Kiitoksia hyvistä kommenteista. Oblivion menee hankintaan, sain vahvistuksen asialle. 

Mutta tiedän uppoavani tuohon maailmaan pelin saadessani siinä määrin, että lykkään pelin hankintaa alkusyksyyn. Nautin kesästä täysillä ja sitten syksyn sateiden iskiessä syvennyn Oblivioniin oikein vimpan päälle.

En tiedä ymmärsinkö topicin idean täysin

Ymmärsit kyllä. Peräänkuulutan, että itse peliin rakennetun maailman ei tarvitse välttämättä olla tunnelmallinen. Peli voi luoda ympärilleen hienon tunnelman. Sinun tapauksessasi on kyse enemmänkin jälkimmäisestä.

Jonkun mielestä tunnelmallisin peli voi olla vaikka jokin Mario Partyistä, koska ne ovat nelinpelattavana ihan helkkarin hienon fiiliksen luovia pelejä.

Pelin reaaliaikakello mahdollistaa realistiset vuodenajan vaihtelut. Satoi vettä tai lunta, aina on fiilis huipussaan.

Tälläinen luo oikein toteutettuna tosiaan säkillisen tunnelmaa. Muistan miten samankaltainen aikaidea toteutettiin Dreamcastin loistavaan Metropolis Street Raceriin: peli laski DC:n sisäisestä kellosta oikean ajan. Kun San Fransiscossa oli valoista, Tokiossa olikin pimeää, Lontoossa taas kurvailtiin hyvin samankaltaisessa ajassa kuin koto-Suomessa. Peliin tuli se ylimääräinen tunnelma-aspekti tätä kautta.

MSR, kyllä minä muistan sinut!

Tunnari nostattaa yhä niskakarvat, mutta eihän tuosta voi tulla kuin pelkkää paskaa. Etenkin kun Arskaa ei oo messissä.

Jos tuossa ei olisi mukana Balea, olisi kiinnostus nollan tienoilla.

Projekti vaikutti menevän täysin metsään jo siinä vaiheessa kun roskaleffoja ohjannut/ohjaava? kaveri pestattiin mukaan. Nyt en Balen projektiin saamisen jälkeen tiedä mitä tästä ajattelisi. Juttujen mukaan olisi kuulemma rustannut sopimuksen kolmesta Terminatorista, koska käsikirjoitus miellytti.

[The Elder Scrolls IV: Oblivion]

The Elder Scrolls IV: Oblivion

Jaahas, pari vuotta vierähtänyt jo pelin julkaisusta. Lisäksi omistan PS3:n, jolle löytyy tästä käsittääkseni oikein mainio versio. Kysymys kuuluukin: miksi kummassa en ole vielä tätä pelannut?


Varmasti tässäkin on omat vikansa, kuten vihollisten kestävyyden skaalautuvuus omaan leveliin nähden ja joukko bugeja. Aloin selailemaan ruutukuvia tästä pelistä ja heräsi hinku päästä tuonne maailmaan seikkailemaan. En niinkään juonesta välitä, kunhan toikkaroisin pitkin maita ja mantuja, joskus ottaen tehtävän tai pari vastaan satumaailman helppoheikeiltä.

Kuvittelen, että kulkisin jossakin korpimetsässä ja sieltä pilkistäisi pienen matkanteon jälkeen kiva mökki, jossa asuisi vanha jäärä. Hän sitten jakaisi kanssasi mielenkiintoisia tarinoita. Jos nauttii tälläisistä hetkistä peleissä - ja vaikka Zeldoissa eniten tutkimisesta, luulisi tämä peli uppoavan todella hyvin. Pelimaailma ei taida olla Morrowindin kokoinen, mutta oikein laaja siitä huolimatta.

Konsolinetissä 39 euroa, GameStopista käytettynä... 89 euroa?

Keskityn kisatessani tekemisiini sataprosenttisesti ja ajattelen silloin samoja asioita kuin oikeat F1-kuskit.

Strippareita ja ökyveneitä?

Pretty much   


Tai sitten seuraavaa varikkokäyntiä, renkaiden kulumista, tulevan pistepotin vaikuttamista MM-taistoon, kanssakilpailijoiden sijoituksia ja tekniikan kestämistä...

