Seikkailuni Sevastopolin hämärillä käytävillä päätyi eilen loppuunsa. Alien Isolation päättyi. Fantastinen kokemus, jota ei ehkä halua kokea enää koskaan uudelleen...
Juuri mitkään ylisanat eivät pysty kuvaamaan, miten vahva pelin ilmapiiri tiheimmillään on. Iso televisio, pimeä huone ja kuulokkeet – ne tekevät sinulle portaalin, joka kuljettaa sinut alukselle kökkimään pelko perseessä kaapeissa. Olen hemmetti sentään käynyt oikeasti tuolla aluksella. Vaikuttavin läsnäolon tunne kihisi niissä kohdissa, kun isoista ikkunoista pystyi näkemään Sevastopolin hienot yksityiskohdat ja sanattomaksi jättävän mittakaavan. Tässä on myös katsottu Ridley Scottin mestariteosta ja H.R. Gigerin hirmuisia luomuksia freimi freimiltä ja toistettu Alien-estetiikka peliin mitä suuremmalla rakkaudella.
Äänimaailma raastaa hermoja enemmän kuin Naapurin Jarin tenorikurssin pääsykokeeseen valmistautuminen. Joka puolella kolisee, ja saa jännittää koska putkistosta eteen laskeutuu jotain hampaissaan happohyökkäystä kantavaa. Kauhuleffatyyliin ensimmäistä kohtaamista pidetään varjoissa juuri sopiva aika. Sen tullen peli heittääkin Alienin rymyämään vapaasti käytävillä ja saalistamaan pelaajaa, joka oppii kantapään kautta ettei tässä pelissä sovi ryntäillä yhtään minnekään. Jokainen elementti on tehty peloittelemaan pelaajaparka suunniltaan. Esimerkiksi tallennuspiste on aina tervetullut näky, mutta senkin aktivoitumista joutuu odottelemaan pari hirveää sekuntia, jotka tuntuvat piiiitkiltä, jos jokin hengittää niskaan.
Ja niin koitti hetki, kun minä pudotin pelin vaikeusasteen Normalilta Novicelle, tuolle tuttisuille räätälöidyille vaikeustasolle. "Idiootti! Miksi pilaat kauhupelikokemuksesi tällä tavalla? Mikä sinua vaivaa? Nintendo-hauskaako tästä pelistä etsit?!"
Ehei, kuoma. Minä juuri pelastin kauhupelikokemukseni, ja tein siitä muistettavamman. Mutta miksi?
Mitä vähemmän Alienia näkee, sen paremmalta peli alkoi tuntumaan. Äkkikuolemien väheneminen johti suoraan pelinautinnon kasvamiseen. Hirviö on yhä tappava, mutta virheitä sai tehdä enemmän. Kuolemat myös tuntuivat kammottavilta, kun ne eivät runsaudellaan ärsyttäneet minua. Moni pullamössöarvostelija kirjoitti pelistä, että kauhu karisee, kun Alien seivästää sinut viidennenkymmenen kerran saman käytävän päässä. HC-pelaajan mainettaan TOP10-sapeleillaan varjelevat prot älähtävät, mutta on medialla pointtikin – tai sitten pullamössöt vain suojelevat toistensa selustaa.
Kokemus on kuitenkin minun. Arvotan sen juuri sellaisena, eli vahvana pakona todellisuudesta. Oikea maailmakin on nyt mullin mallin, mutta enpähän sentään ole hämärällä aluksella juoksemassa Alienia pakoon ja keräämässä reserviä liekinheittimeen.
Kun fantastiset 2D-grafiikat yhdistyvät tiukkaan pelattavuuteen, syntyy liuta ajan hammasta uhmaavia klassikoita. Tässä ketjussa onkin tarkoitus fiilistellä NEOGEO -pelejä, vaikkapa kuvakaappauksien ja videoiden värittämänä (ehkä päivitän aloitusviestiin listaa sitä mukaan, kun saan postauksia kasaan). Tavoitteeni on kerätä kaikki kiinnostavat Hamsterin julkaisemat sarjan pelit, kun niiden emulaatiokin on ilmeisen laadukasta, ja input lagia siedettävän vähän (jos jollain on muuta tietoa, niin kertokaa). Toistaiseksi olen hankkinut viisi. Otan suosituksia mielelläni vastaan!
Viimeisin ostokseni oli Aero Fighters 2. Todella hyvä vertikaalinen räiskintä, jossa tuhovoimaiset ja erityisen hyvältä tuntuvat aseet. Kukoistaa varmaan kaksinpelinä vielä enemmän, niin kuin suuri osa NEO GEO -peleistä. Kirjoitan siitä laajemmin, kun saan lisää virtuaalikrediittejä koneeseen!
Seuraava hankintani lienee Big Tournament Golf, joka tunnetaan myös nimellä Neo Turf Masters. Pidän golf-peleistä, ja tämä on ilmeisesti yksi parhaimpia ja hauskimpia koskaan.
