Pelaajan foorumeilla lurkkailin nimimerkillä Leise, mutta en todellakaan oleta, että joku muistaisi minut sieltä.

Muistan nimen, en muuta. Toisaalta en minäkään ollut aktiivinen kesän aikana, enkä nyt syksylläkään ole PB:lle kauheasti kirjoitellut, kun on muitakin palstoja, joilla seikkailen.

Millä tavalla tuo nyt niin karmeaa on? Miksi Duck Hunt -konseptia saa käyttää, mutta Zeldaa ei? On se kumma kun näistä spinnoff-peleistä kitistään näin paljon. Ei Metroidinkaan nimi kärsinyt pätkääkään Metroid Prime Pinballista, ehkä päinvastoin.

En minä sitä tarkoittanut, etteikö Zeldaa saisi käyttää. Tarkoitin vain sitä, että pelkään lopputuloksen olevan huti. Zelda on kuitenkin pelisarjana ihan eri luokkaa kuin Duck Hunt, jossa ei tehdä muuta kuin ammuta ankkoja ja savikiekkoja. Linkin seikkailuissa on aina ollut enemmän sisältöä.
Jos jotain pelisarjaa piti käyttää Zapperin ohessa tulevalla levyllä, olisi Duck Hunt ollut paljon miellyttävämpi kuin Zelda. Se on sentään klassinen ammuskelupeli, ja jopa toinen NES Zapperin kanssa alkuperäisesti saaduista peleistä. Kaikkein mielummin olisin toivonut, että Nintendo olisi tehnyt jotain originaalia vaikka WarioWare-tyyliin, eikä vanhojen pelien kierrätystä.

Sitä paitsi, miten autenttinen fiilis tulee, kun käyttää Zapperiä jousipyssynä?

Hmm.... Zelda Crossbow Training!

Ei ole totta. Tämä on joko vitsi tai karmea todellisuus.

Eihän tässä muuten mitään vikaa olisi, mutta kun siitä on pitänyt tehdä Zelda-peli. Hyvällä konseptilla ratsastettaessa on kyllä toivottava, että peli olisi hyvä. Jos ei, Zeldan nimi kärsii ja paljon.

Olisivat laittaneet Duck Huntin, kuten linkin takaa löytyvissä kommenteissa vaadittiin.

Yksinkertaisen hauskaa rettuutusta... http://www.planetdan.net/pics/misc/georgie.htm

Tuo on tehty tämän pelin pohjalta: Linkki.

[Of Montreal @ Redrum]

Kesällä tuli käytyä muutamalla kolmella keikalla, joista jokaiseen siskoni pyysi minua lähtemään. Ja mikäs siinä, sillä jokaista bändiä olin kuullut jo aikaisemmin ja minusta ne kuulostivat erittäin hyvältä.

Of Montreal @ Redrum
Tämän bändin musiikkiin olin tutustunut jonkin verran siskoni välityksellä jo ennen keikkaa, joten yhtye ei niinkään tullut yllätyksenä. Tiesin, miltä se kuulostaa ja näyttää. Mutta en tiennyt, miten loistava bändi on kyseessä. Aikaisemmin nimittäin biisit olivat valuneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä ne olivat siskoni autosoittolistalla. Matkustaessa kun en yleensä tuppaa keskittymään muuhun kuin ikkunasta näkyviin maisemiin.

Keikka oli aivan mieletön. Rakastuin yhtyeeseen jo ensimmäisen biisin aikana täysin. Lavashow ja animaatiot olivat loistavia, mutta musiikki oli kaikessa kieroudessaan ehkäpä upeinta, mitä olen koskaan kuullut. Lapsenmielinen ja erilainen lähestymistapa indie-musiikkiin upposi minuun täydellisesti, ja aloin pitämään yhtyeestä entistä enemmän tuon keikan jälkeen. Lisäksi ko keikka oli ensimmäinen kerta, kun astuin jalallani klubille. Hieno ilta, jonka muistan pitkään.

