Sellainen pikku-uutinen, kuin että BMW lopettaa tämän kauden lopuksi kilpailemisen formuloissa, jäi pahasti tämän ilmoituksen varjoon, josta tuli meille kaikkien aikojen parhaan Formula 1 -kuljettajan faneille todellisuutta kaksi tuntia sitten:

Michael Schumacher palaa formula ykkösiin!

Sydämeni jätti muutaman lyönnin väliin kun tämä otsikko iski silmiini maikkarin sivuilla. En olisi millään uskonut, että näin ihan oikeasti kävisi. Nähtävästi Schumille vielä seitsemännen mestaruudenkin jälkeen jäi nälkää, ei hän tuonne muiden jalkoihin pyörimään tule.

Nyt nähdään sitten oikeasti, mihin tämän vuoden Ferrarilla voidaan päästä!


Linkitellään Michaelin hienoimpia kisahetkiä: Unkarissa -98 Schumi vaihtoi kolmen taktiikkaan ja sai Mclarenit näyttämään hölmöiltä. Mies ajoi aika-ajokierroksia toinen toisensa perään: http://www.youtube.com/watch?v=DfxUwMuiIrM

Itse olen viime kuukausina käyttänyt kirjaston valikoimia hyödykseni (lähelle avattiin huhtikuussa makee uus kirjasto), ja lainannut noin viisi elokuvaa viikossa. Vaihtuvuus on kiitettävää ja hyllyiltä löytyy niin klassikoita kuin yllättävän uusiakin elokuvia. Löysin mm. kaikki Harry Potterit Blu-Ray-versioina kirjaston hyllyiltä. 

Aika ei ole vielä kypsä sille, että alkaisin napsimaan BD-leffoja säännöllisesti. Se vaatii, kuten jo joskus totesinkin, säännölliset kympin alelaarit ja siihen mennee vielä muutama vuosi.

3G-malli on kyseessä, siis tuo minun nykyinen iPhone.

Ajattelin, että pyytämäni hinta asettuu n. 200 euron tuntumaan.  Katsellaan elokuussa lisää! 

Itse olen reilusti varautunut odottelemaan luuria tuonne elokuun loppuun asti. Eipä tule ainakaan pettymystä. Ja jos tuleekin vähän aikaisemmin, niin sittenhän se on vain iloinen yllätys.

Saapuisipa ennen koulun alkamista. 

Huomenna naimisiin.

*Eph tykkää tästä*


Ai niin.. Ei tämä ollutkaan Facebook. Kovasti onnea! Päivästä tulee varmasti yksi elämän ikimuistoisempia. 

Jep, niin herkullisesti Sonera kattoi pöydän, että oli se minunkin iskettävä tilaus sisään. Tulossa siis Kaban tavoin 32 gigan valkoinen iPhone (vähän vaihtelua nykyiseen) kera rajattoman datan. Etu-ohjelmaan tuli liityttyä myös, kiitos hyvästä vinkistä Teidon.

Aika kivasti Sonera hoitaa tämän siirtymän: loppuja kuukausimaksuja tuosta 8 gigan 3G-iPhonesta ei tarvitse maksaa ja pian saa purkukoodin, jolla laitteen voi unlockata. Jahka tuo uusi puhelin kotiutuu, niin täällä olisi rakkaudella käytetty musta, lukitsematon iPhone siis kaupan todella kohtuullisella hinnalla. 


Jep, kyllä ihminen voi olla hullu.

[Harry Potter: Half Blood Prince]

Harry Potter: Half Blood Prince

Paras Potter-filmatisointi tähän päivään mennessä!

Nyt itsekin kirjoja ahmineena pystyn erottelemaan kuinka paljon teosten siirtämisessä valkokankaalla on jouduttu tekemään myönnytyksiä kokemuksen tiivistämiseksi. Ensimmäiset kaksi HP-elokuvaa olivat ehkä kirjoille ne kaikkein uskollisimmat, mutta omassa listauksessani ne jäävät selvästi uudempien osien jälkeen. Lisääntynyt synkkyyskin saattaa toki miellyttää - ja miellyttääkin.