EDIT:
Yhden krediitin piste-ennätysrunit on tietenkin parasta, mitä näiden pelien kanssa voi harrastaa. High Score -listat motivoivat yrittämään parantamaan omaa sijoitusta, ja onnistuneen runin päätteeksi tunne on makea! Noin 370 000 pisteellä "komeilen" tällä hetkellä sijan 3000 kieppeillä. Tyvestä puuhun noustaan.
Aero 2:ssa on myös mukavaa, kun valitsemastaan aluksesta riippuen ominaisuudet muuttuvat hieman. Esimerkiksi Japanilaisen Ninjan alus viskoo ympärilleen kohteeseen ohjautuvia heittotähtiä, kun alustaan "kehittää" matkan aikana. Yksi virhe, ja kaikki on poispyyhitty ja joutuu aloittamaan kipuamisen kohti suurempaa tulivoimaa alusta. Perustulituksen lisäksi kontrolleissa on vain ns. paniikkinäppäin, eli special-voima, joka on myös jokaisella alustyypillä omanlaisensa. Yhteistä sille on kuitenkin se, että silloin voi tuottaa vihuille paljon vahinkoa tai pelastaa itsensä luotimeren keskeltä viime hetkellä, sillä paniikkinappi pyyhkii ruudun ammuksista.
Hahmot ovat aika veikeitä. Joukossa on jopa delfiini, joka kehuskelee olevansa ensimmäinen laatuaan aluksen ohjaamossa. Varmasti totta.
Pelattavuus tuntuu loistavalta, reagoivalta ja omien aseiden käyttäminen potkivalta. Riviviholliset kuolevat ainakin tasolla 4 nopeasti, eivätkä bossitkaan vaadi kovin paljon kurmotusta. Vaikeustaso ei ole lannistavan vaikea, vaan tuntuu juuri sopivalta piste-ennätysten jahtaamiseen.
Lokaatioissakin on kivasti vaihtelua, sillä välillä lennetään sademetsissä ja sieltä suunnataan Amerikkaan ihmettelemään, miltä vapaudenpatsas mahtaa näyttää. On kai tässä jonkinlainen juonikin, mutta antakaa minun nyt ampua tuo ja tuo vihu ensin!!
Next Gen -taiston osalta Sony 1, Microsoft 0. Jengi yhdistää tämän pätkän pleikka femmaan, vaikka pyörisi toki helposti tulevalla Series X:llä. Mielikuvat ovat suuren yleisön kalastelussa tärkeitä, ja Sony osasi taktikoida tulevan taiston alkutahdit mestarillisesti. Epicillä kyllä sanotaan muutenkin, että PS5 on parempi, vaikka X on paperilla vääntävämpi.
Panel de Pon aka Tetris Attack ja Rygar. Heck yeah! Pelattiin Attackia aikoinaan kaverin kanssa aika paljonkin, ja halusin sen tähän palveluun. Lisenssiongelmat varmaan estävät Tetris-nimen käytön, mutta hyvä kun ongelma kierrettiin julkaisemalla Japani-versio täällä. Pitäisi alkaa kyllä järkkäämään peliseuraa näihin peleihin esim. täältä, olisi mukavaa tahkota klassikoita onlinessa.
Rygarista ei juuri NES-seikkailu parane. Jotenkin todella palanut mieleen pelin viholliset ja ympäristöt. Pelattavuuskin rokkasi.
Wild Guns on kuulemma kanssa mainio SNES-peli, mutta entäpä Operation Logic Bomb? Näyttää ihan kiintoisalta, joten menee kyllä kokeiluun.
Mitäs ilmoitus kännykkään nyt tu..... MITÄÄÄÄÄ HELVV......!!!
Mannaa, jos tämä on originaalin PM:n ja Cube-osan tapainen peli, ja siltähän se näyttää. Nintendo-kesä sittenkin elää ja voi hyvin!
Se on kyllä siistiä, että Nintendo operoi nykyään näin. Heittää kaksi kuukautta ennen pelin julkaisua trailerin Youtubeen. Kaikkien pelien kohdalla ei ehkä toimisi, mutta tämän kyllä.
EDIT: Jeff Grubb arvelee, että Paper Mario kuului E3-julkistuksiin, ja että Nintendo viskelee trailereita Tubeen näistä tulevista peleistä pitkin kesää. Directiä ei tod.näk ole siten tulossa ihan lähiaikoina.
Elämme maailmassa, jossa kännykän notifikaatioissa saattaa pian lymyillä synkeistä synkimmän Zelda-pelin uusi traileri!! Ei hemmetti, mikä ajatus.
Laitoin muistitikulle, ja katsoin töllöstä. Jumantsuikkeliini, mitkä odotukset taas päällä! Tämän pelin kanssa tulen syömään itseni jälleen kylläiseksi hienoa ropsua. Vielä jotenkin sellainen fiilis, että tulen pitämään tästä enemmän kuin kakkososasta. Shulkki vaikuttaa ensinnäkin samaistuttavammalta kuin Rex, ja hahmomallit eivät ole "full anime" -moodissa. Maailma näyttää houkuttelevalta, oikein kutsuen tutkimaan ja samoilemaan.
