DC:n kannalta Wonder Womanin kaltainen onnistuminen tuli kriittiseen aikaan. Se "kehnompi Marvel" ei ole tehnyt hahmoillaan sitten Nolanin Batman-trilogian mitään yhtä hyvää. Lähes jokainen kerronnallinen ratkaisu tuntui fiksulta, eikä lopun tietsikkaefektimättökään lähtenyt niin hurjasti lapasesta kuin puuduttavassa Batman vs. Supermanissa. Huumorin ja draaman tasapaino oli erinomainen, vähintäänkin yhtä hyvä kuin Marvelin parhaissa.
Mutta hei, ovathan ne kehnommatkin DC:t tienanneet varsin rutosti, eikös? Kyllä, mutta jos sieltä ammutaan kerta toisensa jälkeen ulos mätiä tomaatteja, niin jossain vaiheessa suosittujenkin sarjakuvahahmojen veto väistämättä hiipuu.
Ai niin: En ole lukenut yhtään WW-sarjista, nähnyt animaatiota, tv-sarjaa tai juuri muutakaan.
Mutta sen tiedän, että haluan nähdä tätä hahmoa valkokankaalla lisää – ja Wonder Womanin ansiosta odotan nyt myös Justice Leagueta enemmän.
Kuinkahan monelle Testpunch myykään tämän pelin? ARMS tuntuu ainakin minusta sitä paremmalle, mitä enemmän sitä pelaa. Yksinkertaiselta arcade-taonnalta vaikuttavasta pelistä löytyykin suuri määrä syvyyttä. Tutusti alkuun pääsee randomisti iskuja nakkailemalla, mutta vähänkin paremman vastuksen ilmaantuessa saa vuosikymmenen selkäsaunan aivottomuuksia viljelemällä.
Itselle tämä kolahti vasta kun otin Pro-ohjaimen kehiin. Varsinkin Ribbon tytsyllä pelaaminen on nautinnollista, lähes balettimaista tanssahtelua. Hahmon ilmavuus sopii tällä hetkellä parhaiten omaan pelityyliini. Raskassarjalaisia en tosin ole vielä kokeillutkaan, mutta ne vaikuttavat olevan oikeissa käsissä huikean vaarallisia; välillä Mestari Muumiolla taiten pelaavat rökittävät minua miten tahtovat, vaikka kuinka esitän parhaimpia tanssinumeroitani, ja rimpuilen vastaan – silti se on hauskaa!
Kolme Armsin Test Punchia takana (eli rapiat 3 tuntia tehokasta mättöaikaa).
Nintendo on tehnyt julman komian pelin graafisesti: rullaa kuin pyörä voissa, ja näyttää hunajaiselta, varsinkin hahmomallien osalta. Tämä nyt tiedettiin jo ennakolta, mutta silti miellytti miten hyvältä lopputulos omassa televisiossa ja Switchin ruudulla näytti.
Pelasin pari ensimmäistä tuntia liiketunnistusohjauksella, johon kävin Wii-aikojen alkuvaiheessa aivan kuumana. Tennis? Parempaa liikeohjauksella. Autopeli? Parempaa liikeohjauksella. NHL? Parempaa liikeohjauksella. 360 asteen takinkääntö? Parempaa padilla!
Oolrait, tilanne on vähänpikkuisen muuttunut, ja nyt kolmannen tunnin Pro-ohjaimella pelattuani totesin, että sujuihan se; pisteitä ropsahteli, samoin hienoja voittoja, pelaaminen tuntui luonnolliselta – luonnollisemmalta kuin kaksi tuntia Joykkareiden maailmassa. Painotan, ettei se pelityyli ole mitenkään huono – todennäköisesti täysin vertailukelpoinen toisten tyylien kanssa – mutta en vain päässyt siihen sisään niin nopeasti kuin perinteiseen tapaan ohjastaa näitä tyylikkäitä hahmoja.
