Symphony of the Night "läpi". Enpä olisi ikinä uskonut tätä sanovani, mutta peli pesee jopa Super Metroidin. Huomaa, että peli on ollut vaikutteena lukemattomille nykyklassikoille. Aikaansa edellä oleva mestariteos, jonka olisin halunnut kokea jo 20 vuotta sitten.
Lopuksi pitää vielä antaa erikoismaininta pelattavuudelle, joka on ihan omaa luokkaansa ja syy, minkä takia tämä nousee Super Metroidinkin yläpuolelle. Muistaakseni jo Neonomide paasasi joskus muinoin Pelaaja-lehden foorumilla SotN:n pelimekaniikasta. Liikkuminen on nopeaa ja sulavaa. Voit dashata takaperin tai tehdä dive kickejä vastusten tai kynttilöiden kautta ja pomppia vastusten yläpuolella koskematta maahan ollenkaan. Itse huomasin vasta monen tunnin jälkeen, että dive kick on edes olemassa, koska pelissä ei ole mitään turhia introja. Oikeastaan mitään liikkeitä ei selitellä mitenkään. Opettele ja keksi itse, saatana. Aseillakin on erikoislyöntejä, joita ei selitetä erikseen. Myös taiat pitää itse keksiä eri näppäinyhdistelmiä kokeilemalla. Samoin sen, miten jotkut relicit toimivat.
Ainiin, pelissä on ihan helvetisti avattavaa ja kerättävää. Ja spritet ovat jumalaisen kauniita, kuten animaatiotkin. Soundtrackikin on täydellinen.
Kannattaa pelata!
Millä aparaatilla olet pelannut? Olen vakavasti harkinnut jonkin skaalaimen hankkimista (esim. XRGB-mini) vanhoja konsoleita varten, mutta erityisesti sitä varten, että hankkisin PS1:n ja juuri tätä peliä varten.
Macin OpenEmulla. Siitä löytyvä Mednafen-niminen emulaattoriydin pyörittää PS1-pelejä melko täydellisesti, tarkemmin kuin Sonyn omat emulaattorit.
Jos emulaattorit eivät kiinnosta, niin kannattaa tutustua OSSC:n. Se skaalaa vanhat pelit ilman input lagia ja on vieläpä jonkun suomalaisen kehittelemä vehje. Itsekin hankin laitteen, kunhan saan aikaiseksi.
OK. Joo, itse mielelläni pelaisin alkuperäisellä laitteella. Kiitos OSSC-vinkistä! Olinkin unohtanut, että sellainenkin on markkinoilla. Joskus olen lukenut siitä jotain arvostelua.
Jos on vähääkään keräilijäluonne, tämän kuvan pitäisi väräyttää viisareita.
Sand Kingdom – joka on käsittääkseni tuiki tavallinen kenttä – sisältää 69 kuuta kerättäväksi.
Pelissä on yli kymmenen maailmaa... Se tarkoittaa, että kuiden lukumäärä on lähempänä Zeldan Korok-siemeniä kuin aiempien 3D-Marioiden tähtiä!
En tiedä teistä, mutta tämä meinaa räjäyttää tajuntani. Pelihän on aivan valtava!
Katsoin samaa yhdessä niistä pätkistä, joissa Koizumi esitteli tätä peliä. En ole itse varsinaisesti edes mikään keräilijä, mutta koluttava ei tunnu loppuvan ihan heti tässä pelissä.
Olen vähän kahden vaiheilla tämän pelin kanssa. Se on varmasti oikein hyvä. Ehken vain ole niin suuri Mario-pelien ystävä. Hatulla erilaisten muiden olioiden kontrollointi vaikutti kuitenkin hauskalta ja tuo varmaan hyvin vaihtelua tasohyppelytoimintaan. Sunshinessa tykkäsin fluddin tuomasta liikehdinnän monipuolisuudesta. Mutta se varsinainen tekeminen Mario-peleissä ei jotenkin ihan valtavasti kiinnosta. Sunshinen sain pelattua läpi. Mario 64 jäi kesken kuten myös kaikki kaksiulotteiset Mario-pelit. Galaxyja en ole koskaan pelannut.
Symphony of the Night "läpi". Enpä olisi ikinä uskonut tätä sanovani, mutta peli pesee jopa Super Metroidin. Huomaa, että peli on ollut vaikutteena lukemattomille nykyklassikoille. Aikaansa edellä oleva mestariteos, jonka olisin halunnut kokea jo 20 vuotta sitten.
Lopuksi pitää vielä antaa erikoismaininta pelattavuudelle, joka on ihan omaa luokkaansa ja syy, minkä takia tämä nousee Super Metroidinkin yläpuolelle. Muistaakseni jo Neonomide paasasi joskus muinoin Pelaaja-lehden foorumilla SotN:n pelimekaniikasta. Liikkuminen on nopeaa ja sulavaa. Voit dashata takaperin tai tehdä dive kickejä vastusten tai kynttilöiden kautta ja pomppia vastusten yläpuolella koskematta maahan ollenkaan. Itse huomasin vasta monen tunnin jälkeen, että dive kick on edes olemassa, koska pelissä ei ole mitään turhia introja. Oikeastaan mitään liikkeitä ei selitellä mitenkään. Opettele ja keksi itse, saatana. Aseillakin on erikoislyöntejä, joita ei selitetä erikseen. Myös taiat pitää itse keksiä eri näppäinyhdistelmiä kokeilemalla. Samoin sen, miten jotkut relicit toimivat.
Ainiin, pelissä on ihan helvetisti avattavaa ja kerättävää. Ja spritet ovat jumalaisen kauniita, kuten animaatiotkin. Soundtrackikin on täydellinen.
Kannattaa pelata!
Millä aparaatilla olet pelannut? Olen vakavasti harkinnut jonkin skaalaimen hankkimista (esim. XRGB-mini) vanhoja konsoleita varten, mutta erityisesti sitä varten, että hankkisin PS1:n ja juuri tätä peliä varten.
