On muuten merkillepantavaa miten varsinkin 90-luvun lopulla pelilehdissä olleet ruutukuvat kutkuttivat mielikuvitusta ihan eri tavoin kuin nykyään. Silloin ei vielä ollut nykypäivän tavoin mahdollista katsoa todella hyvälaatuista pelikuvaa internetistä. Mentiin monesti vain pelilehtien ehdoilla ja sillä, että näki jonkun television peliohjelmassa muutaman sekunnin vilahduksen odottamastaan pelistä.
Niinpä nämä pelilehtien sivuilla olevat hypekuvat heräsivät ainakin meikäläisen mielissä henkiin. Jokaisen kuvan kohdalla kehitin mielessäni skenaarion miltä pelin pelaaminen näyttää ja tuntuu. PD:n tapauksessa ihastelin esimerkiksi aseita ja kuvittelin latausanimaatioita mielessäni. Kuvista tuli kuin liikkuvia GIF-kuvia, mutta sillä erotuksella että ne pyörivät vain omassa mielikuvituksessa.
Se on jotain, mitä nykysukupolvi ei saa kokea - hyvässä eikä pahassa. Sanat Pelin nimi + gameplay googleen ja se avaa mahdollisuuden tarkastella peliä erittäin selkeästi. En sano, että tämä olisi mitenkään huono juttu, mutta kyllä pelilehtiin omalla kohdalla liittyy silti erityistä taian tunnetta.
Itse suosittelen kyllä ostamaan ensimmäisestä alkaen. Onhan taso vähän vaihtelevampaa ja jaksojen vanhuus näkyy, mutta silloin sarja kuitenkin on mielenkiintoisimmillaan ja sarjasta saa varmasti enemmän irti kun katsoo alusta asti (vaikka ei loppuun asti katsoisikaan). X-files mytologiaan keskittyvissä jaksoista saa kuitenkin enemmän irti jos on alusta asti katsonut. Ja onhan ensimmäisellä kaudella sellaisia jaksoja kuin Ice, Squeeze ja Darkness Falls. Ensimmäisellä kaudella taisi olla Deep Throat myös kuvioissa mukana.
Epikin löytää varmasti monta klassikkoa ensimmäiseltä kaudelta.
Joo siis oman vastaukseni muotoilin lähinnä sen pohjalta mitä Snake pyysi, eli ei suosittelemaan koko sarjaa. Mikäli kermat haluaa X-Filesin tapauksessa kuoria kakun päältä, niin silloin kausilla 3-5 ei voi mennä vikaan.
Ykköskaudella on jo tosiaan nippu kovia jaksoja ja nyt uusintakatselussani Deep Throat ja Ice ovat jo nousseet esiin. Darkness Falls on myös hemmetin tunnelmallinen pääosin luonnon keskellä tapahtuva jakso.
Vähän offtopic, mutta päätin laittaa koska video on aivan mainio: Wanha Nyrre ajettuna Formula Race Carilla lumisissa olosuhteissa ja 16 pakkasasteessa! Todella julman näköistä touhua.
185 pelituntia kellossa ja tänään sain vihdoin nostettua Enchanting-kyvyn tasolle 100. Se tarkoittaa, että voin laittaa esineisiin kaksi taikalaajennusta yhden sijasta.
Marssin oitis Whiteruniin ja teetin itselleni sellaisen tuomiopäivän varustesetin ettei mitään rajaa. Daedric-jouskarista tuli aivan hullu tappoväline, jolla voi pudottaa heikoimman lajin lohikäärmeet pois yhdellä nuolella jos sattuu tulemaan kriittinen osuma.
Löysin myös tänään kokonaan uuden pikkukylän läheltä Markathia. Ei ole mitään hajua paljonko pelaamattomia questeja pelissä vielä on jäljellä, mutta niitä kyllä tuntuu putkahtelevan sellaista tahtia vieläkin, ettei suorittamattomien questien luettelo ole juuri lyhyempi kuin sata tuntia takaperin.
