1. Johdanto (26.04.2007)
Osa tietääkin, miten tähän päädyttiin, mutta kerrataan niille, jotka eivät tiedä. Kävin siis lokakuussa 2006 finngamerin pitämässä pelimiitissä, joka oli kymmenes hänen pitämänsä. Pelattiin hyviä pelejä hyvien tyyppien kesken. Erittäin mukava kokemus kaikin puolin. Koska finngamer on keräilijä isolla K:lla, häneltä löytyy kaikenlaisia pelejä ja laitteita. Perinteisten Nintendojen ja Pleikkareiden lisäksi herralta löytyy hieman tuntemattomampia koneita kuten Dreamcast ja VirtualBoy. Kovimman säväyksen minuun teki kuitenkin Neo-Geo. Jos et tiedä, mikä on Neo-Geo, suosittelen lukemaan perustiedot siitä
tästä artikkelista, koska minä tulen tässä aiheessa keskittymään laitteen teknisiin yksityiskohtiin.
Minä olen aina salaa pitänyt 2D–tappelupeleistä. Varsinaiset pelitunnit niiden parissa ovat kuitenkin olleet valitettavan vähäisiä, koska niille laitteille, mitä minulla on ollut, on julkaistu vähänlaisesti kyseisen genren pelejä. Olen myös ollut aivan liian saita upottaakseni ostarilla pelikabinettiin roppakaupalla kolikoita. Tykkäsin kyllä aina mennä erään kaverin seuraksi ostarille mättämään Mortal Kombatia. Se oli se arcadefiilis, joka veti puoleensa. Olin siis sanalla sanoen aivan myyty, kun pääsin miitissä aidon Neo-Geo –kabinetin kimppuun. Olin yhtä innostunut Neo-Geosta kuin lapsi Joulusta. Kotiin päästyäni (tai oikeastaan jouduttuani) päätin hankkia Neo-Geon vielä joku päivä itselleni.
Kypsyttelin ajatusta monta kuukautta, kunnes yhtenä päivänä yhtäkkiä huomasin tililläni olevan rahaa eikä juuri muuta pelattavaa muilla koneilla. Ensin ajattelin ostavani Neo-Geo AES:n, mutta päädyin pian siihen lopputulokseen, että kyllä siinä kabinetissa on enemmän sitä arcadefiilistä. Pelitkin hurjasti halvempia. Katselin jonkin aikaa, mitä valmis MVS–kabinetti maksaisi ja mistä niitä ylipäänsä saisi. Ei hyvältä näyttänyt. Tarjonta oli ankeaa, hinnat korkeat ja jostain Amerikan perältä kaapin rahtaaminen olisi johtanut monen kuukauden pelittömään makaronikuuriin. Sen sijaan MVS–emolevyjä oli tarjolla mukavasti ja mukaviin hintoihin. Otin selvää, että mitä kaikkea muuta tarvitsisin ja kuinka vaikeaa kokonaisuuden rakentaminen olisi. Yllätyin positiivisesti. Projekti näytti olevan toteutettavissa. Huusin siis oikopäätä eBaysta neljäslottisen emolevyn (mallinumero MV-4).
2. JAMMA ja rauta (26.04.2007)
MVS kytkeytyy muihin laitteisiin ns. JAMMA–liittimen avulla (Japanese Arcade Machine Manufacturer’s Association). JAMMA on 80–luvun puolivälissä luotu standardi arcade–emolevyjen liittämiseen. 56–pinnistä JAMMA–liitintä pitkin kulkee virta, videosignaali, äänisignaali sekä yhteydet peliohjaimiin ja kolikko–oviin. MVS:n liitäntä perustuu JAMMAan, mutta se eroaa siitä hieman. Alla kuva, josta eroavaisuudet ilmenee.
