"Crysis Remastered brings new graphic features, high-quality textures, and the CRYENGINE's native hardware- and API-agnostic ray tracing solution for PC, PlayStation, Xbox, and – for the very first time – Nintendo Switch." Twitter
Kaverit! Kaveeriiittt! Switch pyörittää Crysistä!
Hiton jees. Crysis kyllä ilmestyi viime sukupolven konsoleille, mutta missasin sen silloin – eikä versio tainnut olla ruudunpäivityksen osalta kovin hyvä. Lisäuutisia, kuvia ja videoita odotan tästä Remasterista mielenkiinnolla.
Analog stick and button configurations can now be changed for each paired controller. Custom configurations can be saved as favorites in System Settings > Controllers and Sensors. Custom configurations are stored on the Nintendo Switch system. Configurations can be customized for the following controllers: Joy-Con (L), Joy-Con (R), Nintendo Switch Pro Controller. Button configurations can also be customized on the Nintendo Switch Lite system. This feature is not available for other controllers. On each system, up to five favorite custom configurations can be saved for Joy-Con (L), five for Joy-Con (R), five for Nintendo Switch Pro Controller. Five configurations can also be saved as favorites for Nintendo Switch Lite.
Parasta on, että nyt ei tarvitse enää pelätä Dark Souls Remasterin kaltaisia tapauksia (B:confirm, A: Cancel). Kovin montaa kertaa en ole halunnut tehdä tällaisia muutoksia, mutta mainiota kuitenkin että tämä on nyt mahdollista käyttistasolla.
Ai niin, toivottavasti remappaus toimii 8Bitdo M30:n kanssa. On ollut vähän ongelmallista pelata sillä etenkin Mega Drive -kokoelmaa. Ohjain käsittääkseni näkyy Switchille Pro-ohjaimena, joten periaatteessa sen pitäisi toimia. Testaanpa tänään Streets of Ragella.
EDIT:
Remappaus M30:n kanssa toimii! Aivan loistavaa.
EDIT 2:
Kaiken hyvän lisäksi nappien uudelleensijoitus on sidottu ohjainten yksilöllisiin ID-tunnuksiin. Eli syncatessani M30:n Switchiin, käyttis osaa ottaa automaattisesti juuri tuolle ohjaimelle säädetyt näppäimet käyttöön. Ja kun vaihdan takaisin Pro-ohjaimeen, toimii kaikki taas normaalisti. Jos taas haluaisin, voisin tehdä yhdestä ohjaimesta "Dark Souls -ohjaimen", joka muistaisi aina, että A ja B on vaihdettu nurinkurin. Nämä viisi tallennusprofiilia näppäinten asetuksille ovat siis ohjainkohtaisia. Tämä toimii erinomaisesti.
Ei muuten ole ihan vähäpätöisin haaste tehdä Resident Evil 4 remakea, joka pystyy säilyttämään originaalin laatutason. Noh, löytyy toki niitäkin, joiden mielestä pelkkä tankkikontrollien poisto ja ohjauksen puunaus tekee pelistä heti paljon paremman, mutta yleisesti ottaen RE4 on palvottu peli, ja esimerkki täydellisestä pelisuunnittelusta ja -rytmityksestä.
Mitä nyt olen ymmärtänyt foorumikommenttien perusteella, on RE3 Remake merkittävästi alkuperäistä saksitumpi. Tämä lienee RE4:n kanssa myös pakollista, jottei kehitysaika veny tolkuttomaksi.
Mutta mitä poistaa? Kylä ja linna ovat palaneet pelistä mieleeni ikonisimpina osuuksina. Loppupuolen saariseikkailuista voisi mielestäni nipistää. Creepyyn kauppiaankutaleeseen ei missään nimessä saa kajota.
Mutta, RE2:n ja 3:n remaket ovat kai synkempiä ja vakavampia kuin alkuperäiset pelit. RE4 taas on juustoisa kuin mikä, ja tämän tunnelman viemällä pelin ilmapiiri notkahtaisi joksikin, mitä ei voisi ehkä enää pitää Ressa neljänä.
Mutta eiköhän Capcom tiedä, mitä pelaajat odottavat.
