Osallistuin johonkin kampanjaan, jossa opastetaan muualta tulevia uusia opiskelijoita kaupunkiin.
Päivän yllättäjä.
Edit. Anna kun arvaan. Hyvän tuurisi ansiosta koko ryhmä sairastui, eikä sinun tarvitse tehdä mitään. Lisäksi koko muuhun maailmaan tulee maailmanloppu, eikä sinulle riitä projektissa töitä.
Kaipa tämä kysymys on järkevintä pistää tänne. Ongelma on siis tässä: Minulla ja veljelläni on ollut omat modeemimme hetken aikaa. Emme siis voineet olla netissä samaan aikaan, nyt ostimme kuitenkin johdon, jolla yhteys jaetaan. Johto on siis kiinnitetty modeemistani veljen koneeseen. Jostain syystä se ei kuitenkaan toimi. Veli puhui välillä jotain siitä, ettei modeemi jaa IP-osoitetta, mutten ole varma, onko kyse siitä. Parilta foorumilta on tullut jo kysyttyä, mutta kukaan ei ole vastannut (ehkei kukaan osannut vastata), toivottavasti te tiedätte jotain.
Sama ongelma oli meillä pöytätietokoneen ja siskoni kannettavan kanssa. Koitimme vetää piuhan ison koneen modeemista kannettavan vastineeseen, mutta se ei toiminut. Nykyään käytössä on muuttuneen yhteystyypin takia SpeedStream-merkkinen(?) ulkoinen modeemi(/reititin ?), jossa on useampi ulostuloportti. Oma pöytäkoneeni on kytketty kakkosporttiin ja siskoni kannettava näin kesäisin ykkösporttiin, ja molemmissa toimii netti, joskin kannettavassa välillä pätkien. Suosittelen siis reitittimen tai jonkun muun vastaavan hommaamista.
Uusimmissa 3D-Zeldoissa uusien sydämien saaminen on merkityksetöntä, koska ne olivat niin helppoja. A Link to the Pastissa lisäsydämille on oikeasti käyttöä, sillä peli on aika-ajoin mukava haastava. Juuri sopivan.
Ja ALttP on yksi ainoista Zeldoista, joissa oikeasti kannattaa kerätä potioneja ja keijuja. Usea loppuvastus on siinä pelissä aivan älyttömän paha vastus.
Ei ole ollut liiemmin aikaa kirjoitella, joten olen enemmänkin vain lukenut toisten viestejä. Ensi kuussa alan kirjoittelemaan hieman aktiivisemmin, kun on syksyn yo:t ohi.
Kaikkiin aiheisiin tai viesteihin ei keksi sanottavaa. Usein käy niin, että joku toinen on jo sanonut kaiken, mitä itsekin ajattelee, eikä toisen kirjoittajan viestin kopioiminen johda mihinkään.
Joillain ihmisillä, kuten minulla, on vaikeuksia tuottaa sanoja (sekä teksti-, että puhemuodossa) nopeasti, mistä johtuu lurkkiminen. Jos ei saa tuotua ajatuksiaan sanoiksi keskustelua lukiessaan, siirtyy helposti toiseen keskusteluun, jossa sama homma saattaa jatkua.
Vihdoin sain aikaiseksi ennakkotilata Phoenix Wright: Ace Attorney: Trials and Tribulationsin Play-Asiasta. Kaksi ekaa peliä teki niin syvän vaikutuksen, että odottelen tätä innolla.
Millaisia mietteitä pelistä? Minun on kanssa pitänyt tuo hankkia, lähinnä Hotel Duskin innoittamana, mutten ole vielä sitä uskaltanut ostaa. Nyt sen saisi EB Gamesista edullisesti käytettynä ja sen ostaminen himottaa paljon. Onko se siis ostamisen arvoinen?
Päätin vihdoin (parin viikon jälkeen) vaihtaa avatarini. Giffi on animaatiosta, jonka suunnittelun ja tekemisen aloitin jo viime keväänä, mutta josta ei koskaan ole tullut mitään. Keväällä ajattelin, että työpöydän taustakuvan ja kuvakkeiden muuttaminen elokuvan teemaan sopiviksi auttaisi muistamaan urakkani, mutta ei se mitään ole auttanut. Siispä tein avatarin muistuttamaan minua siitä. Toivottavasti tämä tepsisi.