Half Blood Prince sisältää vihdoinkin sitä teinien ihmissuhdehömppää jota niin hartaasti janoan. Ei se aina se minuun kolahda, mutta näiden hienojen hahmojen kera kylläkin. Piti siinä raavaan romantikonkin jo silmänalusia kuivailla elokuvan aikana, sillä pari kohtausta saivat herkkyydessään mielen kaihoisaksi.  Joidenkin makuun romansseja vatvotaan Tylypahkan suojissa liiankin kanssa, mutta itseäni ei tosiaan haitannut.

Lopun, tiedätte-kai-mikä-kohtaus, oli hoidettu erityisen hyvin. Musiikki sopi kuvakerrontaan ja kosteus hiipi silmäkulman nurkkaan.

Nyt ei ollut napisemista edes näyttelijöiden suorituksista: Radcliffe, Watson ja Grint hanskaavat roolinsa mainiosti.  Ja mikä tärkeintä, Michael Gambon on tällä kertaa juuri sellainen Dumbledore kuin mitä tältä jo pari aiempaa elokuvaa sitten odotettiin.


Nyt odottamaan kahteen osaan jaettua finaalia ja myös sitä hetkeä, kun kaikki elokuvat komeilevat hyllyssä ja ne voi vihdoinkin KATSOA PUTKEEN.

[The Goonies]

The Goonies

Kuulun niihin jotka eivät nähneet Gooniesia lapsuudessaan ja siten lähtevät elokuvan kimppuun aikuisiässään puhtaalta pöydältä. Nostalgia ei ole kantamassa.

Spielbergin kynäilemänä tarina on tuttua Steveniä ennalta-arvattavine, siirappisine loppuineen. Matka kohti lopetusta on vuoristoratamainen, täynnä esiteinien kohellusta ja aarteen etsintää. Pienen väen Indiana Jones. Se sana, jos jokin, on omiaan kuvaamaan elokuvaa.

Vaikka elokuva onkin melkoisen lapsellinen, eli sen kimppuun täytyy lähteä tietynlaisella asenteella, on siinä omanlaistaan viehätystä. Ajatus kaveriporukan löytämästä aarrekartasta on itsessään kutkuttava, ja saa ajatukset omaan lapsuuteen ja ystävien kanssa koettuihin seikkailuihin - vaikka pienimuotoisempia toki olivatkin. Lapsinäyttelijätkin ovat kukin omia persoonia eivätkä edes ärsyttäviä. Ei ihme, että osa on nykyisellään tunnustetusti laatunäyttelijöitä (mm. Josh Brolin).

Gooniesissa on myös sellaista veikeyttä, jota nykyään elokuvissa tapaa aivan liian harvoin. Vaikka se ei herätäkään katsojassaan minkäänlaisia syviä ajatuksia, onnistuu se silti viihdyttämään hyvin. Kolmen tähden seikkailupaketti toimii vielä nykypäivänä uuteen aikuiskatsojaankin.



Perjantaina luvassa sitten Harry Potter: Half Blood Prince! Alkaa jo vähän jänskättämään, sillä hype on purrut - ja kovaa.

[Drag me to Hellin]

Brunosta vahvasti samaa mieltä kuin Gba, jonka facebookissani lymyävät, harvat ja onnelliset, jo toki tietävätkin!


Tänään kävin tsiikaamassa Drag me to Hellin. En ole tosiaankaan mikään Raimin fani. Spiderit ovat mielestäni melkoisen kökköjä tekeleitä eivätkä muutkaan ohjaajan tuotokset ole iskeneet meikäläiseen mitenkään ihmeellisesti.

