohtuullisen julma suoritus.
Yritin pelata tänään Muumiolla GP4:ää lävitse, mutta pysähdyin Byte & Barqin kokoiseen seinään, neljänteen matsiin. Menin sen jälkeen pelaamaan Partyä, jossa sainkin kokea muutaman erinomaisen matsin, joista yksi päättyi jopa tasatilanteeseen.
1vs1vs1-mittelöt voivat kääntyä kyllä ihan miten vain, varsinkin jos hyödyntää Muumion kikan, jolla hahmo saa suojaamalla takaisin elinvoimaansa 10 hp:n ryppäissä. Hauskaa parannella nurkassa itseään, kunnes kaksi muuta huomaavat tämän ja kuin yhteistuumin ryntäävät kohti. Oh shit! Kello valuu kohti nollaa, ja alkaa hervoton väistely, joka näin suurella hahmolla on tietenkin hankalaa, varsinkin jos iskuja sataa kahdesta suunnasta.
Mitä sitä turhia, kun ARMS myi Japanissa kolmessa päivässä yli 100k. Peliä todennäköisesti tuetaan ilmaisilla päivityksillä pitkään.
Peli kyllä ansaitsee myyntinsä, ja törkkäänkin nyt hunajalla valellulla kepillä karhun luolaan sanomalla, että ARMS on viihdyttänyt minua ensimmäisellä kymmenellä tunnillaan enemmän kuin yhdenkään Smash Brosin aloitus...
Digital Foundry analysoi Odysseyn E3 Demon. Ensimmäinen avoimemman maailman Mario, joka pyörii 60fps, pieniä pudotuksia kaupunkikentässä. Tällä hetkellä resoluutio on 720p, mutta mahtaisikohan nousta vielä ennen julkaisua?
Ei mahdotonta: Splatoon 2 pyöri testfiressa 720p:nä, valmis peli nousi täyteen teräväpiirtoon. Tosin ilmeisesti Odyssey on ollut jo pidemmän aikaa statuksessa "valmis".
EDIT: Lokaali moninpeli ilman reititintä välissä toimii 3.0 käyttisversiolla todistetusti paremmin, nyt pelaajat voivat olla eri huoneissakin, eikä yhteys ainakaan pikaisessa testissä katkennut. Näin sen olisi kyllä pitänyt olla alun alkujaankin, mitä sitten tekivätkin?
Yksinpeli on tosiaan laiha, tosin party-mittelöissä se kaikki hauskuus asuu tämän genren peleissä. Ei sillä, kyllä minä jonkinlaista story-moodia mielelläni pelaisin, ja tuntuu, että näiden hahmojen ympärille voisi helposti kiertää hyvinkin vekkulia tarinaa.
Onlinessa eri hahmoja käytetään mukavan rikkaasti. Ribbon Girl (myös oma suosikkini) paistattelee Ninjaran kanssa suosiossa, kun taas Master Mummy ja Helix ovat auloissa harvinaisempia näkyjä. Välillä tosin tulee jokin aivan hullu Helixillä pelaava väistelijä, joka ilman sen kummempia ongelmia tempoo meikää pataan saamatta itse osumaakaan. Ilmeisesti Helixillä voi parhaimmillaan pelata melkein epäreilun maagisesti, mutta hahmo ei missään tapauksessa ole se helpoin masteroitava
Muumio on hauska kömpelys, ja yllättäen huomaan välillä valitsevani tämän tankin, joka ottaa perusiskut silmää räpäyttämättä vastaan ja itse tempoo todella kovia vastaiskuja. Se on varsin mukavaa vaihtelua Ribbonin suunnattomalle ketteryydelle, ja hyvin pelaamalla ainakin 1vs1-matseissa voin pärjätäkin slllä kohtuullisen mukavasti.
Ei mitään sienimaata mullistavaa, lähinnä pieniä lisäyksiä ja viilauksia sinne tänne. Itselleni ilmoitukset onlineen saapuvista kavereista (aiemmin piti käydä käyttiksen päätasolla tarkistamassa tämä) on hyvin mieluinen. Nyt voi myös lisätä kaveriksi 3DS ja WiiU -listalaisia, jos hekin ovat jo astuneet uuteen Switch-aikakauteen.
