Mutta tällähän kaudella kieroilua ja selkään puukotusta oli riittämiin? Tuossa puolivälin tienoilla talon riitainen ilmapiiri välittyi kotisohvallekin.

Pienissä annoksissa ihan jees, mutta koko kauden ajan en moista jaksaisi katsoa.

Onneksi tuli sentään hyvä voittaja. Hyväsydämiselle ja hassunhauskalle Anniinalle voiton suon ilomielin.

Mutta olipahan epäkiinnostava kausi. Liekö tuotantoyhtiöllä kuitenkaan kiinnostusta tehdä muutoksia, jos tämä kausi oli edellisiä menestyksekkäämpi katsojalukuja tuijottaen. Lienevät äänestysmäärätkin suht mukavia. Haluaisin BB5:n sisällyttävän taloon enemmän aidon tuntuisia, lämpimiä ihmisiä, joita varsinkin ensimmäisellä kaudella talo oli pullollaan.

Noh, BB-talo hiljenee taas 9 kuukaudeksi.

Tämän floppikauden voittajan tulisi olla Anniina, ja hyvältähän se näyttää. Kohta nähdään miten käy.

Unohtui vielä mainita teemamusiikki.

SIIS

MITÄ

HELVETTIÄ?


Alkutekstiosuus oli taas visuaalisesti pätevä. Nolo kappalevalinta vain herätti hämmennystä. Ei päässyt kunnon Bond-fiiliksiin edes tässä.

Miten ihmeessä loistavan Casino Royalen jatko-osa, Quantum of Solace, onnistuttiin ryssimään? Metsään mentiin jo siinä, että aiemman Bondin juonta lähdettiin jatkamaan suoraan uusimmassa. Casinoon olisi ollut syytä lopettaa se juonivyyhti ja rakentaa Danielin toiseen Bondiin jotakin tyystin muuta.

Quantum on leikattu niin paskasti, että teatterissa tuli aspiriinipurkkia ikävä. Uskomatonta. Holtiton editointi oli jo Casino Royalen yksi heikkouksia, mutta vasta Quantumissa se toden teolla raastaa. Toiminnasta ei saa mitään selvää eikä kohtauksiin pääse kunnolla sisään. Se luo hektisyyttä, mutta jatkuvasti käytettynä efekti ei ole järkevä.

Mitäänsanomaton juoni yhdistetään tähän ja saadaan puhdas kahden tähden elokuva, ei yhtään sen enempää. Edes toimintakohtaukset eivät olleet, johtuen ala-arvoisesta leikkauksesta, mitään kovin makeita. Casinon nostokurkien päälle hyppely ja alun toiminta kokonaisuudessaan on viisi kertaa parempaa kuin mikään tässä toisessa osassa.

Se joka kuuseen kurkottaa.... Kaikkea on enemmän, mutta yleinen tasonpudotus edellisestä on kammottava. Casino on yksi suosikkibondejani, kun taas tämä uusin yksi inhokeistani.

Onhan tuo firmware 2.2 jo aika vakaa, ainakin omassa käytössäni. 2.0:n hirveä lagisuus on oikeastaan kokonaan poissa.

Mobiili-safari rullaa mainiosti kun sillä surffaa ns. kevyillä sivuilla, mutta raskaammat saitit nikottelevat. Tämän takia en esim. koskaan käykään sillä helsingin sanomien pääasiallisella web-sivulla, vaan tyydyn kevyempään HS.mobile-sivuun, josta kyllä näkee kaiken tarvittavan matkan päällä.

Onnea Tzipolle hienon lelun saamisen johdosta 


Tässäpä ohjelmasuosituksia:

Palringo instant messenger: Vakaa pikaviestinsovellus, ja on ilmainen. Ei toimi (ainakaan vielä) taustalla, joten ohjelman pitää olla kokoajan esillä jotta viestejä voisi vastaanottaa. Onneksi taustalla pyörivät sovellukset tekevät tuloaan jahka Apple vapauttaa kehittäjien käyttöön kyseisen mahdollisuuden.

