STALKER - Clear Sky on hyvä peli. Se on samanlainen kuin Shadow of Chernobyl, mutta parempi. Tsernobylin aluetta on laajennettu, mutta uusia alueita lukuun ottamatta Clear Skyssa käytetään ihan häikäilemättä vanhoja alueita uudelleen. Muttei se oikeastaan haittaa, koska alueilla on paljon enemmän eloa ja tekemistä. Factionit ovat Clear Skyssa isossa roolissa ja on myönnettävä, että ne toimivat huomattavasti paremmin kuin SoCissa. Kaikilta factioneilta saa perus juoksupojan tehtäviä, mutta haastavampia jobeja saa vasta tehtyään valinnan liittyäkseen factioniin, joka taas estää liittymisen muihin factioneihin. Tämmöinen peruuttamaton valinta on vesitetty kaiken maailman second chanceilla nykyään niin monessa varsinaisessa roolipelissäkin, että on ilahduttavaa nähdä edes yhdessä pelissä valintojen olevan peruuttamattomia. Tai siis tällä hetkellä ainakin luulen niin, koska en ole vielä niin pitkällä pelissä. Runsaan tunnelman lisäksi STALKEReissa parasta minusta on ollut rehti videopeliltä näyttävä grafiikka. Fotorealismiin pyrkiminen on ihan jees, muttei mikään onnistu tunnelman ja ilmapiirin luomisessa niin hyvin kuin hieman satumainen grafiikka. Ai joo. Meinasin unohtaa mainita erinomaisen asetasapainon ja aseiden modailun. SoCissa häiritsi aluksi hieman se, ettei uudet aseet välttämättä olleet edellisiä parempia. Normaalisti peleissähän etenemistä on palkittu antamalla pelaajalle parempia aseita. Totuttuani kuitenkin SoCin poikkeavuuteen tässä asiassa aloin oikeastan pitämään siitä. Vaikka aseet tekivät suunilleen saman verran damagea ja ne käyttäytyivät samalla lailla, kaikilla aseilla oli omat vahvuudet ja heikkoudet; vähän kuin oma persoona. Tämä on siirtynyt sellaisenaan Clear Skyhin ja päälle on vielä lyöty aseiden modaus, joten siitä omasta suosikkipyssykästä saa räätäilöityä vielä paremman.

Vähän myöhässä, mutta kyllä siellä Japanissa vielä kerkeää tapahtumaan. Eli tänne kaikki keskustelu uutisista ja paljastuksista sekä toki mahdollisimman paljon linkkejä trailereihin Tokyo Game Show'sta. Tuulisti kanssa lähettää livefeedia paikan päältä, eiks je?

Gametrailersin TGS 2008 -site

Kyseessä on cachebugi, joka ilmeni Sharkiellakin. Korjaan sen mahdollisimman nopeasti. Tyhjentelin taas cachen, joten sleepyn blogi toimii.

EDIT: Ja korjattu.

Ainakin alkuperäisen DS:n japsiversiossa oli kaikki kielivaihtoehdot englannista espanjaan japanin lisäksi. Ensin sinne valikkoon piti vain löytää.

Ei lol! STALKER tuli vihdoin postilaatikkoon. Ei tässä osoitteessa ole mitään ihmeellistä kuin että talon numero on ennen kadun nimeä sekä postinumero ja kaupunki ovat eri riveillä. Nämä nyt eivät selvästikään olleet ne postivirkailijoita hämänneet seikat sillä tähän pakettiin on lyöty kaksi leimaa, joissa toisessa lukee ”Missent to Iran” ja toisessa ”Missent to Singapore”.  Haha! Siis mitä vittua? On kyllä pakettikin sen näköinen, että on kiertänyt muailmaa. Osoitteessa lukee ihan että Finland.

Päivittelin My Filesia aika urakalla. Voitteko kokeilla ja räplätä sitä? Tuo versio on release candidate, joten bugit pitäisi saada höylättyä pois.

Joo. Enpä tullut tuohon kellonaikaan ajatelleeksi, että yhdellä metsästäjällä olisi useampien aseiden gang war stashi. Minun täytyy myös myöntää, että minulla on kovin rajallinen käsitys metsästyksestä ja sen tarpeellisuudesta. Tunnen tosiaan vain yhden henkilön (tiedän tosin pari muutakin), joka metsästystä harrastaa. Intissä muistan tämän henkilön suhtautuneen armeijan asekoulutukseen närkästyneen oloisesti. Muillle, muun muassa minulle, koulutus onnistui tekemään täysin selväksi, että aseen käyttäminen edellyttää erittäin painavia syitä. Aseen käyttöön ja käsittelyyn saatiin liitettyä sellainen moraalinen taakka, ettei sitä vain huvikseen käpistellyt. Tämä hyväksi katsomani moraalinen oppi ei sitten uponnut sellaisiin, jotka olivat käyttäneet asetta ennen armeijaa. Väitän, että isältä pojalle –tyyppinen asekoulutus on paljon leväperäisempää ja antaa huomattavasti suuremmat edellytykset punaniskamaisten asenteiden syntyyn. Jos on pienestä pitäen aseiden kanssa tekemisissä, voi syntyä sellaisia ajatuksia, että aseen omistaminen on ihan normaalia ja että jokaisella on oikeus omistaa sellainen.

Minusta aseiden myyminen voitaisiin kieltää ihan kokonaan. Ei ihminen tee aseella yhtään mitään. Ehkä joku joutuu luopumaan metsästysharrastuksestaan, mutta so what. Ostakoon ritsan. Jossain ulkomaisissa uutisissa väitettiin muuten, että Suomessa olisi 2 miljoonaa asetta. Mielestäni tuossa on kyllä parikin nollaa liikaa ellei siihen lasketa armeijan aseita (ja vähän jotain muutakin). Jos 40% suomalaisista omistaisi aseen, tietäisin useammankin kuin yhden henkilön, jolla sellainen on.