Sain jo jokunen viikko sitten Tokyo Mirage Sessions ♯FE Encoren pakettiin (kaikki pää- ja sivutehtävät suoritettu ja paras loppu nähty), mutta halusin koota ajatuksiani pelistä, varmistakseeni sen, että nämä tuntemukset todella ovat aitoja!
Pidän pelistä nimittäin aivan hemmetisti. Ja tätä en sano helposti. Tai sanon. Mutta ei se minun syyni ole, joten antakaa minun nyt selittää.
Ensinnäkin: TMS on niin japania, kuin olla ja voi, mutta sen itsetietoinen vire waifu- ja digifanitus-kulttuuria kohtaan saa ainakin minut katsomaan juonta, hahmoja ja repliikkejä täysin uudenlaisella asenteella. En minä normaalistikaan tälle touhulle kiroile, mutta nyt koko peli tuntuu enemmän lämminhenkiseltä sitcomilta, joka iskee pelaajalle silmää juuri silloin, kun sen luulee menneen vakavuudessaan liian pitkälle. Sen hahmoissa on kaikissa jotain pientä uniikkia, ja vaikka kukaan heistä ei olekaan supersyvällinen, ei kaartista ärsytä kukaan. Ainakaan minua. Tämä ei päde sinuun, jos mielestäsi hyvä ja ajatteleva hahmo on yrmiö, jonka perhe on listitty ennen syntymää, jolla on pääkallon muotoinen syntymämerkki ja ikuinen geelitukka sojottaa kuin viha lapsuuden hiekkalaatikkokiusaajaa kohtaan.
TMS:n kaunispoika Itsukin puhelin on jälleen mennyt tukkoon flirttailevista viesteistä.
Voit sanoa, ettet pidä pelin estetiikasta, mutta et voi sanoa, että vihaat sen taistelusysteemiä. Tarjolla on nimittäin sellainen helmi, että genren veteraanikin putsaa ilon kyyneleitä poskiltaan. Koko homman juju on hyökkäysten ketjutus ja satunnaisesti starttaavat erikoisiskut, joilla ajoittain saa kunnon vahinkomyrskyn aikaan. Parasta on, että koko prosessia voi halutessaan nopeuttaa selvästi verrattuna Wii U -versioon, jonka taistelut kulkivat paljon hitaammin. Atlus on myös fiksusti latonut kasvaneet tekniset resurssit resoluution noston sijasta latausaikojen pienentämiseen. Kaksi sekuntia per taistelu -tason nopeutus ei ole RPG:ssä pikkujuttu, vaan jättiläisen loikka, joka nirhaa tunteja ja taas tunteja ilmaa kokonaisläpäisyajasta. Tämä vielä korostuu loppua kohden, kun casti kasvaa ja kombot pitenevät.
Pelin luolastoissa on aika jokin erikoiskikka, kuten tasanteet, joita pitää kääntää ylös ja alas päästäkseen oikeisiin huoneisiin.
Peli on jaettu episodeihin, joiden välillä on otollinen aika suorittaa sivutehtäviä. Nämä syventävät hahmoja, ja antavat myös aivan erinomaisia kykypalkintoja niiden suorittamisesta. TMS ei anna palkinnoksi viittäkymmentä rahaa ja kosmeettista riipusta, joka ei vaikuta mihinkään, vaan oikeasti hyödyllisiä ominaisuuksia, kun hahmot "löytävät" uusia puolia itsestään, kehittyen taistelukentällä hyödyllisemmiksi. En olekaan pitkään, pitkään aikaan kokenut sidequesteissa ravaamista niin mielekkääksi kuin tässä pelissä.
Kun norjanjapanilainen Ellie antaa nuoltensa puhua, kannattaa juosta. Niin pitkälle kuin antidote kasvaa.
Jos pitää genren peleistä, eikä tyyli vaivaannuta, tämä on ehdotonta 6/5 kamaa. Peli, joka nukkui Wii U:lla, saa nyt onneksi uuden mahdollisuuden. Eihän se ole massojen herkkua, mutta kyllä se monta uutta sydäntä pakahduttaa.
Ai eikö muka huhtikuussa tule enempää hypejä pelejä? No tulee tulee: Street of Rage 4 ulos 23.4!