Kuten tästä näemme, MVS ei käytä -5 voltin linjaa, ääni on stereo, ei tilt switchiä (kuka nyt Neo-Geota kallistelisi) ja MVS:ssä on kaksi lisälinjaa, select up ja down, joita käytetään MVS:n pelin vaihtamiseen tarkoitettua nappia varten (jompaa kumpaa). Pääasiassa MVS käy 5 voltilla. 12 voltin linjaa käyttää emolevylle rakennettu kaiutinvahvistin ja muutamaa muu emolevyyn liitettävä lisälaite. PC:t käyttävät myös näitä samoja jännitteitä, joten voin hyvin käyttää tietokoneen virtalähdettä Neo-Geon virtalähteenä. Minulla sattuu lojumaan yksi käyttämätön virtalähde nurkissa.
Muuta rautaa, mitä aluksi tulen tarvitsemaan. Itse kaapin tulen rakentamaan myöhemmin.
–monitori
–kaiuttimet
–tikut ja napit
MVS:n videosignaali on RGB:tä ja 15,75 kHz:n taajuuksista. Suunnittelin ostavani oikean arcademonitorin, mutta huomasin niiden maksavan liikaa ja uudemmat 31 kHz:n monitorit ovat pitkälti vallanneet markkinat. Molempia taajuksia ymmärtäviä multisync–vehkeitä on kyllä olemassa, mutta hinta on vieläkin korkeampi. Sitten tajusin, että telkkarithan toimivat 15,75 kHz:n taajuudella, hyviä CRT–töllöttimiä saa nyt naurettaviin hintoihin ja PAL–alueiden telkkarit ymmärtävät RGB:n päälle. Ennen telkkarikauppaan ryntäämistä käytän kuitenkin toistaiseksi talosta löytyvää Telefunkenin telkkaria. Erilaisia kaiuttimia minulta löytyy useita.
Ainoaksi hankinnaksi jääkin siis tikut ja napit. Ehdin jo tilata ne Ranskassa sijaitsevasta
Starcabista (
EDIT: paska kauppa, älä käytä). Tilaus tosin ei vielä ole lähtenyt liikkelle, koska joitakin tilaamiani tavaroita ei ole heillä varastossa.
Toistaiseksi olen käyttänyt projektin rautahankintoihin noin 170 euroa.
3. MVS (26.04.2007)
Neljäslottinen MVS on massivinen 450 mm leveä, 36 mm korkea (ilman PCB–korokkeita ja yläsuojusta) ja 280 mm syvä laitos. Se on koottu kahteen kerrokseen. Ylemmässä kerroksessa sijaitsee neljä slottia pelikaseteille. Tieto siirtyy alakertaan neljän 64–pinnisen liittimen avulla.
Alakerrassa sijaitsee sitten kaikki muu. Olen merkinnyt kuvaan mielenkiintoisimmat kohteet. Sinisellä merkitty MIKROpiiri on TMP68HC000N-12, Toshiban valmistama klooni Motorolan legendaarisesta 68000–prosessorista. 12 MHz:n edestä raakaa laskuvoimaa. Prosessoria auttaa toinen keltaisella merkattu Zilog Z80 –apuprosessori, joka toimii puolestaan 4 MHz:n nopeudella.
Punaisen suorakulmioinnin saanut piiri on laitteen BIOS, joka on tässä mallissa asetettu piirikantaan, joten se on helppo poistaa ja tilalle vaihtaa UNIVERSE BIOS. Vihreän merkinnän alueella majailee JAMMA–liitoskohdat.
Valkoisella on kehystetty MVS:n DIP–kytkimet. Niitä on kaikkiaan kahdeksan kappaletta. Tiettyjä kytkimiä ja kytkinyhdistelmiä laittamalla ON–asentoon saadaan vaikutettua laitteen toimintaan. Esimerkiksi laittamalla kahdeksas kytkin ON–asentoon MVS pausettaa pelin, seitsemäs kytkin aktivoi free play –tilan ja kaikki kytkimet pohjassa MVS suorittaa RAM–testin ja tyhjentää patterivarmisteisen muistin, jossa säilytetään pelien high scoreja.