Facebook: naamakirjan käyttäjille kätevä sovellus. Tärkeimmät toiminnot ovat mukana. Tilan päivittäminen vaikka WiFi-yhteyden päästä on yllättävän addiktoivaa puuhaa.    Ohjelma on tietysti maksuton.

Tic-tac Touch: Risti-nolla tappaa tehokkaasti tylsät hetket, ja kaverikin pääsee mukaan. Mukana myös WiFi-peli. Saa ilmaiseksi, mutta 0,99 euron versio on mainosvapaa.

Super Monkey Ball: Maksaa 5,99 euroa, mutta summalla saa tähän asti parhaan iPhone/iPod Touch -pelin. Graafisestikin varsin hienon näköinen. Kallistelu-kontrollit sopivat Monkey Balliin kuin riisipuuro jouluaattoaamuun. Oiva peli bussi- ja junamatkojen ratoksi.

Discover: ainoa ilmainen softa, jolla voi siirtää tiedostoja tietokoneelle ja toisiin iPhone/iPod Touch-laitteisiin WiFi-verkon välityksellä.

Lightsaber: Turhaahan turhempi tämä on, mutta on sitä kiva kavereille pari minuuttia demota. Eli puhelin toimii valomiekan tavoin kun sillä huitoo. Voit jopa luoda kustomoidun hahmon oman kuvasi kera ja valita miekalle sopivan värin... Aika nörttiä 

Safari on GIF ja Flash-toistoa lukuunottamatta Mac-käyttäjälle loistava. Varsinkin NeoGAFissä vierailu taantaa Safarin hetkessä polvilleen. En ymmärrä, miten nopeustestejä jatkuvasti voittava ja monella tapaa kehityksen kärjessä keikkuva selain omaa tuollaisen ongelman. Ja se on ollut olemassa jo vuosia. Applekin tietää - ja tunnustaa - probleeman, mutta fixiä ei näy eikä kuulu. Prkl.

Firefox on myös jees. Tosin omalla koneella ja yhteydellä pikkuriikkisen Safaria hitaampi. Kysymys kuuluu: onko kriittisen tärkeää, että sivu latautuu 0,1 sekuntia nopeammin? 10 sivun avaaminen nostaa ajan jo sekuntiin. Jos siis kuvitellaan, että surffaussessiossa käyttäjä avaa 100 sivua, tuhrautuu siihen omalla kokoonpanollani Firefoxilla 10 sekuntia kauemmin kuin Safarilla. Tämä on tietysti törkeän yleistettyä laskentaa eikä toteutu tietenkään tarkasti tuolla tavoin.

Tuossa 10 sekunnissa ehdin kipaista jääkaapille hakemaan tölkillisen cola-zeroa surffausessiota piristämään. Okei, SE EI SIIS OLE ENSIARVOISEN TÄRKEÄÄ.


Viedäänpäs samalla aihe sivuraiteille ja haukutaan Applen toimintaa iPhone-softien suhteen. Yhtiö ei salli, että app storeen tuotaisiin kilpailija Safarille. Opera oli jo aikeissa kääntää omaa mobile-selaintaan iPhonelle, mutta se on ilmeisesti mahdotonta. Ehkä tuon voisi sulattaa jos iPhonen safari olisi isolla T:llä Täydellinen, mutta kun se ei ole sitä. Parhaimmillaan se on sukkela ja hienosti toimiva, parasta mitä mobiiliselainrintamalla on nähty, mutta bugeja on paljon eikä tukea flashille ole.

Jaahas. Niinpä se tämäkin vuosi on päässyt valumaan melkein loppuun ja sehän tietää juhlista jaloimman viettämistä. Kyllä joulu on hienoa aikaa, vaikka sitten se joulua edeltävä hälinä ja huiske ei niinkään nappaisikaan.

