Siis videona! Onko sen katsominen järkevää? No ei todellakaan. Silti sorruin ja katsoin ensimmäiset 17 minuuttia
Mutta miten herkulliset minuutit ne olivatkaan. Olen sanaton. MP3:sta tulee yksi kaikkien aikojen pelikokemuksista. Immersio tulee olemaan rikkumaton, uudet jipot pitävät siitä huolta. Kommentoin spoiler-tageissa alkua ettei kenelläkään mene herne nenään.
Kuvat ovat tosiaan liian suurella resolla. Wii kykenee parhaimmillaan anamorfiseen 720 x 480 progekuvaan. Lomitettuna ja RGB-kaapelilla tulee 720 x 576 resoluution tavaraa, mutta vaihtokauppa ei ole hyvä jos progressiivisuus menetetään.
MoH on kivan näköinen, ei mitenkään erityinen Metroid Prime 3:n ja Mario Galaxyn jälkeen kylläkään. Jos tuo 32 pelaajan nettipeli toimii hyvin, sitten tulee lisää mielenkiintoa pelin hankkimiseen. Wiille on nimittäin aikamoinen tilaus hyvälle fps-verkkopelille.
Seikkailu-ongelmanratkonta Zack and Wiki (Wii) näyttää huikealta! Onko tässä loppuvuoden todellinen yllättäjä ja lisäys Wii-omistajien syksyn ostoslistostoihin?
Kolmas kausi katsottu jenkkien tahtiin, mutta aion katsoa sen uudestaan Neloselta. Yksinkertaisesti siksi, että kausi on loistava.
Juurikin Turilaankin mainitsema toisen kauden puoliväli oli Lostin suurin aallonpohja, jolloin sarja vaikutti vajoavan omaan näppäryyteensä. Kolmannen kauden jälkeen tälläiset ajatukset ovat kokonaan väistyneet. Laatu nousee niin hurjasti.
Lostin "suuri juonikaari" on alusta loppuun saakka tarkkaan mietitty kokonaisuus, johon tekijät eivät halua lisätä täytejaksoja. Sarjan faneille suurta herkkua olikin ABC-kanavan ilmoitus, jonka mukaan Lost saa päätöksensä kuudennen kauden jälkeen. Sopimus on TV-sarjahistoriassa ainutlaatuinen. Koskaan ei ole yhdenkään sarjan kohdalla tiedetty sen kohtaloa näin selkeästi, näin aikaisin.
Tekijät saavat siis kehitellä kolmen viimeisen kauden (S4, 5 & 6) juonikaaret rauhassa loppuun ja vetää Lost-mytologian kunnialla päätökseen. Se on mahdottoman hieno homma. Luulen, että X-Filesin finaalin kaltaista katastrofia ei Lostin kohdalla nähdä.
Mutta kaikki kotimaan tahtiin Lostia seuraavat: katsokaa! Vaikka toinen kausi ei niin napannutkaan, tulette huomaamaan että kolmas kausi on hieno kokonaisuus.
Geees, miten hyvä peli tämä on! Olen nyt läpäissyt Dark worldista kaksi ensimmäistä temppeliä ja pelin tunnelma on aivan loistava. Zelda III on ikääntynyt melkeinpä paremmin kuin mikään muu peli koskaan. Peliä ei todellakaan ole tehty 50" LCD-paneelilta pelattavaksi, mutta ulkoasussa on silti röykkiöittäin hurmaavia, pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät Hyrulesta kiehtovan paikan. Tarinoinkin jo aiemmin miten tunnelmalliseksi esim. Lost Woods on saatu Super Nintendon tehoisella laitteella.
Uusimmissa 3D-Zeldoissa uusien sydämien saaminen on merkityksetöntä, koska ne olivat niin helppoja. A Link to the Pastissa lisäsydämille on oikeasti käyttöä, sillä peli on aika-ajoin mukava haastava. Juuri sopivan.
Soundtrack sulattaa sydämen ja kappaleet jäävät päähän soimaan...
