Erehdyin eilen illalla tekemään taas Skyrimissa uuden hahmon (Bow-Mage-Stealth-Thieve-Khajiit), mikä ei ole lainkaan fiksua ottaen loputtomienmahdollisuuksienlogin. En ymmärrä, miten vetovoimainen peli yhä on, vaikka kartan perusmuodon ja vaniljaversion item poolin tuntee suht koht hyvin. Aina yhtä hauskaa hylätä koko pääjuoni ja lähteä Helgenistä haahuilemaan "ohjatun" reitin ulkopuolelle. Nytkin löysin jonkin luolaston, jossa en ole sadoista ja sadoista pelitunneista huolimatta koskaan käynytkään. Luolastosta kykenin alhaisen levelin luurangot napsimaan, mutta sen lopussa odottavaan Master Vampyyriin sain vain nirhaistua piilosta yhden osuman jouskarilla, eikä se tehnyt kakkaakaan vahinkoa. Siispä käännyin sieltä pois.
Peliä voi periaatteessa yrittää pelata eri rooleissa ikuisesti. Pasifisti alkemisti? V-mäinen salamurhaaja? Elantonsa metsästämällä tekevä vegaani? Luolia tutkiva ja väkivaltaisesta käytöksestä kärsivä arkeologi? Ihmissusifetissin omaava Nord? Lohikäärmeensieluille omistautunut taikuri? Kukkia ja hyönteisiä keräävä lisko? Vanilja-versiokin tarjoaa melkoisen maailman roolipelata eri tyyleillä.
Muuten: ei kannata luovuttaa heti ykkösen alussa vaikka se voikin tuntua aika brutaalilta. Kun homma lähtee luistamaan niin kyllä palkitsee.
Tämä kuulostaa kieltämättä hieman uhkaavalta kaverille, jonka suosima vaikeustaso kulkee originaalin Mega Man X:n ja X4:n linjoilla. Niitähän pidetään X-sarjassa helpoimpina osina. Eri juttu tietenkin, jos nelosta pelaa Zerolla, mikä on käsittääkseni isompi työmaa.
Mutta onneksi Zero-kokoelman Checkpoint-systeemin ansiosta bosseja voi yrittää kaataa miten monta kertaa tahansa ilman rangaistusta. Se on oikeastaan parempi vaihtoehto kuin save state, joka mahdollistaisi "yksi osuma bossiin ja talteen" -save scummingin. Nyt bossi pitää kuitenkin opetella kaatamaan puhtaasti, mutta elämien loputtua ei vain joudu palaamaan aina kentän alkuun. Näin pääkin kuvioiden opettelu on mielekästä.
Viive oli televisiosta pelattuna aivan jäätävä (johtuu osittain tv:stä)
Puhut siis Zero-kokoelmasta? Harmi, jos ovat taas sössineet input lagin. GameXplainin kaveri ilmaisi oman mielipiteensä niin vakuuttavasti, että uskoin parempaan.
Itsekin pelaisin nämä Litellä. Ne ovat syntyneet käsikonsolipeleiksi, ja sellaisena ne ensi kertaa myös kokisin.
- Pelissä on kenttien sisällä toimiva autosave-systeemi, jonka saa päälle halutessaan - Ei ylimääräistä input lagia (arvostelija on HC-Mega Man -fani, joten luulisi jotain asiasta tietävän) - NS-versiossa kaikki pelit kasetilla
Kuusi peliä, joihin en ole koskenutkaan ikinä. Ilmeisesti vertautuvat laadultaan parhaisiin X-sarjan osiin? Importtaan tämän tod.näk kevään mittaan fyysisenä versiona Switchille.
Joskus tosielämä kirjoittaa huikeampaa settiä, mihin Hollywood-käsikirjoittajat pystyisivät. Uskomaton underdog story, jollaisia amerikkalaiset rakastavat. Voi vaan kuvitella, millainen paine kaverin pään sisällä on vellonut.
Peli on ahdettu pullolleen tekemistä, kustomointimahdollisuuksia ja tuttua AC-fiilistä. Ja totta kai mukana on Nintendon tyyliin omituisia suunnitteluratkaisuja...
Ehdokas Vuoden Peliksi? Ainakin, jos tykkää chillistä menosta, joka rakentuu täsmälleen niin hitaasti tai nopeasti kuin pelaaja haluaa. Minulla on tosin edessäni vakava päätös, sillä aloittaessani pelin joko Litellä tai OG:llä, peli tulee olemaan sidottu juuri siihen konsoliin IKIAJOIKSI. Tai no, melkein ikiajoiksi. En kuitenkaan voi siirrellä tallennuksia tuttuun tapaan, joka on melkein riemastuttavan älytöntä. Liten puolesta puhuu, että AC kuluu peleihin, joihin voi palata päivän mittaan aina tuokioiksi. Niin ollen aina käsillä oleva Lite voisi olla paras ratkaisu.
