Näyttäisi siltä että ensi kuun alussa on edessä vkl-reissu pietariin DJ-keikalle. Veli venäläinen maksaa viulut ja vähän taskurahaakin. Jännittää aika tavattoman paljon. Hyvällä ja vähän huonollakin tavalla
Boardwalk Empire on varmaan se mitä itse odottelen eniten Ylen HBO -kattauksesta. Esitysaikana sopivasti (alkaen 15.1.) sunnuntaisin klo 21 ja areenassa 14 päivää, jos sattui jäämään näkemättä.
En tiennytkään, että tämäkin alkaa pyörimään Ylellä. Siistiä !
Kurt Vile on kyllä aika jees ja keikalle oli tarkoitus lähteä mutta jotain mutkia siinä oli. Ei muista enään, varmaan elin väärää kuukautta tai jotain. Toi Real Estaten biisi kuulosti ihan hyvältä mutta oma maku on nykysin jotenkin vähän kieroutunut kun monien bändien soundi on jotenkin liian kliininen, tullut kuunneltua varmaan liikaa kaikkea tunkkasta lofi-pörinää.
Yksi levy tuli vielä mieleen, unohdin sen tulleen tänä vuonna.
Ducktails - Arcade Dynamics
Ihanaa nössöpoppia nuhjuisilla soundeilla ja levyllä ei ole yhtäkään huonoa biisiä.
Mitkäs ovat Pelaajalaudan lempparilevyt tältä vuodelta?
Tässä joitakin omia suosikkeja:
Clams Casino - Instrumentals
Edelleen jaksaa hämmästyttää, että tämä häiskä on tehnyt biittejä Soulja Boylle
Araabmuzik - Electronic Dream
Paskaa trancea sämpläämällä luotu parhautta. Tätä levyä on tullut kulutettua ihan kiitettävästi, varsinkin kesällä soi nonstoppina.
The Caretaker - An Empty Bliss beyond this world
Eetterin käryistä fiilistelymusaa, joka vaan jostain syystä toimii. Sunnuntaille luotu levy.
Eevil Stöö - S.O.D
Kridlokin levy oli kanssa ihan kelpo musaa, mutta Stöön levy toimii paremmin överimmän meiningin vuoksi. Ja flow-keikka oli yksi parhaista joita tuli nähtyä tänä vuonna.
Mitäs muuta tänä vuonna vielä on tullut... Tim Heckerin, ASAP Rockyn ja James Blaken albumit ainakin ovat olleet ihan jees matskua.
Hyvä duunipaikka pienessä leffateatterissa tällä hetkellä, mutta työnantaja on niin urpo ettei tiedä jaksaako jatkaa sen kanssa pelleilyä. Ei pysty sopimaan mitään (ei osaa tarjota työvuoroja, eikä suostu sopimaan kiinteitäkään työaikoja...). Muutenkin äärimmäisen vittumainen tyyppi. Palkka ja työnkuva tosin olisivat parhautta. Hankalaa.
Dinolaavahallin pystyy onneksi skippaamaan, mutta on kyllä ihan kiistaton fakta, että loppupuolella peliä kenttäsuunnittelu on paikoitellen erittäin perseestä. Silti tätä jaksa pelata, en tajua. SL-1 runilla vaikeustaso on ollut ihan kohdillaan ja muutamista bosseista on saanut huomattavasti enemmän jännitystä irti kuin ensimmäisellä suht kevyesti menneellä läpipeluulla, mutta newgame+ alkaa olla aika kipuraja ja ++:aan en kyllä tohdi välttämättä enää lähteä.
Dark Brotherhoodiin ja Thieves Guildiin tuli itsekkin liityttyä, 30x sneak damage on kyllä herkkua. Pitäisi vähentää fast travellausta ja tehtävien tekemistä, mutta sen verran neuroottinen meno itsellä, että on ''pakko'' tehdä joitakin tehtäviä loppuun jos ne on jäänyt kesken... Ehkä parempi keskittyä nyt noihin kiltojen päätehtäviin, mitään sub-questeja en vielä kummastakaan killasta hyväksynyt vaikka Thieves Guildissa tuntui olevan joka tyypillä joku tehtävä annettavana.
Tämänhetkinen varustekasa: elven dagger/thieves armor/elven bow/ jotkut +15% sneaking kengät ja joku +15% sneaking kaulakoru
Smithingistä pälpätetään hulluna ainakin neogafin puolella, mutta tuntuu niin tylsältä hommalta etten taida jaksaa panostaa siihen ellei vaikeustason kanssa nouse seinä vastaan.
