Water Temple sen kuin vaan paranee! Ensimmäisellä läpipeluukerralla inhosin sitä temppeliä ja olisin toivonut järeänpuoleista pommia, jolla moisen turhan paikan voisi posauttaa pois Hyrulesta maleksimasta, mutta 11 vuotta myöhemmin Water Temple onkin suuri suosikkini. Sen rakenne säädettävine vesitasoineen ja tunnelmallisine huoneineen säväyttää. Majorassa ja TP:ssäkin oli vesitemppelit, mutta Ocarinan version suosioon ne eivät ole minun silmissäni (ainakaan vielä) yltäneet.

Tuo vesitemppeli oli muuten minunkin omia henkilökohtaisia suosikkejani. Ennen sitä olin kuullut vaikka mitä juttua kyseisen luolaston vaikeudesta ja tämän seurauksena menin luolastoon aika ennakkoluuloisissa tunnelmissa. No, vaikeus perustui lähinnä niihin avaimiin ja muihin kivoihin jippoihin, jotka tekivätkin siitä luolastona ihan eri tasoisen kuin muista. Luolaston pääpomo oli kyllä pienoinen pettymys kun välipomokin oli sitä vaikeampi... mutta hieno luolasto se oli, hakkaa minunkin mielestäni TP:n vastaavan leikitellen.

Forest Temple oli kuitenkin näistä Ocarinan luolastoista se meikäläisen lempiluolasto. Shadow Temple ja Spirit Temple jakavat sitten Water Templen kanssa 2. sijan.

Hmmm... montako sydäntä sinulla oli pelin lopussa ja entäs Skulltula-jahdin laita? Kyllä Ocarinan täydellinen läpäisy ekalla kerralla ainakin 50 tuntia vie.

Skulltula-jahtia tuli harrastettua pelin alussa (lopussa se alkoi olemaan aika satunnaista puuhaa), mutta sydämenpalasia en pahemmin jaksanut juuri etsiskellä, joten sydämiä oli muistaakseni lopussa sellaiset 11 kappaletta. Voisihan sitä vielä palata tuon pariin ja tehdä jäljelle jääneet sivutehtävät ynnä muut, jotain jäi nimittäin vielä hampaankoloon.

Final Fantasy VI:n GBA-versio tuli hommattua eräästä läheisestä peliliikkeestä 30 eurolla viime kuun lopussa. Aluksi oletin tuon olevan käytetty, mutta täysin upouuden ja muoveissa olevan kappaleen sain. Varmaan paras pelaamani Final Fantasy -peli, tai ainakin paras omistamani. ;)

Ja Mother 3 kelpais mullekin.

Ocarina of Timen pelasin läpi tuossa viime keskiviikkona. Hävettää myöntää, mutta kyseessä oli ensimmäinen pelikertani. Parempi sekin kuin ei milloinkaan.

Ei paras Zelda, mutta parhaimmasta päästä silti. Graafinen ulkoasu tuntui aluksi järjettömän koruttomalta ja peli ei napannut millään tavalla, mutta edetessä peliin tottui ja tykästyi entistä enemmän. Paljon puhuttua "pakkopullaisuuden tunnetta" ei ollut kuin tulitemppelissä, muut osuudet pelissä suoritin aika vaivattomasti. Ja outoa oli muuten se, miten tämä Zelda tuntui jotenkin muita Zeldoja paljon lyhyemmältä - ehkä en ole tottunut näin ruhtinaalliseen luolastoissa kykkimiseen, muissa pelaamissani Zeldoissa kun on ollut aina jotain pientä kivaa luolastojen välillä, kun taas Ocarinan osalta luolastojen välillä oli hyvin laihat juonelliset osuudet. Joka tapauksessa luolastot olivat hyviä ja pelikin oli kokonaisuudessaan erinomainen seikkailupeli. Jos itse olisin pelannut tämän joskus naperona (esim. 7-vuotiaana) puhki, niin väittäisin vissiin maailman parhaimmaksi peliksi monien muiden tavoin.

Ja nyt pelityksessä on ensimmäinen Phoenix Wright, jossa olen edennyt 3. keissiin. Tuon jälkeen voisi pelata vaikka Metal Gear Solid 2:n loppuun, tai aloittaa vaihtoehtoisesti Apollo Justicen peluun. Valinnanvaraa siis olis.

Beyond Good and Evil meni läpi tänään aamun tienoilla.

