http://www.nypost.com/seven/01222008/news/regionalnews/heath_ledger_dead_916418.htm
Aivan juuri tapahtunut. Aivan järkyttävä yllätys. 

Onneksi tuo ei kauheasti haittaa seuraavaan Batmaniin, kun kuvaukset on jo valmiit. Ikäväähän tämä on, koska Ledger oli kuitenkin ihan hyvä näyttelijä. Kovinkaan monella muulla tuskin olisi ollut munaa näytellä Brokeback Mountainin pääosaa ja vieläpä yhtä hyvin.

Parin kuukauden tauko tekee näköjään ihan hyvää, koska tartuin kitaran varteen tänään ensimmäistä kertaa sitten marraskuun. Soittelen yhä Guitar Hero II:tä Normalilla, mutta eipä se haittaa. Aloitin soittamalla muutaman kerran alkupään kappaleita läpi saadakseni uudelleen tuntumaa ja hyvinhän ne meni. Sain sitten vielä parannettua muutaman vaikeamman settilistan biisin viiteen tähteen, muutaman jopa ensi yrittämällä. Mitään uusia biisejä en tosin jaksanut paljon veivata, kun kajarit ulvoivat liikaa. Pitää koettaa huomenna uudestaan.

Ai ei muuttanut elämää? Mitä ihmettä?!  Kun minä menin 2.6.2003 kello 23.59 nukkumaan, tunsin itseni niin lapseksi kuin vain mahdollista oli. Havahduin unesta 3.6.2003 kello 00.01, ja huomasin miten ajatusmaailmani oli ottanut huikean askeleen aikuisuuteen! Se yö oli aivan taianomainen.


ONNITTELUT!  ETTÄ LAPSUUDEN HUOLETTOMAT AJAT OVAT NYT TAKANAPÄIN, NYT PITÄÄ OTTAA VASTUUTA.. 

Ei se ainakaan minusta mitenkään erilaiselta yli vuosi sitten tuntunut. Sama tenava sitä yhä ollaan, vaikka koko aika ollaan kasvettu vanhemmaksi.

Onnittelut vain Tombille! Toivottavasti oli hieno päivä.

Olen ylpeä huoneestani.

Nurkkaus:
http://www.aijaa.com/img/b/00042/1354138.jpg

Pelikokoelma:
http://www.aijaa.com/img/b/00083/1354140.jpg

Hieno nurkkaus, pitää sanoa. Pienellä kuvaputkitöllöllä on todella hyvä pelata Wiillä.

Nimim. Kokemuksen syvä rintaääni

Sarkiellä ja Bill Dukella on muuten erittäin kiinnostavan näköiset kattaukset. Sharkien nurkkaus on ihanan tunnelmallinen ja kodikas, eikä BD:nkään mikään kolkko ole. Noissa kehtaisi kyllä pelata.

Mistä löytyisi halvimmillaan nuo Porta Prot ? Ehkä huutiksesta pitäis vain jaksaa kalastella kuitin kera...

Hintaseuranta.fi kertoo halvimmaksi hinnaksi 29€ (noudettuna Helsingin Datadogista tai Elektronista). Postitettuna halvin hinta näyttäisi olevan 35€. Kannattaa etsiä Huuto.netistäkin, mutta itse en ostaisi kuulokkeita käytettynä, vaikka kuinka paljon olisikin takuuta jäljellä.

Joskus pienempänä tuli pelattua PC:llä The Games: Winter Challengea, joka oli aika mukava talviurheilupeli, vaikkakin pelissä rämpytettiin enteriä kuin viimeistä päivää. Saatan olla todella innoissani Winter Sports: The Ultimate Challengesta, jos se vain onnistuu. Mutta onko mitään tietoa, miten kontrollit menevät? Olisi aika hienoa, jos Wii Balance Boardia voisi käyttää hiihtämiseen ja WiiMotea ja Nunchuckia (tai kahta WiiMotea) voisi käyttää sivakoimiseen. Siinähän tulisi samalla kuntoiltuakin.

Aikakone oli loistava joskus vuosia sitten, kun se oli suosion pinnalla. Silloin sitä tulikin kuunneltua ja paljon. En tosin enää nykyään lähtisi sitä kuuntelemaan. Levytkin on myyty jo vuosia sitten, kun ei enää iske. Mutta oikeasti kahden cd:n kokoelmalevy?

