Hei, lurkkaaminen on elämäntapa siinä missä aktiivipostailukin, laadukasta sanomistahan olisi vaikka muille jakaa, mutta sisältö siinäkin jää nollaan, sitten kun kirjotetaan niin kirjotellaan kunnolla. Ja on se näppiski niin jäykkä, rakot on vakava asia.

tsiisus, antakaa meidän nukkua

Heikkona hetkenä vähän aikaa sitten tarttui mukaan tämän Special Edikka kohtuuhintaan 21,95€ kotimatkan varrella sijaitsemasta Anttilasta. Vaikken varmaan koskaan tule tuota dokkalevyä tarkastamaan, ei tuo ylimääräinen investointi haittaa, on se sen verran jautaa.

Palkkapäivän tullen pitääkin sitten paikkailla kuivaa alkuvuotta musiikkihankintojen saralla, muutama hyvä levy odottaa vain hakemistaan ensimmäisestä tielle sattuvasta levykaupasta.

Lukeminen on vähän kausittaista, välillä menee toista kuukautta ilman kirjan kirjaa, ja sen jälkeen kaikki vapaa-aika hukkuukin kirjain parissa. Tällä hetkellä kovassa kulutuksessa on Musta Torni 4: Velho, jonka lainailin tässä aivan vähän aikaa sitten, ja alkaa sen verran kivalta opukselta vaikuttaa että pitääkin marssia lainastoon piakkoin ja hakea seuraava osa.  En kyllä muutoin liiemmin Kingin tuotoksista välitä, mutta poikkeushan vahvistaa säännön.

Yleisesti pidän nimenomaan Pratchettien kaltaisista teoksista, ja viime aikoina olen pienenä sivuprojektina ruvennut hommaileemaan Pratchettejä alkuperäiskielellä. Good Omens on tällä hetkellä näistä suosikki, pitää joskus taas eksyä heräteostolle lontoonkielen hyllylle heräteostoksille. Siihen myöskin jää omistuskirjani suunnilleen, paria mitäänsaamatonta joululahjaopusta ja perinteisiä LotRreja lukuunottamatta, muutoin on paikallinen fasiliteetti palvelemassa kirjallisia tarpeita kun sellasia iskee, vaikken vielä ole tämän vuoden puolella tainutkaan sinne astua.

..Niin, ja tämänkin postauksen kirjoituksen kaari venyi tuntien mittaiseksi hommaksi Gileadin hullun koiran takia, sen siitä saa kun tavaa liian tiiviisti.

Asevelvollisuusjärjestelmä on minulle pelkkiä kapuloita yhteiskunnallisessakin rattaassa, koko järjestelmän voisi puolestani kokonaan unohtaa samaan luokkaan kuin vaarin vanhat sotajutut, kauas pois ja irti tästä ajasta. Kyseessä on nykyään lähinnä muinaisjäänne ajalta, jolloin oli kansainvälisellä tasolla muotia ja ehkä painostustakin masinoida kansallisarmeija "oman maan" puolustamiseksi. Toisen maailmansodan aikoihin se on ehkä ollutkin ihan hyvä veto, sillä emme nykyään elä Suomen Sosialistisessa Kansantasavallassa. Ajan myötä kuitenkin sodankäynti kaikkine osapuolineen on kokenut murroksen, enää ei jäyheällä korpisoturilla ole samanlaista painoarvoa kuin joskus aikanaan.

Armeijalla tahi puolustusvoimilla on silti aina tarvetta, "Maassa on aina armeija, jos se ei ole oma, niin sitten se on jonkun muun maan", mutta tämä tarve käsittääkseni kyllä hoituisi ihan suoraan palkka-armeijallakin tai asevelvollisuuden vapaaehtoistamisella. Lähinnä muutenki nykyään koko systeemi tuntuu toimivan Määrä yli Laadun-periaatteella ja luottaa vähän liikaakin massan pelotteeseen. Olisin heti valmis raapimaan muutaman prosentin lisää veroistani siihen, että kyseinen muutos tapahtuisi. Kutsunnat voisi vielä säilyttää pakollisena tapahtumana, mutta sen jälkeisestä kohtalostaan pitäisi saada päättää vapaasti. Samantien unohdetaan hömppäpuheet puolueettomuudesta ja liitytään tämän ainaisen vänkäämisen sijaan jo sinne NATOon

Siviilipalvelushan nykyään todellakin on lähinnä rangastuksenomainen systeemi, lähtien jo yhteiskunnallisista asenteista, puhumattakaan sen kestosta. Minun puolestani sen pituudesta voitaisiin samantien sorvata se kuukausi pois. On aivan turha selitellä toisten mustikoiden syömisestä tai omasta laiskuudesta, yhteiskunnalle voi maksaa takaisin muutenkin kuin ryynäämällä mättäitä kuin metsäsika. Itseasiassa se on jo vitsi itsessään, että juurikin tuota käytetään armeijan oikeutuksena, kun käytännössä se kuitenkin on nimenomaan Sakke Sivari jonka panos oikeasti näkyy jossain muuallakin kun panostehtaan palkkaliuskassa.

Totaalihan on ihan tietoinen valinta, ja näin jälkeenpäin ajateltuna sitä olisi voinut oikeasti harkitakkin. Parhaat päivärahat ja taattu puoli vuotta, ei paha diili. Tästäkin kuulin vasta jälkeenpäin, kutsunnoissa kun lähinnä suitsutettiin armeija maasta taivaaseen ja kuitattiin sivari ja totaali yhteensä kahdella virkkeellä.

