Mutta siis mikä siinä gameplayssa mättää? Peli on lyhyt, mutta mukaan mahtuu räiskintää, perinteistä hiippailua, sukeltelua, pommien purkua, miekalla huitomista ja Sniputus-kohtauksia. Pomotaisteluista nyt puhumattakaan.
Pelattavuus ei vain ole mieleeni: etene 10 metriä, katso ensimmäisen persoonan kuvakulmasta, etene taas 10 metriä ja katso taas missä vartijat menevät. Yksinkertainen kenttäsuunnittelu juuri yrittää paikata pelattavuutta, mutta minut se vain ajaa suurempaan ahdistukseen.
Kontrollit ovat sinänsä ihan hyvät, mutta tapa millä MGS2:ta pelataan, ei mielestäni vain toimi puhtaana videopelinä.
Suurin osa pelin bossimatseista tuntuu todella unohdettavilta. Lopussa kun Ray-robotteja hyppii toinen toisensa perään areenalle, tuntuu se haukottavalta ratkaisulta.
En ole TK, eikä minusta ole TK:ta tuleva, mutta tästä harmittavasta seikasta huolimatta päätin jatkaa maaliskuisessa debyytissään mallikelpoisesti ihmisiä ärsyttänyttä topic-sarjaa. Ensimmäisessä osassahan TK kauhoi persoonalliseen tyyliinsä FFX:n päälle kilotolkulla lantaa. Fanipojat hyökkäsivät puolustusasemiin.
MGS2 on peli, jonka huonoutta nimenomaan pelinä olen vasta viime kuukausina alkanut ymmärtämään. Pidin siitä aiemmin melkoisen paljon. Vai pidinkö?
Pidin VÄLINÄYTÖKSISTÄ, TUNNELMASTA ja HAHMOISTA. Itse pelaaminen ei ollut kivaa. Jos olisin katsonut MGS2:n välinäytökset jotenkin fiksusti yhteen nivottuna kokonaisuutena, olisin pitänyt siitä täsmälleen yhtä paljon. MGS2 on minusta paska videopeli, mutta kiintoisa ja monipuolinen tarina.
MGS1:ssä tarinan ja pelaamisen tasapaino pysyi hanskassa Kojimalla, mutta kakkosessa homma lähti täysin käsistä: viiden minuutin köpöttelyä pelin ympäristöissä seuraa melkein aina puolet pidempi codec-keskustelu tai välinäytös.
Kaikki välivideot kylmästi skippaamalla peli ei vain toimi. Hyvän videopelin pitäisi olla ilman juontakin kiinnostava ja koukuttava. MGS:t ovat toki oma maailmansa, mutta voiko yhdelle sarjalle sallia omia sääntöjään?
Tarinaa en unohda, mutta MGS kakkosta ei vain tee mieli pelata pelinä.
Silent Hill 2 jäi n. 3 tunnin jälkeen kesken... En jäänyt jumiin, mutta peli ahdisti niin helkkaristi etten vain kyennyt jatkamaan. Joka kerta kun yritin jatkaa, harhailin peloissani noin viiden minuutin ajan demonisessa maailmassa ja sitten vaihdoin peliä.
Ykkönen vielä meni hiinä ja hiinä, mutta kakkonen on ihan sairas peli. Joten allekirjoitan tunnelman...
tuo vähän hämää kun siinä lukee että ollaan toivottu jo vuosia. ainoa asia mikä tulee mieleen mitä monet ovat mankuneet on se että lehden mukana tulisi joku demo levy tai vastaava.
Demolevy on digitaalisten latausten aikakautena auttamattoman vanhentunut.
Mutta voiko tuo olla keskustelupalstan vapautus, kun painotetaan että haluttu vuosia. Pelaajaboard suljettiin ei-tilaajilta hädin tuskin 2 vuotta sitten.
Nyt alkaa iPhonen osto olla lähellä. Vielä sen verran täytyy kysyä asiasta paremmin tietäviltä, että tarviikos mun vaihtaa liittymää kun mulla on jo Soneran joku liittymä?
KAIKKI Soneran ja Telefinlandin liittymät toimivat. Myös prepaidit.
Suorastaan raivostuin kun näin tuon iltalehden nettisivuilla äsken. Kimi ei edes osu lapseen ja senkin jälkeen katsoo kaksi kertaa huolestuneena taakseen! Oikeasti vituttaa miten huonosti media täällä Kimiä kohtelee.
Kyllä se on nyt realistinen mahdollisuus, että TDK jämähtää piikkipaikalle "pysyvästi".
5,000 äänen jälkeen 9,7 ei vielä ollut liian ihmeellistä, mutta lähes 50,000 pisteyttämisen jälkeen moinen hämmentää.