Pro Controllerinkin voi halutessaan nyt kytkeä piuhalla laitteeseen. Ihan jees, jos akku on päässyt yllättäen valumaan loppuun ja omistaa tarpeeksi pitkän piuhan. Pro-ohjaimen mukana tulleella letkulla ei kuitenkaan varsinaisesti juhlita.
EDIT: ainakin GAFissa raportoidaan Wifi-yhteyksien parantumisesta. Voisiko koskea myös lokaalia moninpeliä laitteiden välillä? Täytyykin testata, viimeksi huomasimme, että Switchien piti olla yllättävän lähellä toisiaan katkeamattomien pelien turvaamiseksi. Ihannetapauksessa pelien pitäisi onnistua vaikka osa pelaajista olisi olohuoneessa, osa keittiössä ja yksi vessassa.
Tämä ketju ansaitsee arvosanaksi tyjyn Dragon Snake / Viper7
Tämä on ainoa foorumi, johon postailen, ja josta minua ei heti kättelyssä heitetty ulos. Pelaajalauta majailee boardin tietynlaisine jäänteineen syvälle sydämessäni, kun monet postailevista ihmisistä oikeasti tunteekin edes joten kuten.
Massan inhoama "PLF1/racing"-aikakausi herättää minussa hyvin nostalgisia tuntemuksia, ei niinkään negatiivisia sellaisia. F1 2011 -viestiketju kasvoi satoihin viesteihin, ja voi pojat kun niitä tulvi... Yhteisöllisyys nousi ainakin ajopelifriikkien silmissä uusiin stääreihin, vaikka monet vakkarit ajoivatkin meidät omaan "peliseura"-karsinaansa vihan liekkien iskiessä silmistä.
Ajopelien aiheuttama burnout on yhä todellinen, mutta silti aika-ajoin peto minussa hengittää, kuiskien korvaan ideoita TR500-rattipoljin-setistä ja Playseat-istuimesta... Toistaiseksi olen sivuuttanut ne hulluutena. Sen olen kuitenkin jo oppinut, että "ei enää koskaan" lupaukset johtavat typeryyksiin, joten en enää koskaan sano niin!
Pelikeskustelu on nykyään ikävän hyytynyttä, eikä uusia ketjuja peleille oikein perusteta, todennäköisesti siksi, että postauslukemat jäävät niin alhaisiksi. Kirjoittaa nyt herkullinen, sydämen mesimarjoista puristettu hehkutus ja sitten tulee joku ja vastaa siihen vain "joo." Varsinkin Nintendo-peleistä toivoisin laajempaa keskustelua, mutta asiat ovat vähintään yhtä pahalla tolalla Sonyn ja Microsoftin "leireissä". Lautaa, jossa Metroid Prime 4 -hypeketju keräisi satoja postauksia ennen julkaisua, tuskin enää koskaan tulee, vaikka sen niiiiin kovasti haluaisinkin.
Mutta ihmiset, aloittakaahan uusia aiheita rohkeammin. Minäkin tykkäsin aiemmin hioa aloitusviestejäni ja suunnitella niihin grafiikoita, jotka saivat MasterTK:n graafikkosapen kiehumaan. Nyt vain kirjoitan muutaman rivin, että keskustelu saadaan edes jossain määrin käyntiin.
Tämän pelin nerokas online-aulasysteemi pitää huolen siitä, että palaan pelaamaan mieluummin keveätunnelmaisempaa party-moodia kuin rankattuja matseja, jotka nekin olen kyllä avannut läpäisemällä Grand Prixin vaikeustasolla 4. Ei muuten ollut nyt ihan läpihuutojuttukaan, sillä Armsin vaikeusaste vyöryy tuoksahduksena pienten putkitelevisioiden, 240p:n, itkun sekä hammastenkiristelyn sekä "vielä kerran" ja "isä, älä lähetä mua legioonaan" ajoista.