Tämä uutukainenkaan ei iskenyt. Eihän se häpeällisen huono ole kuin juonensa osalta... Mutta ai niin! Elokuvathan pitäisi arvioida nimenomaan juonen mukaan?! Kuinka saatoin olla noin tyhmä? Noh, onhan se toisaalta ihan mukiinmenevä, paikka paikoin ihan hyvin kauhua ja huumoria yhdistelevä elokuva. Jos ei muuta, niin Alison Lohman oli hyvä syy käydä tämä katsomassa. Se on kuulkaas siin, että jos on mahdollista jumaloida jotakuta Hollywoodin näyttelijätytöistä sillei terveesti, niin minä jumaloin juurikin Lohmania. Ihanampaa enkelikasvoista naapurintyttöä en ole kuuna päivänä leffateatterin kankaalla nähnyt! Näen toki arkielämässäni, mutta puhuinkin nyt elokuvista.

Ja nyt risuja tennispalatsin yleisölle: superpäivän varjolla saliin oli ujuttautunut sellainen lauma vierailla kielillä kovaa ja korkealta molottavia pässinpäitä, suhteistaan nurisevia teinityttöjä ja ties mitä väärissä paikoissa nauravia ja taputtavia idiootteja. Ei hyvää päivää! Vuosia minä olen Tennarissa käynyt, ja vasta nyt todella tajuan miten kamalan hirveä yleisö voi joskus omalle kohdalle sattua. Olisin toki huomauttanut niitä, mutta heitä oli liian paljon! Neljällekymmenelleviidelle (45) olisin todennäköisesti pärjännyt, mutta kuusikymmentäkuusi (66) sattui nyt vain olemaan liikaa. Viime kuntosalikäynnistäkin on jo aikaa.

No mutta, sietämätön yleisö teki ehkä elokuvasta vielä vähän huonomman kuin se onkaan. Täydellä hinnalla olisin ollut pettynyt, eikä 5,50 euroakaan vastaan tunne oikein olevansa tyytyväinen. Kuluihan se puolitoistatuntinen, mutta olisi se voinut muullakin keinolla kulua. Täytyy muistaa, että meikällä on sydämessä pehmeä kohta teinikauhuille, jotka etenevät aina saman kaavan mukaan. Tämä ei ehkä ihan ollut odottamaani, ehkä siitäkin syystä pettymystä on ilmassa?

EI PERKELE TOIMI VISAKAAN PSN STORESSA  

Miten vitussa ne luulee, että porukka ostaa tuolta jotain kun normaali Visakaan ei wörki...


Edit:
Eikä toimi American Expresskään... 

Joo, kyllä jotain on keturallaan. Minulla on nimittäin PS Storessa toiminut niin OP:n kuin Sammonkin Electronit.

Jayzka jo antoikin hyvän neuvon, eli käy kaikki asetukset läpi kohta kohdalta ja tsekkaa onko ne pilkulleen oikein. Enempää en osaa neuvoa.

Lisää tarkkuutta mustuuteen.

Sanoi ukki kun plasman osti!

On vähän ikävä jo joitain lautalaisiakin.

Olen otettu!

Jea, suuret onnittelut vain kaikille kouluun päässeille!  Se oli ainakin itselleni yksi ikimuistoisimmista hetkistä viime kesänä kun sain tietää haun tulokset

Jokusen päivän sulattelun jälkeen Transformers 2 jäi mieleen pettymyksenä, joka ottaa ensimmäiseltä osalta mennen tullen pataan, elokuvallisesti. Jatko-osatauti oli kehissä ja kaikkea täten siis enemmän, mutta tällä kertaa liiankin kanssa. Robottien väliset kahakat olivat aivan liian sekavaa mättöä eikä aina saanut selvää kuka oli ottavana osapuolena.

Megan Fox moottoripyörän päällä pyllistelyineen on heteromiehelle silmäkarkkia, mutta pari liian vaativaa emotionaalista tulkintaa vaativaa kohtausta oli neidille liikaa.

Ykkönen on mielestäni neljän tähden teos, kun toinen tuleminen ansaitsee kokonaiset kaksi staraa vähemmän. Aijai!

Kyle Andrews - Sushi


Catchy!