Hauskaa hommaa kyllä tämän tahkoaminen ja maailma on jotenkin paljon houkuttelevampi kuin Oblivionissa. Kymmenisen tuntia on peliä takana ja se aika on tullut käytettyä lähinnä päämäärättömään hortoiluun ja kaiken mahdollisen irtaimiston pöllimiseen. Taistelu on tässäkin suhteellisen puuduttavaa joten aloin panostamaan sneakkiin ja archeryyn, jotta ei tarvitse paljoa taistella rehellisin keinoin. Nyt on vähän sellainen tunne ettei olisi pitänyt samoilla niin laajalla alueella kun tuntuu että on miljoona eri juttua mitä voisi tehdä, mutta eipä se kai kovin suuri ongelma ole. Pääjuoneen en ole koskenut vielä ollenkaan, meneeköhän tehtävistä maku jos on kerennyt leveloimaan reilusti ennenkuin niitä alkaa tekemään?
Ainoa juttu joka tässä oikeasti edes vähän ärsyttää on se, ettei mistään löydy ikinä mitään oikeasti hyvää loottia suhteessa leveliin ja nykyisiin varusteisiin ja tästä johtuen esimerkiksi jättejä ei edes tee mieli myllyttää kun ei siitä oikein hyödy mitenkään. Kait tässä jotakin ei-skaalautuvaa loottiakin on, mutta tuntuu että niitä samoja huopatossuja on tarjolla ihan sama minne menee ja mitä kähveltää.
Tuli aloitettua SL 1 runi kun teki mieli kohottaa vaikeustasoa jollakin mielekkäällä tavalla, clericillä kokeilin hieman pelata mutta se ei innostanut.
Pyromancy on siis name of the game, kun sitä hanskaa voi uppia ilman Soul Levelin kohottamista. Lighting weaponit tekevät myös melkoisen höpöä vahinkoa vaikkei statsit ole kovin kummoiset. Queelag tuotti hieman päänvaivaa (immuuni tulelle) ja nyt jäin jumiin Smoughiin & Korsteeniin. Meinasi jo hermot mennä S&O:n kanssa, mutta eiköhän se vielä läpi mene. S&O:sta ja Quelaagin kanssa taistelemisesta tuli kyllä huomattavasti mielenkiintoisempaa vaikeustason ollessa hieman kovempi, aiemmalla läpipeluukerralla ei tarvinnut kummassakaan taistelussa tehdä juuri mitään, että ne hölähti läpi. Aika nopeastihan tuossa tulee nyt edettyä kun tietää mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Heti pelin alussa tuli aloitusaseella ja varusteilla myllättyä yksi black knight ilman mitään ongelmia, backstabeilla pääsee usein jo pitkälle.
Peli meni tänään läpi pelikellon näyttäessä 49 tuntia. Loppua kohden kenttäsuunnittelu alkoi kyllä rakoilla huomattavasti ja yhdyn Kraidin kommentteihin Kyllä tämä varmaan toiseen kertaan tulee pelattua läpi, sorcereryt ja miraclet jäivät kuitenkin kokonaan näkemättä ensimäisellä kierroksella. Newgame+ sensijaan ei hirveästi houkuttele, samalla hahmolla pelin pelaaminen uudelleen puuduttaa ainakin ajatuksentasolla.
Harmillisen paljon oli siistejä aseita ja panssareita jätetty pelin viimeisille tunneille jolloin suurinta osaa ei enää oikein enää tarvinnut. Varmaan yli puolet peliajasta tuli pelattua sama ase- ja panssarisetti yllä.
Hämmentävää, sillä en ole käynyt katsomassa Napapiirin Sankareita elokuvateatterissa enkä ole kyllä ollut tuota mieltä leffasta missään vaiheessa.
Tarkoituksena oli kommentoida Rare Exportsia sillä sen kävin katsomassa teatterissa ja eikös ne pyörinyt samoihin aikoihin? Ei tätä varmaan kukaan usko mutta minkäs teet
Edit: Ja olin kuitenkin kommentoinut jo edellisellä sivulla Rare Exportsia (GBA:kin oli). Shit is getting deep. No on ne molemmat kuitenkin suomalaisia talvi-henkisiä elokuvia joten jollain tasolla kuitenkin ymmärrettävä sekaannus.
Edit2.0: Vaikka internetuskottavuuteni onkin todennäköisesti jo menetetty on pakko kuitenkin vielä huomioida että kirjoitan tossa viestissä että Napapiirin Sankarit olisi kehuttu ja hypetetty joita se nyt ei oikeastaan kumpaakaan ole. Rare Exportsin ympärillähän oli melkoinen hypemylly julkaisun alla. Uskooks mua kukaan
Tummien Perhosten Kodissa oli vähän ideaa, mutta elokuva oli kyllä aika tylsä ja mitäänsanomaton. Tyttö sinä olet Tähti oli aika pliisu, Napapiirin Sankarit oli sensijaan ihan ok viihdettä. Karukoski vaikuttaa haastattelujen perusteella ihan fiksulta ja sympaattiselta kaverilta, mutta leffat eivät kuitenkaan ole hirveästi säväyttäneet. Kiellettyä Hedelmää en tosin ole nähnyt, kai sen joskus voisi katsoa.
