Jee jee! Tiistaina käynnistyy AUKin viimeinen jämäviikko. Palautellaan kurssikirjoja, joita kukaan tuskin on ensimmäistä lukua pidemmälle lukenut, käydään saunassa, ylennytään alikersanteiksi ja, mikä parasta, muutetaan vihdoin ja viimein takaisin sinne jo tarunhohtoiseksi muodostuneeseen 1. JK:hon. Jes jes! Joululomille lähdetään jo torstaina eikä tulla takaisin ennen kuin uuden vuoden jälkeen. Lomien jälkeen alkaakin mielenkiintoisemmat kuviot, kun käynnistyy varsinainen FRDF–koulutus P–kaudelta tuttujen kaverien kanssa.
Fuck. Oli taas asetustiedosto tyhjentynyt itsekseen. Asia korjattu pysyvästi. Toivottavasti, ette saaneet henkisiä traumoja, kun boardi oli jälleen pari päivää nurin.
Testailen tässä melko uutta Firefox 3.0 beta 1 versiota, joka kantaa mukanaan uudistettua, nettisivujen renderöinnistä vastaavaa, Gecko 1.9 moottoria. Merkittäväksi uuden Geckon tekee se, että ensimmäistä kertaa Firefox läpäisee onnistuneesti Acid2–testin, joka on testi siitä, kuinka oikein selain renderöi nettisivun CSS–komentojen mukaan. Opera ja Safari ovat pystyneet tähän jo pidemmän aikaa, mutta Firefox ei. Ja mitä tämä käytännössä tarkoittaa lautalaiselle, niin Firefoxin käyttäjien ei enää versiosta 3.0 alkaen tarvitse kärsiä täällä esiin tulleesta viivabugista.
Ilmeisesti boardi oli ollut pari päivää nurin minun tietämättäni. Asetustiedostot olivat jostain syystä potkaisseet tyhjää, mutta onneksi oli backupit tallessa, niin saatiin taas lauta pyörimään. Pahoittelen, etten ollut huomannut tätä aiemmin.
No tänäänhän sitä päästiin jo loppuvideon makuun. Johan siinä kestikin jäätävän kauan. Pahislopun sain ja ainakin siinä tarinan lopetus hieman lässähti. Katselin myöhemmin YouTubesta hyvislopun eikä sekään sen parempi ollut. Mutta vähät lopusta, mitäs matkan varrella?
Mielipiteeni ei juurikaan ole muuttunut edellisestä kerrasta. Perusräiskintä, joka toistaa häpeilemättä samaa kaavaa ja vihollisia. Kaavahan menee jotakuinkin näin, että pelaaja saapuu uudelle alueelle. Alueella on uudelleensyntyviä vihollisia ja paljon haksoroitavia automaatteja, joista voi ostaa/valmistaa ammuksia ja medkittejä. Tarkoituksena on pöllöillä samalla alueella ympäriinsä, kunnes suorittaa ”annetun tehtävän”. Tämän jälkeen siirrytään seuraavalle alueelle. Kuten tästä voidaan päätellä, mitään kovin kekseliästä tai mullistavaa Bioshock ei ainakaan tarjoa. Räiskintä suoritetaan normaalia eksoottisemmilla pyssyillä, mikä on ihan piristävää. Erilaiset patruunat voi luetella jopa ihan ominaisuudeksi, mutta niiden valmistaminen on vain ylimääräistä kikkailua. Pelaajan ei tarvitse missään vaiheessa ns. metsästää jotain tiettyä ”raaka-ainetta” jonkin ammustyypin valmistamiseen, vaan peli kyllä pitää huolen siitä, että pelaaja saa aina raaka-aineita, joilla sitten valmistetaan milloin mitäkin. Aseita pystyy parantelemaan niihin tarkoitetuilla automaateilla, muttei tämäkään tuntunut oikein ominaisuudelta, koska jälleen peli pitää huolen siitä, että pelaaja suorastaan törmää näihin automaatteihin sitä mukaa, kun viholliset (ne samat viholliset) käyvät kovemmiksi pelin edetessä. Näin peli tappaa sekä löytämisen ilon että tunteen kehityksestä näppärästi yhdellä iskulla. Eipä pelissä muutenkaan tarvitse löytää mitään. Onhan meillä pelaajaa talutusnuorassa pitävä suuntanuoli ja kartasta näkee aina kaikki alueen kolkat, tutkimattomatkin. Muita rooli– ja seikkailupelimäisiä ominaisuuksia yrittää esittää pelin erikoiskyvyt eli plasmidit. Ne jäävät kuitenkin vain ”kiva juttu”–tasolle, koska ei niitä varsinaisesti tarvitse missään vaiheessa ottaa tosissaaan. Hyvin pärjää ilmankin.
