Unohtuipa ensimmäisestä blogauksesta jotain tärkeää. Eli täytyypä vielä alleviivata, että vuonna 2001 ja sen jälkeisinä vuosina Reloadediin asti oli aivan tajuton Matrix-buumi. Ei varmaan liene yllätys, että samana vuonna julkaistu peli, joka myös hehkutti aivan tajuttoman tyylikkäitä hidastettuja toimintakohtauksia veti sekä ison määrän vertauksia että inspiroi ison määrän erilaisia modeja. Vai miltä kuulostavat Matrixed Reality, True Matrix, NeoMod, KMLobby ja The Real World? Muitakin toki oli, joskin varmasti leijonanosa aihetta käsittelevistä modeista oli erilaisia remixejä edellämainituista. Jos joku oli ollut oikein luova, oli vihollisten takkeihin ilmestynyt "FUCK DA POLICE" selkään.

Nyt pääsemmekin luvattun tiukkaan Max Payne 2 -tilitykseen.

Alustavasti täytyy sanoa, että jatko-osa oli mielestäni monella tavalla tarpeeton. Ensimmäinen Max Payne loppui suorastaan täydellisesti: Max oli tarinan puolesta tehnyt tehtävänsä. Tapa, jolla kakkonen jatkaa on enemmän tai vähemmän keinotekoinen ja epäuskottava. Tarinaan tungettu rakkaustarina tuntui suhteellisen väkinäiseltä. Uusista hahmonäyttelijöistä täytyy tosin antaa plussaa: esimerkiksi Sami Järven ulkomuodolla varustettu Max kun näytti kärsivän ummetuksesta koko pelin ajan.

Vaan eipä tarina ollut jatko-osan ainoa vika. Se ei vain lisännyt mitään oivaltavaa alkuperäisen Max Paynen mekaniikkoihin. Tyydyttiin vain hiomaan pintapuolisesti, mitään kovinkaan oivaltavaa mukaan ei kehitelty. Tarinasta erillään oleva high score -räiskintämoodi Dead Man Walking oli täysin turha lisäys.

Sama vaivasi myös työkalupuolta. Uusi karttaeditori lisäsi sen kauan kaivatun undon, Havok-fysiikkamoottorin ja mahdollisuuden tehdä heijastavia pintoja. Okei, nyt siis ei enää tarvinnut tehdä "heijastavia lattioita" vanhalla tyylillä, eli peilaamalla koko kartta vaaka-akselilta ja vetämällä lattia läpinäkyväksi. Mitä muuta saimme? Skriptauskielen, joka oli tarpeettoman paljon monimutkaisempi verrattuna edelliseen, varsinkin kun mitään muita uutuuksia ei oikein ollut.

Koska tavaran tekeminen oli vaikeampaa, johti se suurempaan erikoistumiseen. Toisaalta taas projektit kasvoivat kasvamistaan. Lopputuloksena on se, että Max Payne 2:lle julkaistiin muutamia suhteellisen hyviä modeja. Selkeisiin leffalisensseihin perustuvat MI: New Dawn ja Hall of Mirrors, vuoropohjainen Battle Tactics ja tikku-ukkotasohyppely Sketchbook Sam ovat hyviä esimerkkejä tästä. Toisaalta modeja julkaistiin ensimmäiseen peliin verrattuna harvakseltaan. Yllämainitut modit olivat melkeinpä ainoat, jotka ikinä saatiin täysin valmiiksi. Jokaisesta modista tuli hirveän pitkä projekti, joka joko kuului ylläolevaan listaan tai sitten kuihtui pois.

Vuosien 2006-2007 mennessä olin jo pitkälti tipahtanut kärryiltä, mitä pelin modeille kuului. Syynä oli se, että paria maan alla olevaa projektia lukuunottamatta peli oli kuollut. Pääosin panostin jo tällöin vanhoihin Pelaajaboardeihin. Kuten tarinasta ehkä voi päätellä, kyseessä ei ollut edes ensimmäinen suomalainen pelipalsta, jossa keskustelin. Se sattui vain olemaan kooltaan sopivan pieni; persooniin pääsi nopeasti käsiksi ja se oli sitten menoa.

