Suomalaisten fanituskulttuuri urheilussa on tosiaan retuperällä. On kuin ihmiset odottaisivat epäonnistumista, jotta pääsisivät sanomaan sen kuuluisan "mitäs minä sanoin" huomautuksensa.
Haen esimerkin nyt formuloiden puolelta: olen Schumi-fani jo vuodesta -94 ja miehen tultua takaisin minulta on toistuvasti kyselty tallitoverilleen häviämisen takia, että koska se kamelin selkä katkeaa ja usko häneen loppuun. Vastaus on, että EI KOSKAAN! Mitä faniutta se sellainen olisi? Hyljätä nyt oma suosikki, kun tällä sattuu olemaan vähän vaikeampia aikoja. Mitä hittoa oikeasti?
Positiivisuus on perseestä ja pessimisti ei pety, kuulemma. Haistakaa Ruotsin molarin hikinen pallisuojus! Nyt pojat uskotaan siihen maailmanmestaruuteen ja huudetaan oikein kunnolla sunnuntaina torilla!
Mertaranta sittenkin maikkarin leipiin?En nyt tosta Schumi faniudesta perusta, mutta muuten asiaa kyllä puhut. Joskus en vaan voi katsoa urheilua samassa huoneessa missä jaellaan negatiivisia ja pessimistisiä kommentteja.
Jos Mertaranta siirtyy MTV3:lle niin kyllä sen Plus Tv:n joutuu varmaan tilaamaan.
