Sarja on ihan siisti vaikka pari jaksoa ekalla kaudella ei ollut ihan täysin minun makuun. Toka kausi so far 5/5.
S2E2 maistui erityisesti minullekin, ehkä lempijaksoni sarjassa toistaiseksi. Pidän muutenkin sarjoissa/leffoissa skenaarioista, joista juututaan yhteen lokaatioon ja koko juttu perustuu sieltä pois pääsemiselle. Kaiken kruunasi hienon näköinen planeetta ja tapahtumat, jonka takia Mandalorian joutui ylipäätään sinne...
Lol, jotku kiekot. God tier -kasetit tyystin eri asia, mutta optinen media... roikutte menneisyyden utareissa.
Kotimaisista kivijalkakaupoista alkanut muuten katoamaan 4K Blu-Ray -osastoja sen takia, etteivät levyt käy kaupaksi. Toki leffaharrastajat ostavat julkaisunsa ihan muualta kuin Cittarista, mutta henkitoreissaan levyille iskettävä leffakama on. Toivon toki silti, ettei tule koskaan/pitkään aikaan katoamaan, koska todelliset harrastajat ansaitsevat keinon saada parasta mahdollista kuvaa ja ääntä halutessaan sekä fyysisen kopion hyllyyn.
Pakko tehdä tälle sarjalle oma topic, sen verran se on nimittäin kiehtonut minua viime päivinä. Otin hiljattain vihdoin Disneyn streamauspalvelun testiin ja ahmin kaikki Mandalorianin jaksot parissa päivässä. Nyt voikin katsoa sarjaa muiden kanssa samaa tahtia ja odottaa joka perjantaista annostaan viime vuosien ylivoimaisesti parasta Star Warsia.
Kyllä kyllä, laadullisesti Mandalorian suorastaan nauraa uuden trilogian hölmöilyille. Avaruus-westernissä on yhtäaikaa sekä tuoretta fiilistä että myös silmäniskuja SW-universumin tuntijoille. Jaksot vilistävät nopeasti, eikä niitä ole pitkityksillä pilattu. Harvoin syntyy näin vahvaa tunnetta siitä, että haluaisi katsoa vielä enemmänkin, kun jakso loppuu.
Hätkähdyttävintä on, että Mandalorian näyttää ihan elokuvalta. Suuren budjetin elokuvalta. Disney on upottanut jokaiseen 35-40 minuutin jaksoon pätäkkää 15 miljoonan dollarin verran. Samalla summallahan kuvattiin tässä taannoin GoT:in viimeisiä jaksoja, joista jokainen kesti 70-80 minuuttia. Mandalorian siis polttaa dollari/minuutti-suhteella lähes puolet enemmän rahaa tuotantoonsa, mutta se kyllä näkyy. Sarja on visuaalisesti niin hemmetin siisti. Sarjaa ohjaava ja aiemmin mm. Iron Manin luotsannut Jon Favreau on duunannut megalomaanisia leffatuotantoja, joten Disney ei pihistellyt yhtään siinäkään.
Kaksi jaksoa kakkoskautta takana. Saa nähdä, miten suurta kuvaa kuljetetaan lähitulevaisuudessa. Kuumottaa eritoten päästä näkemään, miten 1. kauden loppuhetkistä aikanaan jatketaan.
Ennakkotilaukset alkoivat nyt kolmelta. Meni DNA:lle tilaus sisään valkoisesta 128 gb:n Ministä. Saapa nähdä, miten saavat niitä liikkeelle ensi viikolla.
Ensimmäiset isot hands onit pamahti verkkoon hiljattain, ja puhelin vaikuttaa kyllä kaikin tavoin odottamisen arvoiselta.
Pikmin 3:n storya nyt takana kymmenisen tuntia. Peli on jälleen yksi porttaus WiiU:lta, mutta miettikää nyt, jos tällainen peli olisi jäänyt alisuorittaneen konsolin pelikirjaston vangiksi ikuisuuksiksi! Pidin kyllä myös ykkösestä aikoinaan ja paljon pidinkin, mutta tässä kolmosessa koko konsepti on jalostettu paremmaksi, sisältäen vielä ilmeisen paljon elämänlaadullisia parannuksia jopa WiiU-versioon nähden.