Mieluisin pelityyppi ehdottomasti 1vs1. Monen hahmon "kaikki vastaan kaikki" -skenaariot kääntyivät välillä koomisiksi, kun nurkassa nyhjännyt taktikko odotteli muiden mättävän toisensa hengiltä, ja tuli lopulta korjaamaan haaskan sekä helpon voiton. Ei siinä mitään, tyhmä paljon töitä tekee, mutta ei se sellainen vain tuntunut niin hauskalta kuin rehelliset kahden pelaajan väännöt.
Ostanko? Pelataan nyt vielä muutama tunti, mutta lupaavalta näyttää, sen voin sanoa. Test Punch on yksinkertaisesti erinomaisen hauska, vaikka siitä puuttuu kolme taistelijaa, paljon Arms-lisäkkeitä ja pelimuotoja. Ilmaiseksi luvattu DLC ei sekään ole hullumpi juttu.
MK8:DX on kyllä upea. Jotenkin kokonaisuus on hiotumpi ja kokemus hauskempi Switchillä. Vaimokin innostunut Mario Kartin peluusta uudelleen.
Saataisko me laudan väliset rymistelyt pystyyn?
Jep, makia peli, ja 60 tuntia helähtänyt kelloon tuosta noin vain. Ensikertalainen ajaa tätä melkoisessa huumassa, kun pelimekaanisesti arvostan tämän edellisen suosikkini, Double Dashin, edelle.
Kaiken kuorrutteeksi MK8:D on telakoituna graafisesti kuin toffeekastikkeessa uitettu karkki, joka näyttää kannettavana täyden sRGB-alueen toistavalla ja asiamukaisesti tehtaalla kalibroidulla Switchin IPS-paneelilla lähes mustalta magialta.
Ajetaan laudan kisaa, jos saadaan tarpeeksi osallistujia. Pitääpä tehdä ketju peliseura-puolelle.
Muuten... tuo ARMS. Ajattelin ennen aamuöistä Directiä, että ehkä, ehkä ostan, ehkä en.
Directin jälkeen? En malta odottaa testpunchia – tästä voi tulla kova juttu!
Aika mukava paketti tulossa – varsinkin kun muistaa, että tämä on näistä kahdesta se köykäisempi.
Korok-maskin kaltaista ominaisuutta toivoin jo aiemmin, ja uudet puvut ovat aina tervetulleita. Phantom näyttää erityisen pahatakamukselta, mutta ei Tinglekään paha ole... eikun on se. Todella, todella paha itseasiassa... En varmasti pue sitä päälleni, koskaan...
Eiköhän tämä nyt varmistanut sen, että odotan paketin julkaisun asti pelin aloittamista uudelleen haastavammalla vaikeustasolla. Kuulostaa siltä, että tämä kuuluu Nintendon E3-Directin "ladattavissa nyt" -julkistuksiin. Siinä tapauksessa ei tarvitsisi odottaa kuin 1,5 kuukautta.
Hienoa Mario Kart -lanitusta kahdella Switch-konsolilla nyt menneenä viikonloppuna, 3-4 pelaajalla yleisissä verkkopeleissä. Kun yhdestä Switchistä loppui löpö (noin kolmen tunnin jälkeen), vaihdettiin Dockissa istuvan laitteen paikkaa, ja pelit jatkuivat ilman taukoa.
Verkko-ominaisuuksien rajoittuneisuus haittasi tosin, sillä välillä oli hyvin hankalaa päästä samalle yleiselle serverille kahdella laitteella, kun ne olivat niin täynnä. Päivitys, joka tuo mukanaan party-moodin, korjaa toki tämän, ja toivottavasti onkin jo tulossa kesän aikana sen älypuhelin-appin kanssa.
Mainoskuvat ja -puheet ovat asia erikseen; pelattaessa pääsee itse elämään sen, miten hyvin tämä konsepti todella toimii. Pilvenpiirtäjien katoille pelaamaan kokoontuneet malli-ihmiset ovat toki yliammutun näköisiä videoissa, mutta loppujen lopuksi skenaario voi olla paljon lähempänä totuutta kuin mitä Wiin mainoskuvasto aikoinaan tarjoili.
