Tämä on tarina sarjassa "inhokista tulee suosikki".
Ensimmäisellä läpipeluukerralla Ocarinan vesitemppeli ärsytti todella: vesitason nousut ja laskut sekä jatkuva jalkineiden vaihtaminen ärsyttivät. Jäin pariin puzzleen kiinni tolkuttoman pitkäksi aikaa huolimattomuuteni takia. Kuitenkin, tästä paikasta tuli läpipeluu läpipeluulta mieluisampi ja tällä hetkellä nostan sen suosikkitemppelikseni koko Zelda-sarjassa.
Ehdottomasti paras Zelda-kenttä Wind Wakerin Hyrule Castlen lisäksi. Olen pelannut pelin vain kerran läpi, mutta rakastin silti vesitemppeliä. Kaveri koko ajan haukkui sitä, enkä ymmärtänyt miksi. Minua ärsytti pelkästään saappaiden vaihdos valikon kautta. Kaikkein hienoin paikka koko temppelissä oli minusta kyllä huone, jossa taisteltiin Dark Linkiä vastaan. Ennen kuin vastuksen on voittanut, huone on aivan uskomattoman hieno surrelialistisene maisemineen. Rakastan sitä yli kaiken.
Shadow of the Colossuksen maailmasta on vaikea sanoa yhtä tiettyä kohtaa, koska lähes koko pelialue on täydellisen upea. Mahtavin tosin saattaa olla suurta siltaa ympäröivä autiomaa, juurikin sen takia, että aluetta kaunistaa silta. Pidin myös kaupungin raunioissa käytävästä kolossitaistosta, joten sanon myös sen.
EDIT: Pakko mainita myös Colossuksen keskustemppeli:
Kaikista muista Zeldoista kyllä puhellaan, mutta se paras aina unohdetaan. Majora's Mask hakkaa nimittäin muut 3D-Zeldat yhdellä kädellä. Ainoa Zelda jossa on jopa haastetta, parhaat hahmot, eniten sidequesteja ja lisäksi niistä saa jopa palkinnoksi hyödyllisiä tavaroita. Pelissä on myös muutakin kuin pelkästään luolastosta luolastoon juoksua. Peli jäi vähän unholaan monilta, kun sattui tulemaan juuri Ps2:n julkaisun aikoihin.
Majoras Mask on jäänyt kokematta, samoin kuin koko N64. Virtual Console -julkaisua odotellaan täälläkin.
Noniin, nyt on kasassa 57 tähteä, kaikki kerätty kolmen päivän aikana. Pelottaa, että peli on ihan liian nopeasti ohi, mutta toisaalta toinen läpipeluukerta houkuttelee jo nyt mieltä.
Muutaman kerran on nyt tullut sellainen olo, etten jaksa tätä kenttää uudelleen. Syy tosin taitaa olla se, että tahdon nähdä mahdollisimman paljon Galaxysta, joten en enää millään jaksaisi koluta samoja paikkoja uudelleen. Hauskaahan sekin on, mutta tässä vaiheessa kärsivällisyyteni alkaa pettää. Alkutaipaleellahan siirryin seuraavaan galaxiin vasta, kun olin saanut kaikki kolme perustähteä, mutta nyt saatan mennä toiseen galaksiin ensimmäisen jälkeen, vain kokeakseni millainen seuraava on. Ehkä hieman typerää, mutten voi sille mitään.
Ihmettelen miksi edes menit katsomaan 300-elokuvan. Se kun on tehty sarjakuvan pohjalta, ja päällimmäinen ajatus oli saada kuvat elämään. Puheistasi päätellen et pidä tälläisistä elokuvista. On aivan totta että 300 ei kuvannut todellisuutta, sotaa realistisesti tai omannut mitään sen syvempää kuin "this is SPARTA!" huudahduksia. Mutta jos nyt katsoo elokuvan lähtökohtia ja tekijöitä, en usko että sillä oli tarkoituskaan olla mitään muuta. Joten kyse ei ole siitä että elokuva olisi erityisen huono, se on vain väärä genre sinulle. En minäkään jaksa katsoa elokuvaa Ylpeys ja ennakkoluulo, ja se mitä siitä vähän katsoin oli vain tylsyyttä. Mutta on se varmaan genressään ok tai hyvä. Minä en vain pidä genrestä.