Ja mikäli joku näitä lukee, seuraavaksi luvassa Max Payne 3 -settiä ja ehkä jotain mainintoja Max Payne -yhteisöistä silloin aikanaan. Tarinaan mahtuu modeilla trollausta, pilvessä tehtyjä kakkamodeja ja läskejä pirinistejä. Päästään hyppimään aikajanalla oikein kunnolla. Stay tuned.

Niin siis ihan alkuperäisessä DS:ssä ei mitään viehättävää ole mutta Litehän on myös aluevapaa.

Eipä siinä mitään hirveätäkään ollut. Akkukesto oli aivan riittävä ja rujosta ulkomuodosta huolimatta se on ihan järkkykestävä laite. Kestävämpi kuin Lite, joiden saranoissa tuntuu olevan jonkin sortin tyyppivika.

Ja 6h on suhteellisen optimistinen arvio, kun pahimmassa tapauksessa mehuja riittää kolmeen tuntiin, mikäli saitteja on uskominen. Se akkukesto onkin kaiken lisäksi ainoa asia, joka korjataan seuraavien iteraatioiden myötä. Muut viat ovatkin sitten koko alustan riesana.

Mites hankala homma muutes on korjata peli toimimaan windows seiskalla? Muuten peli toimii hyvin, mutta välianimaatioiden äänet karkasivat jonnekin, ja muistaakseni äänien kanssa oli muutakin säätämistä.

Joo, se on tuttu ongelma. Muistaakseni ongelmana oli se, että äänifilut on oudossa ADPCM:n varianttiformaatissa, joka aiheutti jo modatessa omalaatuisia ongelmia joskus kun sitä harrastin.

http://forums.3drealms.com/vb/showthread.php?t=35504

Tuon avulla pitäisi toimia, joskaan en ole Max Payneä Win 7:n alla testaillut. Voisinkin tässä verestellä muistoja jossain vaiheessa. Oon jo valmistellut tässä kakkososaa blogahduksesta, ois kiva palata näkemään millaiset fiilikset peleistä ja omista sen päälle tehdyistä väkerryksistä näin lähes vuosikymmenen jälkeen.

En uskalla enää homoilla, kun se on Päivi Räsäsen mukaan syntiä.

Tekisi mieleen melkeinpä importata jenkkiversio, mutta se nyt tulee maksamaan ihan maltaita.

Meinasin jo ostaa heti julkaisupäivänä moisen, mutta tällaisten paljastusten ja paristoajan julkistusten myötä taidan jäädä sivusta katselemaan menoa jonkun aikaa ja ehkä odottelemaan hintojen laskua ja lite-versiota.

Aivan kuin Nintendolla ei ymmärretty, mikä siinä alkuperäisessä DS:ssä oli osana viehätystä.

[tärähti.]

Remedyn tarina lienee monelle tuttu, mutta kerrataanpa ne tärkeimmät. Ensin oli demoscene ja Future Crew, jotka tekivät uskomattoman Second Reality -demon PC:lle. Tämä ydinpoppoo hajosi ajan myötä pääosin kahteen ryhmittymään: Futuremarkiin, jotka erikoistuvat tänä päivänäkin erilaisten laitteistojen suorituskykyä testaavien ohjelmien tekoon, ja Remedyyn, jotka tekivät pelejä. Ensimmäinen Remedyn peli, Death Rally, oli toki erinomainen peli itsessään, vaan mielenkiintoisempi peli on oli Remedyn seuraava selkeästi kunnianhimoisempi tuotos: kolmannen persoonan räiskintäpeli Dark Justice. En alkuun oikeastaan osannut edes yhdistää Death Rallyä samoihin tekijöihin, vaikka pidinkin pelistä kuin hullu puurosta. Vielä silloin kuvittelin Duke Nukemin kehittäneen Apogeen olevan sen pelin takana. Se oli niitä nuoruuden päiviä, tunnustan.