Harmi vain, ettei pysty vielä kaverin kanssa co-oppaamaan tätä. No, hyvää kannattaa odottaa.
EDIT: Pidetään hevosista vielä kiinni, sillä päivä ei olekaan vielä varma. Lohdukkeena sanottakoon, että Euroopassa SoR4:stä ilmestyy fyysinen versio, eli sitä haluavat eivät joudu pulittamaan LimitedRunGamesin törkeitä postikuluja. Way cool.
Jakaa selvästi mielipiteitä, sillä minusta tuo on etenkin valkoisena kaikkien aikojen tyylikkäin peliohjain. Se uhkuu "Wipeoutmaista" futuristisuutta, ja tosiaan Applen 2000-luvun alkupuolen estetiikkaa. Mustavalkoinen iskee yleensä aina muutenkin minuun. Tällä hetkellä käytän Switchillä tätä:
Hetkinen... Tämä kaveri on majoittunut saareni vierastelttaan. Ei ollut vaihtohtoa kieltäytyä, vaan hän on tulossa IslaNublarille asumaan! Isabelle, ois vähän asiaa...
Tässä muut saaren vakkarit. Fitness-nalle aka Bear Mentula on BFF. Kontio hengaa iltamyöhään sporttilasit päässä ja käsipaino toisessa kädessä jossain hämärässä puskassa tekemässä haukkareita. Todella hieno jannu, saaren kantavia voimia. Kävi jo kysymässä, koska saaren gymi avautuu ja antoi etumaksuksi lahjan.
En tajua suurinta osaa videon teknologiajargonista, mutta esityksestä jäi kuva, että porttaus mahdollistui pienistä optimoinneista sieltä täältä, eikä niinkään assettien suorasta näivettämisestä, jota Saber yritti välttää porttausta tehdessään niin paljon kuin mahdollista. Se muun muassa säilytti hahmojen kasvoissa, parroissa ja hiuksissa muita versioita vastaavan laatutason, koska niiden heikentäminen olisi vaikuttanut pelikokemukseen liian paljon. Samoin mm. äänikoodekki vaihdettiin Switch-versiossa vähemmän CPU:ta kuormittavaan vaihtoehtoon, joka kuitenkin säilytti laadun lähes samana kuin PS4/XBox-versioissa. Pieniä teknisiä temppuja, jotka eivät ole suoraan näkyvissä, käytettiin paljon.
Mitähän Saber duunaa nyt? Kavereille mahtoi olla melkoinen hetki saada peli pyörimään alustalla tällä tavalla.
Katsoin muuten vasta eilen Witcher-sarjan ensimmäisen jakson. Päälle pelasin W3:a pari tuntia. Kriitikot ilmeisesti lytänneet sarjaa, mutta fanit pääosin rakastavat. Cavill näyttäisi ainakin omanneen Geraltin maneerit, ja on tehnyt hahmosta hieman kirja-Geraltin ja pelihahmon sekoituksen. Musiikki oli myös mainiota, ja yllättävän lähellä pelin tunnelmaa.
Upeaa taistelukoreografiaa myös; eka jakso sisälsi paremman mätön kuin mitä GoT esitti koskaan. Muistatteko Jaimen miekkakamppailun hietakäärmeitä vastaan? Näyttää peruskoulun näytelmältä Witcheriin verrattuna.
Tätä peliä voi vain rakastaa. Ilma sen ympärillä on niin lämmintä ja hurmaavaa. Tämä on Nintendoa parhaimmillaan. Tällä hetkellä peli on Twitchissä yksi katsotuimpia, kilpaillen tasaisesti Warzonen ja Fortniten kanssa.
New Horizons tuntuu kunnolla alkavan vasta kymmenen pelipäivän jälkeen. Kaikki ennen sitä on kuin prologi, opetusosuus, joka ei kuitenkaan tunnu siltä. Uutta puuhailtavaa tulee sopivissa määrin vastaan, kun vaihtoehdot laajenevat.
On hauskaa skannata qr-koodeja, ja tehdä omia kuvioita vaatteisiin ja kännykänsuojuksiin. Kännyssä on nyt Splatoon-kuoret. Nogamin tiimi on muutenkin heittänyt peliin Splatoon-läppää.