Eihän tässä nyt vertailla eikä erityisesti lytätäkään. Ainakin oma pointti koski sitä, ettei postiin voi 100% luottaa, jos osoitteessa on jokin erhe.

Todellakin aika älyttömät osoitekentät kyseisessä puljussa. Uskaltauduin kuitenkin tilaamaan, koska päätin luottaa Suomen postiin sen verran että tajuavat "5 C Laitakujan" olevan sama asia, kuin "Laitakuja 5 C", ja että postikoodi löytyy viimeiseltä riviltä.

Suomen Postiin ei kannata luottaa näissä tapauksissa. Kerran Amerikassa asuva tätini oli lähettänyt minulle kirjeen (tuhannella postimerkillä, eli melko kallista). Joku kolme viikkoa se oli kadoksissa, kunnes oli palannut tädin postilaatikkoon ohessa Suomen Postilta viesti, ettei kirjettä voitu toimittaa perille, koska Porvoossa ei ole Porokatua. Kaikki muut nimet ja numerot olivat täsmälleen oikein, mutta tosiaan Purokadun sijaan siinä luki Porokatu. Voi itku... Posti fails.

Itku ja hammasten kiristys jatkuu. Clear Sky ei ole tullut vieläkään ja nyt kun ajattelin lähettää TheHutille mailia, eiköhän niitten site ole nurin, joten enpä tiedä mailiosoitetta, koska kaikki niiden mailit ovat tulleet do not reply –automaateilta. No, varmaan sieltä olisi tullut vaan sitä ”allow two more weeks of delivery”–paskaa. Täytyy ensi kerralla kyllä miettiä kahdesti ennen kuin tilaa TheHutilta. Mitä tekevät osoitteen syöttämisestä niin vaikeaa.

Muita nettisivuja saa toki mainostaa siihen tarkoitetussa ketjussa (esim. juuri tämä Linkkiketju). Signaturessa saa myös pitää linkkiä muualle. Mutta Desharoshin mainostemppu on vain halpa. Mainosviesti on täsmälleen sama kuin KFINiin kesäkuussa laitettu viesti. Mainosta varten piti sitten tottakai luoda oma aihe. Ei näin. Viikon banni rapsahti tästä.

Onko se mahdollista, että saisit Ctrl + b/i/u -komennot toimimaan? Olen tottunut muilla foorumeilla siihen, että nämä [b*][/b]-systeemit saa tuolla tavalla paria näppäintä painamalla nopiasti osaksi tekstiä eikä tartte pelleillä hiiren kanssa välillä (tiedän, olen laiska). Nykyisellään kun painaa Ctrl + B näppäinkomboa, niin firefox avaa kirjainmerkkivalikon tuohon vasempaan laitaan. Saako tähän foorumisoftaan tukea noille pikanäppäinkomboille?

CTRL + B/I/U –pikanäppäimet toimivat SMF:n 2.0 versiossa (tällä hetkellä beta). 2.0:aan siirrytään Pelaajalaudalla, kun siitä julkaistaan final–versio ja olen saanut kaikki modit toimimaan siinä.

Joo. On. ”The rings potential is climbing.”

Pidän kirjaa katsomistani anime–sarjoista. Geneshaft (GS) on kronologisessa listassa ensimmäisten joukossa. Listan muita ensimmäisiä merkintöjä lukiessa tulee lähinnä ajatelleeksi, että kaikenlaista sitä on tullut katsottua. Monia ei tulisi mieleenkään katsoa uudestaan. GS on poikkeus: katsoin sen uudestaan muutama päivä sitten. Geneshaft on vuonna 2001 esitetty 13 jakson pituinen scifi–aiheinen anime–sarja. Alkuasetelmat ovat taattua scifi–hömppää. 2000–luvulla ihmisen ahneus, intohimot ja kostonkierre ajoivat ihmiset lähes tuhoon. Eletään 2200–lukua. Yhteiskunta koostuu geenimanipuloiduista ihmisistä. Geenit määrittävät ihmisen tehtävän yhteiskunnassa ja taidot syntymästä lähtien. Tarkoituksena on, että jokainen ihminen on hyödyllinen ja tuntee olevansa tärkeä tehdessään määrättyä tehtäväänsä. Tunne-elämä on saanut väistyä älykkyyden ja prosessointikyvyn hidasteena sivuun. Maapallon kiertoradalle on ilmestynyt mystinen kultainen rinkula, joka tarkkailee ihmiselämää. Tämä todetaan ahdistavaksi, joten rinkulan tuhoamiseksi rakennettaan erityinen Bilkis–niminen avaruusalus, jonka miehistöön valikoidaan ihmisten parhaimpia yksilöitä. Sarjassa seurataan tämän miehistön edesottamuksia.

Edellisestä ja ensimmäisestä katselukerrasta on varmaan noin 3 vuotta. Olin unohtanut melkein täysin kaikki juonenkäänteet. Muistin kuitenkin sarjasta kaikenlaista yleistä: perusidean, pääosan hahmoista, yleisen ilmapiirin ja soundtrackin. Vuoden 2005 ja tämän hetken väliin on mahtunut aika monta muuta scifi-avaruusooppera–animea, jotka katsastin pääasiassa GS:n innostamana. GS on näiden muiden saman genren sarjojen keskuudessa kovin erikoinen. Jokainen muu sarja on merkittävästi tunnetumpi ja arvostetumpi. Monet pitävät GS:ia jopa huonona. Itse muistan pitäneeni vastoin yleistä mielipidettä kaikkia muita sarjoja huonompina ja nostin GS:n korkeahkoon asemaan. Osittain siitä syystä halusin katsoa sarjan uudelleen, että saisin selvyyden, vaikuttiko arvosteluuni se, että GS oli minulle ensimmäinen genren edustaja. Katsoisinko sitä enää samalla tavalla, kun olen nähnyt nuo arvostetummat sarjat ja kriittisyyteni yleisesti animea kohtaan on kasvanut?