Despo, ei kai parissa kuukaudessa mitään näkyviä muutoksia kehossa näy ellei roinaa käytä. Toki dieetillä voi painoa saada alas, mutta lihas ei kasva kuin parisen grammaa. Hyvä toki että alkoivat liikkumaan.
Okei, todella vakuuttavaa jälkeä. Kohinaa on todella vähän ja zoomia saa käyttää aika paljon että pikseleitä tulee esiin. Nokia on tehnyt jälleen todennäköisesti teknisesti maailman parhaan kännykkäkameran.
Eli Nokia tuo sitten seuraajan N8:lle ja laittaa siihen 41 megapikselin kameran! Huh huh. Puhelimen muodoissa ollaan kyllä menty vähän kameran ehdoilla ja paljon kännykällä kuvaaville tätä tullaan myös markkinoimaan. Haluan todella nähdä millaiseen jälkeen tämä pystyy.
Lainaus
It's achieved by some clever sub-pixel interpolation jiggery-pokery that basically entails five pixels being merged into one,
Eli uutta tekniikkaa kehissä, joka periaatteessa puristaa aina viisi pikseliä yhdeksi. Perinteisellä tavalla toteutettuna 41 megapikseliä kännykässä olisikin täysi mahdottomuus.
Pelitaidoilla ei ole mitään väliä, jaetaan tiimejä sillei tasapainottaen. Muutaman matsin jälkeen selviää varmasti ketkä napsivat pisteitä eniten. Itsekään en ole FPS-peleissä nykyään kovinkaan kummoinen pelaaja eikä Killzone 3:sta ole kokemusta demoa lukuunottamatta lainkaan. Hauskaa voi toki pitää siitä huolimatta, vaikka tulisikin köniin kunnolla.
Kaudet 3-5 ovat heittämällä X-filesin kulta-aikaa. Loistavia viikon hirviö -jaksoja paljon, UFO-mytologia elää mielenkiintoisinta aikaansa ja sarjan budjetti/tuotantoarvot olivat jo nousseet menestyksen takia hyvälle tasolle. Näiden kausien jaksoista ei mielestäni X-Files enää parane. Toki kyseisten kausien ulkopuolellakin on hyvää kamaa, mutta kokonaisuutena ne ovat parhaimmat.
Uusintakatseluni on ollut telakalla nyt jonkin aikaa. Täytyykin jatkaa piakkoin.
Joskus on päiviä, kun kahdeksan kilometrin jolkotteluvauhdilla juostu lenkki ei meinaa sujua, jalat tuntuvat painavan kuin alasin ja hengitys on raskasta.
Mutta onneksi ne ovat harvassa.
Sen sijaan tänään oli tälläisen päivän vastakohta: 12 kilometrin lenkki meni kuin siivillä. Kevyet fiilistelylenkit ajatteluhetkineen ovat juoksuharrastuksessa aivan yhtä tärkeitä kuin veren maku suussa tikatut "kisasimulaatiot". Kotona lasiin puoli litraa rasvattomaan maitoon tehtyä kaakaota ja Sports Trackerin uunituoretta liikuntamerkintää ihmettelemään. Tuntuupa hyvältä.
On merkillistä, miten suuret erot voivat olla joskus fiiliksessä. Juoksen 3-4 kertaa viikossa näin talvikaudella ja yleensä lenkit sujuvat rutiininomaisesti. Mutta joskus sattuu aallonpohjia ja vuorenhuippuja. Mistä nämä asiat johtuvat? Varmasti kuka tahansa urheilija haluaisi tietää, miksi juuri nyt tuntui niin hyvältä ja sujui niin hyvin. Tietämyksemme kehostamme on melko pitkällä todennäköisesti, mutta yhä suuri mysteeri tuntuu olevan, kun suoritukseen tulee läsnä "se jokin". Silloin syntyy omia ennätyksiä ja sankaritekoja. Isossa ja pienessä mittakaavassa.
Täytyy kyllä tunnustaa, että tänä vuonna olen nähnyt ehdokkuuksia saaneista elokuvista ennätyksellisen vähän. Aion kyllä todennäköisesti gaalan katsoa ihan perinteen vuoksi, mutta erityistä jännättävää jonkin suosikin vuoksi ei tällä kertaa ole ohjelmassa.
