Riepun "pienehkö" tiivistelmä FFXIII:stä oli viimeinen naula arkkuun, voisi lykätä tuon hankkimista pitkälle tulevaisuuteen. Ja oikeastaan oli muutenkin suunnitelmissa että hankkisin God of War III:n (+ ne aiemmat osat, ellen jopa poikkeuksellisesti hemaisevan Ultimate Trilogy Editionin) FFXIII:n sijaan, vaikuttaa aivan tolkuttoman siistiltä. Luulin muuten joskus ettei FFXII:tä kauemmas FF-pelien perinteisyydestä voida enää ikinä mennä, mutta tässä tämä taas näemmä nähtiin.

Viimeksi pelasin BioShock 2:n loppuun, ensimmäisen osan tapaan melko lyhyt peli. Silti todella erinomainen, kaikki uudistukset olivat tervetulleita ja jotenkin tämä tuntui muutenkin paljon tunnelmarikkaammalta ja paremmalta peliltä kuin ykkönen. Tiedä sitten johtuiko vetisemmästä ja melankolisemmasta tunnelmasta...

Heavy Rain tosiaan piti suunnitelmien mukaan aloitella ihan tänä viikonloppuna, mutta jotenkin nyt on sellainen olotila että voisin vielä pitää sitä hyllyssä odottamassa jonkun kuukauden. Ensi viikollakin kun tulee se Pokémon HeartGold/SoulSilver ostettua, joten sen parissa tulee varmaan tämän kuun loppu ja iso osa seuraavasta kuukaudesta vietettyä. Ja nyt kun kerran tuli puheeksi, niin ketkäs muuten täältä ajattelivat minun lisäkseni sen HeartGoldin/SoulSilverin hankkia?

Rankkasade

Pitkä odotus palkitaan vihdoin ja viimein, tällainen kaunokainen siis lähti mukaan eilen kauppareissulla. Harmi vain että pääsen aikaisintaan pelaamaan tuota ensi perjantaina kiireellisen aikatauluni vuoksi + pitäisi myös BioShock 2 ehtiä jossain välissä porata loppuun asti. Seuraava pelihankinta onkin sitten näillä näkymin Pokémon SoulSilver, jota aion pelata antoisasti ja hartaasti Super Mario Galaxy 2:n julkaisuun saakka. Voe pojat, tämä pelivuosi on ihana.

Hiihtolomani

BioShockin nappasin jo vuoden alussa (halusin sen tosin välttämättä mukaan tähän ihanaan perhepotrettiin), mutta kakkonen tuli eilen ostettua upeahkona Rapture Editionina GameStopista. Tuo siis sisältää kunnollisen taidekirjan ja itse pelin sekä mukana tulee tällainen Little Sister -figuuri jota en taida edes raaskia avata. Special Edition olisi kiinnostanut, mutta suuren kysynnän vuoksi tuollaiset ei tietenkään kovin pitkään kauppojen hyllyillä loju. Ja onhan sillä mukavasti hintaakin.

Sisältää juonipaljastuksia liittyen MGS4:een!

Ja nyt pääsemmekin itse neljänteen osaan, osaan joka jatkaa siitä mihin mielipiteitä jakavassa MGS2:ssa jäätiin ja joka lopulta päättää kaiken. Voi pojat, odotukset olivat olleet jo valmiiksi korkealla tämän pelin kohdalla sekä nousivat vain entistä korkeammalle MGS3:n jälkeen. Pakollinen hankinta ja oikeastaan myös yksi iso syy siihen miksi PS3:n ylipäätänsä hankin.

No, en voi ainakaan sanoa että petyin. Graafisesti sarjan parasta antia ja pelattavuuskin oli lähestulkoon kympin luokkaa, mutta silti täysin eri henkinen peli jos vertaa muihin osiin. Välivideoiden määräkin järkytti jo ensimmäisen actin jälkeen, vaikka onhan se kieltämättä ihan ymmärrettävää että sarjan aikajanaltaan viimeisessä osassa välivideoiden määrä tulee ylittämään väistämättä kohtuuden rajat, mutta silti olisin halunnut enemmän niitä mainioita peliosuuksia tasapainottamaan tätä kaikkea valtavaa kerronnan määrää. Peli kuitenkin rullasi alusta lähtien ihan mainiosti eteenpäin... ainakin siihen saakka kunnes tuli vastaan pelin ensimmäinen pomotaistelu. Mitä munaa, ihan paskoja nämä uudet vastukset hahmotaustoiltaan, jonkinlaisia mielihulluja sekä persoonattomia pornotähtiä, joiden lelut pitää aluksi teloa pois ja lopuksi vielä pahoinpidellä itse hahmo. Ei näin. Edes Drebinin yhteenvedot Beaty & the Beast -yksikön jäsenistä eivät tuoneet näille uusille hahmoille mitään luonnetta. Muutoin kyllä ihan kivoja pomotaisteluita, Screaming Mantis eritoten.

