Toivon, että Mestari TIIKEI ei ollut tosissaan topicia kirjoittaessaan
Ei hän ollutkaan. Hän täytti juuri 15 ja hänen tällä hetkellä tuntemansa teiniuhma ja vanhempiaan vastaan tuntema kapinahenki vain heijastuu hänen foorumikirjoituksissaan. Kyllä se menee ohi ajan kanssa.
En kohdista tätä kehenkään täältä, mutta minulla on aina ollut tunne, että nämä kaikenlaiset elokuvafanaatikot ja muut kriitikot ovat maailman elitistisintä porukkaa heti hifistelijä homojen jälkeen.
Vaikuttaa että ne eivät osaa nauttia enää lähes mistään leffoista ja kaikesta löytyy hirveästi valittamista. Aina jokin asia on liian epärealistista, sitä samaa mitä ennenkin, tylsää, eipä paljon naurattanut, turhia henkilöhahmoja, juoni katkeilee jne.
En tiedä olenko ainoa, mutta en oikeasti pysty lukemaan leffa-arvosteluja ollenkaan, kun niistä tulee vaan hulluksi. Itse olen aina pyrkinyt olemaan erillään siitä kunnon "pro"-katsojien maailmasta, jossa 99% leffoista on paskaa, tai suuria pettymyksiä ja kaikkea analysoidaan viimeiseen saakka. Rehellisesti sanoen voin sanoa itse tykkäänäni lähes kaikenlaisista leffoista ensimmäisellä katselukerralla ja jos on oikein hyvä, niin katson vielä uusiksikin joskus. Oli kyseessä sitä perusteurastusta, kauhua, komediaa, tai vaikka joku perkeleen teinihömppäpaska. Oikealla asenteella lähes kaikki leffat tuntuvat katseltavilta, ilman sen suurempia itkunaiheita.
Heh, ihan samalla tavalla niitä leffoja voi katsoa, kuin pelata vaikka pelejä. Itseäni ei ainakaan kiinnosta katsoa jotain ripulipaskavitunpaskaaperseestäpaskaa, jos se on tasoltaan yhtä kuraripulipillupaskaaripulia. Paskaa. Homokyrpäpillu.
Kriitikontapainen ja sunnuntai-katselija, molemmat voivat nauttia samasta elokuvasta samassa määrin. Siis niin, että itse leffan pyöriessä nämä saavat siitä suurinpiirtein samat fiilikset ja tunteet molemmat.
Mutta sitten, elokuvan jälkeen. Kriitikontapaisen pääkopassa alkaa surraamaan erilaiset vertaukset ja mietintämyssy; oliko se oikeasti hyvä, sopivatko näyttelijät rooleihinsa, miten kuvaus oli onnistunut ja niin edelleen. Sunnuntaikatselija poistuu teatterista kaverinsa kanssa tuopilliselle ja heittää parit kommentit tyyliin "oli se makee ku Alex ampui kiväärillä Patrickia munille", "joo, niin oli".
Tämä on yleistys ja ei suoraan toimiva teoria, mutta epäilen että tässä on paljonkin totuutta.
33 tähteä kerätty eikä tänään kehtaa pelata enää, koska en halua tämän loppuvan liian nopeasti! 60 tähdellähän kai pääsee loppuvastukseen, mutta ajattelin kerätä paljon enemmän ennenkuin menen antamaan Bowserille kyytiä. Hui, spoilasinko? Bowser viimeinen vastustaja?!
Uuden Marion soundtrack on täysin fantastinen, se on vain petrannut pelin edetessä kuin sika juoksuaan. Musiikit ensimmäisessä Bowser-taistossa olivat LIEVÄSTI sanoen eeppistä kamaa. En jäänyt kaipaamaan yhtään mitään pelin musiikkipuolelta. Aivan täydellistä.
