Konsolipelaajalle Pelaaja todellakin on hieno lehti. Ei sitä käy kiistäminen, enkä haluakaan kiistää.

Mutta voi damn millaisia ratkaisuja Pelaajan väki keskustelualueen kanssa teki. Jos PB oltaisiin jätetty rauhaan ja pyörimään saman softan ja "kaikille vapaa" filosofian päälle, niin luoja tietää miten suosittu ja tasokas paikka se tällä hetkellä olisi.


Toivotaan, että Pelaajalaudalle putoilee jatkossakin uusia jäseniä - kasvavaan tahtiin.  Pitäisköhän nyt ruveta flaijereita suunnittelemaan ja kylvämään niitä PK-seudun bussit ja leffateatterit täyteen. 


"Pelaajalauta - riippumaton peliyhteisö"

Ja makeesti toteutettuna A5-koossa.   Tai taitettava tuon kokoinen "lehtiö", jossa tietoa pelaajalaudasta.





Yup. I´m insane!

http://www.computerandvideogames.com/article.php?id=176468


Wiitä myyty viimeisen kahden viikon aikana Amerikassa 650,000 kappaletta.


Nintendomination.

Kotimaiset leffat eivät juuri koskaan päädy omille seuranlistoilleni enkä niistä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta juuri pidäkään (Kaurismäet). Mutta kyllähän tätä projektia nyt seurata täytyy, kun se tosiaan on huomattavasti todellisempi tänä päivänä kuin vielä muutama vuosi sitten, jolloin huhuissa vielä Mannerheimin rooliin aseteltiin Jude Lawta!

Leffan budjetti on ennätyksellisen kallis Suomituotannoksi. Tämäkin takaa sen, että leffalla on jo valmiina massojen ja median huomio.

En odota tästä mitään kovin mairittelevaa lisäystä Rennyn ansioluetteloon. Melkoinen kaupallinen menestys tästä silti on varmasti tulossa, sitä en epäile hetkeäkään.

Renny ohjaajan pallilla sekä arveluttaa että ilostuttaa. Mies, joka on ohjannut viime vuosina kasan keskinkertaisia action-elokuvia, pääsee tekemään nyt jotakin hieman erilaista. On se kiintoisaa nähdä miten Harlin saa tämän ohjattua ja kasassa pidettyä.

http://top100.ign.com/2007/ign_top_game_40.html


Majora´s Mask yllättävän korkealla sijalla (31), jättäen taakseen mm. Super Mario Bros 3:n.


Jos nyt listalla yksi Gran Turismo on, niin mielestäni sen olisi pitänyt olla ehdottomasti ensimmäinen. Jos lista on rakennettu myös pelien merkittävyyttä ajatellen. Eka GT kun teki ajopeleille niin paljon ja muut siitä myöhemmin huomattavasti ammensivat.  Onhan toki kolmonen hyvä, ja silloin aikoinaan se yhdessä MGS2:n kanssa oli hyvä esimerkki millaista jälkeä PS2:sta saa parhaimmillaan irti.

Tiettyjä pelkoja minulla oli Indy IV:ää kohtaan, mutta kyllä ne aikalailla jo jonnekkin pois liuenneet ovat. Ensinnäkin, ikää kerännyt Ford ei herättänyt luottamusta. Miltä hän näyttäisi Indyn saappaissa nykypäivänä? Sankarilliselta ja uskottavalta hän ainakin jaetuissa kuvissa näyttää, pelko pois.

Ensi vuoden toukokuuta odotetaan jo malttamattomasti. Ensimmäistä traileriahan pitäisi tulla kai joulu/tammikuussa, jos en ihan väärin muista. Ja kyllähän se taitaa paikkansa pitääkin, kun muistaa että pääsemme taas maailman parhaan seikkailuelokuvasarjan rekeen puolen vuoden sisällä hyppäämään.

Watch out! Kuuluisa paskan kemiallinen kaava, XL5, tekee comebackin. Ei saatana. Missä on Juustopäät?