On tullut pelattua aika paljon tätä peliä. Yksinpelikampanja ei ole paljoa napostellut, mutta sen takia en olekaan tätä hankkinut vaan moninpelin takia. Katselin pelistä ennen julkkaria videoita ja hypetyin suorastaan vähän. Ostin sitten julkaisupäivänä. Ihan alun huuman jälkeen en oikein tiennyt, mitä ajatella pelistä. Jatkoin pelailua ja sitten kolahti. En ole ylipäätänsä tavannut pelata juuri yhtään nettimoninpelejä. Eivät ole kiinnostaneet. Kuitenkin aikanaan innostuin Counter-Strikesta ja pelasin sitä muutaman kerran viikossa, tunti pari kerrallaan. Sillä tavoin tavanomaisesti. Sittemmin kyllästyin CS:ään. Splatoonissa näin jotenkin sen, että se täyttäisi tämän saman lokeron eikä se ole niin hermoja raastava taitopeli.
Taitoa kyllä tarvitaan ja välillä on kiva saada kunnon vaihde silmään ja ownata koko vastustajan tiimi. Mutta jos ei ole suorituspäällä, voi ottaa aseeksi vaikka maalitelan ja keskittyä maalailemaan kenttää. Pelissä on paljon hauskoja aseita ja iso osa niistä on oikeasti hyviä ja käyttökelpoisia. Muutkin kuin sarjatulta ampuvat rynnäkköaseet (vrt. CS:ssä AK-47/M4). Järjestyksessä omat suosikkini ovat:
1. Ämpäri
Tämä on ässä. Pitkä kantama. Hyvät sivuaseet. Kuitenkin vaatii tarkkuutta ja hyvää liikkuvuutta, jottei jää alakynteen erityisesti rynnäkköaseille. Haastetta siinä mielessä.
2. Sateenvarjo
Haastava käyttää. Lyhyt kantama. Tätä käyttäessä saa helposti turpiinsa, jos ampuu ohi. Pitää olla siis tarkkana ja erityisesti pitää olla taitava uimaan maalissa, jotta saa vastustajan yllätettyä/hämättyä. En muista, mitkä sivuaseet, mutta huonohkot muistaakseni. Eli haastetta piisaa, mutta sitä tyydyttävämpää tämän käyttö on, kun onnistuu. Suojavarjo on mahtava, kun ja jos sitä muistaa käyttää.
3. Maalitela
Tästäkin se ihan perusmalli on paras. Toimii ihan hyvin hyökkäysaseenakin. Useimmiten kyllä otan puolustavan roolin tämän kanssa. Vähän chillimpää peliä siis tämän kanssa. Hyvät sivuaseet.
4. Lyhyen kantaman tarkkuuskivääri
Sori, en tiedä tämänkään aseen nimeä. Pelaan tätäkin peliä ranskankielellä eikä minulla ole hajuakaan aseiden nimistä englanniksi. Joten keksin niille nyt nämä suomenkieliset nimet.
Tämä on siis se sinisen värinen tarkkuuskivääri, jolla on lyhyt kantama, mutta nopein laukauksen latausaika. Pelaan tällä aseella oikeastaan kehittääkseni osumatarkkuuttani ja tähtäyksen hienosäätöä gyrolla. Muilla tarkkuuskivääreillä en pysty pelaamaan, koska niillä laukausta saa ladata tuskastuttavan kauan. Lyhyt latausaika mahdollistaa vikkelämmän liikehdinnän ja pelaamisen. Pystyy jopa hastaamaan rynnäkköaseella varustautuneen vastustajan, jos sihti on kohdallaan.
Sivuaseet semihuonoja, maalihaarniska on onneksi edes jotenkin käyttökelpoinen. En ymmärrä, mitä hyötyä niistä vastustajan sijainnin paljastavista tutkista oikein on. Ei tässä pelissä ole koskaan tarvetta katsoa kartalta, missä vastustajat liikkuu. Kyllä se on selvää muutenkin.
Eli siis melkoinen haaste pelata tällä, mutta toisaalta todella tyydyttävää pärjätä, koska tällä ei saa mitään aikaiseksi ilman että sihti pelaa. Tietyllä tekniikalla saa kenttää maalattua aika nopeasti ja isolta pinta-alalta.
---
Pelaan nimimerkillä YoL. Saa lisätä kaveriksi. Älypuhelimeni Android-versio on toisaalta sen verran vanha, etten pysty asentamaan Nintendon chattiappia puhelimeeni. Joten mykkää peliseuraa siis tiedossa. Jonain päivänä ostan uuden puhelimen.
Pelikeskustelu on nykyään ikävän hyytynyttä, eikä uusia ketjuja peleille oikein perusteta, todennäköisesti siksi, että postauslukemat jäävät niin alhaisiksi. Kirjoittaa nyt herkullinen, sydämen mesimarjoista puristettu hehkutus ja sitten tulee joku ja vastaa siihen vain "joo."
Hyvä ketju, joo! Tulin kolme kuukautta myöhässä kommentoimaan tämän.
Olen kyllä varmaan maailman huonoin administraattori, kun tulee niin järkyttävän pitkiä taukoja täällä käymisien välillä. Välillä suorastaan jännitän kirjoittaa laudan osoitteen selaimen osoitekenttään. Onkohan koko häkkyrä enää pystyssä? Lupaillut olen uutta versiota aina silloin tällöin ja oikeastaan minulla on ihan selvät suunnitelmatkin, minkälainen uudesta laudasta tulisi. Projekti vain on vielä pahempaa vaporwarea kuin Duke Nukem Forever.
Lauta on muuten vasta 10 vuotta. Se avattiin yleisölle 20.6.2007. Olin silloin juuri valmistunut ammattikoulusta. On erikoista ajatella, millaista elämä, internet, pelaaminen, minä itse ja te muut olitte silloin. Nettifoorumit olivat silloin kuumaa kamaa, Facebook oli vasta tulossa. Foorumikulttuuri on netissä vähentynyt niistä ajoista merkittävästi. Kun Facebook tuli, tuntui, että nimimerkillä kirjoittelu loppuu internetissä kokonaan. Nyt Facebookikin on jo vanha juttu. Työpöytäkoneen selain ei ole enää se väline, jolla suurimpaan osaan internet-kulttuurista pääsee käsiksi. Nykyään jutellaan puhelimilla yksityisissä WhatsApp-ryhmissä, Jodelissa ja sen sellaisissa. Ihmiset ovat entistä enemmän yhteydessä toisiinsa, mutteivät internetin anonyymien ja pseudonyymien kanssa, vaan oman lähipiirinsä kanssa.