Kaveri tahtoi 300:sen nähdä ja pyysi minut muukaan, joten lähdin seuraksi. Meillä on ollut jo pitemmän aikaa tapana käydä elokuvissa yhdessä, kun ei yksin koskaan viitti, eikä seurustelurintamalla mene kummallakaan hyvin. Jos ei kaveri olisi pyytänyt mukaan, en olisikaan sitä mennyt katsomaan.
Ahaa, sä siis käsität suomalaiseksi elokuvatuotannoksi vain sen minkä näet mediassa; Ganes, Varekset, Pahat Pojat, Matti ja mitä näitä muita Selin-tuotantoja on.
Sori, ei ole näin. Esimerkiksi mainitsemasi Pahan maan olen minäkin nähnyt ja ihan sitä samaa sontaa sekin oli. Ehkä hieman parempi, mutta kyllä siitäkin ne kaikki kliseet löytyivät.
Nousukauden tahtoisin nähdä, mutta ihan vain siksi, että asun noin kilometrin päässä tapahtumapaikasta, Helsingin Jakomäestä.
Voi itkun muruset, KOSS PortaPro -kuulokkeeni on rikki. Huomasin juuri, että jotenkin kummassa toisen kuulokkeen johto on löystynyt niin, että se ei ole kosketuksissa kuulokkeen kanssa, ellei sitä pidä tietyssä asennossa. Mitään hajua siihen, miten tämä on tapahtunut, ei ole, koska vielä viime yönä kuulokkeet toimivat normaalisti, enkä sen jälkeen niihin ole koskenut.
Ketuttaa, mutta onneksi näillä on elinikäinen takuu.
Tuleehan Amerikasta nykyään paljon hyviäkin elokuvia. Mä en itse kestä Bollywood-elokuvia tai jotain korea-japani-meininkejä ja kaikkein vähiten animea, mutta en mä silti lähde dumaamaan niiden elokuvateollisuutta äärimmäisen paskaksi, koska välillä siellä tehdään sellaistakin herkkua kuin Oldboy. Liian harvoin, tietysti. Suomessakin tehdään nykyään hyvää elokuvaa.
Tietenkin Jenkkilästä tulee hyviäkin elokuvia, mutta ihan liian harvoin minun mielestäni. Siksi siis sanoin, että siellä on valitettavasti tapana yrittää ympätä elokuviin kaikkea mahdollista. Hieman sama juttu Suomessa. Täkäläisissä leffoissa on mielestäni ongelmana se, että jokainen yrittää olla toista coolimpi. Kaikissa on kuitenkin kaikki samat asiat, mitä muissakin, eikä suurin piirtein mistään puutu nykyaikaisen suomalaisen elokuvan kliseitä: seksi, viina, muut päihteet, kiroilu ja väkivalta on nykyään 98 %:ssa suomalaisista elokuvista ja vain sen takia, että ne ovat "paheita" ja niin ollen viileitä ja kovia lisäyksiä. Suomalaisia elokuvia vaivaa siis sama, mikä vaivaa amerikkalaisia: kaikki mahdollinen pitää ympätä elokuvaan, jotta se voittaa toiset ja vaikuttaa upealta. Ehkäpä juuri tästä syystä pidän Jadesoturia tämän vuosituhannen alun parhaimpana suomalaisena elokuvana. Sitä ei sentään oltu tehty sillä asenteella, että tehdäänpä nyt kova leffa, jossa kiroillaan, ryypätään ja käydään huorissa. Ei, se oli tehty tarinan ollessa etusijalla.