Mun piti pistää tänään uusi siltaprojekti alkuun, mutta sitten huomasin miten kalliita ne hienomman pään sillat on... Tavallaan hienoakin, ettei kaikkea voi saada tuosta vain. Palkitsevampaa saada siten jotain valmiiksi. Toki pelissä on kai keinoja tehtailla rahaa nopeastikin, mutta mieluummin annan kaiken tapahtua orgaanisesti. En yritä speedrunnata peliä.
Pääsiäi... anteeksi, Bunny Day potkaistiin myös käyntiin saarilla tänään. Munia löytyy vaikka mistä, mutta itse jäin miettimään, voiko ne kaikki käyttää Bunny Day -kaman tekemiseen, vai pitääkö niitä antaa jossain vaiheessa sille kanille? 12. päivä on vissiin luvassa erikoispalkinto, jos saa kaikki Bunny Dayn tavarat valmistettua.
Samalla laittaisivat alkuperäisen Super Mario All-Starsin snesflixiin. Ja Super Mario RPG:n. Aijai.
Paras juttu – minun mielestäni - jonka voisivat näihin peleihin laittaa uutena juttuna, olisi jaetun ruudun kaksinpeli. Super Mario 64:n piti alunperin olla kaksinkin pelattava, mutta pelin myöhästyessä alkuperäisestä reilusti (ja varmasti teknistenkin syiden takia) sitä ei saatu peliin mukaan. Switch pyörittäisi split screeniä ongelmitta. Luigin hahmomallin voisivat vetäistä suoraan DS-versiosta.
Tohkeissani menin myös muistuttamaan itselleni DF:n kautta, mitä teräväpiirto tekee Mario Galaxylle; Nintendon grafiikkatyylit skaalautuvat erinomaisesti suuremmille resoille. Tosin mitä itse olen huomannut, suurimman eron tekee Nipan peleihin 480p->720p. Tämän jälkeen kuuluisa peikko nimeltä diminishing returns kurkistelee.
Venturebeat reported that the three 3D Mario remasters would be offered in a collection, dubbed something like "Super Mario All-Stars 2". This is branding Eurogamer has heard of being used internally.
Miggen toive taitaa käydä toteen!
Muuten kaikki näyttää hyvältä, mutta mites SMG2? Aikooko Nintendo remasteroida sen erikseen? Vai onkohan tässä käynyt niin, että vuotajat viittaavat Galaxyyn kahtena pelinä? Oli miten oli, setti näyttää silti Nintendo-fanin unelmalta.
Nipan alkuperäinen plään oli julkistaa nämä E3 Directissa, tai sen rinnalla. Jos suunnitelma ajankohdasta pitää, niin näistähän kuullaan lisää jo parin kuukauden kuluttua. Tai tiedä vaikka aikaisemminkin, kun E3 ei enää kahlitse julkistusta
Nämä todellakin kelpaavat. Mukavaa pelata SM64, Sunshine ja Galaxy(t) pitkästä aikaa läpi. Mielenkiintoista nähdä, missä muodossa nämä klassikot julkaistaan. Peräti fyysisenä kokoelmana? Vaiko osittain NSO-palveluun (SM64) ja eShoppiin. Ja tehdäänkö peleihin muuta, kuin resoluution nosto.
Itse kyllä ottaisin fyysisen Anniversary Collectionin mieluusti vastaan, mutta antaako Nipa tällaisen määrän herkkua kuudellakympilläkään? En usko. Ehkä, jos pelit lohkotaan tyyliin SM64+Sunshine ja Galaxy 1+2.
En kyllä ihmettele ollenkaan, miten jotkut ovat kellottaneet sarjan aiemmissa osissa tuhansia ja taas tuhansia tunteja. Konsepti on julmetun koukuttava, ja aika pelin parissa lentää ihan huomaamatta. Tarkoitus on yleensä käydä tekemässä pari pikkujuttua. Korkeintaan viiden minuutin keissi. Ja hah! Pakko mennä puuhaamaan tuonne sitä, ja sinne sitä. Ja sitten myymään ylimääräiset kamat. Tuon fossiilin voisi viedä vielä museoon... Ehkä nuo kukat tuolta talteen? Ja sitten...