Tai siis Max Payne, kun se sitten oikeasti julkaistiin. Vanhasta nimestä on toki peli täynnä viittauksia humoristisesta Dick Justice ohjelmasta ihan vaikkapa siihen faktaan, että pelin alkuperäinen nimi summaa oikeastaan kaiken sanottavan pelin teemasta.

Vaan se ei ole varsinaisesti tämän päivän aihe.

Muistan vielä hyvin, kun Max Paynen julkaisukynnys läheni. En ollut pelistä kuullut aikaisemmin kertaakaan kuin vasta ihan viimeisten trailereiden myötä. "When it's done" oli saanut vitsifraasileiman jo silloin. MoonTV ja Tilt pyörittivät sitä samaa traileria useaan kertaan ja porina kasvoi sekä koulupiireissä että tutuilla. Peli oli pakko saada. Ja sitten julkaisupäivä koitti, ostin pelin. Täyteen 50 euroon. Pelasin sen kahdessa sessiossa läpi ja siinä kesti 8 tuntia. Ja seuraavat pari vuotta.

Ja nyt päästään siihen tarinaan, eli Max Paynen modeihin. Se, mitä moni ei Max Paynestä tiedä, on se, että Max Paynellä oli a) rutkasti modeja ja b) verrattuna Quakeen ja kumppaneihin niitä oli aivan tajuttoman helppo tehdä. Jopa niin helppoa, että modeja käytettiin silkan trollaamisen välineinä. Ei ollut tavatonta, päivässä julkaistiin vähintään pari modia. Suurin osa niistä oli toki aivan tajutonta ryönää, mutta eipä joka viikko julkaista pelaamisen arvoista peliäkään. Oma tarinani alkoi joskus vuoden 2001 lopussa, kun löysin Max Payne Center -nimisen saitin. En pelannut lähes mitään muuta peliä, kun Max Payne vei kaiken ajan. Sen modaaminen, modien kokeilu ja modaamisesta keskustelu vei kaiken peliajan.

Sinä aikana julkaistiin ties minkälaista modia. Useat niistä muuttivat hahmon ulkomuotoa pinnallisesti tai lisäsivät uusia aseita. Jopa Matrixin aulakohtaus ehdittiin mallintaa ja sen ympärille kasattiin kaikenlaisia modeja.

Sitten tärähti. Kenneth Yeungin Kung Fu -modi oli jotain ihan muuta. Se oli ehkä ensimmäinen täysiverinen modi, vaikkei lisännyt peliin yhtäkään kenttää. Se kuitenkin lisäsi täysin uuden taistelujärjestelmän, joka ymppäsi peliin John Woo -tyylistä akrobatiaa. Nyt pelaajat pystyivät loikkimaan seinillä taisteluleffatyyliin ja tekemään mitä uskomattomampia temppuja. Vielä uskomattomampaa oli tapa, jolla kaikki toteutettiin, sillä varsinkin seinäjuoksua pidettiin siihen aikaan täysin mahdottomana. Perehtymättä toteutustapoihin sen enempää, voin sanoa, että siihen liittyi näkymättömät ammuspaketit.

Vuosien väli 2002 ja 2003 olivatkin isojen projektien aikaa. Niihin kuului kahden miehen projekti Katana, mafiarymistely The Family, Metal Gear Solidia inspiraationa käyttänyt The Operative, lumiskedetysmodi Snowboard Hell ja monet muut, joista suurin osa ei koskaan valmistunut. Se oli myös isojen saittien sulkemisten aikaa, sillä Max Payne Center ja muutama muu saitti suljettiin. Pienen Peliplaneetta-pikavisiitin jälkeen pakenin kilpailevaan saittiin,  Max Payne Headquartersiin.