Off-screen Youtube ei ole luotettavinta, mitä maa päällään kantaa, mutta varovaisesti arvioituna ensimmäisten videoiden jälkeen näyttää siltä, että portable-moodia on sitten Xeno 2:n kohennettu. Ainakin terävöitys on saanut ansaitusti kenkää.
On tämä Horin tikku kyllä mainio. Muuttaa pelikokemuksen aivan täysin, mitä tulee mätkintöihin ja kolikkopelijuuria omaaviin peleihin. Näitä valtavia näppäimiä on yksinkertaisesti paljon mukavampaa läiskiä, kun katselee samalla isolta ruudulta turpasaunoja. Kombotus ja eri liikkeiden tekeminen tuntuu myös erittäin luonnolliselta, ja pelasin esimerkiksi Mortal Kombat yhtätoista jo vajaan tunnin jälkeen paremmin kuin ohjaimella koskaan. En tosin ole mikään mestari Mortalissa, mutta ihan eri tavalla tyydyttävältä se kyllä tuntui. Nyt tulee varmasti otettua pataan onlinessakin taas enemmän. Ehkä sekin auttaa, että olen pelannut mätkintöjä verrattain vähän, enkä ole muodostanut selkärankaani niin vahvaa yhteyttä ristiohjainpadin ja beat em umpien välille.
Hamsterin ACA NEO GEO -pelit näyttävät myös – yllätys yllätys – hyötyvän tikusta suuresti. Muistan kyllä, millaista oli finngamerin luona pelata arcadekabinetilla näitä pelejä, ja vaikkei fiilis Horin tikulla ihan sama ole, on se kuitenkin nyt kilometrikaupalla lähempänä "aitoa asiaa".
Parin pävän testailun perusteella olenkin tyytyväinen hankintaan. Nyt pitää kyllä myös vihdoista viimein hankkia se Street Fighter Anniversary Collection...
Streets of Rage 4 oli yllättäen Game Passissa pelattavissa, joten pitihän se ladata, kun on kerran saanut ihan hyviä arvosteluja.
Tuli pelattua ensimmäiset neljä tasoa ja olen ihan häkeltynyt, miten hyvä tämä peli onkaan. Art style on rautaa, soundtrack kuulostaa hyvältä, peli potkii jo Normal-vaikeustasolla kasseille, pelissä ei ole mitään turhaa paskaa vaan kunnon old school arcade -meininki, valikot ovat superresponsiiviset, hahmoissa on mukavasti eroja ja pelattavuus on sitä samaa hiottua timanttia kuin aikaisemmissa peleissä pienillä twisteillä.
Ja ennen kaikkea mätkiminen tuntuu hyvältä. Tulee vähän Street Fighter III: 3rd Strike mieleen, mitä en olisi ikinä uskonut sanovani mistään pelistä. Jotenkin se tapa, miten iskut osuvat kohdilleen ja miten hahmoilla on juuri sopiva paino, tuntuu äärimmäisen tyydyttävältä. Niin ja onhan Adam liikkeiltään ja animaatioiltaan kuin ilmetty Dudley 3rd Strikestä.
Intuitio sanoo, että tässä on todellisen klassikon ainekset. Nyt takaisin leipomaan turvat rullalle.
Tämä ei kyllä helpottanut yhtään odotusta! Fyysiset versiot kun liikkuvat Euroopassa ilmeisesti vasta heinäkuussa, joten... sitä odotellessa täytyy lukea joka paikasta, miten peli on tod.näk yksi tämän vuoden parhaita. Mutta hyvä kun on, ei siinä mitään.
Iskin juuri Zero 1:ssä Hidden Phantomin maihin. Hyvä hemmetti, mikä bossitaisto! Menee varmaan Top femmaan kaikista sarjan peruspomoista. Tämäkin tuntui parin ensimmäisen yrityksen aikana epäreilulta ja jopa vähän randomilta, mutta pikkuhiljaa ymmärsi milloin väistöt pitää tehdä, ja milloin on paras aika hyökätä. Tämä rankataan ilmeisesti yhdeksi Zero-sarjan vaikeimmista bosseista, enkä yhtään ihmettele miksi. Perkuleella ei ole edes minkäänlaista heikkoutta.
Välittömästi tuuletuksieni jälkeen (what a twist! Bossi onkin kentän ALUSSA) tulikin sitten sellainen äkkikuolemaosuus (miksi alas ei voi nähdä, milloin tasanteet tulevat kohdalle?!) pomminpurkuineen, että oikein kylmää ajatella millaista se olisi ollut pelata ilman ylimääräisiä tallennuspisteitä... Hattu päästä teille hulluille, jotka tämän GBA:lla läpäisitte.
Animal Crossing on juuri sitä, millaiseksi sen itse tekee.
Haluatko sen olevan lista suorituksia, jotka käyt yliviivaamassa päivittäin mahdollisimman nopeasti? Käy. Haluatko fiilistellä muuttuvia säätiloja ja vuodenaikoja, keräillä omaan tahtiin ötököitä, kaloja ja muuta sälää? Kyllä. Haluatko keskittyä sisustamaan saaresta mahdollisimman persoonallisen ja visuaalisesti upean? Toimii.