Mutta jos tulee musta joulu jälleen kerran muualle kuin pohjoiseen, niin syöhän se fiilistä. Itse lähden PK-seudulta Tampereen suunnalle viettämään joulua. Siellä sentään lumeen on jonkinlaisia mahdollisuuksia. On tässä toki vielä joitakin viikkoja aikaa, ja kuten taannoin lumimyräkkä opetti, ei tarvitse pyryttää kuin yhden yön ja maisema muuttuu täydellisesti. Luminietokset söivät mukavasti marraskuista synkkyyttä pois ja nostivat ainakin meikäläisen vireystasoa selvästi. Harmi, että sääennusteet näyttävät plussaa pitkälle ensi viikkoon.

Joulupaketit ovat jääneet vielä tyystin hankkimatta. Aina se menee viime tippaan, vaikka kovasti joka syksy haaveilen, että tänä syksynä kaikki on toisin ja lahjat hankittu hyvissä ajoin. Jouluviikon tungoksessa ei ole miellyttävää juosta kaupasta kauppahan. Siinä joulumieli joutuu koetukselle.

Huomenna se kuuluisa ensimmäinen luukku avautuu. Pitääpä jonkinlaiset jouluvalot ikkunaan ripustaa sekä kaivaa kääpiökuusi kellarikomeron kätköistä subbarin päälle joulua tuomaan. Voisipa vielä jonkin joulu-CD:n pistää soimaan.

Eli sitä lunta, kiitos!  Kertoiko äitisi veljen siskon koiran hamppua polttava kaima, että huomenna sataa lunta? Jaa tietosi kun kuulet siitä! Meikä haluaa tietää onko joulu valkoinen.

7. kauden 17 ensimmäistä minuuttia tulivat Redemptionin DVD:n mukana. Ei olisi pitänyt katsoa, nyt odottelu on entistä malttamattomampaa.

Kauden alku on aivan helmi. Ei voi kyllä valittaa, ettei toiminta lähde heti rullaamaan. Vitoskauden alku on tähän mennessä suosikkini ja 7. kausi puskee heti siihen rinnalle.

Kun ainakin alkukaudesta Jackilla on yhtä kiintoisa vastavoima kuin mitä mies itse on, voi odottaa melkoisen herkullisia kohtauksia. Tuotantoyhtiön mukaan 7. kausi on paras heidän tekemistään (yllättävä kommentti), onko näiden sanojen takana nyt katetta?

Kaikki alle kolmikymppiset ovat mielestäni pojuja.


Aika turha minun on yrittää ketään käännyttää muuttamaan mielipidettään tästä sarjasta. Itsekin tiedostan, että kaudet ovat melkoisen itseään toistavia. Samoja ideoita kierrätetään surutta hieman muunneltuna, josta karmein esimerkki oli viime kausi. Kuitenkin sarjassa on niin paljon hyvää, että ainakin meikäläinen pysyy tyytyväisenä:

- Jack Bauer on oikeasti mielenkiintoinen, hyvän ja vähemmän hyvän rajamailla hortoileva oikeudenpuolustaja. Ei liian puhtoinen kaikkine kidutuksineen ja protokollien rikkomisineen.
- Toteutus TV-tasolla todellista huippuluokkaa. Spit screen -leikkaus hioutunut vuosien varrella loistavaksi. Kuvausjälkeenkin on tottunut ja se mielestäni tukee hyvin sarjan tunnelmaa.
- Sarjan kaava "yksi jakso = 1 tunti tosiaikaa" on edelleen ainutlaatuinen.
- Paremmin ohjattuja toimintakohtauksia saa TV-sarjoista etsimällä etsiä.
- Sean Galleryn soundtrack. Harvoista sarjoista muistaa musiikkia. 24 on jättänyt mieleen monen monta hyräiltävääkin tunnaria.
- Twistit. Osa kyllä naurettavan yliammuttuja, mutta sentään sarja osaa vieläkin yllättää.

Kyseessä on sarja, jota ei voi yhden jakson perusteella teilata. Jos katsoo vaikka puoli tuotantokautta ja sen jälkeen vielä sanoo paskaksi, niin OK. Mutta jos joku tulee tätä yhden ainoan tunnin perusteella haukkumaan, niin sellainen ei mene läpi.