Meno jatkui saittien alasmenoista huolimatta. Monia projekteja pykättiin kasaan, monet kaatuivat ja ainaisesta optimisti-Freijosta tuli vähän realistisempi. Olkoonkin, että työkalut olivat jumalattoman helppoja käyttää, tarvittavat hahmot alle 1000 polygonin palikoita ja karttaeditori nopeimpia 3d-editoreita niihin aikoihin (vaikka sitä vaivasikin selkeä undon puute). Vaikka idea oli kunnossa ja motivaatiota riitti alussa, saattoi into loppua kummasti kesken puolivälin. Niinkin helpoilla työkaluilla nimittäin päivän työ vastasi vain lähes minuuttia laatupeliaikaa. Nyt kun kehitysaikoja katsoo ja sitä itsekin on vähän tullut testailtua, pitkiä kehitysaikoja ja viivästyksiä ymmärtää ihan eri tavalla.

Mutta ensimmäisen Max Paynen saaga oli melkeinpä siinä: vuoden 2003 lopulla Remedy julkaisi Max Paynelle jatkoa. Tiimit porttasivat lähes vääjäämättä projektinsa siihen projektin kuolemankin uhalla ja ensimmäisen pelin modaaminen loppui kuin seinään. Jatko-osasta juttua myöhemmin, kuten myös Max Payne -yhteisön ilmapiiristä ja menosta noin yleensä tähän päivään saakka.

Hard Corps on kyllä ristiriitainen katseltava. Teräväpiirtotason 2D on hatunnoston arvoinen paikka, mutta sitten hahmosuunnittelu on osastoa Blazbluen jämätaide.

Eh, pitää katsella, mitä itse pelistä sanotaan.

Phoenix ja Haggar julkistettu MvC3:een.

Aika mielenkiintoista.

Täytyy kyllä tunnustaa, että moinen maininta tuli kuin vasara kirkkaalta taivaalta.  

Muistin tapahtumat kyllä sitenpäin, että Wind Waker Linkin kuvat katosivat, mutta miehuudenosoitukset eivät.

Näin ne huonotkin insidet aukeaa suuremmalle yleisölle. Päivät etuoikeutettuna salatiedon pitäjänä ovat ohi.

Ihan helvetisti menoa tolle päivälle, mut siirsin ne kaikki ens syksyyn pois miitin tieltä.

Oletan, että menoihin kuuluu hautajaisia ja vähintään kahden kaverin häät?

Tulemisesta konsultoin kolikkoa.

EDIT: Tulossa.

Fraelynn

Niin halusiks joku pelata SSF4:ää?

Tuosta North European -keissistä herra taisi muuten siirtyä oikein kunnolla Facebookkiin, sillä bongasin yhtenä päivänä juurikin hänen boardeilla käyttämänsä avatarin eräällä hieman oudon nimen omaavalla jässikällä. Kun asiaa sitten tutki hetken, huomasin kuinka yhden käyttäjän sijasta herra tuntuu tehneen monta erillistä accounttia naamakirjaan ja vaikuttaneen maailmaan niiden avulla. Nämä käyttäjät kun ovat toistensa "kavereita" ja he "pitävät" samoista asioista.

Kuulapää Kallekin kuuluu näemmä Pelaajan toimitukseen.

Sama mies. Ja hieno mies. Levätkööt rauhassa, missä lieneekään.

Todennäköisesti samoilla Madventures-palstoilla, mistä sen paskansyöntijutut alunperinkin löysin.

E: Ja Prince of Persioissahan ainakin Sands of Time -trilogian loikinta oli sentään hieman puzzlehtavaa paikoin. Enslavedissa riittää, kun vain rämpyttää hyppynappia ja pyörittää tattia, niin kiipeilykohdat menevät useimmiten itsekseen läpi, ellei sitten edellä mainitsemani loikkaongelma pomppaa eteen.

Sikäli Heinz on kyllä oikeassa, että Enslaved muistuttaa tasohyppelyltään Prince of Persiaa. Sitä uusinta reboottia. Mokaamisesta ei ole pelkoa, jokaista toimintoa ryydittää pitkäveteinen animaatio ja mukana seuraa kaveri, josta ei ole haittaa, mutta josta ei ole hirveämpää hyötyäkään. Näin siis omien demokokemusten perusteella siis.