4. Act oli yhtä suurta juhlaa ja nojaa kivasti nostalgiaan ja menee minun kohdalla monien muiden tavoin parhaimmaksi actiksi koko pelissä. Oli häkellyttävää huomata kuinka muuttumattomana Shadow Moses oli pysynyt ne kaikki vuodet ja kuinka mieleeni palautui monia ykkösen hienoja hetkiä. REX vs. RAY -taistelu oli kuin kirsikka joka kruunasi tämän loisteliaan actin.

Onneksi Raiden oli tässä hahmona mielenkiintoisempi ja syvällisempi kuin kakkosessa. Tosin jäi kyllä lievästi sanottuna vähän ihmetyttämään se, että miten ihmeessä kyseinen jäpikkä ei pääse kivenmurikoiden alta pois muutoin kuin leikkaamalla oikean kätensä kokonaan irti, mutta pystyykin sitten pelastamaan Snaken jättiläismäiseltä Outer Haven -sota-alukselta? Eikä siinä vielä kaikki, oletin hahmon todellakin kuolevan siinä rysäyksessä, mutta hemmohan tekeekin taikatemput ja palaa sotatantereelle heti seuraavassa actissa (tällä kertaa tosin kirjaimellisesti täysin kädettömänä). Ristiriitaisin hahmo koko sarjassa.

MGS4:n lopputaistelua on kritisoitu paljon, mutta mielestäni se sopii tähän kuin sikari Big Bossin suuhun. Ei toki voita MGS3:n vastaavanlaista taistelua millään tasolla, mutta ainakin kuuluu sarjan eeppisimpiin hetkiin. Myös pelin loppuvälivideot olivat hienoa katseltavaa ja osa loppuratkaisuistakin melko yllättäviä.

Nyt on todella haikea olo. Pitää varmaan alkaa suunnittelemaan vakavasti PSP:n hankkimista, sillä Portable Ops, Ac!dit ja Peace Walker kiinnostavat hullun paljon.

Mikä tässä nyt on kun joulukuusta asti VR:n junien aikataulut ovat tökkineet jatkuvasti? Joko saan aamulla odottaa asemalla vähintään sen 10-15 minuuttia yliaikaa tai sitten kun tulen koulusta, niin juna-aikataulut ovat niin sekaisin että koko homma menee puhtaaksi arpapeliksi. Aina sama virsi, ei ole päivää jolloin VR:n junat olisivat kerrankin ajoissa. Talven syytä varmaan kaikki, mutta ei helkkari että pistää oikeasti suoraan sanoen raivostuttamaan kun pitää aamulla odottaa yliaikaa -20 asteen pakkasessa jotain raiteilla liikkuvaa paskaromua.

Bussit olisivat tietty yksi vaihtoehto, mutta silloin matkakin venyisi mukavasti ja saan busseissa helposti migreenin.

[Kehittäjä:]

Kehittäjä: Quantic Dream
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Julkaisupäivämäärä: EU 24. helmikuuta 2010
Ikäluokitus: 18
Alusta: PS3

Pelin juonesta on jo alkanut hiljakseen vuotamaan yksityiskohtia, mutta itse aion välttyä juonipaljastuksilta viimeiseen asti. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että Heavy Rainin vahvuus tulee mitä ilmeisimmin olemaan edesmenneen Fahrenheitin tapaan moniulotteinen juoni. Pelin tarinan taustasta voin kuitenkin paljastaa sen verran, että päähahmot tulevat etsimään Origami Killer -nimistä tappajaa ja heidän valinnoista tulee päättämään itse pelaaja, joka taas tarkoittaa käytännössä sitä että pelaaja tulee myös jossain määrin vastaamaan pelin juonenkulusta.