Intohimo pelaamiseen ja internetiin oli kova 10 vuotta sitten. Halusin keksiä jonkinlaisen rahasammon, jonka takoessa rahaa voisin keskittyä rakentamaan Pelaajalaudalle ja muualle internetiin kaikenlaista hauskaa ja jännää. Ja muun ajan hypettyä E3:sta ja pelata upeita pelejä. Vuonna 2007 oli vielä sellaista 90-luvun lopun ja 00-luvun alun henkeä, jolloin kaikki tekivät itselleen ja perheilleen nettisivuja. Muistan edelleen, kuinka Pokémon Redin ja Bluen rommit saattoi ladata jonkun Johnin kotisivuilta, Angel Firen ylläpitämältä totta kai. Kotisivu, siinäpä hauska ja sympaattinen sana.
En keksinyt rahasampoa. Vapaa-ajallani olen oikeastaan tehnyt kaikkea muuta kuin rakentanut omia nettiprojekteja. Kun tein koodamisesta ammattini, loppuivat suutarin lapsilta kengät. On velvotteita, parisuhteita, laskuja, velkaa, tehtävää, murheita. Kunnianhimo on kasvanut, mutta samalla ei oikein osaa olla tyytyväinen mihinkään entisellä tavalla. Jotenkin koko ajan pitäisi olla kokemassa lisää. Repiä kaikki irti elämästä ja nähdä maailman kaikki nurkat. Treenattava, olla hyvässä kunnossa. Käyttää kaikki aika hyväksi. Lukea uutisia, sijoittaa. Menestyä koko ajan enemmän. Babylonin oravanpyörä.
Oli siistiä olla nörtti. Silloin oli puhtaan innostunut parista asiasta. Ne riittivät, tuottivat mitä suurimman tyydytyksen eikä tullut ajatelleeksi ihan kauheasti mitään muuta. Tärkeintä oli, että uusin Zelda julkaistaan ihan just, ei malta odottaa! Kokeilematta paras/paskin peli ikinä! Pystyn edelleen innostumaan tietyistä asioista niin paljon, että muut asiat unohtuvat, mutta vain hetkellisesti.
Mielestäni käännekohta pelimaailman luonteessa tapahtui Wiin kohdalla. Pakko sanoa, mutta casualit pilasivat pelaamisen. Jotenkin pelikoneet eivät olleet enää pelikoneita, vaan valkoisia sisustuselementtejä ja pelit wagglea ja pian puhelimella tökittävää free-to-play -pasketta. Uusia pelisarjoja ei enää tullut. Call of Dutya Call of Dutyn perään. Mikrotransaktioita, DLC:tä, maksa voittaaksesi. Maksa maksa. Osta osta. Raha tunkeutui harrastukseeni samalla tavalla kuin Babylon oli tunkeutunut elämääni. Pelit alkoivat näyttäytyä laskelmoiduilta tarkasti kohderyhmätestatuilta investoinneilta. Sitä ne varmaan olivat ennenkin, mutteivät yhtä räikeästi.
Pelaamiseni koki uuden heräämisen, kun PC:lle ja muillekin koneille alkoi tulla yhä enemmän indie-pelejä. Ne pelit tuntuivat paljon aidommilta peleiltä. Nyt olen ollut tyytyväinen Switch-pelaaja. Vaikka Nintendo on kyllä aina tiennyt, miten sitä paalua printataan ja lypsätään maksimaalinen määrä, on Switch jotenkin herttaisen pelikonemainen pelikone. Sillä voi pelata ja ostaa verkkokaupasta lisää pelejä sille. Siinä se. Se näyttää pelikoneelta. Ja pelivalikoimassa on paljon indietä ja muuta hauskaa.
Olen pelannut kesästä lähtien Splatoon 2:sta statistiikan perusteella 55 tuntia. Uutta Zeldaa 120 tuntia. Olen suorastaan yllättynyt, että olen pelannut Zeldaa noin paljon. Se kun on ollut pitkään kesken. Pelistä loppui jotenkin löpö kesken. Olisin voinut vaikka vannoa, että olen pelannut Splatoonia enemmän.
No joo, ehkä lopetan tämä viestin tähän. Punainen lanka alkaa totisesti katoamaan. Hyvää syksyä kaikille hyvät internet-ystäväni!
...katson, josko reitilleni osuisi lisää muistoja Zeldasta, joita olen löytänyt tähän mennessä vasta neljä.
Tää on kyl pirun hieno tehtävä. Haastavaa koittaa yhden valokuvan perusteella hakea näinkin valtavasta pelimaailmasta tiettyä kohtaa. Tullu varmaan tuntitolkulla tutkittua ihan pelkkää karttaa tässä pelissä.
Olen samaa mieltä. Siisti tehtävä. Oli todella palkitsevaa, kun parin tunnin etsimisen jälkeen sain viimein horisontin maisemat täsmäämään valokuvan maisemaan ja löysin oikean paikan. Yksi huomio tästä tehtävästä: pelissä on hahmo, joka antaa vihjeitä kuvista. Älkää kyselkö vihjeitä, jos haluatte löytää mestat itse, koska vihjeet ovat turhan yksityiskohtaisia. Tosin, on yksi kuva, jossa olevaa paikkaa on tosi vaikea löytää ilman tämän hahmon antamaa vihjettä.
Mulla on ihan hauska ongelma omassa pelissä: mulla on hädin tuskin aseita! Arkuista tulee vaan mineraaleja. Joudun tällä hetkellä turvautumaan 100 %:sti bokoblineiden nuijiin ja keppeihin. Kerran jouduin usuttamaan hevoseni potkimaan yhden bokoblinin kuoliaaksi, että sain sen aseen. Link ei osaa puolustautua nyrkeillä.
Tää on hyvä peli. Pelasin eilen varmaan 11 tuntia.