Tuliko takaa-ajokohtauksen musiikista déjà vu? Samaa biisiähän käytettiin Collateralin klubikohtauksessa.
Tuli! Mietin kovasti missä yhteydessä olin tuon kappaleen kuullut. Collateralin näkemisestä on aikaa jo muutama vuosi, joten en muistanut sitä suorilta.
Kolmannen Bourne-leffan kunniaksi päätin katsella väliin jääneet edeltäjät ja aloitin toki loogisesti ensimmäisestä elokuvasta. Matt Damonin takaisin Hollywood-tähtien huipulle nostanutta leffasarjaa on kehuttu monessa paikassa, odotukset olivat siten astetta kovemmat kun aloin tätä thrilleriä katsomaan.
Ja olihan se todellakin hyvä pätkä. Leikkaus on poikkeuksellisen toimivaa tämän genren elokuvaan ja antaa leffalle sopivan vauhdikkaan ilmeen. Tämä tulee parhaiten esiin loistavassa takaa-ajojaksossa, jota vielä ryydittää kohtaukseen täydellisesti sopiva musiikki. Elokuvan nautinnollisinta antia minulle.
Bourne on aika äijä. Mies pisti jahtaajille pataan monesti ihan 6-0. Ehkä jopa hieman liiankin supersankarimainen paikka paikoin omaan makuuni. Toisaalta taas pidän Jack Bauerista kuin hullu puurosta.
Lupaavasti homma alkoi. Viikonloppuna sarjan kakkososaa kehiin ja sitten myöhemmin teatterissa The Bourne Ultimatum, jonka pitäisi olla arvioiden mukaan jopa trilogian paras.
HYVIÄ leffoja riittää enemmän kuin mitä ihmisiässä ehtii katsoa. Rakastan sitä
Kannattaa myös muistaa, että kaupassa telkkarin kuva näyttää melkein aina paljon huonommalta kuin kotiloissa. Säädöt ovat persiillään, "kuvanparannusominaisuudet" sörkkimässä omaa lusikkaansa soppaan on-asennossa. Lisäksi he saattavat näyttää vaikka Voicea venytettynä väkisin 16:9 moodilla. Huh huh. Liikkeissä on myös sikakirkas valaistus.
Kannattaa muistaa, että 37" kokoisissa televisioissa 720p:n ja 1080p:n erottaminen saattaa realistisilta katseluetäisyyksiltä olla täysin mahdotonta. Olen tämän itse todennut käytännössä.
Mutta mene tosiaan ihmeessä liikkeisiin katsomaan ja vertailemaan. Ostat televisiota omille silmillesi, et muiden. Miraita irtoaa verkkokaupasta jo n. 1250 eurolla, joka 42" Full HD -televisiolle on jo kohtuullisen tiukka hinta.
Se on yksinkertaisesti niin, että LCD tai Plasma-paneelia ei ole järkevää tuottaa ilman "HD Ready" -sertifikaattia. Niin vähässä ovat SD-resoluutioista televisiota halajavat ihmiset nykypäivänä. Pari vuotta sitten oli myynnissä vielä 848 x 480 resoluution plasmoja (EDTV), mutta nykyään nämäkin taitavat olla 1024 x 768 tason ruutuja (HD Ready).
32" tuuman HD Ready (1366 x 768) LCD:n saa näinä päivinä jo jopa n. 500 eurolla uutena. Totuus on tosiaan se, että tälläiset televisiot on varustettu usein niin kauheilla skaalaimilla, että kotimaan Digilähetykset näyttävät kammottavilta.
Laatu nousee hinnan mukana. Oma 50" Sony (aito 1280 x 720 - harvinainen) näyttää Digikuvaa todella hyväksyttävästi. Itseasiassa kuvanlaatu on n. 2,5 metrin etäisyydeltä yllättänyt minut; Lost-kooste viime torstaina neloselta näytti upealta ollakseen SD-Digikuvaa.