Rare Exports oli kyllä ihan täyttä paskaa . Aleksi Mäkelän leffat oli 12 vuotiaana vielä ihan kovaa kamaa. Ei viihdytä. En kyllä ymmärrä miksi joku rajoittaisi elokuvamakuaan niin ratkaisevasti, että jokaisen elokuvan katselukokemuksen ensisijainen kriteeri olisi aina vain viihdyttää. Tosin makuasioitahan nämä on, mun mielestä Le Havre oli viihdyttävä ja melko hauska paikoitellen. Se viihdyttävyys tosin tulee ehkä enemmänkin tunnelmasta kuin mistään muusta. Ja toi iänikuinen ''tekotaiteellista paskaa'' argumentti on kyllä aika tyhjä arpa, miksi joku ohjaaja tekisi kolme vuosikymmentä elokuvia, jotka ovat tekotaiteellisia? Eikös se kuitenkin ole tärkeintä, että elokuvan tekijä on mukana koko sydämellään. Ja jos tekijä on täysillä mukana, miten elokuvaa edes voi väittää tekotaiteelliseksi? Paskaksi joo, mutta missä kohtaa se teeskentely tulee mukaan (taitaa olla vain katsojan omassa päässä yleensä?)
Maailman huonoin elokuva ei ole enää Gomorra. Ensimmäinen kerta itselläni ja frendillä kun käveltiin teatterista kesken näytöksen pois. Le Havresta puhun tietenkin. Pitkäveteisempää leffaa en ole ikinä nähnyt. Juoni oli kliseinen, näyttelijät Kaurismäkeläisen eleettömiä, varsinkin kuvaus ja leikkaus ihan järjettömän paskaa. Leffan ainoana positiivisena puolena voisi pitää muutamia kappalevalintoja. Tekotaiteellista scheissea, kuten aiemmatkin Kaurismäet(Mies vailla menneisyyttä ainoa hyvä). Suomen huonoin ohjaaja.
No eiköhän sieltä kohta onneksi taas tule joku Aleksi Mäkelän leffa, jossa on pääosissa Jasper Pääkkönen, Kari Hietalahti, Santeri Kinnunen ja Samuli Edelmann vilauttamassa pippeliään.
Yleisesti ottaen leffoissa on kuitenkin melko paskat ja/tai mitäänsanomattomat taustahulinat.
Tarkoitatko että suurimmassa osassa elokuvista on paska soundtrack? Ei mikään ihme että pidit Le Havresta missä musiikkia ei juuri ollut (ainakaan alussa minkä näin, jonka jälkeen ensimmäistä kertaa elämässäni marssin elokuvateatterista ulos). Et taida paljon elokuvista tietää jos noin vaan heität kommentin elokuvien soundtrackien huonoudesta.
Tai mitäänsanomattomat. Pitääkö mun nyt sitten listata leffoja joissa on hyvät musiikit vai mitä tässä nyt pitäisi todistella?
Prison Breakin laskusuhdanne noudatti melko samaa kaavaa kuin Lostin, eli tokaa kautta vielä jaksoi just ja just katsoa ja kolmannella kaudella toivo oli jo menetetty.
Maailman huonoin elokuva ei ole enää Gomorra. Ensimmäinen kerta itselläni ja frendillä kun käveltiin teatterista kesken näytöksen pois. Le Havresta puhun tietenkin. Pitkäveteisempää leffaa en ole ikinä nähnyt. Juoni oli kliseinen, näyttelijät Kaurismäkeläisen eleettömiä, varsinkin kuvaus ja leikkaus ihan järjettömän paskaa. Leffan ainoana positiivisena puolena voisi pitää muutamia kappalevalintoja. Tekotaiteellista scheissea, kuten aiemmatkin Kaurismäet(Mies vailla menneisyyttä ainoa hyvä). Suomen huonoin ohjaaja.
Taidat omistaa aika matalan kipukynnyksen paskojen leffojen suhteen. Ja eikös tää kestänyt vielä jonkun hikisen puoltoista tuntia?
Drivestä olikin jo tossa ylempänä jotain lätinää, toissapäivänä katsoin ja oli kyllä mainio leffa, rytmitys oli tosin paikoitellen hieman outo ja se perheen autoretki ja rannalla peuhaaminen oli taustamusiikin kera melko juustoinen. Soundtrackista kuitenkin reilusti plussaa, toi Kavinskyn biisi on ihan huippu ja muutenkin hienoa, että uskalletaan vetää omaperäinen linjaus soundtrackin suhteen, yleisesti ottaen leffoissa on kuitenkin melko paskat ja/tai mitäänsanomattomat taustahulinat.