Ensinnäkään, en puhunut juonesta mitään. Naissivurooli oli perseestä. Ja toiseksi on täysin absurdi väite, että näyttelijätyö olisi ollut huonoa, koska siinä oli "paljon huutamista". Tietysti tarkoitin, että se vähäinen näyttelykin oli hyvin toteutettua. Vai tuliko sinulla jossain kohdassa olo, että olisit ennemminkin kuvauspaikalla kuin Thermopylain solassa? Kuten viisas kuolemanavatarilla varustettu Melfice toteaa nerokkuudessaan, "ei tuollaisessa elokuvassa hahmoista voi saada syviä", joka pitää täysin paikkansa. Tämä pinnalliseen hahmojenluontiin ei käytetty aikaa, vaan ruvettiin heti pelaamaan kovilla panoksilla, ja hahmojen persoonat luotiin korkeintaan dialoginpätkällä.
Minulla oli koko ajan olo, että olen teatterissa. Eipä tuo minusta kovinkaan hyvin sotaa kuvannut, kun aina hypittiin ihmeellisesti. Minä pidän siitä, että hahmoihin panostetaan ja ne ovat persoonallisia. On täysin typerää pitää 300:sta samanlaisesta hahmosta, jotka kaikki karjuvat. Vau, onpa persoonallisia jätkiä.
Lainaus
Iskulauseet kehnoja. Tuo on surullisin väite, mitä olen koskaan kuullut. Väitätkö, että THIS IS SPARTAAA, DINE IN HELL ovat KEHNOJA ISKULAUSEITA? Mikä olisi VOINUT olla tähän elokuvaan parempaa? Vai väitätkö, että itse elokuvan KONSEPTI oli pielessä? Pah, tehdä nyt elokuva historiallisesta taistelusta? Who the fuck does THAT?! Olisiko ollut kenties parempi, että oltaisiin puolet elokuvasta kuvattu Leonidaksen ja hänen vaimonsa suhteen romahtamista tämän sodan, kaaoksen keskellä, ja kuinka Leonidas lopussa ymmärtää, että rakkaus voittaa mitkä tahansa esteet.
Väitän, että mainitsemasi iskulauseet olivat kehnoja. Ne ovat enemmänkin surkuhupaisia, jonka vuoksi niistä on tullut internet-meemejä (ja hei kamoon, spartalaiset uskoivat Hadekseen eivätkä Helvettiin ).
Ja en nyt sano, että elokuvan olisi pitänyt olla tuollainen kliseekökkö, kuten ehdotit.
Lainaus
Joten siis, elokuva voi olla hyvä, vaikka se on pinnallinen, hahmoton ja suurilta osin pelkkää mättöä. Yksi lajinsa parhaita, ellei paras.
Minä pidän enemmän elokuvista, jotka ovat jollain tapaa erikoisia ja koskettavia. Toki 300:n ulkoasu oli hieno, mutta silti siitä puuttui se "ahaa"-elämys.
Mikä eniten elokuvassa ärsytti oli se, että se oli ihan liian jenkkileffa. Koko ajan yritettiin jotain liikaa, missä epäonnistuttiin. Amerikkalaisissa elokuvissa on juuri se ongelma, että niissä mennään lähes aina yli, kun niistä yritetään tehdä mahdollisimman mahtipontisia tai "upeita".
Nuo kaikki TP:n ohella on lähes samalla viivalla minun henkilökohtaisessa Zelda-hierarkiassa. Twilight Princess oli ensimmäinen 3D-Zelda, jonka pelasin ja sitä seurasi Wind Waker. Viimeisenä pelasin Ocarina of Timen.
Wind Wakerissä plussaa saa vapaa kamera, joka puuttuu OoT:sta ja TP:sistä. Twilight Princessin vahvuus taas on sen pituus ja susi-osuudet. Ocarina of Time taas pesee muut juonellaan ja kahdella aikakaudellaan.