[Vuoden lautalainen: echoes]

Vuoden lautalainen: echoes

Mies kirjoittaa lähes pelkkiä asiallisia posteja ja tykkää hyvistä peleistä. Enemmän tämmöisiä jannuja kiitos.

Vuoden hauskin: Rocky_Balboa

Vuosi 2008 on täällä taas.

Vuoden topic: E3-ketju.

Aktiivisin ketju, jolla ei ole mitään tekemistä formuloiden kanssa.

Vuoden yllättäjä: F1-ketju

Ja kuka olisikaan tiennyt, minkälaisen räjähdysmäisen kasvun yksi ketju voi saadakaan aikaan?

Vuoden sitaatti: "Vittu mää en tiedä mikä hedelmä on!"

Pohdin tätä kahdesti, kun kyseessä on kumminkin niin inside-heitto, mutta on se kuitenkin pakko antaa palkinto tälle.

Vuoden tulokas: fngs

Asiallinen käyttäjä, tykkää hyvistä peleistä. Soisi postailevan useamminkin. 17 postia vuodessa on vähän nirkoisesti.

Vuoden ulkoasu: Doinkki

Hassu avatar on saanut naurun pyrähtämään useaan (!) otteeseen.

Vuoden viper7: Roki7 Finblog

Ihan vain silkan aktiivisuuden vuoksi, vaikkei keltaisen lehdistön laadun ruotiminen aiheena niin mielenkiintoinen olisikaan.

Lololol, Freijonilla ollut taas tylsää  

Ei taida olla mitään tekemistä mun kanssa.

Täällä on kahvittelut jääneet viime postituskerralta vähän vähemmälle. Eli edellisen postauksen aikoihin tuli juotua kupponen jokaisella aterialla. Nyt on kahvit lähinnä korvautuneet teellä ja maidolla. Sekä maitoteellä. Kerran päivässä pitää kuitenkin saada mustaa presidenttiä suuhun.

Eh, okei, Costa Rica on kyllä iljettävä kahvimerkki. En kyllä ymmärrä, kuka sitä juo. Maistuu tuoreenakin lähinnä pohjaanpalaneelle ravintolakahville. Kultakatriina toki menee muun puutteessa, muttei sekään mitään herkkua ole.

Onko kyseessä siis hyvä peli? Onko Singularity parempi? Ovatko molemmat pelejä jotka kannattaa kokea? En siis varsinaisesti "etsi" mitään hyvää FPS-peliä joten pakko ei ole suositella kumpaakaan, kunhan ovat herättäneet kiinnostusta jonkin verran.

Noh, Metro 2033 on omalaatuinen peli, jolla on aika paljon juuria STALKER-sarjassa.

Singularity on taas lähinnä huono Bioshock-klooni kaikinpuolin.

Eipä hirveästi ole ollut kiinnostusta sen jälkeen, kun jokaikiselle alustalle tuli oma versio näistä. PC:llä on näiden lisäksi vielä useampi taho, joka haluaa sisällyttää omat versiot näistä. GFWL, Steam ja Battle.net ainakin.

[Lanttu]

Ja voittaja on... Lanttu 278 laatikon totaalisella omistuksella.

Seuraavana ja vähäisempinä tulee Ilkimys ja kep.

Seuraava score attack voisi olla joskus ensi kuun aikoihin. Teen sen, jos ei kukaan muu ehdi ensin. Pitää vaan taas löytää sopiva peli, jota mahdollisimman moni voi pelata.

Oon jo tässä muutaman päivää tiiraillut outoja rekisteröitymisiä ja muutama epäilyttävän oloinen tili on luotu.

https://www.pelaajalauta.fi/forum/profile/JennyShae478/
https://www.pelaajalauta.fi/forum/profile/robertsmith2/

Olikos täällä captchat rekisteröityessä? Ei se toki ihmisspämmereitä estä, mutta bottien kanssa onnistutaan vähän paremmin.