Kuva saattaa vielä muuttua, sillä en ole varma, pidänkö tuosta tekstistä.
Rapakon toisella puolella Uniracers-nimellä kulkenutta peliä kuvataan kotelon etupuolella sanoin "High Speed, 2-Player Competition!", eikä oikeampaan oltaisi vuonna 1994 voitu osua. Tätä peliä nimittäin tuli tahkottua enimmäkseen kavereiden kanssa, vaikka yksinpelikin antoi syytä pelaamiseen. Ja onhan pelissä vauhtia, vaikkei se välttämättä nykyajopelien nopeuksiin yltäkään.
Idea Unirallyssa on selvä: kilpa-ajo yksipyöräisillä kaksiulotteisilla radoilla, joissa korkeuserot ja suunta vaihtelee usein. Samalla tarkoituksena on tehdä temppuja, joilla kerätään lisää nopeutta: mitä suuremmat ja upeammat temput, sitä nopeampaa yksipyöräinen menee. Temppujen valikoima on suurehko, sillä yhdistelemällä erilaisia flippejä ja twistejä pelaaja pystyy luomaan temppurykelmiä, jotka palkitaan "SUPERMEGAHYPERTRICK"-tyylisillä teksteillä. Voi sitä pikkupojan riemua, kun vauhti lisääntyi huimasti kunnon hyppyrien jälkeen.
Kaksinpelissä ruutu jakautuu kahteen osaan.
Pelin tekoäly on yllättävän hyvä. Tasaisella maalla pelaajan vastustajana toimiva yksipyöräinen hyppii tasamaalla tehden backflippejä, ja liima-alueet se ylittää hyppien, joskin joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Yksinpelikin on näin haastavaa ja mukavaa.
Peli mainostaa takakannessaan pyörän kustomointimahdollisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa värin valitsemista, sekä pyörän nimeämistä mieleisekseen. Julkaisun aikaan muuta ei osannut toivoakaan, eikä kustomoinnin vähyys siksi juurikaan haitannut. Nyt se kuitenkin harmittaa, sillä nitrot ja muut olisivat hyvä lisä peliin.
Radat ovat vaihtelevia, ja ne kiermurtelevat sekä horisontaalisti, että vertikaalisti.
Unirally on kestänyt ajan hammasta yllättävän hyvin. Vaikkei pelissä olekaan juonta, yksipyöräisillä kilpailu on yhä hauskaa, ja sen pariin palaa silloin tällöin yhä tänä päivänäkin. Siinä missä Stunt-radat, joilla tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä tempuilla annetussa ajassa, on hieman liian helppo (Head Pounce, FTW!), toimivat Race-tasot todella hyvin. 3D-maailmaa ei tule ikävä, vaikkakin radat näyttävät lähinnä ilmassa leijuvilta putkilta, sillä peli on toteutettu erittäin hyvin ja liike on sulavaa. Kaikkien Supran omistajien kannattaakin hyökätä retropelikauppoihin ja etsiä Unirallya (tai sitten odottaa huhuttua Virtual Console -julkaisua).
Ratoja pelissä on kiitettävästi. Erilaisia toureja löytyy noin 8 kappaletta ja jokaisessa on viisi rataa.
_______________
Tekoäly
Idea
Nopeus ja sulavuus
Loistavaa kaksinpeliviihdettä
Ratojen vaihtelevaisuus
_______________
Jotkin radat hieman liian pitkiä
Stunt-ratojen helppous
Kustomoinnin vähyys
Yksinpeli ohi muutamassa tunnissa
_______________ (Erikoista)
Pelin mukana tuli 10 radan kartat sisältävä opas, jota tuli tutkittua paljon. Kyseiseen kaksipuoliseen julisteeseen on kirjoitettu seuraavat unohtumattomat sanat:
Lainaus
Think of it: in dozens of years' time you'll be able to point an aged finger at a map and in a creaky old voice, tell your grandchildren "Ah yes, I remember the great race of 1997 when I flipped off the Track just here and Silvia nipped past, but not before I did the most immense Twist City (huom. erään supertempun nimi) here and saved the day....." Of course they're most likely to respond with "Yeah, sure Gramps" and get on with playing Unirally 2000 or some other such worthy successor!
Teki mieli keittää Navi omissa kyyneleissään samalla soittaen Saria's Songia 24/7 repeatillä ja volyymit kympillä. Itse asiassa kyseinen biisi soi päässäni koko loppuviikon.