Xiu Xiu @ Tavastia
Tavastialle mennessä en vielä tiennyt, mistä yhtyeestä oli kyse, vaikka olin biisejä kuullutkin jo entuudestaan. Yllätys olikin hyvä, sillä pidin yhtyeestä kovastikin. En ihan päässyt biisien sisään, mutta kuuntelin sitä todella intensiivisesti ja keskittyen. Keikan ainoa heikko puoli oli lämmittelijä Reginan sieluttomat sävelet ja sanat. Onneksi Xiu Xiu pelasti ensimmäisen iltani Tavastialla.

We Are The Physics @ Semifinal
Tämäkin yhtye oli sellainen, jonka musiikista minulla ei aluksi ollut mitään käsitystä. Keikan aikana tosin tunnistin useammankin kappaleen. Hyvä yhtye oli tälläkin kertaa kyseessä ja biisit olivat vahvoja ja hienoja. Myös lavakoreografia miellytti.

Pahoittelen tuplapostausta, etenkin kun uutiset saattavat olla jo vanhoja.

Apollo Justice: Ace Attorney saa Eurojulkaisun. Jenkkijulkaisusta taas ei ole vielä puhuttu mitään.
Linkki
Euroopan Nintendon virallisilta sivuilta löytyy jo saksankielisiä kuvia, joten pelin euroversio on aika varma. Peliä käännetään paraikaa myös englanniksi, joten voisi kuvitella, ettei euroversio jää pelkästään saksan ja ranskan kieliseksi.

GameFAQs.com on taas aloittanut jo jonkinnäköiseksi legendaksi muodostuneen Character Battlen. Tällä kertaa pelaajien suosiosta taistelee yhteensä kahdeksassa eri divisioonassa 128 eri pelihahmoa, joiden joukosta löytyy Mega Manin, Samus Aranin ja Marion kaltaisten tunnetuimpien nimien lisäksi myös vähemmän tunnettuja hahmoja, kuten Mudkip tai Frog.

CB:n ideana on selvittää, kuka on pelaajien mielestä kaikkien aikojen paras pelihahmo. Äänestys vaihtuu joka päivä ja tähän mennessä se on kestänyt jo kolme päivää. Ensimmäisen divisioonan kahdeksan jatkavaa kilpailijaa selviää tämän päivän äänestyksen jälkeen, mutta jo nyt jatkossa ovat Yoshi, Knuckles, Mega Man, KOS-MOS, Samus ja Frog. Tämän päivän äänestyksessä ovat mukana Agent 47, Kratos Aurion, Midna ja Scorpion. Heistä kaksi jatkaa seuraavaan erään.

Kilpailun ohjeet
Tämänhetkinen tilanne
GameFAQ's'n etusivu, jolta itse äänestys löytyy

Minusta on jännittävää nähdä, miten pelimaailma äänestää tällä kertaa. On tottahan toki selvää, että Mariot, Linkit ja Samukset pääsevät suoraan jatkoon, mutta minusta olisi periaatteessa kiva nähdä joku hieman tuntemattomampi naama voittajana. Aikaisemmissa äänestyksissä kun Link on voittanut kaksi kertaa, Mario kerran, kuten myös Samuskin. "Yllätyksenä" oli toisen kilpailun voittaja Cloud.
Aikaisempien kilpailujen tulokset: I, II, III, IV, V.

Käykääpä äänestämässä suosikkenne voittoon. Keskustellaan tässä threadissä kilpailusta lisää.

[Kraanavesi]

Kraanavesi

Yksinkertaisesti paras janonsammuttaja. Kotona en juo mitään muuta janoon kuin vettä. Kahvia ja kaakaota kuluu silloin, kun tekee mieli, mutta en juo niitä varsinaisesti sammuttaakseni janoa. Ne ovat pikemminkin nautintoaineita.

Pepsi Max, Pepsi Max Chill ja Pepsi Max Cappuccino

Pepsi Max on parasta sokeritonta kasvisuutejuomaa. Ainakin Hartwall on onnistunut tuomaan Maxissa esille sekä hyvä maun, että sokerittomuuden. Mikään muu limonadi ei ole siihen vielä pystynyt: Coca-Cola Light on todella laimeaa ja Zero taas täysin mautonta.

Pepsi Max Chill on ehkä onnistunein kolajuomavariaatio tähän päivään mennessä. Sen omenainen maku on sopivan raikas, mutta se ei mene yli, kuten useilla makuvariaatioilla on tapana mennä. Paljon parempi kuin sitruuna-lisäykset.

