Voisin kuvitella että Pokemon ja NSLite tekee tästä joulusta yhden parhaimman mitä Nintendolla on ollut vähään aikaan. Japanissa tulee ainakin myymään kuin leipä. Tai siis riisi (heh heh).

PS4:kin ohitti Wiin (101,63) ja PSX:n (102,49milj kpl) myynnit ja nyt myynti määrä on 102,8milj. Pakko kyllä sanoa, että Sony on aika paljon velkaa M$:lle tästä. Xbox Onen lähtölaukaus ryssiit aika täysin ja itsekkään en alintajuisesti siitä ikinä täysin toipunut. No okei, Xbox One S löytyy nykyään, mutta ostin sen käytettynä ja leffa soittimeksi, joten M$ ei siitä juurikaan kostu. Xbox One on itselle ollut koko elinkaarensa ajan sellainen tuote joka yrittää olla jotain, kun PS4 on ollut juuri sitä mitä pitääkin.

Mielenkiinnolla odotan nouseeko Sonylla nyt vuorostaa menestys päähän vai osaako olla keulimatta. Jotenkin tuntuu että tämä jokin ihme vakio konsolivalmistajissa. SNESin jälkeen tuli N64 joka epäonnistui, PS2:n jälkeen tuli PS3 joka epäonnistui (no okei, 80milj. myytyä konetta on helvetin hyvin, mutta huonoiten myynyt PS -kotikonsoli alku oli todella kivikkoinen, menestys on siis enemmän Sonyn reagoinnin ansiota), X360 jälkeen tuli Xbox One joka on ymmärtääkseni epäonnistunut hiukan ja se huimin Wiin jälkeen tuli WiiU.

Eniten menestys tuntuu nousevan hattuun aina Nintendolla. Tiedä sitten johtuuko se vaan pihistä luonteesta.

Tapaus Nokia on kyllä aikamoinen. Niin paljon tullu tappiota tästä lapusta että pistää miettimään pitäisikö kohta jo nielasta tappiot ja suunnata muualle. Kaikki piti olla selvää kauraa, samalla kun Huawei taistelee kauppasodan kourissa ja Ericsson oli täydessä kriisissä vuosi vai vajaa kaksi sitten. Nokia oli kunnossa, Nokia on käynyt jo tehostamiset ja uudelleen organisoinnit läpi. Ja nyt Huawei parantaa tulostaan, Ericsson nousee markkinoiden vetämänä ja taas Nokia ilmoittaa osingon leikkauksesta. Ihan kuin Nokia olisi sortunu samaan ylimielisyyteen kuin kännykkä aikoina. Ei otettu uhkia tosissaan ja pidetty omaa tarjoomaa ylivoimaisena ja luotettu pelkästää siihen että jo markkinatilanne vetää tuloksen ylös. Siilasmaan "paranoidi optimisti" tulee tarpeeseen. Tosin kiitän Siilasmaata siitä että saivat osingon jaon hajautettua vuodelle, muuten tilanne olisi vielä hankalampi. Mutta pakko myöntää, vähän alkaa usko hiipumaan. Vaikka vielä en (kaikkea) myynytkään pois.
En tiedä voiko kaikkea Surinkaan päälle kaataa, koska kuten sanoin, tuntuu samanlaiselta ylimielisyydeltä kuin kännykkä aikoina. Ja silloin ongelma on paljon syvemmällä kuin (vain) TJ:ssä. Vaikka toki se asenne TJ:stä osaltaan lähtee.

Inderesinkin analyysit on olleet jo pitkään vähän mitä on. Hyvin ne vielä vuosi sitten osu, mutta nousussa on helppo huudella kasvua. Nyt kun alkaa tippumaan huonoja uutisia, Inderes osaa kertoa yhtä paljon kuin kuka tahansa kadulta. Käytännössä kaverit on siis laskureita, ottavat pureksimatta firmojen kertomat luvut, laskevat niiden mukaan arvion ja ottavat sivulauseeseen maininnan markkinan tilanteesta. Mitään osuvaa ammattimaista näkökulmaa tai alakohtaista näkökulmaa sieltä harvemmin on saanut. Nokian Renkaat, Nokia, Verkkokauppacom,... kaikki kovassa arvostuksessa siihen asti kunnes rysähti. Sitten taas Huhtamäki ollut pitkään Vähennä statuksella ja nyt osake on huipussaan. Pelkkää arvauspeliä.
Ja en väitä, että analyytikkojen pitäisi aina osua oikeaan, tai että itse hoitaisin sitä paremmin, tai että Inderes olisi edes mitenkään poikkeus alallaan. Mutta eihän sieltä talolta sitä ole saanut josta monet jopa maksavat. Sieltä on ihan turha odottaa mitään ammattimaista näkymää tai osaamista analyysin kohteena olevasta alasta. Mielenkiinnolla odotan miten Remedyn käy. Tämä on niitä osakkeita joita Inderes tuntuu hehkuttavan, mutta markkinat on hyvin varovaiset osakkeen suhteen.

Mutta, Renkaat pysyy salkussa ainakin toistaiseksi, Verkkis myös kun näyttää vähän piristymisen merkkä, Nokia... Ei kai sitä kokonaan voi myydä jos joku sen nyt vaikka ostaa hyvällä preemiolla. Jenkit kuitenkin haluaisi mobiiliverkkofirman. Voitolle tästä kuitenkaan tuskin ihan heti pääsee enää. Vaatisi melkein jo 90-luvun kaltaista käännettä.