Mitäköhän sanoisin aluksi tästä... erinomaista ja kiehtovaa pelattavaahan tämä ehdottomasti oli alusta loppuun saakka. Maailma oli ehkä hivenen erikoisempi ja oudompi verrattuna muiden pelaamieni pelien maailmoihin, muttei millään tavalla huono, vaan ihan tutkimisen arvoinen. Vesikiituri oli kiva idea (en muistaakseni moiseen kapistukseen ole muissa pelaamissani peleissä koskaan törmännyt), mutta aluksella lentely oli paljon antoisampaa ja vapaampaa puuhaa. Kameralla kuvaaminen oli hauskaa ja helmien etsiminen(/keräily) oli ehkä kivointa pitkiin aikoihin. Peli herätti kerta kaikkiaan hienoja ajatuksia, jatko-osaa odottelen innolla.

Lyhyt tämä kyllä oli, myönnän, mutten varmaan olisi jaksanutkaan enempää ainakaan niitä hiiviskelyosuuksia.

Beyond Good & Evilin nappasin tänään GameStopista kun ylimääräistä sattui olemaan mukana (vaihteeksi). Käytetty, 13 euroa, hyväkuntoinen ja PS2:lle. Enköhän pääse tuonkin kimppuun sitten kun olen saanut alta pari muuta nimikettä, puuh...

Jade on håt.

No eipä kukaan sitä Bulbasauria olisi halunnutkaan...

Minä ainakin otin sen aina aloituspokemoniksi, sipulit jyrää.

Liekö ensimmäinen "kunnon" pelini ollut juuri jokin Pokémon Yellow. Mahtava pelihän tuo on, vaikken koskaan jaksanut kerätä kaikkia hirviöitä, mutta monta kertaan tuo todellakin tuli pelattua. Sitten tietenkin tuli nämä Gold & Silver -versiot, ostin Goldin kun muilla oli aina Silver, ja tulihan se Crystalkin ostettua, mutta sen olen jo kadottanut aikapäiviä sitten. Ruby ja Sapphire olivat myös vielä ihan hyviä pelejä, mutta nämä uudet pokemonpelit, Diamond & Pearl... en jaksa enää edes perehtyä näihin, en edes muista ulkoa kuin yhden 4. sukupolven Pokémon-hirviön nimen ja sekin on joku Piplup. Liika on liikaa.

Hieno pelisarja, vaikken ymmärräkään (enkä edes jaksa ymmärtää), miten pokemoneja oikeasti koulutetaan (huippuyksilön löytäminen, otuksen arvot jne.).

Beardfish - Into the Night

Taas sellainen yhtye, johon tutustuin aivan tavattoman myöhään. Bongasin tuon nimikkeen siis Symphony X - Paradise Lost -levyn mukana tulleessa mainoslappusessa (josta olen myös napannut pari muutakin nimikettä), jossa mainostetaan erilaisia proge metal ja -rock -bändejä.

Luigi's Mansionhan on nimenomaan todella herttainen ja hauska peli, jonka jaksaa ainakin sen yhden kerran pelata läpi.

Zelda: Four Swords Adventures

Harmi, että tällainenkin peli pääsee oikeuksiinsa vasta sitten kun hankkii peliseuraa ja Game Boy Advance -pelikonsoleita ne kolmisen kappaletta (oman GC-ohjaimen lisäksi) muille pelaajille, yksinpelinä nimittäin todella kuivaa pelattavaa. Sama pätee myös ensimmäiseen FF: Crystal Chronicles -peliin, jota en kestänyt edes pelata läpi.

Omalla kohdallani GameCube on ollut paras omistamani kotikonsoli ikinä. Suurin osa GameCuben huippupeistä löytyy ainakin toistaiseksi, vaikka haluaisinkin, että hyllyäni koristaisi myös tuo jo aika harvinaiseksi käynyt Zelda: Collector's Editionin. Ikarugaa en ole nähnyt kuin kerran Konsolinetissä myynnissä jollain 40 eurolla, mutta en tietenkään niihin aikoihin osannut arvostaa tuollaisia pelejä lainkaan.

Todella hyväkuntoisen Baten Kaitosin nappasinkin GameStopista tuossa noin pari kuukautta sitten 22 euron hinnalla (muistaakseni), joten enpä tiedä onko mitään järkeä ihan upouutta Baten Kaitosta mennä tilaamaan jostain Huuto.netistä 70 eurolla. Tales of Symphonian kanssa nykyään vähän eri asia, en ole nähnyt sitä peliliikkeissä myynnissä sitten vuoden 2006. Nettikauppoihin siis turvautuisin tämänkin kohdalla.