Vasemmalla alhaalla on kaksi liukusäädintä. Toinen niistä säätää kaiuttimien äänenvoimakkuutta ja toinen kuulokkeiden. Kuulokkeiden lähdöt ovat vasemmassa reunassa. Ylhäällä keskellä on kaksi mustaa DA-15–porttia, jota kautta voidaan vaihtoehtoisesti vetää johdotukset tikuille ja napeille. Näihin portteihin voidaan myös liittää AESin joystickeja. Oikeassa alareunassa on myös kaksi mustaa porttia. Tällä kertaa 60–pinnisiä. Näihin voi kytkeä yhden muistikortinlukijan. Kyllä, luit oikein. 120 pinniä yhtä muistikortinlukijaa varten. Liitäntä on PCMCIA–standardin mukainen (pääasiassa käytetty kannettavien tietokoneiden laajennusporttina), joten luultavasti mikä tahansa PCMCIA–lukija ja –muistikortti kelpaisi. Muistikortilla ei ole juurikaan käyttöä Neo-Geolla, koska sille ei voi tallentaa high scoreja (MVS muistaa maksimissaan kahdeksan pelin scoret, joten muistikortti olisi ihan kiva tähän käyttöön).
4. Testaus (28.04.2007)
Sain JAMMA–liittimen viime tiistaina (24.04.2007). Ostin sen eBaysta erikseen, koska sieltä sain sen halvalla ja kaikilla johdoilla varustettuna (liittimiä myydään täydellisinä ja karsittuina malleina). Tämän myötä voin suorittaa testejä MVS:llä. En tarvitsisi täydellistä mallia, koska en käytä läheskään kaikkia sen johtoja, mutta karsituista malleista on yleensä karsittu minun tarkoituksiini tarpeellisia johtoja.
Jaoin liittimestä pursuavat johdot nippusiteiden avulla ryhmiin. Viereen olen värikoodannut, mihin mikäkin nippu menee. Keltainen ryhmä menee virtalähteeseen, turkoosi ja pinkki kaiuttimille, vihreä telkkariin, punainen ja sininen ohjaimille ja ruskea jää käyttämättömäksi. Jätin test switchin käyttämättä, koska emolevyn 1. DIP–kytkimellä pääsee myös säätämään laitteen BIOS–asetuksia. Sama homma service switchillä: free play ajaa saman asian. Testiä varten käytin näistä vain neljää nippua: keltaista, vihreätä, pinkkiä ja turkoosia.
Minulta löytyy siis käyttämätön tietokoneen ATX–virtalähde. Virtalähteen pääliitin eli ATX–liitin, joka tavallisesti kytkettäisiin tietokoneen emolevyyn, on uudempaa 24–pinnistä mallia. Testiä varten kytkin keltaisen nipun tähän liittimeen. 24–pinnisen ATX–liittimen pinoutin voi tarkastaa
täältä. Kuten voimme huomata, kytkentä oli helppo. 12 volttia 12 voltin pinniin, 5 volttia 5 voltin pinniin ja maa maahan. Ainoa erikoisempi asia on vihreällä johdolla varustettu pinni 16. Kun tämä yhdistetään maahan, virtalähde käynnistyy. Normaalisti PC:n emolevy hoitaa kytkennän, mutta koska Neo-Geossa ei ole vastaavanlaista ominaisuutta, oikosuljin pienellä johdonpätkällä 16. pinnin maahan.
Vihreä, pinkki ja turkoosi nippu päätyvät kaikki SCART–liittimeen. SCARTin pinout on seuraavanlainen.