David Goggins - Can't Hurt Me. Jaksoin lukea about puolet. Alku oli suurimmilta osin ihan mielenkiintoista. Sitten alkoi toistamaan itseään pahasti.

Kukaan ei voi väittää etteikö Goggins olisi lähtöisin rankoista oloista. Moni olisi menettänyt järkensä, elämän halunsa tai jopa elämänsä samanlaisessa ryöpytyksessä. Enkä voi sanoa että Gogginsillakaan ihan kaikki muumit on laaksossa pysyneet. Kaikki käsittelee vastoinkäymisiä, traumoja, epäonnea ja yleisesti elämän tuomaa paskaa omalla tavalla. Goggins on ollut käytännössä orja alusta asti, kunnes pääsi pois. Duunia alusta asti ja hakataan kun ei yllä "tavoitteisiin". Hienosti Goggins on kääntänyt kärsimyksen haasteeksi ja asiaksi joka on vain hidaste, eikä läpäisemätön muuri.
Mutta kuten jo vihjailin, ei voi olla ajattelematta että jossain vaiheessa jokin on naksanut jonkin rajan yli, kun mies lähes etsii masokismin tasolle meneviä haasteita ja hokee kuinka kipu on parasta mitä on. Ja tässä ei puhuta hiertyneistä kantapäistä, vaan murskana olevasta polvesta ja murtuneista luista. Sisua mieheltä löytyy huimasti, mutta eihän miehen elämän nuorassa ole järjen hiventä, puhumattakaan siitä että olisi mielentila jota pitäisi tai edes kannataisi tavoitella.

Tämä oli myös se mikä alkoi toistamaan itseään. Alku oli mielenkiintoista kun mies taisteli itsensä kuopasta ja sai tavoitteita. Mutta sitten kun kirja meni käytännössä haasteesta toiseen ja jokainen käsitteli sitä kuinka kroppa hajoaa ja kuinka kivusta pidetään,... siitä tuli tylsä. Mielen kovuus ja mielen hallitseminen, se oli tietyllä tavalla mielenkiintoista. Mutta kun armeijan päällystökin alkoi (Gogginsin mukaan) katsoa miestä niin että "Sä kuolet kohta jos et lopeta", homma menee joksikin muuksi kuin mielen kovuudeksi ja/tai "kunnollisten elämänohjeiden" noudattamiseen. Se menee pakkomielteeksi ja masokismiksi.

Kirja ei siis antanut oikein pohjaa opetukselleen eikä mitään "toi on kova, noin se pitääkin tehdä" tunnetta. Minusta Goggins on vain mieleltään rikki. En sano tätä silti mitenkään alentavasti. Onhan mies kaikesta huolimatta kova jätkä ja käynyt kovan elämän koulun ja onhan se hienoa kuinka "Tuhkimo -tarinoita" löytyy oikeastakin elämästä. Mutta eihän tästä jollain tasolla vakaan mielen omaava oikein mitään opetusta perustellusti itselleen saa.


Myönnän tietty, että on hyvin lyhytnäköistä tulla huutelemaan kaverista kun kirja on vasta puolessa välissä. Mutta kirjan kaava oli mielestäni selvä, kuten miehen habituskin. Lisäksi mielenkiinnosta olen katsonut miehen haastatteluja ja esiintymisiä, niin näissä jatkuu tuo sama kivun ja masokismin tietynlainen tavoittelu ja niiden kestäminen. Toki otan nöyrästi vastaan valistuksen joka sanoo että kirjan loppussa kaikki muuttuu.

Kannattaa alkaa harrastamaan paskoja televisioita. Ei tarvi kuin valita kololuokan halvin ja ei voi mennä ohi. Ja kannattaa suosia myyjien omia merkkejä. Verkkiksellä Procaster, Powerilla on kai Finlux vai Eletra, Gigantin merkkiä en muista.

Se tunne kun selaa Netflixiäkin ja painallus ottaa kerran, kaksi tai ei yhtään,... se tunne on käsin kosketeltava ja silloin tietää että ostos meni nappiin. Ja se tunnetta nostava kuva. Sitä ei kaikki koe kun katsoo tummaa kuvaa ja ruudulla voi olla ihminen tai slender man... se jännitys ja arvoiteksullisuus, se on se suola mitä tästä saa ja taas voi taputtaa tyytyväisenä selkään onnistuneesta ostoksesta. Täydellistä.



PS. Itse olen alkanut kallistumaan QLEDin paremmuuteen. Pelikäyttö ja kirkaskuva vie lopulta voiton vaikka LG:n Oled muuten onkin parempi. Ja on se QLEDinkin kuva pirun komee. Mielipide kysymys tosin. Vaikka jos ei uutta HDMI:tä ole (en muista oliko näissä) tai freesync tukea, odottaisin seuraavaa mallistoa.

Muutama tunti takana, päässy vähän samoilemaan, kiipeilemään ja metsästämään. Ei Horizon nyt huono ole. Maailma on hieno, taustatarina mielenkiintoinen, animaatio nättiä,... mutta siinä on oikeastaan asiat jotka toimii niin kuin pitää.