Partiksen kommentti, miten Reddin laiva on "vain taidekauppa" alleviivaa, miten eri tavalla asioihin voi suhtautua. Jos laiva olisi joka päivä satamassa, siitä tulisi arkipäiväisempi tapahtuma. Nyt se on minulle enemmänkin – kuten sanoin - oma alipeli, jossa oppii myös taidehistoriaa. Jos vain googlaisin, mitkä teokset ovat feikkejä, menettäisin mielestäni sen osan, joka tekee varsinkin Smartifyn kaltaista skannausappia käytettäessä Reddillä vierailusta niin hauskan jutun. Ei kuitenkaan ole vain yhtä oikeaa lähestymistapaa. Kukin tyylillään.
Mutta tämähän peli peilaa tosielämää; metsäpolku ei ole sama metsäpolku, kun silmiäsi räpäytät. Säät vaihtuvat, samoin mielentilat. Valon määrä, ja miten kasvillisuus kiertää sitä. "Miksi tuo kivi on liikkunut tuonne?", "Oliko tuo vesipisara?"
Jokainen sekunti on erilainen kokemus kuin edellinen.
Art from the “cancelled Zelda project” depicts a fun pre-production origin story of the Master Sword, set within the bad ending of Ocarina of Time, that never made it beyond pre-production. The title, described as an “action/JRPG”, would have explored the journey of the last Sheik while Dark Gerudo are giving their 100-year birth to Ganon
Hyvä vaan, että Nintendo ajaa uhkapelaamaan nauristreidauksen kanssa, eikä tee rahojen lepuuttamista tilillä kannattavaksi. Aktiivinen voittaa passiivisen. Itsekin ostin vasta viime sunnuntaina ensimmäiset nauriit (hinta oli muistaakseni 96 b.) tämän takia. Kertoo kyllä AC:n suosiosta jotakin, kun tuollainen juttu ylipäänsä on tehty.
Odottelen sitä pirun kettua takaisin laivansa kanssa. Saa kyllä kuulla kunniansa, sellaisen tempun mokoma repolainen teki. Sen jälkeen annankin ketkulle lisää työllä ja tuskalla ansaittua rahaani, mutta tällä kertaa olen varustautunut... Smartify-appilla, joka tekee Reddin luona vierailusta kuin alipelin.
On niin monta juttua, tapahtumaa ja bongausta, että saaren päivät eivät toista itseään. Arviot olivat oikeassa tästä pelistä. Se oli ensikertalaisen silmiin pelottavan "epäpeli" pinnallisilla vilkaisuilla, mutta miten laadukas ja syvällinen sellainen se onkaan. Puhumattakaan siitä, että NH on vasta taipaleensa alkupäässä, aivan kuten saman tuottajan Splatoon 2 oli 1,5 kk julkaisunsa jälkeen.
Alkanut himottamaan arcade-ohjaimen hankinta. Hamster on kääntänyt vaikka miten paljon NEO GEO -pelejä Switchille, ja olenkin hankkinut näistä jo muutamia. Ohjaimella pelatessa fiilis ei kuitenkaan ole ihan täydellinen.
Mutta miten paljon panostaa? Olen aika kasuaali tällaisissa peleissä, ja varmaan tulen aina olemaankin. Siksi ajattelin ensin, että halvinkin voisi toimia käytössäni:
Mutta sitten aloinkin miettimään, että nappituntuma on kuitenkin aika iso juttu näissä, ja Horin Mini-ohjain ilmeisesti häviää melko lailla isommille tässä asiassa. Lähinnä tätä mietin:
Tuota isompaa ohjainta olisi myös paljon mukavampaa pitää sylissä pelatessa. Onko täällä kenelläkään kokemusta näistä tikuista, konsoleilla tai PC:llä? Tsekkailen toki vielä videoarvosteluita ja puntaroin, miten kannattavaa tämä on suhteessa aikaan, jona näitä pelejä pelaan. Laajempi tutustuminen NEO GEO -portteihin on ollut kuitenkin jo pidemmän aikaa mielessä.
EDIT:
No niin, Verkkis sai minulta pyynnön pistää yksi Hori Real Arcade Pro V tännepäin, ja sassia! Tutkimustyöni jälkeen selvisi, että siitä alkaa ns. oikeasti laadukkaiden arcade-ohjainten tier. Halvemman ostamalla tulisi vain jossain vaiheessa hinku satsata laadukkaampaan, vaikkei joka ilta Jonneja kävisikään seivästämässä Scorpionilla.
Horin ohjaimen osasia on myös ilmeisen helppoa modata, jos haluaa vaikkapa vaihtaa Hayabusa-napit Sanwan vastaaviin. Näyttää kuitenkin siltä, että on makuasia kummasta tykkää enemmän. Sanwat lienevät astetta herkempiä, jolloin esimerkiksi kaksoispainallukset onnistuvat oletettavasti nopeammin. Nämä ovat tosin jo juttuja, jotka hyödyttävät lähinnä Pro-pelaajia.
Saapa nähdä, miltä ohjain tuntuu! Ajatuksen tasolla napostaa kuitenkin päästä vääntämään Streets of Raget, Capcomin Beat em up collection, Garou ja monet, monet shumpit tällä.
