Tätä tuli väännettyä aika paljon, tosin ei niin paljon nykyään kuin ennen. Tämä on minulle ehkä tärkein peli mitä olen koskaan pelannut, tulee niin paljon muistoja mieleen lapsuuden huolettomista ajoista. Pelin musiikit herättävät tosi paljon muistoja kun yksin ja kaverin kanssa väännettiin tätä, ihan kananlihalle menee.
Ei sitä kovin silloin englantia ymmärtänyt, mutta ei se menoa haitannut! On se jännä miten peli voi yhtäaikaa olla hauska, ahdistava, pelottava ja jännittävä. Psycho Mantis ja REX ovat jääneet päällimäisinä mieleen, olivat ne niin pelottavia pienenä. Peli mentiin monta kertaa läpi, jotta saisi kaikki extrat. Hauskin oli mennä juuri ennen Mantista olevaan vessaan ja kiusata näkymättömänä vartijoita jotka ovat kusella, siitä saatiin monet monet naurut
Minulla oli joskus myös pelin japaninkielinen versio, joka tuli jonkun pleikkarin mukana, oli siinä hieman pikkupojalla ihmettelemistä kun ainut sana jota ymmärsi oli "soliitto söneeko" Onneksi peli oli jo silloin vedetty kymmeniä kertoja läpi.
Peli on alkuperäisenä hyllyssä ja minun perinteisiini kuuluu vetää MGS läpi jonain joulukuisena iltana kerran vuodessa.
Mielenkiintoista miten MGS:ssät ovat yhdistäneet minua ja ystäviäni nuorena. 2 osan aikaan soiteltiin joka päivä, että missä ollaan menossa ja jaettiin vinkkejä hankaliin tilanteisiin
4-osaa pelasin kun se ilmestyi kaverin katsoessa, kun pääsin Shadow Mosekseen aloin selittämään hänelle kaikkea mitä siellä oli 1 aikaan ja kävin koluamassa joka nurkan muistojen kunniaksi. Oli se vähän surullista autioituneella saarella yksin temmeltää. Kaikkein paras oli kun selitin kaverille että tässä kohtaa piti ensin vaihtaa levy, ja sitten Otacon rimpautti ja alkoi selittämään levyn vaihdosta. Kummatkin revettiin nauruun
Tulipas tästä romaani, ah.