8 ja 16 ovat erikoispinnejä, jotka kertovat telkkarille, minkälaista signaalia SCARTista tulee. Kun pinniin 8 syöttää 4,5-7 voltin jännitettä, se kertoo telkkarille, että kyseessä laajakuvasignaali (16:9). 9,5V - 12V kertoo, että kyseessä on tavallinen 4:3-kuvasuhteen signaali. Kytkemällä kahdeksannen pinnin suoraan ATX–liittimen 12 voltin linjaan saan siis oikean kuvasuhteen. Pinni numero 16 kertoo telkkkarille, onko kyseessä komposiitti- vai RGB–signaali. 0V - 0,4V kertoo kyseessä olevan komposiittia ja 1V - 3V kertoo signaalin olevan RGB:tä. Tämän pinnin ajattelin liittää ATX–liittimen 3,3V:n linjaan 75 ohmin resistorin kera. Lisäksi, kun nämä molemmat signaalit ovat kytkettynä, ne herättävät telkkarin standby–tilasta ja televisio asettaa oikean kanavan automaattisesti. Oikeastaan pinniä 8 ei tarvitsisi kytkeä mihinkään, koska 4:3 on telkkkarin oletuskuvasuhde, mutta tällöin edellä mainitut automaatio-ominaisuudet eivät toimi.
Yllä olevassa kuvassa näkyy virtaliitos. Tuo tuuletin on tuossa vain sitä varten, että tiedän, että virta kulkee. Antaahan se myös mukavan vilpoisan ilmavirtauksen asentajalle. Nuo kaksi oikeaa alanurkkaa kohti suuntaavaa johtoa ovat SCARTin pinnejä 8 ja 16 varten.
Ongelmia tuotti SCARTin 16. pinni. Yritin ottaa ATX–liittimestä 3,3V:n jännitteen ja laskea sitä jonkin verran 75 ohmin resistorilla, kuten aikaisemmin sanoin, mutta ilmeisesti television sisäinen resistanssi on niin korkea, ettei tästä riittänyt vonka RGB–tilaan siirtymiseen. Yritin myös 3,3 ja 5 voltin jännitettä ilman resistoria, mutta ei auttanut. Alunperin tämä SCART–liitin on peräisin GameCuben RGB–kaapelista, joten kytkin sen takaisin siihen. GC osasi lähettää sopivaa jännitettä. Yritinkin eilen (28.04.2007) käydä ostamassa yleismittarin, jotta saisin mitattua, mitä jännitettä se GC telkkarille lähettää, mutta kaupat olivat ehtineet mennä kiinni.
Kuvan sain joka tapauksessa näkymään, vaikka se ei ollut RGB–komposiitti–seoksena paras mahdollinen. Äänet ja kaikki slotitkin toimivat. ”Pelaaminen” tosin muistutti enemmän varastetun auton käynnistämistä, kun esimerkiksi starttia painakseen piti iskeä johtoja yhteen.
5. RGB–säätöä (30.04.2007)
Lisäystä RGB–asiaan. Kävin ostamassa yleismittarin läheisestä Mikrokulma–nimisestä puljusta. Nimeltään Lexa MAS830L. Vaikuttaa pätevältä vehkeeltä. Eikä maksanut kuin 16,99. Tällä voi mitata tasajännitteen ja -virran, vaihtojännitteen, vastuksen resistanssin ja diodien sekä transistorien arvoja.
Mittasin Cuben pinniin 16 lähettämän jännitteen ja yllätyksekseni se oli 5 volttia. Eli hieman liikaa, mutta ilmeisesti Telefunkenini ei ole turhan nuuka sen suhteen. Aloin ihmetellä, että kuinka se nyt ei sitten toimi Neo-Geon kanssa. Pian tajusinkin, että telkkari kyllä kytkeytyi aikaisemmin Neo-Geolla RGB–tilaan oikein, mutta värisignaalit olivat liian vahvoja. Värit näkyivät liian kirkkaina ja kuvasta tuli suttuinen. Itseasiassa nyt myöhemmin kokeiltuani kuva tuskin näkyy, jos telkkari ei kytkeydy RGB–tilaan.
Ratkaisin ongelman laittamalla 75 ohmin resistoreja rajoittamaan jokaisen värisignaalin jännitettä. Lopputulokseksi sain skarpin ja värikylläisen kuvan, joka ei ole palanut puhki. Selvyyden vuoksi alla kaaviokuva nykyisestä SCART–kytkennästä.