Oli muuten aika hauska tuo Nuuka-Tompan järkkäämä May Day -kiertue. Tuli ihan fiilikset, että pelasi Zelda: Link's Awakeningia. Tällaiset säännölliset yllätykset ja arvaamattomuus ovatkin syy, minkä takia on mukavaa tarkastaa päivittäin oman saaren kondis. Joskus siellä viettää vain kymmenisen minuuttia, ja joskus tunnin.
Nintendo olisi vähän vaikeassa tilanteessa ilman New Horizonsia, joka yhdellä kädellä kannattelee koko alustaa tällä hetkellä. Kampesi kuukaudessa Japanin kaikkien aikojen myydyimmäksi Switch-peliksi. Näinköhän pelillä on eväitä haastaa jopa MK8: Deluxe alustan kovimpana myyntimoukarina? Pelin jalat tulevat ainakin olemaan hirmuiset.
Kaksi juttua, jotka olisi cool saada peliin:
1) uiminen/sukeltaminen, merestä aarteiden etsintä jne. 2) oman saaren jättäminen auki myös silloin, kun on itse poissa pelistä, ja niin etteivät vieraat pääsisi kuitenkaan muokkaamaan saarta
Kakkostoiveeni onkin ilmeisesti jo vahvistettu datalouhinnasta.
Vanha kunnon Geoffi haluaa tarjota meille koko kesäksi pelihuumaa! Summer Game Fest kokoaa yhteen touko-elokuun julkistuksia. Mukaan onkin ilmoittautunut jo laaja rivistö osanottajia: CD Project Red, Microsoft, Sony, Bethesda, Bungie... Mutta... hetkinen... missäs on... ei saakeli.
Tämä oli tässä.
Jatkakaa.
Aikataulut tulevat ensi viikolla verkkosivuille. Tai jotain. Maistakaas nyt sitä hypeä.
On kyllä MMZ1 tykkiä kamaa ainakin viiden ensimmäisen tehtävän perusteella. Bossidesignille iso peukku. Niin tyydyttävää opetella pääkkien metkut, ja pelata kerta kerran jälkeen aina vähän taitavammin. Kunnes lopulta kaikki naksahtaa kohdalleen. Ai että.
Välillä oma ahneus kuitenkin nostaa rumaa päätään, kun tajuaa pomon heittävän veivinsä yhdestä osumasta – mutta hosuminen voi kostautua kalliisti, kuten tästä opettavaisesta videostani käy ilmi:
Mutta onhan se selvää myös, että ylimääräiset tallennuspisteet ovat todella suuri helpotus pelaajalle, joka tutustuu näihin ensimmäistä kertaa. Juuri niiden ansiosta vaikeustaso ei pääse turhauttamaan, vaan haasteen ottaa mielellään vastaan. Tehty kuitenkin oikein, kun save-assist on vapaaehtoinen. Puristit saavat halutessaan alkuperäisen kokemuksensa yhä.
En myöskään usko kenenkään löytävän input lagista nokan koputtamista. Todella reagoiva peli. Litellä pikseligrafiikat näyttävät myös hienoilta "puhtaina", ilman filtteröintiä.
RDR2 - Thats the way it is Ridge Racer Revolution - Rotterdam Nation 94 Biisi, joka saa aamuyön hämärissä katselemaan ikkunasta ulos Espoon ghetossa ja miettimään, mikä meni vikaan. Niiffagai voisi toimia 10 tunnin versiona ja sienivarastot täyteen ladattuna, mutta ei nyt. Ei nyt.
YIIK - The Mind Dungeon Theme Hollow Knight - Resting Grounds Hyvällä tavalla erikoinen biisi, jossa runsaasti erilaisia vivahteita. Hollow Knightin musiikki on haikean hieno, mutta ei kovin mieleenjäävä. Sopii kyllä pelinsä tunnelmaan oivallisesti.
Wacky Races - Arkansas Persona 5 - Beneath The Mask P Femman biisi on chilli kuin Korson diileri, ja saa toivomaan pelin Switch-versiota entistä enemmän. Arkansas vaatinee taakseen nostalgiaa, ja se oli minulle liian... rauhaton.
Croc - Title Theme Shovel Knight: King of Cards - The Crosswise Crosswinds 8-bittisen musiikin ystävänä Shovelin anti osui ja upposi. Crocin title theme ei kuitenkaan hävinnyt paljon. Leppoisaa kamaa.
Xenoblade Chronicles 2 - Counterattack Resident Evil 7: Biohazard - Go Tell Aunt Rhody Aika paha. Toisaalta Counterattack kuitenkin iskee vastaan ja potkii lopulta voiton tästä parista.
Mega Man 9 - Concrete Man Battlefield 1 - We will fight MM9 säilytti hyvin Megis-laadun musiikeissaan. Battlefieldin biisissä heilui jenkkilippu ja Michael Bayn naama.
Mega Man 3 - Snake Man Dragon Slayer: The Legend of Heroes II - Ending 2 Megiksen biisi on tuttuun MM-laatuun hyräiltävä kuin mikä.