Switchille ilmestyi eilen, täysin puskista, peli nimeltä Warface. En aluksi juuri korvaani lotkauttanut tälle, mutta sitten puolivahingossa näinkin videolta, miten peli on periaatteessa CoD-klooni, joka pyytää rahhoo joka käänteessä. Ilmainen aloittaa, toki. Toooki, pikku Timmy, toki.
On siinä yksi toinenkin mielenkiintoinen juttu: Warface pyörii CryEnginellä, joten se saa kunnian olla ensimmäinen k.o pelimoottorilla tehty NS-käännös. En usko, että jää viimeiseksi.
No, minähän tänään sitten vähän kokeilin tätä peliä. Niin uskomatonta kuin se onkin, yli 50 miljoonaa myyneellä konsolilla on vieläkin pelikirjastossaan CoD:in mentävä reikä. Eikö Activision oikeasti halua rahaa? Olisiko Sotanaamasta sitten astumaan vakavalla naamalla sota-areenalle, niin ettei tarvitsisi tässä codittomuudessa naamattomaksi joutua?
Kaikki alkaa mitä parhaimmin, sillä tekijöillä on ollut munaa asettaa ohjaustavassa gyro oletukseksi. Käännös on 30fps, ja gyron toteutus on ihan pikkuisen vikuroiva ja haparoiva, mutta on sitä pahempaakin nähty. Ei mennyt kauaa, kun ampumaradalla headshotteja alkoi putoilla. Tässä best off, joka ei tietenkään näytä missauksia.
Sitten Team Deathmatchin kimppuun. Tässä on mukana kyllä kunnon nostalgiaa, sillä en sitten Killzone 2:n ole juurikaan tähän pelimuotoon koskenut. Muutamien matsien jälkeen pelimekaniikka alkaa tulla tutuksi. Huomaan, että vauhdista maahan voi tehdä syöksyjä, ja jäädä sinne jopa ampumaan. Rynnäkkösotilaan rooli päättömästi ammuskelevana ei tunnu kiintoisalta, mutta sniputtaminen on sen sijaan tyydyttävää. Jos peliä vielä tästä enemmän pelaan, aion erikoistua tark'ampujaksi.
Lets face it! Pelaan tätä, koska valinnanvaraa Switchillä ei ole. Bethesdan ansiosta laadukkaita yksinpelisooloräiskintöjä löytyy, mutta moninpelipuoli on jätetty täysin hunningolle. Eikä tämäkään niin kirkkaasti tuiki, että tyhjiö sillä täytettäisiin. Pitäisin sitä mieluummin alkupalana.
EDIT:
Pelissä voi ilmeisesti vuokrata (ei siis omistaa) oikealla rahalla tietyksi ajaksi käyttöönsä parhaita aseita. Kosmetiikat ja muut ulkonäköön vaikuttavat jutut ovat minulle täysin fine, mutta ei kilpailuedun saavuttaminen mikromaksuilla.
Miten kamalaa olisi, jos esimerkiksi Splatoonissa voisi ostaa itselleen pienellä summalla viikoksi aseen, jonka kantama on pidempi kuin perusversiolla? Kylmää hikeä pukkaa.
Heck yeah! Pari tuntia asetuksia testailtuani päätin jättää reunojenpehmennyksen päälle ja terävöityksen kohtaan high. Peli tulee näin pelattuna docked-moodissa jopa hämäävän lähelle PS4-versiota! Onpahan tästäkin taas kuoriutunut mitä messevin porttaus.
Foliage-asetuksesta Saber on kuitenkin poistanut Ultran. Eivät varmaan halunneet, että pelin voisi pistää ruudunpäivityksen osalta selvästi takkuisemmaksi.
EDIT:
Eilen illalla pelasin Witcheriä taas handheldinä, ja käytin asetuksia AA: off, Sharpening: low. Näytti omaan silmään parhaimmalta. Testaan tänään, mitä silmä sanoo kun käytän niitä television kautta. Voi olla, että moodit hyötyvät eri asetuksista. Ja eri ihmiset haluavat tietenkin eri asioita pelien ulkoasuilta.
En voi painottaa liikaa, miten napakka päivitys tämä 3.6 on. Portablena pelaaminen Litellä näyttää fantastiselta, pelin ollessa sharppi kuin veitsi. Docked-pelaaminen parani suhteessa ehkä vieläkin enemmän, ison ruudun paljastaessa kaiken. En tietenkään sano, että peli oli minulle aiemmin pelikelvoton, mutta loikka eteenpäin kuvanlaadussa näiden asetusten jälkeen on vain paljon suurempi kuin mitä kuvittelin.