Jep, ja häpeän paljon sitä että menin aikoinaan myymään Sunshinen pois (vaikkei se mikään maailman paras peli olekaan, mutta silti yllättävän rentouttava ja mukava). Pikminit olisi myös kiva kokea, mutten oikein tue näitä NPC-versioita.

Olen kohta pelannut läpi tämän Ace Attorney-pelisarjan huonoimman osan eli Justice for Allin, tai ainakin näin minulle on väitetty, että tämä nimenomaan olisi se sarjansa puutteellisin osa. Jos tuo todellakin pitää paikkansa, niin minulla on todella korkeat odotukset sarjan muita osia kohtaan, erityisesti ensimmäistä osaa, jonka bongasinkin viime tiistaina läheisen GameStopin käytettyjen pelien hyllystä 20 euron hintalapulla. Mukaan tarttui, tietenkin!

Kovin korkeaa uudelleenpeluuarvoa tällaisilta peleiltä ei missään tapauksessa voi odottaa, mutta enköhän minä hanki ihan lähiaikoina loputkin Ace Attorney-pelit. Montakohan niitä nyt edes on loppujen lopuksi? Käsittääkseni 4 on jo ilmestynyt täällä Euroopassa, mutta sitten on kuulemma tekeillä tämä Miles Edgeworth: Perfect Prosecutor ja Ace Attorney 5.

Salmiakki menee helposti suklaan tai jäätelön muodossa (itse asiassa salmiakki sopii todella hyvin suklaan kanssa yhteen), muun kanssa sitten vähemmän helposti. Kuulin myös eräältä tuttavaltani, että hän oli päässyt maistamaan jotain Pepsi Ice Cucumber -nimikkeellä (ei koskaan saapunut Suomeen) liikkuvaa Pepsiä, joka kuulemma maistui aika erikoiselta. Tiedä sitten hyvältä vaiko huonolta.

Taas yksi peliin pohjautuva fanfiction-sarjis, missä vitsit perustuvat 4chan-memeihin ja fanien inside-vitseihin?

Luepa toki pari muutakin sarjakuvaa tuolta kuin tuo minun laittama (oletin kyllä että teit näin). Niin... saattaahan tuolla tosiaan jotain hyvin pieniä yhtäläisyyksiä 4chan-sivuston meemeihin olla, mutta siihen se sitten jääkin.

Ehkäpä maailman parhaita sarjakuvia ikinä. :D

No More Heroes lähtisi yhdestä paikasta 25 eurolla, mutta pähkäilenkin tässä että onkohan hinta edelleen hitusen suolainen, vaikka peliä saakin vielä aika monesta paikasta 40 eurolla.

Apollo Justice ja Trials and Tribulations on ollut myös ostoslistalla kauan, mutta vielä en niitä raaski ostaa, koska nuo eivät todellakaan kovin halvalla kaupasta irtoa. Puhumattakaan siitä, että Justice for All on minulla kesken (yksi keissi jäljellä).

Keskustelua aiheesta, joo.

Nyt kun rahatilanne on vähän negatiivisen puolella, niin ajattelinkin samantien jatkaa omasta hyllystäni joitain pelejä, jotka ovat jääneet kesken. The World Ends With You pääsikin samantien pelitykseen.

TWEWY tuli siis hankittua joskus viime kesän alussa (silloin rahatilanteeni vasta olikin hyvä) ja sehän sitten tietty jäi vähän muiden pelien tieltä. No, ihan rattoisaa pelattavaahan se kuitenkin oli pienissä paloissa joskus joulukuun aikoihin. Nyt olen kuitenkin taas lämmennyt tälle enemmän ja koko ajan paranee edetessä, vaikka tarina onkin vähän kummallinen, taistelut helppoja ja aihepiiri riippuu mistä roikkuu. Kiintoisa ja omaperäinenhän tämä pääosin kuitenkin on, hieno tapaus oikeastaan. Pinssit ovat kivoja.

Ja sitten pitäisi varmaan tuota Baten Kaitostakin aloitella ja pelata pari muutakin peliä loppuun asti. Beyond Good & Evil pitää myös hommata lähiaikoina jostain.

The Tangent - A Crisis in Mid-Life

Yllättävää, jopa YouTubessa voi törmätä vielä yllätyksiin Zero Hourin ja parin muun nimikkeen jälkeen. Mielestäni tuo on kaikin puolin kiintoisa kappale ja The Tangent vaikuttaa todellakin tutkittavan arvoiselta progressiivista rockia soittavalta yhtyeeltä.

