Aika kertova kuva/video-artikkeli siitä, miltä tilanne näyttää tällä hetkellä PK-seudulla. Käyn mökkihöperyyden välttämiseksi välillä kävelyllä, eikä kyllä Espoossakaan ihmisiä tai autoja tule kovin paljon vastaan.
Laitoin eilen AC:n tilaukseen Elisalta, joka on suht varmasti onnistunut toimittamaan pakettiautomaattiin pelit julkaisupäiväksi, tai ainakin lauantaiksi. En halua nyt tehdä yhtään ylimääräistä kauppareissua mihinkään liikkeeseen.
En osaa tarkalleen määritellä miksi, mutta silmääni peli näyttää graafisesti paremmalta kuin Dragon Quest XI S. Ehkä efekti johtuu siitä, että se on hyvin onnistunut remake 2D-pelistä? Varsinkin kaupungit ovat upean näköisiä ja yksityiskohtaisia, vaikka arkkitehtuuri onkin simppeliä ja suoria viivoja käytetään paljon. Kuvittelin teininä tulevaisuuden roolipelin näyttävän tältä, enkä uusilta Final Fantasyilta. Ehkä siinä syy, miksi ulkoasu kiehtoo minua niin paljon?
Vaikeustasosta on ehditty jo valittamaan, ja helppohan se on. Taistelusysteemi on kyllä mukavan moninpuolinen, mutta ainakaan alussa sitä ei vaadita käyttämään kokonaisuudessaan, vaan hitit voi ottaa vastaankin. En kuitenkaan pelaa roolipelejä vaikeustason takia. Ne ovat minulle elämyskeitaita, joissa on koukuttavaa hahmonkehitystä, statsien nostamista ja eskapismin voimaa. Oikeasti vaikea taso voisi silti olla valittavissa niille, jotka sitä haluavat. Haittaa ei ole siitäkään, jos halutessaan pelissä voi kehittyä yliluonnollisen vahvaksi tekemällä oikeat satsaukset ja valinnat kykypisteiden sijoittamisessa; oikeassa elämässä minä olen vain hölmö peasant, mutta näissä maailmoissa minä haluan puhkua voimaa ja vaarallisuutta.
SNES-versiossa aarrearkkuja sai yleensä aina taisteluiden päätteeksi, mutta remakessa niitä on sijoiteltu runsaasti talojen nurkille, paksurunkoisten puiden taakse, kallionkoloihin ja muihin piiloihin. Hyvä uudistus, joka tekee paikkojen tutkimisesta mukavaa ja vähentää tyhjää tilaa, joka ei palvele peliä samalla tavalla kuin esim. Breath of Wildissa se tekee. Aarrearkuista saatavat kamat ovat yleensä parannustavaroita, mutta ihan demon lopussa löysin myös päähahmolle tavaran, joka nosti sen suojausta. Vähän tutkimalla pitäisikin päästä käsiksi parempiin aseisiin ja suojiin ennen kuin ne voi ostaa kaupasta. Se on palkitsevaa.
Olen niin mielissäni, että tämä genre on taas pulpahtanut näin hyvin pinnalle. On vain niin leppoisaa käpertyä sohvannurkkaan ja pelata Trials of Manan kaltaista peliä. Toivottavasti perinteiseen kumartavia roolipelejä on luvassa tulevaisuudessa rutkasti lisää. Ja ai niin: aasinsiltana siihen todetaan, että Octopath Traveler on myynyt Switchillä nyt 2 miljoonaa kappaletta!
Peli tuntuu ja näyttää Trials of Manalta, mutta pätevästi kolmiulotteisuuteen päivitettynä ja modernisoituna. Alkuperäisen läpipeluusta on vain viikkoja, joten muistan yhä ympäristöt ja hahmot tuoreena. Siksi on riemastuttavan jännää nähdä kaikki se sama niin erilaisena, mutta silti tuttuutta huokuvana. Graafinen tyyli ei ole näyttävintä UE4:ää koskaan, mutta palvelee hyvin asiaansa, eikä saa alkuperäisen Trialsin pikseligrafiikkaan hurmaantunutta puistamaan päätään. En edes yritä kuvitella, millaista tuntuisi pelata tätä peliä, jos olisi kokenut sen 90-luvun puolivälissä.