Lopputekstien rullatessa ruudulle olin loppujen lopuksi samaa mieltä kuin ennenkin. GS ei ole ainoastaan hyvä vaan se kuuluu ihan sinne henkilökohtaiselle top–listalle. Nyt pystyn kuitenkin määrittelemään sen paljon paremmin: tiedän, mikä siinä toimii ja mikä ei. Yleensä, jos pitää jostain ja tekee siitä listan plussia ja miinuksia, plussia tuppaa tulemaan enemmän. Poikkeuksellisesti keksin GS:sta määrällisesti enemmän miinuksia. Moneen muun sarjan kohdalla tietyt viat ja puutteet olisivat mallia show stopper. Kun kerta puhutaan animaatiosta, animaation ja piirrustuksen laatu on yleensä yksi selvimpiä indikaattoreita sarjaan panostamisesta ja käytössä olleesta budjetista. GS:n kohdalla animaatio kertoo budjetin olleen lähinnä kengännauhan pituinen. Avaruusalukset ovat typerän näköisiä CGI–malleja. Planeetat ovat karua katsottavaa suttuisten tekstuurien johdosta. Ne ovat vieläpä näkyvillä usein. En tiedä, miltä GS on mahtanut näyttää vuonna 2001, mutta enpä usko, että silloinkaan erityisen hyvältä. Kerran nähtyään sarjan openingin, on käytännössä nähnyt kaiken animaation, mitä sarjalla on tarjota. Etenkin toimintakohtauksissa käytetään täysin häikäilemättä samoja frameja uudestaan ja uudestaan. Tapahtumapaikkojakin on vain kourallinen: aluksen komentosilta, aluksen muut harmaat käytävät ja avaruus, joka ei oikeastikaan ole erityisen täynnä kiinnostavia yksityiskohtia. Hahmojen animointi on ajoittain kömpelöä. Pääosan ajasta katsoja saa katsoa vain puhuvia päitä.

Sarjassa jää myös monia asioita täysin vaille selitystä. Käsiteltävää asiaa on aivan liikaa 13 jakson sarjaksi. Monesti tämmöisissä tapauksissa vääjäämättömästi loppua kohti juoni ja vaivalla muodostettu fiktiomaailma leviävät kuin Jokisen eväät. Loppuhuipennukseksi tarjoillaan monesti pannukakkua. Minusta kaikkia fiktiomaailman nyansseja ei kuitenkaan aina tarvitse juurta jaksaen selittää (toisaalta pidän myös sarjoista, jotka keskittyvät nimenomaan siihen, esimerkiksi The Twelve Kingdoms). GS:ssa kerronta on harvinaisen järkiperäistä. Vaikka emme ikinä saa tietää, mitä ihmiskunnalle tapahtui 2000–luvulla tai minkälainen tämä koko Maata hallitseva ”valtio” on, tarina saadaan lopuksi nättiin ja ymmärettävään pakettiin, koska kerronnassa keskitytään oleellisiin asioihin. Olen kohtuu kyllästynyt siihen, kun kaikennäköisiä flashbackeja selitetään ja selitetään, mutta preesensmuotoisten tapahtumien ja hahmojen tekojen ymmärtämiseksi täytyy olla rakettifyysikko tai vähintään psykologi. Fiktiomaailman historia ja muut taustalla vaikuttavat asiat ovat olemassa tarjotakseen tapahtumille ympäristön ja katsojalle tarttumapinnan. Tällä saralla GS on erityisen onnistunut. Taustatarina on samalla itsessään mielenkiintoinen (geenimanipulointi, ihmisten luominen tiettyyn rooliin) että tärkeä tekijä juonen jänniteiden luomisessa.

Command bridge shooting, the new drive-by action!

Kaikki GS:ssa ei kuitenkaan ole täysin järkiperäistä. Tietyt tapahtumat ja hahmojen reaktiot voidaan kuitata animen yleisiin kummallisuuksiin vedoten, mutta osa ei ole millään tasolla järkeviä, suorastaan sekapäisiä. Selitin itselleni ensimmäisellä kerralla nämä järjettömät tapahtumat 2200–luvun erilaisella käyttäytymismallilla ja arvomaailmalla. On kuitenkin ihan rehellisesti myönnettävä, ettei tarinassa painoteta tai selitetä tarpeeksi tiettyjä seikkoja, jotka tekisivät teoista ymmärrettäviä. Esimerkkinä on täysin käsittämätöntä, miten monta kertaa sarjassa uhkaillaan aseilla toisia ”samalla puolella” olevia ihmisiä. Monesti riehumista tapahtuu aluksen komentosillalla (!) kapteenin silmien alla. Joutuupa kapteeni muutamaan otteeseen itsekin katsomaan pistoolin piippuun. Esivalittu miehistö on suorittamassa sotilastehtävää, jossa luulisi paineensietokyvyn ja henkisen tasapainon olevan erittäin tärkeitä ominaisuuksia. Lisäksi, moiset koston ja kiihkon alaiset toimet eivät pitäisi olla mahdollisia, koska geenimanipuloinnilla ihmisten tunne-elämä on pyritty karsimaan pois tarpeettomana tehokkuutta haittaavana tekijänä. Älykkyys ja päätöksentekokyky pitäisi olla kerta luokkaa paremmat. Hulluinta tässä on kuitenkin se, ettei näillä teoilla ole kunnollisia seuraksia. Jos itse olisin aluksen kapteeni ja joku valioyksilö sekoaisi ja rupeaisi ammuskelemaan komentosillalla, heittäisin tämän yksilön luonnehäiriöisen diagnoosilla ilmalukon kautta avaruuden pakkaseen. Sarja yrittää tällaisia tapahtumia toistamalla selittämään ja oikeuttamaan ne, mutta se ei voi millään onnistua, koska ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mihin sarjassa esitetty geenimanipuloinnin motiivi perustuu: väkivallan lopettamiseen ja järjen voittoon. Jollain tasolla voidaan kelpuuttaa se selitys, että geenimanipulointi voi herkästi saattaa yksilöiden henkisen tasapainon kovin kapealle trapetsille tasapainoleimaan. Se ei taas selitä sitä, miten tällaiset yksilöt ovat pääseet yhteiskunnassa niin korkeisiin asemiin.

