Yhtään en ollut Hellboyhin hahmona tutustunut kun sen aikoinaan näin ja sen vuoksikin yllätti miten paljon siitä diggasin. Visuaalisesti todella hienon näköinen elokuva ja tarinalliset elementitkin toimivat.
Kakkonen taas oli omaan makuuni ehkä hieman liiankin fantasiapainotteinen. Ajoittain tuntemukset liikkuivat jopa siellä LOTR-trilogian tienoilla. Erilainen se ainakin oli, joskaan ei yhtä mieluinen kuin eka osa.
Olen muuten täysin samaa mieltä. Mielestäni ehkä jopa heikoin Nintendon itse tekemä Zelda-seikkailu.
Peliharrastus ollut kiireiden takia vähän jäissä. Tänään kuitenkin kaverin kanssa pelattiin kahdestaan muutamaa wanhaa kunnon peliä nostalgiahuuruissa.
Teenage Mutant Ninja Turtles II: Arcade Game oli melkoinen kokemus. Yli kymmenenhän vuotta siitä jo on, kun kyseessä olevaa peliä kerta toisensa jälkeen kaveriporukassa läpi tahkottiin. Kaksinpelinä se onkin mitä mainiointa viihdettä, vaikkakin toki vaatii runsaasti nostalgiaa tuekseen, jotta yksinkertainen pelimekaniikka ei heti ajaisi pois.
Silti "miksi pelit eivät enää nykyään ole näin hauskoja?" huokailut astuivat kuvaan viiden pelatun minuutin jälkeen.
Mario Party on monien mielestä loppuun lypsetty lehmä, jonka parhaat ideat käytettiin jo parissa ensimmäisessä osassa. Pelasimme MP ykköstä, sitä mistä kaikki sai alkunsa. Toiminta on rajoittuneempaa kuin seuraajissa ja minipeleissä näkyy tietty ajattelemattomuus, mutta silti jokin viehätys näissä vaan on. Ne ovat niin rentoja pelata. Läpänheitto kaverien kanssa sujuu samalla oikein hyvin kun koko ajan ei tarvitse otsa hiessä keskittyä ruudun tapahtumiin.
Keskinkertaisen 6. kauden jälkeen innostus sarjaa kohtaan laski hieman. Mutta nyt, kun ikuisuudelta tuntunut tauko alkaa olla takana ja toinen toistaan makeampia trailereita tiputellaan, alkaa 24-kuume nousta tavanomaisen korkealle - ja ehkä jopa siitä yli.
Näin herkullisia lähtökohtia ja mahdollisuuksia ei nimittäin ole tämän sarjan historiassa ennen nähty. Katsokaapa esimerkiksi kaikki sanan eeppinen vaatimukset täyttävää uutta traileria seiskakaudesta. Viimeiset sekunnit tarjoavat maistiaiset kohtauksesta, josta oikein pelattuna tulee välitön klassikko.
Mageet musiikit, muuten. Tulee mieleen vähän Metroid Prime 1:n titlemusa.
Tuon takia televisioiden vertaileminen marketeissa on PETOLLISTA. Lähes televisio kuin televisio suoltaa uudenkarheana tehdassäädöissään pihalle täysin katselukelvotonta kuvaa. Omakin Sony näytti liikkeessä kovin vaatimattomalta. Demottiinhan sitä tosin väkisin venytetyllä voice-kanavan 250 x 220 pikselin roskalähetyksellä, mutta silti.
Kotiolosuhteissa, hyvin säädettynä ja hyvällä kuvalähteellä telkkarini antama kuva on todella komean näköistä
Heti kun uuden television kuorii pehmusteistaan tulisi suorittaa kalibrointi. Jos ei levyjä löydy, on netti täynnä erilaisia säätöihin tarkoitettuja sivuja. Eli kunhan läppärin/tietsikan saa telkkuun kiinni, voi säädöt tehdä silläkin tavoin.
WALL·E on todellakin niin lähellä täydellistä animaatiota kuin olla ja voi. Kaksi kertaa se on tullut nähtyä teatterissa ja kunhan BD-julkaisu ilmestyy, se kulutetaan varmasti puhki. Miten Pixar voi pistää paremmaksi?
Äänimaailma sävellyksineen ei omalla kohdallani jättänyt yhtään toivomisen varaa. Sopiva sekoitus mahtipontista, koskettavaa ja sitä perinteisempääkin "tilu-lilu" animaatiomusiikkia.