Nyt en aivan tiedä miten menetellä spoiler-tagien kanssa. Mutta koskapa Mario-peleissä on kuitenkin kyse uuden löytämisestä eikä ns. juonellisesta jännityksestä, pistän seuraavat ihmettelyt makeista kentistä tagien taakse. En halua kenenkään pilaavan pelikokemustaan ja yllätyksiä.
Vielä en osaa sanoa, onko Mario Galaxy parempi peli kuin Legend of Zelda: Ocarina of Time, mutta tiukalle se ainakin "vanhan ketun" laittaa taistelussa maailman parhaan videopelin tittelistä. Sen näkee sitten kun Galaxy on läpäisty 120 tähdellä ja kun ensi-ihastuksen tunteet ovat laantuneet.
En ihan ymmärrä? Monta mielipidettä yhteenlaskettuna on aina luotettavampi kuin yksi mielipide, koska silloin näkee yleistä suuntaa. Ei tosin silloin, jos mielipiteet olisi kerätty henkilöiltä jotka eivät ole alaan perehtyneet.
En minä vielä hetkahda, jos näen yhden ylistävän arvostelun jostakin pelistä. Mutta kymmenen sellaisen jälkeen minä jo hipelöin nettikaupan "buy"-nappulaa innoissani.
Tuli pelattua nyt ensimmäistä kertaa tätä pikkutunneilla. Öiseen fiilikseen on kyllä aika sopiva peli.
Alussa tietenkin opetetaan kaikki sukeltamiseen liittyvät napit ja se, miten ympäristön ja vesieliöiden kanssa voi toimia. Yhdestä delfiinistäkin tein itselleni jo kamun kun saatoin sen pois oudoilta vesiltä kotoisimmille seuduille. Hyvältähän tämä kieltämättä tuntuu: toimeksiantoja saa sähköpostin välityksellä, mutta niille voi haistattaa pitkät ja pulahtaa muuten vain veteen tutkimaan suurta sinistä. Tosin tehtäviä suorittamalla taitaa päästä mielenkiintoisimmille alueille polskimaan, joten sekin kyllä kannattaa. Kaloja on ihan hervoton määrä löydettävänä: 40 sivua! Löysin n. tunnin pelaamisen jälleen alle 1 sivun verran näistä, joten kaikkien fisujen spottaaminen kestää varmaan melkoisen kauan.
Sukeltamisen fiilis on tavoitettu erinomaisesti. Endless Ocean on niin harvinaisessa genressä, että olen todella iloinen tästä pelistä. Pidin paljon jo NES:sin Silent Service -sukellusvenepelistä, ja vaikka se hieman eri kastissa porstuttaakin, kertoo se että vedenalainen aiheena kiehtoo minua.
Mitään maratoneja ei tämän kanssa tule vietettyä, mutta aina tunti silloin tällöin tämän parissa rentouttaa kummasti.
SMG:n "puhtautta" ei voi kuin ihailla. Jos pitäisin luentoja aiheesta "täydellinen pelattavuus - mitä se on?" käyttäisin tätä peliä konkreettisena esimerkkinä. Pelistä huokuu tietynlaista selittämätöntä hienoutta. Tarkoitan, että vaikka moni asia pystytään erinomaisen pelin kohdalla "selittämään"; loistava grafiikka, virheetön pelattavuus ja niin edelleen, niin vasta tämä kuuluisa "se jokin" nostaa pelin erinomaisesta mestariteokseksi, legendaksi.
Vertailuksi: Ocarina of Timella on se jokin, mutta Twilight Princessissä ei. Jälkimmäinen on tehty puhtaasti tuotantoarvoiltaan paremmin, mutta määrittämätön ei ole läsnä.
Super Mario Galaxy, niinkuin Mario 64:kin, omaa tätä vahvassa määrin. Vaikka Sunshine onkin loistava peli, on myönnettävä että siitäkin uupuu tätä vaikeasti selitettävää jotakin verrattuna näihin kahteen muuhun 3D-Marioon.