En voi olla miettimättä, että esimerkiksi Panic Buttonin kaksi Wolfensteinia ja DOOM hyötyisivät Switchillä samanlaisista asetuksista. Niissä AA ei kuitenkaan ole ihan yhä aggro kuin Witcher 3:n NS-versiossa, mutta blurria lähtisi varmasti silti pois. Useimmat pelaajat suosisivat ehkä (varsinkin portablena) mieluummin terävyyttä kuin pehmeyttä kuvassa, sahalaitojenkin kustannuksella.
Aivan huimaa työtä Saberilta, ja suuri kiitos tietenkin myös CDPR:lle, joka on valtuuttanut (ja maksanut) tämän patchin. Saber Interactive on nousemassa kovaa vauhtia Switch-konversioiden kuninkaaksi. Toivottavasti Saberin sulautuminen THQ:n kanssa ei vaikuta tuleviin porttauksiin, vaan talo saa jatkaa ihmeiden tekemistään.
Tänään napsuu! Tunnen sen luissa ja ytimissä. Joko General Direct tai Animal Crossing -teemainen. Veikkaan jälkimmäistä, sopivasti kuukautta ennen julkaisua.
Paper Mariosta kai on paljon huhuiltu ja BotW2 tai uusi Kart. Saa nähdä. Mutta ihmettelen jos ei uutta Directiä tule tässä kuussa. Edellisestä taitaa kuitenkin olla jo jonkin aikaa...
MK9:n tllanne tuntuu mielenkiintoiselta. Toisaalta MK8 on jo kohta kuusi vuotta vanha peli, mutta Deluxe-versio myy yhä hirmuisia lukuja. Niin ollen Nintendolla ei ole pakottavaa tarvetta tuoda tuoretta Kartia markkinoille vielä.
Jos Nintendo skippaa koko Pro-konsolin ja julkaisee suoraan Switch 2:n vaikka 2022, se voisi antaa uuden laitteen lanseeraukseen ammuksia tuomalla julkaisuikkunassa sille Mario Kart 9:n ja vaikkapa Splatoon 3:n. Tällä kaksikolla se voisi selvitä jopa ilman uutta Mariota ja Zeldaa jonkin aikaa. Splatoon 2 on puhkomassa näillä näppäimillä 10 miljoonan myydyn pelin rajan. Sarja on noussut rakettimaisesti yhdeksi Nipan suurimmista, ja sillä on yhä paljon kasvupotentiaalia.
Missasin eilen tämän, koska Nintendo ei laittanut uutista siitä ulos perinteiseen aikaan (klo 16.00). Tänä aamuna unenpöpperössä sitten katsoin, että mitä hemmettiä, Direct julkistettiin sittenkin!
Katsokaa, kuka näkyy ensimmäisenä Twiittauksen kommenteissa. TuomioÄijä hengailee mancavessaan ja pelaa julkaisupäivänä New Horizonsia!
Joillakin alueilla on tiettävästi jo ulkona Switch-version uusi patchi. 3.6:n jälkeen pelissä voi käyttää Steam/Gog-version tallennuksia ristiin. Mukana on myös ne grafiikka-asetukset, jotka nousivat heti julkaisun jälkeen modaajien toimesta esiin:
* Bloom * Sharpen * Depth of Field * Depth of Field for Cut-scenes * Chromatic Aberration * Water Quality * Foliage Visibility Range * Anti-Aliasing
Tämä lienee mahdollista, koska NS-versio pohjaa nimenomaan PC-versioon. Hieno juttu, että kuuntelivat palautetta!
DF raportoi viime viikolla ilmestyneessä videossaan, että Foliagen asettaminen Ultralle (Switch-versio käyttää oletuksena High-asetusta) rokottaa ruudunpäivitystä n. 3 freimin verran. Modaajat voivat tietenkin kompensoida tätä nostamalla prosessorin ja näytönohjaimen kellotaajuksia, mutta entäs me tavalliset kuolevaiset? Luulisin, että chromatic aberrationin ja anti-aliasingin pois kytkemällä pääsisi jo aika hyviin tuloksiin.
Modauspiireissä suosittua on myös ollut vetäistä pientä sharpen-filtteriä anti-aliasoidun kuvan päälle, mutta Xenoblade 2:n jälkeen vierastan tätä vaihtoehtoa. Siinähän käytössä oli handheldinä pelattaessa kerrassaan karmea terävöitys, jota ei voinut edes kytkeä pois päältä.
Kirjoitinkin jo Trials of Manasta jonkin verran, mutta nyt on kirjoitettava lisää, sillä kyseessä on kuin onkin jumaltason SNES-peli. Siis katsokaa nyt, ja piehtaroikaa talvikaupungin levollisessa tunnelmassa:
Jään usein 3D-peleissä katsonaan monttu auki erityisen upeita maisemia. Samaa tapahtuu kaksiulotteisissa verrattain vähän, mutta kuitenkin tapahtuu. Trialsissa pixel artin taso on vain niin uskomatonta, että sitä ihmetellessä ei voi kuin hiuksia nostaa. Lokaatiot pursuavat tunnelmaa, yksityiskohtia ja kaikkea sälää niin paljon, että niitä voisi jäädä tutkimaan pitkiksi tuokioiksi.