Kuorrutteet on kaavittu ja jäljelle jää paljas FPS–pohja. Kuten aiemmin sanoin, räiskintä on mallia perus. Se, mikä peliä jaksaa viedä eteenpäin, on pelin ympäristö eli Rapture. Jaksoin loppuun asti juuri sen ansiosta ja lopussa saadaankin kaikki Rapturessa mieltä askaruttaneet asiat selvitettyä. Peliympäristön lisäksi onnistunutta oli paljon kehutut graafinen tyyli sekä äänimaailma. Yksinään näiden kolmen ominaisuuden ja valtavan hypen ansiosta on peli ponnistanut näinkin korkealle. Itse en kuitenkaan näistä sokaistunut ja rankkaankin pelin ainoastaan yhden peluukerran kestäväksi hyväksi kokemukseksi. Haluan vielä henkilökohtaisesti kiittää siitä, että pelillä on riittävästi pituutta. Vaikka peli toistaa sen myötä paljon itseään ja tuo hitaasti uusia asioita pelaajan koettavaksi, on se mielestäni yleensäkin paljon parempi rakenne peleihin, koska mikään ei nakerra niin paljon kuin lyhyt ja turboahdettu peli.
Arvosana: 6/10.
EDIT: Niin ja pakko vielä mainita erikseen loistavat äänitallenteet, joita kuuntelemalla oli jännä saada selville Rapturen salaisuuksia. Ääninäyttely ja näppärä dialogi ansaitsee papukaijamerkin. Harmittavasti tekstitys bugaili, joten ison osan äänitteistä joutui kuuntelemaan valikossa.
Älkääs nyt. Itse en pelaa, mutta olen seuraillut kaverin pelaamista. Hyvältähän se näyttää. Hauska aina ajoittain käydä katsomassa muun selailun ohessa, miten oma kylä jaksaa, laittaa uusia rakennuksia rakentumaan ja käynnistää hyökkäyksia naapurikyliin. Travian on nimenomaan luotu pelattavaksi satunnaisesti.
Jos tämä aihe saa joskus oikein kunnolla tuulta alleen, voidaan laudalle luoda ihan oma O/M/V–alue. Jos teette kauppoja tämän aiheen kautta, laittakaa toki palautetta siitä, miten kaupat sujuivat.
Olin melkein samaa mieltä kunnes aloin pelaamaan peliä Legendaryllä. Nyt pelin tahti tuntuu loistavalta: jokainen kohtaaminen vihollisten kanssa on nyt pieni, oma kohtauksensa, alemmilla vaikeusasteilla suurin osa taisteluista oli ihan liian lyhkäisiä pyrähdyksia. Ja jokaisen taistelun jälkeen on juuri sopivan lyhyt hengähdystauko, jonka jälkeen taas räiskitään.