Pelattavaakin on reilusti, sillä läpäisyn jälkeen voi parannella suorituksiaan haaste-kentissä ja pelata kokonaan uusia sivutehtäviä. Challenget ovat varmaan se todellinen aikaimuri, jos niistä innostuu. Ovat vielä käsittääkseni ihan erilaisia kenttiä kuin pääpelin kartat. Myös koko kamppis on pelattavissa jaetun ruudun co-oppina, mikä on tietenkin mainiota. Vähemmän mainiota on, jos kädetön kaveri tapattaa puolet ihanista Pikmineistä hölmöyttään...
Shigge keksi Pikminin tarkkailtuaan puutarhassaan hyönteisten menoa ja meininkiä. Cuben tehot tuskin antoivat mahdollisuutta realisoida pelimestarin visiota täydellisesti, mutta kolmosessa jo ulkoasunkin puolesta ollaan varmasti jo paljon pidemmällä: luonto, hyönteiset ja ympäristöt piirtyvät kauniisti ja tunnelmallisesti, puhkuen orgaanisuutta. Voin melkein tuntea huoneessani ilmankosteuden nousevan, kun tihkusateisena päivänä seikkailen Pikmin 3:n vehreässä maailmassa ja näen miten sillat, kivet ja sammaleet kiiltelevät kosteudesta, nahkeuden peilaantuessa ympäristöistä nätisti. Heijastus- ja valoefekteiltään tämä saattaakin olla Nintendon kehittyneinen peli koskaan. Oletkos kloppi Luigis Mansion 3:sta ikinä kuullut?
Switch syyskuun lopussa 68.30 shipatussa laitteessa. Luku lienee tätä kirjoitettaessa jo yli seitsemänkymmenen miljoonan, ja kun Black Friday + joulumyynnit on taputeltu, voi Nintendo 3DS jo katsella NS:n perävaloja.
Softapuolella MK8: Deluxen ja Animal Crossingin kilpailu myydyimmän pelin tittelistä on mielenkiintoista seurattavaa. AC kiri nyt kiinni ja eroa pelien välillä on enää vajaa 3 miljoonaa. Samalla New Horizonsista tuli Japanin kaikkien aikojen myydyin peli. Deluxekin kuitenkin vakuuttavasti porskuttaa kohti kolmeakymppiä, joka rikkoutunee komeasti seuraavassa finanssiraportissa.
Listojen suurin yllätys on edelleen Super Mario Party, joka on myynyt ilman lisäpäivityksiä tai DLC:tä jo yli 12 miljoonaa kopiota. Eli jo enemmän kuin Splatoon 2, jota päivitettiin säännöllisesti lähes kahden vuoden ajan julkaisusta.
Juuri tuli tietoon, että kaikki tänä vuonna julkaistut 2.1 HDMI:n sisältävät vahvistimet ilmeisesti kärsivät ongelmasta, joka ilmenee esim. 4K120fps-lähteillä. Kuvan pimenemistä ja muuta pientä. Eli jos haluaa täysin future proof -vahvistimen, niin kannattaa odottaa ensi vuoteen. Vähän enemmän sellaisesta joutuu toki aina maksamaan.
Mulla on tuo linkkaamasi Sonyn malli. Se päästää läpi 4K/60fps/HDR-signaalia. Atmosta se ei tue, eikä 120fps-lähdettä. Esimerkiksi suoraan PS5:n vahvistimeen kytkemällä ei voi saada 4K120fps-kuvaa. Mutta jos PS5:n kytkee suoraan HDMI 2.1 -liitäntäiseen telkkuun ja töllö osaa ARC:in/eARCin kautta viedä äänet, niin tällöin saa kuitenkin 120fps:n ja monikanavasoundin käyttöönsä (jos olen ymmärtänyt tämän oikein). Muttei siis Atmosta tuolla vahvistimella.