En tiedä mistä Ephram aikoo setin ostaa, mutta eipä tästä tarvi noin paljoa maksaa. First party pelit wiillä on jokseenkin varmasti sen 35-45€
Suomesta ostettuna tietenkin ihan eri asia.

Usein en, huolimatta 15 euron säästöstä, tilaa peliä Britanniasta, vaan kiertelen mieluummin jännityksessä kauppoja julkaisupäivänä. Siinä on oma tunnelmansa.

Ostan toki pelejä verkostakin, mutta läheskään aina sille ei ole tarvetta.


Pitäisiköhän tämän kokoelman myötä vihdoin pelata kaikki Primet läpi, skanneineen päivineen, sataprosenttisesti? Yhdenkään osan kohdalla en ole muistaakseni sitä vielä tehnyt. Täytyy vain malttaa mielensä ja pelata osa kerrallaan, eikä aloittaa kaikkia kolmea samanaikaisesti. Se olisi suuremman luokan virhe. 


Ihastellaanpas jumalaista 16:9-tilaa muutaman kuvan voimin!

Ja mausteeksi pari mielestäni Primen hienointa teemaa: Menu music ja Magmoor Caverns

[Harry Potter]

Harry Potter

Aika sama mieltä ole leffoista, mutta pakko mainita että kirjat ovat (kuten melkein aina) PALJON parempia kuin elokuvat. Etenkin neljä viimeistä kirjaa ovat todella hyviä. Kantsii lukea, itse luin just 3.- 7. kirjat jälleen uudestaan ihan vain kutosleffan odotuksen takia.

Eilen kävin lainaamassa sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa ja Viisasten Kivestä tulikin ahmittua ensi-istumalta sata sivua.

Nyt on luettavaa huomiselle matkallekin, kun suuntaan juhannuksen viettoon maalle. 

Shigge: Mario Galaxy 2:ssa ei tule olemaan yhtä vahvaa tarinaa kuin sen edeltäjässä 

Tuotanoinjoo.

Tasoloikkiahan Mariot ovat, enkä ainakaan minä vaadi toilailun taustalle sen kummempaa tarinaa. Pelattavuus menee kaiken muun edelle. Mutta onko tämä muille pettymyksen karvasta kalkkia? Olisiko joku halunnut, että Galaxystä, joka oli juonipainotteisin Mario-koskaan, oltaisiin menty vielä pidemmälle? Nyt kun ilmeisesti palaillaan Sunshine ja SM64-meininkiin, jossa vain pelastetaan Prinsessa ilman sen suurempia käänteitä.

Galaxyssa satukirjan avulla kerrottu Rosalinan tarina oli tosin mielenkiintoinen ja jopa kaltaiseni alfauroksen sielua koskettava.

Ei muuten taida olla tukea Cube-kontrolleille.

Itseäni ei haittaa kuitenkaan tippaakaan, niin hyvältä ja luonnolliselta MP3:n ohjaus tuntuu.

Jeah! Wiin uudelleen hankkimisen ajoitus pitänee sijoittaa syyskuun alkuun, sillä Nintendo on julkaisemassa aikas makoista pakettia MP-sarjan faneille. Nyt kahdessa ensimmäisessä pelissä on Corruptionista tutut jumalaiset kontrollit ja 480p tarkkuudella toistuva laajakuva. Kun vielä itselläni on MP1:n ja 2:n läpi pelaamisesta useita vuosia aikaa, otan tälläisen kokoelman kieli pitkällä vastaan.

Joten eiköhän kaikki kynnelle kykenevät tahkota taas Metroid Prime -trilogia läpi uusien kontrollien innostamana!

MP1:stä on itselläni eräitä pelihistoriani lämpimimpiä muistoja. Sen pelialue musiikkeineen on uskomattoman hieno. Odotan Tallon IV:lle paluuta malttamattomana.

Kuka oikeasti voisi vastustaa Metroid Prime -trilogiaa n. 60 euron hinnalla?