Cappuccino-Pepsi on mielestäni todella hyvä keksintö. Vaikkei maku ole kaikkein raikas, se on äärimmäisen hyvä. Cappuccinosta tykkään muutenkin, joten ei ole ihme, että sen ja Pepsi Maxin sekoitus on mielestäni todella hyvää. Tämä myös valvottaa silloin, kun pitää taistella väsymystä vastaan.

Muita:
Mehuista Juissit ovat eniten mieleeni, mutta jostain syystä ne eivät sammuta ainakaan minun janoani, toisin kuin paketti antaa ymmärtää. Yleensä litran purkki kuluu kymmenessä minuutissa, sillä ostelen tätä silloin tällöin kotimatkalla.

Satu on ollut pari kertaa ihan sikalapsellinen. Esim. viikkotehtävässä ei voinut mennä tuota esterataa koska oli nähnyt jonkun kauhupätkän jossa oli vastaavanlainen. Tsiisus! Onko jollain mennyt todellisuus ja elokuvamaailma vähän sekaisin?

Ja sinullahan ei ole pelkoja? Kyllä minuakin välillä pelottaa monikin asia, vaikkei mitään vaaraa olisikaan. Se on täysin normaalia. En pidä kauhuelokuvista, koska minulla on vilkas mielikuvitus. Kyse ei ole siitä, että pelkäisin kauhuelokuvassa tapahtuvia asioita tai luulisin niitä todellisiksi. Se on enemmänkin sitä, että mielikuvitukseni muuttaa "pelottavat" asiat sellaiseen muotoon, että ne ovat käytännössä mahdollisia. Tarkoitan sitä, että kauhuelokuvat sun muut stimuloivat aivoja ajattelemaan jotain oikeasti pelottavaa. Ainakin näin olen itse tulkinnut.

Mielestäni kertomasi tapaus osoittaa vain Sadun olevan lapsenmielinen, ei lapsellinen. BB-talosta löytyy oikeasti monta muuta vieläkin lapsellisempaa.

Vaikka odottelin jo aikaisemmin tätä peliä ja tiesin siitä jonkun verran, innostuin siitä entistä enemmän uusimman Pelaajan Tokion syke -palstalla olleen artikkelin luettuani. En tiedä miksi, mutta jotenkin siinä kaikki kuulosti paremmalta kuin missään muualla. Odotan nyt peliä älyttömästi.

Henri

Kukas se onkaan ollut aina tähän asti PK-huoneessa ilmoittamassa millä prosentilla viikkotehtävässä mennään?

Ellen täysin väärin muista, ensimmäisessä viikkotehtävässä prosentin kävi esittämässä Kadi. Täysin varma en ole, mutta tällainen mielikuva minulle on jäänyt. Toisekseen, viikkotehtäviä on ollut vasta yksi kokonainen ja toinen on paraikaa käynnissä. Sen perusteella en lähtisi leimaamaan Henriä pomoksi.

On kyllä totta, että Henri on ottanut johtajan roolin talossa. Ainakin Subin koosteiden perusteella Henri on ollut koko ajan jakamassa ohjeita, ja jos on asukkaiden puheisiin uskomista, on Henri todellakin porukan johtohahmo.

En nyt millään pahalla tätä sano, mutta huomasin analyysejäsi lukiessa pientä blondi-voittoista ajattelua. Talon ainoat tummatukkaiset naiset, Piia ja Satu saivat lähes pelkästään negatiivista tekstiä osakseen, kun taas jopa Piiaa värittömämpi Maxine sai sinulta ok-arvosanan. Mielestäni Piia on yksi talon viisaimmista ihmisistä. Tarkoitan sillä sitä, ettei hän ainakaan koosteiden perusteella ole lähtenyt muiden asukkaiden lapsellisiin puheisiin ja leikkeihin mukaan. Tällainen kuva on välittynyt minulle.

Sadunkaan parjausta en periaatteessa ymmärrä. Ilmeisesti minulla on mennyt lähetysten Satu-osuudet todella ohi, sillä ainakaan minä en ole huomannut, että hän käyttäytyisi sen lapsellisemmin kuin moni muu, kuten esimerkiksi Einari.

