Ei format tossa mitään auta. Sulla on laitevika. Jokin ylikuumentuu tai tiensä on päässä. Lataa vaikka SpeedFan ja tarkkaile koneesi lämpöjä.

Ajoin juuri sisään väriteemoja valmistelevan pläjäyksen. Suurimman muutoksen ovat kokeneet foorumilla näkyvät erilaiset ikonit. Iso osa niistä on suunniteltu täysin uusiksi. Esimerkiksi foorumin etusivulla on nyt erilaiset symbolit ilmaisemassa uusista viesteistä. Layoutille toteutettiin kevyitä muutoksia. Pinkit baarit ovat muun muassa vaihtuneet.

Välimuistin tyhjentäminen tai CTRL + F5 suositeltavaa.

Kappas. Olivat sivut uudistuneet. Rehellisesti sanottuna kamalat. Torstaina vielä oli se vanha vuodesta toiseen toiminut leiska.

Hintalaatusuhteeltaan parasta on ATI Radeon HD 4850. Mikromajasta saa Palitin mallin 157 eurolla.

[Supreme Commander jatkuu Square Enixin avustuksella]

Nyt tuli niin erikoinen ja kiinnostava uutinen, että pitää pastea se suoraan tänne Peliplaneetasta.

Supreme Commander jatkuu Square Enixin avustuksella
H-Town, klo 11:38
Yhdysvaltalainen Gas Powered Games työstää jatko-osaa Supreme Commander -strategiapeliinsä yhdessä Square Enixin kanssa. Muun muassa Final Fantasy- ja Dragon Quest -sarjoista tuttu yhtiö toivoo yhteistyön laajentavan heidän pelitarjontaansa roolipeleistä myös muihin lajityyppeihin.

Molemmat kehittäjät ovat luonnollisesti innoissaan Supreme Commander 2 -yhteistyöstä, mutta ilmoituksesta huolimatta yhtiöt eivät paljastaneet itse pelistä juuri mitään. Esimerkiksi julkaisualustat ja -päivämäärä ovat yhä hämärän peitossa. Square Enixin edustajat kuitenkin lupailivat asian muuttuvan piakkoin.

Alkuperäinen Supreme Commander julkaistiin pc:lle viime vuoden puolella. Xbox 360 -versio julkaistiin tänä kesänä.

Lähde: Peliplaneetta

Mitähän SE:llä on antamista RTS–genreen? Parempia välivideoita malliin Red Alert? Supreme Commander 2 on toki ilmoituksena muutenkin hyvä asia. On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan peli lähtee, kun ensimmäisessä SC:ssä oli pitkälti tarkoituksena luoda Total Annihilation uudestaan (jossa ei kyllä mielestäni täysin onnistuttu).

Mitä Wintööttiä yrität asentaa? Minkälaiselta medialta yrität sitä asentaa? Onko kyseessä mahdollisesti jokin pakettikonevalmistajan oma versio? Tuommoisesta filestä en ole ikinä kuullutkaan.

Taisivat olla nuo Joelin ja Lantun tarkoittamat lukemat kuitenkin 1,18xx ja 1,17xx eivätkä 1,8xxx ja 1,7xxx?  :o

Aivan. Satuin typottamaan. Ei se punta sentään noin arvokas ollut.

Resistance 2?

Joo. Oikein. Marraskuun Gamereactorista tuo arvostelu.

Kaivellaan lisää. Annan samalla teille pienen arvuuttelutehtävän. Luin eräästä pelilehdestä muutamia arvosteluita lähinnä varmistaakseni, että kirjoituksien taso on tosissaan sitä, mitä väitän. Kyllähän se oli. Alkoi melkein naurattamaan, kun kohdalle sattui arvostelu räiskintäpelistä. Olen lukenut niin monta täysin samanlaista arvostelua niin monesta muusta pelistä niin monesta muusta lehdestä ja nettisivulta, että alan kohta oikeasti uskoa, että peliarvostelijat käyttävät jotain valmiiksi kirjoitettua templatea, johon joku näppärä koodinikkari on väsännyt wizardin, joka kysyy pelin nimen, päähahmon nimen, vihollisten nimen, asevalikoiman ja pistemäärän. Lopuksi painetaan isoa vihreää ”print and go”–nappia ja arvostelu on valmis. Oikolukijan tehtäväksi jää sijapäätteiden korjaaminen.

Olen ottanut muutamia poimintoja tästä arvostelusta ja poistanut tekstistä yllämainitut tiedot. Peli sai arvosanaksi 9/10. Teidän tehtäväksi jää selvittää/arvata, mistä pelistä arvostelussa puhutaan.

”Toimintakohtauksia peliin mahtuu paljon. Aivan jokaiseen kenttään on saatu istutettua niin monia massiivisia taisteluita ja mieleenpainuvia kohtauksia, ettei pelaaja voi kuin pyöritellä päätään [pelin kesto]-tuntisen reissun päätyttyä. Vihollisia vyörytetään ruudulle jatkuvalla syötöllä, mutta peli ei silti tunnu itseään toistavalta. Ympäristön jatkuva vaihtuminen pakottaa pelaajan kehittämään jatkuvasti uusia taktiikoita selviytyäkseen.