Vieläkö vaaleanpunainen otsakeväri iljettää vai oletteko jo tottuneet siihen? Tottumalla minä ainakin opin siitä pitämään ja sen takia se nyt on ollut tuossa jonkin aikaa palautteesta huolimatta. Jos se nyt teidän mielestänne oikeasti on huono värivalinta, toki se vaihdetaan.

Ainakin minä olen sopeutunut pinkkiin otsakeväriin täydellisesti. Ensin se hieman häiritsi, kun se ponnahti esille niin voimakkaasti, mutta nyt oikeastaan jo pidänkin siitä. Ei tarvetta vaihtoon ainakaan minun mielestäni.

Oli sen verran kiinnostavan näköinen tekele, että oli pakko allekirjoittaa. Toivottavasti tuo julkaistaisiin myös Wiille.

Äääh...loppupeleissä Hotel Duskin juonesta huokui semmoinen halparomaanin vaikutelma. Juuri sellaisen halpispläjäyksen, jota saa jokaisen Ärrän hyllyltä. Ei todellakaan mikään sellainen peli, jota tulee muisteltua tai jota haluaisi pelata uudelleen.

Juonessa olet oikeassa, mutta tunnelma veti kyllä puoleensa. Pelasin sen läpi toiseenkin kertaan. Hahmotkin olivat siinä aika mielenkiintoisia. Tähän mennessä Another Code/Trace Memory tuntuu oikein hyvältä, joskin hieman ennalta-arvattavalta. Tosin onhan tuossa varmasti vielä ihan kiitettävästi pelattavaa. Tuskin olen vielä kovinkaan lähellä lopetusta.

Löysin eilen Trace Memoryn (Euroopassa Another Code: Two Memories) DS:lle käytettynä Tunnelin Gamestopista, joten päätin poistaa tekeleen, kun siihen olen jo pitemmän aikaa halunnut tutustua. Viidenteen osioon asti olen pelannut, enkä ole vielä kertaakaan pettynyt. Hotel Duskin pelanneena olin jo ehtinyt tottua täysin kolmiulotteiseen alueeseen, mutta ei Another Coden still-kuvatkaan pelaamista häiritse. Ei tosin yllä ihan täysin Duskin tasolle, mutta ainakin peli on mannaa point 'n click -pelien fanille. En kadu ostostani.



Eikä ole muuten mikään turhake, vaan oikeasti poiston arvoinen tekele.

En ole kummankaan koneen puolella, mutta kysyn ihan kiinnostuksesta, mihin sitä kameraa tarvitsee integroituna läppäriin? Onko kuvanlaatu miten hyvä? USB-kameroitakin saa nykyään kiinnitettyä läppäreitten kanteen sen verran hyvin, etten kameraa nostaisi plussaksi, mutta en tosin miinukseksikaan. Tokihan lisäominaisuudet ovat aina hienoja, mutta miten tarpeellinen kamera on...

Nintendo.fi:n mukaan julkaisupäivä on 29.02.2008. To The Game väittää samaa.

Mutta pitäisipä varmaan itsenikin hankkia Larsonin albumit jossain vaiheessa.

Kannattaa toimia nopeasti tai etsiä Play.comista käytettynä, sillä uutena ei albumeita enää tuppaa löytymään. Vielä muutama vuosi sitten Stockmannkin möi Larsoninkin sarjakuvia, mutta nykyään niitä ei löydä enää mistään. Minultakin puuttuu niitä vielä aika monta, joten pitää pian etsiskellä netistä ja divareista.

02/24/1979
Kaikkihan tietävät, millaista puujalkaa Karvinen on, mutta lasagnacat onnistuu naurattamaan näytellyillä versioillaan. Kannattaa katsoa myös muut käyttäjän videot.

[Gary Larsonin]

Tuli tänään iloinen yllätys, kun siskoni minulle tilaaman (myöhästyneen) nimipäivälahjan toinen puolisko tuli postissa. Sain siis Gary Larsonin The Far Side Gallery 5:n viikko sitten toimitetun The Chickens Are Restless -albumin kaveriksi. Larsonin Far Side -sarjakuvia onkin jo ennestään tullut luettua neljän albumin verran, joten lisäyksen kokoelmiin olivat mieluisia.