[Harry Potter and the Sorcerer's Stone]

Kuulun niihin jotka eivät ole lukeneet Harry Potter -kirjoja, ja sen sijaan katsovat elokuvat ensimmäisinä. Kirjojenkin lukeminen kuuluu suunnitelmiin, jahka sopiva rako vain löytyy.


Harry Potter and the Sorcerer's Stone

HP-saaga aloitetaan elokuvallisesti varsin tyydyttävästi, joskin moni asia on vielä keskeneräisellä tolalla. Yksi näistä on näyttelijöiden väliset kemiat ja taidot, sillä pääosan esittäjät ovat myöhemmissä elokuvasarjan osissa huomattavasti luonnollisempia ja parempia kuin Viisasten Kivessä.

Valoisa ja huumoripitoinen seikkailu päätetään synkästi ja maalaillaan osuvasti tulevaisuuden pirujen kuvia seinille. Visuaalinen ilme on kohdallaan, ja tietyt näyttelijävalinnat (etenkin Hagrid) ovat osuneet napakymppiin.

Harry Potter and the Chamber of Secrets

Saagan toinen osa jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä, tosin tehden sen mielestäni astetta heikommin. Salaisuuksien Kammio ei vaan dramaturgisesti pysy niin hyvin kasassa kuin avausosa. Tosin harteillaan tälläkin on sama vika kuin edeltäjällään: salamatauti. HP-kirjat ovat niin mammuttimaisia teoksia, ettei edes kolmen tunnin elokuva voi tehdä niille millään tavalla oikeutta. Niinpä katsoja joutuukin sietämään melkoista loikkimista ja salamannopeaa etenemistä juonikuvioiden välillä. Kohtauksiin ei voi jäädä rakentelemaan tunnelmia; naatiskelemaan, siinä määrin kuin elokuvallisesti olisi terveellistä.

Salaisuuksien Kammio häviää siis neitsytosalle, mutta muuten se on hyvä fantasiaseikkailu.

Harry Potter and the Prisoner of Azkaban

Tässä on HP-elokuvien vedenjakaja. Rutkasti lisää synkkyyttä kattilaan ja mausteeksi osuvaa pohjustusta Tylypahkan ihmissuhdekiemuroihin, ja tuloksena meillä on ilmapiiriltään nautittavan tumma ja tyylikkäästi tehty teinifantasia. HP-maailmassa ei enää paista loputon aurinko eivätkä valoisat sävyt juhli. Taivas on tumma ja ukonvasamat yhdessä maata piiskaavan rankkasateen kanssa pitävät tunnelman synkeänä.

Varttuneet näyttelijät ovat huomattavasti kahta aiempaa osaa paremmasta iskussa. Tämä pätee varsinkin itse juhlakalun esittäjään, joka alkaa päästä täysipainoisesti sisään Harryn sielunmaailmaan vasta tässä sarjan kolmannessa elokuvassa. Emma Watson ylinäyttelee yhä, mutta ei enää yhtä häiritsevästi kuin aiemmin. Vanhemman ikäpolven näyttelijät ovat totutun hyvässä lyönnissä, eikä edes Dumbledoren esittäjän vaihtuminen kuolemantapauksen vuoksi häiritse liikaa.

Se mistä minä kolmannessa osassa tykkään, on pieni pohjustus tuleviin ihmissuhdekiemuroihin. Hormonit alkavat hyrrätä tylypahkalaistenkin kehoissa eikä kädestä kiinni pitäminen välttämättä merkkaakaan enää vain pelkkää halua ystävyyteen. Tämä on se aspekti, jota lopuilta elokuvilta odotan ja myös aikoinaan kirjoilta, jahka ne ehdin läpi lukea.

Harry Potter and the Goblet of Fire

Sarjan neljäs osa pitää Azkabanin vangin luoman aiempaa synkemmän tyylin, ja se on ainoa oikea ratkaisu. Ihmisten välisiä suhteita painotetaan hitusen aiempaa enemmän, muttei ihan siinä määrin kuin itse olisin toivonut. Edelleen salamatauti pitää juonikuviot pyörimässä hurjaa vauhtia eikä aikaa suurempaan tunnelmointiin täten jää.