Ihan ensimmäisenä parhautena tulee mieleen se, ettei pidetä kädestä kiinni. Ei mitään Navia, joka on koko ajan mankumassa jotain. Näppäimet ja temput opetetaan hyvin luonnollisesti ja sopivalla vauhdilla. On nähty jopa se vaiva, että start-valikon näppäinkartassa ei heti näytetä kaikkia toimintoja, vaan niitä tulee esiin sitä mukaa, kun ne pelissä esitellään. Siinä on ensinnäkin se hyvä puoli, ettei kerralla tarvi muistaa niin paljon, ja toisekseen säilyy löytämisen ilo, kun ei paljasteta, mitä kaikkea Link osaa. Pelissä on saavutettu mielestäni erinomainen tasapaino kädestä pitelyn ja manuaalin pänttäämisen välillä.
Kädestä pitelystä pääsenkin seuraavaksi siihen, miten maailmaa tutkitaan ja pelissä edetään. On mahtavaa, kun saa tutkia jo alussa vapaasti ympäristöä ja puuhailla muita juttuja juonta edistävien asioiden lisäksi. Salaisuuksia tuntuu piisaavan eikä tässäkään ole pilattu löytämisen iloa selittämällä kaikki etukäteen. Esim. osuin vahingossa yhteen Korokiin. Oli aika jännässä paikassa piilossa. Nyt olen löytänyt niitä ehkä 15. Korok-siemenistä tulee mulle aika vahvat Crackdownin agility orb -vibat, mikä on vain hyvä juttu.
Löytämisen ilosta edelleen. Kiitos Nintendo, että olet toteuttanut Pro-näkymän, jossa minikarttaa ja joitakin muita mittareita ei näy. Kokemus on paljon immersiivisempi. Pääsee vähän suunnistamisen makuun, kun ei ole mitään nuolia ja minikarttoja ohjaamassa milloin minnekin. Toinen tähän liittyvä plussa on se, että sheikah-aistin voi kytkeä pois päältä. Kiitos myös asetusvalikosta, jossa on ihan järkeviä asetuksia. Muutamasta niistä on ollut paljon iloa.
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, varmaan mainitsisin taustatarinan, musiikin (tai sen vähäisyyden) ja maailman yhdessä luoman tunnelman. Mä jopa pidän pelin tarinasta. Tarina asettaa hyvät raamit seikkailemiselle eikä ole ristiriidassa sen kanssa, että pelaaja saattaa käyttää paljonkin aikaa ihan muuhun kuin juonen edistämiseen. Useinhan avoimen maailman peleissä juonessa on kauhea kiire ja maailman pelastaminen on tehtävä tänään eikä huomenna. NPC:tkin jauhaa maailman välittömästä luhistumisesta, mutta kuitenkin pistävät pelaajan tekemään jotain merkityksetöntä monen päivän fetch questia. Tässä Zeldassa sen sijaan perus-NPC:t ei tiedä paljon mistään mitään, vaan elävät suunnilleen normaalia elämäänsä. Legendat, valtataistelu ja sen sellaiset ovat perusnenänkaivajalle etäisempiä asioita. Uskottavampaa.
Amazon yllättikin positiivisesti ja toimitti pelin jo tänään. Päivitys on latautunut ja nyt ensikäynnistys. Toki maistoin ensin pelikasettia ja pahalta maistui!
EDIT: Jumalauta, Link osaa hypätä nappia painamalla.
Laita, Scarf, Pro-ohjaimen USB-johto sinne luukun alla olevaan porttiin ellei sulla ole siellä jo jotain muuta. Saat kaikki johdot samansuuntaisiksi.
Itseänikin ihmetytti, ettei telakan seinämissä ole mitään pehmeää suojaa. Näyttöhän tossa naarmuuntuu, jos ei ole varovainen.
Muita miinusjuttuja, mitä itse olen bongannut, on ensinnäkin tuo näytön takana oleva jalka. Se ei ole kovin kätevä, kun se on vain toisella laidalla eikä koko laitteen leveydeltä. Vaikea saada näyttö pysymään pystyssä vähänkään epätasaisella alustalla, kun näyttö kellahtaa nurin toisen laidan painosta. Olisi myös kiva, jos jalan kulmaa voisi jotenkin säätää, että saisi näytön kulloisenkin asennon mukaan optimaalisesti. Katselukulmat ovat kyllä hyvät näytössä, joten sinänsä tämä ei ole ongelma.
Se toinen miinusjuttu, aika merkityksetön, on noi käsihihnapalat, jotka voi kiinnittää Joy-Coneihin. Ovat rimpulat, liikkuvat hieman Joy-Conin laidassa lukittunakin, jos painaa oikeasta kohdasta.
Plussaa on laitteessa kyllä paljon enemmän. Switch on suorastaan aika vekkuli laite, kun sitä voi käyttää niin monella tavalla. Olen tänään pelannut TV:stä Pro-ohjaimen avulla, kanniskellut laitetta Joy-Conit laidoissa kiinni samalla pelaten, pelannut keittiössä, eteisessä, olkkarissa, nojatuolissa, sängyssä. Välillä oon laittanut näytön pystyyn johonkin ja pelannut kädet vapaina irrotetuilla Joy-Coneilla. Kokeilin myös jonkun aikaa pelata yhdellä Joy-Conilla poikittain. Sekin onnistui ihan kivasti. Sitten satunnaisesti olen käyttänyt kosketusnäyttöä, kun olen muistanut, että sekin on tässä olemassa. Hauskaa.
Paremman jalan lisäksi olen keksinyt yhden parannusidean: olisi kiva saada äänet Bluetooth-kaiuttimeen Bluetoothilla. Siinä tosin olen huomannut muilla laitteilla tulevan viivettä ääneen. Musiikin kuuntelussa se ei haittaa, mutta peleissä ääni pitäisi tulla just oikea-aikaisesti.
Joo, oon nyt rullaillut nää valikot jo niin monesti ympäri, että pakko päästä pelaamaan. Amazonin 50 euron Zelda-toimitus viivästyy maanantaille. Kävin katsomassa liikkeistä Zeldaa. Hinta 65-70 €. En edes muista, milloin olisin viimeksi maksanut mistään pelistä 50 euroa, saati 70 euroa, joten sinne jäi peli kauppaan. Tolla erotuksella ostaa eShopista jo jotain. Ostinkin sitten Shovel Knight: Treasure Troven, kun sitä peliä en ole vielä pelannut. Kehuja kuullut kyllä. Just latautu ja nyt pelaamaan!