2D-Zeldoja taas on paha tähän vetää, sillä niitä ei oikein voi verrata uudempiin. Niistä paras on kuitenkin ehdottomasti Link to the Past.
Jokaisella on tietenkin oma mielipiteensä. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa 300 paljasta öljyttyä miehen yläkroppaa huitomassa miekoilla ja keihäillä tummaihoisia persialaisia ja überimmortaleja (kyllä, sen yhden hirviön nimi on Über Immortal ) samalla kun kotikaupungissa sievä nainen johtaa vastarintaa. Visuaalisesti leffa oli ihan mainio, mutta juoni oli typerä ja ennalta-arvattava, näyttelijäsuoritukset olivat todella huonoja, hahmot typeriä, iskulauseet kehnoja ja trailerista löytyi kaikki merkittävä. Loppu oli vielä todella siirappinen ja jätti todella vähän mietinnän varaa. Jatko-osa lienee selvästi tulossa. Todella huono, eikä vedonnut minuun yhtään.
Ei mahoton! Huomasin juuri, että karttaruudusta katsomalla näkee omat tuloksensa (parhaat ajat, kerätyt tähdet ja kolikot jne.) ja niistä saa otettua kuvan ja lähetettyä sen Wii Message Boardille! Helppo ja mahtava tapa vertailla saavutuksia! Ainakaan kukaan ei voi huijata.
Mulla tuossa ekassa surffauksessa oli muuten aika 1.04.xx. Mites muilla?
Siitä ei puhuta. Lensin niin monta kertaa yli radan, että päätin lopulta hidastella jokaisen mutkan jälkeen, jotta sain varmasti suunnan oikeaksi. Alle aikarajan silti mentiin.
Vesisurffaus on varmaan helpompi niille joilla on ExciteTruck.
Voi hyvinkin olla. Olen ET:tä kaksi kertaa kokeillut ja molemmilla kerroilla on jostain syystä ollut vaikeuksia tottua ohjaukseen. Wii Playn sisältämä lehmäajelu tosin onnistuu minulta täydellisesti, kuten myös kaikki muu liikkeentunnistusominaisuuksia hyväkseen käyttävä toiminta.
Veikkaan nyt kuitenkin syyksi sitä, että pidin "kaasun" pohjalla tiukan käännöksen jälkeen, jolloin hahmo viersi ihan liikaa käännettävään suuntaan lentäen ulos polulta.
Älytön kokemus tähän mennessä. 8 tähteä olen jo kerännyt ja peli on vetänyt minut täydellisesti sisään. Aivan mahtava teos! Nyt en kuitenkaan pelaa enempää. Jatkan ehkä sitten yöllä tai viimeistään huomenna.
Mutta kun katsoo elokuvaa oikealla tavalla huomaa kuinka upea se oikeasti on. Se on visuaalisesti mahtava. Väkivalta on ollut alkuajoista asti ihmisten viihdyke, ja kun se sitten tehdään vielä noin upeasti, väkisin loksahtaa leuka alas.
Tuo olikin ainoa, mistä elokuvassa pidin. Sen taustamaisemat oli hienosti tehty (koko rainahan on tehty muuten bluescreenin edessä) ja värimaailma oli upea. Mutta siihen se sitten jäikin. Kaikki oikeasti hyvät kohtaukset oli laitettu traileriin, eikä elokuvasta löytynyt mitään uutta siihen nähden. Ja oikeasti, kaikki mitä Leonidas karjui sai minussa aikaan suuren sisäisen naurukohtauksen. Missään välissä en pystynyt ottamaan karjua tosissani, kuten en mitään muutakaan. Naureskelin teatterissa aika paljon, koska pätkä oli surkuhupaisa. Visuaalisesti kyllä hieno, mutta sillä oli yritetty peittää huono sisältö.