Kehittyessään toiminnoiltaan Switch voi yhdistää lokaalin ja verkkopelin parhaimmat puolet uniikilla tavalla samaan pakettiin – silloin tämä laite voi oikeasti murtaa sitä, miten ihmiset pelaavat pelejä. Eikä se ole mikään pakotettu padinkääntötemppu; se on lisäominaisuus, ja mahdollisuus valita pelitapa, joka istuu kuhunkin tilanteeseen parhaiten.
Laitan korteni kekoon ostamalla Puyo Puyo Tetriksen Switchille lähiaikoina, vaikka tuon saisikin halvemmalla PS4:lle.
Demo tuntui todella hauskalta, varsinkin nelinpelinä. Onhan tästä tovi vierähtänytkin, kun viimeksi tuli tahkottua Tetristä hullunkiilto silmissä... muistaakseni menee aina alkuperäisen Game Boyn aikoihin, 90-luvun alkuun!
Nyt ollaan jo lähellä. Teen kuitenkin tänään torstaina sen perinteisen, kierrän parit marketit läpi sen varalta, että joku olisi vahingossa sujauttanut pelin hyllyyn ennenaikaisesti.
Läpi meni eilen: rapiat 180 tuntia, 120 löydettyä & ratkaistua pyhäkköä, 360+ Korok-siementä.
En spoilaa lopputaistelun sisältöä, mutta vaikeusasteesta sanon sen verran, että tässä vaiheessa se oli melkoinen läpihuutojuttu, niin paljon sydämiä komeili ylärivillä. Suojaavimpia vaatteita en sijaan pukenut viimeiseen koitokseen päälleni, sillä houkutus oli liian suuri kääräistä eräs tuore, kokonaan päivittämätön vaateparsi Linkin ylle...
Eeeppisyyttä taistosta ei onneksi puuttunut. Ganon näytti uhkaavalta, ja vihoviimeisen taistelun asetelma oli hyvinkin mieleenjäävä, helppoudesta huolimatta.
Pidin lopustakin. Nintendo naulasi hyvin fililiksen, käyttäen juuri oikeita historianpalasia oikeissa kohdissa. Jääkö se vähän kesken? No juu, mutta se on toisaalta myös kiehtovaa, ja antaa pelikenttää myös tulevalle lisäsisällölle.
DLC... sanotaanko näin, että ennen en ole tavannut odottaa minkään vaikeamman moodin lisäämistä mihinkään peliin, mutta hemmetti sentään eikös Breath of the Wild tee tähänkin poikkeuksen; kiehtoo suurestikin pelata peli uudelleen ja palata tilanteeseen, jossa Linkiä potkittaisiin toden teolla takamukselle voimakkaiden vihollisten toimesta. Kenties sankarillinen moodi tuo syvempiäkin ulottuvuuksia vaikeusasteeseen kuin pelkän uusiksi rustatun vahingonjaon, ehkäpä nälkä- ja väsymysjärjestelmän? Hyvin tehtynä se voisi sopia peliin.
Minun tekisi mieli sanoa, että pelin voi laittaa nyt hyvin tauolle kesään asti... mutta onhan niitä pukuja toisaalta vielä päivittämättä, karttaakin tutkimatta ja – uskomatonta kyllä – yli 500 Korok-siementä löytämättä.
Löysin yhden pyhäkkötehtävän lisää, sellaiselta alueelta jota luulin jo tutkituksi. Mutta eikös se siitä huolimatta löytynyt sieltä! Kun saan sen suoritettua ollaan 116/120 tilanteessa.
Tuntuu kyllä niiiiiiiin palkitsevalta löytää jotain tuollaista tässä vaiheessa, ilman mitään vinkkejä tai vihjaisuja (ehkä jossain silti kulkee hahmo, joka puhuu tästäkin paikasta sivulauseessaan?)
Otin myös hevosen tallista ja ratsastelin menemään ympäri pääteitä, ja löysin yllätyksekseni kaikkea uutta, kun olin tähän asti melkeinpä vältellyt teillä kulkemista! Kontrollit toimivat ratsastaessa hyvin, varsinkin koulutetulla eläimellä, joka on jo kiintynyt omistajaansa.