Paras elokuva -kategorian pätkistä olen nähnyt tasan yhden, joka on Tree of Life. Loistava pätkä, mutta en tiedä yhtään ansaitseeko parhaan elokuvan Oscarin, koska ei ole mitään hajua noista muista.
Killzone 3:n moninpeli julkaistaan ensi viikolla ilmaiseksi PSN:ssä. Sitä saa pelata tiettyyn rajaan asti ilmaiseksi. Hyödynnetäänkö aika pelaamalla Killzonea hyvässä seurassa, lautalaisten kesken? Vaihdellaan tiimejä pelaajien tason mukaan. Minä "juonnan" ja hostaan pelit, joten viihdettä riittää!
Mikistä plussaa, mutta ei tietenkään pakollinen. Ensimmäinen peli-ilta voitaisiin pitää jo heti ensi viikolla.
Photoshop Touch iPad 2:lle pääsi eetteriin vahingossa liian aikaisin. Sen verran kuitenkin, että ohjelman tiedot saatiin ylös. Julkaisu ensi maanantaina ja jenkeissä hintaa 9,99 dollaria. Android-tableteille sovellus julkaistiin jo tammikuussa ja sille alustalle sen saa hankittua 7,99 eurolla.
Suurin valituksenaihe näin etukäteen on, että ohjelma tukee maksimissaan vain 1600x1600 resoluution kuvia. Tulevan iPad 3:n näyttö jää tässä tapauksessa hyödyntämättä. Tuntuu hassulta, etten voi ottaa iPhonella 8 megapikselin kuvaa ja viedä sitä RAW-muodossa tablet-fotariin. PhotoGene-ohjelma kykenee RAW-kuvien muokkaamiseen ja iPad 2:lla se tukee jopa 21 megapikselin kokoisia otoksia.
Toivottavasti tuovat päivityksellä tämän ominaisuuden. iPad 3:ssa nyt ainakin pitäisi riittää potkua RAW-kuvien käsittelyyn, varsinkin jos siinä on uusi A6 neliydin-prossu ja 1 GB käyttömuistia.
Pieni suuri mies ja Schumacher-yhteytensä vuoksi minullekin varsin mieluinen hahmo F1:ssä. Ja juuri hän halusi Kimin korvaamaan Schumacheria kauden 2006 jälkeen. Ja oli hänen suurimpia tukijoitaan Ferrarilla.
Toki, jokaisella miehellä on oma pimeä puolensa...
2000-luvun alun Ferrari-talli ja kolmikko Schumacher-Todt-Brawn teki, varsinkin kausilla 2002 ja 2004, sellaista jälkeä, jonka uusiutumiseen ei ihan heti uskottu. Vielä huimempaa on, että samankaltaisen dynastian uusi alku saattaa kummuta energiajuomayhtiöstä ja kolmikosta Vettel-Horner-Newey.
Lähdin Whiterunista kohti Winterholdia. Tarkoituksena oli mennä viemään Maagikoulun eräälle jäsenelle tavaraa, josta oltiin sovittu jo kauan sitten. En varannut kovin paljoa tilaa "reppuun", koska tarkoituksena ei ollut kerätä uutta tavaraa juuri yhtään mukaan.
Parin minuutin päästä vaelluksesta taivaalta kuuluu karjahdus: Muinainen lohikäärme tervehtii iloisesti naamaan hönkien ja laskeutuu epämiellyttävän likelle. Daedric-nuolet tanaan ja louskuleukaa ammuskelemaan. Pieni hengähdystauko siunaantuu, kun hirviö liitää ärhentelemään läheisen kukkulan takana piilottelevalle jättiläiselle. Jätti on naurettavan voimaton Skyrimin mahtavimman lohikäärmelajin hönkäysten edessä. Tuloksena täystyrmäys muutamassa sekunnissa.
Ammun nuolia otuksen ihoon minkä käsistäni ehdin. Sitten viimeinen nuoli napsahtaa ja lohhari ottaa lukua. Yksi sielu, kiitos. Ja sen lisäksi kasa hyvää tavaraa, kuten lohikäärmeen suomuja ja luita. On vain yksi ongelma: ne painavat aivan hemmetisti.