Ei kyllä ole näiden viimeisten päivien kärvistely tuollaisen jälkeen mitenkään kovin helppoa. Harvaa elokuvaa tulee tälläisellä palavalla innolla odoteltua. Teki muuten uuden viikonloppuennätyksen lippuluukuilla: runsaat 155,000 000 dollaria!
Erityisen pettynyt olen F1-forumin menoon, jossa viljellään yllättävän paljon rasistisia kommentteja
Vaikka Suomalainen olenkin, ihailen silti muiden maiden kuljettajien hienoja suorituksia. Ja olinhan minä yli kymmenen vuotta yksi tämän maan kovimmista M. Schumacher-faneista....
Järkyttävällä hypellä Suomeen lanseerattu iphone 3G on ollut nyt kaupan hyllyillä kenen tahansa ostettavissa kohta puolitoista viikkoa. Millainen tuntuma puhelimesta on Apple-miehellä, joka ennen iLuuriin tarttumista oli käyttänyt iPod Touchia pari kuukautta? Lue arvio!
iPhone 3G on jämäkkä. Se on ensimmäinen ajatus joka syntyy kun puhelimen nappaa hienosta laatikosta käteensä. Paksuutta on iPod Touchiin verrattuna hieman enemmän. Itse luen tämän asian pikemminkin eduksi kuin haitaksi, sillä iPhone tuntuisi istuvan ainakin omaan kämmeneeni paremmin kuin Applen kosketusnäytöllinen iPod.
Ensimmäisen iPhonen takakansi oli valmistettu hyvin naarmuja estävästä alumiinista, mutta 3G-painoksen takaosa on muovia. Tämä aiheutti monessa torpassa nurinoita. Apple perustelee vaihtoa loogisesti mm. Wlan-signaalin parantumisena ja laitteeseen lisätyllä GPS:llä. Huonona puolena muovinen takakansi naarmuuntuu taatusti alumiinista pahemmin, mutta luulen sen silti olevan paljon kestävämpi kuin iPod Touchin katseesta naarmuntuva takaosa. Reilun viikon käytön jälkeen iPhoneni musta takaosa on yhä kuin uusi.
iPhoneni kotiruutu. Ikoneita saa järjestellä mielin määrin, käytettävissä kaiken kaikkiaan 9 sivua.
Puhelin/yhteystieto-ominaisuudet iPhonessa ovat taatusti riittävät. Jokaisen henkilön yhteyteen voi tallentaa runsaasti erilaista tietoa, joka auttaa ryhmittelemään kontakteja jos puhelinnumeroita on runsaasti. Itse soittaminen sujuu kuin valssi pelimieheltä: puhelin tunnistaa korvan läheisyyden, jolloin se laittaa kosketusnäytön automaattisesti nukkumaan, jotta puhelun aikana virhepainalluksilta vältytään. Kuulokkeen kautta puhuttaessa laitteen ääni on erittäin selkeä, huomattavasti parempi kuin edellisessä SonyE Z610i-puhelimessani. Vaihtoehtoisesti voi käyttää mukana tulevaa kuuloke/mikrofoni-settiä hands free -puheluihin. Jos kuuntelee musiikkia, saapuva puhelu mykistää musiikin ja kuulokkeista alkaa kuulua soittoääni. Puhelun loppuessa laite jatkaa automaattisesti keskeytynyttä musiikkikappaletta oikeasta kohdasta. Hyvin toimivaa.
Tekstiviesti-ominaisuus on toteutettu hieman valtavirrasta poikkeavalla tavalla. Keskustelut esitetään "ketjuina" jokaisen kontaktin sisällä. Käyttäjä ei voi poistaa yksittäistä viestiä, vaan poistaa täytyy kokonainen ketju. Tämä on hieman ihmeellistä. Monet ovat valittaneet myös ettei ruudulla näy montako merkkiä on kirjoitettu.
Pikaviestinmäisesti esitetyt tekstiviestit ovat toimiva idea. Kun kaikki kootaan saman käyttäjän alle, ei tarvitse muistella mitä itse kirjoitti.
Kotimainen tekstiä korjaava sanakirja kuitenkin toimii juuri niin hyvin kuin sen pitääkin, ja pienen harjoittelun jälkeen huomaa kirjoittavansa tekstiä erinomaisen nopeasti. Yksittäisen tekstiviestin poistaminen voitaisiin tulevissa käyttöjärjestelmäpäivityksessä lisätä, sitä jäin itsekin kaipailemaan.