Pisti harmittamaan kun Hamilton tuikkasi viime hetkillä Timpasta ohi. Ei sillä, on mies aika älyttömän kova ratin vääntäjä, mutta myös julkisuuskuvaltaan vähän epämiellyttävä. Enkä nyt sano todellakaan tätä Hamiltonin ihonvärin takia, pois se minusta.
Ihan jees kausi kuitenkin, vaikkei näin sinivalkoisten lasien läpi katsottuna mennytkään ihan putkeen. Kimin piti ajella talvitestien perusteella suurinpiirtein yhdellä kädellä mestaruuteen ja Heikinkin hyvän alkukauden siivittämänä pistää Hamille kampoihin. Räikkönen ei vaan tuntunut, miehen omien sanojen mukaan, pääsevän alkukauden jälkeen autonsa kanssa sinuiksi, ja renkaathan tähän kuvioon usein liitettiin.
Saatiin kuitenkin hyviä skaboja ja yllättäviä lopputuloksia, joista kirkkaimpana paistavat esiin Kubican ja Vettelin voitot. Olihan Alonson loppukauden tuplakin mukava juttu. Hyvä nähdä Espanjalainen taas täysillä "pelissä mukana".
Pettymys tuo tilaisuus ainakin minulle oli, monessakin mielessä. Applen uusien kannettavien ulkonäkö muistuttaa nyt liikaa PC-vastineitaan, tässä on menty huonompaan suuntaan.
Ja on suorastaan idioottimaista, että Apple pudotti tavallisista MacBookeista kokonaan pois FireWire-liitännän! Kotivideoiden editointi kuuluu kaikille, ei vain Pro-sarjan koneita omistaville. Jokin tarina tässäkin on takana ja sen auliisti kuulisin.
Eipä tullut pienintäkään hinkua päivittää nykyistä, talvella -07 hankittua MacBookia. Varsinkin kun sen vääntö riittää mainiosti kaikkeen mitä sillä duunailen.
# < WHV > in order to go out of this chat with a BANG... # < WHV > We want to announce # < WHV > that # < WHV > the 2nd season # < WHV > of # < WHV > E # < WHV > E # < WHV > E # < WHV > E # < WHV > EVERWOOD # < WHV > is on its way in 2009.
Turha sanoa, että Epi-setä on nyt hyvin, hyvin, hyvin ONNELLINEN!
(jo aiemmin tästä huhuiltiin, mutta vasta nyt saatiin Warnerin virallinen kanta kuuluviin)
Herkullisen oivallisesti lähteneet opinnot rullaamaan täällä päässä. Motivaatiota on vaikka lampaiden syötäväksi. Tosin, sitä en missään vaiheessa epäillytkään.
Uusia tuttavuuksia ja nimiä facebookiin on tarttunut mukaan jo aika liuta, ja pyörä senkuin jatkaa vyörymistään rinnettä alas, napaten mukaansa mitä milloinkin. On niin makeeta olla taas geimeissä mukana.
Vapaa-ajan suhteen olen kyllä melko huikeassa tilanteessa, sillä sitä ei oikein tahdo löytyä, vaikka en edes duunissa käy. Nostan hattuani armottoman korkealle niille, jotka vielä opintojen ohessa tienaavat puurtaen rahaa, ja siitä kiireestä huolimatta hoitavat tentit ja tehtävät kotiin. Arjen sankareita ovat he.
Pelaajalaudallakin olen käynyt hirmu vähän viime kuukauden aikana. Sivun olen avannut vain muutaman kerran. On vain niin hirmuinen hinku käyttää aika opiskeluun. Ja toki ihmissuhteitakin pitää hoitaa. Niiden saralla uunissa paistuu varsin makoisia, sydämenmuotoisia sokerikuorrutettuja pullia....
Vuoden 2006 kuljin synkän kolkossa tunnelissa. 2007 pimeästä kajasti valoa.
Tänä vuonna valo häikäisee aurinkolasien tarpeiksi asti!