Tissiposket noukkisivat tässä vaiheessa herkut ja lähettäisivät itsensä fast travelilla takaisin kotiarkulle. Mutta en minä. Käytän yhden Potion of Strength -juoman ja saan 300 sekunniksi 60 paikkaa lisää reppuun. Se riittää nippa nappa, että saan mukaani herkulliset suomut ja luut.
Sitten hirmuisella juoksulla kohti Whiterunia tallettamaan aarteet.
Muutakin kivaa toki tämän illan Skyrim-sessioissa tapahtui, mutta tuo jäi mieleen hauskalla tavalla.
Jokos Ephram on huomannut, että Emily VanCampin tähdittämä Kosto alkaa maaliskuussa maikkarilta? Emily ei niin kiltissä roolissa, missä hänet totuttu näkemään.
No eiköhän Epi ole tuota varten vetänyt ihan uuden 40 päivää 40 yötä paaston
Never again...
Mutta hyvä kun Minna huomautit, on mennyt tuo sarja vähän ohi. Täytyy ehdottomasti tsekkailla. Vaikuttaa ihan kiintoisalta roolilta ja VanCamp on aina kiva nähdä ruudulla.
Monissa iPhonen juoksusoftissa on intervalliharjoitukset sisäänrakennettuna. Saat kauniin naisäänen kertomaan luurien kautta koska olet juossut vaikka sen 30 sekuntia ja koska pitää lepäämisen jälkeen taas painaa täysillä. Noita aikoja saa siis säädettyä vapaasti.
Aika kätevää! Sports Trackeriin ei ole näköjään vielä tullut tuota ominaisuutta. Ilmeisesti kuitenkin työn alla uuteen/uusiin versioihin. Tulisipa ennen kesäkauden alkamista.
Jaa-a, voihan se olla noinkin. Otin tuon 60-90 sekunnin palautusosuuden Juoksija-lehdestä ja Janne Holmenin treenivinkeistä. Mielessä on kuitenkin yhä juosta kovempaa näitä vähän pidempiä matkoja (10 km:stä eteenpäin) eikä esimerkiksi 2000 metriä.
Pitää lueskella aiheesta enemmän tässä kevään mittaan.
Tuosta intervallien erosta sen verran, että liekö tuo 60-90s vähän liian pitkä?
Joo siis, tuo 60-90 s. oli mulla se palautusosuus ja 30 sekuntia se pyrähdyksen mitta.
Varmaan tuo 10 km oli aivan liikaa ja heitin sen nyt vähän hatusta. Ei ole oikein ideaa, miten kuluttavia oikein vedetyt intervallit voi olla. 5 km onkin todennäköisesti jo lähempänä sitä totuutta.
Näin kevättalvella tuo jäinen pinta vain hankaloittaa intervallien juoksemista. Ei oikein pääse täyteen vauhtiin missään. Paras paikka juosta näitä lienee ihan oikea juoksurata, missä esimerkiksi risteykset eivät pääse katkomaan matkantekoa. Kunhan ilmat vähän tästä lämpiää, niin voisi intervallit käydä aina juoksemassa kauklahden urheilukentällä. Sinne kertyy se 2,5 kilometriä kävelymatkaa, joka menee tosi hyvästä lämmittelystä.
Meikäläisen täytyy lisätä intensiivistä intervalliharjoittelua jos haluan nousta juoksijana seuraavalle tasolle.
Olen toki jo tätä ennen vaihdellut lenkeilläni nopeuksia, mutta erojen tulisi olla isompia. Tästä eteenpäin otan kevättalvella ohjelmaani yhden intervallilenkin viikossa ja kun asvaltti tulee esiin, lisään määrän kahteen.
Intervallijuoksu tarkoittaa siis temmon vaihtelua juoksun aikana: ensin aloitetaan 60-90 sekunnin ajan lämmitellen, sitten juostaan noin 30 sekunnin ajan selvästi nopeatempoisempi pyrähdys jonka jälkeen meno rauhoitetaan taas 60-90 sekunnin ajaksi. Toistetaan, kunnes ollaan halutun lenkin lopussa.