Mikä tekee GS:sta hyvän? Sivusin jo sarjan parhaimpia osapuolia reilun kritiikin ohessa. Tarina ja sen kerronta on nostettava kuitenkin uudestaan esiin. Lyhyesti ilmaistuna tarina lähtee sopivalla vauhdilla ja otteella liikkeelle, merkittäviä juonen käänteitä tarjoillaan sopivin väliajoin, tarina pysyy vahvana loppuun asti ja loppuratkaisu on tyydyttävä. Kerronta noudattaa luonnollisen oloista jatkumoa: tapahtumat seuraavat toisiaan ymmärrettävällä syy-seuraus–suhteella. Tarinaa pönkittää vioistaan huolimatta hyvä hahmosuunnittelu. Liian monessa sarjassa kaikki hahmot ovat kuin samasta puusta veistettyjä kärpäsiäkin rakastavia munattomia pellejä, jotka kaikki yhdessä yrittävät olla mukavia ja miellyttää katsojaa. Vaikka ei voida erityisesti kehua, että GS:n hahmoissa olisi jotenkin erityisen paljon särmää, ovat ne kuitenkin hyvin erilaisia keskenään. Osassa hahmoista on sellaisia piirteitä, joita voidaan pitää lähes uniikkeina. Hahmokavalkadista, joka on täynnä erilaisia persoonia, on helppo löytää parikin hahmoa, joita ”kannustaa”. Erilaisuus auttaa hahmoja erottumaan toisistaan. Henkilökohtaisesti olen kovin kiinnostunut Neon Genesis Evangelionin Rein tyyppisistä vähäeleisistä ja mysteerisistä hahmoista. Moni sarja niitä tarjoilee, mutta monesti ne ovat vain syöttejä (ns. Rei trap) minunkaltaisille hölmöille, jotka kuvittelevat, että hahmo olisi jotenkin keskeinen ja saisi osakseen riittävästi screen timea ja hahmonkehitystä. Siksi oli minulle ilo huomata, että vaikka 13 jakson aikana yksikään hahmo ei ehdi hirvittävästi kehittymään, oli tämä minun suosikkini, Beatrice (kuvassa), kehittynyt ja elänyt eniten suhteessa muihin.

Scifi on itsessään aina hyve. GS käsittelee kuitenkin sellaisia tieteeseen liittyviä asioita, joita harvemmin scifissä pohditaan. Alus, jolla sarjassa lennellään, käyttää prototyyppiasteen asejärjestelmää. Tavanomaisesti prototyyppi on merkinnyt jotain MaailmanTuhoaja 6000 –tykkiä, joka on vaarallinen käyttäjälleenkin. Ikinä missään muussa populaarikulttuurin ilmentymässä en ole törmännyt siihen, että jokin järjestelmä olisi buginen. Prototyypitkin toimivat aina täydellisesti. GS:ssa prototyyppi on kuitenkin ihan oikea prototyyppi. Asejärjestelmä kaatuu tuon tuosta ja tekee pariin otteeseen kernel panicin. Järjestelmän kaatuminen on toimintakohtauksissa merkittävä jännityksen synnyttäjä. Järjestelmää patchataan lennosta lataamalla versionhallintajärjestelmästä uudempia revisioita järjestelmätiedostoista. Nerd points n+i.

Mainitsen vielä lopuksi soundtrackin. Genreltään se on heavy metallia (muiden mukaan). Metal ei kuulu kuntelemiini genreihin enkä juuri ymmärrä sen päälle, mutta tunnistan kyllä, kun musiikki sopii ja luo tunnelmaa. Metal on myös harvinainen, piristävä valinta animen soundtrackiin. Pidän erityisesti jokaisen jakson (päätösjaksoa lukuunottamatta) melankolisiin tunnelmiin päättävästä ending–kappaleesta. Genrensä puolesta se taitaa tosin olla rockia. Kyseisessä biisissä humalaiselta kuulostava laulaja kertoo rikkinäisestä kamerastaan. Kummasti epätasainen mongerus saa itsessään aikaan soljuvan melodian.

YouGamers tiedottaa pelin julkaisun tapahtuvan Euroopassa 24. lokakuuta.

.. eikä My Filesikaan uploadaa minkäännäköisiä tiedostoja.

Mitä My Files sanoo virheeksi? Minkäkokoisia filejä yrität uppia?

Verrattain pieniä faileja. Reilusti alta megasta pariin kolmeen megaan, ja niin tekstiä, kuvaa kuin ääntäkin. My Files ei sano mitään, vaan lataa vain Upload-napista painettaessa sivun uusiksi entisellään. Statuslukemat pysyvät nollissa.