Et selvästikkään ole vielä päässyt kiinni niihin ammattikorkeakoulun opiskelu metodeihin: Jos tenttejä ei ole tiedossa, suoritetaan lähinnä yleissivistävää toimintaa: Ryypätään, käydään yhellä, waretetaan, harrastetaan, tai vaan ollaan. Jos tenttejä on tiedossa katsotaan muutamaa päivää aikaisemmin yleiskatsaus mitä tenttiin tulee. Jos tentti on välillä tiistai - perjantai, aletaan käymään koealuetta läpi toiseksi viimeisenä päivänä. Paitsi jos on mahtavaa menoa tiedossa. Esimerkiksi ryyppy reissu. Jos tentti on maanantaina tai viikolla on mahtavia menoja, käytetään sitä viimeisen illan ja yön motivaatiota.
Tämän tekniikan vaatimuksena on että luonnoilla on käyty suurimmilta osin.
Ja tuo oikeasti toimii Myönnän kyllä että jos aikoo olla luokan priimus, siinä vaaditaan jonkin verran jo lahjakkuutta. Tosin siinä vaiheessa oikea kysymys on jo että mitä hittoa teet ammattikorkeassa
No perkele, eihän nyt tuolla lailla AMK:ssa pelleillä!
Itse otan tämän vakavasti, yhtenä suurena elämän osa-alueena, josta yritetään suoriutua olosuhteisiin nähden parhaalla mahdollisella tavalla. Se tarkoittaa siis arkipäivinä koulun jälkeistä opiskelua n. 2-3 tuntia. Kirjastossa on moinen toimenpide mukava suorittaa, koska ympärillä on ihmisiä ja koen saavani enemmän aikaan sillä tavoin kuin kotona notkuen. AMK on mahdollisuus imeä huima tietomäärä pääkoppaan. Luennot pohjustavat sen tietomäärän, mutta SE RATKAISEE MITEN AKTIIVINEN OLET OPPIMAAN KOULUN ULKOPUOLELLA.
Minä olen siitä onnellinen, että rakastan tätä alaa ja olen tähdännyt siihen pienestä pitäen. Siitä 8-vuotiaasta, kylän lehteä toimittaneesta pikkunaskalista lähtien.
Ai niin, kirjatkaa nyt minut hyvänen aika miittiin messiin!
24. syyskuutahan tämä uusi Knight Rider toden teolla käynnistyy, ja vanhalle kunnon Hasselillekin kaavaillaan kohtuu merkittävää roolia sarjasta. Miltä tämä kuulostaa:
Lainaus
Thompson's dream scenario has Hassellhoff's Michael Knight teaming up with Justin Bruening's Mike Tracer, both accompanied by their faithful K.I.T.T.s; Michael with the original Pontiac Trans Am, and Tacer with the Ford Mustang GT500KR.
Ykkösen näkemisestä on ehtinyt vierähtää melkein 10 vuotta. Pidin sitä silloin kohtuu viihdyttävänä action-elokuvana, joka ei kuitenkaan tarjonnut mitään maata mullistavaa. Kakkosen onnistuin sivuuttamaan. Nollaodotuksin (ja hyvin pitkälti Jet Lin takia) tätä kömmin kuitenkin Finnkinon superpäivänä katsomaan.
Geneerisen, kornin ja totaalisen ennalta-arvattavan toimintakomedian sain. CGI on törkeässä ylikäytössä ja jo ensimmäisen puolituntisen jälkeen valuu korvista ulos. Ne, jotka oikeasti luulivat tämän olevan "Indympi kuin Indy 4", saavat syödä luulonsa ketsupin kera. Kristallikallon valtakunta on tähän roskaläjään verrattuna sentään vielä elokuva, eikä mikään loputon efektivuoristorata, vaikka samaa tautia oli uudessa Indyssäkin toki havaittavissa.
Kyllä Li omasta mielestäni jotain pelasti. Parempi, pelottavampi ja kovempi Muumio kuin Vosloo ykkösessä. Näyttäviä kaksintaisteluita oli vain harmillisen vähän. Ja nekin vähät vesitettiin hirmuisen typerillä salamaleikkauksilla, jotka eivät taaskaan antaneet tunnelman kasvaa. Red Bullit pois leikkaajilta ja Sergio Leonelta oppia!
The Mummy: Tomb of the Dragon Emperor ehti melkein unohtua heti viiden minuutin kuluttua lopputekstien näkemisestä. Se summaa koko elokuvan täydellisesti; unohdettavan laskelmoitua koheltamista ilman oikeaa vaaran tuntua ja tyylikkyyttä.