Akkukesto on kaksipiippuinen juttu. Kun 3G ja Wlan ovat jatkuvasti päällä ja jos puheaikaa kertyy reippaamman puoleisesti, täytyy iPhone 3G ladata joka päivä. Itselleni virtasyöppöjen ominaisuuksien käyttö jää vähiin, joten olen päässyt 4-5 päivän valmiusaikoihin, joka on paremmin kuin odotin. Ja tämäkin siis sisältää tavanomaisen puhelimen käytön lisäksi webissä surffailua ja musiikin kuuntelua. Jos ei runsaasti, niin ainakin kohtalaisesti.
Rampautettu bluetooth jaksaa ihmetyttää. Kaveriporukka hämmentyi, kun puhelinta esitellessäni jouduin bluetooth-tiedostonsiirron suhteen sanomaan "tällä ei pysty". Sen on pakko olla tietoinen Applen ratkaisu, sillä aiemmassakin mallissa asia oli juuri näin. Saa nähdä pysyykö tämä ominaisuus yhtä rajoitettuna, vai avataanko sitä tulevaisuudessa julkaistavilla päivityksillä.
iPhone 3G on puhelin, joka ei todellakaan sovi kaikille. Sen käyttöliittymä on huima edelläkävijä, mutta monet sen puutteista tuntuvat vuonna 2008 naurettavilta. Jos vastaavia ominaisuuksia löytyy jo alle 100 euron perusluureista, mutta ei "jeesuspuhelimesta", voidaan sitä hyvällä syyllä pitää hämmentävänä. Itselleni laite on kuitenkin kaiken hypen arvoinen ja mainio tapa yhdistää loistava mp3-soitin mainiolla käyttöjärjestelmällä siunattuun puhelimeen.
Aijaa. Mulla luki, ettei streami ole saatavilla UK:n ulkopuolisille alueille.
Hämärää. Mitään erityisiä toimenpiteitä tuon skulaaminen ei pitäisi vaatia. Tuossa linkin streamissa on kierretty mainitsemasi suojaus, mutta ilmeisesti sitten ihan kaikilla yhteyksillä se ei toimi?
80% Hocken kisasta oli aika tylsää ajelua, mutta kuten edellä jo sanoin, loppu pelasti osittain. Ilman turva-autoepisodia Hamilton olisi kurvaillut täysin ylivoimaisella erolla voittoon. Väittävät, että auto olisi tällä hetkellä ylivoimainen, mutta toisaalta mitä Kovalainen saa samalla kalustolla aikaan? Hampaatonta puksuttelua. Hamilton näytti viimeisten 10 kierrosten aikana nuoruuden päivien Michael Schumacherilta, ei yhtään vähemmältä.
MM-pisteet 10/18 kilpailun jälkeen:
1. Lewis Hamilton 58 2. Felipe Massa 54 3. Kimi Räikkönen 51 4. Robert Kubica 48 5. Nick Heidfeld 41 6. Heikki Kovalainen 28
Eihän tämä nyt mitenkään toivottamalta näytä vieläkään, mutta Unkarin GP:ssä täytyy radalla olla hyökkäävä ja nopea Ferrari. Ja jos Kimi vielä pari kisaa häviää Massalle, ykköskuljettajan edut siirtyvät armotta Brassikuskille loppukauden kisoihin.
Ja kyllä Hamilton nyt taas näyttää, että kyseessä on erikoisen lahjakas kuljettaja. Mies tippui turva-auton takia selkeästä johto-asemasta, mutta viis veisasi "nykyformuloissa ei voi ohittaa" väitteistä ja ohitti Massan ja Piquetin muutaman kierroksen aikana. Nautittavaa katsottavaa!
Alonso varmasti kiehuu raivosta jos Piquet sijoittuu palkinnoille...
Ja kaikki jotka eivät ole maksaneet MTV3 Maxista, voivat katsoa kisan ITV:n OK-laatuisesta streamista suorana. Bookmarkatkaa poijaat. Jokainen kauden aika-ajo ja kisa suorana.
Kausi näyttää etenevän vähän epämieluisasti näin sinivalkoisten lasien läpi tiirailtaessa, vaikka Räikkönen toki vahvasti mestaruustaistossa mukana onkin.
Ensinnäkin, Mclaren näyttäisi sujahtaneen kehitystyössä Ferrarin ohi. Toiseksi, Räikkönen tuntuu kummallisesti ottavan pataan Massalta vähän aika-ajossa kuin aika-ajossa. Brassi on kehittynyt tällä kaudella paljon.
No, täytyy olla onnellinen, että pistetilanne on hyvä. Tässä vaiheessa viime vuonna Kimi oli yli 20 pistettä MM-johtajaa jäljessä, eikä mestaruusmahdollisuuteen uskonut juuri enää kukaan.