Dark Souls II - Majula Final Fantasy VII - Anxious Heart Anxious Heart on sininen taivas, jolla seilaa uhkaavia myrskypilviä. Yllätyin tosin DSII:n musiikista, ja aloin miettimään, millaiseen alueeseen se kytkeytyy.
Doom (2016) - Rip and Tear KOF2002UM - Destiny Mick Gordonin biisi tekee inceleistä naistenmiehiä, hopoista mikkejä ja saisi koronankin miettimään kaksi kertaa, kannattaako tänne tulla. Real shit.
One Step From Eden - Battle of Fire I SF5 - Zeku Theme Molemmat korville helppoja, mutta Battle of Fire kolahtaa meikään aavistuksen enemmän. Tätä jaksaisin kuunnella pelin taustalla tuntikausia kyllästymättä.
Catherine - It's a Golden Show Rescue Shot - Staff Roll Vivahteikas ja tunnelmallinen musiikki.
"Deus Ex: Human Revolution" Soundtrack - Icarus by Michael McCann Enter the Gungeon - The Breach in Victory EtG:n soundtrack on rautaa, mutta nyt vastassa oli vielä kovatekoisempaa kamaa. As epic as it gets.
Devil May Cry 4 - Shall Never Surrender Seiken Densetsu 3 / Trials of Mana - Where Angels Fear to Tread DMC4 tykittää lähelle, yllättävän lähelle, mutta tällaisessa Trials of Mana -pöllyssä en voi muuta tehdä kuin kuunnella tuota jumalaista tuotosta kerta toisensa jälkeen ja valita sen. Se on juuri sellaista pelimusiikkia, joka jättää minuun syvän vaikutuksen.
Resident Evil 2 Remake - Last Judgment Batman - Stage 4 RE2:n kuumottelu on varsin mainio "Shit is going down!" musa. Sunsoftin NES-soundtrackit ovat syystä legendaarisia, mutta tällä kertaa valitsen nykyaikaisemman.
Tekken 7 - Heat Haze Shadow Parappa The Rapper 2 - Come A Long Way Kyllä pappa Heihachi vetää nyt Parappaa kuonoon, vaikka chilli yleensä iskeekin meikäläiseen. T7 oli vain tässä parissa mieluisampi.
Pokemon Black/White - Emotion Cave Story - Wind Fortress Tuntuu siltä, että Emotion kasvaisi vielä suuremmaksi, jos sen kokisi yhtäaikaisesti pelin tapahtumien kanssa. Se on oikein kaunis ja haikea, päihittäen Cave Storyn Wind Fortnessin, joka sekin on kyllä erinomainen kipale.
Warhammer 40,000: Mechanicus - Children of the Omnissiah Super Mario Odyssey - Steam Gardens Putkimiestä yritetään kampata tujauksella kunnon eeppisyyttä, mutta Steam Gardens on vain liian hyvä. Kun ensimmäistä kertaa päädyin tuohon kenttään, kuuntelin lumoutuneena musiikkia hyvän tovin, ja vietin siellä vaikka miten paljon ekstra-aikaa musiikin takia. Ehkä yksi parhaita koskaan kuulemiani pelimusiikkeja.
Music: Zed Boss Battle (From Lollipop Chainsaw) No More Heroes 2: Desperate Struggle Music - Philistine (w/ lyrics) Rokahtava, mieleenjäävä, mielenkiintoinen.
Chocobo Racing - Mithril Mines FFXIII - Main Theme (The Promise) FF-teemainen taistelupari! Mithril hyvä ja energinen biisi, vastassa on FF13:n hidas tunnelmointi. Eivät tämän kisan parhaimmistoa, mutta tästä parista XIII:n teema vie pisteeni.
Mega Man 2 - Crash Man Stage NieR - Song of the Ancients (Devola) Okei, NieR tarjosi sen verran kovaa kamaa, että Mega Man joutui taipumaan. Crash Manin kentän musiikki ei tosin olekaan aivan suosikkejani kakkosesta.
Battlefield V - Under no flag Pokémon Colosseum - Friendly Battle Poksujen taistelumusat eivät yleensä säväytä minua, mutta tämä on kyllä oikein hyvä. Under no Flag on helppo kuunnella, mutta siinä ei ole juuri mitään, josta ottaa kiinni. Se ei jää mieleen.
Axiom Verge - The Axiom (Title Screen) Dragon's Dogma - Into Free Axiom kumartaa häpeämättä Metroidin suuntaan, ja onnistuu. Muutenkin kauttaaltaan hyvä soundtack k.o pelissä.
Turok 2 Music (Game Boy) - Jungle Stage Destiny 2 - Journey On niin hyvä, että olo tuntuu kuin Halolla päähän lyödyltä...
Bastion - A Proper Story Spyro: Year of The Dragon - Harbor Speedway Vähän synkemmän pään Spyroa, joka hönkii kunnolla niskaan. Odottamaton (en ole vielä edes pelannut kolmososaa, vaikka Remake-kokoelman omistankin).
Goemon’s Great Adventure - Ryugu Castle Zool - Zoolrave Hyräiltävä ja positiivinen.