Tekoäly on ihan heleeeevetin epäreilu, ja lukee padikomentoja kuin bile-dani skumppapullojen etikettejä, reagoiden korkeimmilla vaikeusasteilla hyökkäyksiin kuin... tietokone.
Onneksi party online on peevelin hauskaa, ja sinne voi mennä jaetulla ruudullakin. Parasta on, että aulasysteemin ansiosta jokainen puolisen tuntia jatkunut pelikerta luo omaa tarinaansa ja legendaa; esimerkiksi saatan pelata tiukan matsin "ownerin" kanssa ja hävitä kalkkiviivoilla, kunnes seuraavassa koitoksessa voinkin seistä kiistakumppanini kanssa rinta rinnan samalla puolella! Kylvämme tuhoa ja sovimme asiat kiihkeällä nyrkityksellä – mutta mitä jos kohtaamme kahdestaan seuraavan kerran? Siihen ladataan tunnetta, sähköä ja jännitystä, ja sellainen on todella harvinaista satunnaisten kanssa netissä pelatessa. Tämän systeemin ansiosta sellaista peli-iloa nostavaa juhlahumua syntyy lähes joka kerta.
Näin pirun makialta se näyttää, kun kovan luokan pelaajat taistelevat toisiaan vastaan. Varsinkin viimeisissä kohtaamisissa kurvilyöntien käyttö näytti huikealta. Niin energistä, temmoltaan ja rytmiltään todella eri tason vääntöä kuin Testpunchin matseissa.
Koska ulkona: pe 30.6 Paljo hinta? Parikymppiä... mitä muuta sillä nyt muka saa? Yhden muistikamman XboxXiin? Kandeeko ostaa? Lisää herkkua maailman parhaaseen peliin... kandeeko kirjoittaa tollasii kyssäreit? Puhuux se Link nyt? (....)
Kun Master Trialsin aloittaa, se luo automaattisesti peliin uuden tallennustiedoston, joten peruspelin etenemistä ei menetä edes samalla käyttäjätunnuksella.
Tässä suunnitelmani toiselle pelikierrokselle, koska teitä varmasti kiinnostaa se, ja tämä triidi on muutenkin hiljainen kuin kuiskaus yössä. Osaatteko edes hävetä! Menkää itseenne, ja lukekaa!
Eli eli, napsaisen vaikeimman pelimoodin armotta päälle ja suuntaan pelimaailmassa eteenpäin "staminaa mulle" -taktiikalla, eli en ota juurikaan sydämiä pyhäköistä saatua vaihtovaluuttaa vastaan. Keltaisia sydämiä toki tulee, ja ruokien ja eliksiirien suhteen en aseta itselleni keinotekoisia rajoituksia, mutta silti peli on taatusti rutosti vaikeampi tämän ja vaikeamman moodin takia kuin edelliskerralla, vaikka pelimekaniikka onkin nyt hansikkaassa paljon paremmin.
Ai niin, viime kerralla aloitin pikamatkustuksen käyttämisen noin 70-80 tuntia pelattuani. Nyt kun kartan tuntee suht koht hyvin, ja sitä kautta reissuja voi paremmin suunnitella, mieleen tulee josko tällä kertaa sitä ei käyttäisi laisinkaan.
180 tuntia takana, ja jänskättää palata Hyruleen – toisen, muttei varmastikaan viimeisen kerran!
Jakakaas fiiliksiä: missä menette, aiotteko ostaa tämän paketin ja pelata sen heti kun mahdollista?
EDIT: Treehouse-striimissä kuultua: Master-moodi ei ainoastaan lisää vihollisille elinvoimaa, sillä ne myös käyttäytyvät aiempaa fiksummin.
Täällä pelaillaan justiinsa uutta Mariota. Vaikuttaa kyllä hauskalta. Ei ole ennen tainnut Mario skootterilla ajella. :D
Tähän voisi vastata jotain nasevaa Mario Kartiin liittyvää, mutta en vastaa, koska ymmärsin mitä tarkoitit.