Se on huippu biisi Minulla on, tai oli (kun juuri uuden kännyn hommasin), se useamman vuoden soittoäänenä. Sopii mahtavasti siihen
Jos olisimme tunteneet, kännykkäsi olisi löytynyt järvestä. Minä en pidä siitä sitten yhtään. Liian yksinkertainen ja päähänjäävä. Ärsyttää etenkin tuon Navi-seikkailun takia.
Voi mahoton, lähtee huomenna tilaukseen T&T-preorderin kanssa.
Noita Phoenix Wright soundtrackeja on muutenkin ollut tarkoitus hommata, mutta nyt se vasta pakko on, kun tuollaiset lahjat tulee mukana. Paperinukkepohjat olen netissä nähnyt aiemmin, mutten niitä ole koskaan jaksanut tulostaa.
Täytyy myöntää, etten ensimmäistä Primeä ole koskaan jaksanut pelata, vaan olen jo kaksi kertaa lopettanut kesken ensimmäisen kentän. Jostain syystä se ei vain ole napannut, toisin kuin DS:n Hunters. Mutta pakko kai se on nyt vihdoin yrittää sitäkin peliä pelata kauemmin, kun Corruption näyttää ja kuulostaa sen verran hyvältä peliltä (eikä nyt ole muutakaan pelattavaa, kun OoT on vihdoin vedetty läpi). Odotan sitä, vaikken ensimmäisestä Primestä pidäkään. Ehkäpä vielä pääsen pelin sisään, eikä minua saa enää television äärestä irti.
Nuo videot Corruptionista oli kyllä jotain upeata. Melkein alkoi kuola valua.
Vihdoin viimein tuli vedettyä The Legend of Zelda: Ocarina of Time läpi, eikä siihen kestänyt kuin puoli vuotta. Nyt kyllä ymmärrän, miksi peliä on kehuttu ja ylistetty kaikki nämä vuodet. Edes ajan hammas ja teknologian kehitys ei ole peliä paljon raastanut.
Minun tuli pakostakin verrattua peliä Linkin uudempiin seikkailuihin, sillä Twilight Princess oli ensimmäinen 3D-Zelda, jota pelasin. Sitä taas seurasi Wind Waker. En tiedä, viekö Ocarina of Time voiton, sillä rakastin Twilight Princessin susi-ominaisuutta, sekä monipuolista tarjontaa. Wind Wakerin suurin vahvuus taas oli mielestäni C-tikulla toimiva vapaa kamera -systeemi. Ei sillä, etteikö Ocarina of Time olisi monipuolinen peli. Sehän on pitkä kuin mikä ja upea kuin Kalevala. Sen kertoma tarina oli jotain upeaa, eikä pomotaisteluista luovuutta puuttunut. Temppelit olivat mukavia metsätemppeliä lukuunottamatta. Rakastin myös vesitemppeliä, vaikka kaverilta kuulin sen olevan ärsyttävin luolasto koskaan, ja samaa olen lukenut netistä. Minua siinä ei ärsyttänyt mikään muu kuin rautasaappaiden edestakainen vekslaus pause-valikon kautta. Muutoin mukava ja ehkä jopa TP:n vesitemppeliä parempi luolasto, vaikkakin petyin Shadow Link -taistelun jälkeistä muutosta, joka tapahtui ihanan surrealistiselle huoneelle.
Opin pelin aikana paljon, ehkä päällimmäisenä vihaamaan Navia. Se himputin keiju meni huutamaan Hey Listeniä aivan liian monta kertaa, aivan väärässä paikassa. Muistan yhden kohdan, missä Navi kehotti minua juttelemaan Sarian kanssa. Soitin okarinalla Saria's Songin (joka muuten jää liian pitkäksi aikaa soimaan päähän ) ja otin yhteyden Sariaan, joka kehotti minua menemään kohti Zora's Domainia. No, matkustin sinne ja olin aika lähellä vesiputousta, kun Navi päätti taas neuvoa minua juttelemaan Sarian kanssa. Ajattelin, että käsitin Sarian ohjeet väärin, joten soitin taas maailman ärsyttävimmän melodian ja otin yhteyden Sariaan. Tuloksena sama litanja sanoja. Päätin jatkaa matkaa, kunnes Navi hälyytti kolmannen kerran. Päättelin siis, että minun on mentävä Lost Woodsin läpi metsätemppelin juureen juttelemaan Sarialle,joten lähdin kävelemään vesiputouksen läheltä pois Hyrule Fieldin läpi Kokiri Villageen. Ja sitten jouduin taas kerran kuuntelemaan sen kamalan Saria's Songin, koska sitä ilman ei voi Lost Woodsilta välttyä. Ettäkö sapetti, kun perillä Sarian luona sain kuulla samat sanat, jotka olin kuullut tunteja sitten ennen aiempaa luolastoa. Teki mieli keittää Navi omissa kyyneleissään samalla soittaen Saria's Songia 24/7 repeatillä ja volyymit kympillä. Itse asiassa kyseinen biisi soi päässäni koko loppuviikon.
