Itse olen nyt toisessa vastuksessa joka tuottaa kyllä sellaiset Maneater-vibat että melkein itkettää. Persraiskatuksi tulemiselta ei siis voi juuri välttyä, mutta en voi tässä vaiheessa oikein muuta kuin jatkaa yrittämistä. Yksi Black Knight tuli tosin voitettua jo aika varhaisessa vaiheessa peliä, siihen olen tyytyväinen.
EDIT: no nyt tuntuu tosi hyvältä. Voitin sen tokan vastuksen melkein heti tämän kirjoittamani viestin jälkeen.
Ensi viikolla jo kuolla kupsahdellaan. Miten olette ehtineet valmistautua siihen? Itse en jaksanutkaan aloittaa Demon's Soulsin NG+:aa, mutta yritän nyt kuumeisesti saada Xenobladen loppuun ennen tätä ettei Dark Soulsia pelatessa sitten olisi sellaista japaniropevaihdetta päällä. En usko että Discshopin ennakkotilaus tulee ihan julkaisupäiväksi, mutta voihan sitä aina nostattaa hypeä YouTubeen vuodetulla OSTilla.
Himottaisi kyllä, mutta en oikein diilaa paketin hinnan kanssa. Eiköhän The Last Guardianista tule silti jonkinlainen erikoisjulkaisu tänne Eurooppaan niin kuin Team Icon edellisistä peleistä (edes sitten pahviset kannet ja postikortteja). Ja mitä tulee viimeaikaisiin peliostoksiin, taitaa uusin nimike olla tuo Xenoblade Chronicles jossa olen tietääkseni jo aika lopussa. Tahdon lisää reaaliaikaisia toimivia japaniropeja.
Hitsi kun eilen puri Xenoblade-kärpänen ja suunnitelmani pirstoutuivat täysin. Mitä teen? Hirveä hinku päästä pelaamaan tätä, vaikka pelihyllyssäni on ylitarjontaa keskeneräisistä/pelaamattomista JRPG-peleistä. Vaikka toisaalta miksei, voisin ihan hyvin aloittaakin tällaisen massiivisen pelin kun Golden Sun menee läpi näinä päivinä.
Minusta DS on aina ollut loistava konsoli, nimim. 33 peliä sille omistava eikä ole vielä läheskään kaikkea haluamaani. Tuossa 3DS:n lisälaitteessa on kyllä jotain vauvansyöttötuolimaista.
P3 FES läpi. Atlusilla on näköjään jokin fetissi pitkiin pomotaisteluihin, kun loppupomolla oli peräti 13 erilaista pientä vaihetta sekä loppuvaihe joka kestää vähintään yhtä kauan kuin nuo kaikki vaiheet yhteensä. En onneksi kuollut Nyxiin kuin kerran.
Sanoisin, että P3:n juoni pesee P4:n oman, mutta pelillisesti arvostan enemmän nelosta.
Löytyy myös tuo hyllyä koristamassa. Enkä osaa vieläkään päättää onko se MGS3 lempparini koko sarjasta kun ykkösessä on kuitenkin selvästi hienoin juoni ja mielipuolisimmat vastukset. Mutta MGS3:n loppu = niin paljon miehisiä kyyneliä ja eeppisyyttä. Sons of Libertykin on aivan tolkuttoman hieno peli, rakastan sitä alun uskomatonta tankkeriosuutta.
Näin eilen Tales of Vesperian uudenveroisena käytetyissä peleissä 15 eurolla ja kelailin että miksei. Voihan tuon myydä muutaman vuoden päästä ihan kivaan hintaan, vaikka jostain syystä minun on alkanut tekemään mieli Xboxia + Vesperia ei voi olla huono peli sillä olen Symphonian mitä ylin ystävä. Lompakko ei tosin tykkää yhtään jos sen nyt heti ostan, mutta suositelkaa minulle ihmeessä niitä rastilootan pelejä. Ainakin Mass Effectit, Gears of Warit, Alan Waken ja Kameon hankkisin jos minulla olisi nyt kys. konsoli. Multiplattareista omistankin jo kaiken tarvittavan PS3:lle.