Eikä!?


Aikakoneen comeback on entistä lähempänä!

Itseasiassa pidin siitä. No, vähän vaan...

Yksinäinen mies tuopin ääressä murehtimassa on äärimmäisen surullinen näky.



NIIN MINULLE SANOTTIIN.

Ja mitään Mac-versioita tarvita, kun Intel Maceillä pääsee pelaamaan ilman venkulointeja muutenkin.

Ei, vaan se vaatii sen kaikkein suurimman venkuloinnin. Eli Macin saastuttamisen Windowsilla. Ja sitä en aio vain yhden pelin takia tehdä!

PS2:n Half-Life muuten tukee USB-hiirtä ja näppäimistöä, joten jos tälläiset löytyy, voi padiohjaukselle ja autotähtäykselle heittää hellät jäähyväiset.

Dual Shockilla ja ilman automaattitähtäystä peli on nimittäin hyvin nihkeää.

Harmi, ettei Halffiksesta ole Mac-versiota.

Black Mesa on niin loistava ympäristö, että Xenissä 5 minuutin jälkeen tuli heti "mä haluan täältä pois" fiilikset. 

Wiille ei vielä ole hyvää valikoimaa bilepelejä.

WarioWare: Smooth moves ei ole Cube-edeltäjänsä veroinen, mutta ainakin täällä päässä se on kyllä koneessa peli-iltojen aikana tovin tai pari. One Controller survival pitää miehen tiellä.

Ja Monkey Ballista löytyy toki hyviä, kimpassa pelattavia pelejä.

Skriptatut tapahtumat, kampoihin pistävä tekoäly ja tasokas kenttäsuunnittelu eivät ennen Half-Lifea olleet mitenkään erityisen yleisiä FPS-genren peleissä. Sitten Valve tuli ja otti niskaotteen Quakesta, Unrealista ja muista ennen FPS-areenoita hallinneista tuotoksista. Vahvasti tarinapainotteinen Half-Life oli melkoinen kokemus vuonna 1998.

Ensikosketus puoliintumisaikaan syntyi itselläni jo sen julkaisuvuonna, aivan karmealla 166mhz:n pentium-koneella, joka olemattoman 3D-kiihdytyksen takia sai pelin näyttämään vaatimattomalta. Hurjalla 640x480 resolla peli kuitenkin pyöri tälläkin kokoonpanolla pelattavasti.  Vaikka muissa torpissa kyseistä klassikkoa pyöriteltiinkin huimasti kauniimpana ja sulavampana, niin silti huomasin kuitenkin itsekin pelin vahvuudet omalla rupukoneella. Halffiksen tunnelma ja immersio olivat molemmat oivallisia.

Ikimuistoista  on, kun kohtaa ensimmäistä kertaa Black Mesaa putsaamaan lähetetyt palkkasotilaat. Kymmenisen vuotta sitten näiden tekoäly oli luokkaa "parasta toistaiseksi". Ne todella pistivät hanttiin ja laittoivat pelaajan toivomaan, että vastaan tulisi mieluummin tyhmempiä alineita kuin tiimissä pelaajaa simputtavia solttuja. Mutta oli niitä vastaan toisaalta kiva kamppailla.

Muistan muuten miten itse odotin pelin DC-versiota kovasti.  Peli oli täysin valmis, mutta Segan konsolin huonosta menestyksestä johtuen sitä ei koskaan virallisesti julkaistu. Tietyistä paikoista pelin saa ladattua ja poltettua rompulle. Tämän tiedän, sillä olen nähnyt kyseisen pelin DC-version omin silmin pelattavana...  Noh, PS2-painos oli sitten ensimmäinen, jolla pääsin pelaamaan peliä hyvissä (?) olosuhteissa. Ja silloin sen vasta läpäisin.  Toki sen tekninen toteutus ei ollut enää niin vaikuttavaa kuin silloin joskus, mutta siitä huolimatta peli ja Black Mesa ympäristönä oli hyvin vetovoimainen ja aito.   