Todennäköisesti, koska minulla oli juuri sama. 39 astetta kuumetta, nenä tukossa ja kurkusta oli ihan pirun kipeä. Lisäksi kurkun rää'än seassa oli suhkot paljon verta. Meikäläinen on kuitenkin siinä mielessä outo, että sairastun normaalia harvemmin mihinkään tauteihin, mutta sitten kun sairastun, reaktiot ovat normaalia rajumpia. Esim. nuo verenvuodot ovat yleisiä.
Eli kimppakivaa kolmistaan, vai oliko teitä enemmänkin?
Kelpaa. Vielä kun tuottajat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa palata mytologia-aiheeseen, niin kyllä ainakin minä odottelen kiinnostuneena. Vuosi 2012 on kovaa vauhtia lähestymässä (nelisen vuotta aikaa pelata poijaat enää), niin aihekin olisi ns. kuuma peruna.
Joo, taivas on keltainen, lehmät lentävät, TK häviää lotossa ja ENNENKAIKKEA, mpeg2-pakattu 720x576 resoluutioinen kuva voittaa kompressoimattoman 4096 x 2214 -filmikuvan.
Jotain katetta löytyy "mun 4000 euron Pioneerin Plasma ampuu Full HD:nä parempaa kuvaa kun lähiteatterissa", mutta väitös, että SD DVD:n kanssa olisi samoin, on aivan naurettava.
Huonoja uutisia tuon minäkin: on olemassa mahdollisuus, että tämä miitti jää minun osaltani pois ohjelmasta. Isoveli on ehkä tulossa viikonloppuna Espooseen, ja hän käy täällä niin harvoin, etten kehtaa lauantaita törsätä miitissä. Mies päätti äkkiarvaamatta ilmoittaa tästä, en siis tiennyt vielä asiasta kun sopivaa viikonloppua tässä taannoin tutkailtiin.
Vierailu ei ole vielä varma, torstai-iltaan mennessä tiedän miten käy.
Ledgerin aivan liian aikainen poismeno harmittaa. Ties millaisia rooleja mies olisi vastaisuudessa saanut. Aikaisemmat roolityöt eivät juurikaan antaneet Heathille pelivaraa kehitellä elokuvien hahmoja mieleisikseen, mutta Nolanin ohjauksessa uskomattoman lahjakas näyttelijä pääsi näyttämään todelliset kykynsä.
Ymmärrän tietyn kylmän suhtautumisen julkkisten kuolemantapauksiin, delaahan porukkaa käytännössä katsoen joka hetki jossain päin maailmaa. Julkkisten kuolemat vain tuntuvat siksi merkittävämmiltä, koska ne ovat ihmisiä, joita on oppinut näkemään televisioissa ja valkokankaalla. Haastatteluiden ja lehtiartikkeleiden myötä näiden sielunmaailmaan on päässyt vähän sisään ja oppinut millaisia he ovat ihmisinä.
Jos oma elämäni olisi tylsää, menisin hakemaan piristystä ilotaloon ja alkaisin tuprutella pilveä. Lääkkeeksi ei ainakaan MISSÄÄN TAPAUKSESSA kävisi 1 tunti big brotheria päivässä = 7 tunnin annos viikossa, poislukien mainoskatkot.
Tätä ohjelmaa ei missään tapauksessa voi ottaa pelkkänä puhtaana viihteenä. Tällä pitää paikata oman, kurjan elämänsä tylsyyttä. Toki sitä voi käyttää myös todisteluun miten paljon paremman maun omaa ja miten paljon makeemmin kuluttaa vuorokaudestaan yhden tunnin.
Tässä se nyt on: uusi Big Brother on taas ovella, tarkalleen ottaen n. 3 viikon päässä. Show potkaistaan käyntiin 27.8 klo. 21.00. Topici on luotava, herättäähän ohjelma takuuvarmasti taas keskustelua. Puolesta ja vastaan.
Viime kausi oli Suomen kausista tähän mennessä HUONOIN. Se oli, varsinkin ihanan Kadin takia, katsottavaa viihdettä, mutta monen asian takia se jäi viihdyttävyydessä 1. ja 2. kauden jälkeen. Yksi syy oli persoonien puute, sillä Pertun, Kakin, Ollin tai Kaarlon kaltaisia huippuksilöitä ei kausi säästänyt. Tai me katsojat emme säästäneet; Einari heti toisena ulos viime vuonna, minkä hemmetin takia?! Äänestäkää taas viihdyttävimmät jampat ulos ensimmäisten joukossa ja itkekää loppukausi tylsyyttä.