Intervallilenkin juoksen joko 5 tai 10 kilometrin pituisena, riippuen miten intensiivisiä juoksupysähdykset ovat. 5 kilometrin lenkillä 30 sekunnin pyrähdykset voisi nostaa 15 km/h -keskinopeustasolle (3000 m Cooper-tulokseen vaadittava nopeus) ja 10 kilometrin lenkillä sitten aavistuksen rauhallisempaa. Tai miten keho nyt sitten reagoikaan.
Intervallien vakavampi mukaan ottaminen on taas yksi lisä harrastukseen. Se myös monipuolistaa lenkkejä ja pilkkoo niitä mukavasti osiin. Ennen pitkää lenkkipoluilta löytää ns. intervalli-maamerkkejä, joihin juoksupyrähdykset voi sitoa. Esimerkiksi juoksen nopeammin kunnes saavutan tuon lyhtypylvään. En aio laskea kellosta sekuntitarkasti tuleeko 30 sekuntia täyteen vai meneekö se yli.
Oletko peliharrastaja? Olet todennäköisesti harrastanut pelaamista jo useamman vuoden? Siinä tapauksessa poraudu ajatuksissasi läpi vuosien ja valitse sieltä yksi; sellainen, joka on jäänyt mieleen erityisistä syistä. Silloin on voinut nähdä päivänvalon kenties jokin suosikkipelisi, uusi mahtava pelikonsoli tai on tapahtunut jotain muuta pelimaailmaan liittyvää. Valinta on sinun.
Uuden vuosituhannen ensimmäinen vuosi on oma valintani. Siihen on oikeastaan kolme suurta syytä.
Kerran olin ajopelien fanaattinen harrastaja. Tai oikeastaan kaksi kertaa: 90-luvun lopusta 2000-luvun alkuun olin täysin racing-genren pauloissa. Sen jälkeen pidin jokusen vuoden väliä, kunnes ajopelit imaisivat minut taas mukaansa pari vuotta sitten. Se tapahtui sellaisella voimalla, ettei moisesta voinut selvitä ilman totaalista loppuun palamista kyseisen genren peleihin.
No, Colin 2.0 oli kuitenkin silloisen ajopeliharrastukseni suurin tukijalka. Yksi syy sille on, että kolme hyvää ystävääni pitivät myös pelistä suunnattomasti ja kokoonnuimme säännöllisesti pelaamaan peliä hot seat -moodissa. Tunti toisensa jälkeen tästä pelistä tuli yhä rakkaampi. Kenties siinä määrin, ettei yksikään ajopeli enää koskaan voi varastaa sydäntäni sillä tavalla mitä tämä peli teki.
Goldeneye 007:n seuraajasta näin ensimmäiset kuvat muistaakseni vuoden 1998 jonkun kuukauden Super Power -lehdestä. Pari vuotta myöhemmin valmis peli vihdoin astui ulos kehitysruljanssista ja vei kertaheitolla konsolien fps-pelit uusille ulottuvuuksille. Piti olla täysin pimee jos PD:stä ei tykännyt.
N64 huusi hoosiannaa tämän pelin kanssa: neljän pelaajan jaetun ruudun sinkohipat kahdeksan botin kanssa laittoivat ruudunpäivityksen täysin polvilleen. Mutta se ei silloin juurikaan haitannut, koska peli oli aivan helvetin hauska.
Järkyttävävä määrä aseita, kenttiä, hahmomalleja, pelimoodeja ja haastetta. Vaikeimmalla tasolla yksinpeli potki munille tavalla, joka oli raivostuttavaa. Omat evääni eivät riittäneet pelin läpäisyyn Perfect Agent -tasolla.
Perfect Dark on yksi jaetun ruudun moninpelien suurimmista saavutuksista. Tämä aika ei palaa enää koskaan.