--

Lukumäärä tai koko eivät kuitenkaan auta yhtään, jos viholliset ovat idiootteja. Mutta [vihollisen nimi] osaavat pelata hyvin yhteen. Ne taistelevat hyvin yksin ja ryhmässä, iskevät pelaajan selustaan ja viimeisenä temppunaan hyökkäävät iholle. Pelaajan on harvoin yksin ylivoimaista vihollista vastaan. Joukkuetoverit taistelevat yhtä hyvin kuin vihollinenkin.

--

Asevalikoima on kattava. Mukana ovat tuttu [ase 1], [ase 2] ja [ase 3]. Sen lisäksi pelaaja saa likaisiin näppeihinsä uutuuksia, kuten järeän [ase 4] ja sarjoja ampuvan [ase 5]. Jokaisella aseella on kaksi toimintoa, esimerkiksi [ase 3] [ase 3:n erikoistoiminto]. [aseluokka] mielenkiintoisin on [ase 6], joka [ase 6:n erikoistoiminto].

--

Graafisesti peli on komea, vaikka hieno ulkoasu on edellyttänyt selkeitä kompromisseja pintatekstuurien kanssa. Suurin osa on tarkkoja, mutta syrjäisemmistä nurkista löytyy suttuisempaa jälkeä. Ääninäyttely on kautta linjan hyvää perustasoa.

--

[pelin nimi] yksinpelistä löytyy uskomattoman vähän pahaa sanottavaa. Kaikki toimii. Ohjaus on napakka, taistelut mieleenpainuvia ja suvantokohdat harvassa. Moninpelitiloja emme ehtineet kokeilla, mutta tuskin ne pisteitä ainakaan laskevat. [pelin nimi] on pakkohankinta toimintapeleistä pitäville [pelilaite] omistajille.”

En ole reilu arvostelijaa kohtaan, koska monesti räiskintäpelit ovat kuin toistensa hiilikopiota, joten voi olla vaikeaa kirjoittaa erilaisia tekstejä. Mutta sitä suuremmalla syyllä näihin peleihin tulisi suhtautua kriittisemmin eikä alistua pelinkehittäjien mukana itsekin copy/pasteen. Nykyinen tilanne vain ruokkii paikallaan junnaamista. Tuo viimeinen poiminto on minusta lähes surkuhupaisa yhdessä 9/10 arvosanan kanssa. Pelissä siis toimii kaikki ja vaikea keksiä pahaa sanottavaa? Itse ainakin keksin heti sanoa, että peli on täysin geneerinen eikä keksi mitään uutta. Mikään osa-alue ei loista tai yllätä. Eli kaikki vain toimii. Arvosana 5/10 = keskiverto/perus. Hyvällä tsägällä voisin antaa 6/10 = hyvä.

EDIT: Ei ole Halo 2. Annetaan sen verran apua, että kyseessä on tässä genissä julkaistu peli.

Minä en jäisi odottelemaan, koska perstuntuma sanoo, että euro vaan heikkenee, kun sen arvoa laskemalla yritetään pitää dollari pinnalla. Tai näin jotkut taloudesta enemmän tietävät sanovat. Ainakin punta on eilistä kalliimpi tänään. 1 punta on nyt 1,17167 euroa. Eilen taisi olla jotain 1,16XXX.

EDIT: Typo.

Aijaa. Tätä ei julkaistukaan PC:lle tänään. PC–julkaisu tapahtuu vasta tammikuussa. No, saapahan XO pitkästä aikaa jotain tekemistä. Myöhemmin kyllä hommaan sen PC–version.

Joo. Aivot menivät jotenkin oikosulkuun tuosta preferointilauseen muotoilusta.

Hui, aika synkeä oli kyllä tuo tumma testilauta. Preferoisin ehdottomasti tätä vanhaa, mikäli se tuollaisenaan tuupattaisiin pihalle.

Dude, it’s an option. Ylös tulee sellainen vaalea/tumma –nappula, jota painamalla saa vaihtaa väriteemaa. Oletuksena tämä nykyinen.

Pahoittelen edelleen pitkää ”toimitusaikaa” tumman väriteeman tiimoilta. Kaiken näköistä hässäkää taas ollut, joten en ole ehtinyt keskittymään Pelaajalaudan kehittämiseen sillä panostuksella, jolla haluaisin. Tilanne kuitenkin parantumassa. Testilaudalla voi käydä katsomassa, miltä uusi väriteema näyttää. On vielä hyvin keskeneräinen, mutta palautetta saa toki antaa jo tässä vaiheessa. Toisen väriteeman tekeminen osoittautui astetta monimutkaisemmaksi projektiksi, koska kaikki ikonit ja muut täytyy muuttaa PNG–muotoon (läpinäkvyys). Samalla suunnittelen osan niistä uudelleen näyttämään enemmän pelaajalautamaiselta.

Hulluja nuo Play.comin eurohinnat nykyään. Mirror’s Edge XO:lle 39,99 puntaa, joka on kurssin mukaan 46,27 euroa. Playn mielestä se on kuitenkin 55,99 egeä. Ei hyvää päivää. Minun ostokseni siirtyivät kyllä välittömästi muihin UK:n nettikauppoihin, kun ottivat sen europakon käyttöön. Onneksi on vaihtoehtoja. Joskus Playstakin tosin saa halvalla alennuksien yhteydessä. Etenkin PC–pelejä, mutta se nyt johtuu ainoastaan niiden alhaisesta puntahinnasta.