BB-kauden rakenne kaipaa tuoretta kosketusta. Enää ei tuttuakin tutumpi kaava puolivälin "tuodaan kokonainen joukko uusia kerralla" käänteineen maistu. Radikaaleja yllätyksiä täytyy olla mukana. Ainakin muissa maissa Big Brotherin yllättävyys on noussut tuotantokausien edetessä. Jenkeissä viime kaudella BB-taloon kilpailijoiden mukana solutettiin näyttelijä tahallista kaaosta ja kitkaa luomaan. Tälläistä ennalta-arvaamatonta ketkuilua minä haluan nähdä.
BB lupaa tällä kaudella olla kansainvälisempi kuin koskaan, ja se on lupaava... öhh... lupaus. Casting ei saa missään nimessä olla niin laimea kuin viime kaudella! Tekijät itse kehuivat valitsemansa kilpailijat maasta taivaisiin. Mikäs siinä kehuessa kun katsojaluvut pullistelivat ja kassakone tahkosi kylmää käteistä.
Koosteet katsotaan. Jos ei ehdi töllön ääreen, säilötään ne kovolle myöhempää katselua varten. Kaksneljäseiskaa ei sentään...
Pelaajalaudalla inhotaan enemmän BB:tä kuin rakastetaan (JayeizH vastaa yli sataa inhoajaa). Antakaa kuitenkin harjaanjohdettujen, ääliöviihteestä hupinsa saavien laumasielujen nauttia. Haukkua toki saa ja mielipiteensä kertoa. Minäkin haukun, jos tämä sietämättömästi osoittautuu edelliskautta tylsemmäksi.
Heroesin 3. kauden ensimmäisen jakson spoilereita luin, ei hyvältä näytä. Jos ne ovat totta, kausi alkaa suorastaan kiusallisissa merkeissä.
1. kausi on mahtava, yksi suosikeistani. Toinenkin on varsin katsottavaa materiaalia, vaikka selvästi häviääkin ensimmäiselle kaudelle. Ilmaista viihdettähän tämä on, joten tullee varmasti katsottua kolmoskauttakin vaikka sen laatu ei spoilereiden perusteella näytä ruusuiselta.
Katsoin ennakossa. Elokuva oli todella laimea toimintakomedia, kaikki parhaat palat vieläpä näytettiin trailereissa. Joitakin hyviä heittoja eksynyt toki mukaan, mutta suurin osa huumorista ei vain toiminut kovin hyvin. Selkeä pettymys, ei todellakaan niin hulvaton iloittelu kuin itse odotin.
Pääosaparista ei sinällään ole pahaa sanottavaa. Tosin eivät näyttelijätkään ihmeisiin pysty jos vitsit/komedia on surkeasti käsikirjoitettua.
Sweeney Todd ei ollut niin hyvä elokuva kuin mitä odotin sen olevan. Tokihan tämä on musikaali, eikä minulla niistä ole hirveästi kokemusta, joten minun arvosanani muodostuu hyvin pitkälti mielipiteistä, koska kokemuspohja muista musikaaleista ja kyky vertailla tätä niihin puuttuu melkein kokonaan.
Visuaalinen ilme ja äänituotanto elokuvassa on todella valioluokkaa. Kun Burton on ohjaimissa, mitä muuta voisikaan odottaa? Elokuvan tyyli pysyy linjassaan.
Leffa polkee paikallaan liikaa minun makuuni. Lauluja luritellaan, eikä mitään tunnu tapahtuvan. 2 tunnin aikana juonessa päästään naurettavan vähän eteenpäin. Tiedostan, että musikaalin ollessa kyseessä nämä kommentit kuulostavat pöyristyttäviltä, mutta tämä ei kai vain ole minun genreni? En minä silti mitenkään pahasti tylsistynyt. Katse pysyi ruudun tapahtumissa mallikkaasti, jo silmäkarkinkin takia.
Onnistunut ja paikoittain varsin koskettavakin draama. Yllätti positiivisesti, sillä en ennen katselua ollut edes kuullut leffasta yhtään mitään. Elämältä maistuvat, toivoa luovat ja pienieleisesti toteutetut draamat maistuvat minulle kuitenkin varsin hyvin, ja sellainenhan elokuva In the Land of Women kieltämättä onkin.