Tulos on se, että yht'äkkiä pelissä onkin ollut kaksi tuntia – ja sieltä poistuttuaan tietenkin miettii, että illalla takaisin tekemään vielä jotakin pientä...
Sain juuri toisen asuntolainan maksettua Nuuka-Tompalle, joka tarkoittaa taloni laajentamista. Sain myös ostettua eilen leuanvetotelineen. Aion todellakin pyhittää yhden huoneen kuntosalin rakentamiseen!
Ihan kohtuullinen Direct Mini, vaikka näin pitkän kuivan kauden jälkeen odotinkin jotain huimempaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että tod.näk isompi Direct nähdään jo vähän yli parin kuukauden päästä. Siinä välissä paljon voi toki muuttuakin. Luulen itseasiassa, että tästäkin poistettiin joitakin Nintendon julkaisuja siksi, että niiden julkaisupäiviä ei voitu vielä luvata. Mutta, jos "E3 Direct" nähdään kesäkuun alussa/puolivälissä, seuraava Nintendo-julkaisu putkahtanee ulos aikaisintaan elokuussa. Pikmin 3 tai Super Mario 3D World?
Toukokuun lopusta on tulossa aika mielenkiintoinen. Xenoblade on toki hankintana selviö ja rikkoo minulla viisareita, mutta nuo 2K:n kokoelmat kiinnostavat kaikki myös. Omistan vain Borderlands 1:n Xbox 360:lle, mutta en ole koskaan pelannut sitä kunnolla. Pelien tyyli sopinee portable-pelaamiseen hyvin. Shoottaamista ja loottaamista, vahinkonumeroiden noususta innostumista. Sarjahan on kuin Diablo aseilla ja hahmon silmistä.
Xcom 2 vetää myös minua puoleensa. Toivon vain, että pelin suorituskyky on kohdallaan. Ilmeisesti tehokkaammillakin konsoleilla peli on huonosti optimoitu, tekninen sekasotku. Odottelen raportteja tästä.
Minin kohokohta tapahtui Bravely II:n kohdalla. Siis pelihän näyttää hemmetin hyvältä monin tavoin (ei kaikin), ja latasin demon saman tien. Pelasin sitä eilen kolme tuntia ja päälle jäi hirveä himo pelata lisää. Bravely kakkosessa monet asiat on tehty jo ennen pelaajilta tulevan palautevuoren purkamista erinomaisesti. Mm. karttasysteemi. Aavikkokaupunki on toteutettu superhienosti, mutta en ole vielä täysin lämmennyt hahmomalleille. Kyllä niitä tottumisen jälkeen sietää, mutta voisivat ne olla tyylikkäämmätkin. Jos vievät peliä tästä vielä parempaan suuntaan, Bravely II voi olla hyvinkin minulle vuoden paras peli, varsinkin jos BotW 2 tulee vasta ensi vuonna.
Toinen Minin suoma mainio yllätys oli uusin Smash-edustaja. Rakastan ARMSia, ja tulen varmaan tämän innoittamana pelaamaan sitä taas lisää. Saa nähdä kenet valitsevat, vai onko Sakurai napannut kaartista jopa useamman hahmon altereiksi? Jos ei, niin toivon kutsun päätyvän Twintellen haltuun.
Aika moni innostui myös Panzer Dragoonin remaken varjotiputuksesta. Segan kanssa kasvaneet lienevät tästä riemuissaan, mutta itse odotan vielä. Siistiä kyllä tutustua aikanaan sarjaan tämän remaken kautta.
Noniin, 11v sukulaisnassikka (tyttö) haluaisi Switchin. En ole ko. koneen kanssa hirveästi ollut tekemisissä, joten kertokaas jos on jotain mitä pitää tietää tässä vaiheessa? Onko normiversion ja Liten välillä miten eroa? Lite on ilmeisesti vain kannettava?
Ajattelin, että ekaksi peliksi sopisi Animal Crossing.