Ja herranpieksut, ne musiikit! Halutessaan pelissä voi vaihtaa 16-bittiseen ääniraitaan, mutta ainakaan minulla ei ole remasteroidusta musiikista mitään valittamista. Kylmät väreet kulkivat jo demon aikana monta kertaa selkäpiissä, kun uudet versiot alkoivat soimaan.
Nyt saatavilla Switchille ja PC:lle! Hinta eShopissa 9,99€ ja Steamissa 8,19€
Pistin juuri NS-version lataukseen. En malta odottaa, että pääsen näkemään, miltä Gungeon tuntuu sivuttain scrollaavana. Aivot voivat aluksi olla hämillään, sillä kuvakulman muutos on toki iso juttu sellaiselle, joka pelasi alkuperäistä kohtuullisen paljon.
Kova juttu, ja tämän vuoden huikein shadow drop.
EDIT: Oli mennyt muuten täysin ohi minulta, että tämä oli aiemmin saatavilla Apple Arcadesta. Näkee kyllä, miten hyvin seuraan sitä skeneä.
No mutta, kokeilin äsken peliä puolisen tuntia, ja tuli kyllä otettua muutaman kerran jo pataan bosseilta, jotka ovat totutun armottomia. Pinkkiä kuulaa sataa joka paikasta, hahmo vetää väistöjä sen tahtiin mitä panikoiva pelaaja käskee, ja pian ruudulla onkin oikeaa tuhon balettia! Pääsinkin kyllä jo yhden läpi, mikä tuntui oikein hyvältä.
Audiovisuaalisesti myös kaikin tavoin hiotumpi kuin alkuperäinen EtG. Absurdi charmi on silti tallella.
Satikutia siitä, että pelissä ei (ainakaan tällä hetkellä) ole minkäänlaista co-opia. Originaali on aivan legendaarinen kaksinpelinä. Toivottavasti päivittäisivät tähänkin.
Holy shit! Indie World 2020! Tykitystä alusta loppuun. Näkee, miten indie-kehittäjät suhtautuvat Switchiin: Timed exclusive! Timed exclusive! Timed exclusive!
Ja Exit the Gungeon aka EtG 2 MYÖHEMMIN TÄNÄÄN? Mitä hemmettiläistä Tiesin kyllä, että tämä tiimi oli ollut hyvän aikaa uuden pelin kimpussa, mutta en odottanut sitä näin nopeasti. Enkä myöskään sitä, että se olisi jatko-osa.
Onneksi on indiet, jotka kokeilevat rohkeasti uusia konsepteja, tyylejä ja pelimekaniikoita. Ja Nintendo on todella antanut pienkehittäjille mahdollisuuden loistaa alustallaan. Kiitollisuus tuntuu olevan molemminpuolista.
Even some 90 hours in, Animal Crossing: New Horizons maintains its ability to surprise. It's how each day presents a new mystery to unravel, or a new visitor to hang out with - though often it's satisfying enough just to check in to see how your flowers are doing. I just went for another morning stroll, and spotted Billy the trouble-making goat running arms out through a copse of trees, a look of glee fixed on his face. I can't bring myself to make him leave; indeed, I think I properly like him now, for all his faults.
Tilanne maailmassa on mikä on, ja juuri siksi AC:n tyyppinen peli kiinnostaa nyt kahta enemmän. Se on värikäs, stressiä lievittävä ja petollisen simppeli, mutta kuitenkin syvyyttä riittää. En malta odottaa tätä. Vielä kuitenkin mietin, tilaanko pelin toimituksena vai teenkö pikaisen reissun Giganttiin. Olen siinä kahden vaiheilla. Tilaamalla en välttämättä saisi peliä julkaisupäiväksi, mutta se on hyvin itsekästä ajattelua. Fiksuinta olisi tietenkin ostaa peli digitaalisena...