Kuriiri toimitti juuri konsolin kotiin. Se lähetettiin jo eilen matkaan. Vasta ehtinyt avaamaan paketin. Tää laite on paljon pienempi kuin kuvittelin!
Kaikki promokuvat ovat kyllä aika hämääviä. Esim. pakkauksen kuvissa laite näyttää paljon isommalta suhteessa mallin käsiin vrt. oikeassa elämässä. Näyttö on vissiin 6,2" mutta kuvissa näyttää enemmän 7-8" kokoiselta imo.
Jokseenkin sopivan kokoinen, etten sanoisi; hyvä kompromissi kannettavuuden ja riittävän suuren näytön välimaastossa. Kotona kun pelataan suuremmasta töllöstä, mutta jos laitetta mukaan haluaa, se sujahtaa aika nätisti olkalaukkuihin ja käsilaukkuihin tuon kokoisena.
Tässä IPS-näytössä ei olla onneksi tällä kertaa säästelty laadussa. :)
On tosiaan kannettavan kokoinen. Toisaalta ei tartte tihrustaa. Aika passelilta koolta vaikuttaisi. Ja näyttö on kyllä laadukkaan oloinen. Ei mikään Phat DS:n näytön kuvatus (edellinen Nintendo-käsikonsolini).
EDIT: Positiivista vaikuttaisi olevan myös se, että tähän aparaattiin luodaan ihan oikea käyttäjätunnus. Eli ehkä vastedes Nintendon internet-palveluissa alkaa olla jotain järkeä.
Olen ollut kiinnostunut tästä Switchista jo siitä lähtien, kun alkoi liikkua huhuja, että se olisi hybridilaite. Mahdollisuus pelata TV:n edessä ja halutessaan vaikka sängyssä on mukava juttu. En nykyisin oikein jaksa mennä erikseen ”peliasemalle” pelaamaan (oli se sitten TV:n edessä tai siellä, missä pöytätietokone on). Olen jo läppärillä toteuttanut tätä liikkuvampaa pelaamistyyliä Steam-ohjaimen avustuksella. Se on ollut hauskaa. On pienempi kynnys aloittaa pelailu. Kummallisia ongelmia näin aikuisena. Nuorempana mitään kynnyksiä ei ollut. Toinen hyvä puoli Switchissa on se, että pelejä luulisi tulevan vähän enemmän, kun niitä ei tehdä erikseen käsikonsolille ja kotikonsolille.
Joka tapauksessa. Laitoin tänään Ranskan Amazoniin vetämään tilauksen, kun Ranskassa nykyisin asun. Laite vaikuttaisi olevan täällä vähän halvempi kuin Suomessa. Yhteensä tuli maksamaan 420 €, kun tilasin konsolin (monivärisenä versiona), Pro-ohjaimen ja Zeldan. Saa nähdä, milloin tilaus tulee perille. Aika mattimyöhäisenä olen liikkeellä. Amazon näyttää väittävän, että 3. päivä lähtisi konsoli ja ohjain liikkeelle, mutta Zeldaa saisi odottaa 6. päivä asti. Kai mä sitten selaan valikoita pari päivää, jos se konsoli tulee jo 3. päivä. Tai sitten pitää etsiä peli kivijalkaliikkeestä viikonlopun aikana.
Olen pitänyt hieman taukoa viime päivinä, jotta saisin töitä paremmin tehtyä. Silti koko ajan kolkuttaa: "Pitäisikö pelata vähän Witcheria?" On se kova. Peli kiipeää kovaa tahtia kaikkien aikojen suosikkipelien listaa ylöspäin. Ei ole oikeastaan mitään valitettavaa. Peli toimii hyvin. Ruudunpäivitys ei takkua. Bugeja ei ole tullut vastaan. 1.08.4:ssa myyjät bugittivat välillä, mutta 1.11 (tai varmaan jo 1.10) näytti korjanneen ongelman. Nettiä ei tartte pitää päällä pelatakseen. Ei tartte aktivoida peliä. Modeja on ja ne toimivat. CD Projekt RED väsää uutta sisältöä. Saattaa olla ensimmäinen peli, johon ostan DLC:tä. Firman aspa vastaa, jos sieltä kysyy jotain. En tiedä liittyykö nämä kaikki asiat suoranaisesti peliin itsessään, mutta jotenkin tästä kaikesta on niin hyvä fiilis.
Ah joo, tosiaan kysymysmerkkejä meinasin. Monen monta salakuljettajan kätköä edessä sinulla kun tuonne pääset. 160lbm vetävyys inventaariossa tällä hetkellä, mutta noista kätköistä kun löytyy mm. satulalaukkua tai raskaampaa panssaria, niin limitit paukkuu jo. Auta armias jos sapuskat ja graftausmateriaalit painaisi itsessään jotain.
Okei. Joo. Mä olenkin useimmiten jättänyt nuo kysymysmerkkimestat koluamatta. Välillä kattelen niitä, jos siltä tuntuu.
Noin muutenkin sivutehtävien suhteen teen niin, että teen niitä vain pari silloin tällöin tarinatehtävien lomassa. Jos ei ole tullut mitään sivutehtävää muuten tehtäväksi, katselen taululta jonkin kiinnostavan oloisen homman. Niitä tekemättä jääneitä tehtäviä voi sitten tehdä vaikka uudelleenpeluun yhteydessä. Onpahan jotain uutta nähtävää sitten. Pelaan nyt tuollaisella kevyen haarniskan ”kissalla”. Käytän paljon taikoja ja potioneja. Seuraavalla peluukerralla voisin kokeilla raskaan panssarin ”karhua” ja panostaa varsijouseen siinä sivussa.
Joo ja rahan ja kaman suhteen teen niin, etten useimmiten edes roudaa loottia mihinkään myytäväksi. Jos tarvitsen rahaa johonkin, käyn kattelemassa kyssäreitä ja suoritan hirviöiden kaatotehtäviä. Eläinten nahoista saa myös ihan hyvin pikkurahaa. Niitähän löytää melkein joka paikasta ja voihan niitä elukoita käydä itse kaatamassa nahkojen toivossa, mikä onkin ihan hauskaa ajanvietettä.