Lapsiparka on pelannut aiemmin vain mobiilipelejä
Lite on tosiaankin vain kannettava. Jos siis tulevaisuudessa haluaisi pelata moninpelejä televisiosta, kannattaa ottaa se huomioon. Litessä ei myöskään ole HD Rumblea tai ylipäätään Rumblea. Litessä on yhtä tarkka näyttö (720p) kuin normaalissa Switchissä, ja pienemmän koon (5,5" vs 6,2) ansiosta se on pikselitiheydeltään jopa hieman tarkempi. Ero ei toki merkittävä ole.
Pääosin kaikki Switch-pelit toimivat Litessä. On tosin joitakin poikkeuksia, mm. Super Mario Party, joka vaatii toimiakseen irrotettavat Joy-conit. Portable-moodissa sitä ei voisi pelata siis Litellä. Tämä on toki harvinaista, enkä itse tiedä muita pelejä kuin SMP ja 1-2 Switch, jotka toimivat näin.
Loppujen lopuksi kyse on siitä, miten laitetta haluaisi käyttää. Pääasiassa kannettavaa laitetta haluavat pärjäävät Litellä, ja varmasti tykkäävätkin sen form factorista keveyden ja pienemmän koon vuoksi enemmän, mutta jos portable/docked-käyttötaipumus lipuu edes lähelle prosentteja 50-50, niin sitten isompi Switch on todennäköisesti fiksumpi. Ja tosiaan myös siksi, että voi pelata esim. kavereiden kanssa televisiosta. En tiedä, nuoret nykyään käyttävät kännykkää todella paljon, ja heille ei välttämättä ole niin tärkeää konsolin kytkeminen telkkuun. Kannattaa ottaa selvää tästä, jos mahdollista
Akkukestoltaan Lite pääsee 4-6 tunnin lukemiin, kun uusin versio isosta Switchistä kellottaa pari tuntia enemmän.
Animal Crossing on ensimmäiseksi peliksi varmasti erinomainen valinta.
Animal Crossing: New Horizons | Switch (telakassa)
Fitness-nalle: "Voi aikoja, voi tapoja. Millaisessa maailmassa elämmekään. Minä: "Eläpä muuta virka. Kirsikoiden listahinta romahtanut eilisestä 20%"
Sää on mitä otollisin myöhäisillan kalannarraukseen!
OmaTupa-lehti palkitsi tämän vuoden 2020 kauneimpana itsemurhayksiönä.
Vesiputous solisee, tuuli leikittelee leppoisasti hiustupposissa. Eipähän tiennyt hän, että yksi kirveen survaisu pudotti ampiaispesän ja "YOU DIED" pamahti ruudulle.
Dude! Vajaa viikko sitten ilmestyi uusi peli, joka oli arvostelumenestys, ja jota voi pelata vuosia. Tai no, ymmärrän kyllä ettei AC ole kaikkien juttu, vaikka suurin osa Nipa-faneista jumaloikin peliä. Itsekin aivan koukussa.
Wii U -aikakausi se vasta autiomaata olikin. Nintendo julkaisi pari peliä vuodessa, ja kolmansien osapuolien tuki ensimmäisen vuoden jälkeen käytännössä olematonta. Nyt sentään laaturemastereita tulee säännöllisesti, ja muutkin haluavat julkaista pelejä alustalle. Bethesda esimerkiksi ollut suurin tukija 3rd partyistä, joka varmaan kukaan ei osannut ennakoida. EA on kyllä edellisen katastrofin jälkeen todella varovainen julkaisemaan Switchille mitään järkevää. FIFAn Legacy-versiot tuntuvat lähinnä johtohenkilöiden pilkanteolta.
Tämän vuoden kerrottiin perustuvan porttauksille ja remastereille. Sitä sanomaa ovat maustaneet huhut Paper Mariosta ja 2D Metroidista, jonka on vuoron perään sanottu olevan kokonaan uusi peli, tai sitten Super Metroidin Remake. Toivottavasti uusi peli.
Mitä tulee Directiin, savua on kyllä nyt pirusti ilmassa. Tuleeko sieltä shadowdoppina Direct Mini sittenkin tänään? Jos ei tule, niin lopetan tämän hulluuden. Ensi viikon tiistaiksi.
Viime General Directistä on kulunut tänään 202 päivää (eli lähes 7 kuukautta!), eikä uutta julkistettu tänäänkään, ainakaan siihen tyypilliseen aikaan. Ilmassa leijuu silti vielä toiveikkuutta, sillä "insiderit" rauhoittelevat, että Direct voidaan yhä julkistaa illan mittaan.