Niin no. Tunnan jutut ajautuivat ajoittain sellaiseksi pelastakaa maailma –asenteella kyllästetyksi paasaukseksi ilman Rikun nasevaa argumentointia. Tunnelma kotikatsomossa virittyi buuauksen puolelle. Mutta reippaasti se osasi kiroilla. Siksi vittujen vaihtuminen teennäiseksi fuckin hokemiseksi saa jo nyt huonoja mielikuvia aikaan liittyen myötähäpeään.

Asiaa. Nykyään on ilmiselvää miten fanipoikia imetään joka suunnasta arvosteluilla, jotka käytännössä ovat listauksia pelin ominaisuuksista ja enemmän=paremmin -mentaliteetti on vahvempi kuin koskaan ennen.

Erityisen hyvin tämä ”bigger is better” näkyy juuri tässä genissä. Pelaajat ja kriitikot tottuivat heti alusta lähtien siihen ajatukseen, ettei tässä genissä ei tarvitse keksiä mitään uutta. Tekninen harppaus oli niin merkittävä, että monille riitti vain HD–versiot vanhoista peleistä hiotulla ohjattavuudella. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi GTA IV. GTA III oli paljon suurempi uudistus sarjassa kuin GTA IV. Kolmosessa siirryttiin kolmiulotteiseen grafiikkaan, peli muuttui paljon juonivetoisemmaksi, immersio parani merkittävästi, maailmassa paljon enemmän tekemistä ja mahdollisuuksia vaikuttaa. GTA IV sen sijaan on vain Liberty Cityn ja San Andreaksen parannuksien päälle rakennettu ei paljon miltään näyttävä (GTA–asteikolla hyvä), edelleen sarjalle tuttujen teknisten ongelmien ja rajoituksien riivaama jatkis. 10/10 vuoden peli. Arvosanojen epäsuhdan pelin laatuun nähden näkee minusta jo ihan siinä, missä määrin netissä poristaan nelososasta verrattuna vaikka Liberty Cityyn. Lento kesti pari kuukautta julkaisun jälkeen.

Olen huomannut nykyisin, etten lue ainuttakaan arvostelua peleistä, jotka ostan. Monesti jo videoista, screenshoteista ja ennakkokatsauksista tietää, onko peli ostamisen arvoinen. Joskus epäselvemmissä tapauksissa joutuu turvautumaan ”kokeiluversioon” ennen ostotapahtumaa (demojen pitäisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus). Kotimaisten tai ulkomaisten arvostelujen perusteella sen sijaan en ole ostanut mitään vuosiin. Vielä pari vuotta sitten luin arvosteluja edes vahvistaakseni siihen mennessä omassa päässä luodut mielipiteet. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla. Arvostelutkin voisivat olla hyviä. Pelijournalistien kirjoitukset ovat muutenkin tympeitä pitkälti sen johdosta, että kolumnit käsittelevät samoja aiheita.

Yhteen aikaan  sai monesta tuutista kuulla pelijournalistien valittavan, kuinka pelijournalismi ja peliala yleensä ei silloisessa muodossaan ole uskottava ja varteenotettava. Pelijournalismin saralla tällä itkulla on ollut itsensä toteuttava lopputulos. Minusta nyt ollaan syvemmällä siellä mudassa kuin koskaan ennen. Luin tuossa pari viikkoa sitten Pelit–lehteä pitkästä aikaa. Nirvin tekstit olivat edelleen lehden parasta antia ja sanataituruus edelleen hallussa. Nirvinkin ote oli kuitenkin lipsunut merkittävästi entisestä.

Erityisen irvokkaasti tämän pystyi aistimaan miehen Spore–arvostelusta. Pääasiassa koko arvostelu kului ominaisuuksien ja pelin eri vaiheiden listaamiseen. Palstaa kulutettiin rivitolkulla siihen, kuinka spore–elukkansa heimovaihe toimii ja mitä kyläänsä voi rakentaa. Hei Nirvi, kiviäkin kiinnostaa. Innokas kaveri on voinut lukea nuo tiedot jo X määrästä ennakoita. Arvostelusta ei jäänyt puuttumaan mikään muu kuin kritiikki. Yhdessä kohtaa arvostelua kuvaillaan pelin sivilisaatio-osiota mehukkaasti sanoilla ihan paska. Harmi, että se jää tähän mainintaan. Arvostelun lopussa seisoo 90 pistettä ja Pelit suosittelee –leima. Öh, mitä? Kun joku osio pelistä on ihan paska, arvostelijan tulisi varmaan saada puristettua ulos myös se, mikä pelissä on 90 pisteen arvoista. Käsittääkseni arvosanoja ei anneta sen mukaan, kuinka paljon ominaisuuksia pelissä on. Silloin muinoin parempiin aikoihin pystyin lukijana aistimaan jo ihan siitä tekstistä, onko peli hyvä. Jos pisteet annettaisiin arvostelun tekstin perusteella sellaisen henkilön toimesta, joka ei ole peliä pelannut, pistemäärät olisivat huomattavasti matalampia.