Aarteenmetsästys on kuivalla maalla mukavaa. Mutta kun Skelligessä alat noita vesistössä olevia locationeja käymään läpi, niin iskee mieletön vitutus. Saa uida kilometrikaupalla, ottaa kamat, todeta että ne on ihan paskaa, ja limititkin paukkuu niin joudut droppaamaan niitä niille sijoilleen. Jes. Helvetin palkitsevaa.
Eikä paatilla kulkeminen tunnu olevan paljoakaan nopeampi keino edetä, ja nämäkin Drownerit ja muut öttiäiset repii nopeasti palasiksi. Huoh.
Skelligeen asti en ole vielä ehtinyt, joten en osaa tarkemmin sanoa niistä. Mutta tarkoitatko niitä karttaan kysymysmerkillä merkittyjä metsästyksiä? Itse puhuin vain noista "School of Cat"-tyyppisistä tehtävistä, joita ei kartalla varsinaisesti näy, vaan pitää löytää kartta, kirja tai joku juttu, josta aarteesta saa vihiä. Kysymysmerkkitehtävät eivät ole niin kiinnostavia.
Kysymysmerkkitehtävissä monesti kama on huonoa. Jätä huono kama keräämättä. Onko sulla mennessä jotenkin niin tapissa inventaarion paino vai kuinka paljon siellä kohteessa sitä tavaraa oikein tulee?
Tulee kyllä pelattua tätä joka ilta. Parasta on expert-tason kentät. Semmosta kusetusta ja paskaa ja siksi just parasta koittaa päästä läpi. Koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee. :lol:
Kotaku on uutisoinut aktiivisesti Mario Makerin sadistisimmista kentistä. Tuntuu, että pelin ympärillä pyörii skene, joka yrittää tuottaa kentän, jota ei pääse kukaan muu läpi kuin kentän tekijä itse. Yksikin heppu pelasi omaa kenttäänsä 32 tuntia (noin 20 000 yritystä), että pääsi lähettämään luomuksensa muiden iloksi/tuskaksi.
Nyt kun 1.11 päivitys oli jo tullut, päivittelin modit samalla.
Cutscene Lighting Mod ei enää toiminut. Sen tilalla on Ultimate Lighting Mod Redux, joka sisältää CLM:n valaistusprofiilin. ULMR tarvitsee kaveriksensa Custom Localization Fix -modin, joka saa ULM:n valikkotekstit näkyviin. Niille kun ei ole käännöksiä.
No Auto Sword Sheat - Unsheat -modista ei tarvinnutkaan kuin unsheath-osan, koska Friendly HUD sisälsi jo tuon sheath-osan.
Lisäksi löysin kätevän Script Merger -työkalun, jolla eri modien koodin saa helposti yhdisteltyä.
Tää peli on kyllä timanttia. Olen niin koukussa, että voisin pelata vaan koko ajan. Koska elämässäni olisi aika paljon muutakin tekemistä, mun oli pakko asettaa itselleni rajat Witcherin peluuseen: vain kaksi tuntia päivässä eikä yhtään enempää. Aikamoista. Viimeksi lapsena on ollut rajoitettuja peliaikoja, kun jonkin pelin pelaaminen on mennyt hieman överiksi. Tosin silloin rajat asetti vanhemmat ja niitä vastaan tuli tietenkin kapinoitua. Itse asetettujen rajojen ylläpitämiseksi täytyy kuitenkin pysyä lujana.
Pidän paljon pelin musiikista. Se on hyvin tunnelmallista. Tapahtumiin ja pelin maailmaan sopivaa. Kävin hiljattain pelin aloitusalueella poimimassa pari siellä yleisesti kasvavaa yrttiä. Olin jo hieman unohtanut tuon alueen musiikin. Näin huomasin, kuinka hyvää se on ja kuinka hyvin se viritti mielen ja tunnelman pelin alussa. Toinen hieman yllättävä asia, josta huomaan nauttivani, on aarteidenmetsästystehtävät. Yleensähän nämä tällaiset ovat puuduttavaa grindaamista roolipeleissä. Witcherissä on kuitenkin aika vähän luolastoja. Yleensä näiden tehtävien yhteydessä pääsee niitä koluamaan. Huomaan oikein odottaneeni luolastokoluamista. Tehtävät eivät myöskään ole täysin vailla tarinaa, sillä purkeista ja purnukoista löytyy toisinaan mielenkiintoisia kirjeitä ja kirjoja. Parasta näissä tehtävissä on kuitenkin se, että luolastoissa pääsee tapaamaan harvinaisempia ja haastavampia hirviöitä. Potioneja täytyy säännöstellä yllättävien tilanteiden varalle, sillä olen säätänyt Friendly HUD -modin niin, että vain nuotion äärellä voi meditoida, jonka lisäksi olen kieltänyt itseltäni valikkomeditoinnin. Homma pysyy miellyttävän jännittävänä.
En ehkä kutsuisi tätä PC-pelajan arjeksi. Paljon helpommalla pääsisi, jos asentaisi vain päivitykset ja pelaisi oletusasetuksilla, englanniksi, jne. Mutta minä olen säätäjä. Säätäminen ja kokemuksen parantelu ovat myös osa modien viehätystä. Tietenkin jossain kohtaa pitää päästä pelaamaankin. Peli on moninkertaisesti hyvittänyt säätämiseen nähdyn vaivan. Alkupään griffinin metsästys ja myöhemmin hieman ylilevelisen haamun taltuttaminen ovat olleet parhaita pelikokemuksia pitkiin aikoihin. Peruspeli olisi tuon ylilevelisen vihollisen kohdalla vain huijannut antamalla hirviölle ylitsepääsemättömän kovat bonukset. BCE-modin myötä se ei ollut mahdoton: vain pirullisen vaikea ja taktiikkaa vaativa.
Käytän myös Linuxia. Siitä sanotaan "put the fun back into computing". Jostain syystä kaikki eivät kuitenkaan tuota lausahdusta allekirjoita.