Trials of Mana sisältää jopa päivä/yö-syklin. Hiljalleen voi nähdä, miten varjot ottavat maailmastaan vallan, vain muuntuakseen pikkuhiljaa sysipimeydeksi. Zombit tulevat koloistaan kuin rotat Helsingin Kalliossa, sankariemme odottaessa aamun valkenemista. Vähissä energioissa majatalosta pilkottava valonloiste vetää puoleensa, kun he tietävät vihdoin pääsevänsä koisimaan lämpimissä vuoteissa. Sankarit/sankarittaret ottavat jopa kengät pois nukkumaan mennessään ja vaihtavat kevyempään vaatetukseen. Yksityiskohdat todella tekevät tämän pelin.
Collection of Mana vaatisi kylkeensä ohjekirjaa, sillä monet ominaisuudet ovat ns. piilossa. Google laulaa, ja pelaaja tyytyväistyy. Mitä ovat esimerkiksi mystiset ????-siemenet? Sitä peli ei ikinä kerro, vaikka ne ovat läpäisyn kannalta oleellinen asia. Tod.näk ohjekirjassa aikoinaan sanottiin miten ne toimivat. Remakessa tämä varmastikin korjattaneen.
ToM on kerrassaan fantastinen peli, täpötäynnään charmia, lämpöä ja sitä ihanaa voimaannuttavaa naiiviutta, jota parhaat JRPG:t ilmentävät. Se olisi yksinään Mana-kokoelmasta pyydetyn hinnan arvoinen.
Pelattavaa on minullakin vaikka kuinka, ja onhan alkuvuodesta tulossa mainioita 3rd partyjen pelejä Switchillekin: DMC 3 SE, Metrot, Trials of Manan remake, Minecraft Dungeons (DOOM Eternal harmikseni lykkääntyi). Sitä vain on hulluna fanina malttamaton, kun tietää Nintendon todennäköisesti istuvan tämän kultaisen tietovuoren päällä ja laskelmoivan sitä esitettäväksi optimaalisessa paikassa. Toisaalta taas on kiva, että väli paljastuksen ja julkaisun välillä on lyhyt. Nipa operoi siis fiksusti. HC-Fanit hyppivät foorumeilla ja Twitterissä seinille, ja odottavat uusinta markkinointiaaltoa silmilleen ja korvilleen. Ei ihme, että Sony ja Microsoft ovat tavallaan muuntaneet Directien konseptin omaankin käyttöönsä.
Nintendon on tosiaan helppoa tällä hetkellä julkaista yksi Zelda vuodessa, ammentaen mahdollisista remakeista ja edellisten konsolien peleistä. Wind Waker HD ja TP HD saattavat odottaa valmiiksi tehtyinä otollista julkaisuajankohtaa. Veikkaan, että tämän vuoden Zelda on jompi kumpi niistä.
Zelda II olisi mainio remaken kohde, nintendon muuttaessa pelin nimen muotoon The Legend of Zelda: Adventure of Link. Pelin armotonta vaikeustasoa kesyttämällä ja kryptisyyttä hieman muokkaamalla siitä voisi kouliintua mitä upein peli (onhan alkuperäinenkin hyvä, mutta nykymassoille liian NES-peli). Ja kuvakulman ansiosta erilainen sarjassaan. LA:n remakessa pelaajat jo totutettiin aika-ajoin pelaamaan Linkillä sivuttain, joten miksi ei! Shigeru Miyamoto on usein haastatteluissa todennut peliä koskien, että: "no joo, tulihan se nyt tehtyä...". Näin ollen voisi vetää johtopäätöksen, että tietyt avainhenkilöt Nintendolla näkevät sen suorastaan huutavan puunausta.
Onneksi tuli hyvä portti Metroista (DF:n mukaan yksi parhaista tähän asti). Ruudunpäivitys on tosin jouduttu puolittamaan, mutta onneksi kyseessä on sentään vakaa 30 fps ilman ongelmia ruuduntahdistuksessa (kiesus, miten frame pacing pitäisi suomentaa?)
Linnemann kehui myös kontrolleja, ja sanoi input lagin olevan äärimmäisen pieni. Arvatkaapa, mistä huomautan seuraavaksi? Alkaa G:llä. En muista kuitenkaan tämän DF:n kaverin olevan kyseisen toiminnon suurimpia faneja, joten ehkä hän ei vain nähnyt tarpeelliseksi mainita sitä? No, toisaalta vahvalla fiiliksellä kyllästetyn yksinpeli-fps:n tapauksessa sillä ei ole minulle niin paljon väliä kuin online-räiskinnän.