Huolestuttavasti kohti GTA-pelejä mennään. Mitä seuraavaksi? Mario kaartaa autollaan pimeälle takakujalle, ja kohtaa siellä sienillä ja tylsillä osa-aikaisilla duuneilla elämänsä tärvelleen Daisyn, joka kapuaa muutamasta kolikosta Marion kiesiin... kappas, energiat tulevat takaisin mittariin.
Peli vaikuttaa oikeasti palkitsevan tutkiskelua ja kokeilua ilman kädestä kiinni pitämistä.
BoTW-vaikutteet, ja jos sama kantaa Metroidiinkin asti... mitkä mahdollisuudet!
Nintendon PR on kyllä tullut aiempaa fiksummaksi sen suhteen, mitä kannattaa näyttää ja mitä ei. Pelkkä Metroid Prime 4 -logon vilautus on todiste siitä, sillä tuttu meininki olisi ollut sen näyttämättä jättäminen ja fanien syytämän kuonan niskaan ottaminen siitä, miksi ihmeessä tuolle 240p-hirvitykselle tulee Metroid muttei Switchille.
Nyt 35 sekunnin "Dont worry, we got this" -osio Spotlightissa muuritti sellaisen. Hittolainen, se antoi samalla terää Samuksen paluulle käsikonsolipuolellakin.
Mitä hittoa Retro sitten tekee? Onko uusi StarTropics jo melkein valmis?
Mario Odyssey tulee tosiaan jo lokakuussa, siis kolme kuukautta välissä ja peli on ulkona!
Ja vielä kun tässä välissä saa pelata ARMSia – joka on yksi hauskimmista Nintendo-peleistä pitkään aikaan, ja Splatoonin jatko-osaa, jota kilpailuhenkiseen verkkopelaamiseen mieltyneet tulevat ylistämään maasta taivaisiin – niin ei ole mitään valittamista.
Myös BoTW-DLC:n (sen loppuvuoden) näyttäminen olisi kova juttu, sisältäen perinteisen temppelin klassiseen Zelda-tyyliin. Aijai!
ARMS tulee samaan ilmaista ladattavaa, ja kun peli ilmestyy jo perjantaina, nyt olisi tilaisuus vilauttaa kansalle ensimmäistä makupalaa. Twintelle räjäytti netin ja nörttien... no, ehkä sieltä tulee naishahmo, joka taistelee ja tukahduttaa daisareillaan. Eräät saattaisivat maksaakin siitä... huom: eräät.
Tai hyppyritukkamies, jonka kiiltäväksi hiottu seiväs uppoaa... Lopetanpa tähän.
HD sukupolven Metroid Primen olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten, joten nyt jälleen odottelemaan jospa sieltä putoaisi pommi. Ehkä viimein tällä kertaa...
nevör evör
Sieltä se tulee, ja toistaa Zeldan vuonna 2004 luoman mylläkän, mutta tällä kertaa huudetaan kotona tehdyissä reaction-tallenteissa hämyisän lehdistösalin sijaan. Tämä (tai 2018, kun peli julkaistaan) voi olla vihdoinkin Samuksen vuosi.
Kelatkaa nyt ihmiset, miten sairaalta Metroid Prime 4 voisi näyttää Switchin tehoisella raudalla, jos MP1 oli jo erittäin vaikuttavan näköinen Gamecubella – omalla tavallaan se on vieläkin.
Rabbidsit ovat aivan kaameita otuksia, ja se siitä.
Ubi yllätti. Vielä vuotojen jälkeen en ollut valmis uskomaan, että tämä näyttäisi ja vaikuttaisi näin kivalta E3:ssa. Pelin itselleni kruunaa tietenkin lokaalina toimiva kaksinpeli.
Genre on itselleni uppo-outo, tuo taktisten taisteluiden osuus siis. Enemmän näin paperilla kiehtoo karttojen tutkiminen, toivottavasti näiden kahden pelimekaniikan välillä vallitsee toimiva tasapaino.
Graafisesti korea – vihdoinkin sienivaltakunta herää laajemmassa mittakaavassa kolmiulotteisena eloon.