[Formula One: Championship Edition]

Formula One: Championship Edition
<Playstation 3>

Psygnosiksen kehittämän legendaarisen F1 97:n jälkeen konsoliformuloita kohtasi raju alamäki. Pelejä julkaistiin kyllä joka vuosi, mutta niiden laatu jätti paljon toivomisen varaa. Monet formula-pelien osa-alueista oli toteutettu mallikelpoisesti, mutta aina mukana oli myös sellaisia asioita, jotka pistivät muuten hyvässä paketissa pahasti silmään. Pikkuvikoja. Minä ja veljeni olemme intohimoisia F1-faneja ja vuosipäivitys vuosiopäivityksen jälkeen ihmettelimme koska julkaistaan se täydellinen F1-kokemus. 97-painoksen jälkeen sitä lähimmäs pääsi Paradigm kahdella N64:n F1 World Grand Prix -formulalla.

Sitten tuli iso paha Sony ja nappasi ökykalliin F1-lisenssin itselleen. Asialle laitettiin studio liverpool; talo täynnä pesunkestäviä F1-faneja. Pakkohan heidän tekeleensä on olla hyvä, oikea pieniä yksityiskohtia ja haastetta roppakaupalla sisältävä formularieha. Kesti vain luvattoman monta vuotta, ennenkuin vuosituhannen vaihteessa heitetyt lupaukset lunastettiin. F1: Championship Edition on nimittäin liverpoolin pojilta vihdoinkin sellainen F1-peli, josta voi todella olla ylpeä. PS2:n F1 05 & 06 jo näyttivät että oikeaan suuntaan ollaan menty.

Hirmuisena tämän moottoriurheilun ystävänä aiemmissa konsoliformuloissa pienet viat ottivat päähän. Ja kun niitä löytyi tarpeeksi monta, tuli pelistä lopulta kelvoton. Ajokit eivät hajonneet törmäyksissä riittävän hienosti, autot ajoivat välillä tolkuttoman kovia kierrosaikoja, haastetta ei ollut tarpeeksi, vesikelillä ajat eivät hidastuneet niinkuin niiden pitäisi, varoituslippujärjestelmä oli rampa, ja niin edelleen. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Rehellisesti sanoen, PS3:n formulasta ei löydy suurennuslasinkaan kanssa tälläisiä pikkuvirheitä. Joidenkin makuun pelin ajomalli voi ehkä olla hivenen liian yksinkertainen, mutta itselleni se on lähes täydellinen. Ja mikä parasta, F1 97:n tavoin pelaaminen tuntuu todella palkitsevalta. Ja kyllä syvyyttäkin löytyy, sillä satojen kierrostenkin jälkeen löytää uusia keinoja nipistää kymmenyksiä ajoista pois.  Ja kymmenyksien nipistäminen todella on tarpeellistä tässä pelissä, ainakin jos minun tavoin ajaa kaikkein kipakimmalla vaikeusasteella kaikki avustukset pois kytkettynä. Pojat, jokaisesta saadusta pisteestä tekee mieli ostaa oikea sampanjapullo. Jos voitan... En tiedä miten iloinen olen! Sillä en ole sitä päässyt tässä kokemaan vielä. Ja puhun juurikin kaikkein vaikeimmalla tavalla pelaamisesta. 

Ajomalli on melkoisen tyydyttävä. Mutkissa parhaat linjat löydettyään paahtaminen kuumalla (tai märällä) asvaltilla tuntuu herkulta. Sadekeli on toteutettu todella hienosti - niin pelimekaanisesti kuin varsinkin visuaalisesti. Märän tienpinnan voi melkein haistaa.

Parasta F1: Championship editionin kisoissa on, että kisa todella elää. Näissä karkeloissa pelaaja ei ole ainoa kisatapahtumiin vaikuttava tekijä. Otetaanpa esimerkki: wanhoissa konsoliformuloissa pelaaja saattoi aiheuttaa kolareita ja kaaosta radalla, mutta tietokoneen aiheuttamat autot ajoivat kiltisti jonossa kuin köyhän talon porsaat ilman pelaajan vuorovaikutusta. Tuntui, kuin olisi kaahannut persoonattomia robotteja vastaan.  Tässä pelissä tekoäly on mainio, ja ennenkaikkea tuntuu elävältä sekä inhimilliseltä. Ei ole lainkaan tavatonta, että ilman pelaajan minkäänlaista tapahtumiin osallistumista keskikastissa rytisee heti ensimmäisessä kaarteessa ja kolme autoa tippuu pois leikistä - pelaajan päästessä kuittaamaan ne sijat. Ja myöhemmin kahden auton taistellessa sijoituksesta edellä ajava ajaa paineiden alla mutkan hieman leveäksi ja takana tullut kuittaa. Tälläisiä asioita tapahtuu kun kisa etenee ja niitä pääsee säännöllisesti todistamaan. Ajamisen mielenkiinto nousee huimasti kun tietää ettei mikään ole kilpailussa kirkossa kuulutettu ennenkuin ruutulippu heilahtaa. Kisa elää, ja se tekee F1 CE:n jokaisesta kilpailusta yksilöllisen.