Niinhän se oli edellisissäkin, että Legendaricilla Halo pääsi vasta oikeuksiinsa. Eli samalla lailla ne edeltäjätkin rauhoittuivat. Se, miten paljon Halo 3 ”hidastuu”, jää nähtäväksi, mutta pysyn edelleen kannassani, että tahti on kolmosessa huomattavasti kovempi kuin aiemmin. Taisteluiden välistä tutkintaa ja vaeltelua on liian vähän.
Super Mario Sunshine. Aloitin uuden pelin kun on jo edellisestä kerrasta aikaa ja onhan se hyvää lämmittelyä Super Mario Galaxya varten... Tässä voin jo noloudessani kertoa, etten ole koskaan ratkaissut peliä 100%. Nimittäin siniset kolikot ottavat päähän ja rajusti. Nyt kuitenkin etsin ne vaikka se olisi viimeinen tekoni ;D
Muistan, kun itse metsästin sinisiä kolikoita. Siinä oltiin kyllä itkun, raivon, turhautuneisuuden ja onnen sekaisissa tunnelmissa, kun viimein sain ne vihoviimeiset kolikot haaviini sieltä helvetin Noki Baysta. Noki Bayssa on nimittäin kaksi todella pahaan paikkaan piilotettua kolikkoa. Kissat, koirat ja GameFAQsikin pettivät niitä etsiessä. Tämänkin jälkeen etsin niitä päivätolkulla epätoivon partaalla. Olin kirjaimellisesti katsonut jokaisen kiven alta. Siinä vaiheessa oli pakko ottaa käyttöön pahoihin pulmiin aina auttavaan ”kokeile kaikkea kaikkeen”–taktiikka. Ja hupsista keikkaa, johan kolikot löytyivät. Haista paska, Nintendo.
Läpi pärähti hetki sitten Heroicilla kaverin kanssa co-oppina. Mitäs tästä nyt sanoisi...
Peli tuntui turboahdetulta. Jotenkin olen tuntenut tätä turboahtausta muissakin lähiakoina julkaistuissa peleissä kuten Bioshockissa. Olen enemmän sellaisen Half-Life –koulukunnan FPS–pelaaja. Välillä ammuskellaan ja sitten taas ryömitään pitkän aikaa eteenpäin kunnes päästään seuraavaan tilanteeseen. Halossa ja jossain määrin vielä Halo 2:ssa tasapainottelu toiminnan ja jolkottelun välillä toimi paremmin. 3:ssa on jatkuvasti tappelu käynnissä, aseita sataa taivaalta eikä ikinä tarvitse miettiä, mitäs pyssykkää sitä kantaisikaan mukana, kun parhaimpia aseita on aina tarjolla. Sisätiloissa tapahtuvat osiot olivat naurettavan lyhyitä. Muutama ovi ja siellähän se control room on. Odotin innolla parin tunnin mittaista kaivautumista flood–laumojen läpi. Covenant–aluksissakin käytiin vähän eteisessä kääntymässä ja sitten hommat olikin jo saatu pakettiin. Ajoneuvoilla päristeltiin kyllästymiseen asti.
Ja olihan se peli lyhyt ja helppokin vielä. Noin muuten oikein hieno. Sen tarkempaa analyysia en osaa vielä tehdä. Juonesta jäin myös tuttuun tapaan aivan kärryiltä. Peli tulee joka tapauksessa näkemään monen monta läpipeluukertaa kuten edeltäjänsäkin. Juonikuviot selkeytynee sen myötä paremmin. Seuraava runi sitten tavan mukaan Legendaryllä. Kokeiltiin ensimmäisen kentän verran sitä ja laitettiin kanssa vähän skulleja päälle. Johan alkoi löytyä sitä vaikeusastetta. Hyvä homma. Niillä on hyvä jatkaa.
Alustavasti trilogian osat asettuvat järjestykseen seuraavasti alkaen parhaasta: Halo, Halo 2, Halo 3.