Mutta käyttäkää toki aikaanne niihin sarjoihin joista pidätte.

Vakavammin puhuen, eikö sinusta pitänyt tulla joku media-man? Videoiden parissa työskentelit jossain oppilaitoksessa ja Tiltissäkin olit töissä.

2006 keväällä valmistuin media-assistentiksi. Sitten pidin muutaman välivuoden ja nyt tänä syksynä jatkoin ammattikorkeaan niin ikään digiviestintää opiskelemaan, medianomin sulkaa hattuun ansaitsemaan. Enemmän kuin mukavasti alkanut se taival.

Onpahan nyt jotain tekemistä, ja opintojen ohella on hyvää aikaa naputella tekstiäkin kasaan. Ja onhan se B-suunnitelmakin ihan hyvä olla. 


Ai niin, ja Joelille suuret onnittelut täältäkin suunnasta. Aiempaan viestiin unohdin laittaa.

Jack is back!

Ei näin.

Sanoo poju, joka kylvää Puhan kuvaa joka toiseen viestiin ja vielä luulee sen olevan hauskaa!

Ei niin.

Jack is back!

Seiskakauden esileikki, eli 24: Redemption, esitettiin jenkeissä viime sunnuntaina. Melkein 2,5 gig.. kiloa painanut HD-postipaketti kesti Amerikan serkkuni lähettämänä valua postilaatikkoni pohjalle epämiellyttävän pitkän ajan. Mutta voi sitä juhlaa kun viimein valmista tuli: siihen päättyi pitkä ja karvas aika ilman uusia 24-jaksoja. Ja tämäpä on vielä ihka oikea TV-elokuva isomman budjetin ja uuden tapahtumapaikan ryydittämänä. Miten hyvä se voi olla?

Onhan se jees. Mutta ei ihan niin jees, kuin olisi odottaa voinut. Hitaahko tempo on nopeatempoisiin jaksoihin tottuneena pienoinen pettymys. Toki tämän on tarkoitus paikata aukot 6:n ja 7:n kauden välillä, joten siinä mielessä dialogivoittoisuuden ymmärtää. Toiminta on vain niin siistiä, että sitä olisi toivonut olevan mukana paljon enemmän. Vaikkei Jack ole tällä kertaa Losissa tutussa kaupunkiympäristössä, saavat kotiedusta nauttivat Afrikan pahiksetkin tuta karun Bauerin alkuvoiman. Jostain kantautuu tuulahdus Ramboista.

Tapahtumaympäristö on uudenlainen, mutta tuo muutos ei ole muokannut kaksneljän peruskonseptia juuri mihinkään. Kovin samanlaistahan tämä yhä oli, hitaampi tempo erotuksena.

Redemptionin tehtävä on toimia makupalana, ja antaa katsojalle syy kuolata seiskakauden perään. Kuolavana ei täällä päässä kasva tolkuttoman suureksi. Odotan silti tammikuuta täpinöissäni. Hienoa, että 24 on taas takaisin mukana pelissä!

Onneksi minusta tulee kirjailija! Ei tarvitse sietää moista kuralla olevaa systeemiä. Sen sijaan about 960 kertaa vaikeampaa on saada kynäilijän uralleen mallikas alkupotku. Ilman sitä makaronikattilat ja Alkon halvin punaviina kutsuvat.

Uhkapelin lopputulos voi olla suuren unelman toteutuminen. Tai vaihtoehtoisesti koko tulevaisuuden peittyminen ison mustan pilven alle. Mutta jos ei yritä, ei saa yhtään mitään. Kerran täällä vain ollaan.

Toisaalta, vaikka tuloni jäisivät selvästikin tyypillisen peruspalkan alle, olisin todennäköisesti silti helkkarin paljon onnellisimpi ihminen saadessani tehdä sitä mihin on polte. Kakskolmosena lapsosena on helppoa julistaa rahan olevan yliarvostettua, mutta jos oikeasti siltä tuntuu? Kivoja härveleitä ja ulkomaanmatkoja sillä saa, ainekset hyvään elämäänkin osittain.