En muuten katso yhtään videoarvostelua – tähän mennessä näkemäni matsku riittää mainiosti. Haluan nähdä, oivaltaa ja löytää kaikki pienet yllätykset itse ja omassa tahdissani.
Yksi valloillaan oleva – ja ilmeisesti Kiinasta lähtenyt – huhu on, että koronavirus vahingoittaisi useimmilla altistuneilla keuhkojen toimintaa/kapasiteettia jopa 20-30% pysyvästi. Jos tämä olisi totta, tartunta voisi olla urheilijoille uran päättävä sairaus.
Joo, en meinannut suoraan sinua. Muistutus oikeastaan itselleni, sen verran hurjaa settiä näkee varsinkin anonyymeissä yhteisöissä. Toki osa näistä voi olla tottakin. Ihminen haluaa tuntea olonsa turvalliseksi, eikä yleensä usko suoralta kädeltä uhkaavia asioita, vaikka todisteita olisikin.
Huolestuttaa, että virus on kaatanut muissa maissa yhä nuorempia ihmisiä teholle. Toisilla se jää taas täysin oireettomaksi, joka sekin on vaarallista, koska silloin ihminen on tartuttaja asiaa tiedostamattaan.
Fake newsit pitää silti osata seuloa joukosta. Uhkakuvien maalaajille tämä on kulta-aikaa.
Animal Crossing: New Horizons ja DOOM Eternal tällä viikolla Gigantissa hintaan 49,95 €
AC:n voi ostaa postikuluineen 44,95 eurolla, koska maksuttomaan Gigantti-klubiin kuuluvat saavat maaliskuussa NS-pelien hinnoista pois vielä 10%. Toimitus matkahuollon noutopisteisiin ja automaatteihin tällä hetkellä ilmainen. Klubi-hinnan pitäisi tietääkseni toimia myös myymälöissä, kun kassalla mainitsee siitä, mutta en ole asiasta täysin varma.
Tässä pelissä huomaa questien osalta saman efektin kuin Skyrimissä, eli niitä on pelissä niin valtavasti, että toisella pelikerralla olen törmännyt jatkuvasti uusiin. Ja sellaisiin, jotka jätin viimeksi tekemättä. Peli on oikeastaan suunniteltu niin, ettei kaikkea kannata edes yrittää tehdä yhdellä kerralla, koska hahmo kasvaa leveleissä pian monista sivutehtävistä "ulos". Toki ne voi silti suorittaa, mutta palkkio kokemuspisteissä on silloin mitätön.
En esimerkiksi etsinyt/tehnyt PS4:llä pelatessani Noituri-luokan tavaraa juuri ollenkaan. Melkoisesti voi aikaa laittaa siihenkin, että etsii ja päivittää parhaiksi kaikki erikoissuojat ja miekat. Itse olen käyttänyt kevyttä Feline-settiä ja päivittänyt sen kakkostasolle.
Ei tarvitse kauaa enää pelata, niin hahmoni on about kolmenkympin tienoilla. Ja sehän tarkoittaa Heart of Stonen aloittamista! Ai jai jai.
Grafiikka-asetuksista sen verran, että AA: OFF, SHARPENING: LOW on nyt vakiintunut käyttööni. Aivan mielipuolista, miten paljon paremmalta pelaaminen etenkin television kautta näyttää, kun peli on sharppi. Valtava määrä yksityiskohtia katosi pelin aggressiiviseen reunojenpehmennykseen.
E3 on virallista vahvistusta vaille peruttu tältä vuodelta koronaviruksen takia.