Ihan kaikille Larsonin yksiruutuiset stripit eivät varmastikaan kolahda, enkä minäkään aivan kaikkia juttuja ymmärrä niiden omituisuuden vuoksi. Toisaalta omituisuus on vain hyvästä sillä sehän näissä naurattaakin: Larson sekoittaa ihmisen ja eläinten roolit täysin sekaisin ja tuo esille nerokkaita huomautuksia samalla onnistuen muistuttamaan meitä siitä, mitä teemme. Aivan käsittämättömän hyvä sarjakuva.

Tuohon en kyllä lähde. Jo kolmosen parhaimpien hittibiisien tunteminen ennalta - ja vielä oikeina instrumentaaleina - meinasi jo olla liikaa. Se on se hetki, kun aukoo paketista uuden Phoenixin(tai, you know, Apollon), eristäytyy sohvan nurkkaan ja unohtaa kaiken muun. Siinä hetkessä pitää kaiken olla uutta, ihmeellistä, jännää ja kivaa.

Minun taas oli pakko saada ensimmäiset maistiaiset jo nyt, kun en millään jaksaisi odottaa pelin saapumista. Eihän siihenkään enää kauaa ole, mutta odotus on sietämätön. Tuo demohan ei kestä kuin ensimmäisen tapauksen ensimmäisen cross-examinationin loppuun, minkä jälkeen demo loppuu. Tosin aika varmasti lopetus demossa eroaa kokoversiosta aika kunnolla. Repesin kyllä useaan kertaan tuon parissa.

Hyvä, että Riepu tykkäsi. Peli on todellakin paljon yksinkertaisempi, mitä olettaa ja siinä onkin yksi sarjan viehätyksistä. Tosin tuskin peli toimisi, jos dialogi olisi kehnoa eikä juonessa olisi mitään älyä.

Ace Attorneyn virallisilla nettisivuilla on nyt demo Apollo Justice: Ace Attorneysta. Ainakin alun perusteella peli tuntuu dialogilta yhtä hyvältä kuin edellisetkin.

Linkki.

Toinen loistosarja oli Ahmed Ahne (vähän epäkorrekti nykyään ehkäpä) eli "It`snogood" jonka alkudemo oli parhautta! Kyseinen sarja oli myös englanninkielinen.

Kyseinen sarja oli kylläkin Iznogoud, mutta samalla tavallahan se lausuttiin. Sarja oli hyvä, enkä nyt sitä kovinkaan epäkorrektiksi voisi sanoa. Olihan siinäkin tietysti kuvattu tiettyjä kansoja vähän erikoiseen tapaan, mutta samaahan on ollut Aku Ankassa ja Tintissäkin. Eikä tuossakaan ollut pahemmin muita ilkeitä lähi-idän asukkeja kuin itse pääsankari Ahmed. Ahmed Ahne -sarjakuviakin tuli pentuna kirjastossa luettua ja löytyypä minulta yhä hahmon pohjalta tehty Iznogoud-tasohyppelypeli, jonka laadusta ei puhuta.

Koska Muumit on "animehomoilua", en niitä mainitse. Niiden lisäksi tosin tuli nuorempana katsottua Turtleseja ja Prätkähiiriä. Alfred J Kwak Kwakit tuli myös Spider-Manin ja Batmanin lisäksi seurattua. Ja myös Maailman ympäri 80-päivässä tuli seurattua, nauhoitettua videolle ja katsottua uudelleen. Parhautta.

Achmed the dead terrorist

Kyllä. Tuo on täyttä kultaa, kaksi sanaa: kulmakarvat ja "SILENCE!". Taisinkin tuosta mainita tässä ketjussa aiemmin mutta kukaan ei ainakaan postauksen voimalla noteerannut. Kannattaa kyllä ehdottomasti tsekata jos hyvä huumori puree.

Achmed tuli katsottua joskus viime vuoden puolella ja kyllähän se iski ja lujaa. Huvitti etenkin ne neitsyet. Peanut oli myös kova, mutta ei mielestäni noussut ihan Achmedin tasolle.

Geeky Wedding Cakes

Nyt kaikki suunnittelemaan peliaiheisia hääkakkuja.