Päivitin foorumiohjelmiston versioon 1.1.4, joka toi mukanaan muutaman tietoturvapaikkauksen. Yritin myös jälleen päästä eroon Firefoxin viivabugista, muttei onnistanut vieläkään. Ongelmaa on helvetin vaikea kiertää, kun bugi on itse selaimessa.
Joel-san, mä ehdotan että sä pyrit pääsemään Haminaan reserviupseerikoulutukseen. Siellä saa ryynätä, särmätä ja kokeilla rajojaan oikein olan takaa ja muutkin oppilaat ovat hyvin motivoituneita. Bonuksena mainittakoon kyydit helikopterilla ja rynnäkköpanssarivaunulla.
Joo. Olin AUKin alusta lähtien kahden vaiheilla, että mennäkö RUKiin vai ei. Olin nimittäin kuullut tornaria, että upseerina on astetta vaikeampaa päästä rauhanturvatehtäviin. Eilen luutnantti Mäkinen sitten päättikin asian puolestani, kun tuli maininneeksi ampumaradoilla, että ensi viikolla teiltä kysytään RUK–halukkuuksia ja sitten sanoi, että KV–heppujen kannattaa miettiä tarkkaan, koska viestiupseerille voi olla vähänlaisesti reserviläistehtäviä. Samalla menee mahdollisuudet mennä rauhanturvatehtäviin jääkärinä. Aliupseereina kelpaamme katos vielä viestijääkäreiksi. Eli RUKiin en ole siis menossa.
Tästä on jo varmaan useasti valitettu, mutta minua häiritsee tuo että kun laittaa heittomerkin, niin siihen tulee slasheja väliin. Voisiko ongelman mahdollisesti korjata?
Ei tämmöistä bugia olekaan. Kirjoita signaturesi uudestaan.
Ainakin Computer and Video Games ja IGN on julkaissut arvostelunsa pelistä jo. Kumpikin on antanut hyvät pisteet, mutta molemmissa valitetaan yksinpelin lyhyyttä. Ilmeisesti peli on vielä lyhyempi kuin Halo 2. Sanoisin, että aika köyhä lopetus trilogialle pituutensa puolesta. Peli on muuten varmasti täyttä rautaa, mutten voi olla pettymättä, kun peli on näin lyhyt.
Mainoskampanja on kyllä hyvä idea. Itse en valitettavasti tähän kerkeä osallistumaan, joten annan teille jäsenille vapaat kädet sen toteuttamisen suhteen. Esim. KonsoliFINissä voisi Pelaajalaudasta mainita, koska sieltä tuli vanhallekin boardille paljon porukkaa.
Moderaattoreita ei toistaiseksi ole tarve värvätä lisää.
Samat oli fiilingit melkolailla, mutta siinä kohdilla peli vasta alkoi kunnolla ottamaan hypeään kiinni ja nyt ei vaan millään pysty laskemaan padia alas.
No en tiedä. Samassa paikassa kikkailen nyt itsekin. Jotenkin ei vaan jaksa innostua. Aivan perustouhua tämä on koko ajan ollut. Putkessa mennään, ammuskellaan paljon ja välillä tehdään taikatemppuja. Rapturenkin kiehtovuus alkaa jo kulumaan. Big Daddyjen hypetystä en ole ymmärtänyt alkuunsakaan. Tuntuvat täysin irrallisilta koko pelissä eikä niitä vastaan ole edes hauska taistella. Itseääntoistavia kaiken lisäksi. Suurimman osan niistä olen jättänyt rauhassa tallomaan käytäviä.
Where is the hype? Halo 3 julkaistaan aivan kohta eikä kukaan puhu siitä. Omat odotukseni olenkin jo löpissyt. Kuinka onnistunut peli on: sen näkee kohta arvosteluista, mutta minä itse en valitettavasti tule pääsemään pelaamaan kunnolla pitkään aikaan intin takia. Siksi olisikin kiva kuulla, mitä ihmiset peliltä odottavat vielä ennen kuin se julkaistaan ja threadi täyttyy spoilereista. Viime hetken spekulointia ja keskustelua käyntiin!
