The Last LegionThe Last Legion on heikosti tehty Troy ja Lord of the Rings -elokuvien risteytys.
Roolitus mietityttää. Yksikään pääosan esittäjistä ei omaa tarpeeksi karismaa kantaakseen suurelokuvaa harteillaan. Paikka paikoin The Last Legionia on kiusallista katsella. Kohokohdiksi tarkoitetut, eeppisellä ilmalla tekohengitetyt kohtaukset lässähtävät alkutekijöihinsä.
Satumaisiin näkymiin on rahaa palanut rutosti. Mutta siinä missä Peter Jackson osasi käyttää LOTR-trilogiassa pienoismalleja hienosti hyväkseen, on Last Legionin maisemat täytetty usein nolon huonoilla CGI-efekteillä.
Budjetti 67 miljoonaa dollaria ja elokuva tienasi rahaa ensimmäisenä viikonloppunaan Amerikassa 2 miljoonaa. Lippuluukuillakin karmea pettymys, siis.
1/5Things We Lost in the FireOscar-gaala alkaa todellakin olla pelleilyä; Things We Lost in the Fire jätettiin tylysti huomioitta. Rikollista, sillä se on todella upea elokuva.
Se on niin aito. Halle Berry, Benicio Del Toro ja David Duchovny puhaltavat kaikki roolihahmoihinsa käsinkosketeltavaa inhimillisyyttä. Elokuva on kuin hyvä kirja ja se saa tuntemaan kuin katsoisi ikkunasta naapurien tekemisiä eikä käsikirjoitettua draamaa.
Aikajanalla hypähtely on tuttu trikki, mutta harvoin palasten järjestystä on mietitty näin hyvin.
Täydet pisteet annan, koska tämä elokuva kosketti minua myös henkilökohtaisista syistä. Kun näin aitoa ja sydäntäsärkevää menetystarinaa katsoo, en jää tunteettomaksi. Koin henkilöhahmojen tuskan. Things We Lost in the Firen kaikki osat tuntuvat lähes täydellisiltä. Se on elokuvan keinoin kerrottua draamaa parhaimmillaan ja aidoimmillaan.
Ja vaikka ehkä tietyt muut ohjaajat olisivat vesittäneet elokuvan liian synkäksi, ei Susanne Bier ole kävellyt samaan miinaan: yltiösynkistelykään ei ole isoina annoksina maistuvaa.
5/5 EDIT:Fucking ÅmålVau. Tälläinenkin elokuva oli jäänyt näkemättä. Katsoa se on pitänyt jo moneen otteeseen, sillä teki mieli tarkistaa onko kaikki Fucking Åmålia ympäröivä hehkutus mennyt oikeaan osoitteeseen.
Ja onhan se. Loistavasta teinielokuvasta on kysymys.
Lukas Moodysson saa nuorista ruotsalaisnäyttelijöistä häikäisevän paljon irti. Miehellä on selvästi silmää lahjakkuuksille. Näyttelijäkaarti on kautta linjan erinomainen eikä yhtäkään heikkoa lenkkiä mahdu mukaan. Elokuva tuntuu hyvin realistiselta kuvaukselta teinien keskinäisistä suhteista.
Ja vaikken itse mikään bilehile kultaisina teinivuosinani ollutkaan, niin epävarmuuden ja itsensä etsimisen maailma on silti vielä vahvasti muistojen sopukoissa. Fucking Åmål on omiaan muistuttamaan vähän varttuneemmalle katsojalle miten raadollista nuorten yläasteikäisten elämä on.
Valokeilassa olevien teinien suhde on koskettavan aidosti kuvattu, eikä sitä ole jenkkityylisesti liikaa koristeltu. Ja aivan, tyttörakkauttahan se, mutta tuskin syy miksi elokuvaa niin hehkutetaan. Täytyypä katsoa tämä heti toisen kerran Moodyssonin kommenttiraidalla ja tutustua pian myös ohjaajan muihin töihin. Uskon pitäväni myös niistä.
4/5EDIT 2:Step UpHeti kärkeen todettakoon, että tiedän tanssimisesta yhtä paljon kuin kala kaurapuurosta ja olen siinä yhtä hyvä kuin apina kirjoittamaan runoja tietokoneella. Suurinpiirtein. Päätin kuitenkin antaa tälle tanssieokuvalle mahdollisuuden kun nyt leffan kakkososakin pyörii teatterissa. Eihän sitä tiedä, jos sitäkin kömmin katsomaan, jos tämä vain on riittävän hyvä. Jos ei muuta, niin subbari putsautuu takuulla pölystä munakkaiden biisien yltyessä koville desibelirajoille.
Yllättihän tämä hitusen. Kliseinen juoni on helposti ohitettavaa peruskauraa, mutta pätevät tanssiliikkeet ja tanssijat tekevät tästä melkeinpä paremman kuin mitä osien summa on. Näyttelijöiden tanssahtelu on todella vakuuttavaa ja jo extrojenkin perusteella on helppo kuvitella sitä miestyötuntien määrää mikä liikkeiden hiomiseen on uponnut. Ja ottojakin kuvauksissa on täytynyt ottaa todella, todella monia. Tälläinen tanssinyyppäkin osaa siis arvostaa touhuun kuluvaa työtä.
Varsinkin kun nykyään monet asiat voi kuitata sanomalla "se on tietokoneavusteista". Step Upin loppuun saakka hiotut tanssikuviot eivät sellaista ole, vaan ne on ihan oikeasti työllä, tuskalla ja rakkaudesta tanssiin luotu.
Näyttelijät osaavat onneksi tanssimisen ohella vähän näytelläkin. Kliseisiä hetkiä tulkitaan hyvin eikä näyttely pistä missään kohtaan silmään. Perusvarmaa työtä.
Tämä on vaikea arvottaa! Tanssahtelu on monesti niin maagisen näköistä, että ruudun tapahtumia seuraa herpaantumatta. Mutta kyseessä ei ole musiikkivideo, vaan kokopitkä elokuva, jonka juonenkin pitäisi kantaa. Se kantaa juuri ja juuri välttävästi, ikävä kyllä.
Step Up ei siis mielestäni ole toivottoman huono. Se sai jopa kiinnostumaan Step Up kakkosesta. Parempi kuin mitä odotin.
2,5/5
Näytä kirjoitukset
Viimeisen puolen vuoden aikana olen ottanut jättimäisiä askelia tiettyjen asioiden suhteen ja olen monellakin tapaa muuttunut mies. Se ei tarkoita, etteikö pohjaluonteeni olisi yhä lämmin ja empaattinen. 