[The Legend of Zelda: Twilight Princess]

Läpi:

The Legend of Zelda: Twilight Princess - Wii
Ensimmäinen 3D-Zelda, jota pelasin. En pettynyt, mutta harmittelin ettei minulla ole aiemmin ollut mahdollisuutta pelata 3D-Zeldoja. Peli koukutti koko ajan.

The Legend of Zelda: The Wind Waker - GC
Pelasin Twilight Princessin jälkeen ja pidin mielettömästi. Tämän jälkeen olen kaivannut Zeldoihin vapaata kameraa.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time - GC
Tämän kanssa oli ongelmia, sillä peli ei aluksi sytyttänyt niin hirveästi etenkin kun pelivuori oli alkuvuodesta kasvanut kovasti. Sain kuitenkin pelin pelattua kunnialla loppuun asti, enkä kadu sitä hetkeäkään. Yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä.

The Legend of Zelda: Link's Awakening - GB
Joskus aikoinaan emulaattorilla kokeilin, mutta pelasin pelin kokonaan läpi vasta, kun ostin sen Huuto.netistä viime keväänä. Edelleen paras Game Boy -Zelda.

The Legend of Zelda: Oracle of Seasons - GBC
Viime keväänä pelasin läpi peruspelikerran ja syksyllä linkitetyn version. Todella hyvä peli, mutta ei vedä vertoja LA:lle.

The Legend of Zelda: Oracle of Ages - GBC
Kuten OoS, Oracle of Ageskin tuli pelattua viime keväänä läpi. Linkitetty pelikerta on tosin vielä kesken. Hyvä peli, joskin hieman heikompi kuin OoS.

The Legend of Zelda, NES Classics - GBA
Ostin jo pari vuotta sitten, mutta nyt vasta pelasin loppuun asti. Toinen läpipeluukerta odottaa tosin vielä pelaamista, joten en tiedä voiko tätä ihan kokonaan sanoa pelanneensa.

Zelda II: The Adventure of Link, NES Classic - GBA
Ehdottomasti yksi vaikeimmista Zeldoista etenkin sivuttaisen näkymän takia, mutta silti todella hyvä. Yksi parhaimmista sarjan peleistä.

The Legend of Zelda: The Minish Cap - GBA
Todella hyvä peli, mutta ei ihan pärjää LA:lle. Yksi parhaimmista käsikonsoli-Zeldoista.

The Legend of Zelda: Phantom Hourglass -NDS
Viimeisin Zelda on paras käsikonsoleille ikinä julkaistu sarjan peli. Ohjaus toimii loistavasti, eikä peli pettänyt odotuksia.

Phoenix Wright: Ace Attorney - NDS
Rakastuin tähän heti ensimmäisillä minuuteilla. Joissain väleissä näppien irrottaminen DS:sästä oli liian vaikeaa.

Phoenix Wright: Ace Attorney: Justice For All - NDS
Ei ihan yltänyt edellisen tasolle, mutta rakastin sitä silti. Todella koukuttava, kuten edellinen osakin.

Gyakuten Saiban 3 aka Phoenix Wright: Ace Attorney: Trials and Tribulations - NDS
Phoenix Wright -trilogian ehdottomasti paras osa. Koukutti koko ajan, minkä takia syksyn yo:iin oli vaikea lukea.

Hotel Dusk: Room 215 - NDS
Mukava ongelmanratkontapeli, jonka ongelmat oli kuitenkin ehkä hieman liian helposti ratkaistavissa. Kiinnostava ja koukuttava.

Kirby's Adventure - Virtual Console
Paras joskin turhan helppo.

WarioWare: Smooth Moves - Wii
Toimii tosin paremmin moninpelinä, mutta kyllä yksinpelinkin parissa viihtyi.

Kororinpa - Wii
Mukava, joskin lyhyt pulmapeli.

Wii Play - Wii
Ei mikään paras, mutta ehdottomasti rahan arvoinen (ohjaimen mukana tullut).

Link's Crossbow Training - Wii
Näytti hyvin, mihin Zapperillä pystytään, mutta hupi kesti vain pari tuntia.

Super Mario Galaxy - Wii
Ehdottomasti vuoden paras peli! Tässä on lähes kaikki kohdallaan ja kiinnostusta riittää pitkäksi aikaa. Toinen läpipeluukerta käynnissä.