Suurin osa nykyisien arvostelujen sanamääristä kuluu selittelyyn. Selitetään perusteellisesti, mitä pelissä tehdään, minkälainen maailma se on, moninpelin pelimuodot käydään läpi ja juoniasetelma vatvotaan. Jatko-osan tapauksessa vertaillaan edelliseen. Ehdotonta kritiikkiä annetaan vain teknisistä asioista, kuten lataustauoista ja grafiikoista. Muut viat tai oikeasti selittämistä ja selvittämistä vaativat asiat, jotka suoraan vaikuttavat ”hyvyyteen”, ilmaistaan aina jotenkin ”tämä asia on toteutettu kuten pelissä X, joten, jos pidit siitä, pidät myös tästä pelistä”. Monesti foorumeilta saa paljon paremmin tietoonsa, mikä pelissä oikeasti toimii ja mikä ei. Usein vielä hauskemman ja nokkelamman ilmaisuasun siivittämänä.

Toinen kuoleva kansanperinne on arvostelujen screenshotit. Nykyään arvostelijat eivät osaa ottaa edes PC–peleistään omia kuvia vaan käytetään julkaisijan kiillotettuja pressikuvia. Mielestäni parhaiten screenshotteja on käytetty edelleen 90–luvun lopun ja 2000–luvun alun PC Gamerissa. Kuvat liittyivät monesti tekstiin suoraan. Jonkin vaikeasti kuvailtavan pelimekaniikan osasen selittämiseen saatettiin käyttää tekstin lisäksi kuvaa. Arvostelija oli myös miettinyt tarkasti, minkälaisia kuvia ottaa ja käyttää. Jo pelkkien kuvien informaatioarvo oli näin ollen korkeampi, koska ne heijastelivat tekstissä käytävää asiaa. Omien screenshottien myötä kuolivat myös kuvatekstit. Kuvatekstit saattoivat liittyä tekstiin tai sisältää jotain sellaista tietoa, jota ei tekstiin saatu sovitettua. Roolipelin arvostelussa kuvassa saattoi olla hahmon attribuutti-ikkuna ja kuvatekstissä selitettiin hahmon kehittämisestä tarkemmin. Näin tekstissä voitiin keskittyä kritiikkiin eikä hahmon attribuutteja tarvinnut vääntää rautalangasta. Kuvatekstit ovat nykyään informaatioarvoltaan yhdentekeviä. Niiden funktio yhdessä kiillotettujen pressikuvien kanssa on vain hypen luominen. Tyyliin ”CoD4:ssa kaikki on mahtavaa - katso kuva!”.

Tuosta ei ole toistaiseksi muuta huonoa saatu kaivettua kuin se, että amerikkalaisten mieliksi Rikulta ja Tunnalta läppää lentää englanniksi. Verbaaliakrobatia ja jutut kärsii varmasti, kun kieli vaihdetaan maailman iskuvoimaisimmasta kielestä mongerukseen.

Siis kyllä Fire Leo on loppari siinä merkityksessä, jossa loppari useimmiten ymmärretään eli jonkin kentän viimeisempänä vihollisena, ei koko pelin loppari lopparina.

Fire Leo oli muistaakseni juuri siksi niin vittumainen, ettet oikein tiennyt teitkö mitään oikein, vaikka saitkin hiukan vahinkoa siihen. Se oli vaan semmosta vitun hidasta ja ärsyttävää jyystämistä se pomo.

Zoom + slow + punch. Pari kertaa tällä tyylillä kunnon iskusarjaa ja nopeasti se kaatuu.

LittleBigPlanet voinee olla viimeisin peli, jota olen pelannut, mutta tällä kertaa puheenaiheenani ei ole Sackboyn seikkailut vaan Viewtiful Joe, jonka sain tuossa pari päivää sitten viimein läpäistyä jumiteltuani pelissä noin viikon ajan. Syy jumiin jäämiselle oli kuudennen episodin lopussa päällekäyvä pomovastustaja, joka sai aikaan ensimmäisten kymmenen yrityksen jälkeen sellaisen järkytyksen, etten pystynyt katsomaan edes hyllyssä lojuvaa pelikoteloa vähään aikaan tuntematta raivoa ja häpeää.

Oliko tuo kyseinen loppari Fire Leo? Muistan pelin julkaisun aikoihin sen kovan porun eri palstoilla. Ihan mahdoton oli monen kuvaus Fire Leon vaikeudesta. Hieno loppari. Pisti vähän kampoihin.

Paradoxin tekemät ohjekirjat ovat aina sellaisia, että niissä käsittämätön kasa typoja, asiavirheitä sekä taittovirheitä. Victorian manuaali taisi olla pahin. Jos kuitenkin tarvitset jelppiä uusien konseptien suhteen, kysy.

Selvä. Asennan ja paneudun noihin lisäosiin, kun saan vietyä Korsika–kampanjani loppuun. Pidän säännöt siihen asti samanlaisina ja sitten aloitan uusilla kuvioilla.

EDIT:


Korsika 1605.

Taas tilanneraporttia hovista vuodesta 1605 vuoteen 1655. Kertaukseksi tilanne oli siis vuonna 1605 ylläolevan kuvan mukainen. Korsikan puristus Italiasta alkoi kiristyä. Monarkkina Tiadoru VI, joka oli valittu Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan (tästä eteenpäin PSR) keisariksi. Sen ansiosta Korsikalla oli erinomaiset valmiudet laajentua myös PSR:n alueelle eli pohjois-Italiaan.