Ja Einarista puheen ollen, mielestäni hänen käytöksensä ja puheensa ovat tosiaan, Akin(?) sanoja lainatakseni, "lapsentarhakäytöstä". Einari selvästikin yrittää hakea huomiota ja hyväksyntää puheillaan. Ei siinä, etteikö muutkin talossa puhuisi seksistä, mutta eritoten Eikan puhuessa siitä, tulee vaikutus siitä, että hän ylpeilee asialla. "Olen 18 ja harrastan seksiä kolme kertaa viikossa. Myös junanvessassa miesten kanssa." Myös Eikan puhetapa on sellainen kuin hän kuvittelisi olevansa muiden yläpuolella. Hän yrittää puhua erittäin hienostuneesti, mikä tekeekin siitä lähinnä luonnotonta.

Huh, mitä kuvia. Kyllä tästä pelistä tulee pakko-ostos. Tuo kolmannen kuvan otus on jotain todella upeaa. Odotan jo näkeväni sen liikkeessä. Ja tekisi mieli kosketella tuon viimeisen kuvan leijuvia ruohoalustoja. Näyttää yksinkertaisesti upealta.

http://www.pbfcomics.com/ Yksi parhaista.

Luin kaikki putkessa; sivu meni kirjanmerkkeihin. Kiitoksia siitä.

Jostain syystä Tuukan huumori ei naurata minua yhtään. Muistan lukeneeni muutaman sketsin jo entuudestaan, eikä ne ole vuosien saatossa parantuneet.

Kuinka paljon boardilaiset lueskelevat internetistä löytyviä sarjakuvia? Minkälaisia teoksia luette? Onko sarjakuvan tekotavalla mitään väliä?

Olen viime keväänä jäänyt koukkuun muutamaan nettisarjakuvaan, ja luin niistä jokaisesta jokaisen stripin/sivun. En millään malttaisi odottaa seuraavien ilmestymistä. En oikeastaan tiedä, mikä nettisarjakuvissa viehättää. Syy siihen saattaa olla se, että vietän päivittäin älyttömästi aikaa tietokoneen ääressä, joten samalla on mukava tehdä jotain muutakin. Toisaalta syynä saattaisi olla lukuintoni, joka ei jostain syystä ulotu muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kaunokirjallisuuteen.

Minulle ei tekotavalla ole niinkään mitään väliä. Jotkin piirretyt sarjakuvat uppoavat todella hyvin ja jotkut taas eivät millään. Sprite-sarjakuvilla tuppaa olemaan minuun sama vaikutus, joskin arvostan hieman enemmän piirrettyjä tuotoksia. Tosin niissäkin on niitä, joita ei osaa arvostaa, sillä niissä on joko huono juoni tai sitten typerät vitsit. Olen yrittänyt monta kertaa lukea esimerkiksi Penny Arcadea, mutta kyseinen sarjakuva ei nappaa millään tasolla. Sen sijaan VGCatsiä luen mielelläni.

Pidän ehkä enemmän sarjakuvista, joissa on yksittäisiä strippejä kuin pidempiä jatkotarinoita. Liian usein käy niin, että jatkotarinat alkavat poukkoilemaan liian moneen suuntaan ajan mittaan. Ei sekään aina häiritse, mutta joskus kylläkin.

Tässä hieman listaa omista suosikeistani:

VGCats
Varmasti moni tunteekin tämän, mutta mainitsen sen tässä silti. Todella hyviä vitsejä monipuolisilla hahmoilla. Myös hahmonkehitys on onnistunutta, etenkin Leon osalta.

Zelda Comic
Todella hyvä Zelda-aiheinen sprite-sarjakuva, joka kertoo Linkin, Pitin, Bubin ja Navin yrityksestä pelastaa Zelda Ganonin kynsistä. Yllättäviä juonenkäänteitä ja hauskoja referaatteja etenkin The Adventure of Link -peliin. Haittapuolena muutama junnausajanjakso, jolloin saatetaan keskustella vihollisten kanssa luolassa yli 12 sivun verran.

The Wind Waker
The Legend of Zelda: The Wind Waker fanin piirtämänä. Todella kauniisti piirrettyä ja väritettyä jälkeä. Ikävä kyllä viimeinen sivu on ollut viimeinen jo vuoden päivät, joten odotettavissa ei välttämättä ole koko tarinaa.