Switchin (ja varmaan tulevan Pro-mallinkin) kanssa tuo Sony DH590 toimii mainiosti.
Pikmin 3: Deluxe Gigantista hintaan 49,95€. Gigantti-klubiin kuuluvat saavat jälleen NS-peleistä tässä kuussa -10% alennusta (toimii myymälöissä sekä netissä), joten peli lähtee hintaan 44,95€.
Hyrule Warriors: Age of Calamityn demosta pelasin kaiken mahdollisen ja vielä vähän sen päälle!
Otetaanpa haukut ensin pois alta: teknisesti peli (tai ainakaan tämän demon versio) ei ole kovin vakaa. Välillä ruudunpäivitys tippuu diashowksi, kun räjäyttää ruutitynnyrin ja sen ympäriltä rakennuksia ja kasan Moblineita. Kolmessakympissä pysytään lähinnä silloin, kun samoaa yksin kentän ulkolaitoja. Peli kyllä on tyylillisesti paljon parempi kuin mikään aiempi Hyrule Warriors -peli, mistä on kiittäminen että Nintendo on ilmeisesti antanut assettinsa Koei Tecmon käyttöön.
Siitä päästäkin siihen, miten kiehtovaa pelkkä alueilla kiertely BotWin vetovoiman takia on: kylät, rakennukset ja puistot on mahdollista nähdä ennen sotaa, ennen romahdusta. Esimerkiksi Lon Lonin farmi seisoo juuri siellä, missä sen pitääkin ja täydessä loistossaan.
Ainakin päätehtävissä Koie Tecmo myös antaa pelaajalle hulppeasti lisäaikaa kierrellä kentissä, eikä kokoajan joku ole huutamassa apua. Näin sen tulisi ollakin. Pistäkää kernaasti hahmoja kehittäviä, pienien alueiden erikoistehtäviä aikarajoilla, mutta pitäkää päätehtävien suuremmat kartat juuri tällaisina.
Pelattavuus on tuttua aiemmista osista, mutta Runet tuovat siihen kivan twistin ja ne on sisällytetty peliin ihan fiksusti. Tämä antaa kivasti vaihtelua pelkkien YYYYYY- ja XXXXX-kombojen hakkaamiseen. Enkä malta odottaa, miten esimerkiksi Urbosalla voi pelata.
Kyllähän tätä tulee varmasti pelattua ensi kuun lopussa todella paljon. Co-op-mahdollisuus myös loistava juttu, vaikka en tiedä miten koville se pelimoottorin ajaa. Viikonloppuna varmaan pääsee kokeilemaan ensi kertaa kunnolla sitä tässä demossa.
Ja voi ei... aloin jo etsimään niitä perkuleen Korok-siemeniä! Tähän mennessä löydettynä kymmenkunta.
Maailman ensimmäinen oikea iPhone 12 Mini hands on (alkuperäinen poistettiin tubesta nopeasti, joten tämäkin saattaa lähteä pian).
Puhelimen koko vaikuttaa täydelliseltä. En ole nykytilanteessa edes käynyt liikkeessä kokeilemassa iPhone 12:n käsituntumaa tai tsekkaamassa värejä, mutta kyllä tuo video minut valkoisessa yhä pitää.
Nintendo päivittää Splatoweenin alla eSports-lippulaivaansa; patch 5.3.1 ulkona.
Lainaus
Changes to Ranked Battles
- Adjusted settings for X Rank battles so that during times when there are many players online, players with high X Power will be more likely to match with each other. - Further changes may be made depending on how the situation develops. - Made it so that for X Rank battles, other players’ names are not displayed on the screen while waiting for players to join. - Made it so that for X Rank battles, you may battle with someone even if they’re blocked via console settings if that player’s estimated rank is within the top 2,000.
Aika varmaan palata Rankedin pariin.
Tämä johtaa toimiessaan heti parempaan pelikokemukseen myös alemman pistetason X-Rankilaisille. Ehkä moni Splatoon 2:n tauolle laittanut tulee takaisin – ja mitä enemmän pelaajia saatavilla, sitä paremmin uusi matchmaking alkaa toimimaan.