Nintendo on hiljaa, Sony on hiljaa, ja kun kokonaisia maita pistetään viruksen takia lukkoon, se ei ole mikään ihme. Uusista videopeleistä tiedottaminen ei ole tällä hetkellä ykkösasia. Pelit tulevat lipsumaan aikatauluistaan ja on kyseenalaista, nähdäänkö seuraavan sukupolven konsoleitakaan mm. valmistusvaikeuksien takia tänä vuonna.
“On our end, persistent players will have the opportunity to unlock a new chapter in the Doomguy’s saga, taking place shortly after [Doom 64’s] original campaign concludes,” James said. “The Mother Demon you defeated in that outing had a sister, and since you’ve been messing up Hell non-stop, she tries to get rid of you by sending you away. If you can make your way back and take revenge, you’ll be rewarded with a bit of lore that fans of both series, new and classic, should enjoy.”
Olisipa siistiä saada kaikille alustoille upouusi Worms, jossa olisi cross play terveellisen pelaajakannan muodostamiseksi. Worms W.M.D on hyvä 2D-versio, ja hubaa lokaalisti, mutta online on kuolleempi kuin naapurin Jarin ruusutarha. Joku Hermanni saattaa klo 02:02 yöllä käydä kurkkaamassa, että onko ketään linjoilla, mutta en ole koskaan samaan aikaan näiden kanssa etsimässä peliseuraa. Heinäsirkat siellä vain sirittävät.
Ehkä tämä onkin 3D Worms? Cuben versio ei ainakaan ollut hassumpi. Tiedä vaikka veisivät muodikkaasti konseptin Battle Royaleksi. Fiksusti sovittamalla siitä voisi saada paljonkin irti.
Warzone on uusin COD Battle Royale, sisältäen 150 pelaajan yhteenotot. Tulevaisuudessa pelaajamäärä voidaan nostaa jopa kahteensataan. Taistelukentän rakennukset on luotu kaikki käsityönä ilman copy-pasteamista, mikä paistaa melkeinpä kaikista muista BR-peleistä läpi.
Ja se on tällä kertaa ilmainen! Et tarvitse uusinta CODia pelataksesi tätä.
Pokémon Mystery Dungeon: Rescue Team DX | Switch Lite
Visuaalisesti tosi makean näköinen peli satukirjamaisen art stylen kanssa. Silmä lepää etenkin portablena. Litellä tätä tulee varmasti melkeinpä ekslusiivisesti pelattua, sillä lyhyet burstit sopivat Pokemon rogueliteen. Tosin, helppoa tätä on jäädä pelaamaan pidemmiksikin tuokioiksi! "Mikähän otus seuraavassa luolassa luuraa?" Unelmana muodostaa kunnon entourage gen 1:n Pokemoneista. Itsehän olen mudkip, koska peli kertoi minun olevan luonteeltani mudkip. Ja Nintendo on tällaisissa asioissa aina oikeassa.
Ja kun Pikachu liittyy remmiin, se ei voi puhua päässäni millään muulla kuin Ryan Reynoldsin äänellä.
Retrospektiivit ovat kiehtovaa kamaa, kun ne on tehty laadukkaasti. Tämä on. Katsoin sen eilen, ja menin jälleen innostumaan kahta pahemmin sarjan tulevaisuudesta ja hyvin mahdollisesta uudesta MPT HD -kokoelmasta.
Olen unohtanut eniten kamaa Prime kakkosesta. Alunperin se oli Cubella aika kova vaikeustasoltaan, ja tuollakin videolla muistetaan mainita pahamaineinen Boost Guardian. Muistan myös jonkun vesibossin, jonka luo päästäkseen piti tulla tallennuspisteeltä jonkinlainen matka ennen uutta yritystä. Joidenkin bossien kokoluokka oli myös vaikuttava.