Ulkoasultaan F1 CE on muikean näköinen ajopeli. Sade-efekti on huikean hieno ja laittaa melkein pyyhkimään televisioruutua rätillä puhtaaksi. Ja kaatosateella toisten perässä ajaessa se todella vaikuttaa myös pelaamiseen, tehden siitä erittäin haastavaa. Ratoja on mallinnettu rakkaudella, kaikki tv-kuvissa vilahtavat tunnusmerkit löytyvät. Henkeäsalpaavimmat otokset tarjotaan ennen lähtöä "rataesittelyssä" kameran noustessa korkealle taivaisiin ja paljastaessa pelaajalle koko rata-alueen kaikessa komeudessaan. Yksityiskohtien määrä hyökkää varsinkin 720p-resoluutiossa pelatessa silmille.  Onneksi PS3:ssa on niin paljon puhtia, ettei ruudunpäivityksestä tai pelin nopeudesta ole jouduttu karsimaan ulkoasun vuoksi. Vauhti todella tuntuu!

Kolmeen sessioon jaettu pudotuspeli-tyylinen aika-ajo soveltuu pelimuotoon täydellisesti, uusintoja voi tallentaa kovalevylle mielin määrin, lämmittelykierros ajetaan ennen kilpailun alkua, moottoririkot jättävät öljyläikkiä tien pintaan, autojen vahinkomallinnus heijastelee mahtavasti oikean elämän vastaavaa, kierrosajat ovat realistisia, uusintojen kuvakulmat on napsaistu suoraan tv-lähetyksistä, palkintopallille päästyään näkee oman kuskinsa siellä juhlivan... Yksityiskohtia, näitä F1-fanille rakkaita asioita todella riittää!

F1: CE on mahtava konsoliformula. Codemastersilla riittää työsarkaa, että ensi vuoden F1 2009 pääsee tämän tasolle. Mutta toivottavasti pääsee, sillä onhan tuoreilla kuskeilla ja talleilla paljon mukavampaa pelata kuin kauden 2006 nykyajan gladiaattoreilla!


_______________________________

 

• Graafisesti muikea
• Palkitseva pelattavuus
• Yksityiskohtien juhlaa
  

_______________________________
 

• Verkkopeli olisi saanut olla monipuolisempi
• Kauden 2006 kuskit, autot ja radat

[Zelda]

Videopelit ovat pakoa todellisuudesta, ja mitä tiukemmin peli onnistuu pelaajansa toiseen maailmaan vetämään, kokemus on sitä parempi. Asiaan vaikuttavat tottakai myös henkilökohtaiset kokemukset ja mielipiteet. Tietty tunnelmallinen pelikokemus voi olla jollekin toiselle jotain ihan muuta.

Minulle tunnelma on sitä, kun pääsen kokonaisvaltaisesti sisään pelimaailmaan. Musiikki, kontrollit, ulkoasu ja pelin tarina muodostuvat yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi ja imevät minut täysillä vallitsevaan tilanteeseen sisään - eivätkä meinaa päästää irti.

Pelin ei tarvitse olla seikkailua jotta nämä ehdot täyttyisivät. PS3:n F1 Championship Editionissa olen kokenut vastaavaa. Keskityn kisatessani tekemisiini sataprosenttisesti ja ajattelen silloin samoja asioita kuin oikeat F1-kuskit. Tappio tuntuu karvaalta, pisteet hyvin ansaituilta ja voiton saavuttamiseen tarvitaan huima viimeinen rutistus. F1 CE on tunnelmallisimpia ajopelejä mitä olen koskaan pelannut, samassa kastissa Colin Mcrae Rally 2.0:n kanssa.

Mutta jos omalla kohdallani voittajaa etsin, totean tylsästi voittajaksi Zelda-pelin. Tarkalleen ottaen Wind Wakerin.

Suuri Meri. Kiehtova maailma täynnä kätkettyjä salaisuuksia, syvyyksiin vajonneita aarrearkkuja ja mielikuvituksen juoksemaan laittavia asioita. Miten hienoa on seilata pitkin merta yön hämärässä ja kalastella esiin aarteita, löytäen alueilta melkein aina jotakin uutta. Välillä ukkosmyrskyt riepottelevat Linkin alusta. Mutta aina tietää päivän lopulta voittavan ja auringon säteiden nousevan hiljalleen meren ylle.