Mutta ei takuuta pitkäaikaiseen onnellisuuteen. Boostaava tekijä se on; jos olet jo valmiiksi onnellinen, tekee tuohivuori sinut todennäköisesti vieläkin onnellisemmaksi. 


Mutta vanhempansa auto-onnettomuudessa menettänyttä ja kroonisessa ahdistuksessa kylpevää ei lottovoittokaan välttämättä tempaa takaisin onnellisten kirjoihin.

No okei okei, topicin nimi muutettu!   

Lähtihän tämä aihe aika nopeasti sivuraiteille alkuperäisestä tarkoituksestaan. Toki olen yhä sitä mieltä, että joku voi pitää maailman parhaana sarjana salkkareita ja se on ihan okei. Parhautta ei voi tieteellisesti todistaa.

Roswellin 1. kautta olen katsonut 14 jakson verran. Kyseessä on nostalginen paluu 8 vuoden takaisiin tunnelmiin. Silloin kun olin vielä niin eksyksissä elämässä.

Jos minun pitäisi mainita yksi teini-iän minääni eniten vaikuttanut sarja, niin vastaus olisi Roswell. Everwood tuli sen verran myöhemmin, etten ollut enää yhtä vaikutusaltis.  Esimerkki? Sarja sai ostamaan kasan hiushoitotuotteita. Ihan vain siksi, että pystyisin loihtimaan samanlaiset pörröpystyhiukset kuin Michaelilla oli. Joskus se onnistui, useimmiten koko tupee lässähti yläilmoista maan pinnalle kun tuulessa kouluun fillarilla poljin. Magee se ekan kauden letti yhä tänäkin päivänä on.

1. kausi keskittyy ihmissuhteisiin aika paljon, mutta mukaan mahtuu myös sitä sarjan mytologiaa. Ei mistään filujen tasoisesta meiningistä ole kyse, mutta kyllä tämä sarja osasi/osaa ihan jännittäväkin olla.

Hahmoihin täytyy olla tyytyväinen: ärsyttävät harvinaisen vähän, jos ollenkaan. Lizin ja Maxin romanssipallottelu ehkä hitusen käy rassaavaksi, mutta toisaalta kaksikon hienovarainen suhde on myös jotenkin realistista katsottavaa. Michael ja Maria olivat silloin (kuin myös nyt) ylivoimaiset suosikkini. Heidän välillään on epätavallisen paljon sähköä ja näyttelijöiden kemiat pelaavat yhteen oivasti. Deittailivathan nämä kaksi sarjan tekovuosien aikoihin, ja se todellakin paistaa esiin myös heidän hahmoistaan. Harvoin moista rätisevää ukkosta näyttelijöiden välillä todistetaan.

Uhkaavuutta mukaan tuova seriffi on hyvä vastavoima. Mustavalkoisesta arkkityypistä miellyttävän kaukana. William Sadler omaa oikean näyttelytyylin tulkita hahmoaan.

High school -matskua on sarjassa ehkä sittenkin hiven liikaa. Se kyllä ekalla kaudella toimii, mutta eiköhän aihealue olisi mahdollistanut mielenkiintoisia asetelmia sieltä jännäripuoleltakin. Nyt otetaan ihan kaikki irti "mitä jos muukalaiset olisivat keskuudessamme ja vain muutama tietäisi siitä" -lähtökohdasta. Vaikka mausteista epätavallisen paljon diggaavatkin ja molekyyleja muokkaavat, niin nämä sarjan muukalaiset ovat monin muin tavoin hyvin paljon normaalia amerikkalaista teiniä muistuttavia. Maassa maan tavalla.


Käsistähän tämä ensimmäisen kauden jälkeen sitten lähti: 2. kaudella mystiikkaa ja filu-elementtejä lisäiltiin, mutta lopputulos ei ollut ihan toivotun kaltainen. Kolmas kausi on sitten jo nolon huono. Siinä määrin, että vähän hävettääkin että olen siitä kaikki jaksot nähnyt...