6. Virtalähteen modausta ja custom–liittimiä (08.06.2007)
Modasin virtalähdettä sopimaan paremmin lopulliseen käyttökohteeseensa. Kolvasin ylimääräiset johdot pois, kolvasin ATX:n vihreän johdon virtalähteen sisällä maahan ja laitoin jäljelle jättämiini johtoihin omat liittimeni. Olin myös aiemmin poistanut tuulettimen virtalähteestä pois. Sitä ei tarvita, koska Neo-Geo vie niin vähän virtaa. Virtalähde ei näin ollen lämpene juurikaan.
Vasemmanpuoleisessa kolmipinnisessä liittimessä on 12 ja 5 voltin linjan lisäksi maa. Oikeanpuolisesta ja pienemmästä liitimestä, jossa on 2 pinniä, saa 3,3 ja 12 voltin jännitteitä. Ensimmäinen kytkeytyy JAMMA–liittimen johdoissa roikkuvaan vastakappaleeseen. Kaksipinnisen liittimen vastakappale puolestaan roikkuu SCART–liittimen perässä edellisessä kappaleessa esiintyneen kaavion mukaisesti.
Laitoin liittimet myös muiden JAMMA–liittimestä tulevien johtojen päähän neljännessä kappaleessa tekemieni nippujen mukaan. Koska Starcab mokasi tilaukseni kanssa, minulla ei ollut juuri niitä liittimiä, joita olin ajattelut käyttäväni, joten jouduin tekemään hieman muutoksia. Sen sijaan, että olisin laittanut vasemman- ja oikeanpuoliset äänet menemään eri liittimiä pitkin, jouduin laittamaan ne samaan neljäpinnisen liittimeen. Ohjaimien johdot pitivät mennä 12-pinnisiä liittimiä pitkin, mutta sainkin 15-pinnisiä liittimiä. Tästä ei ole mitään muuta haittaa, kuin että pinnejä jää käyttämättä useampi. Koska liittimissä ei hirveästi ole käsittelemistä ja jokainen toteuttaa ne omalla tavallaan, alla esimerkkikuva vain ohjainliittimien pinoutista.
Kävin myös Mikrokulmassa jälleen. Tällä kertaa ostin kytkimellisen jatkojohdon. Ideanani on nimittäin, että lopullisesta arcadekaapista tulee vain yksi johto ulos (telkkarin ja virtalähteen virtakaapelit ovat kiinni jatkojohdossa, joka on kaapin sisällä). Jatkojohdossa on kytkin sen takia, koska se tulee olemaan myös kaapin pääkytkin. Homma toimii nimittäin nyt niin, että kun laitan television töpseliin, telkkari kytkeytyy standby–tilaan. Kun taas laitan virtalähteen töpseliin ja Neo-Geo on siinä kiinni, niin Neo-Geo käynnistyy. Samalla virtalähde alkaa lähettämään 3,3 ja 12 voltin virtaa SCART–liittimeen ja ne saavat telkkarin herämään ja virittämään oikean kanavan kuten aikaisemmin selitin. Eli, kun molemmat ovat kiinni jatkojohdossa ja painan siinä olevaa kytkintä, Neo-Geo ja telkkari heräävät. Telkkarin automaattiominaisuuksien myötä se toimii aivan kuin oikea arcademonitori.
Jatkojohto tulee alas kaapin takaseinää vasten. Koska haluan kytkeä kaapin eloon sitä kuitenkaan avaamatta, jatkojohdon pieni modaaminen tuli tarpeeseen.
Irrotin kytkimen etupuolelta, tein kytkimelle sopivan reiän jatkojohdon kääntöpuolelle ja laitoin kytkimen uuteen reikään. Etupuolen reiän peitin pienellä pahvinpalasella.
Tässä vielä kuva jatkojohdon etupuolesta. Kaapin takaseinään poraan reiän ulosmenevälle johdolle sekä kytkimelle, jotta sitä voi kääntää.
7. Piirrustuksia ja materiaalia (08.06.2007)
Toisin kuin alunperin ajattelin, rakennan kaapin suoraan enkä ala väsäilemään mitään väliaikaisia supergun–viritelmiä. Olen lähiaikoina tehnyt kaapin rakentamista varten piirrustuksia ja tässä muutamia niistä.