Hullua, miten tätä parin ekan Phoenixin soundtrackia kuunnellessa mielessä vilisee kokoajan biisien mukanaan tuomia pätkiä niin hahmoista kuin dialogeista, ja kasvoilla kareilee vähänväliä hymy. Kai ne pelit sitten jotenkin ovat vaikuttaneet, emmie tiedä...
Noniin, tuo sai minut tekemään ostopäätöksen. Soundtrackit lähtee mahdollisimman pian ostoskoriin.
Lainaus
Pitänee varmaan pelata vielä kakkosen viimeinen episodi läpi ennen kolmosen tuloa, odotusta hellittämään ja fiilistä nostattamaan.
Pelasin juuri tänä kesänä ensimmäisen osan uudestaan läpi, vaikka se tulikin vasta alkukeväästä pelattua ensimmäisen kerran. Pitää sanoa, että läpipeluukerta oli mahtava, kun nyt ymmärsi paljon enemmän tapahtumista. Pitää vielä pelata kakkonenkin kokonaan ennen kolmosen tuloa.
kun taas toisen osan kohdalla odotukset olivat jo paljon korkeammalla. Aika näyttää mikä on kolmannen osan kohtalo.
Odotusten perusteella ainakin nelonen oli Japanissa pettymys. Peliä odotettiin hartaasti, mutta se ei todellakaan yltänyt Phoenix-trilogian parhaiden pelien tasolle. Tästä syystä pelottaa todella paljon T&T. Sitä kun on odotettu länsimaihin ehkä liiankin hartaasti.
Olin hyytävän katkera, minusta henkilöiden reaktiot ja etenkin Phoenixin ja Edgeworthin keskinäiset suhteet olivat jokseenkin erilaisia kuin ne olisivat oikeasti olleet viitosepisodin jälkeen. Noin niin kuin kotipsykologialla...
Tämä koe saanee muuten melkoisen twistin, kun olen varmaan ehkä sopimassa treffejä viikonlopuksi!? Ei hemmetti. No, minun treffeilläni tapahtuu yleensä aika vähän, joten....
Arvaa vain sattuuko juuri nyt tapahtumaan paljonkin. Ei vaan, onnea yrityksellesi. Toivottavasti jaksat loppuun asti.
Kaksi kuukautta siinä meni pitäen välissä parin viikon tauokoja, mutta kyllä se kannatti. Vihdoin tänä yönä ponnistin New Generation Heroes -sarjakuvan ensimmäisen sketsin viimeisen ruudun täyteen ihanaisia viivoja ja värejä. Ja kyllä olenkin lopputuloksesta ylpeä. Ei muuta kuin seuraavaa ideoimaan.
Typerä skanneri ei suostu toimimaan, joten piti tuotoksesta ottaa valokuva. Kuvanlaatu onkin mitä on, mutta nettiin sen nyt laitoin esiversioksi. Klik.
Kerrankaan odotukset eivät olisi voineet osua yhtään oikeampaan. Mitään odotuksia ei nimittäin ollut alussakaan, sillä tv-sarjan taso on vuosien mittaan laskenut niin paljon, ettei elokuvankaan voinut olettaa olevan kovinkaan hyvä. Kaikki traileritkin oli juuri sitä mukahauskaa nyky-Simpsons-tasoa, että ne eivät edes innostaneet rainan katsomiseen.