Jousella ampuminen on toimivaa ja se tuntuu tarpeellisesta aseelta. Keihään kanssa huitominen toimii hyvänä vastapainona, mutta ihmettelen ratkaisua jättää lukitus pois. Se on hidas tempoisempien ja läheltä kuvattujen 3D seikkailujen peruskauraa minusta ja ilman sitä kohde katoaa väkisin jossain vaiheessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että jos et kaada vihollista nopeasti, se on hei hei. Ainakin näin aluksi. Toki se voi olla valintakin, mutta lukituksen kanssa taistelu toimisi paljon paremmin. Nyt haaste tulee siitä että saa vihun ruudulle, ei siitä että vastus olisi oikeasti mitenkään vaikea.

Kiipeämisestä tulee mieleen joku "köyhän miehen Uncharted". Idea on sama mutta se ei ole läheskään niin soljuvan tuntuista kuin Unchartedissa. Kiipeilyä nyt ei vielä ainakaan ole kauheasti niin ei sinänsä häiritse, mutta yksi turhauttava osa-alue.

Yleisesti animaatio on nättiä, mutta yksi on aivan karmeaa: Kasvoanimaatio. Se on niin hirvetää että tulee myötähäpeän tunteita. Kaikki näyttää siltä että naama olisi täynnä botoksia tai puutunut. Ja jotenkin tästä kaikesta huomaa että Guerrilla on yrittänyt kovasti saada sitä toimvaksi, koska kasvoissa on paljon liikettä kuten pitää, mutta taito ei ole selkeästi vain riittänyt. Huomasin tämän jo alussa lapsen kasvoanimaatiossa, mutta luulin että tämä johtui siitä että kyseessä oli lapsi. Mutta ei, se tuntuu jatkuvan samanlaisena joka hahmon kohdalla. Parta auttaa sentään

Niohin jälkeen oli helvetin hienoa kun on autosave, eikä joudu samoamaan pitkiä matkoja takaisin jos käy köpelösti. Varsinkin kun se johtuu useimmiten kamerasta. Kun save heitti kerran kamerakuoleman jälkeen suoraan melkein vihujen viereen, ajattelin lähes ääneen "Helvetin hienoa!" Dark Soulsin tyyli on vain perseestä.

Ainakin vielä tulee palattua pelin pariin ja varmaan vastaisuudessakin. Jos kamera ja botoksi naamat ei ala etomaan liikaa.

Joo ei, eilen lensi Nioh melkein seinään Niin kova vittuilun maku jäi että vitutti hetken aikaa. Mutta hei, uutta putkeen. Lista vähenee koko ajan jos kaikki on paskaa. Horizon varmaan seuraavaksi tulille, joka on kiitettävien arvostelujen perusteella on geneeristä open world paskaa, mutta pakkohan se on testata. Juonta on kehuttu niin se on aina plussaa.

Tai jos julistaisi kesän päättyneeksi ja ottaisi Nierin vihdoin PC:n ruudulle...

Eihän ihminen mitään tarvi kuin ruokaa ja unta. Mutta halut on eri juttu.

Nimenomaan tuo että olisiko niitä ollut enää varastossa siihen aikaan. Tarkoitus oli vielä ottaa 2019 versio.
Alle puolet vasta menny 20 minuutissa eli todennäköisesti 30min odotus vähintään... ei vaan jaksanut. Vielä kun pelattavaa on omiin tarpeisiin vähän liikaakin jo, niin ei vain motivaatio riittänyt.

Tammiston Gigantissa oli hyvä diili tänään. Kaikki tuotteet -20%. Switch hyppäsi mieleen samantien. Hetken mietin kotimatkalla ja kurvasin lopulta Giganttiin. Menin suoraan hyllyille,... ei missään. Ei mitään konsolia. Hetki meni kun etsin ympäri pelialuetta, mutta ei. Kysäsin ohi mennen yhdeltä hyllyn täyttäjältä missä on, ja ohjasi ottamaan vuoronumeron tietokone pisteestä. Sinne siis. Numero 347. Menossa numero 317. Perfect. Pyörin sitten hetken peliosastolla uteliaisuudesta ja katsoin vähän uutta hiirtä. Tässä meni 20min ja taulussa taisi olla numero 330. Nauroin että tässä menee koko vitun ilta ja lähdin kotio.

Miksi voi miksi konsoleita ei voi olla hyllyssä suoraan? Tilaa siellä kuitenkin oli varsin mainiosti. Aina on ollut. Mutta konsoleita ei vaan ikinä hyllyissä näy. Näin on oikeastaan lähes joka kaupassa. Pöllitäänkö niitä muka niin pirusti? Jotenkin epäilen suuresti. Lähellä oli että uusi Nintendo olisi taas ollut taloudessa, mutta ei sitten.

Remedystä. Tosiaan Rovion p/e oli 40 ja osake tuli -40% tonttiin kun kasvu ei vastannut sijoittajien odotuksia. Remedyn p/e huitelee jossain taivaissa ja kurssireaktio tulee olemaan tosiaan voimakas mikäli Controlin myyntiluvut eivät ole odotusten mukaisia, mutta mitä jos ne ylittävät odotukset? Geelitukat jotka ovat huomattavasti meitä paremmin perillä osakkeesta antavat osakkeelle vielä yli 20% nousuvaran.