WW:n ulkoasu on ajaton. Se on peli, jossa eivät vuodet näy. Mielikuvitusta kutkuttavat näkymät on veistetty lauantaipiirretyistä tuttujen tyylien mukaisesti. GameCubessa ei ollut niin paljoa vääntöä, että realistinen grafiikka oltaisiin voitu toteuttaa yhtä herkullisesti. Tämä tuli ilmi viimeistään Twilight Princesissä.

Wind Wakerin tunnelma on niin lähellä täydellistä kuin olla voi, minulle ainakin. Se pitää tämän vuoden aikana taas läpäistä oikein ajan kanssa. Ja saa minut toivomaan tulevaan Wii Zeldaan tietynlaista tyyliä...

Nintendo olisi voinut kaivaa SpaceWorldin 8 vuoden hiljaiselon jälkeen haudastaan. 


Tulisikohan tuohon WiiSportsin seuraajaan nettipeliä? Se olisi antanut alkuperäisessäkin, varsinkin tenniksessä, todella paljon lisää peli-ikää. Aina kun ei ole mahdollisuus neljän jannun kesken tuota tahkota.

Eli HC-pelaajille Nintendon tulevien vuosien E3-pressit eivät tarjoa yhtään mitään. Tuossa se vahvistettiin.

Ensin Duke Nukem trailerillaan, sitten Mega Man "kansitaiteellaan".

Wilystäkin tehty muodikkaasti cyborg-ninja...

Näyttää olevan ehta MM-kokemus, ihan art workkia myöten!

Megabusterissa oli sekin ärsyttävä puoli, että ainakin minä pidin KOKO AJAN tulitusnappia pohjassa, jotta se olisi jatkuvasti täydessä latingissa. 

Ei haittaa yhtään minua vaikka tämä MM1:n ja 2:n pelattavuuteen perustuu.

David Duchovny Jay Lenon talk showssa osa 1.
David Duchovny Jay Lenon talk showssa osa 2.

"Mahtavaa, että tarjoilette viinaa takahuoneessa!" 


DD on kyllä hieno mies.

[EDIT]

Tämän vuoden lopussa esitettävä 7. kauden 2-tuntinen preguel on nimeltään 24: Exile.

Menkäähän katsomaan traileri!


Oli kyllä hienoa nähdä taas Jack tositoimissa. Tuon aiemmista 24-jaksoista radikaalisti poikkeavan ympäristön takia tätä odotan poikkeuksellisen suurella innolla. Ja pedataanhan siinä asetelmia seiskakaudelle.


EDIT: Trailerin linkki vaihdettu toimivaan youtube-versioon.

[3,5/5]

Pidettiin isoveljen kanssa action-leffojen ilta. 



Commando

Okei, myönnän takinkääntöni! Joskus vuosi sitten tylytin Commandoa Pelaajaboardilla melko kovin sanankääntein, mutta tähän päivään mennessä olen oppinut pitämään tästä älyttömän viihdyttävästä toimintapätkästä. Katsoin sitä väärällä asenteella aiemmin.

Vuokrasimme leikatun version, joten katselunautinto ei ollut ihan tapissaan. Ei se kuitenkaan leffan yleistä fiilistä mihinkään tapa. Commando on aivan mainio toimintaelokuva, joka on yhtälailla hauska kuin älyttömän ylilyötykin. Mutta ei sitä voi kuin ihailla; kun Matrix niittaa elokuvan loppupuolella saarella satakunta solttua kahdella konsulla yhtäaikaa tykittäen niin kyllähän sellaista mieluusti katsoo. Todella makee action-kohtaus.

Ja one-linerit ovat NIIN hyviä.

3,5/5


The Last Boy Scout

"This is the '90s. You don't just go around punching people. You have to say something cool first."

Bruce Willis osaa näytellä rappion partaalla keikkuvaa käsinkoskeltavan hyvin. The Last Boy Scout on juuri siitä syystäkin paikka paikoin varsin herkullinen pläjäys: mies vittuilee ja kylvää sarkasmia ympärilleen lähes elokuvan jokaisessa kohtauksessa. Kertakaikkiaan nautittava roolityö, josta on helppo poimia samankaltaisuuksia John McClaneen.

Toimintaa olisi saanut olla enemmän mukana. Nyt elokuvassa olleet action-kohtaukset olivat tyylikkäitä, mutta niitä jäi kaipaamaan enemmän. Ei juoni niin hyvä ole, että tässä jaksaisi löpinöitä liiemmin kuunnella. Ellei sitten puhujana ole rappio-Willis.