Voisin kuvitella, että mitä korkeammat pojot, sitä useammin joutuu peleihin samojen pelaajien kanssa. Mutta eihän sillä väliä, jos pääsee tasaveroisiin tiimeihin useammin ja -50/60-tappiot kävisivät harvinaisiksi.
Microsoft tekee taaksepäinyhteensopivuuden kanssa uskomattoman hienoa työtä. Pakottaa muitakin valmistajia ryhdistäytymään, etteivät näytä ihan pelleiltä.
Jos omistaa ison pelikirjaston Xbox-laitteille, julkkaripäivänä on varmaan hienoa käydä kaikki vanhat suosikit läpi, nähdä ne paljon parempina teknisesti ja sitten valikoida yksi, jonka kanssa aloittaa uuden läpipeluun.
Partner Showcase todennäköisesti tulossa shadowdroppina tänään klo 16:00, ja sen mukana Hyrule Warriors: AoC-demo, josta tiedon Korean Nintendo lipsautti ulos jo eilen. Nyt demosta mainitaan jo eShopissakin.
Mitä muuta potentiaalisesti voisi olla mukana? Bravely Default II. Se joko päivätään joulukuulle tai siirretään ensi vuoden alkuun. Myös Doom Eternalista olisi hyvä vihdoin ja viimein saada uutta tietoa, sillä Nintendo-fanien leirissä on ehtinyt ilmaantua jo pientä huolestuneisuutta tästä portista. Ja syystä. Muiden alustojen pelaajat herkuttelevat jo DLC-sisällöllä, kun täällä vielä odotellaan peruspeliä, jonka piti alunperin ilmestyä muiden versioiden rinnalla.
Apex Legendsin NS-versio harmittavasti siirrettiin ensi vuoteen, joten sitä ei varmaan kannata tänään odottaa. EA varmaan suunnitteli jossain vaiheessa Switch-versiota 7. kauden alkuun. Hyvä kuitenkin, että eivät päästä sitä raakileena pihalle.
The latest rumour comes from Economic Daily News and suggests that an upgraded version of Nintendo's all-conquering hybrid console could come with a Mini-LED display courtesy of Taiwanese panel manufacturer Innolux Corporation.
The report suggests that Nintendo has recently visited Innolux, with the insinuation that it may be parting company with its current screen suppliers Sharp and JDI and using Mini-LED display technology from Innolux in an upgraded Switch rumoured to arrive next year.
Paras vaihtoehtohan tämä olisi, ellei OLED-tekniikkaa saada seuraavaan Switchiin.
Olen pelannut nousevalla prosentilla koko ajan enemmän nimenomaan handheld-moodissa, joten sisäisen näytön parantaminen on toivelistan kärkipäässä.
Aika hienoa nähdä, miten makeita saaria jotkut ovat ehtineet tehdä. Tässä yks saari, johon on tekijän mukaan uponnut 1700 tuntia... eli noin 8 tuntia päivässä maaliskuusta nykyhetkeen.
Saareni on vieläkin aika tilava monelta osin. Toisaalta se on hyväkin juttu, kun uusia asioita voi mahduttaa sinne hetken mielijohteesta, eikä joudu silloin siirtelemään juttuja ympäriinsä.
Pystyn tod.näk tällä viikolla maksamaan vihoviimeisen asuntolainani (melkein 2,5 miljoonaa Belliä) Tompalle. Sen verran spoilereita olen lukenut, että sitä ei ehkä kannattaisi maksaa, mutta olen liian tunnollinen jättääkseni sen roikkumaan peliin lopullisesti. Saavutus itsessään saada se pois alta ja sitten keskittyä syytämään rahaa saaren/asuntojen somistukseen.
Tuli katsottua Viaplaysta Jurassic Park, Lost World ja Jurassic Park III. En edes muista, koska näin nämä leffat viimeksi koko pituudeltaan. Mutta sen muistan, millaisen jäljen ensimmäinen JP aikoinaan minuun jätti.