Nintendolla joku ehkä katsoo tätä hulluutta, ja nauraa (koti)toimistossaan. Pakko niiden on tietää, miten kovasti fanit odottavat jotain. Setti voisi tosin olla täynnä suurpiirteisiä "KESÄLLÄ, SYKSYLLÄ"-julkaisuikkunoita, mutta silti. Uusi pelikuva on uutta pelikuvaa. Eikä Nintendolla ole tällä hetkellä, AC:n jälkeen, kalenterissa enää yhtä ainoaa päivättyä peliä!
Huomaa kyllä, mitä sisällä kököttäminen tekee, kun tästäkin voi rakentaa melkoisen draamankaaren. Käytän sitä ainakin tekosyynä...
Luku on konsolille ennätyksellinen, eikä se edes sisällä vielä eShop-myyntejä. Tästä pelistä tulee kokonaislistoilla äärimmäisen kova sana, ja ns. ikivihreänä pelinä se myy varmasti hyvin tulevat vuodet. Jos tarkastelee tilannetta laajemmin, ei julkaisu olisi voinut sattua parempaan saumaan. Ihmiset haluavat ajanvietteeltään pakoa todellisuudesta. Ja mikäs sen parempaa, jos se on söpöä, värikästä ja täysin huoletonta – nykymaailmamme vastakohtaa.
Katsoin tämän mainion pohdinnan "huonoista grafiikoista" jo pari päivää sitten, ja sen teesi jäi mieleeni kummittelemaan. Nintendo-fanina olen tietenkin sen kanssa hyvin samoilla linjoilla: näinä aikoina on äärimmäisen tärkeää saada pelejä, jotka eivät ole toistensa kopioita ulkoasultaan. Toinen syy – ainakin itselleni – on, että realistinen ei immersoi niin hyvin, kuin "outo."
Jaa mitä ihmettä?
Aivan oikein: en tunne olevani realistisen näköisen maailman "sisällä" yhtä vahvasti kuin sellaisen, joka ei yritä matkia omaamme. Tämä on tullut taas hyvin selväksi Animal Crossingia pelatessa. Sanottakoon kuitenkin, että en omaa juurikaan kokemusta VR-laseista, joten niistä en osaa sanoa. Mutta tavallisesti pelattavien pelien tapauksessa olen yleensä tuntenut toisen maailman läsnäolon parhaiten, kun se näyttää hassulta ja toimii ehkä outojen lakien mukaisesti. Ehkä aivojen on helpompi ostaa kokemus, jos se ei kilpaile suoraan tosimaailman kanssa? Miten kummassa tunsin esimerkiksi Perfect Darkiin vahvempaa yhteyttä kuin yhteenkään nykyaikaiseen sooloräiskintään?
Se mikä toimii itselleni, ei tee samoin välttämättä muille. Kyse on myös halusta tasapainoon: jos kaikki pelit olisivat sarjakuvamaisia ja "outoja", olisi realistisella ulkoasulla toteutettu peli se, mikä näyttäisi jännittävän uudenlaiselta. Nintendoa on usein patistettu tekemään synkempiä ja aidompia pelikokemuksia, mutta on pirun hyvä, ettei yhtiö ole kuunnellut edgelordien marinoita. Katso Twilight Princessia ja katso Wind Wakeria, ja kerro kumpi on ottanut vuodet vastaan paremmin. Ja katso sitten Breath of Wildia, joka on tavallaan kokeilujen myötä ottanut vaikutteita molemmista tyyleistä, ollen yhä ulkoasultaan "toismaailmallinen."
Suuri kiitos myös indieille, jotka kokeilevat peleissään niitä asioita, joita suuret julkaisijat eivät enää uskalla tai halua. Omalla tavallaan pelimaailma on näinä päivinä rikkaampi kuin ikinä, pelaajalle kuin pelaajalle.
Peli tekee hyvän ensivaikutelman: grafiikat ovat hyvännäköisiä, vaikka eivät vedäkään vertoja Squaren kauneimmille SNES-peleille. Peli on silti sulava ja mukava katsella sekä kuunnella. Tällä alueella ei siis valittamista.
