Tänä aamuna koin ehkäpä elämäni tähän asti suurimman pettymyksen: etsin ammattikorkeakoulun hyväksyttyjen listalta epätoivoisesti nimeäni, mutta sitä ei löytynyt. Parin minuutin ajan fiilis oli maailman huonoin.
Tälle ei vain voi mitään. Suoriuduin pääsykokeissa parhaani mukaan eikä hampaankoloon siltä osin jäänyt mitään. Muut olivat vain parempia tällä kertaa.
Tämä tietää sitä, että ensi vuonna valmistaudun ja keskityn hakuun paljon enemmän kuin mitä tänä keväänä. Minulla on puolellani myös se etu, että koeprosessi on minulle jo tuttu ja tiedän mitä tuleman pitää. Se tulee olemaan suuri henkinen etu.
Ihmisen vahvuuden määrittelee tietyltä osin miten kestää ja käsittelee pettymyksiä. Tälläisillä hetkillä osaan olla itsestäni tietyllä tavalla hyvin ylpeä.
Harmillista. Pakko sanoa että minusta olisit kyllä ansainnut paikan. Sen verran innokas olet alaa ja opiskelua kohtaan. Mutta jos todella haluat kyseiselle linjalle kannattaa ensi kerralla hakea muuallekkin. Samalle linjalle siis kuitenkin. Helsinkiin kun on yleisesti todella vaikea päästä.
Itse kun hain niin minulla oli kakkos ja kolmos vaihtoehtokin. Ja pääsin siihen kolmos vaihtoehtoon. Hiukan mietin jopa että viitsinkö sinne mennä, mutta olen todella iloinen että menin. En ole katunut sitä ikinä.
Ja ei se stadi niin erikoinen paikka ole
On täällä Tampereellakin kaikkea. Ainakin minä ja Tuulisti :D
Mutta tätähän Rocky Balboakin sanoi
Ei se kuinka paljon ja kovaa lyö, vaan kuinka paljon ja kuinka kovia iskuja kestää
Näytä kirjoitukset