Bioshock on korkattu. Peliaikaa on kertynyt muutaman tunnin verran. Peli toimii mukavan jouhevasti pari vuotta vanhalla kokoonpanollani. HDR–efektejä lukuunottamatta kaikki nappulat voivat olla täysillä.
Itse pelistä sen verran, että ainakin miljöö, art design ja pikkuhiljaa avautuva tarina ovat mielenkiintoisia. Pelin aikakaudesta on puristettu hyvin kaikki irtisaatava populaarikulttuuri-ilmiötä myöten. Astetta groteskimpi ote maistuu. Pelin aseet ovat hauskoja prutkuttimia. Vaihdettavat panokset tuovat aseiden käyttöön NOLFimaista taktikoinnin varaa. Itse räiskintä on kuitenkin melko perustouhua. Odotin Bioshockin tarjoavan jonkinlaista älykästä räiskintää, mutta toistaiseksi ei aivoja ole juurikaan tarvinnut rasittaa. Eipä ole myöskään näkynyt puzzlen puzzlea. Kyllä tätä silti jaksaa pelata nähdäkseen lisää Rapturea ja selvittääkseen juonta, muttei tämä mikään 10/10 pisteen peli ole tai mullistava FPS kuten jossain ollaan hehkutettu. Kaikki pelilliset ominaisuudet on kyllä nähty muodossa jos toisessa jo aikaisemmin. Peli on vasta alussa, joten meno saattaa muuttua paremmaksi.
Niin ja HeinZille vielä tiedoksi kokoonpanoni, jos siitä vielä on hyötyä. AMD Athlon 64 3000+ NVidia GeForce 7900 GT 1 GB DDR 400
Siitähän tässä kuitenkin on kyse, että oma maa mansikka. Tough luck. Nyt on korpisotureidenkin opeteltava sopeutumista. ;)
Ei tässä mistään sopeutumisesta ole kyse. Ei tarvitse sopeutua, kun voi olla ihan nollat taulussa tällä kurilla. Vituttaa vain, että me emme tule siis mitä ilmeisimmin saamaan minkäänlaista kansainvälistä koulutusta koko AUKin aikana, josta meille oltiin puhuttu. Muut pienemmät, mutta silti merkittävät vitutuksen aiheet olenkin jo luetellut.
Niin ja minä en siis palvele missään Kajaanissa. Säkylässä on vain yksi VK.
Voi vittu... Elämäni aikana ei varmaan koskaan ole vituttanut näin paljon kuin nyt. Siirryttiin tänään viesti-AUKiin. Meille oltiin kerrottu, että meistä valmiusjoukkohepuista piti muodostaa oma viestijoukkue, jolla on oma 1. JK:sta tuttu kouluttaja ja johtaja.
No ei helvetissä, meidät sekoitettiin muiden kansallisen puolen viestivässyköiden kanssa sekaisin. Nämä jätkät eivät osaa edes marssia, saatana. Helvetti, kun minulle ei napsahda oppilasjohtajan nakkia kertaakaan koko AUKin aikana. Kyllä puntit tutisisi silloin ja ruodutkin särmäisi.
Meno muutenkin aivan naurettavaa löysäilyä. Järjestäytyessä kävellään, muotoja ei osata täyttää oikein ja movettajia oikein paijataan päähän. ”Jos ette jaksa juosta pihakolmion ympäri, niin menkää vemppamuotoon vaan.” Voi jumalauta, pihakolmion ympäri juokseminen piti olla rangaistus paskasta toiminnasta.
Jos meistä kunnon jätkistä olisi tehty se oma joukkue, me olisimme pyyhkineet lattiaa muilla joukkueilla. Nyt on vaikea päästä loistamaan tai ylipäänsä suoriutua mistään mallikkaasti, kun joukkue täynnä näitä riippakiviä. Pahiten tässä kuitenkin vituttaa se, että meitä kusetettiin täysin ja lupaukset jäi lunastamatta. Kyllä nyt on ikävä takaisin 1. JK:hon.