Ei viitsinyt aloittaa mitään isoa peliä, joten olen viime aikoina pelannut Hotline Miamia. Sain joskus PS3- tai Vita-version Plussasta ilmaiseksi ja täten myös PS4-versio oli ladattavissa, kun se myöhemmin julkaistiin. Ihan kiva. Enive peli on ehkä sellainen, joita harvemmin tulee pelattua mutta onhan tämä aika hemmetin tiukkaa toimintaa. Ja ne musat <3
Ärsyttää vaan kun kakkonen oli vastikään jollain vitosella alessa muttei tajunnut silloin tarttua.
Kappas. Samaa peliä ollaan pelattu samaan aikaan. Pelasin tämän viime viikolla läpi. Oli kyllä kehujensa arvoinen. Hyvää musiikkia, brutaalia toimintaa, tykkäsin pelin grafiikasta. Häiriintynyt juoni oli kuitenkin se kiinnostavin osa pelistä. Oli sopivan pituinenkin. Voin suositella.
Kakkonen on ymmärtääkseni jotenkin oleellisesti huonompi kuin ykkösosa. Tai sitten olen saanut väärää tietoa. Kuitenkin, tämä eka osa riitti itselleni mainiosti. Joskus voisin pelata uudestaankin.
Olen nyt pari päivää pelannut tätä peliä aamusta iltaan. Piru, kun on koukuttava. Aikansa meni asennuksessa: 4 DVD:tä, päivitykset ja DLC:t, kielipaketti. Sitten grafiikka-asetukset, näppäinten vaihto vasenkätiselle sopivaksi (en ole vasuri, mutta käytän nykyisin hiirtä niin päin), modien asennus, ja käyttöliittymän säätö.
Olin etukäteen lukenut, mitä modeja peliin kannattaa asentaa. Vaikken ole peruspeliä yhtään pelannutkaan, voin melko varmasti sanoa, että kokemus on olennaisesti parempi parin hyvän modin kanssa. Tällaiset minulla on tällä hetkellä:
Better Combat Enhanced Tämä on se olennaisin. Muuttaa taistelun haastavammaksi, monipuolisemmaksi ja kiinnostavammaksi. Menestyäkseen taisteluissa pelaajan täytyy käyttää monipuolisesti uutteita, öljyjä ja taikoja. Torjua ja väistellä. Tärkein muutos on kuitenkin mielestäni se, että pelin vaikeuskäyrä muuttuu jatkuvasti vaikenevaksi, ei jatkuvasti helpottuvaksi. Jo ekassa Witcherissä oli tämä ongelma: peli oli aluksi vaikea ja lopuksi helppo. BCE-modin myötä peli on olennaisesti vaikeampi, mutta reilulla tavalla. Jo toisiksi vaikein Broken Bones -vaikeusaste on miellyttävän haastava. Vahvojen hirviöiden kaatoon joutuu varautumaan kunnolla. Bestiaryakin pitää tentata.
Muokkaus: Tässä päivitetty versio modista, joka toimii 1.10 päivityksen kanssa. Samalla modi on muunnettu helpommin asennettavaan muotoon. Kopioi kansion vain Mods-kansioon, ei tartte käyttää installeria.
Instant Sign Casting Tärkeä modi yllä olevan modin, BCE:n, kaveriksi. Tällä modilla saa taiat tehtyä taikojen valintanäppäimillä. Ei tarvitse erikseen valita taikaa ja sitten painaa taikomisnäppäintä. Säästää aikaa ja henkiä kiivaassa taistelussa. Asentaakseen täytyy hieman värkätä käsin tiedostoja.
Friendly HUD Tämän modin ansiosta voi kytkeä kaikki mittarit, kartat ja muut käyttöliittymäelementit pois näkyvistä. Kuitenkin taistelussa tietyt tärkeät elementit tulevat näkyviin automaattisesti. Muutoin tarvitsemansa elementit saa näkyviin pitämällä asettamaansa näppäintä pohjassa, jonka jälkeen ne menevät taas piiloon. Lisäksi modi lisää meditaationappulan, jonka avulla voi meditoida ilman valikkoon menemistä. Toiminnon voi myös säätää niin, että meditoinnin voi tehdä vain nuotion tai tulipesän luona. Tiedostojen säätöä tarvitaan hieman.
Cutscene Lighting Mod Muuttaa pelin valaistusasetuksia niin, että välivideot ja muu peli ovat keskenään samannäköisiä.
No Auto Sword Sheat - Unsheat Geralt vetää miekan huotrasta automaattisesti, kun kohtaa vihollisen. Ja kun vihollinen on tapettu tai tarpeeksi kaukana, Geralt laittaa miekan takaisin huotraan automaattisesti. Välillä siis Geralt vetää miekan esiin, vaikka pelaaja ei niin haluaisi. Ja toisaalta joskus Geralt laittaa miekan takaisin, jos ottaa hengähtäkseen hieman etäisyyttä vihollisiin. Hankalaa. Tämä modi estää nämä automaattiset toiminnot. Miekan esiin vetäminen ja huotraan laittaminen ovat pelaajan vastuulla. Oletuksena modi estää vain miekan laittamisen takaisin huotraan. Lisätiedostoista löytyy muokkaus, joka estää myös miekan automaattisen esiin vetämisen. Ylempi Cutscene Lighting Mod muokkaa samaa tiedostoa kuin tämä, joten modien muokkaukset täytyy yhdistellä käsin.
No niin. Sain pelin vihdoin hankittua. Kiva juttu.