Itselläni on ollut varsin korkealla odotukset Heavy Rainin suhteen, sillä tämä taitaa olla ensimmäinen tällaisen lajityypin edustaja minulle. Ja mikäli viimeisimmissä huhuissa on ollut vähänkin perää, niin peli tulee sisältämään myös kohtuullisen tasokkaan suomenkielisen tekstityksen.

Omistan jo alkuperäisversiot, mutta silti lähti mukaan tällainen kaveri yhdestä suomalaisesta peliliikkeestä. Onhan tuo todella upea lisä pelikokoelmiin, myyjäkin ihmetteli miten nämä ovat olleet viime aikoina niin tavattoman haluttuja - mutta minäpä en ihmetellyt yhtään, parasta mitä Wiille voi saada. Suosittelen lämmöllä kaikille Metroid Primeistä tyksineille ja heille jotka haluavat palavasti tutustua niihin.

Mitä vit- Nintendo on kuulemma ehtinyt jo jossain välissä kertomaan Metroid: Other M:n julkaisuajankohdaksi ensi kesän. Nooh, kyllähän se kesä maittaisi tälle, mutta jostain kumman syystä minulla on sellainen kutina että tuonkin julkaisuajankohdaksi tulee loppujen lopuksi syksy 2010. Muutenkin jo melkoisen outoa, että samana vuonna mukamas tulisi uusi Zelda, Super Mario Galaxy 2 ja sitten vielä tämä.

http://kotaku.com/5459268/nintendo-adds-xenoblade-the-last-story-metroid-other-m-date-to-release-list

[Kingdom Hearts: Birth by Sleep]

Ehdoton ykkösnimi tämän vuoden puolella on kyllä Kingdom Hearts: Birth by Sleep...

Derp, viime viikolla sorruin katsomaan YouTubesta ison osan tämän pelin välivideoista. En omista PSP:tä, mutta eiköhän tuo tule hankittua ensimmäisten joukossa PSP:lle kun sellaisen joskus erehdyn ostamaan. Birth by Sleep on muuten menestynyt myyntiluvuissakin yllättävän hyvin, on kuulemma jatkuvasti lopussa monista kaupoissa Japanissa. Lisäksi peli sisältää myös salaisen välivideon, jonka tapahtumat sijoittuvat Kingdom Hearts II:n jälkeiseen aikaan. Olisikohan jo kolmannen osan aika?

[Metal Gear Solid 2: Substance]

Metal Gear Solid 2: Substance
F-Zero GX

Ensimmäinen tuli hommattua pelikokoelmiin päälle viikko sitten, F-Zero GX taas viime maanantaina kun näin Konsolinetin sivuilla mokoman 15 euron hintaan. Käytettyhän tuo, mutta silti kohtuullisen hyvässä kunnossa ja ohjekirjat sun muut lappusetkin olivat tallella. Eikä sattumoisin ollut Player's Choice -versio, kuten se edellinen, jonka erehdyin myymään viime kesänä pois heikon rahatilanteen takia. Tuli ikävä.

[BioShock PS3]

BioShock PS3
Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots

No niin, näitä olenkin himoinnut tovin. BioShockin voisi jo tänään aloittaa, jälkimmäisen kimppuun hyökkään sitten kun olen pelannut MGS2:n ja MGS3:n loppuun. Oli muuten myös vuoden ensimmäiset peliostokset.

Assassin's Creed II läpi. Mielipiteeni saattaisi olla tyystin eri jos olisin ennen tätä pelannut kertaalleen ykkösen. Enpä ole, joten joudun nyt muodostamaan mielipiteeni koko pelisarjasta lähinnä tämän osan perusteella.

Todella tunnelmallinen pelikokemus kaiken kaikkiaan. Kaupungit olivat todentuntuisia ja taisteluissakaan ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, suorastaan rakastin sitä kaikkea ympärillä olevaa valinnanvaraa ja historiallisuutta. Mutta mitä, lähes täydellisen sauman murskaa todella korni ja outo lopetus joka jättää suuhun sellaisen maun että peli olisi loppunut kesken kaiken (odotin pelin juoneen jo kuluvan vähintään yli 20 tuntia, menikin jo 15 tunnin paikkeilla läpi). Kuin olisi lukenut hyvää kirjaa, jonka puolivälin jälkeen loput sivuista onkin pelkkää tekstitöntä paperia. Ajattelin alusta asti tämän olevan kiitettävän arvoinen tekele, mutta lopun perusteella en voisi enää sanoa muuksi kuin ihan hyväksi peliksi. Hankin ensimmäisenkin osan jossain välissä, ehkä se auttaa ymmärtämään tätä peliä paremmin.