Huikeaa pysäyttää hirviölauman nuotiohetki ratsastamalla suoraan päin, ja hypäten satulasta nuolia hidastustilassa ympärilleen kylväen puhtaana tuhovoimana; viileysaste kipuaa silloin juuri niin korkealle, mitä Nintendo jo ensimmäisellä teaserillaan vuonna 2014 lietsoi.
Tämä on minun mielestäni fiinein videopeli ikinä, ja silti kyllä ymmärrän Lantun kritiikit yllä. Monia kyseisistä huomioista on tullut mietittyä seikkailun aikana, mutta minun pelikokemuksessani ne ovat jääneet sellaisiksi hennoiksi varjoiksi taustalla. Kuten seikka, että hevostallissani uljaat Yö, Talvi ja Iltarusko mussuttavat heinää tylsistyneinä, kun itse koluan vuorenhuippuja viherpiipertäjien toivossa.
Se koskee eritoten Switchillä pelatessa teknistä toteutusta, joka ei kahden päivityksen jälkeen ole enää ollut pelaamisen tiellä negatiivisessa mielessä. Voin kuvitella, että Switchillä peli paranee päivitys päivitykseltä tänä vuonna, kukaties saavuttaa täyden 1080p-resoluutionkin optimoinnin myötä? Ruudunpäivitys on nyt tiettyä metsää ja satunnaisia, Moblinien räsynukkeanimaatioiden kalkulaatiosta johtuvia pausseja (bugi?) lukuunottamatta hyvin lähellä täydellistä.
Pelikello näyttää 170 tuntia. Skyrim puhkoi aikanaan kaksisataa... oliko se nyt noin puolessa vuodessa, tai vähän pidemmällä jaksolla? Tämä on ennennäkemätöntä. Sekin, miten paljon peli-iloa on vielä jäljellä. Käsittämätöntä, miten hauskaa Hyrulessa on vielä haahuilla, kaiken tämän jälkeen.
Pyhäkköjä olen setvinyt 115. Viisi lymyää vielä jossakin, eikä minulla ole kerrassaan mitään ideaa, että missä... Voi että, kun sydän pompahtaakin, kun sleitti piippaa! Tai ei piippaa, jos nämä jäljellä olevat liittyvätkin johonkin tehtävään, maan alla nousuaan odottaen.
Korokeita 317. Ase- ja jouskari-inventaario nostettu tappiin, vain kilpipaikkoja voi tanssittaa Hestulla lisää. Siis hei?! Kilpiä saa maan perusteellisesti intentaarioon! Ehkä täytyy alkaa kilpisurffauksen puoliammattilaiseksi jossain vaiheessa.
Eli panostaminen NS:ään 3DS:n yli ei tunnu olevan läheskään niin selvä juttu mitä olisi alunperin voinut kuvitella. Mikä on todella harmi. Ajattelin että tämä olisi NS:n suurin plussa: Kaikki WiiU ja 3DS:n pelikehitysresurssit kohdistettaisiin NS:ään. Sieltä olisi voinut tulla vaikka mitä.
Eikös se kuitenkin ole niin, että tulevat 3DS-pelit on tehty Nintendon valitsemien ulkoisten talojen voimin, eikä niinkään yhtiön ydintiimien luomana? Siltä se minun silmiini näyttää. Kyse lienee enemmänkin hyvin myyneen laitteen saattohoidosta. 3DS on kuitenkin sen verran hyvin kauppansa tehnyt, ettei laitekantaa voi heti hylätä.
Yllättyisin, jos messuilla julkistettaisiin esimerkiksi kokonaan uusi, Nintendon itsensä suunnittelema Zelda 3DS-yksinoikeutena.
E3-hype alkaa aikaisin tänä vuonna! On paljon mitä odottaa: Microsoftin vastaus PS4 Prolle, liekeissä palavan Nintendon tarjonta loppuvuodelle plus tietenkin Sonyn yksinoikeuspelit moukarinaan todennäköisesti Last of Us 2. Paljon, paljon muutakin toki on! Kertokaa tekin lisää.