Niin kai tää piti vetästä ihan Normal-modessa, meinaan että se SMFT oli tajuttomasti vaikeampi?

Joo, normalilla mentiin.

SFMT:tä ei saa edes auki ennen kuin vetäisee normalilla semmoiset 40 tauluun.

Sain ufofonttini lisensoitua... rahasta.

Tää juttu hämmentää mua itseänikin. No, kyllä raha kelpaa.

Kaikkihan tietää, että sukulaisille myytyjä fontteja ei lasketa.

Entä saksalaisille myydyt?

Ai niin ja BK ei tule Suomeen.

Sain ufofonttini lisensoitua... rahasta.

Tää juttu hämmentää mua itseänikin. No, kyllä raha kelpaa.

Näitä "tee-mitä-haluat-hiekkolaatikko" -pelejä ja "ammu-kaikki-tai-mitä-tahansa" -pelejä tulee nykyään aivan jumalattomasti. Putki-fantasia-seikkailu-ilman-scifiä olisi aika helvetin piristävää. Siis hyvä tuollainen.

Mikäli kiinnostaa Enslaved ilman scifiä, kantsii katella Majin and the Forsaken Kingdom. Se on jäänyt suht pienelle huomiolle, mutta ilmeisen positiivisia arvosteluja se on kumminkin saanut. Siitä on kai PSN:ssä demokin.

Itsellänihän ongelma tulee jo siinä _Enslaved_-kohdalla, ennen kuin päästään edes siihen scifin puutteeseen.

Jaaha, katsoin 10 minuuttia ja totesin, että taidanpa sulkea streamin ja iskeä f5:ttä Gametrailersin puolella. Oletettavan kamala show.

Ei varsinaisesti kiinnosta katsoa Dane Cookia kertomassa asioista, joista miehellä ei ole hölkäsen pöläystä, mutta kummastuttaa, miten Pete Peruskatsojaakaan mukama kiinnostaa. Pisnismiesten huippusalaisuuksia, ei jummarra.

Nonnih, eiköhän tää ollu tällä selvä. 

5 päivää vielä.

Hyvähän se että region free, mutta mikä idea oli tehdä välissä kaks lukittua.

Saavat ilmeisesti enemmän hynää, jos julkaisijat aktivoituvat ja maksavat porttaamisen ilosta, kuin että ihmiset importtaisivat haluamansa pelit.

On ilmeisesti vain ollut hiljaista julkaisijoiden suhteen.

[Lanttu:]

URL: Super Crate Box
Hinta: ilmainen
Alustat: Windows / OS X (pyörii myös Winen päällä, mikäli linuxistit haluavat ottaa osaa)
Asetukset: kenttä 1, normal mode
Aikaraja: 00.00 16/12/10
Pisteilmoitukset jätetään kuvan kanssa.

Miksiköhän näitäkään ei ole sitten ollut aikoihin? Viimeisestä vastaavasta taitaa nimittäin olla yli pari vuotta. Noh, kokeillaan kepillä jäätä. Oli muuten yllättävän haastavaa löytää peli, jota lähes kaikki pystyisivät pelaamaan.

Tarkoituksena on siis kerätä mahdollisimman monta laatikkoa, kunnes kuolema korjaa. Mitään aikarajaa pelissä ei ole -- vaan pelikentälle rynnistää aina vain lisää ja ärsyttävämpää ötöä. Ötöjä voi ampua, joskin ongelmana on se, että jokainen laatikko sisältää vaihtaa aina päällä olevan aseen. Pistemääränä peli laskee kerättyjen laatikoiden määrän.

Palkintona ei tällä kertaa ole kuin taputus olalle ja tieto siitä, että on muita lautalaisia parempi ihminen. Geimon!

EDIT:

Enkat:
Lanttu: 278
Ilkimys: 80
kep: 74
ZepKi: 72
Doinkki: 35
Riepu: 35
echoes: 28
Sharkie: 26
sleepy: 14

Edelliset kisat:
1. Space Invaders
2. Blazing Star