[Chrono Trigger]

Chrono Trigger

Tämä vuonna 1995 ilmestynyt JRPG-elämys osoittautui yllättävän toimivaksi myös DS:lle käännettynä, pidin heti ensisilmäyksellä. Chrono Triggerin parissa tosiaan meni melko rattoisasti iso osa alkuvuodesta, selkeästi yksi parhaimmista JRPG-peleistä ikinä.

New Super Mario Bros. Wii

Kyllästyin yli puolen välin jälkeen tähtikolikkojen ahmimiseen, oli pakko sortua sen jälkeen nopeaan läpipeluuseen. Hupaisaa pelattavaa oli (etenkin moninpelinä), osoittautui itse asiassa odotettua haastavammaksi (iso kiitos paremmin piilotetuille tähtikolikoille) peliksi vaikka 1-up-sieniä jaeltiin milloin minkäkin tekosyyn siivittämänä. Ei mitenkään SMB3:n saati SMW:n tasoinen tasoloikka, mutta kiva joka tapauksessa.

Batman: Arkham Asylum

Tästäkin olen jaaritellut jo varmaan ihan tarpeeksi, mutta kerrataan nyt kuitenkin: viime vuoden paras peli, peliympäristö oli hyvin mielenkiintoinen ja vihollisten vaanimisessa oli aina valtavat määrät jännitystä. En oikeastaan keksi tästä tähän hätään muuta pahaa sanottavaa kuin sen että lopputaistelu tuntui hitusen mälsältä pelin muiden tapahtumien jälkeen.

Mario and Luigi 3: Bowser's Inside Story

Ostin Lontoosta julkaisun aikoihin 30 punnalla, ihan hyväksi osoittautui ja maistui paremmalta paskemman edeltäjänsä jälkeen, mutten silti ihan loppuun asti jaksanut tätä porata. Jääköön myöhemmälle.

Arkham Asylum meni läpi viime yönä, kokonaisuudessaan erittäin nautinnollinen pelikokemus ja kehtaisin väittää vuoden peliksi.

Tänään sitten aloitin heti perään Assassin's Creed II:n. Sarjasta ei ole ollut ennen tätä juuri minkäänlaista kokemusta, mutta hirveät määrät olen sattunut kuulemaan ylistystä tästä, parantanut kuulemma kaikessa hyvän jatko-osan tavoin. No joka tapauksessa, silmiin pisti ensimmäiseksi hieman tökerö ruudunpäivitys (tiedä sitten onko vain PS3-version vitsaus) joka ei toki haittaa pelaamista, mutta ansaitsee silti erikoismaininnan jos puhutaan näistä pelin heikommista puolista. Kiipeily on kivaa kun siihen saa tuntuman, ja kaupunki jossa nyt olen suorittanut kaikenlaisia tehtäviä, on suorastaan upea ja tunnelmallinen paikka jonka kauniita maisemia tekee mieli välillä ihastella jonkun korkean tornin päästä.

Lupaavalta vaikuttaa, näin muutaman tunnin perusteella.

Sisko herätti äsken ja höpisi jostain Kauppakeskus Sellon ampumavälikohtauksesta. Nooh, en jaksanut ottaa enää unestakaan kiinni ja juttukin vaikutti niin mielenkiintoiselta että päätin avata välittömästi tietokoneen ja tarkistaa itse asian. Kyllä, kauppakeskuksen Prismassa on todellakin ammuskeltu ja neljä kuolonuhria jo vahvistettu, toivottavasti ei ole enempää. Koko kauppakeskus on nyt evakuoitu ja ampujakin ilmeisesti vapaalla jalalla.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1845821

En tiedä mitä ajatella seuraavasta sukupolvesta. En itse asiassa ole koskaan varsinaisesti ajatellut siitä mitään, paitsi ehkä elätellyt jonkinlaisia toiveita että Nintendo tekisi vielä joskus konsolin jonka pelitarjonta onnistuisi olemaan samanlaista voittoa kuin GC:n. Liiketunnistuksen aika voisi olla myös ohi omasta puolestani tämän sukupolven jälkeen, mutta pahoin pelkään että sekin on tullut jäädäkseen.