Totuus: tekstipaidat ovat juntteja.

Käyn hyvin vähän vaatekaupoissa, sillä en oikeasti löydä niistä vaatteita, joita pitäisin päälläni. Minulla on ollut samat kahdet farkut käytössä nyt noin 2 vuotta, sillä parempia en ole löytänyt. Nyt etsiskelenkin vihreitä farkkuja (Luoja tietää, miksi), enkä niitä tietenkään mistään löydä.

Paitoja sen sijaan ostelen silloin, kun sopiva löytyy. Olen yleensä yksiväristen t-paitojen ystävä, ja niitä löytyy tällä hetkellä vain kolme, sillä pari omistamaani printtipaitaa on todella paljon mieleeni. Toinen oli matkamuisto Islannista (eikä todellakaan "I Survived Island" -tekstillä varustettu) ja toisessa komeilee Homer Simpson. Yksivärisistä paidoistani eniten mieleeni on perus-punainen, mutta hyvänä kakkosena tulee nytkin päälläni viihtyvä vaaleanvihreä kaunokainen. Tahtoisin kovasti saada vielä magentan värisen t-paidan, sillä se on mielestäni huikea väri.

Päällipaidoissa toivon olevan hupun, sillä mielestäni se on kaikkein luontevin. Toisekseen huppu suojaa hyvin sateelta, jos ei takkia tai sateenvarjoa ole mukana. Tästäkin huolimatta omistan yhden viininpunaisen kollegen, jossa huppua ei ole, mutta siinä ratkaiseekin väri. Toinen lempihuppareistani on ruskea, jossa on vetoketju edessä.

Mitään tiettyä merkkiä en suosi, eikä vaatteeni ole edes samoista kaupoista ostettu. Ainoa, jossa on tiettävästi "laadukas" merkki, on aiemmin mainitsemani ruskea vetoketjullinen huppari. Se on Dressmannin alennusmyynneistä ostettu Batistini.

Nyt on toinen tapaus pelattu, ja se oli kyllä todellista mannaa. Olo on sanoinkuvaamaton. Jos loputkin T&T:n keisseistä ovat tällaisia, tämä kohoaa koko sarjan parhaaksi peliksi - siis juonellisesti ja hahmollisesti.

The Stolen Turnabout yllätti positiivisesti juonellaan ja ideallaan. En viitsi tässä mitään spoilata, mutta sanotaan, että ko keissi yllätti minut täydellisesti. Aivan mahtavata hunajata. Ja sen hahmot! Aivan loistavia persoonia tuli vastaan tässä tapauksessa. Minulla on jo nyt enemmän lempihahmoja kuin koskaan ollut missään muussa pelissä, saati sitten Ace Attorney -sarjan aikaisemmissa osissa yhteensä: Dahlia Hawthorne, Luke Atmey, Godot, Ron DeLite, Desireé... Tämä on kyllä yksi kaikkien aikojen parhaimmista pelistä. Ja lisää on luvassa vielä kolmen keissin verran. Olen myyty.

Yllätyin positiivisesti nähtyäni julkaisupäivämäärän. Syksyn YO:t on silloin jo ohi ja Phoenix Wright: Ace Attorney: Trials and Tribulations varmastikin loppusuoralla. Ikävä puoli tosin on se, että lienen juuri tuolloin Ruotsissa. Pitänee siis käyttää rakkaan naapurimaamme valuuttaa PH:a varten.

Einari on tällä hetkellä talon mielenkiintoisin persoona. Se on vain fakta. Muut miehet ovat sitä harmaata massaa, mutta Eikka on uskaltanut kokeilla kepillä jäätä heti ensimmäisellä viikolla.

Minulle taas välittyy Einarista epäaito kuva. Tuntuu kuin hän vetäisi showta, eikä olisi oma itsensä. Jo pelkkä puhetapa välittää minulle sellaisen tunteen. Voin toki olla väärässä, sitä en kiellä, mutta tältä tuntuu tällä hetkellä. Tosin eipä muutkaan talon asukkaat ole kovinkaan aitoa kuvaa vielä näyttäneet (en sitten ole vielä katsonut perjantain jaksoa ).