Nintendolta oltiin totuttu odottamaan uutta Zeldaa noin viisi vuotta. Niinpä Majoras Maskin ilmestyminen vain pari vuotta Ocarina of Timen jälkeen olikin iloinen yllätys sarjan faneille. Lopputulos ei ollut juosten pissattu seikkailu, sillä monien silmissä Majoras Mask on omintakeisin ja tunnelmallisin Zelda koskaan. Onko se paras? Sitä en tiedä, mutta tietyllä tavalla se todella on täysin omanlaisensa eikä verrattavissa yhteenkään toiseen sarjan peliin.
Majoras Mask nojaa ideaan, jossa pelaaja elää yhä uudelleen ja uudelleen kolmea päivää. Näiden kolmen päivän aikana taivaalla möllöttää jättimäinen kuu, joka on törmäyskurssilla pelin Termina-maailman kanssa. Pelaajan täytyy estää tuho, mutta jo aikaisin selviää ettei kolme pelipäivää ole tarpeeksi. On palattava takaisin ensimmäiseen päivään ja aloitettava moni asia nollista...
Spoilaamatta: Majoras Mask sisältää yhden ikimuistoisimmasta pelin päätöksistä koskaan. Se menee puhtaasti viimeisen peliympäristön sijainnin ja tunnelman piikkiin. "Voiko tämä olla totta?" oli aito reaktioni.
Tutkiva pelaaja saa pelin maailmasta paljon irti: viimeisen illan melankolia on käsinkosketeltavaa. Kukaan ei halua jättää maallista maailmaansa liian aikaisin. Majoras Mask onkin siitä merkillinen Zelda, että sen sivujuonet antavat itseasiassa enemmän kuin pääjuoni.
Sony will release the Killzone 3 multiplayer as a free download.
Next week you'll be able to download the multiplayer portion of the PS3 exclusive FPS for free from the PlayStation Network, the latest episode of the PlayStation Blogcast has revealed.
It goes live on Tuesday, 28th February in the US. Presumably it launches in Europe a day later, on Wednesday, 29th February. We're checking with Sony now. The standalone offering includes all the maps, but there's a catch - an unspecified level cap. There will be a limit on what rank players can achieve in the free experience, and a limit on the number of skills and unlockable weapons available.
To unlock the full Killzone 3 multiplayer, you have to pay $14.99.
Mielenkiintoinen ja tervetullut kokeilu. Joissakin peleissä moninpeli on pääruoka, joten olisi aika hieno juttu jos tälläinen yleistyisi.
Viihdyin Killzone 2:n moninpelin parissa aikoinaan hyvin, joten tämä kolmosen moninpeli lähtee kyllä ensi viikolla testaukseen. En ole ehtinyt k.o peliä muuten paljoa pelailla, mitä nyt demon pelasin kaverin kanssa yhteystyötilassa kun se julkaistiin.
Toivottavasti tasoraja on sen verran suuri, ettei ihan ensimmäisen pelitunnin aikana pauku.
Mites tuon Katsomon toimivuus Macilla? Joskushan tuossa oli jotain ongelmia?
Mulla on toiminut ainakin kaikki ilmaisklipit täysin moitteetta sekä iMacissa että Macbookissa. Toivottavasti livelähetyksetkin skulaavat yhtä hyvin. Tilanne ei siis ole enää sama kuin vuosi sitten.
Lähinnä katsomoon pakottaa se, että BBC näyttää kaudesta vain puolet. Esimerkiksi Australia ei ole listalla ollenkaan. Katsomon hinnoittelu ei mahdollista sitä, että ottaisi palvelun vain sellaisille viikonlopuille kun BBC ei välitä kisoja suorana. Tulee kalliimmaksi kuin koko kauden ottaminen.
Tulee ikävä BBC:n erinomaisen ammattitaitoisia juontajia sekä taustoituksia. Paljon paremmin lähetyksiä ei olisi voinut enää tehdä. Eritoten jään kaipaamaan Brundlen "Grid walkia" ennen lähtöä. Nosti kivasti tunnelmaa ja näki sitä lähtöruutuhässäkkää mitä Maxilla ei ainakaan aiemmin ole samaan tapaan näytetty.