Mitä minä haluan? Mitä moni – hyvin, hyvin moni – Nintendon mukana NES-ajoista asti elänyt haluaa?
Retro Studiosin Metroid Prime 4:n. Se vois olla kiva.
Minusta tuntuu, että tänä vuonna se voi todellakin olla mahdollista! Kaivan toki nyt melkoista hypekuoppaa alleni, mutta tähtiin tähtääminen ei ole koskaan varsinaisesti minua haitannut, tai kyynisempien huomautukset estäneet tekemästä niin.
Retro on tehnyt jotain sitten toisen Donkey Kong -pelinsä. Se on tehnyt jotain jo muutaman vuoden. Ja päätellen siitä, että yhtiö twiittasi "mitä te oikein lorvitte siellä?" kysymyksiin kuvan grilliherkuista, eli Prime ribseistä, voimme päätellen sen jonkun olevan Metroid Prime 4.
Corruptionin julkaisusta tulee kuluneeksi elokuussa peräti kymmenen vuotta. Luulen, että Retro oli tuossa vaiheessa leipääntynyt pelisarjaan – se halusi tehdä jotakin täysin erilaista. Vuosien saatoissa ideat jatko-osaan alkoivat kasaantua, ja uskon että MP4 saattoi startata jopa Wii U -pohjaisena projektina, kunnes nopeasti kävi selväksi, ettei dollareitaan kannata tuhlata nikottelevaan yksilöön.
Kaikista suurin pommi – siis sen tason pommi, joka saisi kerrostaloasuntoni katon nousemaan huutomyrskyn ääniaaltojen voimasta – olisi se, että Metroid Prime 4 lainaisi paljon uusimmassa Zeldasta. En tarkoita sitä, että Samuksen aseet hajoaisivat muutaman ammuksen jälkeen. Tarkoitan sitä, että peli tarjoaisi mieluummin pienempiä planeettoja suuremman määrän tutkittavaksi aluksella, jota voisi päivittää jatkuvasti paremmaksi. Metroidin konsepti voisi taipua avoimeen ilmapiiriin vähintään yhtä hyvin kuin Zeldan, kun asiaa tarkemmin ajattelee.
Näin olen käynnistänyt E3-ketjun spekuloimalla peliä, jonka esiintymistä kaikki joka vuosi odottavat, ja sitten esiin pullahtaakin Federation Forcen kaltaista roinaa. Ai niin! Peliä en ole tietenkään pelannut vaikka siitä valitankin, mutta sen tiedän, että aivan pelin lopussa nähdään kohtaus, joka saattaa hyvinkin nivoutua Prime 4:ään, kiitos Youtuben.
Tulossa on hyvin jännittävät messut! Nautitaan sähköisestä ilmapiiristä ja näistä kutkuttavista viikoista ennen messuhuumaa.
Mario Kart 8 Deluxe napsii hämmentävän hyviä arvosanoja originaaliin nähden: Metacritic-keskiarvo on kivunnut 94 pisteeseen, kun WiiU-versiolla se on 88.
Muodostuuko pienistä parannuksista näin mittava kokonaisuus, vai hemmottelevatko kriitikot vain Switchiä ja Nintendoa muutamalla lisäpisteellä? Viikon pituisesta odottamisesta tämä ei tee ainakaan helpompaa!
Super Bomberman R päivitettiin, ja peli pyörii nyt 60 kuvaa sekunnissa – nämä ovat Päivityksiä isolla P-kirjaimella.
Peli kiinnostaisi – nyt vielä enemmän –, mutta 50 euron hinta tuntuu suurelta. Jos kahden- tai kolmenkympin tienoille lähikuukausina putoaa, niin tuskin jätän sitä poimimatta ostoskoriin.
Miten olisi 3 mytoa, yksi alkuun, keskelle ja loppuun. Ottaisin kernaasti 7 Viikon Hirviötä, niissä tuotantotiimi pääsee todella leikittelemään hulluilla ideoillaan.