Meikä odottaa innolla noita 2012-leffoja. Armageddon, Deep Impact, Independence Day, Day After tomorrow ja monet muut katastrofipätkät ovat minulle ns. "guilty pleasure" -leffoja. 


Aika jees mainontaa muuten 2012-teaserissa: lopussa ei ilmoitetakaan nettisivua, vaan isketään kylmästi teksti "find out the truth, google search: 2012". Kyllä nimittäin sellaisiakin löytyy viljalti, jotka ovat välttyneet tältä maailmanloppu-spekuloinnilta. Aihehan sinänsä on kiinnostava niin skeptikolle kuin tosihörhöillekin.

Jos uusi XF-leffa tehdään, sen aiheena olisivat Alienit

Niin sitä pitää. Tuollaisen ottaisin vastaan koska tahansa, vaikkei siltä voisikaan odottaa mitään kausien 1-5 laatua.

Mutta oikeasti, aiheessa lepää valtava kasa potentiaalia. Vuotta 2012 jollain tapaa käsittelevät elokuvat tulevat lähivuosina haalimaan yleisöä teatterit pullolleen. Alle siis jokin sitä korostava markkinointikampanja, niin ei tarvitse huolehtia edellisen elokuvan kaltaisesta tuloksesta lippukassoilla.

 

Mitalisysteemissä alemmilla sijoituksilla olisi yhä arvoa, mutta se heijastuisi vain valmistajien mestaruussarjaan. Talleille se on tosin merkittävä sarja, sillä sijoitusten perusteella jaetaan rahaa ja paikat varikolla.

Mielestäni olisi täydellistä, että yksilöinä kilpailtaisiin mitaleista, ja joukkueena alemmistakin pisteistä.

Mielestäni kyseessä olisi paras uudistus vuosikausiin.


Pelot siitä, että mestaruus ratkeaisi puolivälissä kautta, ovat aika turhia. Okei, olisihan se niin mennyt silloin kun Schumi hallitsi ratoja, mutta olihan se äijä ihan pisteilläkin laskettuna kauden puolivälissä 50 pisteen karussa. Yhtenä kautena jopa ratkaisi MM:n matemaattisesti laskettuna tismalleen kauden puolivälissä.


Oi niitä aikoja 

Pinkki oli magee, mutta kyllä hopea-tummempi hopea yhdistelmä vie siitä voiton.

Ikonitkin näyttävät hyvältä ja laudalla alkaa tosiaan olla yhtenäinen tyyli. Good job!

Sitähän sääntömuutoksilla on juu haettu. Mutta eniten tästä puhuvat tietty ne fanit ennen F1-kautta ja samalla nostavat ilmaan hypeä - tai toivoa - paremmasta. Päättäjät itse eivät niinkään hehkuta, että nyt muuttuu kaikki.


Liputan mitaliuudistuksen puolesta.

Ensinnäkin, nykysysteemillä jos kuljettaja ajaa pari huonoa kisaa, hän saattaa olla 20 pistettä MM-johtajaa perässä, vaikka olisi ennen epäonnisia kisojaan ollut tasapisteissä. 20 pisteen kurominen kiinni on hirmuinen urakka nykyautojen luotettavuudella. Eriasia on, jos toinen johtaa kahdella kultamitalilla. Kaksi voittoa voi silloin taas tasottaa pelin.

Varmistelu ja kakkosena nyhvääminen 8 pisteen takia raivostuttavat. Kultamitalin arvo olisi huikea, ja sen eteen varmasti taisteltaisiin.

Kubican kaltaiset, varmalla ajolla MM-taistossa pysyvät kuljettajat eivät enää olisi mukana kultapokaalijahdissa, mutta parin pääkandidaatin taistossa tulisi ehkä sitäkin jännempi. Tällä kaudella finaaliin olisi lähdetty tilanteessa Hamilton-Mass 5-5.  Viime kaudella tilanne olisi ollut Alonso: 4, Kimi: 5, Hamilton: 5.