Okami - PS2
Peli, johon rakastuin ensi hetkistä alkaen. Kiinnostava ja nerokas peli, jollaisia toivoisi näkevän enemmänkin.

Shadow of the Colossus - PS2
Ehdottomasti yksi parhaimpia pelejä, joita PS2 on saanut sen loppuaikoinaan. Toteutettu kaikilta osa-alueiltaan paremmin kuin monet muut pelit.

Saattaa hyvinkin olla lisää, mutta en millään jaksa muistaa.

Kesken:

Guitar Hero II - PS2
Todella hyvä peli, jota ei ole tullut pelattua lähinnä siksi, että on ollut niin monta muutakin peliä pelattavana.

Metroid Prime - GC
Ei vain jostain syystä jaksa kiinnostaa, vaikka hyvä peli varmasti onkin.

Luigi's Mansion - GC
Pari tuntia jaksoin pelata...

Prince of Persia: en muista nimeä - GC
Kyllästyin viiden minuutin jälkeen ja hankkiuduin eroon.

Harvest Moon: A Wonderful Life - GC
Sama kuin PoPissa.

The Legend of Zelda: Four Swords Adventures - GC
Pelattiin kaverin kanssa ensimmäinen kenttä läpi. Sen jälkeen ei olla ehditty/muistettu. Pitäisi jossain välissä kyllä pelata, koska hauskaa oli.

Metroid, NES Classics - GBA
Paljon pelasin, mutta sitten kiinnostus lopahti. Jossain vaiheessa koitan uudestaan.

Kai niitä joitain muitakin oli. Ainakin jokin GC:n Super Monkey Ball, josta olen jo hankkiutunut eroon.

Muutama (hyvä) demo on kadonnut pelien kansien sisällä jonnekkin, mm. VPL #2:sen mukana tullut Resident Evil 2 demoa ei näy missään, taisi myös sisältää erittäin hyvän NetYarozella tehdyn 3d seikkailupelin (Terra Incognita?)

Terra Incognitaa tuli minunkin pelattua todella paljon, mutta se oli sitten ilmeisesti lätkäisty myös jollekin toiselle levylle, sillä ensimmäinen lehteni oli ehkä kahdeksas. Tietääkseni pelistä on tehty myös pc-versio, joten kannattaa etsiä Googlesta, jos tahtoo vielä pelata.

Toinen hemmetin pitkä demo oli Tomba, jonka demossa oli jo itsessään enemmän salaisuuksia kuin monissa kokoversioissa.

Onko tämä se peli, jossa seikkailtiin sillä violettitukkaisella peikolla ja hakattiin sikoja? Siis voi hemmetti, ihan uskomaton demo. Triljoona kertaa pelattu ja aina se vaan tarjosi jotain uutta. Ihme ettei koskaan kokonaista peliä tullut poisteltua.

Sehän se, ja demo oli tosiaan rautaa. Sitä tuli pelattua todella paljon ensimmäisen Driverin demon ohella. En itse asiassa koskaan ostanut Driveria, sillä minulla oli sen demo ja kun Driver 2 paljastettiin, aloin odottamaan sitä kuin kuuta nousevaa. Tombakin olisi kyllä pitänyt joskus hommata.

Nyt tulee kuvia.

Tässä ei todellakaan ole kaikkia lehtiä, koska suurin osa on jossain kaapin perällä. Nämä ovatkin lähinnä näyte siitä, mitä lehtiä on tullut luettua joskus aikoinaan. Advance oli oikeastaan aika hyväkin lehti, mutta kaatui ainakin minun mielestäni pieneen alueeseen. Lehti kun ei esitellyt kuin GBA-pelejä (mutta antoi kyllä kattavat arvostelut, lisälaitetiedot, pelioppaat ja uutispläjäykset). Lehden englantilaisuus nosti hinnan sen verran korkealle, ettei kahta numeroa enempää tullut paksua läpyskää ostettua.

Demolevyt minulla on niitä vartavasten ostetussa levylaatikossa, jonka kanteen lätkäisin joskus jostain kaupasta saamani PS-tarran. Levyjä on parikymmentä, eikä tässä ole vielä kaikki (PS2-demoja ei lasketa).