Ja nyt kun viimeistään olen leimautunut kukaties miksi lie hipiksi ja maailmanparantelijaksi, voisin vähän valoitella omaa palvelushistoriaani. Itsehän siis kävin puoli vuotta valtion leivissä kierähtämässä Vekaranjärvellä viime kesänä, se kun sattui lähin paikka tätä kotikuntaani olevan. Ihan yleisestä aidan mataluudesta johtuen sille tielle ryhdyin, kun ei varsinaisesti mikään ideologia sitä estänytkään, ja tarttuipa tuolta reissulta sitten loppupeleissä vielä viestikilloilta myönnetty mitali (tai ansiolevyke, viralliselta termiltään) kaapin perälle pölyttymään, "ansiokkaasta palveluksesta". Loppupeleissä noista sotaleikeistä ei jäänyt kuitenkaan käteen kuin turhia taitoja, puoli vuotta hukattua aikaani ja vahvistunut usko kyseisen systeemin aivan toivottomaan ikääntymiseen. Kuitenkin, jos sitä vastaan ei voi taistella, voi siitä tehdä ainakin mahdollisimman helppoa, ja myönnän että olihan siellä ihan mukavaa ajoittain. Ei mitenkään sen takia että nauttisin sodan leikkimisestä, vaan lähinnä siksi että en ollut ainoa joka siellä hajoili. Paska homma, mutta tulipahan tehtyä. 

Nyt lienee lyhyt esitelmä paikallaan, kun satun kuulumaan juurikin siihen kinkkiseen käyttäjäluokkaan, joka on kertakaikkisen uusi naama.

Terve siis, olen lähes 20 ikävuotta saavuttanut oman elämäni tallaaja. Satuin aikanaan lurkkailemaan wanhaa Pelaajaboardia (kaimani IPlayerin hehkutuksen johdosta) ja olin aivan rekisteröitymisen kynnyksellä, kunnes eteen yhtäkkiä yllättäen pläjäytettiinkin Tilaajarajoite, joka tehokkaasti ajoi karille suunnitelmani. Tällä kertaa kaimamiehen myötämielisellä painostuksella sitten päättelin korjata muinaisen virheen ja tuoda itseni ilmi. Internetin keskustelupalstojen maailmassa on muutenkin mennyt parisen vuotta hiljaiselon puolella, mutta annettakoon tarttumapinnaksi sen verran että joskus FFfinin suunnalla tuli pyörittyä aika urkalla, välillä modeoikeuksien kanssakin.

Sydäntäni lähellä ovat etenkin kaikensorttiset nousevan auringon maan putkijuoksumaailmanpelasteluhiusgeeliroolipelit, Square-eniksin tuotokset junan etunokassa. Tällä hetkellä pelinurkkaa koristavat Kuutio, Playstation 2 sekä Portable, joilla pelailtua tulee hieman kausittain, riippuen ihan töiden ja yleisen elämänrytmin virrasta.

Muutoin kiinnostuksen kohteita ovat yleinen rockpoliisina olo ja Oikeiden Mielipiteiden jakelu. Parin kuukauden ajan minut voi vielä bongata Kuusankosken metropoliksesta, sen jälkeen siirryn Suomen Ateenaan suorittamaan opiskelijaelämää.
Aktiivisuuden tasosta ei vielä uskalla luvata juuta eikä jaata kun ei taas muutamaan vuoteen tätä foorumieloa ole yritellyt, mutta yritetään pitää jonkinsorttista pulssia ilmoilla.

Eipä tässä sitten oikein muuta meikäläisellä, hyviä keskusteluja odotellessa.

Tilastotieteellinen pikkuihme on seurannut jo aikapäivät musiikkitottumuksiani. Aika progepainotteista settiä tuonne on näemmä kertynyt, eli aika laajalla haitarilla loppupeleissä liikutaan. Musiikkia tulee pääasiassa tästä matolaatikosta kuunneltua, joten eipä kai ole edes mitään puolivillaista tekosyytäkään liittyen soittojen vähyyteen jolla pääsisi noiden muutamien tilastoihin yltäneiden hairahdusten saralta kuin koira veräjästä...

http://www.last.fm/user/ilezki

Itäblokin ihme, Jets'n'Guns on tässä viimeaikoina raastanut hermoja enemmän kuin tarpeeksi. Kyseessähän on Tsekkiläisen indiekehittäjän Rake in Grassin sivusta kuvattu shmuppi, jonka ansiosta hiiri on meinannut tehdä lähempää tuttavuutta seinän kanssa jo vähän liiankin useaan otteeseen, mutta joka koukuttaa juurikin "äh, pakko yrittää vielä kerran"-kierteeseen josta itsensä löytää vielä tuntien päästä.

Vielä kun pelikin on höystetty tämän vuosituhannen toistaiseksi loistavimmalla soundtrackilla (Machinae Supremacyn loistotuotos, ladatkaa toki ilmaiseksi pumpun sivuilta ja kokekaa itse) ja aimo annoksella meikäläisen mielenlaatuun uppoalla huumorilla, on se aikaansaanut allekirjoittaneessa samanlaisia sinisilmäisiä väristyksiä puhtaasta fiiliksestä kuin joskus pikkupoikana ekan Marion äärellä, etten edes muistanut niiden olemassaoloa.

Rinnakkaisprojekteina riehuu myöskin Metal Gear Solid Portable ops ja takavasemmalta sosialisoitu FFXII, joihin pitänee syventyä suuremmin joskus tuonnempana, tällä hetkellä kaikki mielenkiinto kohdistuu Zenimäisen Ei-mielentilan saavuttamiseen jotta lentävä toyotani etenee seuraavalla yrittämällä ehkä viisi sekuntia enemmän tulimyrskyn keskellä