Vaikka nimi toisin voisi väittääkin, käsitellään elokuvan tapahtumat miehen, Adam Brodyn tulkitseman Carterin, kautta. OC-sarjan vakiokasvo ei loihdi hahmostaan ikimuistettavaa, mutta näyttely toimii pääosin hyvin eikä ainakaan minua pistänyt missään kohtaan pahasti silmiin. Sympaattinen ja rehti roolityö.
Vaikka tunnelma on onnistunut, yrittää elokuva olla tietyissä osin suurempi kuin mihin sillä eväät riittävät. Ehkä olisi ollut parempi luottaa pienieleisyyteen, millä tarina käyntiin työnnetään. Nyt se yrittää haukata vähän liian suren palan draamakakusta. Ja vaikkei elokuva siihen kaadukaan, se heikentää puolella tähdellä minun antamaani arvosanaa.
Harry Potteriksi jo pahasti leimaantunut Daniel Radcliffe yrittää toden teolla karistaa teininoidan "taakkaa" harteiltaan. DB onkin jotain aivan muuta kuin Potterit; vakava draama, jossa ei efektitehosteita nähdä. Tietokonepaukkujen sijasta yleisö pitää vakuuttaa hyvällä näyttelyllä.
Eikä Radcliffe kykene poikajoukon vanhimpana sellaiseen suoritukseen mikä olisi elokuvan kannalta sopivaa. Rooli on toki varsin hillitysti kirjoitettu, mutta siitä huolimatta hahmosta olisi voinut saada enemmänkin irti. Tämä tuntuu vain tekevän niinkuin sanotaan, eikä edes yritä tehdä hahmosta omaansa. Daniel on toki vielä nuori näyttelijä ja oppivaraa löytyy. Toivottavasti Potterin iso ja tumma varjo ei haittaa näyttelijäuraa liikaa.
Ylilionnollisista elementeistä koostuva The Forgotten on vielä alkupuolella kiinnostavan tuntuinen thrilleri, mutta lento ei pitkälle kanna. Jälkimmäinen tunti noloine loppuineen on suorastaan tuskallinen kokemus. Kerran sen katsoo, mutta mieli ei tee palata tämän ääreen toistamiseen, todellakaan. Termi "köyhän miehen X-Files" ei tunnu sopivalta. Kun vaihtaa sanan "köyhä" tilalle "kerjäläinen", aletaan olla oikeilla jäljillä.
Melkoisen sillisalaatin ovat käsikirjoittajat saaneet väsättyä. Missään ei tunnu olevan mitään järkeä. Elokuvasta on todella vaikea keksiä, kelvollista alkua lukuunottamatta, kehumisen aihetta.
Mutta eikös nämä DV-kamerat käytä niitä DV-kasetteja? Kuinkas helppoa niden siirtäminen on PC:lle? Eli onko vain "raahaa toiseen kansioon", vai pitääkö se "nauhoittaa" PC:lle?
Sori, jäänyt huomaamatta kysymyksesi.
DV-kamerat käyttävät Mini DV -kasetteja, kyllä.
Video siirtyy kasetilta tietokoneen kovalevylle juurikin "nauhoittamalla", sitä varten tehdyllä ohjelmalla. Käsittääkseni ihan ilmainen Windows Movie Maker osaa tämän homman tehdä, vaikka muuten softana onkin melkoisen kauhea, vaikka Applen mainioon iMovieen verrattuna.
Eli jos on kuvannut vaikkapa tunnin nauhan täpötäyteen ja haluaa sen kaiken siirtää koneelle talteen, ei muutakuin kytkee kameran tietokoneeseen, avaa "kaappausohjelman", painaa "record" painiketta ja antaa tunnin ajan siirtotyön tapahtua.
Kannattaa toki varmistua, että tietokoneessa on FireWire-liitäntä. FW ei ole liitäntänä sieltä yleisimmästä päästä, varsinkaan budjettiluokan koneissa.
Näytä kirjoitukset
Myönnän kyllä että jos aikoo olla luokan priimus, siinä vaaditaan jonkin verran jo lahjakkuutta. Tosin siinä vaiheessa oikea kysymys on jo että mitä hittoa teet ammattikorkeassa 