Mutta siis, Wii ja Zelda ovat olleet tällä hetkellä pelaamisen kohteena. Ja pakko myöntää, Nintendo kyllä osaa.
TP:n alku on tosiaan hitaanpuoleinen. Tyyntä ennen myrskyä. Seikkailu tarvitsi tosin tälläisen alun, sillä Linkin roolissa on mukava maistaa tavallista elämää Ordonin maatilalla ennenkuin helvetti repeää valloilleen.
Kolmannen temppelin jälkeen Twilight Princess näyttääkin sitten terävimmät kyntensä ja passittaa ruudulle järjestäen upeita hetkiä. Olet siis vasta tulossa nanna-vaiheisiin. Lupaa todella hyvää, että jo nyt olet innoissasi pelistä.
Pitää uudelleenpelata TP ehkä jouluna porukoiden luona.
Nyt Metacritic sivustolla on 28 arvostelua SMG:stä ja keskiarvo on 98!!!
Pyhä lehmä! Galaxy haastaa jopa Ocarina of Timen keskiarvotaisteluun! Gamerankings listaa esim. Ocarinalle 97,6, eli vain 0,2 pinnaa SMG on sitä perässä. Voisiko tästä tulla jopa uusi kärkinimi? Jokatapauksessa kaikkien aikojen kakkoseksi se näyttäisi ainakin menevän.
Maaginen tunne, 5 vuotta on kulunut siitä kun olin Super Mario Sunshinen kanssa samassa tilanteessa. Silloin tosin kotimatka oli tunteja pidempi! Mutta että tuntuu hyvältä!
EDIT:
Täytyy painottaa, että nyt kahdeksan tähden jälkeen fiilikset eivät ole Sunshinea vastaavasti taivaissa. Ei, ne ovat avaruudessa.
Vaikka Mario 64 ja Sunshine olivat ohjattavuudeltaan loistavia, niin vasta nyt vanhojen 2D-Marioiden timantintarkka pelattavuus on siirretty täydellisesti kolmessa ulottuvuudessa pyörivään Mario-seikkailuun. Kontrollit ovat täydelliset ja reagoivat pelaajan käskyihin juuri niinkuin pitääkin. Minkäänlaista tahmausta ei esiinny.
Pelin alku kattaa ne samat pätkät mitä ollaan katseltu muiden pelaamina E3-ennakoissa sun muissa. Niinpä peli ei ole tältä osin päässyt vielä yllättämään. Mutta siitä huolimatta alun ensimmäiset tähdet tarjoavat viihdettä parhaimmillaan. Millaiseksi meno yltyykään jatkossa?
Ja soundtrack! Todellista kismettiä korville! Nintendo, orkestroi se seuraava Zelda. Kyllä sen nyt sen pitäisi jo olla selvää.
Ubisoft on syytänyt markkinoille kieltämättä paljon merkityksettömiä ja huonoja pelejä, mutta sinne sekaan mahtuu myös sellaisia yleisesti arvostettuja tekeleitä kuten Splinter Cell -sarja. Ei se tietenkään nauti samanlaista arvostusta kuin mitä MGS. Ehkä kuitenkin sen pitäisi, sillä pelimekaanisesti Splinterit ovat paljon parempia pelejä kuin mitä Metal Gear Solidit. Konamin peleissä tarinaan ja hahmoihin on panostettu niin paljon enemmän.
Omat Ubisoft-suosikkini (en ole perehtynyt Splintereihin liikaa) ovat kirkkaasti King Kong ja omasta mielestäni FPS-genren eliitissä painiva Brothers in Arms -sarja. Olen lievästi sanoen innoissani kun ensi vuoden puolella Wiille ilmestyy oma Brothers in Arms, joka sisältää niin alkuperäisen BiA:n kuin Earned in Blood -lisälevyn. Kyseessä on omasta mielestäni parasta toiseen maailmansotaan sijoittuvaa räiskintää, joka on parhaimmillaan kipakalla vaikeusasteella pelattuna. Vastapuoli tekee kunnon vastarintaa ja omien joukkojen käskytyksestä tulee etenemisen kannalta elinehto. Easyllä voi ramboillakin.