Ja korjattu. Oli kyllä taas hieno osoitus Internet Explorerin kyvyttömyydestä noudattaa standardeja. Lähes käsittämätöntä, miksi yhden selaimen pitää itsepäisesti tehdä niinkin yksinkertainen tehtävä kuin lomakkeen  tietojen lähettäminen eri tavalla kuin maailman kaikki muut selaimet.

[EDIT:]

Ah, kattos perkele, URL vaihtuu mullakin /sharkie's-blog/ -loppuiseksi(mikä olisi itseasiassa väärin eniveis, koska blogi ei ole sen niminen), kun yritän blogiini pyrkiä, mutta ruudussa on silti blogien etusivu. Muihin blogeihin pääseminen ei näytä tuottavan ongelmia.

Hmm... Tämä on cachetusongelma. Softa cachettaa blogien nimet ja yhdistää ne sitten taustalla blogin ID–numeroon. Testeissä cache kyllä tyhjentyi mukisematta muokattavan blogin osalta, kun sen nimeä vaihdettiin. Tyhjensin joka tapauksessa käsin sinun blogisi cachen, joten nyt uusi /deep-blue-sea/ osoite toimii.

.. eikä My Filesikaan uploadaa minkäännäköisiä tiedostoja.

Mitä My Files sanoo virheeksi? Minkäkokoisia filejä yrität uppia?

Ilmeisesti tuo "?blog" bugaa tai jotain.

Johtuu nimenomaan siitä. Kyseinen bugi on korjauksen alla.

Toinen bugi liittyy myöskin tuohon "Show unread blahblah" -listaan ja blogeihin. Eli jos johonkin blogiin tulee uusi entry ja minä käyn katsomassa sen entryn, niin tämä entry katoaa tuosta listasta niin kuin sen pitääkin. Mutta jos johonkin entryyn tulee kommentti, ja minä käyn lukemassa sen, kyseinen entry/kommenti ei katoakaan tuosta "Show unread blahblah" listasta. Siitä pääsee eroon ainoastaan klikkaamalla "Mark read" -nappia.

Selvä. Pistetään todo–listalle.

EDIT: ”?blog” ja ”show unread” korjattu. Vaihdoin samalla Pelaajalaudan faviconin PNG–muotoiseksi, joten siinä ei ole enää valkoista taustaa.

Meidän kodissa aukesi tänään laajakaista. On muuten voittajafiilis. :lol:

\o/ Whoop, there it is!

Tervetuloa tulevaisuuteen! Mikäs operaattori? Toivotan onnea valitsemallanne tiellä mikäli TeleSurina. Tänään ja eilen jälleen kivat taistelut tämän netin kanssa, kun Sonera vähän säätää. Ennakkovaroittaminen, tiedottaminen tai asiakaspalvelu yleensäkään ei kuulu eikä ole valitettavasti ikinä kuulunutkaan Soneran palveluvalikoimaan. Etenkin tämän viimeisimmän kohdalla tiedottamisen puute oli täysin käsittämätöntä. Helsingin Sanomien mukaan maanantaina oli ilman nettiä 300 000 Soneran asiakasta. Soneralla on uutisen mukaan 450 000 asiakasta, joten ilman nettiä oli noin 67% asiakkaista. Eivätkä viitsineet lähettää edes sähköpostia. Ongelmat jatkuivat pitkälle iltaan asti sekä tämänkin päivän puolelle. Soneran nettisivuilla ei kerrota mitään hyödyllistä. Ajankohtaista–palsta käsittää vain ”laajensimme, osta meiltä”–shittiä. Asiakaspalvelunumeroonkin soittaminen on nykyään maksullista. Lool. ”Maksata viat asiakkailla.”

Laitoin lopulta itse näin. Eli vaikkapa Runeberginkatu 12 A 2 11337 Ypäjä.

House number: A 2
Street: Runeberginkatu 12
Address: Ypäjä
Postcode: 11337

Eipä tainnut mennä tämänlainen asettelu kovinkaan nappiin. STALKER: Clear Sky lähetettiin 6. päivä eikä ole kuulunut vieläkään. Huomenna lähetän kyselyn TheHutille, että mitäs nyt tehdään. Taidanpa sanoa myös pari valittua sanaa älyttömistä osoitekentistä. Ei millään muulla nettikaupalla ole noin typerät systeemit ja se on aika paljon sanottu, kun vieläkin monissa nettikaupoissa täytyy syöttää jotain helvatun osavaltoja. Porvoo, UM - United States of Finland.

Mitä mieltä te nyt olette tästä star warsin uudesta, ku harkitsen sen enakkoa ja vieläkin epäilyttää onko se sen arvoinen peli.. !?!?!?

Star Wars: The Force Unleashedista oli PS3–aiheessa tästä viestistä eteenpäin hieman keskustelua. Kommenttien perusteella ei vaikuttanut kovin kummoiselta. Jonkin pelin ostamisen kannattavuutta voi muuten tiedustella ihan sille asialle omistetussa aiheessa: Onko tämä peli ostamisen arvoinen? (kysy täällä jos olet epävarma).

[EDIT:]

Miksi suljetut keskustelut löytyvät kaksi kertaa?

Alueen myöhemmillä sivuilla käytetään eri tietokantahakua kuin ensimmäisellä sivulla, joka järjestää lukotetut aiheet viimeiseksi. Selvitetään.

Ja myös Neo-geo kaappiprojekti -keskustelussa bugaa. Firefox 3:sta käytän.

Selainbugi, jonka saa näyttäytymään ilmeisesti aiheen lukuisat kuvat.