Toivottavasti Darin Morgan kirjoittaa edes yhden jakson; Mulder and Scully Meet the Were-Monster jäi kympiltä parhaiten mieleen. Hykerryttävä, kekseliäs, yksi parhaita filu-jaksoja koskaan.
Elän pelaamisen suhteen uutta kevättä, ja se kaikki on Nintendo Switchin ansiota – "alitehoisen" laitteen, joka ei tiedä olisiko se kannettava vai kotikonsoli. Miten ihmeessä tässä näin kävi?
Tunnen esimerkiksi Mario Odysseyta kohtaan samanlaista jännitystä, mitä Super Mario Sunshine aiheutti ennen julkaisuaan värikkäiden 480p-ruutukuvien ja videoiden julkaisun jälkeen. Se kaikki palaa mieleen, ja on kuin eläisin taas niin ihanaista GC-aikaa!
Tuntuu, että Nintendo on taas "cool". Laite, josta keskustellaan, ja jonka monet haluavat oikeasti puoleensa vetävän raudan takia. Mainontakin on osunut täydellisesti maaliinsa. Wii synnytti hieman toisenlaisen, tosin erittäin hyvin myyneen ilmiön. Switch on satunnaispelaajia puoleensa vetävän yksittäisen jipon sijasta kiillottamassa Nintendon kilpeen uudenlaisen, viileänä hohkaavan kiillon konseptillaan, josta hohkaa Jobsin ajan Applelle tyypillinen veitsenterävä focusointi yhteen perustellusti toimivaan juttuun. Tuntuu, että Nintendo on aikuistunut, vanhojen faniensa iloksi ja sen itsensä kannalta hyvään aikaan.
Uusimpana torjuntavoittona Lego City Undercoverin Switch-versio laittaa hyvin kampoihin PS4/Xbox One -versioille, ollen joissakin teknisissä jipoissa jopa näitä kahta ansioituneempi:
Vasta eilen jalkauduin kunnolla lumikenkineni Hebraan. Koska sieltä ei löydy jumalallista petoa, olin jättänyt valkoisella, narskuvalla puuterilla kuorrutetun alueen melkein kokonaan tutkimatta.
Onpa hieno alue! Kuin oma maailmansa. Metroid Primen legendaarinen Phendrana drifts on omassa kategoriassaan mitä tulee talvisiin kenttiin, mutta Breath of the Wlldin Hebra tarjoaa sekin huimia, ikiroutaan jäätyneitä näkymiä. Hulluinta on, että alue on periaatteessa pääjuonen kannalta täysin vapaaehtoinen.
Runsaasti tulipohjaisia aseita muassaan ja lämmin vaatetus suuren keijun luona nelostasolle päivitettynä Link on täällä pahatakamus, joka roihumiekkoineen silpaisee monet kylmänkankeista vihulaisista ensimmäisellä iskullaan toiseen hiippakuntaan – ehkä Terminaan?
Korokit on hauskoja. Oikeastaan ihan sama onko niitä 900 vai 1000, koska en koskaan tule ikinä keräämään niitä kaikkia. Se on osa niiden viehätystä. On vain hyvä ettei edes Linkin tabletin piippauksilla voi helpottaa niiden löytämistä, kun ei niitä ole varmasti tarkoitettukkaan kaikkia löydettäväksi.
Hyvää pelisuunnittelua, kun inventaarion maksimointiin tarvitaan vain puolet Korokeista. Lisäksi tapoja löytää niitä on niin runsaasti, että harvoin tulee tehtyä kahta kertaa peräkkäin samaa pikkutehtävää.
Itse vähän haaveilen, että josko sitä keräisi kaikki – mutta sitten ymmärrän, miten järjetön urakka se varsinkin ilman opasta on. Mitä sitten, kun tässä maailmassa on enää viisi jäljellä, tai yksi ainoa? Niinpä luulen, että haaveilun tasolla se lopulta jääkin.
Deluxessa on mukana "pinkki-boosti", joka aktivoituu sinisen ja oranssin boostin jälkeen. Tämä tulee kasia pelaamattomalta, mutta ainakin teoriassa tämä antanee peliä erityisen taitavasti pelaaville pientä etua.