Minkä koko ja hintaluokan töllötintä tässä kaivataan?
Oli minulle aika hemmetin kova paikka henkisesti kun ammattikorkean ovet eivät avautuneet vielä tänä syksynä. Jäin opiskelupaikasta vain pari pistettä. Tosin tulevaisuudessa se opiskelupaikan lunastaminen tuntuu kahta paremmalta kun sen eteen on joutunut tekemään hartiavoimin töitä. Minulla ei ole mitään aikeita luovuttaa.
Lähes kaikki ihmiset toteavat työelämään siirryttyään, että miten helppoa ja hauskaa se koulunkäynti todellisuudessa olikaan! Kouluajoista tulisi osata nauttia. Yläasteesta en tosin nauttinut ollenkaan; se oli koulukiusaamisen täytteistä pakkopullaa minulle. Ammattikoulu oli toinen juttu ja ne kolme vuotta vierähtivät suunnattoman nopeasti ja mukavissa merkeissä. Viihdyin, mikä heijastui myös päättäjäispuheessani.
Täysin odottamaton ja jättis-potentiaalia omaava päivitys! Pokemon-kouluttaja on yksi pelattavissa olevista hahmoista. Viskooko hän siis pokea kentälle ja pelaaja saa ohjastaa aina pallosta sikiävää taskuhirviötä? Todella mielenkiintoista ja jopa rikkoo tietyllä tavalla tuttua smash-kaavaa.
Hämää vaan, kun peli jakaa niin rajusti mielipiteitä. Jotkut kehuvat vuolaasti, jotkut haukkuvat. Kuulemma peliin olisi erityisen vaikea päästä sisään. Mutta jos onnistuu pääsemään, Red Steel olisi tuollainen kasin peli.
En tiedä pitäisikö se 29 euron riski sitten ottaa. Tilasin Konsolinetistä Call of Dutyn n. 3 viikkoa sitten eikä se ole vielä tullut, johtuen että liike ei ole saanut uutta erää pelistä. Olisi kiva pelata jotain ennen syyskuun Super Paper Mariota, joten Red Steelille olisi kyllä sopiva rakonen olemassa. Funtsaaminen jatkuu, kiitoksia näistä mielipiteistä.
Täällä saa kysyä muiden mielipiteitä pelistä jonka ostamista itse miettii. Joskus kaikki peliarviotkin luettuaan ei osaa vielä päättää päätyykö peli omaan pelihyllyyn, mutta käyttäjien ja kanssapelaajien arviot voivat homman kokonaan ratkaista. Yleensä ratkaisevatkin. Oli peli vanha taikka uusi, täällä voi kysellä. Mukaanlukien Virtual Console -pelit.
Pohdin kovasti Red Steeliä. Sitä nimittäin saisi giganteista ensi viikolla 29 eurolla. Onkohan peli pelaamisen arvoinen? Esim. Gametrailersin arvosana ( 7.8 ) oli rohkaiseva ja antoi tunteen, että wii-pelaajalle se olisi ihan kelpo ostos. Toisaalta taas on saanut lukea täysin tyrmääviäkin arvioita joissa peli on haukuttu lyttyyn. Jos täällä on k.o peliä pelanneita, niin henkilökohtaiset mielipiteet olisivat varsin tervetulleita.
N-Gage on ollut ihan hemmetin kestävä käytössä; tippunut suorilta asvalttiin sekä parkettiin muutamaan otteeseen, mutta kännyssä silti kaikki toimii. On toiminut siis jo melkein 4 vuotta nyt.
Ensi vuonna siirryn puhelimien puolella kuitenkin next geniin. Sen olen jo vähän hiljaa mielessä päättänyt. Jos Apple saa tuotua iPhonen euroopan puolelle ensi vuonna, niin sitten ei tarvitse miettiä mitä ostaa. Mutta jos ei näin tapahdu, miellyttää SonyE:n mallisto minua kovasti.
Häiritsee vähän kun olet tunkenut Wiin pieneen rakoseen pystyyn (ei kaksimielisyyksiä!!). Olisiko se kivemman näköinen kyljellään?