Toivottavasti huomenna kisassa Kimi pääsee heti Alonsosta ja Trullista ohi, sillä nämä kaksi tulevat muodostamaan kuuluisan junan, josta ei Hocken kaltaisella radalla ihan helposti ohi sujahdeta.
Vuodet 2000-2003 meikäläiselle ovat (ainakin toistaiseksi) se pelaamisen kulta-aika: tahkosin ainakin sellaista 40-50 tuntia viikossa pelejä!
Ehkä tuo pelien yleisen laadun tippuminen pitää vain uskoa. Kun omistin kovimpina pelivuosina vain CameCuben, riitti sillekin odotettavia julkaisuja melkeinpä jokaiselle kuukaudelle. Laadin tietokoneelle hankintalistoja ja suunnitelmia miten saisin rahat kokoon kaikkiin tuleviin ostoksiin. Nyt kun vaikkapa Wiin pelitarjontaa katselee, ei sellaisia suunnitelmia tarvitse laatia...
Okei, ehkä peliharrastukseen käytettävä aika ei määrittele onko HC-pelaaja vai ei, ehkä sen tekevät pelit mitä pelaa. Vai tekevätkö sittenkään?
Minä en enää ole HC. Joitakin vuosia sitten kaikki ylimääräinen raha meni yleensä peleihin tai pelitarvikkeisiin, mutta nykyään videopelit ovat pudonneet hankintalistallani melko alas. Leffoissa käynti, DVD:t, gadgetit, HiFi ja sisustaminen ovat tulleet pysyvästi pelien rinnalle kamppailemaan euroista. Nykyään harrastan innokkaammin elokuvien tiirailua kuin videopelien pelaamista.
Ja jos minä pelaan ne Nintendon suurimmat julkaisut plus paria muuta peliä vuoden aikana niin siinäpä se taitaakin olla. Pelialaa sinänsä on kiva seurata ja poimia sieltä kiinnostavia julkaisuja, jotka mahdollisesti menevät hankintaan.
Viikossa pelaan keskimäärin n. 4-5 tuntia. Jos vain haluaisin, voisin pelata helpostikin paljon enemmän muiden aktiviteettien siitä juurikaan kärsimättä. Mutta tällä hetkellä tilanne on tämä. Viimeisten kuukausien aikana peliharrastukseen on mennyt kuukaudessa n. 10-20 €, maksimissaan. Todella, todella vähän siis.
Uskomatonta! Imdb-pisteet käväisivät eilen 9.6:ssa, mutta nyt lähes 25.000 äänen jälkeen ollaan taas 9.7:ssa! Ja samalla, yllätys yllätys, Dark Knight on noussut listalla kaikkien aikojen ykköseksi!
Pikminit kuuluvat todellakin GC:n parhaimmistoon. Ja nyt meillä on Wiin myötä vieläpä TÄYDELLISESTI Pikmin 3:een soveltuva peliohjain. Odotetaan malttamattomana!
Minulle vaikeustaso ei ole peleissä tärkeä asia. Arvostan pelattavuutta ja tunnelmaa. Saattaa olla jopa eduksi, että peli on miellyttävän soljuva pelata eikä siinä ole pelinpysäyttäjiä. Tätä nykyä en vain jaksa tahkota samaa kohtaa viittäkymmentä kertaa uudelleen, muutamin poikkeuksin.
Jotenkin Nintendon tapa olla laittamatta vaikeustasoja Marioihin ja Zeldoihin on ollut turvallinen juttu ja tyyli varmistaa jokaiselle samanarvoinen pelikokemus. Helposti tietyn vaikeustason valittuaan alkaa ajattelemaan "valitseko nyt liian helpon? Pitäisikö sittenkin ottaa vähän vaikeampi?" jne. Vaikeustaso ei saa olla itseisarvo, itse peli on tärkeämpi.
Haluaisin Nintendon olevan se sama vanha parroille E3-messuilla uusia Pikminejä, Zeldoja ja Metroideja esittelevä pelitalo. Toisaalta fanina yhtiön suunnaton menestys tietyllä tavalla helpottaa. Sitten Super Nintendon sen valmistamien konsoleiden myynnit laskivat kuin lehmän häntä. Se ei vaikuttanut laatuun, sillä GC-sukupolvi on ehdoton suosikkini kaikista Nintendo-sukupolvista.
Vain tulevaisuus voi näyttää miten paljon Nintendo keskittyy suurien massojen kosiskelultaan "oikeita" pelejä kaipaaviin. Oletusarvo on, ettei se voi jättää N64 ja GC -sukupolvien ajan Nintendoa kannatelleita wanhoja faneja paitsioon.
Näytä kirjoitukset