Bööni, toteutas ny tämä sit.

Hirvittävän lelumaisen näköinen tuo tosiaan on. Sliksit on silti kiva nähdä taas autojen alla. Lisääntyneen pidon pitäisi teoriassa antaa enemmän mahdollisuuksia ohituksiin, tämä yhdistettynä KERS-järjestelmään saattaa taata sen, ettei ihan joka skaban voittoa ratkaistaisi varikolla. Mutta totuus voi ensi maaliskuussa olla taas tyystin toisenlainen.

Takasiiven rumuuden kestää jos se todella toimii niinkuin sen pitäisi toimia: antaa lisää pitoa takana ohitusta kärkkyvälle. aiempina vuosina takana ajelleet kun joutuivat äkisti vähäisen downforcen armoille.

Privileged

Kun selvisi, että sarjan taustalla häärii tärkeä Everwoodin ja Gilmore Girlsin taustavoima... Kaikki mulle heti tänne nyt! Siis jaksot.

Privileged on vaikkapa Dexterin synkistelylle oivallinen vastapeluri. Aurinkoisempaa ja yhtä hauskalla dialogilla varustettua uutta sarjaa ei varmaan pariin vuoteen nähdä. Toisaalta mukaan on saatu Gilmoren tytöistä tuttua populaarikulttuuriin ahkerasti viittavaa konekivääridialogia, kun taas sarjan henkilöhahmojen tunteiden käsittely on vähän velkaa 2000-luvun parhaalle draamasarjalle, Everwoodille.

Privilegedin alkuasetelma on seuraava: Megan Smith on nuori ja nälkäinen, kirjailijan urasta haaveileva nainen. Hän on kuitenkin leipääntynyt tuttuun ja tasaisen tappavaan työhönsä New Yorkissa. Meganille aukeaa pian tilaisuus muuttaa aurinkoiseen Floridaan kahden teini-ikäisen tytön tutoriksi upporikkaan perheen taloon. Siinä sivussa voisi jotakin kirjoitellakin.

Sarja soljuu kevyesti eteenpäin. Erityisen raskaita tahi isoja teemoja ei käsitellä. Noin 10 jakson jälkeen henkilöhahmoista ei ole vielä tullut erityisen läheisiä, joten Gilmoren tyttöihin ja Everwoodiin vahvoissa määrin kuuluneet "vedet silmissä" -kohtaukset ovat ainakin vielä toistaiseksi jääneet kokematta. Mutta potentiaalia silläkin saralla toki on.

Big Brother 2008 on ihan paska.

Kausi alkoi vielä lupaavasti tuoreine käänteineen, mutta nopeasti paljastui tämän vuoden oikea karva: samasta puusta veistetyt pökkelökilpailijat kulkevat tappavan tylsien viikkotehtävien läpi. Alkukaudesta jatkuva purnaaminen ja p-jauhanta vähän viihdytti, mutta viime viikkoina meininki on pudonnut tasolta "välttävä" tasolle "ala-arvoinen". Ei tälläistä jaksa.

Ei jaksa ilman niitä hauskoja ja miellyttäviä persoonia, joita oli mukana kolmella edellisellä kaudella. Nyt ne loistavat täysin poissaolollaan. Kun omaa suosikkia ei löydy, ei ohjelmaa jaksa seurata. Toki moni ottaa erilaisen, puolueettoman lähestymisen Big Brotheriin. Mutta minä olen aina halunnut löytää suosikin/suosikit, ja ikään kuin elää talon tapahtumat heidän kauttaan.

Talon ovi käy myös aivan liikaa. Uusia kilpailijoita on heitetty sisään kauden aikana niin paljon, että katsojalle muodostuu raskaaksi jatkuvasti tutustua uusiin - sen sijaan, että vanhoista paljastuisi uusia ja mielenkiintoisia piirteitä. Tämän vuoden ryhmityksellä jälkimmäisestä ei tosin ole ollut pelkoa.


Ensi vuonna uusi yritys.