Lähti tässä viime perjantaina muuten vihdoin Ayreon - Into the Electric Castle tulemaan CDON.comista. Vaikka olenkin ajatellut alustavasti lopettaa levyjen ostelemisen (joulu- ja syntymäpäivälahjaksi levyjä siis jatkossa), niin minun on silti vielä aivan pakko hankkia koko Ayreonin tuotanto loppuun (+ Star One). Ayreonilta ei siis puutu enää kuin jotain parisen levyä, mukava juttu sinänsä.

Sorruin vihdoin. Ostin Konsolinetistä PS2:lle Okamin, halvallahan tuo lähti (22e, upouusi ja muoveissa), tämäkin on pakko kokea eri konsolilla uudestaan, niin hieno peli kun sattuu olemaan. Pelasin noin kaksi tuntia ja aika tasavertainenhan tämä on ohjauksen suhteen Wiin Okamiin verrattuna (kamera on tosin parempi, sitä voi käännellä kätevästi tatilla). Tykkään myös tästä paperiefektistä, jota ei edes Wiin Okamissa mielestäni ollut, graafisesti PS2:n Okami on siis vain hitusen haaleampi.

Piirtäminen on symmetrisempää ja hitaampaa, eikä aivan yhtä vapaata kuin Wiin Okamissa, mutta tarkempaa ja parempaa mielestäni.

Chrono Triggerin ostinkin tässä jo yli viikko sitten, en voinut vain vastustaa kiusausta ja näiden yli kymmenen pelitunnin jälkeen on kyllä pakko todeta, että parhaimpia roolipelejä mitä olen ikinä pelannut. Baten Kaitoskin irtosi viime lauantaina 20 eurolla, kuulemma ihan kelpo roolipeli, mutta ääninäyttely on hirveää.

On totta, että SotC:in maailma on kuin tyhjä aavikko, mutta jostain syystä ainakin itselläni riitti halua tutkia se kokonaan ja kolosseja oli kiva hakata, ICO taas on lyhyt ja mielenkiintoinen peli, jonka parhaat puolet tulevat esiin vasta loppupuolella. En tiedä, ovatko ICO ja SotC yliarvostettuja, mutta ovat ne ainakin omasta mielestäni parhaimpia pelejä mitä olen koskaan pelannut...

Tänään löytyi CIB Castlevania Symphony of the Night 8 euron hintaan.

Onnenpekka! En tiennyt että GameStopista löytyy jopa tuollaisia aarteita... tosin, enpä ole koskaan GameStopin PS1 -pelejä katsellut, toisin kuin Tilt-pelikaupassa, jossa pelitarjonta onkin käsittämättömän paskainen verrattuna GameStopin tarjontaan.

Joo, harmillisen yleinen juttu tuo, että PS1 -pelien kannet ovat huonossa kunnossa (kun käytettyjä sattuvat olemaan).

Itse ainakin löysin eilen kauppareissulla Tilt-pelikaupasta Order of Ecclesian, joten kaipa niitä näköjään saa jo ihan Suomesta. Eipä tosin niitä ollut kuin yksi kappale siellä... no eipä DS:n Castlevanioiden saatavuus ole oikein koskaan ollut kovin hyvää tavallisista pelikaupoista.

Pelien keräileminen on mukavaa, vaikka rahaa kyllä menee aika paljon. En nyt jaksanut selata ketjua perusteellisesti läpi, mutta onko kenelläkään sellaista ongelmaa, ettei voi sietää platina- ja Player's Choice-versioita? Tällä hetkellä omistan 6 "platinapeliä", joista kahdesta omistan alkuperäisen version. Eipä siinä mitään, olisi vain kiva löytää MGS: TTS:stäkin se alkuperäinen versio, puhumattakaan F-Zero GX:stä, Soul Calibur 2:sta ja Super Smash Bros. Meleestä. Nuo "platinapelit" vain rumentavat kokoelmaa ja näyttävät kerrassaan synkiltä hyllyssä...

Omaan kokoelmaani kuuluu lähes 60 peliä, se ei ole vielä paljon, mutta jatkuvastihan se kasvaa. On kyllä pakko ihastella echoesin kokoelmassa tuota ICO-boksia, mahtaa olla paljon rahallista arvoa ja myös tunnearvoa? Kelpaisi minullekin. :F

Kuvia varmaan otan sitten joskus tulevaisuudessa omasta kokoelmastani ja voin vaikka laittaa tänne.

Nyt se tapahtui.