En tiennyt, että Nintendo piiskasi Retron työntekijöitä paiskimaan pitkiä kausia 80-100 tunnin TYÖVIIKKOJA, jotta Primet valmistuivat ajoissa. Olin tosin aina hämmästellyt, miten tämän luokan pelit tehtiin noin kahdessa vuodessa. Tämän stressin tuloksena Retrolta alkoi kuitenkin vuotaa avainhenkilöitä muualle. Sittemmin osa on palannut takaisin, joten työskentelyolosuhteet ovat todennäköisesti vuosien varrella (onneksi) muuttuneet.
Mielenkiintoisesti Metroid Prime 2, Halo 2 ja Half-Life 2 julkaistiin marraskuussa 2004 – kaikki viikon sisään. Euroopassa Prime 2 tosin tuli ulos 1,5 viikkoa myöhemmin kuin Amerikassa. Aikamoinen kuukausi olla pelaaja!
14 kuukautta. Niin pitkään on pian kulunut siitä, kun Nintendo anteeksipyytelevästi ilmoitti MP4:n siirtyneen Retrolle. Mitä luulette, olisiko tänä vuonna uuden teaser trailerin paikka? Ehkä loppuvuodesta? Varmaan Nintendo haluaa tällä kertaa näyttää pelikuvaakin, eikä pelkästään logoa. Kaikki on kiinni siitä, miten hyvin projekti on lähtenyt käyntiin. Ehkä Retro on voinut laittaa aiemman materiaalin paloiksi ja uudelleenkäyttää joitakin assetteja? Huhun mukaan Bamco työsti Metroidia UE4:llä. Prime-trilogian pelimoottori nauttii legendaarista mainettava syystä, mutta en usko, että Retro pystyy MP4:n kanssa käyttämään kokonaan tyhjästä luotua pelimoottoria. Ei sen ehkä kannatakaan, Switchin tukiessa Epicin luomusta.
Täytyy kyllä nyt pahasti jälkimetrossa kehaista, että Metro 2033: Redux on tykkiä kamaa. Saavuttaa kirjan synkän tunnelman hienosti. Runneltujen ympäristöjen yllä leijuu tiivis fiilis, ja se tunne, että pimeydestä voi hetkellä minä hyvänsä tulla kimppuun jotakin ikävää, on jatkuvasti läsnä. Olen pelaillut mekaniikat oppiakseni ensimmäisen kerran normalilla, jolloin ammuksia on saanut jopa hutilointeja varten, mutta pelaan varmaan heti perään Hardcorella, joka riisuu pelistä HUDit, tekee pelaajasta ja vihollisista herkempiä kuolemaan, hidastuttaa lippaanvaihtoja ja muuttaa ammuksien ja parannustavaroiden löytämisen vaikeammmaksi.
4A Games on tehnyt gyron vielä paremmin kuin Panic Button (Wolfensteinit ovat tässä asiassa DOOMia laadukkaampia), enkä ole vielä pelannut toista sooloräiskintää, missä se tuntuisi yhtä hyvältä. Täydellinen se ei silti ole: riisuin pelistä kaiken tähtäysavun, minkä peli antaa pelaajan tehdä, mutta ilmeisesti näkymättömiin jää silti jotain (aim smoothing?), sillä ristikko tykkää vaeltaa aavistuksen paikaltaan, mikä haittaa lievästi varsinkin ADSin läpi kiikaroiduilla aseilla ampumista. Tämä hakeutuminen on vähäistä, mutta eron kuitenkin huomaa Splatooniin, jossa ei ole minkäänlaista tähtäysapua. Olen pelannut kuitenkin vain television kautta, joten en tiedä, millaiselta tähtäys tuntuu portablena.
Yleensä ärsyynnyn hiippailusta, joka epäonnistuessaan johtaa pelin loppumiseen ja tallennuspisteelle palaamiseen. Metrossa se tuntuu orgaaniselta osalta itse peliä, eikä seikkailua pistetä poikki, vaikka tulisikin nähdyksi. Tuntuu mainiolta kuunnella pimeyden keskellä vihollisjoukon keskustelua, miettien onko noiden napsaiseminen äänenvaimennetulla aseella täältä piilosta juuri nyt sen arvoista... vai odotanko, että yksi lähtee tännepäin ja otan sen pois pelistä ilman häläkkää? Se on kuitenkin varmasti niin, että realistisemmalla vaikeustasolla äänettömyydestä ja hiljaisista eliminoinneista tulee paljon, paljon tärkeämpiä kuin normalilla.