Visuaalisesti HP-elokuvat ovat laatutyötä. Kirjassa kuvaillut taikaa tihkuvat mielikuvitusmaisemat näyttävät olevan siirretty elokuvamuotoon hienosti. Tämä yhdistettynä lisääntyneeseen synkkyyteen pitää huolen siitä, että neljännen elokuvan tyyli on niin kohdallaan kuin sen pitääkin olla.

Harry Potter and the Order of the Phoenix

Toistaiseksi viimeisin (no, uusinhan tulee tuossa heinäkuussa) on yllättäen mielestäni toistaiseksi paras Potter-elokuva. Hahmoihin on ehtinyt luomaan jo tietyt tunnesiteet, jonka johdosta ne eivät tunnu kirjojakaan lukemattomasta kylmiltä. Huonoa on se, että viides elokuva tuntuu paikka paikoin kahden viimeisen pohjustukselta. Mutta jos se näin hienosti tehdään, niin mikäs siinä sitten.

Radcliffe on sarjan viidenteen elokuvaan mennessä oppinut miten Potteria näytellään, ja antaakin muutamassa kohtauksessa näytteitä kyvyistään. Loppupuolen "Et tule koskaan kokemaan rakkautta ja ystävyyttä" -repla voisi helposti luisua kornin puolelle, mutta Daniel toimittaa sen hienosti perille ja liikauttaa varmasti katsojankin mielessä edes jotain.

Viihdyttävä, hyvin tehty ja taianomainen. Plussia on niin paljon, että tietyt pistävät miinukset jäävät lopulta pienemmäksi kuin joissakin muissa elokuvissa.

Minäkin olen pelannut Ocarinaa taas läpi. About vuoden väleinhän se on läpäistävä, ei siitä mihinkään pääse. Eikä kyseessä ole edes mikään itsekeksitty ja tylsyyttä aiheuttava velvollisuus, vaan odotettu tapaus, joka vetää suun väkisinkin hymyyn.

Water Temple sen kuin vaan paranee! Ensimmäisellä läpipeluukerralla inhosin sitä temppeliä ja olisin toivonut järeänpuoleista pommia, jolla moisen turhan paikan voisi posauttaa pois Hyrulesta maleksimasta, mutta 11 vuotta myöhemmin Water Temple onkin suuri suosikkini. Sen rakenne säädettävine vesitasoineen ja tunnelmallisine huoneineen säväyttää. Majorassa ja TP:ssäkin oli vesitemppelit, mutta Ocarinan version suosioon ne eivät ole minun silmissäni (ainakaan vielä) yltäneet.

Pelin sidequestit ovat myös hyviä. Siinä missä TP tyrkytti sydämenpaloja armottomalla tahdilla, tuntuvat Ocarinan piece of heartit paljon palkitsevammilta.

Puhumattakaan mainiosta Biggoron-questista, jonka palkinto on kenties hienoin koko Zelda-historiassa! Se hallussa Link muuttuu lopullisesti teinitontusta äijien äijäksi, jota Ganondorfkin ylhäältä tummanpuhuvasta tornistaan tähyilee kunnioittavin silmin.


I underestimated that boy. No... it was not the boy I underestimated, it was the Triforce of Courage.

Itse haluaisin, että pelin jokaisen kentän pystyisi läpäisemään myös yksin. Ettei olisi mitään erillisiä ratoja moninpeliä silmällä pitäen. Toki vaati taitoa rakentaa radat niin, että ne ovat pelattavissa niin yksin kuin kolmen kaverinkin kanssa, mutta jos jotakin Nintendolta löytyy, niin sitten taitoa 2D-kenttien suunnittelussa.

Ehkäpä radat muuttuvat aina hitusen riippuen montako pelaajaa on pelin kimpussa? Käytettiinkö moninpelattavissa Zeldoissa nyt tälläistä ratkaisua, näin muistaakseni.