Samoin on laita sen asian, miten yhden esineen sijaan varastossa voi olla nyt kaksi hyödykettä – voi enemmän "pelata sitä peliä" erään veneensä karilla karauttaneen entisen F1-kommentaattorin tavoin sanoen.
Mielipiteitä näistä uudistuksista MK8-veteraaneilta?
Kaikki hahmot ovat alusta asti auki, mutta autoja ja osia niihin joutuu avaamaan. Vie vähän jännitystä uusien juttujen avaamiselta, mutta toisaalta on todella miellyttävää päästä käsiksi alusta asti koko hahmokatraaseen, ihan moninpeliäkin ajatellen.
Ilmeisesti kulkupeleihin on myös tehty pieniä tasapainotuksia (statsien rukkaamista) sinne tänne verrattuna WiiU-versioon.
Innokkaasti odotan, että saan 2,5 viikon päästä pelin käsiini.
Tutkiskelin eilen kaakkoisella suunnalla tarkemmin alueita. En tiedä olisiko pitänyt röhöttää vai nauraa, kun edessäni oli 130 pelitunnin jälkeen kokonaan uusi kaupunki/kylä!
Siis jumankauta! Mitä ihmettä? Olen aktivoinut kaikki tornit, mutta että alueita on vielä oikeasti tutkimatta tässä määrin?
Mikä on muiden mielipide Korok-siemenistä? Noin 200 löytäneenä sanon, että ne ovat ehkä paras alatason keräämishyödyke, jota olen peleissä jahdannut. Tuntuu palkitsevalta saada taas yksi lisää, vaikka kyseessä onkin mitätön juttu tämän pelin mittakaavassa.
Jäljellä on muka vielä 700... Mieluusti haluaisin, että Linkin tabletti osaisi piipata niiden luona, niin kuin se tekee näkyvillä olevien pyhäköiden läheisyydessä.
Loin peliseuraan kaverikoodiketjun. Herran tähden, muistakaa sitten varoa! Netissä liikkuu jos jonkinlaista sekopäätä!
Listaanpa ranskalaisilla konsolista vähän mietteitä tähän mennessä:
- Tapaan pelata kotonakin tablet-moodissa silloin tällöin, vaikka televisio olisikin vapaana. Jotenkin on vain niin houkuttelevan helppoa napata laite vaikkapa 15 minuutiksi käsiin, kun pelitkin käynnistyvät lepotilasta aivan salamana. Switchin konsepti todella toimii. - Pro-ohjain on ässä, mutta siirtyminen joy-coneihin ja kannettavaan moodiin ei tee pahaa. Zeldan pelaaminen onnistuu mallikkaasti ja taiten myös pienemmän liikeradan tarjoavilla tikuilla. Ehkä jos on erityisen suurikätinen, voi ongelmia tulla? - Hmm... mitenköhän nettipelit toteutetaan nyt keväällä, ennen syksyn päivityksiä? Voiko Mario Kartissa haastaa kaverilistalla olevia, vai onko homma kokonaan satunnaisen seuranhaun varassa? - Päivitysnopeus! Järjestelmä ja pelit päivittyvät melkein heti, kun nappia painaa. Huikea parannus edellisestä laitteesta. - Valikot ovat vain 720p, telakoitunakin. Kyllä, ne ovat vain valikot ja asia on sinänsä aika merkityksetön, mutta parempaa kuvanlaatua haluaa toki aina, varsinkin kun tietää laitteen kykenevän siihen. Tegra X1 taitaisi pyörittää valikoita jopa 4K:na. - Niin, Tegra X1 tosiaan on mörkö mobiilisuorittimeksi. Ihmiset voivat naureskella miten laite jää tehoissa jälkeen Xbox Onelle, mutta tosiasiassa on täysin ennennäkemätöntä, että Zeldan kaltainen peli – joka on käännetty laitteelle erilaisesta arkkitehtuurista Nintendon mukaan ilman optimointeja – pyörii tällä tavalla kannettavassa muodossa. Se on huikeaa, eikä yhtään vähempää.