Jurassic Park oli nimittäin ensimmäinen elokuva, jonka näin teatterissa. Menin katsomaan sitä isosiskoni ja kaverini kanssa pikkukaupungin auditorioon, koska silloisessa kotikaupungissani ei ollut (eikä ole) omaa elokuvateatteria. Kokemus oli ikimuistoinen, uusia maailmoja avaava ja lumosi minut viikoiksi – olinhan tuolloin pahinta dinovaihettaan elävä tenava, jolle uskottavan T-Rexin näkeminen suurelta kankaalta tuntui lähes uskonnolliselta.
Näin nykyajan linssin läpi voidaan sanoa, että Spielberg teki elokuvan kanssa aikamoisen tempun, sillä 17 vuotta myöhemminkään se ei tunnu tehosteiltaan erityisen vanhentuneelta, mistä voidaan kiittää sitä, että tekijät käyttivät tietokonegrafiikkaa robottinukkejen tukena, eikä päinvastoin. Elokuvassa on toki oman aikakautensa leimaa, mutta sitä kelpaa silti katsella yhä tänä päivänä jopa ilman nostalgialaseja, uskon minä. Varsinkin legendaarinen kohtaus, missä kiertueautot pysähtyvät kaatosateeseen, Spielbergin maalaillessa kaikessa rauhassa juomalasissa värähtävällä vedenpinnalla taustalla vaanivan T-Rexin uhkaa, on mestarillinen.
JP onkin kaikkien aikojen suosikkejani, omaten myös sen kullanhohtoisen nostalgiakerroksen, joka tekee elokuvan katsomisesta vielä parempaa.
Lost World on kelvollinen jatko-osa, mutta JP III menee jo vähän liian tekemällä tehdyn puolelle. Siitä tulee lähinnä tunne, että oli pakko keksiä jotakin saadakseen jengiä jälleen Isla Sornalle hengellään leikkimään. Aina loistava Sam Neil pelastaa kaiken pelastettavissa olevan, mutta ei pysty millään kantamaan elokuvaa edes keskinkertaiseksi. Mielestäni Jurassic World ja jopa sen jatko-osa ovat Park kolmosta parempia leffoja.
Huh, olipa melkoinen paukku dinonostalgiaa. Saisivat kyllä tehdä aiheesta vihdoin myös makean tv-sarjan. Miten olisi vaikkapa Netflixin Dino Crisis? Capcom voisi sillä lämmittää myös pelaajat muistamaan sarjan, ennen kuin...
Aika hyvää Zelda-apinointia viiden ensimmäisen tunnin perusteella. Taistelu heti kertaluokkaa parempaa kuin esimerkiksi Wind Wakerissa ja TP:ssä. Siinä ilmeisesti lainannut paljon God of War -sarjasta?
Ulkoasultaan tosin todella tyypillinen HD Twin -aikakauden tekele. Harmaa kuin graniitti. Tämä sukupolvi omaa todella tunnistettavan jalanjäljen, joka onneksi karisi tiehensä uudemmilla laitteilla. Syy oli toki sekin, että näillä konsoleilla yritettiin tehdä mahdollisimman hyvän näköistä jälkeä ja se aikoinaan johti tietynlaiseen ulkoasuun. Harmaa ja synkkä on helpompi saada näyttämään uskottavalta, ja se myös tavallaan piilottaa teknisiä ongelmia.
Tätä Switch-porttia olikin jo kehuttu runsaasti siinä, miten pelistä löytyvät pätevät quality- ja performance-moodit. Kokeilin hetken molempia, performance meni heittämällä päälle. Näyttää ainakin 5,5" ruudulla ihan tarpeeksi hyvältä myös silloin ja sulavuus onkin ihan toiselta planeetalta, vaikka tuskin peli ihan sataprosenttisen lukittu kuuteenkymppiin silloinkaan on. Lähelle kuitenkin ja tuntuu erinomaiselta kontrolloida. Telkulla pelatessa hyppy tuntuisi varmaan selvästi suuremmalta, sillä silloin quality antaa natiivin 1080p:n ja performance 720p:n.