Itseironinen huumori voi ampua paikoitellen kunnolla nauruhermoon, ja ainakin feikki-DK:n esiintyminen lopussa sai aikaan hymistelyä. Hienoa on myös se, että Peach potkii tässä pelissä takamuksia eikä ole pelkkä taustasyy juonen käynnistymiseen.
Mutta joo, on ne Rabbidsit vaan ihan kaameita.
EDIT: Nintendo tekee tänään alkaen klo. 19:00 kotimaan aikaa tämän tempun:
Switchille näkyy hamaan tulevaisuuteen niin paljon kiinnostavia pelejä, ettei tällä hetkellä ole oikein mielenkiintoa tai aikaa pelata muilla alustoilla. Scorpio kiinnosti etukäteen, mutta viidellä satkulla tuskin siihen panostan.
Skyrim ei kyllä tunnu katoavan yhtään mihinkään. Kuusi vuotta kohta lasissa ja yhä sitä pyöritellään trailereissa! Joku mainitsi Redditissä jo kuukausia sitten Zelda-teemaisen modipaketin olemassaolosta – todennäköisesti hatusta vedettynä arvauksena –, ja tulihan sellainen, tosin ilmeisesti Amiiboon sidottuna.
Peli näyttää kyllä ihan hyvältä, enemmän Special Editionilta kuin viime sukupolven versiolta. Modituesta ei mainittu mitään, tai resoluutioista. Youtube-videon perusteella joku kultasilmä voisi kuitenkin väittää, että telakoituna mennään 1080p:ssä.
Vajaan kahden tunnin kuluttua julkaistaan jotakin uutta Pokemoniin liittyen.
Switchin Pokemon Stars? Miksi viikkoa ennen E3-tilaisuutta? Vai halutaanko pöytä alustaa jo valmiiksi tulevaa, syväluotaavampaa herkkukattausta varten?
Nintendo voi nyt räjäyttää pankin, jos kyseessä on uusi osa pääsarjaan, tai sitten tuoda kyyneleitä silmiin kertomalla pelkistä Pokemon GO -uudistuksista...
VR noussut vajaaseen 8000 pisteeseen, ja kaikkiin kisoihin yksinpelissä napattu kolme tähteä. 110 tuntia...
Maailmanlaajuisissa auloissa meininki yltyy nyt usein huikeaksi. Päädyn yleensä siellä tilanteeseen, missä kisailen yhdentoista japanilaisen kanssa, ja kaikki ovat pirun hyviä, aggressiivisia ja kostonhimoisia. Teet yhden virheen johtoasemassa ja tiput sijalle kymmenen, jonka jälkeen joku ajaa vielä tähdellä päältä. On myös sydäntäsärkevää joutua viimeisessä mutkassa tavara-pommitukseen, tippua viisi sijaa ja lipsua lopulta miinuksille.
Se on elämää, se on Mario Kartia.
Regionalissa alempien pisteiden aulassa voi hetken tuntea itsensä ihan hyväksi, kunnes mattoa revitään jalkojen alta oikein kunnolla, kun isot pojat ja tytöt rymistelevät hiekkaradalle. No, voitot tuntuvat sitten sitäkin makoisammilta.
Mietityttää, että kun puhuivat viime Directissä vaikemmasta pelimoodista ja siitä, että kaikki viholliset nousevat yhden tason... voisiko se tarkoittaa kultaisia vihollisia? Bling Lynelit hard moden tuomilla muilla vaikeutuksilla voisivat olla... haastavia.
Niinköhän se elokuulle menee? Ainakin eShopissa mainitaan kai tuosta? Siinä tapauksessa taidan odottaa vielä muutaman kuukauden siitä toista DLC-pakettia, ennen toista pelikierrostani, jolloin yritän Korok-maskin avulla löytää kaikki siemenetkin.
Syyhyäisi vähän nytkin pelata, mutta parempi antaa taas nälän kasvaa ja keskittyä ARMSiin, Splatooniin ja muihin herkkuihin ennen Hyruleen palaamista.
Näytä kirjoitukset