Olen pelannut varkaiden killan juonilinjaa nyt sen loppupuolelle asti. Se on ollut heittämällä mielenkiintoisin pelaamani ns. isompi juonilinja (companions, maagit, sisällissota). Juonilinja ei ollut totutun suoraviivainen vaan on sisältänyt myös kivoja twistejä loppua kohti.
Saavutin siinä eilen kohdan, jossa vihdoin sain erään k.o juonilinjan kannalta tärkeän avaimen. Avaimella on erikoiskykyjä, mutta se pitää palauttaa erääseen paikkaan, jotta juonilinjan saa vietyä loppuun asti. Ja näinhän toki aion myös menetellä. Voisi toki jättää juonen roikkumaan ja pitää avaimen, mutta mieluummin menettelen toisin.
Palkintojakin on jo sadellut, eilen kätösiin lyötiin
Rahnaa on kertynyt säästöön jo reilut 70 000. Pihistelen siihen asti kunnes "kerää 100 000 rahaa" trophy napsahtaa tilille. Sen jälkeen tuhlaankin massia oikealle sekä vasemmalle ja ostan muutaman talon lisää ekstrakilkkeineen eri puolelta Skyrimiä.
Perkeistä vielä: olen nyt levelillä 60, joten minun on mahdollista saada vielä 21 perkkiä käyttööni. Se riittää mainiosti niihin juttuihin, mitä haluan avata. Lähinnä taikomispuoli jää tällä hahmolla perkkien puolesta todella lapsenkenkiin. Mutta sehän antaa syyn pelata Skyrim uudelleen melkein sataprosenttisella taikurilla! Kun tämä nykyinen hahmo on kehitetty huippuunsa, niin varmasti jossain vaiheessa sen teen.
Btw, nyt Skyrimiä pelattaessa on tullut vähän hinkua hankkia Oblivion uudestaan. Tuon 5 vuoden juhlajulkaisun saisi parilla kympillä hankittua. Voisi siihen maailmaan sujahtaa taas vähäksi aikaa kun skyrim on läpikoluttu ja DLC:tä alkaa tosissaan odottelemaan. En muista Cyrodiilistä paljoakaan. Vain sen, että se oli huomattavasti Skyrimiä ystävällisempi ja vehreämpi paikka.
Elettiin 90-luvun alkua. Pelien vuokraus R-kioskilta oli arkipäivää, toisin kuin nykyään. Yhtenä iltapäivänä heitin isälleni hartaan toivomuksen: tuo minulle uusin Mario-seikkailu, haluan niin kovasti päästä testaamaan sitä peliä.
Toivomus täytettiin. Ja tuon kyseisen iltapäivän lisäksi täytettiin vielä useampaan otteeseen. Sitten tuli joulu ja paketista paljastui SMB3. Saatoin pelata sen silloin viimeinkin kunnolla läpi, ilman että tarvitsi vuokrata se viikkorahoillaan uudestaan ja uudestaan.
SMB3 on pelattavuudeltaan timantin kovaa 2D-tasoloikkaa, jossa yksikään kuolema ei johdu pelin vioista. Syypää on aina pelaaja itse. Vaikeustaso on täydellinen ja kasvaa loppua kohden; viimeisen maan viimeiset kentät ovat jo pelin täydellistä hallintaa vaativia.
Donkey Kong Country on hyvä peli, ei siinä. Mutta se ei ole minun mielestäni lähimainkaan niin hyvä kuin SMB 3.
Jos maailmassa on oikeutta, tästä finaalista tulee kunnon selkäsauna...
Tässäpä ToDo-ohjelma, jonka käyttöliittymä on kenties simppelein ja mukavin käyttää koko k.o ohjelmien genressä. iOS:n reminders on kyllä hieman monipuolisempi, mutta usein en tarvitse sen kaikkia toimintoja. Clearilla on nopeampaa tehdä pieniä listoja ja käydä niitä läpi sitä mukaa kun saa tehtäviä suoritetuksi.
Clear maksoi 0,79 euroa App storessa. Kyseessä on julkaisutarjous, joten hinta noussee jossain vaiheessa jonkin verran.