EDIT: Twitter-keskustelussa (ja DF-videon Youtube-kommentissa) väitetään, että kehittäjän Twitter-tili on vahvistanut NS-versiossa olevan gyro-tähtäyksen. F yeah! Taas yksi esimerkki kehittäjästä, joka kuuntelee fanien toivomuksia ja seuraa, mitä alustalla pidetään kovana juttuna.
Japanin Nintendo on juuri piilottanut Youtube-kanavaltaan kaksi aiempaa Directia, jotka on lähetetty päivämäärällä 14.2. Voisiko olla, että myöhemmin tänään saamme Direct Minin?
Ja ihan oikeasti, tiedonjano on kasvanut monella fanilla jälleen hirmuiseksi. Mitä pelejä (ja millä päivämäärillä) on tulossa Animal Crossingin jälkeen? En muista viime vuosilta tilannetta, jolloin Nintendo-fanit olisivat olleet helmikuun puolivälissä näin hoomoilasina tulevan vuoden suhteen. Sisäpiiriläiset kyllä rauhoittelevat, että vuodesta 2020 on tulossa erinomainen, mutta haluan tietää, miten erinomainen.
Nintendo, ole niin YSTÄVÄLLINEN ja tee meidät tänään kylläisiksi!
Ensi viikon keskiviikkona NSO täydentyy jälleen, enkä ole pelannut tällä kertaa ainoatakaan näistä neljstä pelistä! Vilkaistaanpa kommenttien kera, mitä on tulossa:
Pop'n TwinBee | SNES
Twinbeet ovat siitä poikkeavia genrensä edustajia, että ne ovat värikkäitä ja pirteillä väreillä kyllästettyjä. Tämä saattaa olla joillekin turn off, mutta pelimekaanisesti ne ovat oivallisia pikku räiskintöjä. Kiva nähdä Twinbeen kehitys 8-bittisestä kuuteentoista.
Smash Tennis | SNES
Palvelusta löytyy jo Superille yksi tennispeli, mutta Smash Tennis on pelattavuudeltaan (lukemani perusteella) sitä kehittyneempi. Enkä tiedä mitä te ajattelette, mutta minusta tämän tyypin pelit sopivat mainiosti nopeisiin kaksintaistoihin; ne on helppo ottaa haltuun, mutta sopivan vaikea masteroida. Vietteihimme vetoaa, että hyvin ilmassa kulkevaa esinettä läiskitään päädystä päätyyn, tavoitteena murtaa toisen puolustus.
Shadow of the Ninja | NES
Mitä tulee helmikuun 2020 lisäyksiin, olen tästä pelistä eniten innoissani. Pikaiselta vilkaisulta se näyttää samalta kuin moni muu NES-peli, jossa liikutaan eteenpäin ja tuhotaan kaikki ruudulle ilmestyvä (esim. Shatterhand, Silius) ennen kuin vihut ehtivät tehdä pelaajaan vahinkoa. Mutta Shadow of the Ninjalla on hallussaan erityinen valtti: co-op. Läpipeluukierroksesta kaverin kanssa voikin tulla siisti kokemus, jos peli ei lannista liian nopeasti korkealla vaikeustasollaan. Tosin silloinkin tallennuksia juustoamalla voi rynniä läpi pelinpysäyttäjistä. Jees, tätä odotan!
Eliminator Boat Duel | NES
Tästä pelistä en ole ikinä kuullutkaan. Odotukseni eivät ole suuret. Ehkä EBD menee siihen kastiin, jonka pelit ovat niin turhauttavia ja hölmöjä, että niiden pelaaminen voi olla ohikiitävän hetken jopa hauskaa. Raivostuttavalla tavalla.
Minua kiinnostaa, miten Lauta suhtautuu valloillaan olevan BR-ilmiöön. Uusia haastajia putkahtelee silloin tällöin esiin, mutta vanhatkin suosikitkin ovat ainakin toistaiseksi pysyneet pinnalla. Pudotuspeliä on kuitenkin pikkuhiljaa tapahtumassa, ja silloin Realm Royalen tapaiset vaatimatonta suosiota saaneet pelit alkavat lopullisesti murentua käyttäjämäärältään.
Aloitin Fortnitella (Bombermania ei nyt lasketa!), mutta totesin reilun sadan pelitunnin jälkeen, että en juurikaan nauttinut siitä (jep, aika pitkään meni sen oivaltamiseen). Etenin sen jälkeen Realm Royaleen, mutta tällä Hi-Rezin pelillä on ollut (ja on) isoja vaikeuksia ylläpitää pelaajamäärää ja tasaisia päivityksiä. Pelissä on myös paljon bugeja, joita tällä viikolla tullut uusi päivitys toi vielä lisääkin (yksi ase muuttui periaatteessa älyttömän voimakkaaksi, ja nyt kaikki tahtovat käyttää sitä). Enpä tiedä, kuinka kauan jaksan sitä enää pelata, vaikka pelimekaanisesti se onkin minulle Fortnitea selvästi miellyttävämpi.