Tuli muuten tässä mieleen, että heitteleekö muillakin täällä paino päivän aikana peräti kolme kiloa? Tiedän, että siihen voi vaikuttaa mitä juuri sillä hetkellä on elimistössä, mutta kuitenkin. Minua vain huvittaa vähän, jos joku sanoo olevansa ylpeä itsestään jos on sattunut laihtumaan viikossa sen yhden kilon, kun sitä laihtumista ei välttämättä olekaan oikeasti tapahtunut lainkaan. Toisaalta taas ihmiskehot ovat yksilöllisiä enkä edes halua väittää olevani oikeassa.
Mittasin tämän kesän alussa painoni ja olin tosi ihmeissäni kun huomasin olevani niissä mitoissa että painoindeksi näyttäisi liki alle 19. Mutta nyt kun olen tarkkaillut tietoisesti ruokailutottumuksiani, niin olen huomannut että saatan syödä yhtenä päivänä vain yhden kunnon aterian ja pysyä kylläisenä pitkään.
Limboa tässä itsekin pelailin. Aika murhaava ja depressoitunut, mutta silti tosi nokkela ja koukuttava. Olenko muuten oikeassa, jos ymmärsin, että ne palkit pause-ikkunassa ovat näitä ns. chaptereita? ("osuuksia") Jos ovat, niin pelihän on mitä ilmeisen lyhyt ja mainion kevyttä pikkuvälipalaa.
Tässäpä oikeastaan kaikki mitä olen viitsinyt ostaa nyt kuluvan kesän aikana. Uncharted 2 oli jossain Anttilan tarjouksessa edulliseen hintaan ja Viewtiful Joen löysin tänään hyväkuntoisena ja halvalla VPD:stä. Rakastan peliä edelleen ja se tuntui pienen testauksen jälkeen juuri niin hyvältä kuin muistinkin, toisin kuin paljon tympeämpi kakkososa ja PS2-versio jonka kontrolleista en ainakaan itse pitänyt yhtään. Tuota, osaisiko joku asiantuntija muuten sanoa, miksi GC-versiosta on olemassa pinkki- että keltakansista versiota?
Zelda taas siksi koska ostan todennäköisesti lähiaikoina 3DS:n.
Persona 4 menikin tuossa eilen illalla läpi. Ajattelin, että on ehkä parempi, jos jätän viimeisen ekstraluolaston seuraavaan pelikertaan ja valitsen sen "oikean lopun". Todella mainio JRPG-peli kun näin jälkikäteen mietin, huolimattakin että olisin selvinnyt paljon helpommalla jos olisin käyttänyt personoita lopussa paljon monipuolisemmin (tykästyin kai liikaa Black Frostiin) sekä rohmunnut enemmän kaikkia hyödyllisiä itemejä arkuista ja sivutehtävistä. Murhamysteerikin oli kiva, ja epäilinkin vahvasti itse päätekijää jossakin pelin puolivälissä, kunnes tämä sitten otti luulot pois ja syötti eteen jotain mikä sekotti ainakin omaa pakkaani.
Olen vääntänyt tässä jo vähän yli viikon Shin Megami Tensei: Persona 4:sta ja pelikello näyttäisi nyt 45h. Peli alkoi hyvin verkkaisesti, mutta onneksi juoni on ottanut aina välillä uutta suuntaa pitäen mielenkiinnon yllättävän hyvin yllä. Ehkä eniten olen pitänyt koko persona-systeemistä ja onhan tuo pelissä esiintyvä simulointikin yksi kivoimmista osapuolista. Keskitasoa parempi, täysin omanlaisensa JRPG-peli, vaikkakin jumalaton aikasyöppö.
Ensimmäinen Demon's Souls -pelikerta on sopivan haastava. Ei liian vaikea, eikä liian huoleton. Musiikit paranevat edetessä, mutta itse pidin kyllä niistä jo heti pelin avausvideon jälkeen.