Voin hyvin kuvitella, että Halffis on PC-miehille samanlainen ikoni kuin mitä vaikkapa Ocarina of Time on konsolipojuille. Eli peli, joka pelataan kerran vuodessa läpi fiilistelyn vuoksi ja muistellaan upeita hetkiä sen parissa julkaisuvuoden aikoihin.


Ja kun puhe on Half-lifesta, täytyy väistämättä mainita sellainen massiivinen ilmiö nimeltään Counter Strike eli tuttavallisemmin CS. Ei nimittäin ole mikään ihan pieni juttu se.

Milloin pelasit Halffiksen läpi? Millä alustalla?



Niin, Wii-versio hyvillä kontrolleilla ja päivitetyllä grafiikalla voisi olla aika hyvä. Tuskin tappiota sillä tekisit, Valve-kulta.

Duunipaikan taukohuoneessa on makeet jouluvalot ja pääkaupunkiseudullekin saatiin viime yönä muutama sentti lunta. Lisää on kai luvassa perjantaina.  Nyt on ekaa kertaa tänä vuonna jo sellanen snadi joulufiilis päällä.

Ole hyvä Dr. Scientist 

Voiskos joku sellainen tyyppi kertoa joka on nähnyt Heroesin 1. kauden kokonaan, että paraneeko sarja siitä mitä tähän saakka on telkkarissa näytetty(joku 6 jaksoa). Nimittäin melko tylsä sarja ja toistaa kaikki samat kliseet mitä on käytetty vaikka kuinka monessa muussa sarjassa. Hahmojen voimatkin ovat erittäin tylsiä ja mielenkiinnottomia.

Paranee, mutta muutos ei alkukauteen nähden ole niin radikaali, että sarjaan rakastuisi jos alkukausi on pahasti tökkinyt.

Heroes on TV-sarjan muotoon tehty sarjakuva, josta saa eniten irti jos on lapsena tankannut kasapäin erilaisia supersankari-sarjakuvia. Näin sarjaan suhtautuen se on yksi parhaista.

Kyllähän siellä on hieman kliseisiä hahmoja, tylsiä voimia ja se wanha kunnon salaliitto-teoria. Heroes kuitenkin tunnistaa omat heikkoutensa ja kääntää ne monin tavoin eduikseen.


Ei sitä väkisin kannata katsoa. Sanotaan nyt, että jos kymppijakson jälkeen vielä tuntemukset ovat samanlaisia, voit keskittyä enemmän itsellesi mieluisimpiin sarjoihin.

Juon kaljan kerran vuodessa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, rahaa vaan menisi hukkaan.

Materialistit voivat laskea:  jos käyt baarissa about joka viikonloppu + ostat satunnaisesti kaupasta, miten suuri summa tästä tulee vuotta kohti?


Mutta äh, jos jätän vielä pelit ja konsolit ostoksista pois, niin säästän vuodessa pienen valtion verran!

Ja hmm.. turhaa tuo ruokakin on...

Dexterin tekijät ovat pitäneet sarjan tason mainiosti myös kaudella kaksi; 02x09 oli ehkäpä paras yksittäinen Dexter-jakso toistaiseksi.

Siinä missä ensimmäinen kausi perustui vahvasti kirjaan, toisella kaudella tekijät ovat hylänneet kyseisen toisen opuksen kokonaan ja luottaneet omiin ideoihinsa. Ja se on kieltämättä maksanut itsensä takaisin.  Kirjat lähtivät muutenkin hoopomaiseen suuntaan ensimmäisen jälkeen.

Päällikkösarja. Ei ihan ole mennyt vielä Californicationin ohi (ah, se läppäri on niin söpö) kun parasta sarjaa välillä 07-08 punnitsen, mutta niin saattaa tapahtua kun kausi saa päätöksensä.

[Metal Gear Solid]

Uskaltaisikohan sitä tehdä jonkinnäköistä varovaista arviota.

Metal Gear Solid

ja kaverinkin kanssa.