Hype Trialsin remakesta on rakentumassa älyttömäksi. Ottaen huomioon, miten läpäisin originaalin vain viikkoja sitten ja miten henmetisti siitä pidin, se ei ole ihme. Kummallista sen sijaan on, miten SE on tuntunut ainakin ulkonäöllisesti konvertoineen mainiosti Trialsin jumalaisen pikseligrafiikan kauniiksi 3D-peliksi niin, ettei mikään siinä pistä ainakaan minun silmääni. Pelissä näytetään käytettävän DQXI:n grafiikkapalasia, tyyli on niin paljon velkaa uusimmalle osalle.
Ja on toki myös aivan mainiota, että taistelu- ja kykysysteemiä on laajennettu reilusti. Käsittääkseni kaikki OG:n Trialsin hahmoluokat eivät ole tasapainossa. Tässä sitä ollaan yritetty löytää.
SE:n tuntien demo tulee tämän kuun aikana. Miten taianomaista onkaan nähdä ja kuulla pelin intro remasteroituine musiikkeineen ensimmäistä kertaa.
Sen, että Direct julkistetaan 99.9 prosentin todennäköisyydellä TÄNÄÄN™, ja saamme vihdoin elämällemme tarkoituksen. Palataan asiaan klo. 16:00 voitonjuhlien kera.
Kolme vuotta sitten heräsin rauhattomana näihin samoihin aikoihin. Pari tuntia siitä, ja suuntasin kohti Giganttia ostamaan Nintendo Switchiä ja Zeldaa. Sitä ennen olin kokenut mielenkiintoisen ja semidramaattisen kehityskaaren, kun konsolista kehittyi pikkuhiljaa mielenkiintoinen mielessäni. Pelifoorumit (ja monet täälläkin) pettyivät ensipaljastukseen, ja minäkin yhdyin samaan valitusvirteen. Lisää tehoja, Nintendo! Tai muuten.
Osittain HDTwin-aikakaudella nukkunut ja pelimakunsa racing-ylilyönnillä sammuttanut pelaaja on saanut suurien julkaisujen välillä kokea jo suuren määrän missaamiaan pelejä, ja lisää on potentiaalisesti tulossa. Esimerkiksi Bioshock, Mass Effect, Dead Space, Dark Souls 2. Jännittävää.
Nintendon omasta tarjonnasta on vaikea sanoa uusia ylistyssanoja. BotW, Mario Odyssey ja Splatoon 2 kuuluvat laadultaan minun makuuni platinatierille, ja astetta alempaa löytyy myös melkoinen nippu julkaisuja, jotka ovat "vain" erinomaisia. Konsolilla on kuitenkin edesssään vielä hyviä vuosia, ja vielä kun NSO-palveluun pudotetaan Game Boy -tuoteperhe ja legendaarinen N64... Ehkä parhaat Cube-pelit myydään remastereina? Vanhemmillekin konsoleille (NES & SNES) löytyy toki klassikoita, joita monet vielä odottavat. Esimerkiksi Donkey Kong Country -trilogia, yhden esimerkin nopeasti mainitakseni.
Elämme tällä hetkellä ns. kuivaa kautta, sillä General Directien välillä ei ole koskaan aiemmin ollut näin pitkää aikaa. Puolta vuotta. Se on fakta.
Toinen fakta on, että aikani ei tulisi nykyisellä kirjastolla pitkäksi, vaikka seuraavan puolen vuoden aikana ei julkistettaisi yhtään uutta peliä.