EDIT: DF:n mukaan high performance -asetus antaakin docked-moodissa 810p-reson. Eli pienempi ero, mitä väitin.
En odottanut, että Bioshock 2 olisi näin saatanan hyvä. Useimmat tuntuvat pitävän originaalia sarjan parhaana osana – ehkä sen takia, että se tuntui aikoinaan niin uudenlaiselta –, mutta minun mielestäni jatko-osa tekee useimmat asiat paremmin ja virtaviivaisemmin. Tarina kokonaisuudessaan ehkä toimii ykkösessä paremmin, mutta Bio 2 tuntuu kuitenkin eeppisemmältä ja mekaniikoiltaan mietitymmältä. Ykkösessä esimerkiksi hakkerointi katkoi pelikokemusta, enkä oikein missään vaiheessa tykännyt putkiensiirtely-minipelistä. Tässä se oli nopeampaa, mutta silti keskittymistä vaativaa. Se tuntui yksinkertaisesti hauskemmalta.
Jos Bio 1 olisi Alien: Kahdeksas matkustaja, Bio kakkosen voisi sanoa olevan Aliens. Peli pistää toiminnan suuremmalle vaihteelle ja antaa pelaajalle naurettavan siistin arsenaalin raskasta rautaa ja supervoimia. En ole varmaan koskaan ennen tuntenut oloani missään pelissä näin voimakkaaksi, oikeaksi luonnonvoimaksi. Loppupuolella seikkailua voi vain astella uuteen huoneeseen, sormiaan näpsäyttämällä sytyttää vihut liekkeihin ja viimeistellä homma raskaalla konekiväärillä. Peli on helpompi kuin ykkönen (tai ehkä siksi, että tiesin jo mekaniikat), mutta myös niin siisti miten se tekee pelaajasta puolijumalan. Ja käyhän se toisaalta järkeen, jos tässä pääsee pelaamaan ykkösen kovinta uhkaa, eli Big Daddya. Poralla on mahdottoman hauskaa syöksyä vastustajien kimppuun ja muistella, miten k.o liike nosti ykkösessä niskavillat pystyyn. Nyt osat ovat vaihtuneet. Ai että.
Yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni in the making? Todennäköisesti kyllä.
Hieman yllättävää, että Minissä on pienimmät bezelit kaikista 2020-iPhoneista. Onneksi Apple ei keinotekoisesti tehnyt tässä eroja kalliimpien eduksi. Luulin niin, koska Apple keskitti "vähemmän reunoja, enemmän näyttöä" -mainontansa Pro-sarjan malleihin.
Askartelin pahvista dummyn Minin mittasuhteissa. On kyllä hyvän kokoinen, muttei överin pieni. Ainakaan dummyn perusteella. Vaikuttaa hyvältä kompromissilta näytön ja puhelimen fyysisen koon suhteen.
iPhonen myyntiluvut ovat itsesiassa laskeneet vuosi vuodelta. Apple kuitenkin tahkoaa edelleen tuotteella hyvin rahaa, kiitos alan suurimpien katteiden. Nykyään käyttäjien päivityssyklit tuppaavat olemaan tosiaan paljon pidempiä, koska uusiin puhelimiin tehdyt uudistukset ovat tekemällä tehtyjä eivätkä juuri vaikuta peruskäyttäjän käyttökokemukseen. Esimerkiksi "40% nopeampi" voi tarkoittaa, että Instagram aukeaa 0,2 sekuntia sutjakammin kuin ennen. Jos sitäkään. Jopa 5 vuotta 6S pärjää edelleen nopeustesteissä hyvin.
Ja on tullut kyllä itsekin huomattua, miten hyvin jopa sadan euron puhelimet toimivat nykyään. Se on ollut yllätys, eräänlainen shokki jopa. Voisin ihan hyvin käyttää tällaista, jos en olisi niin syvällä Applen ekosysteemissä kellon ja Macin kanssa. Vähän jo kävikin mielessä, että mitä jos sitä sittenkin hommaisi tähän kylkeen Fitbitin ja PC:n, mutta vanhoista tottumuksista on kovin vaikeaa päästä eroon.