Se salainen Co-Op-moodi, joka aukeaa kun läpäisee pelin pelastamalla sekä Meryl että Otacon, on kieltämättä mahtava! 

Väkeviä en ole muuten vielä maistanut.

Eikös se olekin niin, että 4,7% sisältäviä juomia saa kumota kitusiin aika kasan ennenkuin päänsärky ja krapula tulevat aamulla moikkaamaan. Vastaavasti drinksuilla sun muilla kapula on herkemmässä.

Jotkut drinksut maistuvat kuulemma melko jumalaisilta; marjaisan raikkailta, jotka juotaessa hyväilevät makuaisteja kirpeän voimakkaasti 

"Mitä tänään tapahtui" topicissa tämä herätti keskustelua sen verran, että päätin pistää elämän risaiseksi ja luoda uuden topicin. Ja sitäpaitsi minähän TEEN UUSIA AIHEITA ÄLYTTÖMÄN VÄHÄN, niin antaapa mennä, ajattelin.

Eli eli, alkoholi herättää ihmisissä erilaisia mielipiteitä paljon, puolesta ja vastaan. Jotkut sankarit saattavat suhtautua siihen jopa puoleettomasti.

Omaan kantaani on vaikuttanut paljon se miten teini-iässä jouduin kohtaamaan alkoholin vuoksi aiheutuneita asioita: menetin parhaan ystäväni, isoveli oli tapattaa itsensä ja vanhemmat erosivat osittain isän tissuttelun vuoksi. Nämä tälläiset vaikuttivat minuun ihmisenä sen verran paljon, että ne muokkasivat suhtautumistani alkoholiin merkittävästi. Ja laittoi sen nimenomaan hyvin negatiiviseen valoon.

Ensimmäisen kerran koulun päättäjäisten jälkeen (kesä -06) sitä maistettuani, otin yhden varovaisen askeleen kohti tätä nautintoainetta.  En hypännyt sillalta alas, en uhkaillut moottorisahalla poliiseja enkä muuttunut yhtään aggressiivisemmaksi. Psykologiset möröt pääni sisällä alkoivat hikoilla kun monilta jutuilta alkoi pudota pohja. No jos ei pudota, niin se pohja oli paljon aiempaa hatarampi.

Alkoholin ja minun suhde on kylmän ammattimainen. Jos sitä illanistujaisissa ja muissa sen kaltaisissa tapahtumissa on tarjolla, juon todellakin sen verran kuin hyvältä tuntuu. Mutta se, että kantaisin yksinäisen viikonlopun ratoksi kaupasta mäyräkoiran kotiini, on vielä hyvin absurdi ajatus. Ja sitä se tulee ehkä olemaan aina omalla kohdallani.  Alkoholi tuplaa hauskuuden - ja kurjuuden. Tämä on fiksu vinkki ja muistuttaa, että pahaan oloon juominen on typerää.


Olen vain yksi mies mielipiteineni. En halua, eikä tarkoitukseni ole, käännyttää yhden yhtä immeistä mihinkään suuntaan. Jokainen on tallonut elämänsä eri polkuja ja näin ollen jokaisesta on kasvanut omanlaisensa ihminen kokemansa ja näkemänsä perusteella. Olen vain yksi esimerkki siitä, miten paljon teini-iän tapahtumat persoonaa voivat muokata. 

Finaaliviikko alkoi. Joko Niko, Kadi, Riitta tai Sauli tulee viemään Suomen kolmannen Big Brotherin voiton.

Ensimmäisestä päivästä alkaen olen liputtanut Kadin puolesta ja niin teen finaalissakin, jopa parin tekstiviestin voimalla. Loppuäänestyksestä tullee tosin äärettömän tiukka, sillä viime sunnuntaina Kadi, Niko ja Sauli olivat kaikki samassa luvussa (+2)

Riitta voi olla todellinen jokeri, sillä BB:llä on paljon myös ikäihmisiä katsojina. Näin ollen nainen saattaa napsia ääniä yllättävänkin paljon.