Lopuksi vielä kuvakollaasi Pelimestarin julkaiseman Pokémon Gold/Silver -oppaan "hauskimmista" puhekuplista. Opas itsessään oli aika hyvä joskus aikoinaan, mutta juurikin puhekuplat tekivät siitä todella halvan oloisen...

Mulla on noita englanninkielisiä Pleikkari-lehtiä muutamia. Jonkun mukana on tullut sellainen pinkkidemo, joka sisältää mm. Metal Gear Solid-demon (+ videon), jotain ihmepelejä ja Net Yaroze Hall of Fame-pelin, jossa siis on parhaimpia Net Yaroze-pelejä. Ne on aika kämäisiä, mutta melko hauskoja. Siinä oli joku Sensible Soccer-kopio, jota tuli pelattua.

Minulta löytyy kasapäin Virallista PlayStation lehteä ja pitää sanoa, että sen demojen, etenkin Net Yarozen sisältävän, parissa tuli pienempänä kulutettua todella paljon aikaa. On totta, etteivät pelit mitään hirveän hienoja olleet, mutta eräs Wingsiä muistuttava avaruusaluskilpapeli ja ylhäältäpäin kuvattu kahden pelaajan co-op-räiskintä koukutti kovasti kymmenen vuotta sitten. Demoja on muutenkin hyllyssä pari kymmentä. Muuta ei pentuna tarvittukaan.

Pelimestareitakin löytyy kasapäin. Nyt itkettää taso ja vitsit, mutta lehteä lukiessani pidin siitä paljon. Siinä oli silloin kaikki, mitä tarvitsin ja VPL:n ohella se olikin ainoa, jota luin (jos Nintendo Newsiä ei lasketa mukaan).

Kuvia myöhemmin.

Tämä strippi nosti Press Start To Playn yhdeksi parhaista nettisarjakuvista, mitä olen lukenut. Sarjakuva kertoo kahdesta pelaajasta ja näiden päivittäisestä elämästä. Eräässä vaiheessa kiintoisan tapahtuman kautta mukaan tulee myös poikien vaimot.

VPL:n mukana tulleita demoja kertyi meikällekin aika kasa. Lehti maksoi 65mk ja se oli silloin aina pieni ihme kaivaa sellainen summa joka kuukausi jostain. Unelmoin, että jospa vain joskus näitä demoja saisi jonkin palvelun tai keinon avulla ilmaiseksi itselleen...

VPL:lää tuli tilattua tähänkin talouteen ja laatikosta löytyy yhä parikymmentä demolevyä. Se oli niitä aikoja, kun ei peleistä tarvinnut kokoversiota hommata, kun pelkät pienet maistiaisetkin maistuivat hunajalta.

Wanhat pelit maistuvat kyllä, riippuen tosin ihan laitteesta. PS1-pelini eivät mitään hirveän hyviä ole, joten niiden pariin en ole enää vuosiin palannut. PS2:lla ja SNESillä tulee tosin pelattua vanhempia pelejä vieläkin. Lisäksi olen tutustunut muutamaan vanhempaan GB- ja GBC-peliin viimeisen vuoden aikana. Virtual Consolesta taas olen ladannut lähinnä NES-pelejä, kun en ole siihen jaksanut pahemmin tutustua.

On sivareita ja sitten on...

Miten nämä muuttavat yhtään mitenkään tilannetta? Eivät ole armeijaa käyneetkään, joten "leikki-intti" ei varmaan häiritse muuten kuin valtion kassan ehtymisen kannalta.

www.cd-wow.com tuo hyvät vanhat Play.comin ajat mieleen. Puntina kannattaa shoppailla kun eurohintoja mulkoilin niin näissä on tuommoinen ~5 euroa ilmaa. Mistä lie johtuvaa.

Siitä on kauan, kun olen viimeksi cd-wowin com-sivulla käynyt. Muistaakseni silloinkin hinnat olivat kalliimmat kuin alkuperäisellä www.cd-wow.nl-sivustolla. Tekstit on tietenkin hollanniksi, mutta kyllä niistäkin arvaa aika hyvin, ensimmäisillä kerroilla ainakin sanakirjan avulla. Paikan suomenkielisessä versiossa oli samankaltaiset hinnat, mutta eri maksutavat. Esimerkiksi Nordean verkkopankilla on mahdollista maksaa Hollannin versiossa, mutta Suomen cd-wowista mahdollisuus puuttuu.