Optimoinnin puutetta, jos pienempää akkua ei saada kestämään edes yhtä päivää. Useimmat meistä lataavat kuitenkin puhelimensa joka aamu/yö.
Minkä värisenä aiotte Minin ottaa? Sininen on tämän vuoden todennäköinen hittiväri uutuudenviehätyksen takia, mutta alan kallistumaan itse valkoisen kannalle. Toimiva valinta siinä mielessä, että piilottaa sormenjälkiä ja on aika nättikin tuossa kompaktissa kuoressa. Otin viimeksi puhelimeni valkoisena, kun ostin 4S:n vuonna 2011...
Jotenkin Switchin elinkaari tuntuu olevan vasta puolivälissä ainakin pelien suhteen. Eka vuosi oli kovinta tykitystä miesmuistiin, mutta sittemmin konsoli on tuntunut lähinnä Wii U Remastered pelien julkaisualustalta. No jos NS2 olisi taaksepäin yhteensopiva, niin toivottaisin vehkeen heti tervetulleeksi.
Nintendo alkoi todennäköisesti varastoimaan ammuksia hyvissä ajoin gen kakkoseen. Siltä ei varmastikaan jäänyt huomaamatta, miten BotW, MK8: Deluxe ja Splatoon 2 ja myöhemmin Odyssey loivat huiman momentumin konsolille. Nipalla on paljon suuria, vahvistettuja ja huhuttuja pelejä (Bayo 3, MP Trilogy, Botw 2, Splatoon 3/spin off, uusi 2D Mario, Zelda anniversary collection/Skyward Sword HD) arsenaalissa ensi vuodelle. Ne voisivat toisintaa vuoden 2017 menestyksen.
Uudelleenjulkaisuja on tosiaan piisannut, sekä Nintendolta itseltään että muiltakin. Minua se ei tosin ole haitannut, sillä on ollut kivaa napsia aikoinaan missattuja helmiä tälle alustalle. Wii U:nkin myin aikoinaan aika pian pois, joten konsoli on ollut monella tavalla kuin minulle tehty.
Vaikuttaisi aika järkevältä ajatukselta, että ensi vuonna ilmestyvä mahdollinen uusi Switch olisi suoraan seuraavan sukupolven laite (eli NS 2). Jos Nintendo julkaisi n. 4 vuoden välein uutta, selvästi tehokkaampaa rautaa, se voisi taata peliensä toimivuuden aina edelliseen laiteversioon asti ja operoida näin 150-200 miljoonan käyttäjän install basella. Eli Switch 3:n jälkeen suurin osa peleistä ilmestyisi gen 2:lle ja 3:lle. Esimerkiksi indiet voisivat halutessaan julkaista vielä gen 1:lle. 3rd partyt saisivat vapaat kädet sen suhteen, mille laiteversiolle he pelinsä julkaisisivat.
En usko, että laite tulee kuitenkaan vielä ensimmäisellä vuosipuolikkaalla, vaikka Nintendolla onkin ollut tapana sitoa uutta rautaa Monster Huntereiden julkaisuajankohtiin. Ehkä se oli aikoinaan suunnitelmana, mutta pandemia muutti hommaa. Tiedä vaikka gen kakkosta olisi suunniteltu tälle syksylle alunperin.
Mini herätti kyllä kiinnostuksen. iPhoneni levisi käsiin jokin aika sitten, ja olen siitä asti käyttänyt halpis-Androidia. Olen vähän väsähtänyt tähän trendiin, että jokaisen kännykän pitää olla hirveän kokoinen monoliitti. Ihmisille voisi antaa vaihtoehtoja ominaisuuksia karsimatta ja sen Apple Minin kanssa tekee. Puhelimen designkin sukeltaa siihen aikakauteen, kun Apple oli Jobsin johdolla vielä tarunhohtoinen.