Eikka ärsyttää aivan älyttömästi, ja siitä syystä en ole varma, tahdonko hänen tippuvan. Periaatteessa en tahtoisi epäaitojen ihmisten temmeltävän televisiossa, mutta periaatteessa Eikka on hyvää viihdettä. Rakastan nimittäin sitä, kun tosi-tv saa katsojan eläytymään. (Niin käy valitettavan harvoin, sillä kaiken maailman Selviytyjät ja Robinsonit on sellaista käsikirjoitettua kuraa, ettei katsojan tuntemuksille jää hirveästi tilaa.) Toivoisin oikeasti, että joku talon asukkaista hiiltyisi Einariin ihan tosissaan, jotta syntyisi edes jotain viihdettä. Halailun katsominen on tylsää, mutta sen sijaan riitelyt ja kiistatilanteet kiinnostavat minua erittäin paljon...

...taidan olla henkinen masokisti.

[mustalainen]

oikea maahanmuuttaja (....tai mustalainen)

Korjaa jos olen väärässä, mutta eikai romanit ole maahanmuuttajia?

Osa on niitäkin, ja osa on niitä, jotka majailevat Suomessa sallitun kolmen kuukauden ajan tuputtamalla ja pakkomyymällä rihkamaansa. Eivät päästä autoa jatkamaan matkaansa, ennen kuin kuski ostaa jotain. Onhan ne ensimmäiset mustalaisetkin Suomeen muuttaneet muista maista. Maahanmuuttajia osa siis.

En kyllä ymmärrä, miten joku voi pitää Kadista. Tosin, en tajua, miten kukaan on vielä voinut valita talossa olevista suosikkinsa, jos ei ulkonäköä oteta huomioon. Sen verran väritöntä, hajutonta ja feikkiä porukkaa, ainakin tähän astisen perusteella. Ainoa, joka oikeasti ärsyttää, on Einari. Hävettää olla syntynyt samana vuonna. 

[oikea maahanmuuttaja]

Pakko katsoa, kun ei televisiosta tule syksyllä muutakaan. Aiemmat tuotantokaudet on katottu, joten eihän sitä voi nytkään lopettaa.

Eniten kyllä ärsyttää kilpailijoiden taso. Tänä vuonna porukka on todella samanlainen, eikä erilaisia persoonia tunnu löytyvän. Kilpailijoiden keski-ikäkin ärsyttää aivan älyttömästi, koska olisin itse katsonut mielummin porukkaa, jossa sukupolvivaihtelut ovat oikeasti merkittäviä. Jos talossa olisi 18-vuotias homo ja yhdeksänkymppinen vanhoillinen sotaveteraani, oikea maahanmuuttaja (somali tai mustalainen), natsi, hippi, sekä muita kärjistettyjä henkilöitä, tämä kausi olisi ollut paljon kiinnostavampi. Nyt taloon on valittu noin 8 seksinnälkäistä sinkkua ja muutama seksinnälkäinen varattu, jotta saataisiin romanssit kukkimaan ja ihmiset syleilemään toisiaan hiprakassa.

Voi pyhä Nykänen, jos muuten antavat asukkaille joka ilta ilolientä. Jotain on nimittäin pielessä, jos asukkaista löytyy kiinnostavaa vain humalassa ollessaan. Uusiksi vain koko asukasheimo.

Tekis kyllä mieli ostaa japsiversio

Japsiversiosta en ole lukenut muuta huonoa kuin muutama kirjoitusvirhe, jotka on korjattu jenkkiversioon. Minua se ei tosin ole häirinnyt paljon, sillä eipä ainakaan ensimmäisessä keississä ollut mitään kovinkaan pahoja kömmähdyksiä, muutamaa lisäkirjainta lukuunottamatta.

Ensimmäinen keissi on nyt pelattu, ja toista aloitettu. Aloitustapaus oli kyllä todella hyvä, niin tarinaltaan kuin hahmoiltakaan. Etenkin silminnäkijä erottui edukseen hurmatessaan tuomarin ja syyttäjän. Myös Grossbergin hahmoa oli kehitetty eteenpäin.