Mutta jos tosiaan tässä on 80 hyvin tehtyä, kookkaanpuoleista kenttää, niin kyllä minä ainakin täyden pelin hinnan tästä mielelläni pulitan.

Moninpeli varmasti tuntuukin turhalta, jos ei ole lapsesta pitäen haaveillut sienivaltakunnassa kulkemisesta yhtäaikaa kaverin kanssa!

Pitkään tukahdutettuna ollut Nintendo-fani heräsi sisälläni: NSMB Wii, Mario Galaxy 2 ja Team Ninjan uusi Metroid pakottavat hankkimaan Wiin takaisin hyllyyn ennenkuin vuosi vaihtuu näyttämään numeroita 2010. Tämä peli on saatava, ja mielellään julkaisupäivänä.

DS:n New Super Mario maistui minulle kuin suklaajäätelö helteellä. Siitäkin huolimatta, että peli ei kaikkia jaksanut, varsinkaan liian helpon vaikeustasonsa myötä, ilahduttaa. Mielestäni DS:n Mario oli omassa sarjassaan - ja varsinkin omassa ajassaan! - niin mainio tasoloikka, ettei sen lyttäämiselle ole mitään perusteita. Kenttäsuunnittelu ei ole yhtä hienoa kuin SMB3:ssa tai Worldissa, mutta kuka ihme voisi sen haukkua täysin surkeaksi? Yllättävän moni, näköjään.

Moni onkin vedonnut siihen, ettei 2D-Marion tule olla vain "ihan hyvä", vaan kokemus, jonka jälkeen parittelunkin jälkeinen huipennus jää nuolemaan näppejään; parasta housut jalassa ja ilman -kokemus. Nämä nostalgiassa vellovat penteleet eivät kertakaikkiaan hyväksy keskinkertaisuutta.

Mutta minä poika opinkin näkemään porkkanat dildoilta, ja hyväksyin alta aikayksikön ettei kyseessä ole ihan parhaille Mario-peleille täysillä kampoihin laittava peli, vaan pikemminkin arvosanan 8 ansaitseva julkaisu, joka 2D-tasohyppelynä omalla aikakaudellaan on kova luu.


New Super Mario Wiin mielenkiintoisin aspekti, itselleni ainakin, on sen tarjoama mahdollisuus moninpeliin. Kuinka monta kertaa olenkaan Marioita kaverieni kanssa "hot seat" -meiningillä pelatessa toivonut yhtäaikaista moninpeliä näihin tasoloikkiin. Ymmärrän, että meno yltyy helposti vääränlaisessa seurassa täydelliseksi sikailuksi, mutta sopivan pelitoverin kanssa voinee oikeasti tehdä sopuisaa yhteistyötä matkalla kohti maalia ja Bowserin linnaa.

Eiköhän yksinpelaajallekin silti ole tarjolla hupia riittämiin, siitä pitää huolen yli 80 kentän valikoima.

Mutta miten on, herättääkö tämä peli kiinnostusta vai onko se hälläväliä-tuotos DS Marion jälkeen? Onko joku jopa hankkimassa Wiitä vain pelkästään tämän takia? Jokatapauksessa uusi kotikonsolille ilmestyvä 2D-Mario on todellinen tapaus.

Conanin katsojaluvut laskevat kuin lehmän häntä


Keltainen lehdistö toki tykkää revitellä, mutta ei tilanne silti uuden juontajan kannalta paras mahdollinen ole. Olen aika yllättänyt. Ilmeisesti Leno on rapakon takana pidetympi kuin Conan.

Monen mielestä uusi Tonight Show ei ole isännnän ja käsikirjoitustiimin vaihtumisen jälkeen enää yhtä hohdokas kuin Lenon aikoina: hyvin käsikirjoitettujen vitsien tilalle on tullut Conanmaista hulluttelua ja "huonoa huumoria".


Saa nähdä miten tilanne etenee. Tänään luvassa muuten David Duchovny, herkkua vanhan filu-fanin sielulle.