Tetris 99 tulee olemaan minulle varmastikin tulevat vuodet se BR-peli, jonka pariin palaan ja palaan. BR-genren peliä pelatessa on usein helppoa suivaantua ja menettää malttinsa, mutta T99 on aina puhdasta nautintoa. Jos minut päihitetään, muut ovat parempia. Jos itse onnistun pelaamaan mainion erän, se tuntuu todella hyvältä. Tetriksen naittaminen BR-genreen oli nerokas veto, joka saa miettimään, millaisissa muissa peleissä sitä voisi hyödyntää. Kuvitellaan vaikka Mario Kart, jonka kisasta putoaa jokaisen kierroksen lopussa nippu pelaajia.
Olin valmis maksamaan 60 euroa julkaisussa Outer Worldsin fyysisestä versiosta, mutta en siitä, että saan kotelon ilman kasettia. Antakaa minulle 16gb:n kortilla edes osa tuotteesta (lisenssi) ja pistäkää vaikka lataamaan loput, mutta älkää nyt hyvänen aika sentään julkaisko näitä tyhjiä pakkauksia. Tässä ei ole mitään järkeä.
Todennäköiseesti odotan, että peli tulee eShopissa alennukseen, vaikka hinku pelata 3D Falloutin tyyppistä peliä Switcheroolla kasvaa päivä päivältä.
Kuka on tämä hieno mies, jota lainaan? Yksi parhaita keskustelijoita täällä! Enivei:
Leviävän viruksen rinnalla pelit ovat tietenkin hyvin pieni asia. Joten sanotaan, että tuo vitsaus johti kuitenkin edes johonkin hyvään. Vaikka syy varmaan olikin fanien äänekäs valittaminen, joka vei päätökseen oikean fyysisen version julkaisusta.
Lueskelin eilen Reseteraa, ja siellä silmiini osui aihe, jossa pohdittiin 1080p-television ostamista Switchin pelejä varten. Yhden keskustelijan väite jäi mieleeni poikkeuksellisen mielenkiintoisena: Samsungin Tizen-käyttöliittymällä varustetut 4K-televisiot skaalaavat PC-moodissa sisällön Integer-skaalauksella, joka tunnetaan myös Nearest neighbor -tekniikkana. Se toimii mainiosti, jos resoluutio skaalataan tasaluvulla, esimerkiksi 720p (3x) tai 1080p (2x) 4K-tarkkuuteen.
No, minullahan on Samsungin 4K-töllö, joten aloin eilen illalla testailemaan PC-moodia eri Switch-peleillä. Vaihdoin välillä takaisin käyttämiini perusasetuksiin, joten vertailujen tekeminen silmämääräisesti oli melko helppoa.
En ikimaailmassa uskoisi, jos joku kuvailisi minulle näkemäänsä. Ei, minun pitäisi nähdä se itse.
Töllöni tukee kuin tukeekin Integer-skaalausta (ainakin siltä se silmääni näyttää), ja sen aikaansaama ero Switch-peleissä on monin paikoin oikeasti paljon suurempi, kuin mitä kuvittelin. Kaikista suurimmat erot syntyivät, kun pelasin 720p-resoluution peliä niin, että Switch oli asetettu antamaan televisiolleni valmiiksi 1280x720-resoa (eli yksi skaalaus jää kuviosta pois). Esimerkiksi DOOM 2016 näytti siltä, että olisin pelannut sitä täysin natiivinäytöllä, niin että 720p-kuva suurennetaan 65" näytölle ilman minkäänlaista skaalauksen aiheuttamaa blurrausta. Mieleeni tuli PC-versio, jota pelattaisiin vastaavanlaisella resolla. Myös Witcher 3:sta katosi melkoisesti blurria, vaikka TAA-antialisoinnin takia sitä yhä toki on. Integer loistaa myös pikseligrafiikan käsittelyssä, joten NSO:n valikoima ja Sonic Manian tapaiset pelit näyttävät 4K-ruudulla aivan erinomaisilta.
Mitään haittapuolta en PC-moodista ole löytänyt. Input lag vaikuttaa samantapaiselta. Ja miksei vaikuttaisi, koska PC-moodin pitäisi sammuttaa kaikki ylimääräinen prosessointi. Värit tosin näyttivät hieman syventyneen.
Palasin piiiiiiitkästä aikaa ajopelin pariin, kun hankin viime vuoden loppupuolella Switchille WRC 8:n. Tuen mielelläni 3rd partyjen julkaisuja, jotta konsolille saataisiin pitkässä juoksussa muitakin kuin Nintendon omia pelejä.