Maanantaina alkaa AUK ja jo huomenna muutto viestikomppanian tiloihin. Lomaa piti olla tämä viikonloppu, mutta eipäs olekaan, koska meillä on suuri ”tarve” opetella jälleen rynnäkkökiväärin, käsikranaatin ja kevyen kertasingon käyttöä koko viikonlopun ajan. Minä, kun luulin, että ne piti jo osata, kun taistelijantutkintokin on jo ollut. 1. JK:hon jääkärilinjalle jäävät sen sijaan menevätkin viettämään lomaa. Jassoo.
Mega-ateria taitaa tällä hetkellä huidella lähellä jo 8 euroa, joka hampurilaisateriasta on melkoisen paljon. Ainakin pikaruokalassa nautitusta. Ravintoloiden tarjonta sitten erikseen.
8 euroa on jo aivan liikaa. Sillä summalla saa pizzan tai kebabin ja monta monta tikkaria päälle. Täyttävyyskin edellä mainituilla on aivan eri luokkaa kuin jollain megapurilaisella, jonka syötyään on välittömästi uudestaan nälkä. 8 eurolla saa myös nakkikiskalta samat sapuskat paremman makuisina. Nakkikioskihampurilainen on aidompi juttu.
Kebab ei ole lainkaan roskaruokaa. Sehän on erinomaista ja monipuolista ravintoa. Lihaa, riisiä, salaattia. Kaikkea löytyy.
Jes! Tämä oli hyvä viikko. Alkuviikko olimme leiriytyneenä ampuratojen läheisyydessä toimien ampumakisojen toimitsijoina. Saimme toiminnastamme hyvää palautetta. Keskiviikkona palasimme kasarmille ja saimme kuulla, että ilmoitustauluille on ilmestynyt nippu, jossa lukee, mihin AUKiin kukin on päässyt. Kipin kapin listaa katsomaan ja ilokseni huomasin päässeeni viestijoukkueeseen. Echo– ja Foxtrot–joukkueet ovat olleet kyllä P–kauden parhaimpia joukkueita ja sen näkee siitä, kuinka paljon kummastakin joukkueista on päässyt porukkaa linjoille, jonne otetaan vain vähän porukkaa. Minunkin tuvasta neljä pääsi viestiin ja kaksi kivenkoviksi tiedustelijoiksi. Sen sijaan A–, B–, C– ja D–joukkueen äijistä suurin osa päätyi jääkärilinjalle. Viikon kruunasi tänään sotilasvala. Kaikki sujui ihan OK. Laulut ja valan vannominen onnistuivat erityisen hyvin. Nyt valalomaa maanantaihin saakka.
Pelasin eilen illalla Forza 2:sta ratilla. Oli alkuun aika hankalaa. En ole koskaan ennen pelannut ratilla. Hyvältä se kummiskin tuntui ja oli siinä paljon enemmän ajamisen tuntua kuin padilla pelatessa. Itse peli vaikuttaa mahtavalta.