Olenkin hiukan ihmetellyt kuinka "geelitukat" arvostavat osaketta. Sinänsä hyvä lappu niillä perusteilla mitä sanoin, mutta en tajua mistä nämä kaikki kasvu- ja myyntiodotukset tulee. Kovat myynnit on kuitenkin hyvää markkinointia ja huonot myynnit on huono markkinointia. Controlin myynneistä tulee epämääräisiä arvioita eikä se päässyt edes elokuun PS4 top-10 peleihin NPD:n listoissa. Olkoonkin julkaisu kuun lopussa, kovimmat myynnit peleissä tehdään lähes poikkeuksetta julkaisussa varsinkin AAA-pelien tapauksessa. Sitten vielä päälle arviot kuinka PS4 versio ei pyöri edes Prolla kunnolla,... se on juuri PS4 pelajille myrkkyä, vaikka peliä onkin yleisesti kehuttu. Ainoa pelastus on se että syys-lokakuussa ei taida olla tulossa mitään muita kovia julkaisuja PS4:lle, joten tilaa olisi. PC pelaajat siirty jo Gears 5:een.

Tiedän että meikäläinen antaa "ylimielisen amatöörin" kuvan itsestään kun käyn näinkin avoimesti yleistä arviota vastaan, mutta jotenkin tuntuu että geelitukat seuraavat vain arvosteluja. Joten meikäläisen veikkaus on että Remedy tulee vähintään laskemaan edelleen, jo sen takia kun odotukset ei ylity, jos odotuksiin edes päästään. Tänään tuli alas 3,85% ja nyt kurssi 10,00€. Tätä tahtia voi tietty laskea niin paljon että oston paikka tulee jo aikaisemmin.
Myykä pois ja ostakaa parin kuukauden päästä takasin. Varma veto

Inderes muistaakseni laski tuotot 40$ pelihinnalla, joka on hyvin linjassa alennuksenkin kanssa. Jota siis jokainen tuulipuku seuraa (minäkin). Itse odottelen että Remedy laskee. Se tekee sen kuitenkin. Myin kaikki Remedyni... oliko kesällä... pienellä voitolla. Ajattelin "pelailla" ja odottaa laskua joka yleensä tulee kesällä ja ostaa sitten ennen pelin julkistusta koska osake nousee silloinkin kuitenkin. Ja olinkin ihan oikeassa, en vain tajunnut että se nousee niin paljon ennakkoon. Hesarin juttu pelistä elokuun alussa oli jokin ihme tapaus ja osake lähti järjettömään nousuun sen jälkeen. Joten nämä pikavoitot jäi saamatta.
Mutta olen alkanu luottamaan Remedyyn muutenkin vähän enemmän. Siellä tuntuu olevan aika fiksubisnes malli. Tehdään taustalla jotain jatkuvampaa ja sitten julkaistaan tietyin väliajoin näitä AAA- tai AA-pelejä. Alkaa olemaan ihan isomman peli lafkan mallia, ei mennä pelkästään isosta julkaisusta isoon.
Jos laskisi selvästi alle 10€ (nyt 10,05€ joten mahdollsita jopa) niin voisi ottaa tätä vähän pitkä aikaisesti. Nyt PE on hulppeat 260, ja vaikka kasvua tulee varmasti, sijoittajat tuntuu olevan nyt niin herkällä päällä, että jos ensimmäiset raportit ei sano että "miljoona menee helposti rikki, ellei jopa enemmän" osake dumppaa varmasti. Huomasi jo kun tuli ensimmäiset myyntiluvut, niin lappu lähti selvään laskuun ja sillä tiellä on oltu. Eli oston paikka tulee varmaan jossain vaiheessa.

On kyllä ollu tämä vuosi aika kova omalle salkulle. Tällä hetkellä mennään reipas 7% miinuksella. Tai no, laskuhan alkoi jo ennen vuoden vaihdetta ja siitä onkin päästy vähän nousemaan jo. Mutta kaukana ollaan siitä 7-9% voitoista mikä oli vielä pari vuotta sitten. Alkaa pikku hiljaa realisoitumaan ne jutut kuinka monet on saaneet näpeilleen ensin. Vaikka ei sillä, ei meikällä ole mitään suuria summia kiinni. Edelleen ostot tehdään sadoissa euroissa vaikka kokonaisuudessaan useampi tonni siellä onkin.
Mutta sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että rahojaan ei kannata makuuttaa osakesalkussakaan, vaikka kaikki sanovat että antaa olla siellä. Olisi nimittäin ihan erilainen tilanne jos olisi myynyt edes jotain vuosi sitten. Sykli kuitenkin oli tulossa päätökseen, niin metsä osakkeista olisi pitänyt ehdottomasti myydä jotain pois. Osin myinkin, mutta vähän turhan myöhään. Ja juu, aina helppo miettiä jälkikäteen, mutta syklisten osakkeiden myyntiä pitäisi tehdä jossain vaiheessa kun ollaan voitolla. Pelkää kun muut on ahneita ja ole ahne kun muut pelkää jne.

Kun pistin Zeldan pois (ainakin toistaiseksi), pistin tulille Niohin PS4:lle. Ja joo, se on ironiaa täynnä että Nioh rakentuu kokonaisuudessaan sen idean päälle minkä takia laskin Zeldan käsistäni pois.

Ei peli silti huono ole. Oikeastaan pidän aika paljon. Nopea tempoisempi kuin Souls -sarja, väistö toimii ja pelaaminen on kivaa. Säädettävää riittää ihan helvetisti. Vähän turhankin paljon. Tuntuu että jo ensimmäisen parin tunnin aikana on tullut ähky kaikesta säädön mahdollisuuksista. Se toimisi paljon paremmin jos näitä tiputeltaisiin pitkin peliä, mutta nyt ne iskee vähän turhan suuresti naamalle.