Ubisoft on pelifirma joka tekee paikka paikoin mainioita pelejä, mutta mestaritason luokkaan se tuskin koskaan tuotoksillaan yltää. Lokaa taitaa tosin tulla huomattavasti enemmän kuin "hyvä" -tason kamaa. Jo se riittää siihen, että pelialaa seuraavat ei yhtiötä juurikaan kunnioita. Ja sitten löytyy tietenkin TK:n tapaisia, joille tämä EA:n ohella on suurin pelialan syöpä.
Latasin juuri tuon Mii Contest Channelin ja ihan hauskalta vaikuttaa. Tuolla tosin on muutama Michael Jackson ja Conan O'Brien liikaa (puhumattakaan Marioista ja Luigeista)... Mutta muuten repesin muutamalle aika pahasti. Esimerkiksi eräs Peter Griffin oli toteutettu ennennäkemättömän hienosti ja aidosti.
Muutaman oman Miini heitin sekaan ja osallistuin kilpailuun omalla Mariollani. Taidan käyttää tätä jatkossa enemmän kuin Everybody Votes Channelia, jossa olen käynyt ehkä 2-4 kertaa.
Nyt sitten joku ideoimaan pelaajalaudan omaa kilpailua: toteuta TK tai finngamer!
Pelaajalehden uutinen luo uskoa siihen, että pelin saa jos lähtee heti perjantaiaamulla kiertämään kauppoja. Onneksi on vapaapäivä! Ennen kukonlaulua siis kyttäämään kauppojen ovien taakse
Eihän tämä voi olla todellista! Odotetuin pelini koskaan ja käy näin.
Hmm.. Nyt tuli mieleen, että jos tilaisin tämän eräästä brittiläisestä verkkokaupasta, niin saisivatkohan he peliä riittävästi niin että minullekin riittäisi. Julkaisupäivänä en saisi peliä silloin, mutta huomattavasti nopeammin kuin tammikuussa. Toisaalta sitten jos tilaan verkkokaupasta nyt, niin harmittaa jos näen peliä perjantaina kaupoissa.
Noh, suunnitelma: perjantaina koluan koko PK-seudun kaupat ja jos peliä ei löydy, laitan toivon ulkomaisiin verkkokauppoihin, jotka PAL-versiota myyvät.
Mario Galaxy rikkoo tasoloikkalakien lisäksi myös peliarvostelulakeja!
Enää pitää nukkua neljä yötä ja sitten on jo perjantai. Vähiin käy, vähiin käy. Odotuksen tärinät käyvät tosin tunti tunnilta ja päivä päivältä pahemmiksi. Onneksi en sentään ole sortunut katsomaan IGN:n ja Gametrailersin videoarvosteluita. Ne spoilaavat kuulemma aivan julmetun paljon asioita, kuten kenttiä.
Täytyy hehkuttaa kun n. viitisen tuntia on tätä nyt ehtinyt pelata.
Ohjaus sopii peliin äärimmäisen hyvin, aseita käyttelee todellisella ilolla. Kun kontrollit eivät ole enää tahmeat, se vähäkin kauhuelementti mikä koristi Cube ja PS2-versioita on tosin poissa. Sen sijaan räiskintänä RE4 on entistä loisteliaampi, sellainen äärimmäisen tyydyttävä paketti. Tosin, RE4 Wii tukee myös Cube-ohjainta. Sillä tavalla voi testa haluaako palata vanhaan. Vastaus on, että ei todellakaan.
LCD-telkkarilla sahalaitojen juhlat ovat välillä häiritsevän silmiinpistävät ja jollakin tapaa kuva on liian pehmeä. Ei RE4:ää enää pelaa kokeakseen teknisesti todella hienon näköisen pelin. Ei se kuitenkaan estä ulkoasua ihastuttamasta aina aika-ajoin; tuliefektejä ja ukonvasamoiden leiskumista katsoessaan miettii oliko tämä todella mahdollista jo Cuben (ja karsitusti PS2:n) raudalla.