Kun on käyttänyt kuusituumaista puhelinta, tuntuu joku 4S/5 käsissä taivaallisen hyvältä. Tai itseasiassa kädessä, koska puhelinta voi normikokoinen henkilö oikeasti käyttää yhdellä kädellä! Siinä innovaatiota kerrakseen.
FFXII:n pääjuoni läpi. Sivutehtävistä en ole pelannut kuin arviolta 30-35%, joten seuraavat kommentit koskevat enimmäkseen pääjuonta.
Kirjoitin aiemmin, että pelin hahmogalleria on mitäänsanomaton ja tylsä. Olen edelleen sillä kannalla, mutta kirkkaita valopilkkujakin onneksi löytyy.
Fran ja etenkin Balthier nimittäin ovat erinomaisesti kirjoitettuja ja kiinnostavia hahmoja. Jälkimmäinen tuntuu melkein pelimaailman Han Sololta, ja SquareEnix on tuntunut muutenkin hakevan peliin vaikutteita Star Warsista – tai sitten se on vain sattumaa ja teen itse nämä johtopäätökset.
Juoni on vähän kuiva, mutta sähköistyy loppua kohden. Viimeinen puolituntinen menee sarjan parhaimpiin. Tarinan tukema lore on aivan priimaa, rakentaen Ivalicesta monipuolisen, historiaa, ihmiskohtaloita ja uskottavia käänteitä kuhisevan lokaation. Tähän maailmaan on helppoa upottaa itsensä, keskustella NPC-hahmojen kanssa ja ahmia pieniä tiedonmurusia valtakunnasta. Ivalice tuntuu eletyltä ja oikealta, se on RPG:ssä tärkeää.
Ensimmäiset tunnit eivät näytä pelin parhaimpia puolia. Aavikkoympäristöt eivät ole niin kiehtovia kuin se, mitä myöhemmin eteen aukeaa. Olin myös hieman kuutamolla pelin systeemien kanssa, enkä tajunnut vielä käyttää Gambit-systeemiä oikein. Pian taistelu alkoi kuitenkin maistumaan. Olin myös mielissäni siitä, että suvantohetket saattoi nopeuttaa nelinkertaisiksi.
FFXII taitaa olla kuuluisa RNG-ominaisuuksistaan. Tämä on sekä hyvä että huono juttu. Periaatteessa älyttömän hyvää loottia voi löytää tavallisista arkuista/ruukuista, mutta silloin säkän täytyy olla todella hyvä. Varmempi tapa on kehittää Bazaaria ja hankkia kamaa sitä kautta tai hakata sivutehtäviä, joista osa on niin vaikeita (hirviöjahdit), että grindaaminen taitaa olla pakollista. Satunnaisuus toki tekee mahdollisesta toisesta pelikerrasta mielenkiintoisemman, ja samaa tukee myös pelin monipuolinen ammattisysteemi. Nyt pelasin pääasiassa kahdella raskaan sarjan miekkailijalla ja jousiampujalla, mutta kokemus olisi ollut maagipohjaisella ryhmällä varmasti todella erilainen.
FFXII jätti lopulta hyvän maun. Sarja toki lähtee tässä kohtaa rajuun uudistumiseen, mutta tuntuu silti suuressa määrin vielä Final Fantasylta, tarjoten sitä, mitä FF-peliltä lähden hakemaan. NS-versiokin on vallan mainio ja alleviivaa taas sitä, että haluan nauttia roolipelini kannettavassa muodossa aina kun se on mahdollista. Statsien, valikkojen ja vuoropuhelun lukeminen kirjamaisesti, laitteen ollessa lähellä silmiä, tuntuu luonnolliselta ja mukavalta.
Jätin pelin aikoinaan väliin gyron puuttuessa ohjausasetuksista, mutta tähän hintaan tätä on hyvin vaikea enää vastustaa. Laitetaan sitten vaikka auto aimit tanaan, peli helpoimmalle ja nautitaan Duken hulvattomista heitoista niin saakelisti!
Näytä kirjoitukset