Kaappi tulee olemaan edestäpäin katsottuna 60 senttiä leveä, 188 korkea ja 70 syvä, kun puulevyjen paksuutta ei lasketa mukaan. Kaapin levein osa, Neo-Geo–pleksi, on 60 senttiä leveä. Pleksi näyttäisi hölmöltä, jos sen kummallakin puolella olisi paljon ”tyhjää”, joten kaapin on pakko olla yhtä leveä kuin pleksi. Syvyys oli myös melko helppo päättää, koska monitori syvimpänä osana saneli aika pitkälle sen. Se oli korkeus sitten, jota sai miettiä oikein kunnolla. Näillä leveyksillä ja syvyyksillä kaapilla tulee olla tarpeeksi paljon korkeutta, jotta kaappi näyttäisi ”miehekkäältä”, muttei liikaa, koska kaapin tulee näyttää myös tasapainoiselta. Lisäksi kaapilla tullaan pelaamaan melko korkeilla baarituoleilla istuen, joten ohjaimet ja monitori tulee istuttaa korkeudelle, joka sopii sekä vähän lyhyemmille että vähän pidemmillekin pelaajille. Näiden mittojen selvittäminen tietenkin edellytti runsasta emulointia ja simulointia pienessä kyykkyasennossa samalla, kun kaveri mittaili nauhalla sieltä ja täältä.
60 senttiä osoittautui siinäkin mielessä hyväksi leveydeksi, koska saan mahdutettua hyvin molempien pelaajien joystickit ja napit vierekkäin 60 sentin levyiselle control panelille. Kummallakin pelaajalla on hyvin tilaa operoida eikä tarvitse pelata kyynärpää toisen korvassa tai muunlaisissa älyttömissä asennoissa. Olen piirtänyt siitä myös piiroksen ja se lieneekin mielenkiintoisin piirrustus tähän mennessä.
Etäisyydet napista toiseen jne. on laskettu keskipisteestä keskipisteeseen. A–nappi tulee olemaan hieman muita nappeja alempana, koska sitä painellaan peukalolla. Olisin tietysti voinut myös laittaa keskisormella painettavan C–napin vähän ylemmäs, jos olisin oikein kunnolla halunnut panostaa ergonomiaan, mutta epäsymmetrinen asettelu ei olisi enää ollut yhtä esteettinen.
Rakennan kaapin 16 mm:n paksuisesta MDF–levystä ja olenkin jo tilannut levyt tietynkokoisiksi paloiksi valmiiksi leikattuna. Haen ne huomenna (09.06.2007) Helsingistä. Kyselin levyä myös porvoolaisista lautatarhoista, mutta hinta per neliö oli päätähuimaavaa. Mestarin Puu, joka pyysi levystä kovinta hintaa, sai muut kiskurihinnat vaikuttamaan ihan alennuksilta. Mestarin Puu nimittäin pyysi levystä 24,74€/m²! Viimeisenä oljenkortenani oli muun muassa Helsingissä majaa pitävä Puukeskus. He myivät levyä ihan inhimilliseen 13,10 euron neliömetrihintaan ja sain tilauksen tehtyä näppärästi puhelimitse. Lähetin piirrustukset heille sähköpostilla PDF:nä.
Lisäksi tarvitsen hieman pleksiä näytön eteen ja aion myös upottaa pleksilevyn control paneliin. Pleksin alle tulee niinsanottu CPO (control panel overlay) eli paperille painettu vaikkapa liekkikuvioilla varustettu grafiikkapläjäys. Pureudun niihin tarkemmin projektin myöhemmässä vaiheessa.