Viime vuonna Sari lähti finaaliin selvänä ennakkosuosikkina ja veikin potin suvereenilla erolla Kariin. Tällä kertaa en usko moista ylivoimaa kenenkään eduksi syntyvän. Erot tulevat olemaan pieniä. 

Jossain vaiheessa joku Slugi-skaba taas. Tämä meni nyt vähän ohi kun en tuon ensimmäisen kunnon tuloksen jälkeen enää ehtinyt parantelemaan sitä.

Täytyy kiittää tässä vaiheessa Sleepyä hyvästä topiccisarjasta, joka toivottavasti jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Ja kiitän myös palkintoja jakaneista käyttäjistä. Täytyypä katsoa josko olisi jotain minullakin annettavaksi palkinnoksi tulevaisuudessa. 

Jos ei muuta, niin ainakin sopii nimen kanssa yhteen.

En osaa päättää onko se rumin avatar ikinä vaiko rumin avatar ikinä 

Taas 10 ulkona: http://top100.ign.com/2007/ign_top_game_50.html


Tony Hawk´s Pro skater 2 sijalla 46, eli peliä tunnutaan (tälläkin) listalla arvostavan kovasti. Todellakin, kun se sijoittui reilusti muun muassa Goldeneye 007:n edelle. Itse en ole koskaan juurikaan Haukkoihin perehtynyt, mutta kyllä tuon kakkosen arvostuksen tavallaan ymmärrän. Pelin ilmestymisvuotena skeittipelit olivat todella vaikea genre, ja vaikka ensimmäinen osa sarjassa olikin jo tietä tasoittanut, täytyy muistaa miten paljon peli parani Haukka ykkösestä kakkoseen. Hyviä uudistuksia oli paljon.

Zelda 1 sijalla 42. Peli on aika rajoittunut nykyään, joten kyllä tässä selvästi tosiaan huomaa, että vanhoja meriittejä arvostetaan paljon eikä sitä, miten pelattava peli nykypäivänä on.

Kärkisijoja lähestytään.

Perinteiseen tapaan jouluistettu avatar on aika tehdä NYT, joulukuu alkaa tällä viikolla!  Kuka on messissä?!

Alkoholi on aika kiva aine kun sitä käyttää kohtuudella. Ja niin minä teen.  Pari, kolme tölkkiä kitusiin ja olo on rento. En juo koskaan yksin kalsarikännejä. Kyse on seurustelujuomasta omalla kohdallani.

Maistoin tosiaan vasta kaksykkösenä. Minulle sanottiin, että joko käytät sen jälkeen koko elämäsi näitä aineita fiksusti tai sitten koko juttu lähtee lapasesta ja asut siellä legendaarisessa Pasilan ojassa kahden vuoden aikajänteellä.  Vaihtoehto numero 1 näyttää tapahtuneen.

Opa hommaa naisensa vampyyribaarista vahvistettu!

En tiedä miltä kaamea kapula tuntuu! Vaikka N-Gagen vuosia omistinkin!

En ole kokenut krapulaa = en ole elänyt, näin jotkut ihmiset ovat minulle haastelleet.  Ja kai he tavallaan oikeassa ovatkin. Olen vain miettinyt asioita liikaa enkä antanut mennä. Tätä saatan tosi isona katua.

Jokin aina laittaa omassa ihmisyydessä hanttiin kun yritänkin juoda liikaa, "muista kohtuus" se sanoo.

Veikkaan, että tämä reaktio on kipeä muisto. Parasta ystävää ja henkistä veljeään ei ole helppo antaa pois, ainakaan jos osasyy on alkoholi.
 

http://www.gametrailers.com/player/usermovies/99973.html

Pliis, ääninäyttelyä seuraavaan Marioon! 

Ei enää kuukauttakaan jouluun!

Viimeistään joulutunnelmaan pääsee kun ensimmäinen jakso legendaarisesta The joulukalenterista pamahtaa ruutuun ensi lauantaina, SubTV:ltä klo. 18.10 



Koko sarjan voi katsoa myös täältä.