Musta on mainio vaihtoehto valkoisen rinnalle. Ja kuten migge jo sanoi, silmille tuo on kevyt.

Hieno juttu, että jaksat kehittää lautaa jatkuvasti eteenpäin. Yhden miehen voimin toteutettuna se on kunnioitettavaa. 

Tulihan tuo magee iPhone-Ocarina 79 sentillä ostettua aika haipakkaa. 

Olen ollut aina huono soittamaan mitään, alakoulussakin nokkahuilutunnit menivät päin prinkkalaa. Mutta tuohon pääsi kyllä suht nopeasti sisään. Jo nyt onnistuvat suht yksinkertaiset sävelmät kuten ylimiehekäs "tuiki tuiki tähtönen".  Zelda-laulujakin on luriteltu mukavasti. 

Aika jees softa kyllä ja siihen saa tunteja uppoamaan vaikka kuinka.

WALL-E oli niin timantti (ja Ratatouille, ja ihmeperhe ja..), että seuraavan Pixar-animaation, eli Upin, traileria odotellaan täällä suunnassa kuin humalaa nousevaa...

Hei, mitä ihmettä?! Voiko olla todellista?! Kyllä, kyllä se vain on.

Eli menkäähän tuonne katsomaan Upin ensimmäinen traileri ja kiittäkää minua myöhemmin! 


Ai että odotanko innolla ensi vuoden toukokuuta? Silloin alkaa kesä ja silloin tulee Up! Niin, että siinähän vastausta kerrakseen moiseen hölmöön kysymykseen.

Shia Labööffin uusimman, eli Eagle Eyen, käväisin katsomassa päivänäytöksessä tänään kun iski tylsyyskohtaus. Koulutyötähän minä oikeastaan tein, mutta siinä tuli seinä vastaan ja silloin parhaaksi ratkaisuksi olen huomannut parin tunnin kokonaisvaltaisen irrottautumisen tosimaailmasta.

Mutta se katselumotiiveista. Kaiken kaikkiaan Eagle Eye on varsinkin perinteinen thrilleri. Se piti tehdä alunperin jo vuosia sitten, mutta esimerkiksi kymmenen vuoden takaisessa maailmassa sitä ei ehkä olisi voitu toteuttaa niin uskottavasti kuin nyt. On tosin vuoteen -08 sijoitettunakin tämä sellainen "no aijaa, tuokin sitten mahdollista" ajatuksia herättävä pätkä.

Ei mitään yllättävää, ei muistettavia kohtauksia eikä muutenkaan mistään osa-alueesta välity laatuleffan merkkejä. Eagle Eye on parhaimmillaankin siis keskinkertainen.

LaBööffiä tuntuu inhoavan moni. Onpahan tehtailtu jopa t-paitoja, joiden sanoma on suorasukaisuudessaan "riittää, Shia!". Mutta miksi? Sitä en ymmärrä. Ei Shia nyt ihan sinne lempinäyttelijöihin kuulu, mutta melkeinpä poikkeuksetta hän on mielestäni tehnyt elokuvissaan kelpo työtä. Ilmeisesti kaverin naama vain ärsyttää pelottavan suurta joukkoa. 
 
Eli NONONONONONONONONO, ei Shia huono näyttelijä suinkaan ole.

Itsekin kituutin soluasunnossa melkein kaksi vuotta. Ei ole aika päässyt näitä muistoja kultaamaan ja tuskin pääseekään.

Vaikka pidän ihmisistä ja tulen toimeen mitä erilaisimpien persoonien kanssa, niin kyllä tuossa kestämistä oli. Etenkin tunne siitä, että kämpän siisteys ei ole omissa käsissä, hiersi mieltä. Yksiöön muuttaminen olikin sitten melkoisen juhlan paikka ja sillä tiellä olen yhä. Tokihan varsinkin nyt taas opiskelijana yksiössä asuminen pienillä tuloilla nakertaa budjettia, mutta on se loppujen lopuksi sen rahan arvoista. Ainakin meikäläiselle.