EDIT: SMF päivitetty versioon 1.1.6. Korjaa joitakin minulle tuntemattomia bugeja sekä paikkaa yhden tietoturva-aukon.

My Files on otettu hyvin käyttöön. Sen kunniaksi nostin tilarajoitusta. Nyt jokaisella käyttäjällä on 50 megatavua tilaa säilöä tavaraa Pelaajalaudan servulle. Ilmoitelkaa, jos ilmenee jotain ongelmia suurempien tiedostojen siirtämisessä.

EDIT2:

Miksi suljetut keskustelut löytyvät kaksi kertaa?

Fixed.

Kesällä viimeksi tiedustelin enemmälti kehotusehdotuksia ja silloin ehdotettiin eniten Pelaajalaudalle etusivua ja blogeja. Etusivu ja blogit molemmat ovat nyt olleet olemassa kuukauden parin verran. On taas aika kartoittaa, miten viedä Pelaajalautaa eteenpäin. Ehdottaa saa aina pieniä viilauksia kuin isompiakin ominaisuuksia ja palveluja.

Todo–listalla on ainakin blogien ulkoasun piristäminen, koska nyt ne näyttävät hiukan ankeilta ja tylsiltä.

[17. Näytön suojalevy]

17. Näytön suojalevy

Näyttö tarvitsee myös suojaa nyrkeiltä ja muulta kopeloinnilta, joten sen eteen asennetaan pleksi, joka on kuvassa alimpana ja päällystetty vihreällä suojakalvolla. Muista levyistä poiketen se on materiaaliltaan akryyliä. Akryyli on halpaa, kirkasta ja kovaa muovia. Hyvien optisten ominaisuuksien ansiosta se ei väärennä näytön kuvaa. Levyn mitat ovat 600 x 395 mm. Paksuus sama kuin muissakin levyissä eli 3 mm.

Levy kiinnitetään marqueen tapaisesti uramekanismilla. Olin tehnyt näytön suojalevylle 75° asteen uran näytön yläpuolella olevan levyn kääntöpuolelle samassa yhteydessä kuin varsinaisen marqueen uran. Tehtäväksi jäi siis ainoastaan uran tekeminen näyttöä kannattelevaan hyllyyn. Varsinaisesti se ei ole ura, koska se tulee levyn reunaan kuvassa näkyvällä tavalla. Mikähän lienee korrekti termi sille?

Pleksi pysyy paikallaan sen eteen kiinnitettävän ”rampin” ansiosta. Pahoittelen erittäin voimakasta heijaistusta. Pleksistä ei yksinkertaisesti saanut ilman salamaa otettua kuvaa, jossa heijastusta ei olisi. En laittanut näyttöä takaisin kaappiin, koska se täytyisi kuitenkin ottaa pian pois maalausoperaatiota varten.

Nyt joka tapauksessa kaikki pleksit on saatu kaappiin kiinni. Olo on aika huojentunut, koska niiden kiinnittäminen on ollut tehtävälistalla kesästä 2007 lähtien.

Naapurin penskan hoitovastuu tippui eilen minun syliini. Olen varmaan joskus Laudalla selittänyt huolehtivani tämän lapsen pelisivistyksestä muun muassa peluuttamalla hänellä Trackmania Sunrisea ja muita pelejä. Tällä kertaa minun piti olla seurana ja valvoa, että läksyt tulee tehtyä, kun vanhemmat ovat vanhempainkokouksessa. Läksyt saatiin tehtyä, jonka jälkeen poika alkoi pelata PS2:lla jotain Hugo-peliä, jossa seilattiin merellä pienellä laivalla ammuskellen tykillä viikinkilaivoja. Näin jälkeen päin googlattuna peli nimi on ilmeisesti Hugo: Cannon Cruise. Poika oli kovin innoissaan pelistä etenkin, kun alkoi pärjätä siinä paremmin annettuani hänelle muutamia vinkkejä tekoälyn kamppaamiseen. Aikaisemmin olimme pelanneet Tomb Raider III:sta, joka oli pojan mielestä huippupeli.

Hugon pienestä laivasta tuli väkisinkin mieleen The Wind Wakerin punainen purjevene. Mielessäni alkoi kyteä ajatus pojan tutustuttamisesta Zelda–peleihin. Ajattelin pitäytyä kolmiulotteisuudessa, koska kaikki muutkin hänen pelaamansa olivat kolmiulotteisia. TWW oli tietysti alkuun vahvoilla meri– ja laivateeman ansiosta. TWW:n valitseminen alkoi käydä kuitenkin epätodennäköisemmäksi, kun aloin miettiä sitä seilaamista. Sitähän siinä riittää ja pikku nassikalle aavalla merellä kyntäminen näkemättä matkan varrella juuri mitään mielenkiintoista tai pystymättä tekemään mitään kivaa on varmasti tympeää, kun risteily osoittautui monelle vanhemmallekin pelaajalle tylsäksi. Purjehtiessa pitää myös ymmärtää tuulen- ja ilmansuunnat, osata lukea karttaa ja päämääräkin pitää valita, koska harhailemalla ei pääse mihinkään. Joo ei.