Mutta näkyihän ne rahankuvat tekijöiden silmissä tässä elokuvassa, aivan kuin tv-jaksoissakin. Nykyään mikä tahansa kelpaa, kunhan rahaa vain tulee taskuun. Ensimmäisten tuotantokausien jaksoista taas näkee tekijöiden aidon innostuksen sarjaa kohtaan, sillä silloin sarjassa vasta ideaa ja juonta olikin. Nykyään kehnot juonet haarautuvat kymmeneen eri suuntaan ja sitä yritetään peitellä sarjalla toisia huonompia vitsejä. Samaa tarjosi elokuvakin.
Raina oli kyllä täysin ylipitkä-Simpsons-jakso, joka ei todellakaan yltänyt sille vanhalle hyvälle tasolle. Lopettaisivat jo yli-ikäisen puujalkavitsisarjansa, joka ei osaa hyödyntää sivuhahmoja, päästä junnaavista toistovitseistä (ay carambat, sun muut kehnot catch-phraset), eikä tarjoa enää hyviä juoneen pohjautuvia tarinoita tai yhteiskuntakritiikkiä, kuten South Park ja muut oikeasti hyvät sarjat.
Jos jo kakkososan Grande Finalé oli mitä oli, en melkein uskalla ajatellakaan mitä Trials And Tribulations voi tarjota. Elämä on paussilla juuri nyt, jäljellä on vain odotus.
Farewell, My Turnabout oli kyllä jotain sanoinkuvaamatonta. Tuskanhiki raastaa selkää vieläkin, kun sitä vain ajattelee.
Mitä pelisarjan musiikkeihin tulee, on pakko yhtyä Sharkien ja Sarkonin mielipiteisiin. Musiikit on ehkäpä Ace Attorneyn suurin vahvuus. Ne sopivat mainiosti välittämään eri tunnetiloja ja tapahtumia, ne muistuttavat korvia hilelevästi vaarasta, onnistumisesta ja haastateltavan persoonallisuudesta. Tarkoituksenani onkin ollut ostaa joskus pelin soundtrackit.
AA:ssa hahmot ovat mielestäni parhaimmat kuin missään muussa pelisarjassa. Niihin on onnistettu saamaan luonnetta ja syvyyttä. Yksi suosikeistani onkin Ema Skye, lähinnä siksi, että se muistuttaa suuresti minua: (älä lue, jos et halua spoilaantua nelososasta) Naivistisuus on myös yksi syy, miksi pidän niin paljon Mayasta. Se muistuttaa niin paljon itsestäni. Damon Gant taas kuuluu suosikkeihini uskottavuutensa ja samanaikaisen yliampuvuutensa takia. Rakastan hänen kädenläpsytyksiään, nauruaan ja pitkiä taukojaan. Siinä on jotain jykevää ja uskottavaa.
Keskikesällä tuli tutkasteltua Pokémonia aivan uudelta suunnalta, kun tajusin, miten sotapropagandistinen keksintö taskuhirviöiden käyttö taisteluissa oikein onkaan. Ovessa oleva ruma halkeama saatiin peittoon tällä lyijykynä- ja tussityöllä, ja tulipa siitä myös hieno avatar.
[offtopic] Mitä sieniä sä syöt? Voisit muutaman mullekkin antaa kun aika hyvät vibat tuntuu saavan [/offtopic]
[off] Niitä samoja, joilla Mario kasvaa jättiläiseksi. Ei vaan, tervettä järkeä käytän. [/off]
Mikään konsoleistani ei ole koskaan kokonaan hajonnut. Muutamia korjattavia tai ei-niin-pahoja vikoja tosin on ilmennyt. Alkuperäisen PlayStation levynpyörittäjä hajosi vuosia sitten, mutta sen sai onneksi vaihdettua; GBA:n +-näppäin ei reagoi nopeisiin suunnanvaihdoksiin ja PS2:sen kuva/äänijohdon kytkentäkohta (se portti laitteessa) on löystynyt ja lähtee välillä itsestään irti. Muuten ei mitään vikoja ole missään konsoleissa ole ollut rikkinäisten ohjaimien lisäksi. Hallustani löytyy GBP, GBA, GBASP, DS, SNES, GC, Wii, PS ja PS2.
Phoenix Wright: Ace Attorney: Trials and Tribulations julkaistaan pian sekä Japanissa, että USA:ssa DS:lle. Kuitenkaan mitään varmuutta euro-julkaisusta ei ole. Peli on siis portattava ulkomailta, jos sitä tahtoo pelata. Muutamia englanninkielisiä pelihahmonnimiä on jo virallisesti julkaistu (kiitos trailereiden) ja mielestäni onkin hyvä aika avata pelisarjalle oma keskustelu.