Palasin Okamin äärelle takaisin. Jätin sen kesken kesäloman lopussa pelitulvan takia, mutta nyt on osa peleistä toistaiseksi pelattu kerralteen läpi ja halusin nyt vihdoin paneutua Okamiin. Pelikelloni näytti jo 26h kun olin jättänyt sen kesken, eli olihan Okamia pelattu jo jonkun verran, mutta silti olen juuri käsittääkseni päässyt yli pelin puolenvälin (ja pelikello näyttää jotain 33h). Aikaa on tosin kulunut sivutehtäviin, joita on ollut mukava tehdä aina välillä ja muutenkin koko Okamin maailman tutkimiseen. En ole koskaan pahemmin pitänyt Japania mitenkään ihmeellisenä, enkä voi sulattaa niitä hehkuttajia, joiden sanoma on että Japani ja kaikki mitä sieltä tulee, on parasta ikinä... mutta nyt kyllä on pakko todeta, että Okamissa on sitä jotakin ja jos jollekin haluan luovuttaa sen "kawaii" -tittelin, niin Okami on sen ansainnut, se on juuri oikealla tavalla japanihenkinen.

Ja mitä vielä... kaiken lisäksi cel-shading -grafiikka toimii ja äänimaailma on sopivasti Okamille sovelias, mutta taistelut eivät ole ihan sitä, mitä haluaisin niiden olevan. Onhan ne ihan hassuja "virityksiä", eivätkä taistelut muulla tapaan varmaan toimisikaan, mutta ne ovat silti aika tylsiä ja turhia. En siis pidä taisteluita kovin suuressa arvossa...

Se on pötyä, että Okamista tulee helposti mieleen Zelda. Onhan siinä jotain hyvin pieniä "yhtäläisyyksiä", mutta Okami painii ihan eri sarjassa kuin Zeldat ja on kaiken lisäksi parempi kuin melkein mikä tahansa Zelda. Vain TWW:n nostaisin Okamin yläpuolelle, tosin eipä Okamia pysty vertaamaan mihinkään Zeldaan... se on vain niin monella tapaan erilainen peli, siitä ei tule siis mieleen mikään muu pelisarja, ei edes ICO tai Shadow of the Colossus, jotka ovat samalla tapaan "taidepelejä" kuin Okami.

Tykkään paljon. Olisi myös kiva koittaa Okamia PS2:lla, mutta taidan tyytyä omaan Wii -versiooni, jonka tulen varmasti pelaamaan vielä monia kertoja läpi.

Kerrassaan upeita töitä, tuo "robotti" ja Ridley olivat parhaita. Ai niin, ja olihan tuo Samuskin myös aika hyvä.

Viewtiful Joet 1 ja 2 lähti eilen GameStopista yhteishintaan 16 euroa, sinänsä ihan hyvä kauppa kun huippupelejä sattuvat olemaan, tai ainakin ensimmäinen osa on täydellinen (jonka olenkin jo kohta pelannut läpi), vaikkakin vähän liian lyhyt. Harmi kun en löytänyt GC:lle niitä, joten eipä jäänyt vaihtoehdoksi kuin PS2:lle nuo napata, mutta erittäin tyytyväinen olen. :')

[ICO - Melody in The Mist]

ICO - Melody in The Mist
Tilasin PSP:lleni kotelon Play-Asiasta, ja tuli iskettyä tämä samaan satsiin. Katsotaas toimivatko lempeät saundit myös ilman peliä.

Ainakin se ending -musiikki on loistava. Lempipelini soundtrackin valitsit, pitäisi jostain varmaan minunkin hommata tuo. :)

Ei kyllä ole millään muulla levyjä lukevalla laitteella tuollaista huomannut mutta saatta olla tällainen Gamecuben ikioma pikantti "ominaisuus".

Älä viitsi, itse olen jättänyt aina GameCubeeni pelin, jos olen päättänyt jatkaa sitä joskus myöhemmin, ja tätäkin olen harrastanut vuosia, eikä kuutioni ole kuin kerran heittänyt jotkut errorit kesken Metroid Primen. Sinun kohdallasi tuo taitaa olla enemmän yksilöstä kiinni.

Wiin kohdalla en näin kuitenkaan tee, sen kohdalla on omat riskinsä. Näin ainakin olen kuullut hyvin monessa paikassa.

Olen myynyt vanhan Playstation 2:en pois peleineen, joita oli parisenkymmentä.

Jos oikein muistan, niin liittyikö tähän aluksi Wiin hommaaminen, jonka jälkeen myitkin sen nopeasti pois alta ja ostit X0:n? Siinä samalla meni PS2:n ja läjä pelejä ties minne. Voin myös muistaa väärinkin.