Toista tapausta en ole kauheasti ehtinyt pelaamaan, mutta nyt jo olen tavannut yhden koko pelisarjan parhaimmista hahmoista: Luke Atmey meni suoraa päätä samaan sarjaan kuin ykkösen Damon Gant ja Ema Skye, Frank Sahwitista puhumattakaan. Loistava peli on kyseessä jo nyt.

"Ah, my hemorrhoids, you see."

Juuri tipahti postiluukusta Trials and Tribulations preorder-lahjan kera. Ei voisi syksy paremmin alkaa. 

Kirjoittelen ensimmäisiä tuntemuksia pelin tiimoilta, kunhan ehdin siihen paremmin tutustua. Otankin heti DS:n kätösiini.

EDIT: Nyt on ensimmäinen osa ensimmäisestä keissistä takana, enkä voisi pitää pelistä enempää. Huumori on taas kohdillaan, uudet musiikit toimivat loistavasti (vaikkeivat ihan samalla lailla kuin aikaisempien pelien kipaleet) ja Mia Feylla on hauska pelata. Peli suorastaan vetää mukaansa.

työpöytä ei enää mahdukaan näytölle, vaan se menee noin puolitoista kertaa yli näytön rajojen.

Eikös littu näytöissä voi säätää kuvan koko napeista kuten vanhoissa CRT näytöissä?

Ei ainakaan tässä. Kuvaa voi kyllä siirtää vertikaalisti ja horisontaalisesti napeista, mutta valikosta ei löydy kuvan kaventamis- ja leventämisvaihtoehtoja.

Viime keväänä ostin LG:n 19" Flatron Wide -näytön koneelle, ja olen ollut ainakin osittain tyytyväinen ostokseen (etenkin, kun se lähti halvalla). Resoluutiossa on tosin hieman ongelmaa, mihin toivoisinkin saavani vastauksen.

Joudun käyttämään näytön resoluutiona 1024 x 768 -modea, joten teksti ja kuvat vääristyvät harmittavan usein. Kun painan näytöstä "Auto Image Adjustment" -nappia, tulee teksti, joka suosittelee 1440 x 900 -tilaan siirtymistä optimaalisen näytön saavuttaakseni. Vaihdos ei kuitenkaan auta yhtään mitään, vaan se pahentaa tilannetta entisestään: työpöytä ei enää mahdukaan näytölle, vaan se menee noin puolitoista kertaa yli näytön rajojen.

Olen yrittänyt ratkaista ongelmaa näytön ohjekirjan avulla, joka kehotti asentamaan mukana tulleelta levykkeeltä näyttömallia vastaavan ajurin. Asensin siis L194WT-nimisen ajurin, ja koitin taas vaihtaa resoluutiota optimaaliseen vaihtoehtoon, mutta se ei auttanut mitään. Työpöytä oli taas noin puolitoista kertaa näytön kokoinen.

Onko jollakulla kokemuksia kyseisen näytön käytöstä? Mitä ihmettä tälle voisi tehdä? Eihän tämäkään niin hirveästi haittaa, mutta olisi mukava saada ongelma hoidettua.

Zelda-rupeama on kohta puoliin loppusuoralla, sillä pääsin tänään alkuperäisen The Legend of Zeldan GBA-version ensimmäisen questin läpi. Ganon oli tällä kertaa aivan älyttömän helppo vastus.

Hyvä peli, aivan kuten Adventure of Link ja niitä seuranneet sarjan osat. Zeldat eivät ole vielä kertaakaan pettäneet.

Nyt on enää eri variaatioiden lisäksi Majoras Mask, Four Swords ja Four Swords Adventures pelaamatta. Ensimmäistä en omista, toista ei löydy kavereilta ja kolmannen aloittanen kaverin kanssa kirjoitusten jälkeen. Toivottavasti pääsen joskus pelaamaan ne kaikki läpi.