Save systeemi on edelleen perseestä. Nioh on kuitenkin suht nopea tempoinen peli ja ainakin aluksi vihut ovat suht helposti kaadettavissa, joten sinänsä takaisin samoaminen ei ole pitkä juttu. Ja kun vihut eivät ole "tyhjiä" silloinkaan kun ne hakkaa uudestaan, niin siihen on pieni motivaatiokin. Mutta kun peli etenee ja vaikeustaso nousee (joka ilmeisesti tarkoittaa save pointin etäisyyden kasvattamista), en jaksa uskoa että tätä kovin kauaa jaksaa sen jälkeen pelata.

En vain tajua tuon save pointtien kitsauden hienoutta. En näe siinä mitään järkeä. Ehkä se johtuu siitä, että saan kiksini haasteiden voittamisesta, en siitä että kuolema oikeasti rankaisee tms. Itselle riittää tieto että en ollut tarpeeksi hyvä. Siinä on helposti motivaatiota pelaamiseen ja tarpeeksi rangaistusta josta saa motivaatiota rauhalliseen pelaamiseen eikä päättömään mäiskimiseen.

Mutta, onhan peli varsin hyvä, joten varmaan tulee ainakin hetki pelattua. Ja pidän vielä muuten fiiliksestä pelissä. Plussat oikeastaan aiheuttaa sen että typeryydet kyrsii vielä enemmän Nioh olisi oikeasti helvetin hyvä peli ilman typeryyksiä. Souls -sarja oli muutenkin vähän turhan harmaa meikäläiselle, eikä ritari tarinat ole muutenkaan iskeneet itseen ihan niin kovaa. Joten Soulsit tuskin olisi iskeneet suuresti vaikka save systeemi olisikin parempi. Mutta samurait ja aasian mytologia,... ne uppoo aina. Täytyy varmaan selvittää olisiko PC versiolle jotain modia joka antaisi tallentaa koska vaan. Menisi hankintaan heti.

...

Hienosti jinxattu hermanni. Mitkähän on tämän jälkeen sänet että itse pelikään on mistään kotoisin?

Hei, Epi hoitaa Nintendon, jonkun täytyy tärvellä klassikot muualta.

Hitto alkaa pikku hiljaa nousemaan fiilis että ne perkeleet oikeasti teki sen, ne teki oikeasti hyvän Remaken FF7:sta. Mikä on aika helvetin hienoa. Alkaa jopa nousemaan fiilis että jos PS4 Pro versio tarjoaa jotain olennaisesti parempaa kuin normi versio, hankin Pron vain tätä varten. Hitto, ehkä ostan jopa kunnon television tätä varten ja yritän pelata läpi ennen kun ruutu on sirpaleina.

Toista kertaa trial of the swordin kimpussa. Sama mielipide: Ihan hyvä mutta ihan perseestä. Kaaduin taas ennen ensimmäistä save pointtia.Heti kun kaaduin tuli mieleen toinen strategia syy miksi meni vituiksi mutta kaaduin rivi viholliseen kun olin alussa liian malttamaton. Ei nappaa kidutus. Koko trial tuntuu vain vittuilulta kun joutuu kuluttamaan aikaa samoihin nurkkiin uudestaan.
Peli saman tien takasin koteloon. Seuraavaksi piti katsoa paljon olinkaan kuluttanut aikaa BotWiin. Vaati tabletin. Josta on luonnollisesti loppunu akku kun on odotellu pimeänä laatikossa about viikon. Tuli vähän fiilis että eiköhän tämä laite ollu tässä.

Vaikka kai se toinen DLC on vähintään kokeiltava...

Ei huono. Potentiaalia ainakin löytyy. Mutta. Muijan pitäisi saada enemmän "munaa" vetoonsa. Osin varmaan kuuluu bändin tyyliinkin, mutta tuntuu että likka himmailee. Aina välillä tulee vajaan sekunnin ajan tunne että nyt lähtee, mutta ei. Pitäisi näyttää muutama Sandra Nasicin veto tai jotain Dolores O’Riordan vetoja sille. Tuntuu että sieltä kuitenkin löytyy sitä. Rockabye coverissa tulee esille ehkä parhaiten, mutta siinäkin tuntuu kuin loppuisi rohkeus kesken. Mutta lupaavaa silti. Täytyy laittaa bändi korvan taakse.

Mulla on työpuhelimessa se appi Mutta kun tieto lisää tuskaa. Ja viimeisen neljän puolen vuoden aikana on saanut suht tasaiseen tahtiin tietoa kuinka paskaa mobiilisovellusten ja androidin tietoturva on, en ole edes harkinnut että heittäisin androidille pankkisovelluksia. Kyllä sitä aina silloin tällöin tulee käytettyä työpuhelimella (iPhone). Varsinkin kun kameralla saa viivakoodin jne. Mutta työpuhelimessa ei esim. ole omaa sähköpostia johon kaikki laskut tulee, niin silloin on helpompi maksaa sillä PÖYTÄkoneella joka löytyy nurkasta.

Ja uskallan vielä olla eri mieltä että "tekniikkaniilot" olisivat käyttämässä aina mobiiliappeja Heillä jos jollain kun aina löytyy se tietokone jota oikeasti käytetään. Tosin voi olla että meikä taipuu pikku hiljaa jo foliohattujen puolelle ja niilot on toisessa lokerossa.

Heti Trial of the Sword tulille. Ja onhan vittumainen trial. Tuli tahkottua vajaa pari tuntia ja loppu tuloksena on pyöreä nolla edistymisessä, kun kaaduin kymmenennessä haasteessa. Alko tosissaan vituttamaan kun aika ei vaan riitä testaamaan heti uudestaan. Helvetti kun pelikehittäjät tajuaisivat että joillekkin save pointtien puute on vain keihäs perseessä. Vittu...