Näin elokuvan ensimmäistä kertaa, mutta tulen sen katsomaan uudestaankin. Ikivanhan DVD:n kuva oli nimittäin sellaista mössöä, että tulee olemaan nastaa katsoa tämä joskus Blu-Raylla.

3/5

Kaappasi tehokkaasti myös minun mielenkiintoni tämä. Pidin jo Xboxin Far Cry -käännöksestä semipaljon, vaikka siinä olikin karsittu isolla kädellä vapautta. Asiaa, joka teki PC-versiosta niin hyvän.

Grafiikka on tosiaan todella hienon näköistä. Mutta se ei ole niin kiinnostava juttu kuin mainostettu vapaa pelityyli. Diggaan juuri siitä, että voi hiiviskellä jossain puskissa ja napsia solttuja äänenvaimennetulla pislalla yksi toisensa jälkeen kumoon. Ja kun siihen kyllästyy, nappaa konsun ja tekee wanhan kunnon kamikaze-rynnäkön!

Eli tästä kyllä odotellaan uutta matskua, eikä pelin julkaisuunkaan ole hirvittävän pitkä aika.

Vakaasti toimii täällä.

Perseohjaushan toimii. 

G4:n stream Ubin tilaisuudesta näyttää toimivan ainakin vielä pätkimättä. Hyvä hyvä.

[3/5]

Hancock

Viinaan menevä rappiosankari John Hancock sankaroi Losissa ja siinä sivussa aiheuttaa vahinkojen sattuessa miljoonien dollarien korjauslaskuja. Enkelten kaupungin asukkaat alkavat hiljalleen kyllästyä koko sankariinsa. Parempi kun moinen rapajuoppo ottaisi ja liihottaisi sinne missä pippuri kasvaa.

Hancockin ensimmäistä puoliskoa hallitsee puhdas, hyvä komedia. Kun sen jälkeen hyvin alkanut naurattelu uhrataan draaman alttarille, alkaa Hancock valua kuilun partaalle. Hauska anti toimii, mutta otsan rypistely ei. Puhtaana komediana se olisi toiminut kaikkein parhaiten. Hancockin kässäri pyöri elokuvastudioiden käsissä kymmenen vuoden ajan, joten ehkäpä moni muukin oli huomannut käsikirjoituksen ailahtelevaisuuden.

Hauskimmillaan Hancock on kuitenkin ratkiriemukasta ja viihdyttävää supersankarielokuvaa. Will Smith on oikea mies tälläiseen viihdepläjäykseen ja Jason Bateman on myös oma näyttelijäitsensä. Tämäkin puoli toimii, mutta ei yllätä.

Hancockin ensimmäinen puolituntinen tarjosi hauskinta elokuvaa mitä olen teatterissa tänä vuonna toistaiseksi nähnyt. Jo siitä syystä kolme tähteä on paikallaan.

3/5

Olipahan heikko E3, ainakin kolmen suuren osalta.  Harvoin pelit nykyään enää täysipainoisesti innostavat, mutta damn, kyllä tulee hiljainen tämä loppuvuosi olemaan pelaamisen kannalta, ainakini itselläni, jos ei vanhojen klassikoiden läpikahlauksia ota lukuun.

Oli menoja ja nyt vasta pääsin koneen ääreen. Mitä helvettiä, Nintendon pressi tuntuu olleen todellinen rimanalitus? Ei oikeilla peleillä pahimmin juhlittu. Tästä vuodesta tulee laatupelien osalta TODELLA köyhä Wiin puolelta.

Mirror’s Edge vaikuttaa kyllä älyttömän kiinnostavalta. Tuore idea, joka vaikuttaisi olevan ensiluokkaisesti toteutettu. Puhtoinen värimaailma sopii Mirroriin hyvin.  Kun jo videoissa pelin alueet ovat tunnelmallisia, niin voi vain kuvitella millainen fiilis on kun itse saa ohjaimen käteen.

Ehkäpä hienoimman näköinen peli tässä konsolisukupolvessa toistaiseksi.

Pelaajalaudan most online -ennätys menee rikki tällä viikolla! Siltä vähän vaikuttaa...

Nytkin ollaan todella lähellä, ehkä Nintendon tilaisuuden aikoihin?

Heh, migge 

EPIC.

Tuleekohan mitään pommia lopussa? Alan epäillä.

Duffy! I like!

Leffa Co-Op! 

Todennäköisesti puolisen tuntia vielä jatkuu.

Virtuaalinen Big Brother? Mitä ihmettä  

Avatarit tulivat sitten Xboxille.. Nintendo vaikuttaa!

Uusi käyttöliittymä on siistin näköinen.