En olisi ikinä uskonut, että joku päivä teen sen, mutta eilen pelasin The Legend of Zelda II: The Adventure of Link -pelin GBA-version viimeiset pomotaistelut. Pelihän on eritoten tunnettu järkyttävän suuresta vaikeusasteestaan ja sivuttain skrollaavista taistelu- ja tyrmäruuduistaan. Jälkimmäinen mahdollistaa taktisemman taistelujärjestelmän kuin ensimmäinen Zelda, ja se lisää vaikeusastetta huomattavasti. Etenkin kun 10 ruudulla poukkoilevaa vihollista iskee Linkiin kaikki samaan aikaan, kaikki tietenkin eri suunnista. Tämä oli ehkäpä haastavin peli, jonka olen koskaan pelannut loppuun asti. Tähän verrattuna kaikki 3D-Zeldat ja Jak-trilogia (kuten niin moni muukin peli) on lastenleikkiä.

Nyt on Zeldoista läpipelaamatta enää alkuperäinen seikkailu, Majora's Mask (jota en omista), Four Swords (jota en voi pelata) ja Four Swords Adventures (joka on kesken). Näiden lisäksi pelattavana on vielä Ocarina of Time Master Quest, Link's Awakeningin DX-versio, sekä Oracle of Agesin ja Oracle of Seasonsin linkitetyt versiot. Näillä mennään eteenpäin.

Olen kyllä eri mieltä. Hotel Duskissa on erinomaiset musiikit. Jopa niin hyvät, että en muista viimeaikoina pelanneeni peliä jossa olisi paremmat.

Paremmat kuin missään muussa: Phoenix Wright: Ace Attorney 

Kaksi päivää sitten tuli Play-Asiasta iloisia uutisia: esitilattu Phoenix Wright: Ace Attorney: Trials and Tribulations on nyt shipattu. En malta odottaa.

[suunnitelma]

Lopulliseen ostoslistaan tulee vaikuttamaan tilanteeni syksyllä. Yo:n jälkeen olisi tarkoitus vihdoin etsiä jotain työtä, jota voisi tehdä silloin, kun ei koulussa tarvitse ravata, mutta en tiedä jaksanko edes hakea (nimim. Sama juttu viime keväänäkin). Jos onni potkii ja olen syksyllä töissä, niin aika suurella todennäköisyydellä kaikki listallani olevat artikkelit löytävät kodin luotani. Tässä siis ostoslistasuunnitelma:

Täysinvarmat:
(DS) Phoenix Wright: Ace Attorney: Trials and Tribulations - japsiversio ennakkotilattu Play-Asiasta.
(DS) The Legend of Zelda: The Phantom Hourglass - tätä en tule jättämään väliin. Zeldat eivät toistaiseksi ole pettäneet.
(Wii) Super Mario Galaxy - näyttää uskomattoman hyvältä ja Mario on aina Mario.

Epävarmat:
(Wii) Metroid Prime 3: Corruption - pitäisi ehkä pelata ensimmäinen Primekin.
(Wii) Super Paper Mario - kuulostaa hyvältä, mutten ole liiemmin tutustunut.
(DS) Worms: Open Warfare 2 - jos peli onnistuu, se löytyy DS-hyllystäni.

Musiikeissa HD vie tätä selvästi

  Sitten siinä ei kyllä ole kovinkaan hyvä musiikillinen taso. Duskissa kun pyöri hissimusiikki taustalla. Ehkä tuo pitää kuitenkin jokupäivä hommata, kun seikkailupeleistä tykkään ihan älyttömästi.

Lienen siis ainoa, jota oikeasti kiinnostaa Phoenix Wright 3 huomattavasti vähemmän kuin uusi Apollo Justice? Ennakkomatskun perusteella PW3 on enemmän semmoinen "kootut tarinat"-osastoa oleva peli. Apollo on DS:lle ihan alusta alkaen suunniteltu ja asetelmakin vaikuttaa herkullisemmalta.

Mutta kyllähän se kolmonenkin tulee hankittua, kunhan siinä on Fresh Prince -vitsejä.

Kyllä minuakin kiinnostaa Apollo Justice, ja odotankin sitä innolla. Kuitenkaan ei samoissa määrin, sillä peli oli Japanissa (ja japania osaavien keskuudessa) pettymys, sillä se ei tavoittanut Phoenix-trilogian tasoa. Lisäksi olen mennyt lukemalla spoilaamaan itselleni merkittäviäkin yksityiskohtia pelistä (en kuitenkaan läheskään kaikkia), joten en odota sitä läheskään niin paljon kuin T&T:tä, josta en tiedä vielä juuri mitään muutamaa faktaa lukuunottamatta.