Itseäni myös kiinnosti Twilight Princess enemmän, koska olin suunnitellut pelaavani sen uuudestaan lävitse. Siinähän sitä mielenkiintoista tutkittavaa löytyy joka paikasta, joten hauskaa voi pitää ilman päämäärääkin. Sanoin pojalle, että minulla on kotona yksi peli, joka on vähän samanlainen kuin Tomb Raider. Poika halusi tietysti kokeilla sitä. Okei, peli käynnistettiin ja jätin pelin avaavan intron tahallani pyörimään samalla, kun muka järjestelin tuoleja. Poika tuijotti silmät pyöreinä sitä. Hän ei vielä itse osaa lukea saatikka ymmärrä englantia, joten sovimme ennen pelin varsinaista aloittamista, että minä pelaan hiukan ja näytän vähän, mitä pelissä tehdään. Sitten poika saa pelata, muttei saa skipata keskusteluja, koska minä seuraan juonta ja kerron, mitä hahmot sanovat. Se toimisi minulle uusintakierroksena. Samalla pääsisin seuraamaan, miten tämmöinen hyvin nuori ja kokematon pelaaja pärjää ja toimii.

Pojan seuraaminen osoittautui tavattoman mielenkiintoiseksi. Mieleeni tulivat omat muistot muun muassa Ocarina of Timestä noin kymmenvuotiaana ja siitä, millä innolla ja millä tavalla pelejä tuli silloin pelattua. Seuraaminen oli myös tieteelliseltä kantilta kiinnostavaa. Oli erikoista huomata, miten hyvin pelin alun Ordon–kylä on rakennettu peliä ja pelejä yleensä tutustuttavaksi tutoriaaliosioksi. Poika oppi äkkiä sen, että pelissä pääsee eteenpäin tekemällä tehtäviä. Tapahtuma aktivoi seuraavan tapahtuman. Myös tehtävien logiikka ja rakenne aukenivat nopeasti. Tyypillisestihän tehtävät ovat isoja tarpeiden kehiä. Toimita tavara A henkilö B:lle, jonka saat C:ltä, kun autat C:tä (FedEx). Alkuun poika yrittii kiipeillä ja hyppiä joka paikassa. Ehkä vähän turhautuikin, kun sai huomata juoksevansa turhaan matalaa tasoa vasten. Ei se pelihahmo kiipeä siitä. Ymmärrettyään säännönmukaisuuden geometriassa, turha seinään päin juoksentelu väheni merkittävästi. Poika alkoi nähdä ensi silmäyksellä, minkänäköisille tasoille voi kiivetä, minkälaiset objektit pelimaailmassa ovat interaktiivisia, mitkä vain staattisia koristeita tai mitkä pelimaailman rajoja.

Päästiin pelissä vähän jännittävämpään vaiheeseen, jossa ne Ordon–kylän pikkulapset lähtevät juoksemaan sen apinan perässä. Tässä vaiheessa peliä musiikin ja äänimaailman merkitys kasvaa. Takaa-ajon ajaksi lähti soimaan hieman vauhdikkaampi ja rytmikäs taustabiisi, joka vihjaisi poikaa lähtemään itsekin takaa-ajoon. Apinan jahtaaminen sai myös lisämotivaatiota, koska kyseiseen apinaan oli törmätty hieman aikaisemmin sekä kylän päällikkö oli ihmetellyt, että miksi kylässä liikkuu apinoita. Turhaan ei sanota Zelda–pelien äänivihjeitä hyviksi, sillä muutama metri ennen törmäämistä ensimmäiseen viholliseen peli käynnistää uhkaavan taistelumusiikin sekä Epona–hevonen alkaa hirnua. Poika hätkähti, alkoi edetä varovaisemmin ja ihmetteli, että mitäs nyt. Koska pojalla kontrollit eikä padin käyttö muutenkaan tule vielä tietenkään selkärangasta, saimme taistelussa aika paljon lämää. Pelihahmon parkaisu ja muutaman sekunnin mittainen toimintakyvyttömyys kertoi heti, mistä on kyse. Taistelun päätyttyä health-systeemin salat alkoivat hahmottua. Peli päästeli tasaisin väliajoin varoittavaa ääntä. Se yhdistyi ruudun yläreunassa oleviin sydämiin, joista oli jäljellä vain yksi. Kerroin siinä vaiheessa, että puskia leikkaamaalla saa sydämiä. Parantua voi myös juomalla ja syömällä erilaisia eineitä. Poika olikin vähän ihmetellyt, että minkä takia joku haluaisi syödä ampiaispesästä kahmaistuja toukkia.

Seuraavana edessä oli pimeä luola. Lyhdyn käyttäminen oli pojan mielestä hauskaa. Selitin lamppuöljymittarin merkityksen. Kehoitin myös sytyttämään luolassa olevia soihtuja. Löpöhän meiltä loppui ja yhtäkkiä oli aivan pimeää. Aiemmin sytytetyt soihdut johdattelivat pojan takaisin ulos. Ostettiin lisää lamppuöljyä. Lamppuöljyn rajallisuus tuli kerralla selväksi. Poika käytti sen jälkeen lamppua vain tilanteissa, joissa sitä oikeasti tarvitsi ja heti luolan soihtujen sytyksen jälkeen oma lamppu laitettiin pois. Soihtujen sytyttäminen selvästi iskostui mieleen, koska poika ratkaisi täysin omatoimisesti Zeldoille tyypillisen ”sytytä kaikki soihdut ja arkku ilmestyy”–pulman. Olin ylpeä pojan suorituksesta.

Ja sitten otetaan vielä tämä Intel. Se on hyvä merkki, ja tehokas. Mutta en sanoisi että AMD:n kaksi ytimiset olisivat sen huonompia. Erityisesti jos haluaa hintalaatusuhdetta parantaa. Siinä säästää ainakin 100€ jos vaihtaa AMD prossuun ja suorituskyky ei laske erityisesti, jos ollenkaan. Pelikäytössä AMD:t ovat usein jopa parempia ymmärtääkseni.