Mutta pointti on se, että RE4 Wii editionin kanssa nautin yhdestä viime vuosien parhaimmasta pelistä entistä enemmän.
Tilaukseni muuttui tänä aamuna shipped tilaan. Tsäkällä tullee loppuviikosta, ehkä perjantaina kilpailemaan peliajasta Galaxyn kanssa?
Sanoinko KILPAILEMAAN?
Kommentit pelistä ovat olleet monilta osin yllättävän hehkuttavia ja ylistäviä. En ihan moista odottanut. Ilmeisesti kyseessä on aika jees peli eikä kuriositeetti.
Olen miettinyt jopa HD DVD -soittimen paketoimista itselle, mutta todennäköisesti päädyn johonkin kivaan peliin tai Link´s Crossbow trainingiin
Mitäs mallia olet ajatellut? Tosipahan HD-E1 HD-DVD -soitin on jo aika halpa (~300 €).
Joo, niin tosiaan. Tuo soitin maksaa gigantissa 349 euroa ja kaupan päälle saa vielä 5 HD DVD -leffaa, joten tuo diili alkaa olla tosiaan aika hyvä. Ne kaupan päälle tulevat leffat eivät Miami Viacea lukuunottamatta ole mitään kovin hyviä, mutta eiköhän niistä saisi jälleenmyymälläkin jotain nyt kun HD-leffojen hinnat ovat vielä melko korkealla.
Täytyy miettiä! Houkuttaisi tosin ostaa Wiillekin jotain kivaa.
SMB3:n VC-versio on värimaailmaltaan haaleampi kuin NES-painos, sen voisi kyllä ehkä päivityksen avulla vääntää kirkkaampaan.
Muistelinkin tuon "grafiikkabugin" olevan myös alkuperäisellä kasetilla, mutta ihan varma en ollut. Sen verran kauan pelin pelaamisesta oli omalla kohdallani.
Olen pelannut nyt kolme ensimmäistä maailmaa ja on SMB3 tuntunut kyllä fantastiselta.
Niin se taas on, että vuoden tunnelmallisin juhla lähestyy jo isoilla jaloilla. Hieman yli nelisenkymmentä päivää enää jouluaattoon. Täällä fiilistellään tulevaa juhlaa ja keskustellaan mitä punanuttuisen äijän pitäisi isolla säkillä tuoda.
Kun oli pieni, joulua odotti lähinnä lahjojen takia. Nyt nuorena aikuisena ja vastuullisena nuorena miehenä kanta pimeän ajan juhlaan on (onneksi) muuttunut. Lahjat kuuluvat yhä tärkeänä osana jouluun, mutta siihen rinnalle on tullut perheenjäsenten kanssa yhdessä olo ja hyvä ruoka sekä joulun yleistunnelmasta nauttiminen. Enää ei vain hypi lahjakääröjen ympärillä polkkaa ja keskity pelkästään niihin. Aikuisena oppii muitakin joulun aspekteja arvostamaan.
Vielä kun siskolla on kolme pientä lasta, jotka uskovat joulupukkiin, niin tulee itsellekin ihan eri tavalla joulun taika esiin . Kuulin myös, että täksi jouluksi pitäisi mahdollisesti tulla lunta koko maahan, niin eipä tässä voi kuin hyvällä mielellä odotella joulua.
Pian muuten täytyy aloittaa jouluostoksien tekeminen! Ei auta viimeiselle viikolle jättää niitä. Ajattelin myös itsellekin kääräistä jotakin kivaa lahjapakettiin aattoillan kunniaksi. Olen miettinyt jopa HD DVD -soittimen paketoimista itselle, mutta todennäköisesti päädyn johonkin kivaan peliin tai Link´s Crossbow trainingiin
Uskaltaisikohan tälläistä vaihto-operaatiota yrittää? Olisi aika makeeta jos hyllyssä olisi yksilöllinen Wii. Tuo musta näyttää hienolta. Mitenköhän vaikea juttu Wiin kuorien vaihtaminen on?