Muuten Trial of the Sword hyvin suunniteltu ja varsin viihdyttävä.

"Kalastelu" tapauksiahan noilla yritetään hillitä. Käytännössä pitää siis olla 2FA kirjautuminen eli arkikielessä kaksi tunnistusta ja syy miksi se lappu ei kelpaa yhdeksi, on kun sen voi kopioida. Eli uusi säädös sanoo että sitä ei saa pystyä kopioimaan.

Eli hyväuskoisimpien takiahan tässä loput kärsii. Itselläkin käytössä lappu vielä. Tosin osa käytössä on myös työpuhelimen softa. Lappu on siksi hyvä, kun se on aina koneen vieressä, puhelin taas ei.
Mielenkiinnolla sinänsä odotan mikä on lopulta lopputulos, koska eihän se selviä uhkia poista. Toki se poistaa sen yhden, mutta puhelinta käytetään niin moneen tarkoitukseen nykyään, että se sieppaa hyvin helposti jotain sellaista mitä sen ei pitäisi siepata. Ja kun pankkien rajapinnat aukaistaan kolmansilleosapuolille, ollaan jo oikeasti jännän äärellä. Bisnes ja palvelumahdollisuudet on kovia ja mielenkiintoisiakin, mutta uhkat on vähintään yhtä kovia.

Euroopassa tulee syyskuussa voimaan uusi laki verkkomaksuja varten. Eivät ilmeisesti viitsineet enää päivittää järjestelmiään. Sinänsä ymmärrän, vaikka se perseestä onkin.

Tiistai-iltana meni läpi. Tarinallisesti loppu oli ihan ok. Ei mitään päräyttävää, mutta tyydyttävä. Ja mielenkiinto kantoi loppuun asti. Lisäksi Zeldaan oli aivan erilainen suhde omassa päässä, kuin muissa Zelda peleissä, kiitos muistojen keräilyn. Mutta tuli melkein haikea olo kun tajusi että "Tuolla huoneessa se Ganon on". Hetken mietin ovi aukolla menenkö sisään vai käännynkö ympäri. Menin silti.

Ganon itsessään oli lopulta aika kova pettymys. En tiedä olisiko Ganonista ollut enemmän joissain sivutehtävissä, mutta nyt se jäi todella heiveröiseksi. Ei sillä, "kaikkihan" Ganonin tuntee jne. mutta olisi toivonut vähän enemmän kuin epämuodustunutta..eh.. hämähäkkiä(?) ja sitten perinteinen loppumuoto. Tuntuu että tekijä tiimillä on ollut sormusten herra mielessä kun ovat tätä väsänneet. Ganon jää lähes yhtä abstraktiksi kuin Sauron lopulta. Toki lopussa ollaan Ganonin kanssa vastakkain, toisin kuin Sauronin, mutta hahmo jää yhtä abstraktiksi. Esim. OoT hoiti Ganonin reippaasti paremmin. Niin hahmona kuin sen käsittelynkin. Pari muistoa jotka olisi liittynyt Ganoniin olisi tehnyt poikaa kokonaisuudelle.

Mutta eihän tuosta nyt voi vihainen olla. Aiemmin kirjoittamani pätee edelleen, peli rynnisti omaan Top-5 sisään ja heitti muistot Mario 64:stä niskaperseotteella pois. Onko tämä parempi kuin OoT? Ööömmm.....varmaan. Kyllähän OoT iski kaikesta huolimatta kovempaa aikoinaan, mutta se johtuu monesta muustakin asiasta kuin itse pelistä. Ja älkää kysykö miten kävisi jos OoT päivitettäisiin teknisesti nykypäivään. Tuskin osaisin edes päättää.
BotW on siinä upea peli itselle, kun kuvittelin että en enää tälläistä kiintymystä peliin kokisi tai saisi pelistä tälläistä fiilistä. Toki esim. Bayonetta -sarja vangitsee ja ne tarjoaa helvetin hienoa pelaamista jota voisi tehdä aamuun asti. Mutta BotW toi samoja fiiliksiä kuin FF7 ja OoT aikanaan. Jotain enemmän kuin "pelkkää" pelaamista. Niitä ei ole tullu vastaan about 15-20 vuoteen. BotW toi osaltaan jopa uutta innostusta pelejä kohtaan, koska en tiennyt että pää vielä taipuu jollain tasolla samanlaiseen immersioon peleissä kuin 15-20 vuotta sitten.

Ei voi sanoa kuin Helvetin Hieno Peli.




Lisähuomiona: Nintendon verkkopalvelu on kyllä todella perseestä. Latasin WiiU:lle BotWin DLC:t ja jumalauta että oli vaikeaa. En voinut ostaa suoraan luottokortilla WiiU:sta. Ja kun menin verkkoon, tietysti oli salasanoja unohtunut. Lopulta vaihdoin salasanan kolmessa eri paikassa, että sain siirrettyä rahat. Ihan jumalatonta paskaa. Esim. minkä helvetin takia mulla pitää olla kaksi tiliä Nintendolle? Ei mitään helvetin järkeä. Voisin jopa sanoa että ymmärrän kyllä kuinka vaikeaa se voi olla jos on kaksi järjestelmää ja niiden tilit pitäisi yhdistää toisiinsa, mutta ymmärrän varsin hyvin kokemuksesta ei se nyt helvetti mahdotonta ole. Kukaan itseään kunnioittava yritys ei ryssi niin pahasti käyttökokemusta että pakottaa käyttäjää käyttämään kahta tiliä yrityksensä palveluihin. Varsinkin kun molempia tarvitaan! Ja siihen käytetään aika helvetisti jopa rahaa maailmalla, että kokemuksesta saadaan yhtenäinen. Mutta ei Nintendo. Niillä on omat polut.