Elät kyllä menneisyydessä. Missään tapauksessa ei kannata miettiä AMD:n prosessoreja. Intelillä on tarjottavana parempia prosessoreja jokaisessa hintaluokassa ehkä polkuhintaluokkaa lukuunottamatta. Nimenomaan Conroet/Penrynit menestyivät  ja menestyvät edelleen erinomaisen pelisuorituskyvyn ansiosta.

Joo. Hiljaisuusintoilijana valitsisin tuon Samsungin, koska se roikkuu Silent PC Reviewin hiljaisten kovalevyjen listan kärkipäässä. Teratavu olisi myös siitä passeli koko, että yhdellä kovalevyllä pärjäisi mainosti. Yksi kovalevy tuottaa vähemmän möykkää kuin kaksi.

Ihmettelen vain miten saatte edes tuollaisen 640 gigasen täyteen tavaraa. Voihan sen tietenkin hamstrata täyteen turhuuksia, mutta itselläni on ainakin tapana säilyttää vain tarpeellisia tiedostoja, joita oikeasti käytän. Käytössä on 160GB kovo, josta tuskin tulen koskaan ylittämään puolia.

Ei siis minullakaan teratavu tai edes 640 gigaa tule täyttymään varmaan vielä pitkään aikaan. Nyt tosin ollaan lähestymässä 80 prosentin käyttöastetta noin 400 gigasta. Tilaa kuluu, kun sitä on käytettävissä. Koneelle on asennettuna kymmenkunta peliä ja kaksi käyttöjärjestelmää. Otan jokaisesta pelistä imagen, ettei tarvitse vaihdella levyjä. Kuvat ja omat grafiikat vievät häviöttömissä muodoissa oman osansa. Frapsilla capturoitu videokuva vie paljon tilaa sekin. Nykyisin myös pelin savekansiot paisuvat älyttömän kokoisiksi, jos säilyttelee monia saveja.

Kovalevyn vaihtaisin ehkä Samsung F1 1TB HD103UJ:hin.

Ei taida olla ihan hinta-gigasuhteen kärkipäässä. Saat 15 lisäeurolla toisen WD 640GB:n vaikka RAIDiin (Hardwareversandin hintojen mukaan).

Joo. Hiljaisuusintoilijana valitsisin tuon Samsungin, koska se roikkuu Silent PC Reviewin hiljaisten kovalevyjen listan kärkipäässä. Teratavu olisi myös siitä passeli koko, että yhdellä kovalevyllä pärjäisi mainosti. Yksi kovalevy tuottaa vähemmän möykkää kuin kaksi.

Hyvän paketin olet kasannut Scarf. Nuo eivät ole ainoastaan suorituskyvyltään hyvää rautaa vaan myös erittäin soveltuvia hiljaisen kokoonpanon rakentamiseen. Kovalevyn vaihtaisin ehkä Samsung F1 1TB HD103UJ:hin.

Saksalaisista nettikaupoista tuli vielä mieleen Compuland. Kaverin komponentin tilattiin sieltä. Hyvin sujui, joskin joitakin komponentteja sai odotella melko kauan, kun olivat päässeet loppumaan.

Suomen parhaimpia kauppoja edustaa Mikromaja.

Kerran olen joutunut takuuvaihdon hoitamaan Saksan kautta. Kyseessä oli Hitachin kovalevy, joka saapui viallisena (oireena tietokone jäätyi täysin, kun teki isoja siirtoja kovalevyltä toiselle). Kävin asiasta sähköpostikeskustelua Hitachin kanssa. He pyysivät eri ohjelmien vikadiagnooseja ja lähettivät myös äänisampleja viallisista kovalevyistä. Kovalevy todettiin äänisamplejen avulla vialliseksi. Kehoittivat ottamaan yhteyttä myyjään. Lähetin Mindfactorylle mailin, johon käytännössä pastesin Hitachin kanssa käydyn keskustelun ja kyselin, että mites vaihto tapahtuu. Ystävällisesti kehoittivat pakkaamaan tuotteen vikaselosteineen ja menemään postitoimistoon heidän lähetyksensä mukana tulleen palautuslomakkeen kanssa. Tämän palautuslomakkeen ansiosta minun ei tarvinnut maksaa lainkaan postikuluja tai miettiä juuri mitään muutakaan. Suunilleen viikon kuluttua he toimittivat minulle uuden kovalevyn.

Näppärä peruselain. Erittäin kattava multi-processing tekee selaimesta mielenkiintoisen. Muistin käytöstä ja muusta saa prosessikohtaisesti mielenkiintoista tietoa. Chromessa on myös erittäin makea element inspector ihan built-in. Jos olisin enemmänkin HTML:n, CSS:n ja JavaScriptin, joka muuten pyörii erittäin nopeasti Chromella, kanssa tekemisissä, Chrome olisi pääasiallinen kehitysalustani. Huonoa Chromessa on sen karvalakkius ja ei-natiivit window decorationit.

Kukkahattutädit ja Jack Thompson ei tule pitämään tästä: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1582478

Eiköhän tuosta taas saada pelit pääsyylliseksi. Omasta mielestä tuossa nyt oli aivan selvästi vanhemmat sekä amerikkalainen asekulttuuri syynä. Kenellä nyt ylipäänsä on jumalauta automaattikivääri aka rynnäkkökivääri kotonaan? Saatikka 11–vuotiaalla oma? Surely, guns don’t kill people.

“He took the magazine out and forgot to eject a round that was in the chamber. He probably thought the gun was unloaded,” Lee said.

Yksi sana: tyhjälaukausvarmistus. Toiseksi aseet eivät ole leikkikaluja. Aseella osoitetaan vain asioita, jotka halutaan tuhota. Tällaiset asiat pitäisi olla taouttuna selkärankaan ennen kuin yhdellekään apinalle annetaan ase.