Japanissa julkaistun Gyakuten Saiban 4:n jenkkiversiosta ei ole vielä varmuutta, mutta Go Nintendon blogi varmistaa ainakin minulle sarjan uuden pääsankarin, Housuke Odorokin, englanninkielisen nimen: Apollo Justice.
Olen itse kahden vaiheilla, löisinkö päätäni seinään huonon nimivalinnan johdosta, vai antaisinko hermoni levätä, sillä mielestäni Apollo Justice kuulostaa enemmänkin joltain kreikkalaiselta oikeudenjumalalta. Toisaalta nimi sopii hyvin, sillä Apollonhan oli kreikkalainen auringonjumala, joka taas voisi viitata uuteen alkuun. Mitä mieltä te olette asiasta?
Kirjoitetaanpa muutama sana myös sarjan jo julkaistuista osista. Rakastuin täysin ensimmäiseen AA:hin. Peli valloitti sydämeni loistavalla idealla, juonella, henkilöhahmoilla ja erityisesti musiikeilla, jotka oli toteutettu tunnelmallisesti. Rakastin tunnetta, joka syntyi oivalluattuani epäkohdat ja yhditettyäni oikean todistusaineiston oikeaan pätkään tunnustusta. Siitä tuli (ja tulee yhä) oikeasti hyvä olo ja tunne siitä, että on onnistunut. Rikollisten nalkkiin saaminen toi jonkinlaista tyydytystä.
Justice For All on sekin minusta todella hyvä peli, mutten pitänyt siitä ihan niin paljon kuin ensimmäisestä osasta. Osaltaan se saattoi johtua siitä, että Court Record pursui tuplasti enemmän todistusaineistoa henkilöprofiilien lisäksi. Tai sitten syynä oli se, ettei tapaukset olleet niin kiinnostavia kuin ensimmäisen osan, viimeistä lukuunottamatta (tuskanhiki nousi minunkin selkääni). Toivottavasti T&T iskee paremmin.
Eipä kiinnosta minuakaan ajaminen. Yli vuoden olen jo tiennyt, etten ajokorttia tule koskaan hankkimaan, enkä päätöksestäni ole horjunutkaan. Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin sen verran hyvät joukkoliikenneyhteydet, että suurinpiirtein minnevain pääsee jollain julkisella. Ja nyt kun ainakin osaan Helsingin busseista on tullut elektroniset taulut, jotka näyttävät pysäkkien nimet, ajokortin ajaminen vaikuttaa erittäin turhalta: nythän uskaltaa matkata alueille, joita ei vielä tunne.
Muutenkin minua huolestuttaa erittäin paljon planeettamme tulevaisuus. Kutsukaa vain hipiksi, mutta tahdon tehdä oman osuuteni saasteiden vähenemiseksi.
Keskikesällä tuli tutkasteltua Pokémonia aivan uudelta suunnalta, kun tajusin, miten sotapropagandistinen keksintö taskuhirviöiden käyttö taisteluissa oikein onkaan. Ovessa oleva ruma halkeama saatiin peittoon tällä lyijykynä- ja tussityöllä, ja tulipa siitä myös hieno avatar.
Ohoh, minulla onkin Last.fm ollut jo vuoden päivät käytössä. En olisi uskonut. Siltikään listat eivät ole kunnolliset, kun yleensä kuuntelen uusia levyjä kuukauden putkeen ennen kuin laitan koko levyhyllyn soimaan mixille. Mutta kyllähän tuosta jotenkin selvää saa: sekä valtavirtaa, että indietä. http://www.last.fm/user/CurryFrank/
Olen 18-vuotias pelaaja pohjois-Helsingistä, jolla on aina menossa jokin projekti, joka ei kuitenkaan koskaan toteudu. Pidän erikoisista ja hyvistä peleistä ja yritän samalla välttää pahimmat macho-pelit. Sydäntä lähinnä ovat Zeldat, Ace Attorneyt ja Jak-trilogia.
Pelaaja-lehden boardeilla kirjoittelen samalla nimellä, tosin hieman harvakseltaan. Tännekään en nyt kesän aikana kauheasti kirjoittele, kun ei kone tuppaa kesäaikoina käynnistymään kovinkaan usein.
Näytä kirjoitukset