8.1. Rakentaminen (12.06.2007)
Lauantai (09.06.2007) oli kiireinen päivä. Hain
piirrustusten mukaiset levyt Puukeskuksesta. Olisimme muuten voineet äidin kanssa tuoda palat kotiin omalla autollamme, mutta kaksi suurinta 2 m x 1 m:n palaa eivät olisi millään mahtuneet mukaan. Kyselin eri huoltoasemilta, mitä pakettiauton vuokraaminen maksaa. Keskimäärin he pyysivät viidenkympin perusmaksua, jonka päälle sitten kilometrikorvaukset. Mielestäni liikaa etenkin, koska olisin voinut suostutella isän lainaamaan peräkärryään. Äiti keksi ovelana sitten, että mehän voimme ostaa patjan Iskusta ja vuokrata samalla sieltä pakettiauton, koska me muka tarvitsisimme pakettiauton yhden vaivaisen patjan kuljettamiseen. Iskussa pakettiauton perustaksa on vain 15 euroa ja sillä saa ajella puolitoista tuntia. Sen jälkeen jokainen tunti on kymmenen euroa lisää. Alkoi kuulostaa minunkin korviini hyvältä. Kaiken kaikkiaan vuokra maksoi 25 euroa, kun ajoimme Variston Iskusta Ruoholahteen, Ruoholahdesta Porvooseen ja Porvoosta Iskuun. Tunteja meni kyllä kolme, mutta eivät ne siellä Iskussa niin tarkkaan niitä laskenneet.
Kaapin yhtenä ideana on se, että toisen kyljen saa kokonaan avattua. Koko kyljen avattuaan on paljon tilaa vaihtaa Neo-Geon pelejä ja tehdä huoltotoimenpiteitä. Koska se, miten toteutan tämän avattavan kyljen, on vielä hieman kesken, sahasin ja viilasin sunnuntaina (10.06.2007) ainoastaan toisen kyljen valmiiksi toisesta 2 m x 1 m:n palasta.
Tänään (11.06.2007) oli taas tiedossa reissu pian lempikaupakseni muodostuvaan Mikrokulmaan (se on sellainen halpiskauppa, josta saa mitä tahansa) ruuveja ostamaan. Päädyin ostamaan kahdenlaisia ruuveja. Toiset olivat ohuempia ja toiset paksumpia. Käytän ohuita ruuveja silloin, kun ruuvaan levyn saumaan, koska paksummat ruuvit halkaisevat tällöin levyn. Kaikki ruuvit ovat 25 mm pitkiä, jolloin ne pureutuvat tarpeeksi syvälle vastakappaleeseen, mutta eivät mene läpi, jos ruuvaan yhteen osia, joiden paksuus on yhteensä 32 mm (yhden levyn paksuus 16 mm).
Kuvassa näkyy muotoon sahaamani kaapin kylki, johon olen ruuvannut kaksi listaa kiinni. Näiden listojen päälle on tarkoitus asettaa ”hyllyt”. Kuvassa itseasiassa kummatkin listat menivät väärille korkeuksille, mutta sain ne korjattua. Rakenteluvaiheessa saa muutenkin varautua muutoksiin, koska siinä pääsee ihan käytännössä näkemään, mitä on muodostumassa. Piirrosvaiheessa voi vain käyttää mielikuvitustaan.
Myöhemmin päivällä kaveri tuli auttamaan rakentamisessa. Olin juuri sitä ennen saanut kaapin takaseinän kiinnitettyä listanpalasella. Kiinnitys oli tosin vielä melkoisen hutera. Tässä juuri mittaillaan takaseinän läpi hyllyjen saumoihin kiinni tehtäviä ruuvauksia takaseinän vakauttamiseksi. Muihin ulkolaitoihin olemme pyrkineet ruuvaamaan osat kiinni siten, ettei ulkopuolelle jää näkyviin ruuvinkantoja.
Päivän päätteeksi olimme saaneet kiinnitettyä kylkeen kiinni takaseinän, alimman etuosan ja kolme hyllyä. Rakennelma alkoi jo näyttää arcadekaapilta ja se jopa seisoi ilman tukea. Kuvassa simuloin jälleen baarituoli-istuntaa. Näin jo sieluni silmin kaksiulotteisten natsien lahtausta edessäni ja virne oli sen mukainen. Oli kiva huomata, että olin mitannut kaikki oikeille korkeuksilleen.