Shatterhand (NES) Soundtrack Bomberman Quest - Forest Zone 8-bittinen musiikki on parhaimmillaan uskomatonta. Shatterhandun soundtrackin olin unohtanut, mutta tämä palautti muistona mieleen. Toivottavasti peli löytää tiensä Switchin online-palveluun.
Professor Layton vs Ace Attorney - LINK Megaman 8 - Electrical Communication Tässä Mega Man 8 -biisissä ei ole oikein mitään minulle mieluista. Kuulostaa lähinnä geneeriseltä animelta. Layton vs. Attorney teki siitä hakkelusta.
Rabi Ribi - Exotic Laboratory Streets of Rage - Stage 3 Rabi Ribi Ralla, tuli talvihalla, ja kylmät sille koitti, kun Yuzo Koshiron jumalaisuus selvästi voitti.
Life is Strange: Before the Storm - Burn It Down Pictionary - Title Theme Jos musa saa nyökyttelemään päätään, hyräilemään ja hymystelemään, ansaitsee se ääneni tästä parista.
Double Dragon Neon - City Streets 2 NieR: Automata - Memories of Dust Korvissa sulavaa tavaraa boomerin korviin. 80-luku oli kamala, ja ihana. Ihanan kamala.
Shin Megami Tensei IV - Battle A2 (Tokyo Battle) Deltarune - Field of Hopes and Dreams Ei voi mitään, ei sitten yhtään mitään: Toby Fox on demigod.
Baten Kaitos Origins - The True Mirror (Orchestral Version) Assassin's Creed II - Ezio's Family Juuri sellaista RPG-musiikia, joka kolahtaa minuun.
Pelasin eilen illalla tutoriaalin, mutta yhteenkään matsiin en ole yhteysongelmien takia päässyt vielä sisään (ihan ensimmäinen matsi, johon yritin, latautui alkujuttuihin, mutta sitten peli jäätyi). Siellä on joko massiivinen tunku servuille, tai sitten eivät ole varautuneet kunnolla. No, stressitestihän tämä on, joten parempi kyykkääminen nyt kuin julkaisussa.
Visuaalisesti aika pommi, ja vuorenvakaa 60fps (harkkaosiossa ainakin) ilahduttaa tämän tyyppisessä pelissä.
EDIT:
Tänä aamuna pääsin jopa pelaamaan muutaman matsin.
Peli on sulava ja hauska, kustumointimahdollisuudet vaikuttavat olevan parhaiden Battle Royale -pelien tasolla. Ja syytä ollakin, jos haluavat tämän pärjäävän Battle Pass -ansaintalogiikalla.
Yhteenotoissa minua tosin häiritsi, miten satunnaisilta varsinkin parraamiseen liittyvät jutut tuntuivat. Vaikuttaa, että näissä tilanteissa käytetään jonkinlaista "kivi-paperi-sakset"-tyyppistä ratkaisua, mikä ei ole pidemmän päälle hyvä juttu. En tosin vielä ymmärrä pelimekaniikasta kaikkea, joten ehkä minulta on mennyt jotakin ohi?
Liikkuminen on hauskaa, mutta ehkä vakiona hieman liian hidasta? Sitä voisi aavistuksen sutjakoittaa. Peli kyllä vaikuttaa reagoivan ohjauskomentoihin esimerkillisen näpsäkästi, eli taidokas pelaaminen ei ole ainakaan siitä kiinni.
Ninjalan avoin beta alkaa tänään. Beta ei vaadi maksullista online-jäsenyyttä (demon voi ladata eShopista jo nyt), ja sama pätee, kun peli ilmestyy, sillä kyseessä on ilmaiseksi pelattava peli. Tulossa kolme tunnin sessiota seuraaviin aikoihin (Suomen aikaa):
Ti 28.4 klo 22:00 Ke 29.4 klo 06:00 Ke 29.4 klo 14:00
Muistan Ninjalan vilahtaneen teaserissa melkein kaksi vuotta takaperin, ja luulinkin sen jo peruuntuneen. Peli pompahti kuitenkin viime Direct Minissä taas pinnalle.
On ihan selvää, mistä pelisarjasta tähän on otettu vaikutteita. Splatoon ei ole huono esikuva, ja jos taisteluiden soljuvuus on vähäänkään samalla tasolla, voi tämä olla todellista herkkua. Tutoriaalivideon perusteella pelissä ainakin vaikuttaisi olevan lupaavan paljon syvyyttä – mutta jos Splatoon on Mariaanien hauta, mihin Ninjala ulottuu?
Enää kuukausi, niin pääsee uppoutumaan Xenoblade DE:n maailmaan. Eihän tässä hädin tuskin ehdi saada Trials of Manaa kunnolla pakettiin, kun pöytään tarjoillaan jo seuraavaa herkkua. Ei kyllä parane tottua tähän, sillä Xenon jälkeen tulee varmastikin hiljaisempi jakso uusien julkaisujen osalta.
Trials of Mana, ai että mikä remake tämä onkaan! Osa pelaajista ei varmasti tykkää, koska modernisoinnin alta paljastuu SNES-rope. Ja juuri se onkin parasta; ääniefektit, karttojen rakenne, pelilogiikka – nämä kaikki tulvahtavat 25 vuoden takaa. Tämä ei ole mikään elokuva, vaan videopeli, se kehtaa reilusti myöntää sen, ja siitä peliä kunnioitan.