Tämä kyllä yllätti positiivisesti. Sarja on tullut aika pitkälle siitä, missä jamassa sen viimeksi näin. Tekijäkin on nyt toki eri, mutta silti. Uudempia DIRT-pelejä pelaamattomana voin sanoa, että tämä on ajomalliltaan heittämällä tyydyttävin rallisimu, mitä olen koskaan pelannut. Juuri oikea mixi realismia ja ajamista helpottavaa yksinkertaistusta.
NS-versiossa ei ole minkäänlaista moninpeliä (ei netissä eikä lokaalisti), mutta WRC kasissa koko pääjuttu onkin uramoodi. Pikkusarjoista noustaan aina WRC-luokkaan asti, ja siinä sivussa täytyy pitää huoli, että tallikin pyörii. Välillä voi käydä kaahaamassa klassikkokisoja Lancia Stratoksen kaltaisilla hirviöillä, ja todeta itsensä pieneksi, kun pamauttaa itsensä rotkon pohjille Turkin tuskaisan kapeilla kinttupoluilla. Mitään mikromanagerin hommia ei sinällään ole luvassa, mutta taitopisteillä voi unlockata erilaisia tiimin toimintaan vaikuttavia taitoja, kuten nopeamman työskentelyn huoltotoimenpiteissä. Ajan kanssa tiimiin saa houkuteltua jopa paremman meteorologin, joka pystyy laatimaan ralleihin tarkemmat sääennusteet.
Ja siitä päästäänkin uramoodin ohella siihen toiseen ominaisuuteen, mistä ennen julkaisua kohistiin: säämalliin. Jostain syystä sitten ikivanhan Colin Mcrae Rally 2.0:n rallipeleihin ei ole toteutettu kunnolla dynaamista säätä. On ollut kyllä vaihtelevia, ennalta määrättyjä skenaarioita, mutta ne eivät ole toimineet oikeasti dynaamisesti. Se on merkillistä, sillä se on ollut iät ja ajat formulapelien (F1 97, GP3) tunnelmaa kohottava vakio-ominaisuus.
WRC 8:ssa voi vihdoin nähdä, kun pätkän alussa Ruotsin kiiltävillä hangilla kimalteleva aurinko vetäytyy pilvimassaan, joka alkaa hiljakseltaan pudotella lumihiutaleita. Asvaltti- ja soraralleissa tielle muodostuu lätäköitä, ja sääefektit ovat muutenkin todella hienon näköisiä, vaikka NS-versio ei pystykään graafisesti samaan kuin muut konsolit ja PC. Tämä on rallipelien saralla aika iso juttu, ja onkin aika käsittämätöntä, että sen saamiseen on mennyt näinkin kauan.
Viihdyttäväähän tätä on pelata ralli silloin tällöin, ja yrittää raivata tietä kohti WRC-mestaruutta.
Kiitos kaikille! Äänet menivät tällä kertaa hyvin tasan (onneksi nelossijasta ei saa palkintoa ), ja oikeastaan vain Sekiro onnistui tekemään muihin välimatkaa. Oikeutetusti siis vuoden peli 2019 Lautalaisten mielestä.
1. Sekiro: 3+3+3=9 2. Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age - Definitive Edition: 2+3=5 2. Sayonara wild hearts: 3+2=5 3. Resident Evil 2: 1+2+1+1=5 4. Apex Legends: 3 4. Super Mario Maker 2: 3 4. Devil May Cry V: 3 4. Tetris 99: 3 5. Legend of Zelda: Link's Awakening: 2+1=3 5. Fire Emblem: Three Houses: 1+2=3 6. Catherine Full Body: 2 6. Control: 2 7. After Party: 1 7. Luigi's Mansion 3: 1
Sormeni kihelmöivät Metrolle. On sarjasta vuosien varrella niin paljon hyvää kuultu. Julkaisukin tehty juuri oikein, eli molemmat pelit kasetilla ilman ylimääräisiä latauksia. Nyt täytyy vain toivoa, että portti on onnistunut.
Regarding Nintendo Switch, we believe that it is important to continue to communicate the appeal of both Nintendo Switch systems and expand the installed base. Please note that we have no plans to launch a new Nintendo Switch model during 2020.
Nintendo näki tämän lauseen laittamisen briiffiinsä ehkä tarpeelliseksi kasvaneen NS Pro -uutisoinnin ja -spekulaation takia.
Näin virallisessa yhteydessä todettuna näyttää varmalta, ettei ainakaan tehokkaampaa mallia tule tänä vuonna. Ja jos asiaa miettii pidemmälle, miksi pitäisi? Poislukien tehoja hamuavien pelaajien päiväunet.
NS saa mellastaa melkein läpi tämän vuoden kukkulan kuninkaana.
Uudet konsolit tulevat loppuvuodesta, mutta ne tulevat maksamaan joulumarkkinoilla paljon Switchiä enemmän.