Meikä päättelee tästä oikeastaan kaksi asiaa:
1. Nintendo ajattelee Switchiä pitkälti kannettava laitteena
    - Helvetisti uudelleen julkaisuja jotka voi nyt kokea kannettavana ( )
2. Bayonetta 3 on peruttu.
    - Pelistä ei ole kuultu mitään, siis mitään sitten julkistuksen. Metroidissa toki sama tilanne, mutta siinä tuli selityksenä kehityksen aloittaminen alusta jossain vaiheessa.


Uudelleen julkaisujen aalto on kyllä aika huimaa. Tästähän Nintendoa on aina kritisoitu, että 3rd party pelejä ei ole tarpeeksi. Nyt on, vaikka vanhemman puoleisia. Mutta ei niiden ostamisessa ole mitään järkeä jos ei halua pelata kannettavana. Onhan pelejä, se pitää myöntää.

Isot julkistukset kyllä puuttu täysin. Tätä virkaa ajoi hiukan Overwatch ja Xenoblade Chronicles uudelleen julkaisut. Vain Nintendolla on pokkaa pistää uudelleen julkaisut samalla jalustalle kuin kokonaan uudet pelit. Vaikka ei sillä, onhan uusiakin tullut ja loppuvuonna tulossa lisää. Astral Chain, Maker2, Pokemon, Demon X Machina, Luigis mansion 3,... Little Town Hero näytti aluksi ihan, sanoisiko miellyttävältä, mutta sitten tuli taistelu ruutu. Ihan kuin olisivat yrittäneet saada ruudun mahdollisimman täyteen sälää. Erikoinen... ömmm... visuaalinen valinta. Mutta Nintendo selkeästi ratsastaa enemmän uudelleen julkaisuilla silti, kuin uusilla peleillä.

Ja se Bayonetta 3. Mikä perkele siinä kestää...

Kokonaisuudessaan, aika perus Direct. Meh. Ennen näihin pettyi, mutta eihän näiltä ole odottanu mitään enää vähään aikaan, joten pettymyksetkin jää suht pieneksi. Bayonetta 3 on pieni piikki lihassa... Meikän tarve NS:lle on sinänsä jo lunastettu tälle vuodelle Astral Chainilla ja Luigis Mansionilla. Eri juttu toki on tuleeko tällä rahan menolla sitä ostettua... Kokonaisuudessaan hintaa tulisi kuitenkin 450-500€.

Joulukuun mysteeri peli on uusi Mario 2D tasoloikka. Jos kyseessä olisi jokin vähemmän huomiota saanut Nintendon IP, siitä olisi puhuttu jo E3:ssa.

Tätä on vähän vaikea uskoa. Uudella 2D-Mariolla on Switchillä jumalaton myyntipotentiaali, enkä usko pelin ilmestyvän kolmen kuukauden sisään sen paljastamisesta, ilman perusteellista hypetystä. Se menisi myös aika likelle Super Mario Maker 2:n kanssa.

Eikö Mario Maker 2 ole jo hyllyissä? Ei se silloin uutta 2D Mariota häiritse. E3:ssa se olisi ollut eri juttu, koska silloin se olisi ollut outoa esitellä samaan aikoihin kun Mario Maker 2 oli tulossa. Ja hype taas nousee sinne helposti uudella Mario pelillä. Siksi juuri veikkaan ennemmin Mariota kuin tuntemattomampaa IP:tä, se kun tarvisi juurikin sitä hypen "rakennusta". Joulukuu on kuitenkin pelien pelaamismielessä suht kaukana vielä. Vai mitä mieltä olet kun itse katsot peiliin 

Ei sillä että tämä olisi mitenkään varma veikkaus Lonkalta heitin että tuntuisi loogisimmalta tai juuri Nintendon tyyliseltä varmalta "yllätykseltä".

Uusi Smash hahmo ei ole niin hype kuin odotettiin? Miten näistä hahmoista yritetään repiä aina jotain yhtä kovaa kuin peleistä? En ole ikinä tajunnu tätä.

Joulukuun mysteeri peli on uusi Mario 2D tasoloikka. Jos kyseessä olisi jokin vähemmän huomiota saanut Nintendon IP, siitä olisi puhuttu jo E3:ssa.

Nintendo ja M$ yhteistyö olisi mielenkiintoista. Ei mikään system seller, koska pelit saa parempana muualta, mutta mielenkiintoista. Haloon en tosin silti usko. Korkeintaan Forza. Tulisi tarpeenkin Switchin katalogissa. Tai sitten huhu on trolli ja sieltä tulee koko Banjo Kazooie sarja. Näitähän ei oltu vielä vahvistettu vai mitä? Tästähän on liikkunut huhuja koko vuoden, niin eiköhän se sieltä tule.

Hah, ei se ota sitä valitusta vieläkään Laitettu joku algorimi joka huomaa kun tulee meikältä vitutus viesti  Kyse ei ole edes TV:stä. Ne on ollu niin paskoja pari vuotta että niiden käyttö melkein vituttaa enemmän kuin hajoaminen.