Kauaa ei tarvinnut odottaa, sillä vuonna 1610 Modena päättää hyökätä vasallini Mantuan kimppuun ajattelematta minun suunnaltani tulevaa uhkaa. Ei siinä nokka kauan tuhissut, kun rajalla seisottamani 8 rykmenttiä valtasivat Modenan ainoan provinssin. Tällä kertaa päätin liittää provinssin suoraan omaan valtiooni ilman vasallisointivaihetta, koska olin aikasemmin menettänyt Modenan vasallina, kun Milano oli hyökännyt sen kimppuun enkä ollut sillä hetkellä pystynyt ja viitsinyt puolustaa Modenaa. Bad boy –pisteet (BB) olivat ehtineet myös vähentyä hieman, joten anneksoiminen ei niitä ihan liian korkealle nostaisi.

Toisin oli Milanolla, josta oli muodostunut minullekin uhka laajennettuaan voimakkaasti valtakuntaansa etelä–Italiassa Sisilian mailla sekä Alppien toisella puolella nykyisen Saksan ja Ranskan välimaastossa. Valloitukset ja röyhkeys PSR:ää kohtaan olivat saaneet BB–pisteet nousemaan raketin lailla. Tästä seurasikin Milanon hyvin ripeä luhistuminen sisä- ja ulkopoliittisesta paineesta johtuen. Valtio joutui jatkuvasti sotimaan muita PSR:n valtioita vastaan heidän tullessa vapauttamaan alistettuja provinsseja Milanon ikeestä. Jatkuvat sodat olivat saaneet sotauupumuksen hyvin korkeaksi, joka aiheutti pahoja kapinoita valtion sisällä. Taloudellinen ahdinko oli erittäin paha, koska Milano joutui turvautumaan hyvin nopeasti valtaviin palkkasotilasarmeijoihin kruunun armeijoiden murskauduttua vihollisten koneistossa.

Milanon surkea tilanne olikin minulle erittäin hieno mahdollisuus saada Milanon kolme provinssia etelä–Italiasta. Ensi töikseni purin Milanon kanssa tehdyn sopimuksen Milanon oikeudesta käyttää maitani sotilaidensa kuljetukseen. Näin estin Milanolta täysin mahdollisuuden kapinoiden nujertamisen etelässä laivaston puuttuessa. Etelän provinssit olivat myös ei-kenenkään maata, koska Milano oli aikoinaan vaatinut Sisiliaa luopumaan noiden maiden omistusoikeudesta eikä provinsseja pidetty vielä Milanonkaan omina lyhytaikaisesta hallintakaudesta johtuen. Provinsseihin oli näin ollen helppo ujuttaa Korsikan vakoojia väärentämään minulle omistusoikeudet. Kapinat yltyivät ja ensimmäiseksi Calabrian kapinalliset päättivät liittyä Korsikan valtioon vuonna 1615.


Calabria liittyy Korsikaan.

Koska asiakirjojen väärentäminen oli kallista ja epävarmaa touhua, Abbruzzin provinssi liittyi minuun vasta vuonna 1626. Milanon ahdinko jatkui kuitenkin vahvana vuosikymmenestä toiseen. Milanolla ei ollut  armeijassa enää ukon ukkoa, mutta oli silti jatkuvasti sodassa. Pääasiassa Sveitsi, joka oli Milanon kummallisen lojaali vasalli, piti Milanon valtion pystyssä estämällä saksalaisten hyökkääjien etenemisen Alppien toiselle puolen.

Tiadoru VI kuoli vuosi tämän jälkeen ja tilalle astui täysin kyvytön lapsena portaissa pudotettu Tiadoru VII, joka surkeuden moniosaajana hidastaisi merkittävästi vasallieni Mantuan ja Genovan diplomaattista anneksoimista. Samalla menetin keisarin paikan Ranskan Francois II:lle, joka oli hirvittävä imperialistisika. Milanon tavoin Venetsia oli myös voimakkaan laajentumisen jälkimainingeissa vetänyt BB–pisteet tappiin asti ja joutui sotaan Itävaltaa vastaan, joka yllätys yllätys oli Ranskan liittolainen, joka yllätys yllätys liiton selvästi mahtavimpana valtiona otti liiton johdon haltuun. Venetsia mureni vuodessa täysin ja rauhan ehdoissa Ranskan sai sillanpääaseman Italiaan minun rajani viereen. Mikä pyhäinhäväistys! Patongin purijat tallomassa Italian hienoa maaperää. Tilannetta pahensi entisestään se, että Ottomaanien valtakunnan murentuessa Balkanilla, Ranska oli Itävallan aloitteesta liittynyt Ottomaanien vastaiseen sotaan Itävallan entisten maiden vapauttamiseksi. Ei tarvinnut kahtaa kertaa arvata, kenelle vapautetut alueet sekä sodan huumassa hankittu lisäpelto nykyisen Slovenian, Kroatian ja Bosnia Hertsegovinan alueilta päätyi. Nyt niillä kekkuleilla on sekä lännessä että idässä jäätävät alueet, pitkin mantuja kulkee kymmenistätuhansista miehistä koostuvia armeijoita kukistamassa niihin verrattuna naurettavan pieniä kapinallisjoukkioita ja Italiassa ne apinat sylkee rajan yli minun maille. Sietämätön tilanne.