Ensimmäinen päivitys saapui. Peli pysyy nyt metsäisilläkin, aiemmin ruudunpäivitysongelmia tuoneilla alueilla paremmin 30 kuvan tavoitteessaan. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, Zelda dumpattiin Switchille aikalailla ilman minkäänlaisia optimointeja, ja pikaisella aikataululla.
Switch taitaa olla mörkömpi laite kuin luulimme, mikäli Snake Passin eroja PS4-versioon on katsominen.
Zeldan pelituntimittari puhkoi minulla satkun. On se kyllä hienonhieno videopeli. Palaan säännöllisesti tutuksi luulluille alueille, ja joka ikinen kerta löydän jotakin uutta.
Näyttääpä veikeältä! Uudenlaista "tasoloikkaa", jossa pitää ilmeisesti vähän miettiäkin, ainakin jos haluaa päästä käsiksi kaikkeen kerättävään. Ulkoasu huutaa 90-luvun lopun Rarea, joka on tietenkin suuri kehu.
Switch-versiokin toimii arvioista päätellen hienosti, vaikka ruudunpäivitys ja resoluutio ei olekaan kilpailijoiden tasolla.
Mietinkin nyt Snake Passin ostamista Switchille ns. kevyemmäksi palaksi Zeldan ja Mario Kartin väliin. Onko joku muukin ostamassa?
Käy usein niin, että ratkaisen pyhäkössä ongelman kummalliselta tuntuvalla tavalla. Vierailu Youtubessa sen jälkeen vahvistaa, että joku ratkaisee saman ongelman ihan eri keinoilla. Uskomatonta miten paljon tässä pelissä voi kokeilla, testailla, yrittää ja erehtyä. Välillä onnistuu tekemään jotakin muikeaa ja suu suorastaan leviää hymyyn.
Jotkut pulmat voi ratkaista myös tavoilla, jotka tuntuvat lähes huijauksilta, jos mukana on sopivaa rompetta. Ei kai siinä? Jos oikeassa elämässä mukana on tulitikut, niin en minä kiviä yhteen hakkaamalla nuotiota yritä tehdä. Se, että moinen on kuitenkin mahdollista eikä pelaajaa estetä millään tavalla, on siistiä.
Soluttauduin muuten eilen ensimmäistä kertaa Hyrulen linnaan, ainakin ensimmäisiin huoneisiin. Napsin vartiointia yksi kerrallaan käyttöosiksi ja löysin kelpo tavaraakin. Linnaa on jännittävää tutkia. Alueen musiikki on yksi parhaita Zelda-melodioita.
Omasta profiilista näkee pelaamiensa pelien ajat. Ensimmäiset 10 päivää siellä näkyy koska ensimmäisen kerran pelasi tiettyä peliä, sen jälkeen se vaihtuu näyttämään pelituntien määrää.
60 pelitunnin perusteella voisin itse melkein vetää johtopäätökset, että tässä on uusi Kolmen konsolipelivaltakunnan Suojelija, Digitaalisten ja Audiovisuaalisten elämysten Itsevaltias, Nousevan auringon alla syntynyt. Nouse! Nouse ja jaa viisaasti oppejasi tulevat kaksi vuosikymmentä!
Olisinko uskonut tätä Nagano 9... siis Ocarina of Timen jälkeen? No en välttämättä olisi. Huikea, huikea temppu.
Mä olen pelannut kaksi pääluolastoa, sydämiä on.... oliko nyt 13? Linkin kestävyysmittaria olen keskittynyt kehittämään, koska kiipeily (ja etenkin nopeampaa kiipeily harppauksilla) on niin hauskaa, kun jokaisen kukkulan päältä tuntuu löytyvän jokin pieni palkinto – oli se sitten Korok-siemenen tapainen hyvin pieni asia, joka tosin johtaa itsessään ihan mukaviin palkintoihin inventaariosysteemin osalta – hyviä aseita kun tekee mieli hamstrata.
Näytä kirjoitukset
Aijaijai!