Löysin iPhone 3.0-päivityksen piraattipoukamasta kellumasta, joten moinen tuli poimittua mukaan mitä pikimmin. Vielä kun raportit vakuuttivat, ettei mitään vaaraa oman puhelimensa tuhoamisesta ole, aloitin asentamaan mokomaa.

Kohta vuoden vanha iPhone 3G saa tämän päivityksen myötä uutta elämää. Jo viisi vuotta sitten wanha juttu ollut MMS astuu punaisella matolla esiin myös jeesuspuhelimeen, ja tekee sen tyylillä. Ensimmäinen iPhonesta virallisesti lähetetty MMS on kokemuksena lähes uskonnollinen!

Skandit löytyvät nyt suoraa näppimistöstä, mikä on hieno juttu. Softa toimii vaakatasossa myös maileja ja tekstareita naputellessa. Hienoa, sillä tällöin näppäinten koot ovat tarpeeksi suuria nakkisormisillekin.

Mobiili-Safari käsittelee html:ää nyt nopeammin kuin koskaan. Se tarkoittaa sitä, että kaikki muut kännykkäselaimet putoavat taas kuin eno veneestä. Surffaamisesta kännykällä on tullut nautinto. Herää kysymys, kuinka makeaa webin selaaminen on uudella GS:llä, kun jo vanhalla raudalla 3.0-safari on selvästi aiempaa ripeämpi.

Spotlight-haku vaikuttaa kätevältä. Niinkuin Mac-isoveljensä, se löytää nopeasti nimen perusteella niin sähköpostit kuin mp3-kappaleetkin. Tekstiviestejä se ei jostain syystä löydä. Lieneekö moinen tietoista Applen taholta vai tuleeko toiminto joskus, jää nähtäväksi.

Toivon mukaan pääsen pian testaamaan jotakin moninpeliä kahden iPhonen välillä. Tämä toimintohan tuli mahdolliseksi 3.0:n myötä. Joku FPS (Wolfenstein-käännös oli yllättävän hyvä) voisi olla hyvin tehtynä aika makea.


Sokerina pohjalla: nyt iPhonen omistajatkin pääsevät leikkaamaan ja liimaamaan omenanmuotoisten sydämiensä kyllyydestä. Copy-paste tehtiin kerralla täydelliseksi, sillä sen käyttäminen toimii kuin ajatus. Testasin sitä kopioimalla oman pelaajalauta-postaukseni sähköpostiin, homma hoitui puolessa minuutissa ja pirun hienosti hoituikin. Jos pasten haluaa peruuttaa, ei muuta kuin ravistaa puhelintaan ja undo-toiminto on heti käytettävissä!

Vuoden kestänyt rakkaus tähän kerrassaan sikasiistiin laitteeseen on yhä voimissaan.

TomTomin navigointisoftaa odotellessa. Kesän aikana pitäisi olla ostettavissa.

Pienoisia uudistuksia sitten tuli vain iPhoneen, ei mitään maata mullistavaa.

Silti tuo parempi kamera videoeditointeineen kiinnostaa. Ujuttivat myös voice controllin uuden iPhonen ominaisuudeksi, vaikka olisivat satavarmasti voineet tehdä sen myös vanhalla mallilla, yleiseksi 3.0-käyttiksen ominaisuudeksi. Mutta onhan niitä uusia luurejakin myytävä.

Taitaa nyt silti nykyinen iPhone 3G 8GB lähteä n. 150 eurolla myyntiin, ja ensijoukoissa ollaan tuota uutukaista odottelemassa 

Jep, Metropolian Tikkurilan toimipisteessä vaikutan pääasiassa, mutta myös Helsingin hämeentiellä oli ainakin 1. vuonna (joka oli, voi pojat, UPEA!) muutama kurssikokonaisuus.

66 opintopistettä on plakkarissa, kun tutkintoon vaaditaan 240. Hyvässä vauhdissa siis ollaan.


Tänään tapahtui: noh, sanotaanko ettei rahan tuloa voi estää! Kyse ei ole satasista, vaan tuhansista.