Toimiiko postaus?
EDIT: Vaihtelevasti.
EDIT2: Pidempi kirjotus ei näytä menevän läpi.
EDIT3: Piti avautua kunnolla mutta ei päästä läpi.
EDIT4: Tai sitten mun yhteys heittää jotain volttia vaihtelevasti. Nämä tuntuu menevän läpi mutta paikoitellen ei.

Alle 20h sopisi meikäläiselle paremmin, mutta mikäs siinä jos peli pitää otteessaan 25h. Ja arvostelut kyllä lupaa että pitää. Aikamoista hehkutusta muutaman arvostelun on käynyt läpi. Selkeästi vuoden kovimpia pelejä, jopa sukupolven kovimmasta toiminta pelistä puhutaan (DMC5 jää siis tälle?). Alkaa sormet vähän syyhyään tämän kanssa...

EDIT: AI PRKL Verkkis myy uutta Switch versiota jo Lähetettävissä 8-15pv.

Meikällä meni ihan samalla tavalla. Ensitraileri oli vähintäänkin epäilyttävä, mutta gameplay traileri herätti kiinnostuksen. Olen tässä vähän odotellut tietoa koska uusi versio NS:stä tulee myyntiin niin olisi voinut hakea NS:n kaupasta ja ottaa Astral Chainin mukaan. Tosin autossa tuli huollossa +800€ yllätys, niin siinä tuli parin NS:n ja muutaman pelin aukko pussiin laakista, niin saa nyt taas nähdä...

Etsitkö kaikki muistot? Nämä periaatteessa kertovat sen Zeldan legendan. Ilman niitä pelin fiilis olisi aivan erilainen.

Nyt alkaa olemaan loppusuoralla. Beastit kaadettu, muistot kerätty, tornit aukaistu,... Zelda odottelee jo. Ei voi kyllä sanoa kuin että huima peli. Vaikka olisivat ryssineet lopputaistelun täysin, BotW paras Zelda -peli mikä itselle on käsiin sattunut. Tunnelma pysyy alusta loppuun ja maailma on uskomattoman elävän oloinen.

Valittamisen aiheet ovat siis todella vähissä. Kuten aiemmin jo kirjoitin, niin tekninen suoriutuminen on usein juuri hyväksytävällä tasolla. Varsinkin muutamat kylät menee aika rajoilla. Mutta rajan yläpuolella kuitenkin. Kamera ongelma ovat vähän helpottaneet kun siihen on tottunut tai sen osaa huomioisa, mutta välillä vetää vähän outoja zoomauksia. Osin voisi sanoa että Korok seedit on hiukan kyllästyttäneet loppua kohti. Tietyllä tavalla nerokas tapa hahmon kehitykseen, kun niitä on niin pirusti, mutta joka kiven kääntäminen matkan varrella,... ei. Shrinet on myös loistava idea, mutta ei ole minulle ihan sellainen kantava voima joka käskee pelaamaan lisää. Muun pelaamisen lomassa hieno lisä, mutta nyt kun alkaa tarina olemaan ns. paketissa, alkaa mieli vetämään enemmän kohti Hyrulen linnaa. Ja koko kartta on periaatteessa kävelty läpi. Nyt pitäisi lähteä viilaamaan niitä metrejä ja senttejä mistä löydät sen Shrinen. Alun viehätys oli se, että näit jo kaukaa kuinka jossain on jotain. Sinne oli pakko päästä katsomaan mitä siellä on. Nyt nämä asiat alkaa olemaan pitkälti piilossa. Eli asiat pitää etsiä. Se ei koukuta läheskään samalla tavalla kuin alun tähystelyt kaukaisuuteen.
Toki nämä on pikku juttuja ja peli on ns. "tehnyt tehtävänsä" minulle. Tunteja en ole katsonut, mutta varmaan mennään jossain 80-100h paikkeilla. Mikä on minulle ihan helvetin paljon, kun usein alan vilkuilemaan muita pelejä viimeistään 20-30h paikkeilla, ideaali pituuden ollessa alle 20h.

Peli on myös loistavasti tasapainotettu samoamisen ja juonen kanssa. Samoaminen on hauskaa, palkitsevaa ja koukuttavaa, mutta hienoimmat jutut on olleet tarinaan liittyviä. Varsinkin muistojen jahtaus on syventänyt tarinaa todella paljon. En voisi kuvitella että peli olisi sama ilman niitä. Suurin kiitos näiden toimivuudesta kuuluu varmaan onnistuneelle Zeldalle. Aivan liian usein pelien prinsessat on luonteen piirteiden ääripäitä ja/tai ärsyttäviä. Zelda on hahmona ihan eritasolla. Jopa silloin jos sitä vertaa muihin Zelda peleihin. Ne kun on aina olleet enemmän Linkin seuraamista ja melkein enemmän legendaa Linkistä. Toki se nytkin on läsnä vahvasti ja hahmot puhuvat paljon Mestarin legendasta tms. mutta tämä on ensimmäinen Zelda peli minulle, joka oikeasti ansaitsee nimen The Legend of Zelda.

Peli ei ole tekniseltä toteutukseltaan täydellinen ja isommat tehot auttaisivat sitä paljon, mutta muuten peli vain on täydellinen. Itsellä menee Top-5 peleihin jossa on jo ruuhkaa:
OoT, FF7, Settlers 2, Bayonetta -sarja ja BotW.