Ensi vuonna next gen -hype laantuu, ja silloin on todennäköisempää saada uutta rautaa. Maaliskuussa 2021 NS täyttää 4 vuotta. Eli reilun kuukauden päästä on kulunut kolme vuotta siitä taianomaisesta maaliskuusta, kun käynnistin Breath of the Wildin ensimmäistä kertaa!
Olin valmis maksamaan 60 euroa julkaisussa Outer Worldsin fyysisestä versiosta, mutta en siitä, että saan kotelon ilman kasettia. Antakaa minulle 16gb:n kortilla edes osa tuotteesta (lisenssi) ja pistäkää vaikka lataamaan loput, mutta älkää nyt hyvänen aika sentään julkaisko näitä tyhjiä pakkauksia. Tässä ei ole mitään järkeä.
Todennäköiseesti odotan, että peli tulee eShopissa alennukseen, vaikka hinku pelata 3D Falloutin tyyppistä peliä Switcheroolla kasvaa päivä päivältä.
Saatuani vähän aikaa sitten Secret of Manan pakettiin, aloitin pelin jatko-osan, eli Trials of Manan.
Ja tässä on yksi selkeimmistä esimerkeistä, miten loistavaa peliä on onnistuttu parantamaan jokaisella osa-alueella, joillakin jopa kunnon harppauksin. Graafisesti pelin pixel art on kuin toisesta maailmasta. Nyt voin sanoa, että Octopath Traveler – joka mielestäni on yksi kauneimpia pelejä alustallaan – edustaa tyylillisesti tietynlaista jatkumoa Trials Of Manasta. Square tiesi vuonna 1995 SNESsin läpikotaisin, ja tulokset puhuvat puolestaan.
Soundtrackiltaan SoM oli pääosin mainio, mutta myös hieman yksitasoinen. Melodiat eivät olleet kovinkaan kompleksisia. Trials of Mana tykittää introssaan tämän, ja jättää pelaajansa suu ammolleen ja korvat hörölleen. Tämäkin on siis paremmalla mallilla.
Kaikeksi onneksi suurimmat parannukset pelien välillä asuvat pelimekaniikoissa ja siinä, miten mukavaa peliä on pelata kahden CPU:n kanssa. Alussa companionit eivät tunnu paperista tehdyiltä, eli ne kestävät juuri niin paljon enemmän vihollisten tekemää vahinkoa, ettei parannustaikoja ja -tavaroita tarvitse joka käänteessä. Ne eivät myöskään jumita enää kulmissa. Valikkojärjestelmää on selkeytetty, mutta sen haittapuolena on tietynlainen verkkaus. SoM:n logiikka oli merkillinen, mutta valikot tulivat aina ruudulle näpsäkästi ilman viiveitä. Trials ei tässä onnistu niin hyvin, joka ehkä johtuu siitä, että silmäkarkin tasoa on nostettu.
Level up! Nyt voi valita itse, mihin piirteeseen hahmossaan satsaa. Voimaa miekkamiehelle, mentaliteettia maagille. Tätä tosin holhotaan, sillä edes halutessaan peliä ei voi rikkoa satsaamalla kerta toisensa jälkeen vain yhteen ominaisuuteen. Harmi, sillä olisi ollut mukavaa kokeilla tehdä vaikkapa älyttömän voimakas taikuri osumapisteiden kustannuksella.
Juonenkuljetuksen puolesta peli muistuttaa jo ihan oikeaa RPG:tä, sillä siinä missä SoM edusti yksinkertaista, Zeldamaista dialogia, nyt kanssakäymistä on enemmän, eikä huumoriakaan ole unohdettu. Kovin syvällistä kamaa en kuitenkaan odota, vaan kokonaisuus taitaa olla enemmän Dragon Questien tapaista lämminhenkistä seikkailua kuin Final Fantasyjen synkistelyä. On ihan uskomatonta, miten peli eli reilut pari vuosikymmentä pelkkien fanikäännösten varassa. SquareEnix kattoi kunnolla pöydän, kun julkaisi tämän vihdoin englanniksi lokalisoituna, eikä huhtikuussa ilmestyvä remakekaan näytä pahalta. Odotan todella näkeväni, miten nämä ympäristöt ja hahmot luodaan kolmiulotteisena.
Jos ei jokin mene alkupuolen jälkeen vikaan, voinen vielä kirjata Trials of Manan siihen loisteliaaseen joukkoon, missä ovat Super Metroid, A Link to the Past, Super Mario World ja Final Fantasy VI.
Mitäs sitten seuraavaksi? No Chrono Trigger+Cross tietenkin! Eikö niin, SE?
Näytä kirjoitukset
TuomioÄijä hengailee mancavessaan ja pelaa julkaisupäivänä New Horizonsia!
), ja oikeastaan vain Sekiro onnistui tekemään muihin välimatkaa. Oikeutetusti siis vuoden peli 2019 Lautalaisten mielestä.