Fiilistelläänkö tänään kaikki BotWia kolmen vuoden kunniaksi?
Paras yksinpelimuisto: Ensimmäiset päivät Breath of the Wildin parissa "En tule ikinä kokemaan samaa fiilistä uudelleen, kuin teininä OoT:n kanssa." Nintendo: "Hold my sake."
Paras moninpelimuisto: Splatoon 2 ja nousu X rankille Olen yleensä parhaimmillaan moninpeleissä korkeintaan keskinkertainen. Splatoon 2:ssa voin ylpeästi todeta olevani hyvä. En huippuluokkaa, mutta hyvä. Tuntui tyydyttävältä nousta samalle rankille, kuin kaikki peliä streamaavat puolijumalat. NINJA: "Et tule ikinä nousemaan huipulle tuolla asenteella!!!11 Suutu niille!1 Piekse ne!!1 Ole toksinen paskakasa!1 Et tee niistä idoleitasi, tai ne tekevät sinusta eilisen teeren pojan!!! Häviön jälkeen tulee olla vihainen!"
Yllättävin julkistus: Witcher 3 Heittämällä. Kukapa tätä olisi uskonut pari vuotta sitten? Koko ajan Switchille ilmestyy vaikuttavampaa porttia, mutta Saber todella näytti, että lähes mikä tahansa Xbox One / PS4 -peli taipuu NS:lle, jos porttaukseen nähdään vaivaa.
Siistein klassikko: Super Metroid Tämä ja Nintendon virallinen SNES-ohjain. Tarvitseeko sanoa enempää?
"Missä pirussa se on" -kunniamaininta: Metroid Prime Trilogy Jos asiat MP4:n kanssa eivät olisi menneet etelään, varmaan pelaisimme jo tätä kokoelmaa. Kun kuvittelenkin tähän trilogiaan ehostetun ulkoasun ja kenties vapaaehtoisen gyro-ohjauksen... mahtavan art stylen takia pelit tulevat näyttämään hienoilta niin portablena kuin suurenkin television ruudulla. En ole koskaan halunnut minkään pelien uudelleenjulkaisuja niin kovasti kuin tämän trilogian.
Genrekone: RPG Switchin pelikirjasto on täpötäynnä hyviä roolipelejä. Eturivin kamaa lienevät SquareEnixin FF-portit, Dragon Quest XI:S, Xenoblade 2 ja oma suosikkini näistä kaikista: Octopath Traveler. Nuo ovat oikeastaan vain tunnetuimmat. Tunnen lähinnä huvittunutta yltäkylläisyyden tunnetta, kun valikoin mihin suureen seikkailuun nenäni seuraavaksi tungen. Ehkä Xenoblade Chroniclesin remasteriin?
Mega Man Zero -kokoelma on myyty loppuun melkein joka paikasta. Ensimmäinen erä fyysistä versiota on varmaan ollut hyvin pieni.
NS-versiota Löytyi onneksi kuitenkin vielä Konsolinetistä. Saavat ilmeisesti tällä viikolla peliä varastoon. PS4-versiotakin löytyy suoraan hyllystä.
EDIT:
Konsolinetistä tuli juuri maili, joka kertoi toimituksen viivästyvän ainakin ensi keskiviikkoon. Toivottavasti TK saa oman kappaleensa tällä viikolla ja pääsee kertomaan ensifiiliksiään.
Näytä kirjoitukset
Tiesin kyllä, että tämä tiimi oli ollut hyvän aikaa uuden pelin kimpussa, mutta en odottanut sitä näin nopeasti. Enkä myöskään sitä, että se olisi jatko-osa. 
Muistutus oikeastaan itselleni, sen verran hurjaa settiä näkee varsinkin anonyymeissä yhteisöissä. Toki osa näistä voi olla tottakin. Ihminen haluaa tuntea olonsa turvalliseksi, eikä yleensä usko suoralta kädeltä uhkaavia asioita, vaikka todisteita olisikin. 