Tai ainakin yritän suhtautua siihen niin. Lähinnä nyt on mielessä kysymys, miksi minä edes yritän ostaa pelejä Suomesta kivijalkaliikkeistä. Maksan ylihintaa ja joudun näkemään ylimääräistä vaivaa. Kävin yhteensä 5 kertaa eri liikkeissä ostaakseni tämän pelin. Ensimmäisellä kerralla Konsolinetti myi ei-oota. Toisella kerralla oli yksi kappale jäljellä, mutta silloin ei ollut vielä tiedossa kieliasia. Nyt kolmannella kerralla myytiin taas ei-oota. Jokaisella kerralla myyjinä on ollut vetelää sakkia, joilta jokaisen kysymyksen saa kysyä erikseen ja joiden ongelmanratkontakyky on olematonta. Ikinä ei muka tiedetä, milloin olisi tulossa lisää tavaraa. Koska yhdysvaltalaisen ylikansallisen ketjun tukeminen tuntui pahalta, painuin seuraavaksi Anttilaan. Heiltä löytyi noin 5 PC-peliä, joihin Witcher 3 ei lukeutunut. Luovutin ja siirryin GameStoppiin. Heiltä ei löytynyt avaamatonta kappaletta, mutta hyllystä löytyi kaksi avattua. Otin yhden niistä. Myyjä oli varsin asiallinen ja kysyi, että olenko varmistanut pelin laitteistovaatimukset, jotta peli varmasti toimii koneellani. Kyllä olin. Hän mainitsi vielä, että voin palauttaa pelin 10 päivän kuluessa, jos laitteistoni ei olekaan yhteensopiva speksien puolesta ja jos pelikoteloihin hänen liimaamansa tarrasinetit ovat ehjiä. En ollut enää siinä tilanteessa hirvittävän skarppina. Nyt sinetin avattuani huomaan, että sen jäljiltä koteloon jäi rumat void-tekstit. Voi jumankekka! En mä halunnut mun pelikoteloihin mitään ylimääräistä sontaa. Miten noi saa veke?
Taidan jatkossa tilata pelit Brittein saarilta niin kuin ennenkin. Heillä on tavaraa varastossa ja hinnat alemmat. Eikä tarroja koteloissa.
Ai tällainenkin on ollut. Näytti olleen hauskaa ja lämpimän veljellistä täällä tapahtuneesta alkulämmittelystä päätellen. Harmi, etten ollut oikein piireissä mukana tuolloin, joten on mennyt ohi. Kiitos, finngamer, kutsusta!
Milloin olisi seuraava miitti? Seuraava ei varmankaan ole yhtä juhlallisesti nimetty kuin tämä pyöreiden vuosien miitti, mutta ainahan voi vanhaa miittiä päivittää DLC:llä: Super finngamerin Hyper pelimiitti 26 (27): 10th Anniversary Turbo Edition: HORSE ARMOUR DLC! Oisko mitään?
Porukka on myös tuntunut siinneen siihen malliin, että pian voidaan ottaa mukaan lastenlapsetkin.
Kiitos linkistä! Tuolla sivulla luki myös GOG-koodia koskevan tiedon lisäksi:
”GOG.com game code grants access to a digital backup copy of The Witcher 3: Wild Hunt on GOG.com and to full software support, i.e. future updates, as well as all the additional content like the 16 Free DLCs, the FLAC & MP3 soundtrack, comics, wallpapers, art book, all voice over packs and more.”
Eli homma on nyt siis selvä. Vaikka kielipaketteja ei levyllä olisikaan, kielipaketit ovat ladattavissa GOG:sta myös Suomesta ostetulle fyysiselle PC-versiolle tuon koodin ansiosta. Nyt pitää siis vain käydä pelikaupassa.
Mitä kieliä Suomessa kaupoissa myytävässä PC-version painoksessa on valittavana? Luin Wikipediasta, että pelistä on ranskankielinen dubbaus. Kieliharjoittelun nimissä voisin pelata pelin ranskaksi. Mahtaakohan tämä olla mahdollista Suomesta ostetun version kanssa?
Muokkaus 25.09.2015: MuroBBS:ssä kerrottiin, että peliin olisi mahdollista ladata kielipaketit netistä. Linkit näihin tuntuivat kuitenkin olevan vain GOG.comissa, Originissa ja muissa digitaalisissa kaupoissa. Mahdollisesti heidän tarjoamansa kielipaketit toimivat vain heiltä ostetun version kanssa. En löytänyt pelin omilta tai julkaisijan sivuilta linkkejä kielipaketteihin. Lähetinpä siis sähköpostia pelin julkaisijalle. Vastausta odotellessa.
Eikö kaupoissa myytävän version mukana tule kuitenkin GOG.com-avain, jonka avulla nuo kielipaketit saisi sitten viimeistään ladattua?
Ai on vai? Tuota en tiennytkään. Ainakin sitten sitä kautta onnistuisi kielipaketin asennus.
CD Projekt RED:n aspa vastasi jo perjantaina, että todennäköisesti kaikki kielipaketit löytyy PC-version levyltä. Kehoittivat kuitenkin varmistamaan Namcolta, joka hoitaa Suomessa pelin levitystä. Heiltä odotan vielä vastausta.
Yllättävän vaikeaa tämä käännösasian selvittäminen. Pidin tänään jo pelin pakettia käsissäni ja luin takakannen kaikki tekstit läpi tämän informaation toivossa. Ei siellä juuri muuta lukenut kuin, että ohjekirja on englanniksi. Kiva. Käännöksistä eikä GOG.com-avaimista lukenut mitään. Tai sitten en vain huomannut.
Siinä olisi hommaa hetkeksi jos nuo keräisi ilman karttaa. Kuten hyvin tiedät niin maailma on iso ja nuo on ihan täysin random paikoissa.
Mietin tuota kyllä, kun löysin ensimmäisen kirjeen palasen täysin sattumalta. Piilottelin silloin poliisilta Grapeseedin pelloilla. Ajoin piikillä kasvimaan katoksen alle piiloon. Sattumoisin satuin pysähtymään juuri tällaisen kirjeen palasen kohdalle. Mietin silloin, että täältäkö niitä pitäisi osata etsiä.
Voisin kuitenkin etsiä peyote-kaktukset vielä. Niitä ei ole niin montaa ja ainakin ensimmäisen löytämisen kohdalla alkoi varsin hupaisa tapahtumasarja. Tykkäsin noin muutenkin noista päihteiden käytön laukaisemista efekteistä ja tapahtumista. Aika harvassa pelissä on käsitelty päihteitä juuri millään tavalla.
Näytä kirjoitukset
Kerran jouduin usuttamaan hevoseni potkimaan yhden bokoblinin kuoliaaksi, että sain sen aseen. Link ei osaa puolustautua nyrkeillä.