Mutta miten paljon loppujen lopuksi onkaan näinä vuosina muuttunut? Pelin alussa Angela vaeltaa valtakuntansa hylkiönä, lumisilla seuduilla päällään pikkubikinit. Asu on toki uskollinen alkuperäiselle, mutta yhtä hyvin hahmo voisi olla peräisin Xenoblade kakkosesta, ja vuodelta 2017. Kiima ei mihinkään muutu, vaikka terafapit kasvavat. Päinvastoin.
Mikä ihmeellisintä, vaikka pelin budjetti on ollut silminnähden rajallinen, se on silti mitä miellyttävin kokemus audiovisuaalisesti. Soundtrack on tulta, tappuraa ja jäätä, enkä voi täysin käsittää vielä, miten laadukas se uudelleentuotettunakin todella on. Samoin valikoiden "Bling"-vahvistusääniefektit riemastuttavat. Ympäristöt eivät matki tosielämää, vaan ne on rajattu pelimäisesti ja kumartavat originaalille, hyvin pienin, mutta loogisin muutoksin.
Ääninäyttely on englanniksi paikoin aivan pöljää, mutta se nousee minulla pikemminkin plussaksi kuin miinuseksi. Vahvistaa vain sitä fiilistä, että ei tämä nyt niin vakavaa ole. Olen tosin siinä määrin pelin pauloissa, että en vain pysty katsomaan tätä kovin objektiivisesti; suurin piirtein kaikki Trials of Manan remakessa kiehtoo minua.
Fanit: No, lisäättekö tämän vai tämän uuden, odotetun ominaisuuden seuraavassa päivityksessä? Nintendo: Kyllä.
Monen lapsuudenhaave on käymässä toteen; suunnittele-kokonaan-oma-Mario-pelisi on nyt todellisuutta, maailmankarttoineen kaikkineen. Tämä tuo tietenkin sisällöntuottamiseen hurahtaneille pitkän nipun unettomia öitä. Itse en meinaa saada yhtäkään leveliä aikaiseksi, ja nyt pitäisi kokonainen maailma nikkaroida.
Btw, Reseteran insiderit väittävät, että tämä oli osa suurempaa Mario-kokonaisuutta, johon olisivat kuuluneet myös "All-Stars 2" -porttaukset. Nyt julkistukset on pilkottu, jos pitää paikkansa. Ehkä senkin vuoksi, että suunnitellut päivämäärät ovat lipsuneet koronaviruksen takia.
En ymmärrä... miten helvetissä tämä peli voi näyttää näin hyvältä? Tai no, vaikka se ilmestyi 360:lle ja PS3:lle, luulen että se suunniteltiin ensisijaisesti nykyisen sukupolven konsoleille. Silti, ällistyttävää; ihan kuin minut olisi oikeasti kiskaistu Alien-leffan sisälle. Switch-versio on myös ainakin DF:n mukaan visuaalisesti paras – laadukkaamman reunojenpehmennysratkaisun ansiosta (vähemmän välkkymistä) – kaikista tähän hetkisestä konsoliversioista!
Tämä happoinen kipale palautti Ridge Racer -muistoja mieleen. Minä ja kaverini kutsuimme sitä nimellä Niiffagai. Nyt kun kuuntelee, huomaan siinä hieman samanlaista tyyliä kuin Splatoonien soundtrackeissa.
Ajopelien musiikeista ehkä vain Metropolis Street Racerin Long Long Road on jäänyt yhtä hyvin mieleen. Voi perse mikä fiilis oli painaa Tokion yössä menemään tuo kappale chillisti taustalla soiden. Tuossa pelissä atmosfööri oli sakea kuin pääsiäisen lumisade.
Ja sanotaan nyt vielä – kun vauhtiin päästiin –, että Psygnosiksen ensimmäisen Formula 1 -pelin valikkobiisi hivelee myös korviani, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Oikein lietsoo radalle haastamaan maailmanmestarit, levittäen bensankatkua ja palanutta kumia olohuoneisiin. Mikä peli, mikä ajanjakso. (Toisaalta, eihän tätä oikeastaan lasketa, koska kyseessä ei ole peliä varten tehty originaali musiikki, vaan Joe Satrianin Back To Shalla Bal).
Oishan se tietty hieman noloa jopa Switchiltä, jos ei jaksais 2007 vuoden peliä pyörittää...
Pointtia tuossa on, mutta me kaikki varmasti allekirjoitamme senkin, ettei Crysis ole aivan "tavallinen peli" vuodelta 2007.
Saber (Switcher 3) on muuten auttamassa Crytekiä Crysis Remasterin kanssa, joten voin sulkea iltaisin huoletta silmäni ja nähdä unia Nano-puvusta ja saaresta, jossa kohta pääsee pistämään pyssyillä koreasti. Mielenkiintoista muuten, että peli ilmeisesti käyttää nykysukupolven konsoleilla Crytekin softapohjaista Ray Tracingia.
Näytä kirjoitukset