Vain kerran on esiintynyt jäätyilyä tähän mennessä ja frameratedropit ovat olleet härskejä tähän mennessä vain muutamassa kohdassa joten pystyy nuo kyseiset tekniset viat antamaan anteeksi. No joo, ehkä olisi eri ääni kellossa jos olisin Demon's Soulisia pelannut. Harmi kun sitä ei saa boksille
Kismittää kun ei yhdellä läpipeluukerralla pääse oikein mitenkään järkevästi kokeilemaan erilaisia pelityylejä/aseita/spellejä ja vähän skeptinen olo sen suhteen, että jaksaako tätä kuitenkaan useaan kertaan läpi pelata. Toki pelin kesto lyhenee varmasti melko paljon jo tokalla kerralla kun tietää mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Harmillista ettei pelistä löydy ''kunnolista'' pvp moodia.
No kai tästä vielä selvitään. Seuraava pysäkki on Blighttown ja pelaaminen etenee tuota yhtä takaiskua lukuunottamatta erittäin hyvin. Catacombsit kävin nuohoamassa läpi ja siellä meinasi hiukan leikata kyllä kiinni. Zweihander on edelleen mitä upein.
Tuli aloitettua pyromancerilla peli uudelleen kun alkoi meininki kyrpimään ja nyt homma eteneekin jo ihan erilailla. Fireball on mukava bonus, mutta lähdin hahmonkehityksessä ihan eri suuntaan ja tällä hetkellä on käytössä holtittoman kokoinen Zweihander-miekka + sieltä metsäpaikasta haetut ritarin vermeet.
Eilen tuli frendillä testattua tätä ja iski niin hirveä kuumotus pelata, että oli pakko hakea tänään Cittarista boksille tämä.
Aloitin Deprived Classilla ja nyt on ensimmäiset 4h takana, Taurus Demon jo kaadettu. Deprived Class ei ollut läheskään niin vaikea alussa kuin olisin kuvitellut ja nyt alkaa jo olla sen verran kaikenmaailman romua mukana ettei sillä enää kummemmin ole merkitystä. Se mihin suuntaan hahmoa haluaisin kehittää, on vielä aika auki.
Pitää jostain huslata noita muita Kaufmanin leffoja, Synecdoche on listan kärjessä kerta se on paras.
Tänään katsoin Le Havren. Jostain syystä en ole nähnyt kuin muutaman Kaurismäen leffan, mutta joo mitä tästä nyt sanoisi. Yllättävän positiivinen (ehkä jopa naiivi?) elokuva, tästä tuli hyvä mieli. Körssiä leffassa paloi tietysti paljon ja siitä plussaa. Kuvaus ja lavastus oli erittäin miellyttävää, aika tuntui pysähtyneen elokuvan maisemissa. Juoni oli hienosti pelkistetty.
Eilen katsoin American Splendorin. Sarjakuvaa en ole lukenut, mutta tämäkin oli hyvä. Paul Giamatti oli mainio Harvey Pekarina ja siistiä, että myös oikea Harvey Pekar esiintyi leffassa. Ainoa huono puoli leffassa oli se, että tuli vähän paha mieli kaikesta ahdistuneisuudesta ja alakuloisuudesta.
Hauska ja hyvä elokuva jonka pääosassa on NICK CAGE (Wild At Heart on kanssa ihan ok)
Elokuvan juoni on hiukan hankala selittää, mutta tiivistettynä Charlie Kaufmanin käsikirjoittama elokuva kertoo, no, elokuvan käsikirjoittamisen vaikeudesta. Kaufmanin omaelämänkerrallinen tarina ja kirja (the orchid thief) josta elokuva on tavallaan löyhä filmatisointi, fuusioituvat yhteen ja lisätäkseen hämmenystä Kaufman on kirjoittanut myös itselleen identtisen kaksoisveljen joka nokkelasti reflektoi kaikkea sitä mitä neuroottinen (ja hikoileva) Kaufman haluaisi ja ei haluaisi olla. Kaikinpuolin tää oli vitun hyvä leffa ja erittäin tinkimättömällä tyylillä tehty. Loppu kruunasi komeuden.
Crash Bandicootit (1-3) tuli muutaman kaverin kanssa pelattua, helvetin viihdyttävää tasohyppelyä, mitä nyt kolmososassa on ehkä turhankin paljon kaikkia härdellejä ja kikkailukenttiä. Ykköstä en ollut ennen juuri pelannutkaan, tuli aika vahvat DKC vibat siitä. Eka tais olla vaikein noista kolmesta, loppupuolella alko jo vähän otsaa kiristämään kun tallennussysteemi vittuili ja samoja hankalia kenttiä joutui pelaamaan uudelleen.
Näytä kirjoitukset