MTV3 on aloittanut Katsomon F1-kausipaketin myynnin. Hintaa koko kaudelle tulee 45 euroa, jos paketin hankkii 18.3 mennessä. Sen jälkeen viisi euroa tyyriimpi.
Lainaus
F1 Katsomossa 2012: Enemmän LIVE-lähetyksiä kuin koskaan aikaisemmin!
Katsomo tarjoaa sinulle monipuolisen Formula 1 -palvelun jonka kautta näet runsaasti LIVE-lähetyksiä. Tänä vuonna voit seurata Katsomon F1-lähetyksiä myös iPhone ja iPad -laitteilla.
GP-kisaviikonloppujen yhteydessä näet niin perjantain harjoitukset, lauantain aika-ajot kuin sunnuntain kisatkin suorina lähetyksinä. Itse GP-kisoja tulemme myös alustamaan monipuolisesti. Ennen jokaisen osakilpailun starttia näet palvelumme kautta noin puolitoista tuntia suoraa lähetystä toiminnan ytimestä; tunnelmia ja haastatteluja varikkoalueelta sekä lähtöruudukosta.
GP-kisojen aikana Katsomo tarjoaa sinulle mahdollisuuden monimuotoiseen tapahtumien seuraamiseen. Varsinaisen TV-lähetyksen ohella voit seurata in-car-kuvaa autoista tai vaihtoehtoisesti kisan tärkeimpiä tapahtumia niin sanotusta highlights-lähetyksestä. Voit myös itse hallinnoida live-kuvaa, kelata ja tauottaa milloin itse haluat! Tarjoamme sinulle myös reaaliaikaisen tulostiedon, kuten kuljettajien kierrosajat ja track position -tilanteen, josta näet kuskien sijainnin radalla.
Suorien lähetysten ohella löydät Katsomosta ennennäkemätöntä videosisältöä kulissien takaa; ennakoita, haastatteluita ja analyysejä.
Toisella foorumilla huhuttiin, että lähettäisivät katsomossa 720p-matskua jos käytössä on riittävän nopea yhteys. Itselläni Welhon 40M, joten lienen sen suhteen hyvässä asemassa.
Lisäksi iPhone ja iPad -livelähetykset ovat todella siisti juttu! Nyt alkaa katsomo F1 -palvelun arvo olemaan kyllä enemmän kuin kohdillaan. Jos kaikki kisat ajetaan, kertyy yhdelle kisaviikonlopulle hintaa 2,25 euroa.
Setuppi: Pääkuva tietokoneen kautta televisioon, iPadiin Incar-kamerat ja iPhoneen tulospalvelu.
Paketit auki ja malttamasti kuteet ylle. Heti pistin merkille miten venyvää materiaalia nämä Skinsit ovat. En ole ikinä pukenut märkäpukua päälleni, mutta voisin kuvitella että se tuntuu vähän tältä. Paita napsahtaa päälle kuin toinen iho ja sama koskee housuja.
Kuteet ylle saatuani tunsin miten veri alkoi pikkuhiljaa kiertää tehokkaammin kehossani! Ihon pintalämpötila viileni ja koko setin vaikutuksen oikeasti tunsi. Ero on iso verrattuna perinteisiin juoksutrikoisiin. Nyt ymmärrän, mitä kompressio-vaikutuksella tarkoitetaan.
En mä nyt oikeasti malta odottaa, että pääsen vetäisemään näillä kevään ensimmäisen lenkin. Kelasin ensin, että onko tarpeellista ostaa näin kalliita juoksuvermeitä, mutta kyllä tämä hankinta alkaa jo yhden sovistuskerran jälkeen tuntumaan todella oikeaan osuneelta.
Bonuksena ne näyttävät mielestäni todella tyylikkäältä ja yhtenäiseltä kokonaisuudelta.
(joo, tiedän että ne pizzalaatikot taustalla syö tän kuvan "oon melkee oikee urheilija" -fiilistä, mut vaan toinen oli mun!)
Näytä kirjoitukset
Emily ei niin kiltissä roolissa, missä hänet totuttu näkemään.