BoF sisältää myös pari juttua, jotka puuttuvat monista saman aikakauden roolipeleistä. Ensinnäkin, pelaaja voi asettaa haluamiaan pikatoimintoja eri näppäimiin. L-painikkeen voi siis ohjelmoida tuomaan painalluksesta esiin taikavalikon ja X-napin itemit. Toinen kiva juttu on autobattle. Tämän genren peleissä kurmotetaan samoja vihollisia moneen otteeseen, ja on oivallista että grindatessa ja vanhaa aluetta kiertäessä voi antaa pelille taisteluissa ohjat, jolloin turha vahvistusnapin rämpyttäminen käskyjä annettaessa jää pois. Uusia ja voimakkaita vihollisia kohdatessa pelaan tietenkin manuaalisesti. Sarjan ensimmäiseltä osalta en odottanut näin kivaa QoL-omimaisuutta.
Juoksunapin puuttuminen vähän kismittää. Olisi ollut mukavaa kirmailla läpi vanhojen alueiden joutumatta niin usein taisteluihin. Muuta valittamista en pelattavuudesta tällä hetkellä keksi, sillä taistelutkin ovat mukavan nopeatempoisia. Plussaa siis siitä, että rivivihollisilla ei ole liian paljon elinvoimaa.
Ei ole lainkaan harvinaista, että JRPG pitkittää luolastojaan. BoF ei tunnu sortuvan tähän perisyntiin ainakaan alun perusteella. Luolastot eivät nimittäin kestä yhtään sen kauempaa, kuin on tarkoitus. Ei tule mielikuvaa leikkaa-liimauksesta ja pelin pitkittämisestä käyttäen loputtomasti samoja grafiikkapalasia. Diggaan tästä suoraviivaisuudesta.
Eternal (ja ID 7) on optimoitu hemmettiin ja takaisin: näyttää paremmalta, pyörii paremmin. Ja lukemani mukaan alemman tason PC-kokoonpanot, joilla oli vaikeuksia pyörittää aiempaa DOOMia 60 kuvaa sekunnissa, toistavat Eternalin Ultra-asetuksilla ongelmitta tuolla päivitysnopeudella.
Olen sekä toiveikas että jännittynyt tulevan Switch-version suhteen. Toivon, että saisivat kesään mennnessä sen ulos. Marty Stratton sanoi haastattelussa jokin aikana sitten, ettei viive tulisi olemaan suuren suuri, mutta tiedä sitten miten nykytilanne vaikuttaa asiaan.
Tämä on kyllä esteettisesti varmaan yksi miellyttävämpiä videopelejä ikinä. Valikkojen tyylit, värimaailma, kaikessa vallitseva ”pehmeys”. Hienoa kuunnella, miten iltamyöhään tuuli suhisee puissa ja nuotio räiskähtelee teltan kupeessa. Ei ole kiire minnekään. On kyllä niin omanlainen peli, kuin olla ja voi.
Ensi viikon alussa saisivat pistää uudenmaan muusta Suomesta kiinni, ja vähentää julkisen liikenteen täällä niin minimiin, kuin ikinä mahdollista (tosin vähemmän liikennettä, enemmän matkustajia yhdessä bussissa/junassa on oma ongelmansa). Ulkonaliikkumiskielto kehiin, jos baareihin tunkevat vatipäät eivät tajua tilanteen vakavuutta.
Kaikki pelaa nyt Eternalia, mutta minä latasin DOOM 64:n. Pelasin juuri kolme kenttää. Vaikuttaa mainiolta. Pelissä on erilainen, creepympi tunnelma kuin ykkösessä ja kakkosessa. Musiikki on tiivistunnelmaista ja vähäeleistä. Klassinen "N64 estetiikka" skaalautuu teräväpiirroksi pätevästi. Kuusnepa-käännöksiin erikoistunut Nightdive (Turok 1 ja 2) on siis tehnyt taaskin hyvää jälkeä porttauksen kanssa. Gyrollakin voi liikutella asetta sivuttaissuunnissa. Työstävät muuten parhaillaan myös Shadowmania!
Näytä kirjoitukset