Akselilla keskiviikko-torstai saattaa jopa onnistaa tuossa mielessä. Pelikaupat yleensä noudattavat julkaisupäiviä, mutta supermarketit saattavat livauttaa pelin päivä, pari etuajassa myyntiin. Prismoja ja Anttiloita kannattaa pitää silmällä ensi viikon lopulla.
Hmm.. Summataanpas vähän lautalaisten VC-hankintoja ja sitä mitä aiotte seuraavaksi hankkia.
Minulla on jo:
- Super Mario 64 - Legend of Zelda: A link to the Past - Super Mario World - Super Mario: the lost levels - Super Metroid - Super Mario Bros. 3 - Megaman
Hankin todennäköisesti seuraavaksi:
Yoshi´s Story (Tämä on toki aika helppo eikä ole missään tapauksessa Yoshi´s Islandin veroinen, mutta se on silti omalla tapaansa todella valloittava tasoloikka. Ja se näyttää varmasti aika muikealta Virtual Consolessa, näytti jo N64:n komposiittipiuhalla) tai Donkey Kong Country (Tätä on aika kivaa tahkota kaverin kanssa).
Kiitos Pyramidi ensivaikutelmista! Peli vaikuttaa tälläisen fiilistelijäpelaajan makuun aika täydelliseltä paketilta. Endless Oceanilla lienee aika jees nollata ns. vakavan pelaamisen jälkitilat. Tässä kun voi oikeasti pelatessaan rentoutua ja antaa hienojen näkyjen ja musiikkien kutkuttaa aisteja.
Pelasitko muuten pelin omalla soundtrackilla vai heititkö omaa musaa SD-kortilta? Jos heitit, niin mitä?
Super Mario Bros 3:n ympärille nivoutuu niin suuri osa lapsuusmuistoista että pelin puolueeton käsitteleminen on täysin mahdotonta. Siten tunne oli juhlava kun latasin pelin Virtual Consoleen ja napsautin sen ensimmäistä kertaa päälle moniin vuosiin. Ja mitäpä siitä voisi sanoa: se on sama, pikselintarkasti ohjautuva, yhdet pelihistorian parhaimmista musiikeista omaava ja ikimuistoiset radat sisältävä peli, joka yhdessä Megaman 2:n kanssa on niitä pelejä, jotka sytyttivät pelaajan liekin sisälläni. Goldeneye 007:n, Super Mario 64:n ja Ocarina of Timen avustuksella sama liekki syttyi ilmiroihuun.
SMB3 tuntuu jopa paremmalta alkuperäisessä asussaan kuin päivitettynä All-Stars painoksena. Kaikki on niinkuin lapsuudessa muistankin niiden olevan. Kaksi ekaa maailmaa napsahti läpi tuossa äsken ja päällimmäinen tunne oli koko ajan "miten hemmetissä tämä voi olla näin hyvä peli?"
Olin niitä, jotka rankkasivat Resident Evil 4:n vuonna 2005 erityisen korkealle, ja jotka samalla läpäisivät pelin vain ja ainoastaan yhden kerran. Nyt kun asetin Wiin sisään liiketunnistinohjauksella varustetun, päivitetyn version, pelasin itseni saman tien chapteriin 2-1. Kahden vuoden tauon jälkeen peli tuntuu fantastiselta.
Tässäkin pelissä pelimaailma imaisee sisäänsä entistä napakammin ja se ansio on jälleen ohjaustyylin koriin putoava. En voisi olla tyytyväisempi tavasta, jolla peli on Wiille kontrolliuudistuksineen tuotu.
Näytä kirjoitukset
Uskomatonta! En rehellisesti sanoen uskonut tämän olevan mahdollista. 