Siistiä. Täältä löytyy lisäkseni myös muita jotka ovat sitä mieltä että GameCube on kaikkien aikojen konsoli. MasterTK:n listakin on vallan mainio ja kertoo enemmän kuin tarpeeksi GameCuben loistavasta pelitarjonnasta, mutta itse olisin laittanut Sunshinen viereen Luigi's Mansionin. Yllättävän aliarvostettu tekele.

[The Last Guardian]

The Last Guardian ja Team ICO, jospa tämä ensi vuonna jo tulisi? Aika takuuvarma onnistuja...

Veikkaan että panostavat tuohonkin kunnolla, Team Icolla on tapana hioa pelejään hyvin pitkään. Toisaalta, minulla on kyllä varma aavistus että ensi E3:ssa kerrotaan jo The Last Guardianin julkaisupäivä ja annetaan ruhtinaalliset määrät yleistietoa pelistä.

--

Arkham Asylumin jatko-osa

Tätä odotan kovasti, Arkham Asylum oli tämän vuoden kovimpia pelijulkaisuja ja jos jatko-osa onnistuu olemaan yhtä loistelias (ellei jopa parempi), niin enköhän nappaa tämän jo julkaisupäivänä kaupasta mukaan. Gotham City tapahtumapaikaksi, lisää hassuja vempaimia Batmanille, taisteluihin entistä enemmän syvyyttä, kohtalainen juoni ja hyvää tulee.

Heavy Rain

Peli jossa tuodaan nimenomaan juoni kaikista parhaiten esille, luulisi kelpaavan siis. Jos nyt ei kuitenkaan paljastu täysin elokuvamaiseksi teokseksi ja onnistuu säilyttämään videopelin kriteerit, niin tämäkin on kutakuinkin pakko-ostos. Collector's Edition vaikuttaa melkoisen mehevältä, namskis.

BioShock 2

Ykkösosakin pitäisi kokea ennen tätä, tai sitten hommaan vaihtoehtoisesti molemmat kakkosen julkaisupäivänä (molempi parempi). Odotukset on kohtalaisen korkeat, sillä olen himoinnut BioShock -pelejä jo hyvän tovin.

Tekisi mieli päästä tähän käsiksi nyt kun tuli vihdoin ja viimein PS3 Slim hommattua. Itse asiassa näin tämän joku päivä Konsolinetin sivuilla, mutta siellä ei muistaakseni mainittu sattuiko kyseessä olemaan US- vai Aasia-versio joten en tohdinnut siinä pahemmin lähteä tutkiskelemaan. Hintaakin tällä taisi olla ~60 euroa, mieluummin hankin myöhemmin jostain halvemman yksilön. Lisäksi on sääli jos tätä ei tulla koskaan Euroopassa julkaisemaan.

Tavallaan olet yksin pimeässä ja vaarallisessa luolastossa, mutta tavallaan et olekaan yksin vaan muutkin pelaajat ovat samassa sopassa auttaen toisiaan viestien avulla.

Kuulostaa helkkarin mielenkiintoiselta ja aidosti erilaiselta peliltä, mutta epäilyttää silti nuo luolasto-osuudet. Kykitäänkö pelissä siis enimmäkseen näissä luolastoissa vai onko tässä myös sopiva määrä osuuksia joita suoritetaan näiden luolastojen ulkopuolella?

Batman: Arkham Asylumia on tullut pelattua tässä parin päivän aikana kovasti ja olen tykännyt paljon, helposti yksi vuoden parhaimmista pelijulkaisuista. LittleBigPlanetiakin on tullut vähän porattua, mutta tutustun siihen enemmän sitten loisteliaan Batmanin jälkeen. Lisäksi olisi vielä Assassin's Creed II ja Resident Evil 5 joista ainakin toisen pyrin saamaan joululomalla läpi, mikäli vain kerkeän.

- Pikmin 2 (NPC-versio)
- Guilty Gear XX Accent Core

Laitoin myös toisen Okamin vaihtoon ja No More Heroesin (jonka ostin viikko sitten). No More Heroes oli osoittautunut omalla kohdallani aikamoiseksi pettymykseksi. Mielenkiintoinen idea ja persoonalliset hahmot eivät pelastaneet tätä, en palannut enää toisen peluukerran jälkeen koruttomaan Santa Destroyhin keräämään kookoksia ja hengittämään katupölyä.

Ja pelin loppuskene on varmaan parasta ikinä.

ICOn loppuvideo ja -tekstit ovat lujuutta, kyllä.