Mun kuvat on muuten napattu Macbookin sisäisellä camilla. Otan uusia kuvia kun saan valmiiksi pari uutta sisustuksellista ratkaisua ja oikean digikameran.
Masturboiminen on seksin paras korvike. Sen takia Ephramin yritys onkin typerä, kun kerran mies ei seksiä harjoita.
Tulen harjoittamaan sitä ja nauttimaan siitä suunnattomasti tulevaisuudessa, mutta sen oikean tytön kanssa. Minulle on tarjoutunut kyllä roimasti tilaisuuksia, mutta etsin elämänkumppania enkä yhden yön juttua.
Suklaa taitaa monissa tutkimuksissa olla todettu jonkinlaiseksi korvikkeeksi. Siinä on kuulemme ainetta, jota tuottaa hieman samankaltaisia hyvänolon tunteita kuin seksi. Minkähän takia ostan aina kaupassa käydessäni nykyään suklaata...
PS2:n Formula One 2006 on helvetin hyvä. Paras formulapeli mitä koskaan olen pelannut. Ja olen sentään ajanut kisoja GP3:n ja GP4:n kaltaisilla legendoilla.
Lähes kaikista formulapeleistä löysin ajan kanssa peli-iloa syöviä pikkuvikoja, mutta F106 on omassa genressään lähes täydellinen. Mahtava vaikeustaso, hyvä ohjattavuus, mainio tekoäly ja niin edelleen.
SMG on minulle odotetuin peli koskaan! Uskomatonta, että tätä pääsee vieläpä pelaamaan muutaman kuukauden päästä.
Peli vilisee aiempien Mario-pelien parhaita vihollisia ja teemoja, pomppuradat ovat kuvissa kovasti Sunshinen kaltaisia. Ja ainakin minä voin pokkana myöntää, että fluddittomat palikkaradat olivat Super Mario Sunshinen ehdottomasti parasta antia.
Joka kerta kun uusia kuvia tulee, pakahtuu ylpeydestä kun näkee omassa hyllyssä Wiin
Tää (päivä 5) on ollut ylivoimaisesti vaikein tähän mennessä. Varsinkin nyt illalla on saanut jo vähän taistella pitääkseen itsensä kurissa. Illat on muutenkin tämän testin osalta niitä kaikkein vaikeimpia... Tietyllä tavalla tämä kaikki tekee kuitenkin hyvää. En osaa oikein pukea sanoiksi sitä. Jotenkin viime aikoina on pitänyt näitä asioita kuitenkin täysin itsestäänselvinä ja ne alkoivat tuntua hieman tylsiltäkin. Tälläinen jakso varmasti muuttaa sitäkin ajattelutapaa hitusen.
Kohti seitsemän päivän (eli ensimmäisen viikon) rajapyykkiä kovasti mennään. Itseasiassa viikonloppu tulee olemaan kyllä ihan jotain huikeeta, kun on kuitenkin enemmän vapaa-aikaa ja niin edelleen.
Äiti oli tosiaan kai käyttäytynyt väkivaltaisesti lapsiaan kohtaan, kenties siksi nämä 8-vuotiaat kaksoistytöt asuivatkin isänsä luona.
Kuolinsyyksi arvellaan myrkytystä, mutta poliisit eivät ole vielä tietoa vahvistaneet. Kamalan surulliseksi vetää kun tätä koko juttua edes ajattelee... Se nuorin lapsista ei ollut edes vielä kahta vuotta täyttänyt
Mulle iskee paikallisjunissa joskus sellaisia hirveitä paniikkikohtauksia. Että kuvittelen tavallaan että toinen juna tulee samalla kaistalla vastaan kohta ja törmää... Ne tulevat ja menevät ohi todella nopeasti. Hitto miten pelästyisin jos kuuluisi "tööt" ja sitten törmättäisiin. Siinä olis ns. sydän kurkussa meikäläisellä.