Ihana päivä tänään! Lähdin siinä joskus puoli kolmen maissa bussilla Konsolinettiin hakemaan kopiotani. Mikä olisikaan ihanampaa kuin pelin hakeminen kaupasta sen julkaisupäivänä ja kotelon tutkiminen paluumatkalla bussissa. Koko ajan oli vain yksi aate: "voi kumpa pääsisin jo työntämään levyn Wiin sisään".
Viiden maissa olin kotona ja laitoin Wiini pelikuntoon lähes heti. Pakollisen päivityksen jälkeen olo oli jo malttamaton. Pelin lähtiessä pyörimään meinasin jo räjähtää odotuksesta, mutta vihdoin se kaikki palkittiin, kun pääsin vihdoin ohjaamaan Mariota. Peli on ollut jo tähän mennessä täyttä nannaa. Ulkoasu on upea, kontrollit toimivat kuin rasvattu, musiikit ovat älyttömän upeat (etenkin vanhojen klassikkojen uudet versiot ). Nyt vain tarvittaisiin parempi TV ja kunnon äänentoistolaitteet.
Suomen ensi vuoden Euroviisu-toivoa ollaan taas valitsemassa. Sitä ennen voidaan voivotella ehdokkaita, joiden joukosta löytyy muun muassa Cristal Snow, Jenna Bågeberg, Kari Tapio, Movetron ja Teräsbetoni. Päästään siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä taas ensi vuonna häviämään.
Juuri tuli Konsolinetistä sähköposti, jonka mukaan Galaxy on nyt noudettavissa liikkeestä. Huomenna pääsen siis minäkin Marion uusimman seikkailun sisään.
Prince of Persiat = Kuvissa hienoja, mutta peleissä maailman historian ankein tappelusysteemi ruudunpäivitys.
En ole Ubin peleihin hirveästi tutustunut alkuperäisen Raymanin (josta pidin aikanaan paljonkin) jälkeen. Prince of Persia: The Two Thrones -peliä tosin kokeilin noin viisi minuuttia, kunnes kyllästyin. Peli oli hirveää sontaa jenkkimäisine ideoineen. Todella typerä alkudemo, pause-valikon vammaiset "Rest a while if you feel tired" -tyyppiset läähätykset ja persialaisten hahmojen kuvaaminen orlandobloommaisiksi ja bradpittmäisiksi jenkkiadoniksiksi suututti niin paljon, että poistin sen oikopäätä GameCubeani saastuttamasta. Myöhemmin huijaisin GameStopin ottamaan sen kahden muun roskapelin kanssa kokoelmiinsa. Se oli paras päätös ikinä.
Kai se Ubisoft jotain hyvääkin on joskus tehnyt. Rayman oli mukava tasoloikka ja muista minun on paha sanoa, kun en ole niitä kokeillut. Jos joku oikeasti hyvä Ubi-tekele tulee vastaan, niin kai minä sen voin ostaakin.
Latasin juuri tuon Mii Contest Channelin ja ihan hauskalta vaikuttaa. Tuolla tosin on muutama Michael Jackson ja Conan O'Brien liikaa (puhumattakaan Marioista ja Luigeista)... Mutta muuten repesin muutamalle aika pahasti. Esimerkiksi eräs Peter Griffin oli toteutettu ennennäkemättömän hienosti ja aidosti.
Muutaman oman Miini heitin sekaan ja osallistuin kilpailuun omalla Mariollani. Taidan käyttää tätä jatkossa enemmän kuin Everybody Votes Channelia, jossa olen käynyt ehkä 2-4 kertaa.
Näytä kirjoitukset
).
Ei mahoton! Huomasin juuri, että karttaruudusta katsomalla näkee omat tuloksensa (parhaat ajat, kerätyt tähdet ja kolikot jne.) ja niistä saa otettua kuvan ja lähetettyä sen Wii Message Boardille! Helppo ja mahtava tapa vertailla saavutuksia! Ainakaan kukaan ei voi huijata. 