Lisäksi, betavideoita:

Project ICO
Project NICO

The Last Guardianin taas on se peli jota odotan tällä hetkellä eniten ikinä. Kerrassaan lupaavalta näyttää. Hyvä peli siitä toivon mukaan tulee, mikäli vain Fumito Uedaan ja hänen tiimiinsä on luottamista.

Aika huonoja pelejä.

Hajosin. Kraidi käyttää kaiken luovuutensa ja ihan kiihkeenä kirjoittaa kunnon eepoksen aloitusviestiin.
Sitten heti perässä tuollainen vastaus.

Tosin tottahan tuo on. Varsin paskoja pelejähän nuo ovat. Annan omani pois ilmaiseksi sille joka tulee kysymään, kun ei noista rahaakaan juuri saa.

Nooh, MasterTK, viestini oli ihan toiselta foorumilta. En minä tuon eteen nähnyt muuta vaivaa kuin koko tekstin kopioimisen tänne. Minun kirjoittama tuo kyllä on, ja vieläpä jotain kuukauden vanha, jos tarkkoja ollaan.

Ja mitä itse peleihin tulee, niin mielestäni nämä ovat erinomaisia, erityisesti ICO on ollut suosikkipelini jo jonkun aikaa. Kaikki eivät tietenkään tykkää, mm. useita on häirinnyt Shadow of the Colossuksen hiljainen autiomaa, jossa ei ole muuta tekemistä kuin kolossien kaataminen. Puhumattakaan pelin kontrolleista ja sahalaitagrafiikasta. ICOkin on vähän sellainen peli, että joko rakastaa tai sitten vihaa.

ICOsta ja Shadow of the Colossuksesta on varmasti ollut jo puhetta täälläkin. The Last Guardian on myös pompannut esiin ajankohtaisissa merkeissä E3- ja hype-ketjussa. Miten olisi yksi kokonainen ketju Team Icon peleille?

ICO on Sonyn kehittämä seikkailua ja pulmanratkontaa yhdistävä peli PS2:lle, jonka piti alunperin ilmestyä PS1:lle, mutta pitkän suunnittelun jälkeen peli koki niin korkealaatuisia muutoksia, että se päätettiin tehdä PS2:lle. ICO julkaistiin ympäri maailmaa vuonna 2001-2002 ja se menestyi myyntiluvuissa kehnosti, sillä moni vierasti peliä sen taidehenkisen ulkoasun ja omalaatuisen ideansa takia. Tietyissä piireissä ICO on joka tapauksessa saavuttanut osakseen paljon ylistystä ja monet pitävätkin sitä kaikkien aikojen hienoimpana seikkailupelinä. Lisäksi, pelistä on myös saatavilla soundtrack joka tunnetaan nimellä ICO: Melody in the Mist.

ICOn tarina on tyypillistä perushuttua - se kertoo sarvipäisestä Ico-pojasta ja keijukaismaisesta prinsessa Yordasta, jotka yrittävät onnistua päämäärässään. Icon tehtävä on pelastaa Yorda julman äitinsä (The Queen) linnasta, joka sijaitsee kaukaisella jyrkänteellä meren äärellä. Linna sisältää paljon erilaisia salaisuuksia, vaaroja ja pulmanratkontaa joilla on hyvin suuri osuus Icon ja Yordan etenemisessä. Edetessä törmää myös aavemaisiin varjo-olentoihin, jotka yrittävät kaikin keinoin vangita Yordan.

ICOa on kehuttu taidepeliksi tunnelma- ja musiikkipuolensa ansiosta, vaikkei musiikkia pelissä juuri ole nimeksikään, se nimittäin esiintyy lähinnä liekkien lepatuksena, lintujen lauluna sekä hahmojen hengityksenä. Pelin vähäisestä musiikkipuolesta huolimatta lopputekstien aikana soi silti kaunis You Were There, joka on myös pelin oma, täysin virallinen musiikkikappale.

Shadow of the Colossus on ICOn ns. henkinen jatko-osa. Se ilmestyi 3-4 vuotta ICOn julkaisun jälkeen PS2:lle ja saavutti suuremman suosion kuin ICO, joten se myi myös ymmärrettävästi paremmin kuin edeltäjänsä. Tästäkin, kuten ICOsta, tehtiin soundtrack, joka liikkuu nimellä Shadow of the Colossus: Roar of the Earth.