Takaisin etelä–Italiaan. Jäljellä siellä oli enää Apulia. Asiakirjat saatiin väärennettyä, odotin vain kapinan yltymistä, kunnes tapahtui odottamaton käänne. Ajettuani paavin Roomasta yli 80 vuotta sitten, Aragonia antoi paaville luvan perustaa uuden Vatikaanin Maltan saarelle vuonna 1633. Ensi töikseen paavi aloitti pyhän sodan Milanoa vastan, joka oli Korsikan tavoin katolisuudesta kalvinistisuuteen kääntynyt valtio. Lyhyen sodan jälkeen Apulia siirtyi Vatikaanille. Aloitin heti sodan Vatikaania vastaan, joka ei ollut ehtinyt hankkia ensimmäistäkään liittolaista. Helppo nakki, laivastoni saarsi Maltan saaren, aloitin maihinnousun samaan aikaan, kun maa-armeijani marssi Apuliaan. Vuoden kuluttua Vatikaani heilutti valkoista lippua, luopui Rooman omistusoikeudesta, luovutti Apulian ja maksoi 800 tukaattia (!) sotakorvauksia.

1. Divide.
2. Conquer.
3. Profit.

Vaikka Tiadoru VII oli surkimus, Mantua suostui vihdoin anneksoimisvaatimuksiini vuonna 1638. Milano oli edelleen täydessä lirissä ja vallankumoukselliset valtasivat Parman provinssin, jota Milano ei pystynyt armeijoiden puutteessa valtaamaan takaisin, vaikka se sijaitsi heidän pääkaupunkinsa vieressä. Muutama vuosi tämän jälkeen Parma siirettiin minun nimiin Milanon ollessa kyvytön huolehtimaan omista alueistaan. Näin olin saanut Korsikan lipun alle kaikki Milanon valtakunnan provinssit Italiassa pääkaupunkia lukuunottamatta käymättä ainuttakaan sotaa Milanoa vastaan. Entinen uhkakuva oli supistunut yhden provinssin ongelmiinsa hukkuvaksi rääpäleeksi.

Pohjois–Italiassa oli Milanon lisäksi vasallini Genova ja kahden provinssin kokoinen Venetsia, joka oli Ranskan toimesta ajettu pääkaupungistaan pohjoisemmaksi Veronan ja Brescian provinsseihin. Ranskalaisilla oli hallinnassaan Italiassa Venetsia sekä sitä vierustava Ferrara. Itävallalla puolestaan Friuli ja Trent. Genova siirtyy minun alaisuuteen vain paremman monarkin astuessa valtaan. Venetsiaa vastaan minulla ei ollut casus bellia ja Ranska oli liian suuri vihollinen, jonka peittoaminen vaatii hyvää tilaisuutta. Saan kuitenkin jatkuvasti teknologiassa kaulaa Ranskaan ja minun talouteni on paljon vakaamalla pohjalla (joskin tulot paljon pienemmät), joten mahdollisuuteni Ranskaa vastaan parantuvat jatkuvasti. Ei auta kuin odottaa.

Käänsin katseen Sisilian saareen, joka oli Aragonian hallussa. Saaressa on kaksi arvokasta provinssia, Messina ja Palermo. Palermoon olin aikaisemmin väärentänyt omistusoikeudet. Aragonia oli joutunut sotaan Ranskaa vastaan, mutta koko maailman epäonneksi oli kokemassa murskatappion. Mantereella sijaitsevien vihollisten vähetessä olin panostanut paljon laivaston kehitykseen. Aragonia toisena laivastomahtina antoi nyt tilaisuuden ottaa mittaa Välimeren herruudesta.


Meer blitzkrieg. Hauskasti Baleaareilla kapinalliset aloittivat juuri taistelun saaren pientä aragonialaisrykmenttiä vastaan, kun olin tekemässä maihinnousua. Peruutin käskyn ja sotilaat odottivat kiltisti purtiloissaan. Saarella nahistelun loputtua annoin uuden käskyn ja löin lyötyä.

Blitzkriegin omaisesti olin siirtänyt laivastoni valmiiksi Sisilian ympärille sotilaat valmiina maihinnousuun. Pääasiallisen sotalaivastoni olin sijoittanut strategisesti Cape Bonin merialueelle Sardiniasta etelään blokkaamaan Espanjasta päin tulevat Aragonian laivastot. Sota julistettiin 2. tammikuuta 1645 ja ryminä alkoi heti. Ukot heilahtivat hetkessä Sisiliaan piirittämään saaren linnoituksia. Sardiniassa odotti toinen valtausosasto Aragonian vastahyökkäyksen jälkeistä hetkeä tehdäkseen maihinnousun Baleaarien saarille, josta olisi enää lyhyt matka Barcelonaan, Aragonian pääkaupunkiin. Aragonia oli kaaoksessa. Kesti kauan ennen kuin he saivat organisoitua suuremman laivaston vastahyökkäykseen. Laivastoni oli upottanut ja kaapannut jo monia pieniä laivastoja. Baleaarit olivat jo saarettu, kun Aragonian kanssa käytiin ensimmäinen kunnon meritaistelu Valencian lahdella. Mainiot amiraalini ja kevyt ylivoimani siivittivät minut voittoon. Sisiliassa alkoi valtaukset olemaan paketissa, joten sotilaat siirrettiin sieltä valtaamaan Aragonian sydänmaita. Vastarinta mailla oli olematonta, koska Ranska oli jauhanut Aragonian armeijat olemattomiin. Kahden vuoden kuluttua koko maa oli vallattu. Oli aika aloittaa neuvottelut. Olin ajatellut saavani Sisiliasta molemmat Messinan ja Palermon ja Baleaarit kokonaisuudessaan. Tähän ei suostuttu ja syykin selvisi. Aragonialla oli erittäin suuret ja kehittyneet siirtokunnat Väli– ja Etelä–Amerikassa sekä Etelä–Afrikassa. En ollut valmistautunut sotaan valtamerten takana. Siirtokuntiin hyökkääminen pitkittäisi sotaa mahdottomasti ja tuottaisi minulle suuria huollollisia ongelmia. Tyydyin tällä erää siis vain Messinan provinssiin.

Tiadoru VII kuoli Barcelonan piirityksessä. Sen sijaan, että valtaan olisi astunut uusi parempi monarkki, vallan otti haltuun sijaishallinto kuninkaallisten jälkeläisten ollessa liian nuoria. Genovan tilanteeseen ei edelleenkään saataisi muutosta. Sodan jälkeen laivastoni oli paisunut yli huoltorajojen. Purin kymmenkunta kaleeria tilanteen korjaamiseksi. Nyt laivastoni koostui yksinomaan fregateista ja sotakaljuunoista. Sodassa olin värvännyt loistavan amiraalin, Ericcu Ghjilormu Acquavivan, joka nimensä mukaisesti tiesi kaiken sotalaivoista ja merenkäynnistä (fire 6, shock 4, maneuver 5). Tämän miehen johdossa Korsikan suuri laivasto säilyttäisi mahtiasemansa.

Aquaman sai pari vuotta sodan jälkeen (1650) heti uusia haasteita, kun jostain käsittämättömästä syystä Kastilia ryhtyi vihanpitoon. Kastilialla ei kuitenkaan ollut mitään, mitä haluaisin, joten käytin sotaa ainoastaan harjotuttaakseni laivastoani. Suurin taistelu käytiin Algerian edustalla. Korsika saavutti historiansa kirkaimman voiton. Oma laivastoni koostui 18 kaljuunasta, 14 fregatista ja 2 kuljetusaluksesta. Kastilian laivasto koostui 14 kaljuunasta, 11 fregatista, 47 kaleerista ja 8 kuljetusaluksesta. Onnekseni Kastilian laivaston osat saapuivat hieman eri aikaan eri satamista, joten Aquaman oli tehokkaasti upottanut lähes puolet taistelun aloittaneista laivoista ennen kuin koko vihollislaivasto oli koossa. Taistelun lopputuloksena Korsikan laivastosta upposi 13 laivaa. Sen sijaan Kastilian 80 laivaa käsittääneestä laivastosta upotettiin 79 ja kaapattiin yksi. Meren pinnalle jäi vain laaja riutta lankkuja. Sota päättyi pian tämän jälkeen.

Koska Aragoniaa vastaan täytyy käydä ainakin yksi sota Baleaarien ja Palermon valtaamiseksi, valtasin Kastilialta yhden Karibian siirtokunnan, joka toimisi aikanaan Väli–Amerikkaan hyökkäävän armeijan huoltotukikohtana. Muuten olisin pyytänyt joltain toiselta valtiolta luvan sataman käyttöön, mutta kaikki kolonisaatiota Väli–Amerikan, Etelä–Amerikan ja Etelä–Afrikan alueilla harrastavat valtiot (Englanti, Aragonia, Kastilia ja Portugali) vihaavat minua.


Korsika 1655. 7 vuotta ja vieläkin sijaishallinnon alla.

Paskaa puhuin. Kyllä siinä D3D–moodikin oli, mutta kaatui alkudemojen jälkeen suoraan työpöydälle. Ei ollut hirveä Amerikan temppu ladata netistä pätsi, joka korjaa kyseisen ongelman. Pelasin juuri kymmenen minuuttia peliä ja tuli aivan hulvaton nostalgiaryöppy. Joskus vuonna 2001 jauhoin tätä viikkotolkulla tietokoneella, joka juuri ja juuri jaksoi sitä pyörittää. Kovimmissa myllyksissä FPS laski alle kymmenen, mutta silti mentiin. Mikään ei ole pelissä huonontunut. Nuo siististi toistensa ympäri kieppuvat ohjukset ovat edelleen aivan mahtavia. Ohjuksilla kerrostalon juureen ja koko betonikasa kaatuu vastustajien niskaan. Vastustajiahan ei voinut suoraan ohjuksilla ampua, joka piti tasapainon kunnossa. Radat ovat mielikuvituksellisia ja edelleen makeita. Tässä muutama tuore screenshotti.

Varjot näyttäisivät vähän bugaavan, muttei haittaa.

Roll-fucking-cage

I approves of this message. Etenkin Rollcage Stage II. Harmi, että PC:llä käytti Glidea eikä Direct3D:tä, joten pelin saaminen toimimaan uudemmilla käyttiksillä ja hardiskella on aika haastavaa.

Toisaalta älykkyyden ja karisman puute ei vaikuta alkuunkaan. Näin esimerkkinä: loin hahmon, jolta tylysti poistin kaikki pisteet älykkyydestä ja karismasta ja sijoitin ne voimakkuuteen ja ketteryyteen. Pelaan sillä vieläkin, kun se ei tosissaan tuntunut vaikuttavan peliin ollenkaan. Karismalla saa kyllä puheskilliin bonuksia, mutta sitä voi skilliä nostaa helposti parin levelinkin voimin.

Jaa. Aiemmissa, kun laittoi älykkyyden ihan minimiin, oli varsin hupaisaa, kun omat dialogivaihtoehdot olivat jotain aarggha yögrfhg ja roargldfoh väliltä. Teki pelistä aika haastavan, kun kukaan ei kertonut pelaajan puhekyvyttömälle idiootille mitään. Piti nyrkeillä saada ihmiset puhumaan.

Intelligence ja speech skilli kyllä vaikuttavat dialogiin silloin tällöin kuten käy ilmi seuraamalla tätä pelipäiväkirjaa. Dialogin tasolle ei sitten voikaan muuta kuin pyöritellä päätään. Pommimies-Burken kanssa käydyssä keskustelussa tuli kyllä sellasia sammakoita suusta, että meinasin tipahtaa tuolilta. Äijä on räjäyttämässä Megaton–kaupunkia. Ensinnäkin hiton hieno alustus Burkelta, miksi hän aikoo tehdä sen. ”I represent certain... interests. And those interests view this town, this "Megaton", as a blight on a burgeoning urban landscape.” Ei juma, karismaattisin ja vakuuttavin terroristi ikinä. Kyllä tuolla palopuheella saadaan kuka tahansa mukaan pommijuoneen. Pelaaja ei yllättäen suostunutkaan tähän ja lohkaisi seuraavaa: ”Megaton is under my protection. You’re going to leave... now.” Johon Burke: ”Oh. I see. I didn’t realize Megaton had any guardian beyond its interpid sheriff. Very well, then. I’ll take my leave, as you suggested.” Jos rikolliset luopuisivat aikeistaan yhtä helposti oikeassa elämässä kuin Fallout 3:ssa, Ruotsin poliisin dialog och respekt olisi ollut hillitön läpimurto.

Hälyyttäviä tietoja rantautunut Murosta liittyen SPECIALiin. SPECIAL kuulemma vaikuttaa hahmoon erittäin vähän ja tätä oli käytännössä kokeiltu perceptionin osalta siten, että ensin oli luotu hahmo PE arvolla 1 ja sen jälkeen arvolla 10. Eli aivan skaalan kärkipäistä, jossa ensimmäinen pitäisi olla puolisokea myyrä ja jälkimmäinen kilometrien etäisyydelle näkevä haukansilmä. Molemmilla hahmoilla oli small gunssissa 45. Ei ollut vaikuttanut yhtään osumatarkkuuteen. Seuraavaksi kai pitäisi selvittää, että mihin SPECIAL edes vaikuttaa. No näillä ennakkotiedoilla ei tarvitse vaivautua edes kokeilemaan peliä kuin vasta joskus vuonna nakki, kun se on modattu pelattavaan kuntoon.

Kyllähän linkittämässäsikin videossa tuo meni esim. niissä portaissa siitä seinästä aluksi vasemmalle ja siitä portaisiin, josta seinää pitkin, josta 90 asteen käännös ja hyppy sitten ihan ylös portaisiin - eikä siinä ole mitään punaista, oli Runner vision päällä tai ei.

Joo, en mitään orjallista runner visionin osoittaman reitin noudattamista tarkoittanut. Kyllä tuossa videossa minusta kovasti mentiin tiettyä reittiä pitkin, vaikka pikkaisen oiottiin esimerkiksi niissä portaissa. Lähinnä sitä, ettei tarvitsisi mennä täysin ennalta määrättyä polkua. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi sellainen tilanne, jossa edessä on toinen kerrostalo, jonka katolle olisi päästävä. Hyppäämällä ei yllä. Runner vision on tähän mennessä ohjannut pelaajan vasempaan reunaan, jossa menee putki, jota pitkin tasapainoilemalla pääsee toiselle puolelle. Talon oikealla reunalla voisi kuitenkin olla parveke, jonne pystyy hyppäämään ja sieltä ylös toisen talon katolle. Mahdollisesti tämä oikeassa reunassa oleva reitti jatkuisi pidemmälle ja olisi nopeampi kuin runner visionin näyttämä reitti.

Hahhah! Ei saatana! KonsoliFINissä kysytään uudistuksen jälkeen, miltä uudistus tuntuu. Vaihtoehdot kuuluvat seuraavasti:

Miltä uusi KonsoliFIN tuntuu?
1. SEKSIVAU!
2. Samapa tuo
3. Vanha heti takaisin! (Ette saa)

Lukeeko ne KFINissä Pelaajalautaa?

YouTubessa speedrunnottu demon kenttää. Tuo video sai omalla kohdalla kiinnostusmittarit värähtelemään. Oikeassa time trialissa toimii varmaan vielä paremmin. Ainoastaan vaihtoehtoistet reitit ovat tällä hetkellä vielä sellainen asia, josta haluaisin varmistuksen. Olisi kovin tylsää, jos kentän pääsisi läpi nopeiten ainoastaan runner visionin näyttämää reittiä. Runner vision kun muutenkin on nössöille.

Kuinkas muuten tuo resetti toimii siinä demossa? Joutuuko jostain starttivalikosta sen räpeltämään? Onko siinä starttivalikon esiin tulossa jotain ärsyttävää viivettä? Aika monesti tämmöiset pelit, joissa tekisi mieli hioa suoritukset huippuaikoihin, kaatuvat siihen, että resetointi on liian vaivalloista. Säästi kyllä paljon hermoja Trackmania Sunrisessa, että kentän sai aloitettua välittömästi uudelleen pelkällä delete–näppäimen painalluksella.