Aloitin urani Mini Cooperilla, koska olen ajanut sillä autokoulussa. Virtuaaliversio käyttäytyi pääasiassa samalla lailla kuin oikeakin, mutta kääntyminen tuotti suuria ongelmia. Aikani pähkäiltyä tulin katsoneeksi nopeusmittaria enkä sen jälkeen enää ihmetellykään, miksi ajoin mutkissa aina ulos. Mittari näytti mutkissa päälle satasta. Tämä kieltämättä kova vauhti ei mittaria katsomatta oikein välittynyt. Vauhdintuntu pelissä on aika olematon. On myös sääli, ettei pelissä ole rattikuvakulmaa. Toisaalta peli taas yllätti yksityiskohtaisuudellaan. Telemetriaa löytyi jos jonkinlaista ja autoa virittämällä sai näkyviä tuloksia aikaan. Oli myös hieno huomata, että ilman ABS:ssää ei todellakaan käännytä jarrut pohjassa toisin kuin muissa autopeleissä yleensä. Kokeilin toki maalata autoani. Mitään ihmeellistä en saanut aikaan, koska päässä löi täysin tyhjää, mutta työkalut vaikuttivat sen verran monipuolisilta, etten ihmettele, että jotkut piirtelevät animenaamoja autoihinsa. Pitänee itsekin tehdä jotain hienoa seuraavilla lomilla.
Hellgate: London (PC) Hyvin kiinnostava peli. Trailerit eivät kuitenkaan ole vielä vakuuttaneet. Löytyykö Diablon kaltaista koukkua?
The Witcher (PC) En tiedä oikeastaan, mitä Witcherissä odotan. Hellgaten tapaan hyvin kiinnostava.
Storm of War: Battle of Britain (PC) Jospa tänä vuonna päästäisiin taas lentelemään. Toivottavasti julkaisu ei siirry.
Crysis (PC) Viidakossa jytisee.
Project Gotham Racing 4 (Xbox 360) Ehkä. Yksinpelikampanjan täytyy olla erinomainen, jotta tämä päätyy hyllyyni.
Halo 3 (Xbox 360) Itsestäänselvyys.
Mass Effect (Xbox 360) Scifiä = check, ropea = check, mahdollisesti hyvää dialogia = check, konsolille = error. Tyhmennetty puhesimulaattori vaiko oikea roolipeli?
Super Mario Galaxy (Wii) Oikeastaan punaisen värin peli, mutta viitsiikö pelkästään tätä varten ostaa konsolia, jolle ei ole näillä näkymin ilmestymässä mitään muuta takuuvarmaa?
Metroid Prime 3: Corruption (Wii) Epävarmaa. Prime 2:ssa maistui jo hieman puun maku. Prime 3:n täytyy yllättää.
Ampumaleiri oli Scarfin tapaan minullakin viime viikonloppuna, mutta meillä kyllä meni 1. JK:ssa jutut huomattavasti paremmin nappiin. Ainoa murhe oli, kun joukkueeni (Foxtrot) telttapaikan valinnut kuljettaja oli taas perseillyt jotain ja olimme majoittuneet 2. JK:n alueelle. Siinä yöllä pimeässä sitten piti räjäyttää teltat ja kamppeet kasaan ja pykätä ne uudelleen muutaman sadan metrin päähän. Ei sentään kuitenkaan tällä kertaa majoituttu suohon kuten ekalla leirillä, jonka iloisesti vemppasin kuumeessa kassulla.
Leirin jälkeen eli tällä viikolla homma pyörähti käyntiin taistelijantutkinnolla ja tiistaina oli myös johtajatehtävärata. Kai ne ihan OK meni. En ehtinyt katsomaan kokonaispisteitäni yhteenvetolapusta, johon piti nimi sutaista. Pitää petrata kuitenkin hieman AUKissa sitten, joka alkaa välittömästi P–kauden jälkeen. Täytimme myös hakupaperit mille linjalle haluamme sijoittua. Oma top kolmoseni oli:
1. Viestijoukkue 2. Tulenjohtue 3. Jääkärilinja
Toivottavasti pääsen pisteilläni viestiin. Kuulemma hakijoita sinne oli tavallista enemmän. Johtunee osittain siitä, ettei tänä vuonna kouluteta valmiusjoukoissa pioneereja.
Ensi viikolla tiedossa löysäilyä ampumaradoilla taulun paikkaajana, josta saimme esimakua eilen ja toissapäivänä. Jotain ampumakisoja meneillään. Perjantaina sotilasvala.
Näytä kirjoitukset