Tällä kertaa pelin tapahtumapaikkana toimii tyhjyyttä uhkuva autiomaa jossa ei ole juuri mitään muuta elävää kuin jättiläismäiset hirviökolossit. Pelin päähenkilönä toimii nyt Wander-nuorukainen joka matkaa salaperäiseen kolossien maahan uskollisen Agro-hevosensa kanssa pelastamaan kuolleista Mono-nimisen tytön. Jumala nimeltään Dormin antaa Wanderille tehtävän kukistaa kaikki kolossit ja lupaa herättää Monon elävien kirjoihin, mikäli Wander onnistuu vaarallisessa tehtävässään. Kolossien luokse löytää harvinaislaatuisen suuntaa näyttävän miekan avulla jolla on myös erityisen iso rooli kolossien kukistamisessa.

Video (E3-messuilla esitelty)

Kyseessä on Team Icon kolmas peli joka sai ensi-iltansa vuoden 2009 E3-messuilla. Tällä kertaa päähenkilön puikkoihin astuu hämmästyttävän paljon Icoa muistuttava poika joka ystävystyy Tricon, eräänlaisen siivekkään griffon-otuksen, kanssa.  

--

Jauhantaa Team Icon aiemmista peleistä sekä spekulointia The Last Guardianista. Kiitos.

Scribblenauts vaikuttaa aika kunnianhimoiselta teokselta käsikonsolipeliksi. Ulkoasun perusteella voisi jopa tuomita, mutta idea ja toimivuushan ne tärkeimmät puolet tällaisessa pelissä on kiistattomasti.

Aria of Sorrowin pelasin lähestulkoon sataprosenttisesti. Ei ihan Dawn of Sorrowin veroinen Castlevania, johtuen ehkä liian helpoista ja mielikuvituksettomista vastuksista, mutta läheltä liippaa silti. Seuraavaksi voisin pelata Super Mario Sunshinen muistinvirkistykseksi (viimeksi pelasin ~4 vuotta sitten), jonka jälkeen hyökkään tuon toisen Castlevanian, Harmony of Dissonancen kimppuun.

- Golden Sun
- Castlevania Double Pack
- Super Mario Sunshine
- Contra 4

Eilisestä helsinkireissusta tarttui mukaan tällaisia pelejä. Golden Sunissa oli tosi paskainen kansi, edellisen omistajan mukaan se oli päällystetty teipillä kömpelösti jo silloin kun hän oli ostamassa tuota. Muut pelit olivatkin sitten loistokunnossa, varsinkin Contra 4 ja Sunshine, joista sain pulittaa yhteishintaan 36 euroa.

Rayman 10th Anniversaryn PS2-versio tuli tänään napattua Tilt-pelikaupan alennusmyynneistä. Siellä se oli kököttänyt yksinään jo jonkun aikaa, eikä kukaan ollut kiinnittänyt huomiota näin hienoon tarjoukseen. Paketti sisältää Rayman M:n, Rayman Revolutionin ja Rayman 3:n (kaikki erillisinä peleinä), eikä hintaakaan ollut kuin ~15 euroa, joten ihan järkevän ostoksen tein omasta mielestäni.

Joo, onhan noita pelilehtiä tullut aikoinaan ongittua, nykyään ei niinkään nappaa. Osa noista on näemmä kadonnut, mutta löysin pikaisen etsinnän jälkeen ainakin pari vanhaa Pelit-lehteä, muutaman Pelaajan, yhden Pelimestarin, jonkun ruotsalaisen pelilehden ja... Prismasta kauan sitten ostettu EDGE-lehti, joka kertoi mm. TP:stä (pelin kehityksestä + muuta naposteltavaa). Tässä pari kuvaa:

Kuva 1
Kuva 2

Toiseen kuvaan eksyi paskainen heijastus, uutta en tietty jaksanut ottaa kun kameran patterit oli lopussa.

Hyllystä löytyy jo kaikki Primet-pelit alkuperäisversioinaan. Parashan noista on ihan selvästi se ensimmäinen osa ja vähiten paras on varmaan tuo Echoes, vaikkei sekään mikään huono peli ole. Monesti olen yrittänyt sen kaluta loppuun ja pääsinkin ensimmäisessä tallennuksessani Sanctuary Fortressiin, mutta Torvus Bog on vain pelin alueista se isoin este jos tuon meinaa aloittaa alusta.

Tulisi edes joskus tällaisia: